Dancing a change tango in a dialogue 1: Dialogue as a tool of change

————————————————————————————————————————

[äänite alkaa]

Speaker 1 Heidi Rontu
Speaker 2 Kaihovirta

[music 00:00:00]

Speaker 1 [00:00:23]: This is a podcast series Dancing a Change Tango in a Dialogue. Stay tuned to hear what this has to do with the University of Applied Sciences. Today’s podcast series is called Dialogue as a Tool of Change. My name is Heidi Rontu and I work as the director of Lifelong Learning at the Metropolia University of Applied Sciences, and with me here today is Minna Kaihovirta.

Speaker 2 [00:00:58]: Hello, Heidi. Lovely to be here. I am manager of dialogue here at Metropolia University of Applied Sciences. And I promote dialogue in various situations, settings, places, wherever more dialogue or participation is needed.

Speaker 1 [00:01:24]: Okay, great to have you here, Minna. And I wanted to discuss specifically with you, because I understand, that you have been a central figure in what I have now learned here in Metropolia, and is a new experience to me, new experience particularly in facilitating dialogue, facilitating discussion within the community. This is something new to me, because it is clearly a contrast to what I have previously learned specifically in higher education, in different workshops, discussion sessions, where facilitating change has been on the agenda. What I have learned here is, that instead of somebody coming from outside, not really knowing about the organisation, ways of working, ways of talking, or the history of the organisation, here at Metropolia we have an internal group of experts. And if I understood correctly, Minna, you have been yourself active in the building up and starting this work.

Speaker 2 [00:02:48]: Yes, indeed I have. This all started some five years ago, when in Metropolia in the strategy wanted to make a change in organisational culture. And what we aimed at was to have more active, more participating culture to add dialogue to various forums, and meetings. And in the beginning it was mainly me making suggestions, making changes, trying to get people to give up the, so to say, traditional ways of being in a situation, where one person is speaking and others are basically listening, to sort coach people to be more on dialogue with each others. And this is where it all started, and the demand grew bigger, and there were more and more people wanting to make changes in the practices and in the ways the events were organised. And then I ended up inviting a selected group of colleagues to work together with me. And as a result of this we created a group called Parru, who consists of professionals, who help others to implement participatory approach, and help find tools how to do that.

Speaker 1 [00:04:34]: Sounds great. So, you are actually pushing into practice the knowledge and the expertise, that you internally have, to enhance and develop internal ways of talking and working together. Brilliant. It sounds a little bit like when in these international problematic situations you have people who come in, who know the theme perhaps, or have some expertise in the field’s specific expertise, and they are there to facilitate dialogue. Often obviously this is, as I said, in a problematic situation, when there is tension. But it sounds a little bit like that to me, what you were just now saying. So, you have people, who really know the organisation and they also have the expertise. But how do you actually make it work?

Speaker 2 [00:05:38]: That is a good question. We have been learning along the way a lot, and at the moment we approach different demands with different tools, so to say. In some cases we coach people to plan their own facilitated workshops or events. In some cases me and my colleagues step in and actually facilitate the workshop or event, but more focus has been shifting towards helping people to adopt a participatory approach in the whole project or process implementation, so to say, that they would not need me or one of my colleagues to step in, but they would learn how to make genuine participation in development happening, what it demands and how it is done. So, we try to coach people to do that themselves.

Speaker 1 [00:06:49]: Okay, that sounds interesting. Could you give me an example of, when you say, that you are coaching people to actually implement this in their own, can you give an example, how does it happen? Do people actually do it, and how do they do it?

Speaker 2 [00:07:10]: Yes, I can try to give you an example. Let’s say, that there is a development project starting, and there is someone, who is responsible of making that happen. So, in very early stages, when he or she is planning what to do, one member from Parru team would be invited to have a sort of preliminary discussion of what to do and how to do. And on that discussion it’s defined in which steps, in which phases it would be useful to invite more people to participate, and maybe which stages would be more efficient done using other techniques. So, proper planning is one of the key elements. And the other key element, I would say, would be to define which parts the project owner would be doing himself or herself, and for which stages it would be helpful to have someone else there, for example, taking notes, or facilitating dialogue in specific event or gathering. So, knowing the steps and knowing, who will be in charge of what part, making that clear for everybody involved. That is part of the secret, how it is done.

Speaker 1 [00:08:48]: Okay, great. Well, thank you, Minna, because actually I do know, because I have been also offered the services of this Parru team, so I do know and I have been greatly impressed. And they are really offering support and help on the way, and also not only actually, I would say, to facilitating and enabling the dialogue, but also planning, as you were now emphasising the importance of planning. And that is very important, when you want to have people actually openly discussing together, so yes. Why then this Parru, what makes Parru special, what makes these Parru people special?

Speaker 2 [00:09:33]: Well, us being an in-house service and free of charge, available for each Metropolian is of course one of the special features, so to say. And we see our role as helpers and supporters for organisations, so that the organisation is able to learn, when dialogue and working together are essential, and when maybe some other tool or some other approach is more useful. So, being there for everyone who needs us, and, on the other hand, being able to help defining, what would be the best approach in the current situation, so, doing things responsibly using the tool of dialogue only when it’s really needed and have some impact. I think that is very important, so that members of the organisation know, that when they are invited to participate a workshop or some other session, that it really has an importance, they are really part of making the change happen, and they have an influence, and that there is really some thought and idea behind, when people are invited to work together. That is sometimes, in my experience, forgotten, and when you overlook, that once people start losing the trust in the participatory methods, then you sort of lost your case, when that starts happening.

Speaker 1 [00:11:28]: Yes, that is very true, absolutely. And I am a little bit coming back to, when I was saying, that I do see similarities with the methods, that they are using actually in this, as I mentioned earlier, when they are facilitating dialogue in different conflict situation. I am not saying, that Parru is only for conflict situation, but it is exactly, what you just said Minna, that if you do not make the dialogue happen, so that people actually have the feeling, that they can participate, they can have an impact, you lose the case very quickly. And it is difficult to gain the trust of people in having an impact, and there is a meaning in me saying something, and you need to work a lot to gain it back again. So, in that sense, I do see some Parru factors with more heavy tools in facilitating dialogue in different conflict or problematic situations. Thank you Minna. And now, as I said, I have personal experience of having seen Parru at work, and I have been very impressed, and also happy to learn myself new methods, and see how things, actually, a little bit also sometimes magically turn out to wonderful dialogues. And I would now like to offer more detailed information, more practice, practical information, how this is actually done, how could we do this for our audience?

Speaker 2 [00:13:19]: Well, as we work as a team, for that one I would like to invite in my colleague Anne-Mari Raivio, also a member of Parru team, and she could actually share some more to the details about what is in our toolbox, and maybe some glimpses into how we make the magic happen.

Speaker 1 [00:13:42]: Thank you Minna.

Speaker 2 [00:13:44]: Thank you.

Speaker 1 [00:13:45]: And thank you, everyone, for listening to this first podcast session on Dancing a Change Tango in a Dialogue in Higher Education, and stay tuned for our next session coming out soon.

[music 00:13:58]

[äänite päättyy]

Puhujien merkinnät: OH: Otto Härkönen
EA: Erkki Alanen
RV: Raisa Varsta

[tunnusmusiikki]

OH: Tervetuloa kuuntelemaan Oona 2 -EU-projektissa tehtyä digitaalista lisää liiketoimintaa yrittäjänaisille podcastsarjaa. Mukana on Erkki Alanen. Tervetuloa Erkki.

EA: Kiitos, kiitos. Morjens.

OH: Raisa Varsta. Tervetuloa Raisa.

RV: Kiitos. Ihan mahtavaa olla täällä.

OH: Ja minä Otto Härkönen. Raisa toimii tässä asiantuntijayrittäjänä. On myös Metropolialla töissä. Erkki on Metropolialla töissä. Minä olen yrittäjänä ja myös Metropolialla töissä. Eli tervetuloa tähän kuuden setin sarjaan ja aletaan pohtimaan, kuinka oikeastaan digitaalisuuden avulla yrittäjä pystyy saamaan itselleen lisää kasvua. Jos Raisa kertoisit eka meille hiukan jotain yrityksestäsi ja siitä, minkä näköisiä tuotteita sinä tuotat ja kuka oikeastaan on sinun asiakkaasi.

RV: Joo. Mun yritys, mitä tässä nyt esimerkkinä pyrin käyttämään, on semmoinen kuin ProFTraining Finland. Tämä yritys toimii liikunta-alalla, täydennyskouluttaa liikunta-alan ihmisiä, hyvinvointialan ihmisiä meidän yrityksen kehittämiin konsepteihin, joita on kolme kappaletta. Niistä tunnetuin on ryhmäliikuntakonsepti FasciaMethod. Sitten tosiaan näiden kolmen konseptin digitalisointia tässä on aika ahkerasti mietitty. Voisi ehkä sanoa, että olisi varmaan meidän yritys kuopattu jo tämän pandemian aikana, jos meillä ei olisi ollut näitä digitaalisia mahdollisuuksia meidän liiketoimintaa kehittää ja ylläpitää tämmöisinä aikoina. Tästä ammennan tänään.

OH: Me ollaan tässä hankkeessa Erkin kanssa katsottu aika montaa yrittäjänaista, ja aika monella on digitaalisuus vasta ihan täysin alussa. Osa on aloittanut tekemään digitaalisuutta jo kymmenen vuotta sitten, ja osa vasta lähtee tällä hetkellä pohtimaan Facebookin ja muiden kanavien kautta markkinointia ja verkkokauppaa. Koska sä itse lähdit siinä omassa yrityksessä? Lähdittekö te heti alusta digitaalisuuden kautta vai koska te huomasitte, että nyt olisi järkevää käyttää ehkä verkkoa hyväkseen omassa liiketoiminnassa?

RV: Tuossa kuten vähän alkuun jo sanoitkin, toimin myöskin Metropoliassa opettajana. Tämä digitaalisuus ja erityisesti markkinointi on ollut niitä teemoja, missä mä olen itsekin pyrkinyt kouluttamaan ihmisiä ja muita yrityksiä, joten sitten oli pakko ottaa lusikka omaan käteen, kun lähti yrittäjäksi ja totesin heti, että me otetaan kaikki mahdolliset digitaaliset avut, mitä vaan keksitään ja pystytään hyödyntämään. Eli heti siitä kun yritys on perustettu siitä lähtien mietittiin sitä, miten me voidaan hyödyntää digitaalisia kanavia meidän myynnissä ja meidän palveluiden edistämisessä ja levittämisessä. Eli alusta asti ja hyvin paljon semmoisen kokeilemisen ja itse tekemisenkin kautta. Vihreistä oppii, ja joskus vauhti korjaa myöskin niitä virheitä. Sitä vaan täytyy lähtee tuumaa ja testaa, mikä oman yrityksen kohdalla toimii, mikä toimii omille asiakkaille. Sekin on itse asiassa asia, jos miettii. Pääasiassa meidän asiakkaat on hyvinvointialan ammattilaisia, mutta esimerkiksi tämän digitaalisuuden kautta ja just tässä pandemia-aikana me saatiin tosi paljon kuluttaja-asiakkaita. Sekin on yksi näkökulma, mitä ehkä kannattaa siinä omassa toiminnassa tarkastella, että voiko digitaalisuuden kautta löytää kokonaan uuden asiakasryhmän.

EA: Tullaan tuohon asiakkaiden hankintaan vielä myöhemmin, mutta mä kelaan sen verran taaksepäin, että sulle ilmeisesti kynnys oli aika matala ottaa näitä eri palveluita käyttöön. Sä et kokenut sellaista digitaalista ähkyä.

RV: Kyllä tässä on, musta tuntuu, ähky edelleenkin päällä. En mä tiedä, pääseekö koskaan eroon siitä semmoisesta epävarmuudesta, mitä liittyy uusien välineiden ja uusien tavallaan toimintamallien rakentamiseen. Kyllä mä edelleenkin koen sitä epävarmuutta ja semmoista, että voi hitsi, että mitähän kaikkea tässä on edessä, kun tätäkin asiaa lähtee kehittää. Kyllä mulla varmaan oli kuitenkin myöskin semmoista tietopankkia ja vähän kokemuspankkiakin siitä, että kyllä tämä tästä. Yrityksen ja erehdyksen kautta, erilaisia itseä viisaampia tahoja ahkeraan konsultoimalla kyselemällä, hyviä benchmarkeja etsimällä kyllä me siinä onnistutaan. Se jotenkin ehkä vaatii sellaista aika eteenpäin katsovaa mieltä, että tämä ei tule toimii vielä tänään eikä vielä ensi viikollakaan, mutta ajan kanssa. Se, mikä ehkä myöskin on, pitää olla valmis ehkä luopumaan jostain, kun ryhtyy tekee tämmöistä digitaalista kehittämistä. Sitten ei ehkä ihan siinä perinteisessä toiminnassa voi olla ihan samalla tavalla täpöillä mukana. Se vaatii sitä omien resurssien pohtimista myöskin.

EA: Kyllä, kyllä ja kynnys kokeilla ja jos huomaa, jos ei toimi, pitää olla rohkeutta luovuttaakin siitä ja kokeilla uutta.

RV: Näin ehdottomasti. Meilläkin on tällä hetkellä verkkokauppaprojekti numero neljä, ja yritys täyttää kesällä seitsemän vuotta. Se ehkä kertoo siitä, että pitää olla valmis luopuu ja pitää olla valmis ikään kuin tarkastelee niitäkin ratkaisuja, mitä sä olet vähän sydänverellä kehittänyt, uudestaan ja uudestaan. Koska kehitys on tässä myöskin tosi kovaa erilaisten digitaalisten ratkaisujen alueella, tulee koko ajan uusia hyviä juttuja, joita ehkä ei kannata kaikkia ainakaan sivuuttaa. Kannattaa katsoa, mitkä sopii mulle ja uskaltaa luopua myöskin vanhasta.

OH: Mä olen itse omassa duunissa aikaisemmin saanut tehdä duunia alkavien yrittäjien kanssa. Mä olen neljässä eri yrityshautomossa ollut jollain tavalla vetäjänä tai käynnistäjänä. Mä olen huomannut, että ne ensimmäiset vuodet on aika tuskaisia yrittäjille kokonaisuudessaan. Sieltä tulee erilaisten syiden kautta lopettamisia: jollakulla taloushallinto ei oo kondiksessa ja joku ei ole huomannut maksaa ennakkoveroa. Siellä on syitä kaikennäköisiä. Puhutaan kuolemanlaaksosta. Mä ymmärsin, kun Eki puhui tuossa markkinoinnista. Eki on markkinoinnin ammattilainen ja Eki puhui siitä, että sä lähdit hyvin nopeasti oman yrityksen kanssa etsii kansainvälistymistä ja kansainvälisiä haasteita. Mun vanha kollega on todennut kansainvälistymisestä aika usein sitä, että on tosi pottumaista mennä ottaa Börjeltä turpiin, eli ne markkinat, mitkä toimii tuolla, toimii vähän eri logiikalla, ja siellä se ostokäyttäytyminen on ehkä hiukan erilaista ja niin poispäin. Mitkä on kovimmat opit, mitä sä olet itse huomannut siinä kansainvälistymis-stepeissä, mitä sulla on itsellä tapahtunut?

RV: Toi on tosi hyvä kysymys ja ehkä sellainen, että mä en ihan vielä edes osaa ihan sanoa, että mitä kaikkea tässä on opittu, mitkä on niitä tärkeimpiä, mutta meidän yrityksessä on kaksi muutakin osakasta mun lisäksi, ja meillä on kansainvälistäkin osaamista yrityksessä. Ehkä siitä tuli aika pian semmoinen kipinä, että mitäs me voitaisi tehdä ja missä asioissa me voitaisi kasvaa myöskin kansainvälisesti ja sitten myöskin aika nopea tämmöisen markkinointi-ihmisen oivallus siitä, että varsinkin meidän ykköstuote FasciaMethod Suomen markkinoilla tulee jossain kohtaa seinä vastaa, että ei voi enää kasvaa yhdellä tuotteella niin paljon. Samaan aikaan huomattiin, että ihan vastaavaa tuotetta ei löydy myöskään kansainvälisiltä markkinoilta ollenkaan. Me skannattiin tosi tarkkaan läpi, mitä kaikkea muualta löytyy. Sitten me lähdettiin miettii sitä, että okei, mitkä on niitä väyliä, löydetäänkö me yhteistyökumppaneita, lähdetäänkö me itse rakentamaan myyntikanavia, saadaanko me jostain rahoitusta. Itse asiassa nämä kaikki sitten toteutui. Me löydettiin hyvä yhteistyökumppani Yhdysvalloista, sikäläinen yliopisto, jonka tarjontaan tehtiin heti reippaasti verkkokurssit meidän tuotteista. Sitten myöskin lähdettiin omaa presenssiä. Meillä on oma kansainvälinen verkkokauppa, jossa meidän tuotteet on myynnissä. Sen lisäksi haettiin tähänkin rahoitusta, eli Business Finland on tukenut tätä meidän tämmöistä tutkimis- ja kehittämistoimintaa, että mitä me voitaisi kansainvälisesti aikaan. Se on ollut tosi tärkeä iso apu meille. Me on saatu sieltä asiantuntijasparrausta. Ei olla todellakaan itseksemme keksitty näitä asioita, vaan me on saatu ihan selkeästi osaamisesta ja kontakteja ja oven avauksia erityisesti Yhdysvaltoihin. Sitä työtä tehdään tässä parhaillaan.

EA: Jos palaa tuohon asiakashankintaan ja markkinointiin ja ikään kuin erottuvuuteen kansainvälisillä markkinoilla, miten te olette onnistuneet siinä? Miten te olette pystyneet sen oman tuotteenne tekee erottautuvaksi markkinoilla, missä paljon muutakin on tarjolla? Ja miten te olette löytäneet ne asiakkaat?

RV: Tämä työ meillä on ehdottomasti vielä kesken. Jos nyt vaikka ajatellaan meidän FasciaMethodia tämmöisenä ryhmäliikuntatuotteena, siellä on todella kova kansainvälinen kilpailu. Se, mitä me tässä kohtaa myöskin mietitään aktiivisesti, on se, että millä kulmalla me mennään meidän tuotteella eteenpäin, mikä on sellainen kulma, joka on kuitenkin erottuva. Kun meidän liikuntatuotteet on suomalaisten huippuosaavien fysioterapeuttien kehittämiä, niissä on vahvat terveydelliset ja kuntouttavat näkökulmat, onkin ehkä viisaampaa tuoda rohkeammin sitä suomalaista erityisosaamista. Sellaista, että tämä liikuntamuoto sopii kaikille, on turvallinen harrastaa ja myöskin esimerkiksi ammattilaisille, joilla on jonkin verran taustaa liikunta-alalta, on helppo ottaa haltuun. Eli me ollaan lähdetty ihan rohkeasti myöskin miettimään sitä, että vaikkapa meidän koulutus ja meidän tuote on helppo ottaa haltuun muutamassa päivässä sen sijaan, että tarvii käydä joku pitkä koulutus. Parhaimmillaan tässä liikunta-alalla on semmoisia monen vuoden koulutuksia. Meillä on niin pitkälle tuotteistettu meidän tämä liikuntatuote, meillä on valmiit liikevideopankit, valmiit kaikki apuvälineet ohjaajalle, että hän pystyy niitä asioita itse opiskelemaan ja itse tuottamaan ratkaisuja myöskin omille asiakkailleen. Kun meillä on pitkälle tuotteistettu tuote, me voidaan paketoida se erittäin tehokkaaseen, kilpailukykyisesti hinnoiteltuun ja myöskin vahvasti suomalaista osaamista edustavaan pakettiin. Tämä on se, millä perusteella me on lähdetty kolkuttelemaan ovia. Itse asiassa ollaan menossa myöskin myyntiretkelle nyt Yhdysvaltoihin ihan tässä lähiviikkoina, eli tämä saaga jatkuu. Tämä pandemia-aika pikkusen katkaisi tätä kansainvälistymispyrkimystä tietenkin. Siinä huomasin muuten, että yksi tosi tärkeä oppi on, että kyllä ihmisiä pitää päästä tapaamaan livenä. Semmoinen Zoom-myynti tai Teams-myynti tai mitä tahansa se muuten kyllä toimi. Se on ainakin yksi oppi, jonka voin tässä kohtaa sanoa ihan selkeästi. Vaikka miettisi, että tässähän me jutellaan, mikäs se nyt on sen ihmeellisempää, mutta se kokemus ei ole sama ja sitten kun edustaa tuotetta, johon liittyy vahva kokemuksellisuus… Se hyvän olo tunne, mikä tulee meidän tuotteesta, kun sen mukaan harjoittelee. Kyllä meidän pitää päästä se demoamaan sinne paikan päälle. Tämmöisessä B2B-myynnissä tietyllä tapaa se digitaalisuus ei voi ehkä aina ainakaan meidän tapauksessa olla se ainoa tapa levittää sitä tuotetta, vaan pitää olla myöskin niitä kohtaamispaikkoja. Suunnataan sinne messuille ja semmoisiin tapahtumiin, missä liikkuu potentiaalisesti myöskin niitä meidän tulevia asiakkaita.

OH: Kun mä viittasin tuossa, että Börjeltä turpiin, mä itse olan vähän sama mieltä kuin säkin olet, että meillä on Suomessa valtavasti hienoa pientä niche-osaamista. Jos me ajatellaan suomalaisia kansainvälisiä yrityksiä kokonaisuudessaan, meillä on Suunnot ja Polarit ja Valmetit, UPM10:t, Telakat, pienempiä Roviot ja pelitaloja. Meillä on ihan valtavasti hienoja juttuja. Jos ajatellaan, että meillä on vain se reilu 6 000 000 immeistä, mä en löydä maailmasta yhtään kaupunkia, jossa olisi näin paljon kansainvälisiä yrityksiä kuin mitä Suomessa todellisuudessa on. Sulla on hyvä esimerkki siitä, että meillä on tosi kovaa niche-osaamista pienillä osa-alueilla, joita me sitten voidaan myydä todellisuudessa maailmalle ihan aidosti, kun me vaan uskotaan itseemme ja mennään. Yksi asia, joka mulla on kysymyksenä tässä vielä, kun tuossa kv-kirjallisuudessa on tunnistettu erilaisia liiketoimintamalleja ja ansaintamalleja yli 60 erilaista, eli millä tavalla yritys tavallaan pystyy tekee tuottoa. Ajattelee Googlea tai jotain muuta, Google myy pilvipalveluita ja sitten siellä on mainostiloja ja tällaisia ja joku tekee alustojen kautta. Nyt kun te olette tuolla vähän katselleet jo ja ihmetelleet, kuinka sä kuvaisit teidän ansaintamallia? Onko se ihan uniikki vai voiko verrata johonkin teidän sitä liiketoimintamallia, mitä te teette?

RV: Joo, meidän ansaintamalli ei ole mitenkään mun mielestä sillain uniikki, enkä mä tiedä, onko se vielä ihan valmiskaan sellaisena kuin se on. Tuossa mä viittasin tuohon, että me myöskin hinnoitellaan vähän eri tavalla kuin vaikka semmoiset perinteiset, voisiko sanoa meidän kovimmat kilpailijat, joita on ehkä tämmöiset vaikkapa joogakouluttajat, pilateskouluttajat, tämäntyyppiset. Ehkä sillä tavalla meitä voi verrata myöskin ansaintamallin puolesta liikunta-alan komeimpaan yritykseen Les Millsiin, jolla on lisensointisysteemi, että he kouluttaa ihmisiä ja siitä konseptista, mitä ihmiset käyttää, ihmiset maksaa vuosittain lisenssimaksun. Me valittiin siinä tietoisesti hyvin toisenlainen tapa toimia. Me ei ikään kuin laskuteta mistään tyhjästä, vaan aina kun ihminen maksaa meille, hän myöskin saa jotain. Tässä tulee tämä digitaalisuus tosi tärkeässä roolissa meidän liiketoimintaan ja meidän liiketoiminnan myöskin siihen skaalaamiseen. Miten me tehdään sitä lisää ja tehokkaasti, on se, että me ei tosiaan veloiteta lisenssimaksuja, mutta joka ikinen meidän kouluttama ohjaaja kerran vuodessa ikään kuin päivittää oman osaamisensa ja koulutuksensa. Tässä me pyritään siihen, että se päivitys tapahtuu digitaalisesti meidän verkkoalustalla. Se on sitä niin sanottua passiivista myyntiä tai sitä myyntiä, minkä eteen meidän ei erikseen tarvitse tehdä töitä. Me huolehditaan siitä, että silloin kun ihmiset tulee siihen meidän perus koulutukseen, joka on kaksipäiväinen kokonaisuus sitten on vähän itseopiskelua, he siinä sitoutuu ja siinä määrin ihastuu meidän konsepteihin, että he haluaa jatkaa siinä meidän perheessä. Se perheessä jatkaminen tapahtuu siellä digitaalisessa ympäristössä ja kerran vuodessa he tulee päivittää omaa osaamista. He saa siinä lisätietoa, lisää työkaluja, uusia keinoja auttaa omia asiakkaita. Tämä nyt näyttäisi ainakin Suomessa toimivan ja sitten kun me on verrattu tätä maailmalle, kyllä meillä on vahva näkemys, että se toimii myöskin siellä, joskaan me ei ole siinä mittakaavassa päästy sitä vielä testaamaan, että me voisin sanoa varmaksi, että se toimii, mutta ainakin se on erilainen kuin ehkä semmoinen perinteinen tapa tällä alalla toimia.

EA: Mites kun teillä sisällöt on tehty aika pitkälle valmiiksi niin kuin mainitsit jo, mites kasvun rajat? Milloin ne tulee vastaan? Kuinka isoksi te pystytte tällä set upilla skaalaamaan tätä toimintaa?

RV: Ehkä toi korona-aika opetti meille sen, että senkin me pystymme tekemään, mitä ajattelimme etukäteen, että emme pysty tekee. Me pystyttiin sitten kuitenkin vetää meidän koulutukset kokonaan verkkoon, vaikka mä tuossa sanoin, että kun myy tämmöistä ratkaisua, pitää päästä kohtaamaan ja kokeilemaan, mutta se ei tarkoita sitä, että me ei pystyttäisi tätä konseptia kouluttaa kokonaan verkossa. Me huomattiin, että se onnistuu. Siitähän tämmöinen markkinointi-ihminen rupeaa heti laskemaan mielessään, että kyllä me voidaan sata ihmistä kouluttaa siinä, missä aikaisemmin johonkin tilaan mahtui kaksikymmentä. Ihan näin yksinkertaisesti se ei tokikaan mene, vaan kyllä meidän pitää laadunvalvontaa sikäli tehdä, että varmistaa sitä syntynyttä osaamista ihmisillä. Sen takia joku raja on siinäkin. Se, mitä me tällä hetkellä tehdään tosi ahkerasti, viedään sitä kokonaisuutta yhä enemmän verkkoon, enemmän sellaista itseopiskelua niin, että se kohtaaminen oikeasti keskittyy enemmän siihen laadun varmistamiseen ja siihen, että me sparrataan sitä ihmistä. Sikäli varmasti jonkunlainen katto jossain kohtaa tulee vastaan. Kyllä me tarvitaan se ihminen johonkin kohtaan, mutta me koko ajan haetaan sitä, että missä se ihmisen aika on kaikkein hyödyllisin niin, että se palvelee meidän brändiä ja me käytetään se siihen. Sikäli mä uskon, että me pystytään skaalaa tätä vielä tästä nykyisestäkin reippaasti ylöspäin. Tätä juuri mietitään, ja tämä on nyt esimerkiksi tämän käynnistyvän verkkokauppaprojektin yksi tavoite, että me löydetään tapa toimia, joka vapauttaa sitä ihmisresurssia vielä enemmän siihen, mihin ihminen tarvitaan.

OH: Niin, että te ette lähde ihan perinteisellä myyntiagentti- ja aluevastaavajutulla, että palkkaatte nyt Brasiliaan myyntiagentin ja sinne aluevastaavan, joka ottaa tutkintoja vastaan ja sitä kautta liikkuu eteenpäin.

RV: Kyllä sekin on yksi mahdollisuus, että me löydetään sellaisia kumppaneita, jotka pystyy ottaa näitä meidän sisältöjä siinä määrin hyvin haltuun, että me voidaan luottaa. Tämmöistäkin on tällä hetkellä Yhdysvalloissa meillä käynnissä. Tämä yliopisto, joka meidän konseptia myöskin kouluttaa, he sitä vähän niin kuin skannaa, että miten pitkälle he pystyy näissä lähtee. Mä ajattelen itse ja koen, että me tarvitaan se puolestapuhuja, se speaker, joka avaa meille niitä ovia, mutta kyllä meidän pitää sitten itsekin olla siinä sillain aktiivisesti vielä tässä vaiheessa mukana. Kuitenkin meidän se kokemus kaikista niistä markkinoista, missä me ollaan, on suhteellisen nuori. Jotta meidän brändin laatu pysyy, tässä kohtaa meidän pitää olla siinä vielä aktiivisesti mukana, mutta tulevaisuudessa voi olla, että me koulutetaan ainoastaan niitä, jotka kouluttaa muita. Se voi olla sitten se tapa muuttaa tätä vähän ehkä enemmän franchise-tyyppiseksi. Se voi olla yksi reitti. Näitäkin tässä nyt parhaillaan tutkitaan ja mietitään, mikä olisi hyvä tapa ja vähän niin kuin keskustellaan esimerkiksi erilaisten potentiaalisten kumppanien kanssa, miten me voidaan tätä laajentaa.

EA: Mielenkiintoista. Mulla on yksi kysymys tuosta verkkokaupasta. Mainitsit, että nyt on neljäs iteraatiokierros meneillään. Miksi? Onko teidän aikaisemmissa ratkaisuissa tullut ominaisuuksien raja vastaan vai oletteko te keksineet jotain sellaista, mitä te haluatte nimenomaan uudelta alustalta, eli miksi neljäs kerta?

RV: Sanotaan, että eka kerta oli semmoinen lempeä kokeilu, että olisiko tässä jotain järkeä ja mitäs me täällä myytäisi. Toka oli sellainen jo, että meillä oli oikeastaan jo siinä kohtaa selkeästi myytävää, koska tämä FasciaMethod-konseptihan on paketoitu myöskin tuotteistamisen, sanotaan semmoiseen bravuuriversioon ihan kirjan kansiin. Meillä oli sitten kirjaa ja muuta, mitä haluttiin myydä verkkokaupan kautta. Siihen luotiin ratkaisu. Sitten bisnes alkoi kasvaa, ja me huomattiin, että jaaha ei riitä nämä olemassa olevat puitteet. Sitten just tarvittiin digitaalisille tuotteille parempaa ratkaisua. Meillä oli yksi palveluntoimittaja, joka oli tavallaan ihan hyvä, mutta ei ollut kauhean hyvä sitten kuitenkaan. Me jouduttiin vaihtaa sitä palvelun toimittajaa. Siitä syntyi yksi uudehko versio. Siinä tehtiin vähän kanssa semmoista upliftia sille kokonaisratkaisulle. Nyt, mikä on, on se, että meillä on niin paljon sisältöä, että me tarvitaan järeämpää settiä ja enemmän automaatiota. Tämä on se tavoite myöskin. Se, että me siirrettiin kaikki meidän maksuliikenne verkkokauppaa, että me ei lähtökohtaisesti laskuteta keneltäkään mitään, vaan kaikki ostetaan verkkokaupasta myöskin ne kurssipaikat, ja siellä pystyy varastosaldot mukavasti kuosissa, on se isompi kehitysaskel, mikä otettiin tuossa verkkokauppakolmosen kohdalla. Mikä on se seuraava step ja miten me hallinnoidaan kaikkia meidän sisältöjä mahdollisimman tehokkaasti ja tuodaan automaatiota lisää, on nyt se, mitä tutkitaan tällä hetkellä.

OH: Onko teidän yrityksellä ollut sparraajaa tai sellaista, joka on jeesannut teitä lähtemään kansainvälistymään vai onko se tullut vaan ihan oman osaamisen kautta? Oletteko te käyttäneet jotain Finnpartnershipia tai Business Finlandia tai jotain tällaista julkista tahoa, jota kautta olisitte saanut jeesiä ja minkälaiselta jeesi on tuntunut, jos teillä on ollut sellaista?

RV: Joo, on ollut. Meillä on sekä yrityksessä sisällä… Itse asiassa mun miehelläni Atte Varstalla, joka on tämän yrityksen toimitusjohtajana, on aika pitkä kokemus kansainvälisestä kaupasta, mutta myöskin se, että me aika varhain lähdettiin jo skannaamaan rahoitusvaihtoehtoja tälle kansainvälistymiselle. Vaikka Business Finlandin kansainvälistymisrahoitukset on sellaisia, että siellä tulee aina tietty asiantuntijapooli mukana. Tavallaan sä et voi lähteä tekee niitä asioita ilman, että siellä on joku jeesimässä. Ne on ollut tosi hyödyllisiä kyllä. Meillä on ollut New Yorkissa jo kaksikin tämmöistä businees hub -kokemusta ja nyt ollaan itse asiassa menossa Los Angelesiin tapaamaan potentiaalisia yhteistyökumppaneita sikäläisen Business Finlandin edustajan avustuksella. Elikkä kyllä olemme saaneet sparrausta monenlaisilta ihmisiltä. Vaikka Yhdysvaltain lainsäädäntö jo pelkästään oli sellainen asia, minkä puitteissa ei meillä kellään ollut mitään osaamista. Tuosta Otto kun sanoit, että suomalaisilla oli osaamista, siellä tuli suomalaistaustainen juristi myöskin vastaan, joka meitä neuvo ja on siellä erittäin hyvin sisällä sikäläisessä oikeusjärjestelmässä. Nämä on näitä hetkiä, että on hieno olla suomalainen. Tämänkin takia kannattaa lähteä ulkomaille. Meidän pitäisi olla ylpeämpiä siitä, mitä kaikkea me täällä osataan. Se, että joku Börje sitten [naurahtaa] menee oikealta ja vasemmalta ohi, sen ei todellakaan tarttisi olla niin, vaan me voitaisi ihan oikeasti olla aika kingejä me suomalaiset. Meillä on aivan huippukoulutusta ja huippuosaajia. Tämä on yksi tärkeä motivaatio, miksi mä lähdin alun perin tähän yritykseen. Tämä on se syy, että mä haluan tätä suomalaista liikuntaa ja fysioterapiaosaamista olla viemässä maailmalle. Se on niin huippua.

OH: Hei, kiitoksia. Vedetään yhteen. Meillä alkaa aika loppumaan. Nyt jokaiselta yksi tehtävä/yksi tärkeä juttu, mitä ajattelee, jota voi yrittäjälle antaa siinä vaiheessa, kun yrittäjä alkaa kasvattaa omaa liiketoimintaansa, olkoon se sitten kansainvälisesti tai olkoon se sitten ihan kotimaassa. Mä sanoisin itse, että pitäkää taloudesta ja kassavirrasta huoli. Huolehtikaa, että kassassa on rahaa aina yllättäviin asioihin.

EA: Mä mietin tässä, kun on nyt kuultu Raisan tarinaa ja muuta, ihailen tuota rohkeutta, eli tahto ja halu menestyä ja rohkeus ja valmius riskinottoon.

RV: Ehkä mä lisäisin sitten tuohon sen mun suosikkimenetelmän eli pienimmän mahdollisimman muutoksen menetelmän. Tee tänään jo jotain ja tee joka päivä joku pieni juttu sen sun yrityksen kehittämiseksi. Sitten kun tulee se isompi mahdollisuus, tartu siihen, mutta joku pieni juttu joka päivä.

OH: Jes. Kiitoksia kaikilla ja sä kuuntelit Oona 2 Metropolian podcastsarjaa. Tervetuloa kuuntelemaan lisää. Jaksoja tulee ainakin kuusi. Otto sanoo täältä moi.

EA: Eki myös. Moikka.

OH: Ja nyt se oli siinä [naurahtaa].

RV: Jes. Mä nyt sanonut mitään, kun se oli vähän niin kuin teidän podcast.

OH: Joo, joo no hätä.

RV: Mä en tunge tähän väliin.

OH: Tämä meni hyvin puikkoihin. Tämähän meni tosi sujuvasti.

EA: Kyllä, kyllä.

OH: Eikö mennyt?

RV: Joo.

OH: Ei ollut mitään ihmeellistä.

RV: Joo. Tämä oli hauskaa.

Puhujien merkinnät: OH: Otto Härkönen
EA: Erkki Alanen
MS: Mirita Saxberg

[tunnusmusiikki]

OH: Tervetuloa Oona 2 -hankkeessa tuotettuun podcastsarjaan, jossa keskustellaan digitaalisuudesta lisää liiketoimintaa ja erityisesti yrittäjänaisille. Mä olen Otto, morjesta. Mä olen lehtori Metropolialla ja mul on pari omaa yritystä sen lisäksi. Mulla on mukana mielenkiintoiset vakiovieraat.

EA: Terve. Mä olen Eki Alanen. Mä olen Metropoliassa liiketalouden yksikössä myöskin lehtorina, markkinoinnin lehtorina. Mulla on bränditaustaa, strategista kouluttamista ja tämän tyyppisiä juttuja olen tehnyt paljon. Mielenkiintoisia aiheita tulossa.

MS: Mä olen Mirita Saxberg, yrittäjä ja ammatillinen opettaja. Mulla on takana bisneskoulutus, tällä hetkellä teen johtamisen väitöskirjatutkimusta ja hallintotieteiden maisterin koulutuskin mulla on. Mä olen ollut politiikassa viimeiset seitsemän vuotta ja tällä hetkellä Helsingissä kaupunginvaltuutettuna. Olen kyllä marinoitunut ihan oikeissakin töissä. Sitä ennen olen työllistänyt tapahtuma-alan yrityksessä toistasataa työntekijää ja koordinoinut markkinointia isommassa firmassa, opettanut opiskelijoita teineistä eläkeläisiin ja tosiaan siitä pompannut tuon politiikan kautta. Tällä hetkellä tuolla Itä-Helsingin Yrittäjissä ja olen siellä ollut jonkin aikaa jo hallituksen jäsenenä. Tosi mielellään olen nyt täällä juttelemassa teidän kanssanne kiitoksia kutsusta.

OH: Kiitos Mirita, että tulit. Meidän teema on tällä kertaa digimediat ja verkostoitumisen mahdollisuudet liiketoiminnassa ja elämässä muutenkin. Mä muuten unohdin sanoa. Mäkin olen siinä Itä-Helsingin Yrittäjissä. Me ollaan samassa hallituksessa Miritan kanssa.

MS: Sitä kautta me tunnetaan.

OH: Meillä oli keskiviikkona viimeksi kokous. Tehtiinkö me hyviä päätöksiä?

MS: Eiköhän. Olit ainakin hyvin aktiivinen.

OH: No niin, aktiivisuutta tarvitaan [nauraa].

MS: Aktiivisuutta tarvitaan ehdottomasti sehkä näin livenä että diginä.

OH: Mulla on tausta ehkä enemmän se liiketoiminnan kehittämisen juttu, ja jotenkin mä olen itse aina ollut sitä mieltä, että kaikkea pitää kokeilla kerran elämässään. Se on tosi tärkeätä. Mä koitin sitten ihan aikani kuluksi… Mä olin silloin Orivedellä hommissa. Mä oli elinkeinoveijarina siellä eli kunnan elinkeinojohtajana. Sitten mä päätin, että poliitikon uraa pitää kokeilla kanssa. Mä olin joskus ylioppilaskunnassa edustajistossa ja olin ylioppilaskunnan hallituksessakin joskus ja olen ollut usein yrityksen hallituksessa, mutta poliitikkona mä en ollut ikinä. Kun mä olen ylensyönyt pygmi alun perin Tampereelta ja nykyään asun Hesasssa, mä ajattelin, että mäpäs koitan Helsingin kaupunginvaltuustoon. Mä rakentelin vähän Facebook-juttuja ja kaikennäköistä muuta tällaista, mutta sitten mä huomasin, että mun verkostot ei ole riittävät pääkaupunkiseudulla. Mä olin Lappeenrannassa opettanut tuhansia opiskelijoita, jotka asui Espoossa ja Vantaalla ja ympäri ämpäri Suomea ja maailmaa, mutta Helsingissä mulla ei ollut riittävästi verkostoja. Kuinka sä olet Mirita rakentanut tavallaan sitä omaa verkostoasi? Nyt mä ajattelen yrittäjyyden kautta, mutta myös sen poliitikkoroolin kautta.

MS: Nehän lomittuu aika lailla toisiinsa. Mäkin olen vähän tällainen pygmi muualta kuin Helsingistä, elikkä olen lähtökohtaisesti Riihimäeltä kotoisin, mistä tulee kaikki luovat hullut tällä hetkellä tuolla viihdealalla. Mä muutin 2000-vuonna Helsinkiin ja 2006 mä pistin pystyyn oman yrityksen Helsingissä. Mä olen työskennellyt siitä saakka ammattijuontajana muun muassa ja nähnyt paljon ihmisiä eri firmoista, tehnyt erilaisten firmojen kanssa yhteistyötä. Tietysti kun on ollut paljon esille, on myöskin tullut tavattua… tai sanotaan, että apina ei tunne niin montaa ihmistä kuin… Miten se menee tämä monkey knows nobody?

EA: Kaikki tuntee apinan.

MS: Niin, tämä on tämä. Ehkä siinä on vähän tätä, että on tietyllä tavalla kerännyt sellaista tunnettuutta, vaikka ei olekaan mikään julkkis, mutta se on just auttanut tässä verkostojen rakentamisessa se yrityspuoli. Sitten sen jälkeen kun politiikkaan päädyin, olen huomannut vaalikampanjoiden ja muiden kautta, että yllättäen tästä tosiaan on hyötyä, että on rakentanut niistä verkostoja. Toi vaalikampanjointi, eikö olekin Otto, aika hyvä tulikoe sille, että mitkä on omat digiviestintätaidot?

OH: On aika raaka.

MS: Aika paljon saa tehdä töitä ja olla takki auki tavoitettavissa joka suuntaan.

OH: Joo, se on aika raaka koulu. Se oli mulle paras oppi, vaikka mä en päässytkään läpi.

MS: Joo.

OH: Mä sain vähän ääniä, mutta kuitenkin sain ääniä. Mä olin ihan tyytyväinen siihen omaan äänisaaliseeni. Puolueesta mä en välittänyt ollenkaan. Mulle oli tärkeintä, että mä olen sellaisessa puolueessa, johonka mä pääsen ehdokkaaksi ja jolla on mahdollisuus päästä läpi, eli keskusta esimerkiksi meni pois kokonaisuudessaan siitä.

MS: Nyt tämä menee liian poliittiseksi [naurua].

OH: No joo, joo.

EA: Mä mietin tätä, että joillekin ihmisille tämä verkostojen rakentaminen on helppoa ja luonnollista. Henkilökohtaiset ominaisuudet jotenkin sopii ja tukee sitä. On ehkä sitten ekstrovertti tai kiinnostunut muista ihmisistä, mutta joillekin se voi olla vähän vaikeata. Jotenkin nyt tuntuu siltä, että tämmöiset verkostoitumiskyvyt ja -taidot on hirveän tärkeitä. Miten tukisi sellaisia ihmisiä, joilla se verkostoituminen ei tule ihan luonnostaan? Mitäs sanotte?

MS: Jos mä nyt nappaan tähän ensimmäisen vastausvuoron, koska mulle tulee ihan ensimmäisenä mieleen se, että se oma aktiivisuus on tärkeintä. Esimerkiksi ne kontaktit, joita live-elämässä tekee, siirtää ne sinne verkkoon. Käy LinkedInissä tai muissa kanavissa, mitkä on omalle kohderyhmälle tärkeitä. Käy siellä katsomassa, että löytyykö tämä tyyppi sieltä ja laittaa pienen viestin kera sinne kaveripyynnön. Siis rohkeita lähestymisiä, että on se sama hyvä tyyppi, se oma persoona ja sen oman firman viestillä. Sähän näytät itse käyntikorttina sitä yrityksen arvopohjaa ja muuta, rakennat luottamusta. Reippaasti se verkkoon, koska siellähän tämä livekontakti kertautuu.

EA: Joo.

OH: Toi on tosi haastavaa. Mä itse luokittelen itseni ehkä enemmän ekstrovertiksi. Mä mietin sitten niitä introvertteja, joita mä tunnen. Mä just ajattelin, että kyllä hitsi soikoon vanhoja pomoja löytyy ja sitten löytyy esimerkiksi meidän biliskerhon puheenjohtaja. Se on ihan selkeästi introvertti. Ei se kauheasti verkostoidu siinä, mutta kyllä se sitten sen teeman ympärillä, eli silloin kun pelataan Itä-Helsingin ravintolaliigaa ja se näkee muita pelaajia, kyllä se siellä sitten puhuu siitä omasta ammattitaidostaan. Ehkä toi, mitä Mirita sanoi, on aika hyvä juttu. Sä verkostoidut siellä, missä sä itse koet sen jutun tärkeäksi. Ehkä se on tärkeä asia. En mä tiedä.

EA: Yksi, mikä varmaan auttaa, on se, että olet aidosti kiinnostunut siitä, kenen kanssa sä olet tekemisissä, eli näytät sellaiselta, että haluat oppia tuntemaan, haluat oppia tietämään näistä hahmoista, joiden kanssa olet tekemisissä. Se varmaan auttaa semmoisen kivan kontaktin luomiseen ja auttaa sitten eteenpäin siinä verkoston rakentamisessakin. Ehkä ei puhuta rakentamisesta, vaan muodostumisesta.

MS: Ja ylläpidosta myös.

EA: Niin kyllä.

OH: Ehkä se ammatillisuus tulee siinä yrittämisessä tosi tärkeäksi. Sähän olet sen oman alasi ammattilainen. Jos sä yrittäjänä pärjäät, sun täytyy olla helvetin hyvä siinä jutussa, mitä sä teet. Sä olet varmasti parempi kuin 99 prosenttia muista.

MS: Niinpä.

OH: Silloin sä ammattilaisuuden kautta pystyt saamaan niitä verkostoja, vaikka sä olisitkin ehkä hiukan sisäänpäin kääntyneempi kuin jotkut toiset.

MS: Joo ja moniahan meitä vaivaa sellainen tietynlainen riittämättömyyden tunne. Tuntuu, että olenko mä nyt oikeasti tarpeeksi pätevä ja voinko mä ottaa asianomistajuutta jostain asiasta, mutta pitäisi rohkeasti vain luottaa siihen, että jos mä olen puurtanut tätä samaa juttua vuoden tai 20 vuotta, onhan sitä kokemusasiantuntijuutta ainakin, vaikka se koulutus puuttuisi. Sitten lisäksi kun ottaa vielä sen, että monihan kouluttaa ja eri elämän osa-alueilla kerää kokemusta, kyllä sitä vaan pitäisi itseensä luottaa, että uskaltaa tuoda sitä omaa viestiä ja omaa ammattitaitoaan esiin.

EA: Kyllä, kyllä. Nyt en voi olla mainitsematta, että kun seuraa erilaisia sosiaalisen median keskusteluja, aina ei tartte edes kovin suuri asiantuntijakaan olla [naurua], että voi ottaa osaa näihin.

MS: Joo siis keittiöpöytäasiantuntijuushan on hyvin riittävä ainakin Facbeook-keskusteluissa.

EA: Kyllä, kyllä.

MS: Tässähän on tietysti se ero, että missä kanavassa sitten pyörittää tätä omaa verkostoa tai mitä haluaa rakentaa. Näitähän on mahdollisuuksia nyt esimerkkinä just Facebook, LinkedIn, Instagram, mitä se oman firman kohderyhmä tai oman alan kilpailijat tai asiakkaat tai muut seuraa. Siellähän pitää olla läsnä, missä ne ihmiset on. Jokaisessa foorumissa on omat kirjoittamattomat sääntönsä, eli Facebookissa käydään vähän erityyppistä keskustelua kuin Linkkarissa. Kyllä ammatillisesti itse koen ja mitä olen saanut tietää kollegoilta ja muilta, kyllä se LinkedIn on sellainen, missä käydään just nimenomaan enemmän ammatillisen tason keskustelua. Tietysti sielläkin kissavideoita voi joutua katselemaan välillä, mutta kyllä se on enemmän ehkä sellainen, että rennolla tavalla voidaan ammatillisessa mielessä lähestyä.

EA: Mites yrittäjällä sitten tällainen oman persoonan ja sen yrittäjyyspersoonan liitto? Kuinka paljon kannattaa miettiä sitä, minkä verran tuo sitä omaa persoonaa peliin vai onko se mahdollisesti jossain tapauksessa sitten hyvä, että se on täsmälleen sama, että se yrittäjä on sama ihminen verkostoituessaan kuin se ihminen on tavallaan vapaa-aikanakin sen yritystoiminnan ulkopuolella?

MS: Kyllähän se oma persoona tuo sille omalle viestille ja yrityksen viestille ihan erilaisen kaikupohjan. Mun mielestä on tosi tärkeätä aina muistaa se, mitä tuossa äsken ehkä vähän jo sivusinkin, että ihminen itse sekä kaikki työntekijät, jotka sillä ihmisellä on töissä, ne on kaikki sen yrityksen käyntikortteja. Se käytös ja se tapa kommunikoida ne asiat, joista puhutaan, ne kaikki viestii sitä yrityksen arvomaailmaa, halusi sitä tai ei. Sitä voi itse ajatella, kun tiedostaa sen, että mä en voi firmalle rakentaa imagoa, koska imago on se juttu, mikä muodostuu siellä toisten silmissä, mutta voin auttaa viestimällä sillä tavalla kuin minkälainen mä haluisin sen fiiliksen ja sen imagon siitä firmasta olevan muiden silmissä.

EA: Kyllä, kyllä.

MS: Siinä mielessä kyllä mun mielestä persoonaa peliin. Se on yksi erottautumistekijä etenkin tuolla digiviidakossa.

OH: Korona-aikana tämä on rakentanut meitä ihan erilaisiksi kokonaisuudessaan. Aikaisemmin pystyttiin kohtaamaan helposti kahviloissa ja kuka istuu pubeissa ja kuka istuu ruokapaikoissa jne. Sä kun olet kokenut yrittäjänä myös tavallaan sen hetken, kun oltiin turuilla ja toreilla läsnä eikä ollut vielä digitaalisuutta, kuinka sä olet rakentanut omaa digitaalista verkostokyvykkyyttäsi? Uskallatko sä tällä hetkellä vaan lähestyä esimerkiksi Ekiä tuosta, vaikka et ole nähnyt ikinä, että hei, sulla on mielenkiintoinen juttu, mielenkiintoinen postaus tuolla? Tai millä tavalla sä rakennat? Onko sulla temppuja millä tavalla, kun sä olet kuitenkin ammattilainen näissä asioissa?

MS: Joo, rohkeasti lähestymään vaan. Toi koronahan on vaikuttanut sillä tavalla, että itse on ehkä vähän laiskistunut tuossa somessakin, kun tietää, että oman alan hommat on ollut tauolla. Aika paljon on pyörinyt just vaikka moderaattorina tapahtumissa tai tehnyt juontoja ja muita. Nyt kun näitä livetapahtumia ei ole ollut, on vähän ehkä henkisesti mennyt semmoiseen pieneen lomamoodiin. Se on väärin. Mä toivon, että kukaan muu ei tee sitä. Eli ehkä mä en nyt ammenna tällee korona-aikana omakohtaisesta kokemuksesta, mutta miten olisi tarkoituksen mukaista tehdä ja mitä mä tiedän, että tosi moni on tehnyt, on kehittänyt sitä omaa tarjontaa siihen suuntaan, että ei just tarvita näitä livekohtaamisia. Mäkin olen kyllä nyt alkanut enemmän painottamaan näihin tämmöisiin viestinnän valmennuksiin ja esiintymiskoulutuksiin, joita voi pitää ihmisille joko verkossa tai tapaamalla pienellä porukalla. Näissä kaikissa kyllä yhteinen tekijä on se, mikä pitäisi tehdä sekä verkostojen rakentamisessa että siinä suuntautumisessa uudelleen, jos täytyy sitä bisnesideaa vähän kehittää, kyllä se on se rohkea lähestyminen. Katsoo vaikka just postauksia oman alan termeillä, hakusanoilla. Voi laittaa hashtagin. Hakee vaikka jossain postauksissa, että mitä kaikkea tästä aiheesta on kirjoitettu. Sitten lähestyy niitä kirjoittajia: ”moi, mulla on firma samalla alalla, olisi kiva verkottua” tai ”hei, mulla saattaa olla sulle ratkaisuja, jutellaanko?” tai ”mitä sä teet?” Sillä tavalla lähteä rakentamaan sitä. Kyllä ihan ehdottomasti kannattaa tämmöinen. Tavallaan jos miettii, että toi sosiaalinen media olisi semmoinen ravintola, johon lähdetään etsiä kumppania niin kuin ennen vanhaan tehtiin silloin, kun oltiin vielä sinkkuja ja saatiin käydä ravintoloissa. Se haku päällä siellä somessa.

OH: Eli niin kuin Tinderiin vaan profiili ja sillä hyvä, etiäpäin [nauraa].

MS: Sekin saattaa toimia tietysti joillain aloilla [naureskelua], mutta kyllä mä käyttäisin työelämän Tindeinä tuota LinkedIniä [naurua].

EA: Aika moni hyvä asia on lähtenyt liikkeelle siitä, että on avannut suunta, on kysynyt tai on ylipäätään ollut yhteydessä.

MS: Mm.

EA: Se kynnys kannattaisi varmaan olla aika matala. Jos näkee jonkun pienenkin mahdollisuuden jossain, käyttää sen hyväksi eikä jää sitten miettimään, että olisi pitänyt.

MS: Kyllä ja tuommoinen, jos ajatellaan, että lähetetään privaviestiä ja halutaan luoda tuttavuuksia verkon kautta, se on yksi osa-alue tätä. Toinenhan on tietysti se, että olet itse saatavilla ja kerrot, kuka olet ja mikä se palvelu on. Tämä tapahtuu aika lailla tekemällä vaikka postauksen tai videon tai lähettämällä kuvia, riippuen mikä se foorumi on. Eli sitä omaa asiantuntijuutta voi myös tuoda esille sinne ja olla itse myös tavoitettavissa. Joku saattaa bongata, että aijaa, täällä on tämmöinen postaus ja tämmöinen tyyppi. Käytä aina niitä samoja hashtageja ja samoja sanoja, joilla ihmiset pystyy hakemaan niitä postauksia, koska tosi moni tekee tätä, että käydään hakemassa sitä omaa verkostoa. Ole aktiivisesti postauksienkin avulla sitä verkkoa ja sitten kun sieltä tulee yhteydenottoja, on tavoitettavissa, vastaa niihin.

EA: Sä viittasit äsken Mirita tähän verkoston ylläpitämiseen. Mitäs vinkkejä sulla olisi siihen, että miten sä pidät sen oman verkoston relevanttina, aktiivisena ja toimivana? Itse joskus huomaan sen, että jos katsoo vaikka noita sosiaalisen median, mimmoista verkostoa nyt itsellä on, siellä saattaa olla hahmoja, joiden kanssa ei ihan hirveän paljoa ole yhteistä eikä tekemistä.

MS: Joo, niin on. Olen käynyt erinäisiä keskusteluja etenkin vaalikampanjan aikaan asioista, jotka ei millään tavalla ole esimerkiksi mun päätösvallassa kuntavaaliehdokkaana ja kuitenkin vaaditaan tilille tietyistä asioista ja muista. Joskus kun mä olin ekaa kertaa ehdolla, mä antauduin näihin keskusteluihin ja perustelin ja mä kaivoin tutkimustietoja. Mä ehkä tein johtopäätöksiä, joita ei välttämättä pitäisi tehdäkään niin kuin kaikki tekee tämmöisessä keskustelussa tuolla somessa. Siitä ehkä oppineena, kun mä yöt valvoin ja velloin tätä keskustelua, en enää tekisi tätä. Priorisoisin sen ajankäytön niihin asioihin, joilla oikeasti on merkitystä sen oman tavoitteen kannalta ja niitten muitten ihmisten kannalta joiden kanssa sä olet siellä oikeasti aktiivisesti tekemisissä live-elämässä tai verkossa. Ihan kaikkeen ei kannata sitä aikaa käyttää. Se semmoinen priorisointi on tosi tärkeätä.

EA: Kyllä, kyllä.

MS: Mä luulen, että se voi olla yksi asia, minkä tekin olette herrat huomanneet tässä, että oma aika on ehkä se suurin asia, mitä itsestään voi antaa tässä maailmassa. Kun diginä mennään, aikaahan saa tuhlattua ihan mihin vain.

EA: Kyllä.

OH: Toi on pirun tärkeätä toi oikeassa verkostossa oikea kommentti, jonka sä otit esille. Mä itse olen huomannut, että vähän samalla tavalla kuin ennen aikaan oltiin seminaarissa, kyllä sä kuuntelit sitä seminaarin puhujaa ja jos sä löysit hyvän kysymykset siellä, asian, joka kosketti sua, sitten sä nostit käden ja kysyit. Sama vaikuttavuus näyttäisi olevan nyt olkoon se TikTok tai Linkkari tai Naamakirja tai Insta, ihan mikä tahansa, mutta sama juttu, että jos sä näet jonkun postaavan jotain sulle tärkeätä, sä prosessoit sen asian ja sä kontribuoit siihen jotain, eli sä tuot omaa osaamista ja omaa ammattitaitoa esille. Sitä kautta se verkosto ehkä tiivistyy ja lähentyy ja syventyy kuten sä sanoit. Sitten kun sä olet Helsingin kaupungissa valtuutettuna, mikä on budjetti? 20 miljardia vai 5 miljardia vai mikä? Eihän sellaisiin asioihin kaikkiin voi perehtyä. Se on ihan mahdotonta.

MS: Tämä on juurikin näin totta. Sitten jos ajattelee, miten mä vaikka tuolla Linkkarissa toimin viestinnän valmentajana tai sisällön tuottajana, kyllä mulla on siellä oma verkosto, joita mä seuraan ja ne on aika lailla mun joko kilpailijoita tai potentiaalisia yhteistyökumppaneita. Tämmöisiä yhteistyömahdollisuuksiakin sieltä löytyy aika paljon juurikin tällä tavalla, että tuo esiin niitä omia näkemyksiä ja puuttuu joihinkin keskusteluihin tuoden sitä omaa kontribuutioita. Toi on tosi hyvä pointti.

OH: Täytyy myöntää, että mä olen ottanut itselleni jo tuon suodattimen, jonka toivoisi, että joku rakentaisi appin, että puhallat puhelimeen, sitten kun olet juonut yli kaksi keskiolutta, älä kommentoi [naurua].

MS: Digitaalinen rattilukko.

OH: Just näin [naurua].

EA: Toi oli hyvä nosto se oma kontribuutio. Yksi tapa olla aktiivinen on se, että linkkaa vaan muiden mielipiteitä, muiden keskusteluja, muiden uutisia, mutta mulle se jää vähän ohkaiseksi, jos niissä ei ole mukana sitä, miten itse tähän asiaan suhtautuu.

MS: Mm.

EA: No joo, Linkkarissa nyt huomaa aika usein sitä, että se oma profiili rakentuu ehkä aika paljon myöskin sen kautta, mitä jotkut muut ovat julkaisseet, ja jää se oma näkemys vähän ohkaiseksi. Näinkin jotkut toimii.

MS: Joo ja sitten jos linkkaa jonkun artikkelin, välttämättä se lukija ei yhtään saa siitä samaa viestiä, minkä takia itse sitä on linkannut eteenpäin.

EA: Kyllä, kyllä.

MS: Eli siihen on aina hyvä laittaa edes suora sitaatti siitä tärkeästä kohdasta tai nopea referaatti. Kaksi lausetta vaikka, että mikä juttu ja minkä takia tämä on kiva tai tärkeä tai mitä tästä voisi kehittää. Kyllä se on just näin. Mä mietin myös sitä, että tuota ajankäyttöä jos pohtii, monella etenkin naisella mahdollisesti äidillä saattaa olla itsellä aika isona prioriteettina, totta kai miehilläkin, mutta mä nyt puhun naisille, kun meidän kuulijat ehkä on naisia ja itsekin tässä edustan kyseistä sukupuolta, se, että lapsille annetaan aikaa. Elämässä on niin paljon, on se lapsielämä, mahdollisesti puolison kanssa elämä, sitten on omat kaverit, sitten on se työ ja sitten on vielä tämä verkostorakentaminen, mikä on oma komponenttinsa, vaikka se linkittyy työhön, mutta siinä on se vapaa-aika ja kaikki muu yhdessä. Jotta tälle yhdelle pienelle elämän osa-alueelle pystyy järjestämään tarpeeksi aikaa, senhän täytyy olla omissa silmissä tärkeätä. Jotta se olisi omissa silmissä tärkeätä, voisi olla hyvä miettiä sitä, mitkä ne on ne hyödyt siitä somettamisesta tai digissä olemisesta. Mä olen koonnut muutamia juttuja, mitä mulle tuli etukäteen mieleen näistä hyödyistä tämmöisessä breafissa paketissa.

EA: No niin, kiinnostavaa.

OH: Anna palaa ehdottomasti.

MS: Mä mietin, että tällein viestinnän ja markkinoinnin näkökulmasta katsoen ne hyödyt muun muassa on tietysti ne omat uramahdollisuudet, eli se yrittäjyys. Mutta mitä jos onkin jotain muuta? Voisiko vaikka oman alansa ekspertti alkaa kouluttamaan jotain tai voisiko kehittää sitä omaa palvelutarjontaa jollain tavalla? Eli uramahdollisuudet. Sitten on tietysti uudet asiakkaat eli lisää rahaa [napsauttaa sormiaan]. Se on tärkeä. Sitten just se oman bisneksen kehittäminen, että tiedetään, minkälainen se markkina tällä hetkellä on, ketä siellä on kilpailijoina, minkälaisia mahdollisuuksia tosiaan olisi vaikka yhteistyöhön jonkun saman alan toimijan kanssa tai mitä ne asiakkaat haluaa tällä hetkellä ostaa. Eli voi kehittää sitä omaa tekemistä ja omaa tuotetta tai palvelua. Saa ymmärrystä markkinoista sen digin kautta. Kysyntähän lisääntyy aina silloin, jos sitä verkostoa rakentaa enemmän. Se nyt on ihan selvä näin yleisesti. Sitten paitsi tämä uusien asiakkaiden hankinta, mutta myöskin asiakassuhteiden ylläpito, eli tehdään tyytyväisempiä asiakkaita olemalla tavoitettavissa ja lisäämällä sitä luottamusta siihen omaan tekemiseen. Vahvistaa omaa asiantuntijuutta. Tämä itsensä tai yrityksen tai oman asiantuntijuuden profilointi tuolla verkossa auttaa halutun imagon syntymisessä. Mietin, että yksi tärkeä vielä on tietysti, että tämä tämmöinen suusta suuhun suosittelu on paljon helpompaa ihmisille, jotka kuvittelee tuntevansa sut henkilökohtaisesti, kun ne juttelee siellä verkossa sun kanssa tai näkee postauksia säännöllisesti vaikka. Ne voi sitten sanoa helpommin ihmiselle, että hei tämä tyyppi, osta siltä, mä tiedän jonkun, joka tarjoaa tätä palvelua. Tämmöinen henkilökohtainen fiilis, että tunnen tämän tyypin, auttaa tosi paljon erilaisilla tavoilla tässä asiakaskontaksissa. Se helpottaa ostopäätöstä.

OH: Yksi asia, jota mä pohdin tuossa… Mä palaan nyt vähän aikaisempaan keskusteluun siitä, että pitää valita tavallaan taistelut, joissa on verkossa. Eli kun sä postaat jotain, siellä varmaan kolmas tai neljäs vastaus jo ajattelee ihan täysin eri tavalla kuin sä ajattelet. Silloin tavallaan tämä mitä sä sanoit aikaisemmin sen lyhyen briiffin, että mitä sä ajattelet asiasta, kiteytä se, mutta kun se ei aina vaan riitä. Tässä on ongelma se, että sieltä tulee silti näitä trolleja, ketkä huutaa ja sanoo, että ei hyvä, ei hyvä, ei hyvä. Mä jossain vaiheessa pohdin sellaista psykologisen valmennuksen kautta, jonka jokainen kuulijakin voisi rakentaa itselleen, tavallaan tällainen resilienssin kasvattaminen, tämmöisen mental backpackin eli mielialarepun rakentaminen. Sitten siinä vaiheessa kun tuntuu tosi pahalta, kun joku on kommentoinut sulle pahasti, että ei, mä en tätä tarkoittanut ihan tosi, sitten kaivat sieltä repusta sen kauniin jutun, jota sä itse esimerkiksi harrastat, jos purjehdit tai veneilet, että sä makaat auringossa siinä mukavassa saaressa ja kuuntelet aaltojen liplatusta. Miettii sitä hetken aikaa ja sen jälkeen vasta lähtee kommentoimaan, koska hyvin helposti tulee liian nopeasti heitettyä ”ei, tämä ei käy” [naurahtaa].

MS: Erittäin hyvä.

EA: Niin, valitse ne taistelut, mistä voit joskus luopuakin…

OH: Just näin, joo [naurahtelua].

EA: …tai mitä sulla on varaa hävitä.

MS: Sitten yksi hyvä on se niin kuin mun kaksi ja puolivuotias tekee mulle, kun mä sanon jotain, mikä häntä joko miellyttää tai ei miellytä, aina peukku pystyyn näyttää vaan mammalle peukkua. Sitä voi tehdä tuolla Facebookissakin [naurua].

EA: Mirita toi sun lista tuossa äsken, nostaisin siitä nyt vielä erikseen kaksi juttua: Tämä asiantuntijuus, sen kommunikoinen, mutta myöskin sen generoituminen sen oman verkoston myötä, eli mielipiteiden vaihtoa, osaamisen vaihtoa ja ymmärrystä siitä. Toki siitä itsekin voittaa. Sitten toi viimeinen, minkä mainitsit, tämä suositteluvoima. Kyllähän nimenomaan jollain tasolla tuttua tai hyväksi todettua tyyppiä on helppoa suositella. Näin se menee, ja siitä on kyllä yrittäjälle varmasti hyötyä.

MS: Näin on. Kyllä nykymaailmassa toi luottamus on tosi tärkeä.

EA: Kyllä.

MS: Että herättää ainakin tuntee siitä luottamuksesta.

OH: Ai juma, me saatiin uusi podcastteema: luottamuksen rakentaminen.

MS: Alright.

OH: Tässä on meille tosi tärkeä uusi juttu.

EA: Kyllä.

OH: Tehdään vielä luottamuksesta seuraava podcast. Meillä on aika about käytetty. Kiitos, että kuuntelit Metropolian podcast Oona-sarjaa. Kiitos itseni puolesta ja lyhyt briiffi vielä itsestä, mitä haluaisit sanoa. Mitä tästä jutusta jäi mieleen? Aloitetaan Erkistä ja sitten Mirita. Sen jälkeen vedetään mikki kiinni ja lähdetään syömään.

EA: Kiitos. Ehkä tämä rohkaisi tähän aktiivisuuteen, näihin tilaisuuksiin tarttumiseen. Mä nostaisin sen sieltä, että laske sitä henkistä kynnystä, jos se on olemassa ja tartu niihin mahdollisuuksiin rohkeammin.

MS: Joo kyllä mun mielestä toi aktiivisuus on tosi tärkeä. Tämän keskustelun myötä mäkin taas palaan täältä somekesälomaltani ja alan olemaan hieman aktiivisempi. Käytä ainakin LinkedInia, Facebookia ja Instagramia ja mielelään postaus päivässä ja Instaan vähän enemmän. Silloin se kasvattaa sitä seuraajien määrää ja silloin sä olet näkyvä siellä somessa. Jos ei semmoiselle aktiiviselle keskustelulle ole aikaa, tee ainakin ne omat postaukset ja vastaa niihin kommentteihin, jotka tulee omien postauksien alle näin konkretian tasolla. Mut löytää LinkedInista @Mirita Saxberg, ja mä olen muissakin somekanavissa omalla nimellä. Tervetuloa vaan seuraajaksi, hyvät kuulijat ja hyvät herrat. Voidaan siellä sitten jatkaa keskustelua vielä.

OH: Kiitoksia. Jatketaan Linkkarissa.

MS: Jep.

EA: Kiitti. Moi moi.

OH: Moi moi.

MS: Moi.

Puhujien merkinnät: OH: Otto Härkönen
EA: Erkki Alanen
SS: Sanya Saarinen

[tunnusmusiikki]

OH: Mä olen Otto morjesta ja tervetuloa Metropolian podcastsarjaan, jossa on tarkoituksena käsitellä digitaalisuudesta lisää liiketoimintaa naisyrittäjille ja miksei muillekin yrittäjille. Tämä on vähän laajempi sarja. Me tehdään useampi jakso näitä. Meillä on jokaisessa sarjassa aina eri yrittäjävieraana mielenkiintoisia yrittäjiä, ja me keskustellaan aina eri teemoista. Teemana tänään on niinkin haastava kokonaisuus kuin digitaalisuus strategian ja liiketoiminnan toteuttajana. Se on pääteema, mutta katsotaan, minne me ajaudutaan tässä juttelussa. Mä olen siis Otto Härkönen. Mä toimin lehtorina Metropolialla ja mulla on pari yritystä. Mä jotain pientä tiedän yrittämisestäkin ihan myös käytännön kautta. Mulla on mukana Metropoliasta myös…

EA: Terve, mä olen Alasen Eki. Olen Metropoliassa liiketalouden yksikössä markkinoinnin lehtorina. Tausta lähinnä päivittäistavarapuolen markkinoinnista ja brändikehittämisestä ja markkinoinnin kehittämisestä. Digitaalinen sydänhän mulla käytännössä näihin tehtäviin on. Oona 2.0 on tämä hanke, jonka puitteissa me Oton kanssa näitä podcasteja tässä tehdään. Vieraana meillä on tänään Sanya Saarinen. Sanya, ole hyvä.

SS: Loistavaa. Aivan superhienoa olla täällä tänään. Mä olen tosiaan Sanya Saarinen. Mun yrityksen nimi on Someleontti. Se kertookin aika paljon. Mä olen sosiaalisen median kameleontti, elikkä teen paljon digisisältöjä, teen paljon automaatioita liiketoiminnan tueksi, jotta tehostetaan viestintää ja myyntiprosesseja. Sitten mä myös koulutan pienyrittäjille sosiaalista mediaa, että kaikki yrittäjät oppisi käyttämään sitä tehokkaasti, koska se on ihan oikeasti hyvä keino saada lisää näkyvyyttä, lisää myyntiä ja myös helpottaa niitä asiakaspalvelun toimenpiteitä.

OH: Mä soitan Sanya, että me tavattiin. Tästä on nyt jo hetken aikaa, seitsemän kahdeksan vuotta suunnilleen. Vuodet menee. Niistä nyt niin väliä. Mä silloin olin ottamassa vastaan sun yrittäjätutkintoa, eikö ollut näin? Sä silloin lähdit tuolla samalla. Tämä nimi oli sama, eikö ollut?

SS: Joo.

OH: Someleontti oli silloin jo.

SS: Kyllä.

OH: Mistä tämä nimi tuli? Tämä on ihan uskomattoman hieno nimi yritykselle.

SS: Joo, pieni tausta: Mä olen tosiaan ollut yrittäjänä jo vuodesta 2004, elikkä tämä on käytännössä mun toinen yrittäjyys. Silloin aikaisemmin mä lähdin yrittäjäksi suoraan ammattikorkeakoulun penkiltä opinnäytetyönä liiketoimintasuunnitelma ja tsup vaan, kun koulu loppui saman tien yrittäjäksi. Silloin mä showjuonto- ja laulukeikkoja, elikkä olin tuolla tapahtumapuolella aktiivisena. Silloin oli vähän eri systeemit. Silloin ei ollut näitä digitaalisia asioita, niin oli vähän työläämpää se uuden yrittäjän esiintuominen. Tosiaan me ollaan Otto tavattu 2015. Silloin kun mä käynnistelin tätä Someleontti-liiketoimintaa, olit yritysneuvojana täällä Vihdissä ja me nähtiin tuossa yrityshautomossa ja siellä tavattiin. Itse asiassa sen kahvipöytäkeskustelun yhteydessä sieltä tuli myös mun ensimmäiset asiakkaat. Siinä mielessä tosi hieno juttu. Jotenkin tässä ympyrä sulkeutuu, kun nyt ollaan täällä muille kertomassa, mitä siitä yrittäjätarinasta on oppinut. Tärkeä oli se, että tosiaan pyytää apua heti siinä alkuvaiheessa ja verkostoituu ihmisten kanssa. On kyllä tosi mielenkiintoinen tämä kehityskulku tässä ollut. Osa asioista on pitänyt oppia kantapään kautta, ja sen takia mäkin olen auttamassa nyt muita pienyrittäjiä, että he saa sen suoremman reitin eikä kompastele samoihin kohtiin kuin minä. Tosiaan täällä auttamassa.

EA: Mä mietin tätä, jos siirrytään tänne strategiseen kulmaan, mikä meillä aiheena tänään on. Mua jotenkin häiritsee se, että digitaalisuus ja strategia on kaksi eri sanaa ja puhutaan digistrategiasta. Eihän se ole enää tätä päivää. Eikö tavallaan strategia ole lähtökohtaisesti aika monella vahvasti digitaalinen?

SS: Joo. Kyllä mä näen sekä nämä digityökalut että kaikki muut toiminnot, mitä tehdään viestinnän markkinoinnin eteen ne on sen myynnin ja sen liiketoimintastrategian toteutusvaihe. Ne ei ole mitenkään irrallisena siitä muusta tekemisestä, vaan kaikki pitää keskittää siihen, mitkä on ne parhaat työkalut, millä toteutetaan sitä strategiaa, mikä sille yritykselle on laadittu. Totta kai siellä on se liiketoiminnan kannattavuus elikkä se myynti yksi tärkeä aihe.

EA: Kanavat, asiakashallinta, prosessit, tulon muodostus. Mitäs kaikkea muuta?

SS: Kyllä, elikkä kaikkihan lähtee just tosiaan siitä asiakastuntemuksesta liikenteeseen, koska sen perusteella, mikä se sun kohderyhmä on, rakentuu jokaiselle kohderyhmälle ideaalinen myyntiprosessi ja siihen ne työkalut. Edelleenkin osa yrityksistä tekee niin sanotusti perinteisellä tyylillä myyntityötä, mutta tämä digitaalisuus tuo siihen sen, että me saadaan skaalattua sitä toimintaa, saadaan tehostettua viestin perille menemistä, saadaan autettua sitä asiakasta ja luotua niitä yhteisiä yhteneväisiä kohtia siellä digitaalisessa ympäristössä. Nyt yritysten täytyy huomioida se, että asiakkaiden ostokäyttäytyminen on muuttunut. Käytännössä yhdessä yössä on koko maailma siirtynyt verkkoyhteyksille, ja tämä on tullut jäädäkseen. Me ollaan opittu myös kuluttajina se digitaalisten palveluitten käyttö. Siellä on tosi paljon sitä potentiaalista asiakaskuntaa nyt, jotka odottaa sitä, että yritykset vaan pystyy skaalaamaan sitä toimintaa ja tuottaa heille niitä palveluita nyt tällä heidän uudella oppimallaan tavalla. Sitä miettiä, että miten sen, mikä toimi aikaisemmin, nyt skaalaa tänne digityökaluille, niin pystyy palvelemaan laajempaa kohderyhmää. Strategiassa on tosi tärkeä se, kun monesti pienyrityksillä on aika pienet resurssit myös käytössä, että me ollaan määritelty se kohderyhmä, mietitty ne tavoitteet. Kohderyhmiähän voi olla useita erilaisia. Yleensä niitä on viidestä seitsemään. Sitten aletaan rakentaa niitä ostopolkuja kullekin kohderyhmälle erikseen. Se on semmoinen kokonaisuus, mikä rakentuu pala palalta ja siinä on tosi tärkeä koko aika myös seurata sitä tekojen kannattavuutta. Nyt kun meillä on digitaaliset työkalut, me pystytään mittaamaan niitä tuloksia, me pystytään näkemään, minkälaiset sisällöt toimii, mitkä tuo eniten myyntiä, koko ajan kehittää sitä. Semmoinen vanha malli, että tehdään kerran vuodessa strategia ja pysytään siinä ja lähdetään sitä toteuttaa jonkun suunnitelmaa tai vähän sinnepäin olevan suunnitelman avulla, ei enää toimi, koska meidän pitää päivittää sitä koko ajan, kun se tilanne siellä kentällä muuttuu.

EA: Kyllä, kyllä. Sitten täytyy olla halu ja kiinnostuu tähän kehittämiseen myöskin, että haluaa testata ja ikään kuin hakee koko ajan parempaa.

SS: Kyllä ja paras juttu niissä digitaalisissa työkaluissa on se, että me voidaan ottaa se asiakas helposti mukaan siihen keskusteluun. Yrittäjä on yleensä aina itse liian lähellä sitä omaa liiketoimintaa. Se on se oma pieni lapsi, mikä on synnytetty sinne yritysmaailmaan. Sen takia me tarvitaan sitä ulkopuolisten mielipidettä. Siinä tärkeätä on just kokeneet yrittäjät niin kuin mulla esimerkiksi Otto silloin alkutaipaleella oli tosi tärkeä kontakti, häneltä sai paljon hyviä neuvoja, ja sitten se, että otetaan ne asiakkaat mukaan siihen keskusteluun. Digitaalisilla työkaluilla me voidaan tehdä kyselyitä tai sitten me voidaan ihan somekanavissa pyytää asiakkaitten kehitysehdotuksia tai kun on ollut joku vaikka koulutus tai vastaava, voidaan pyytää sitä sähköistä palautetta. Me pystytään myös somessa tutkimaan hiljaisia signaaleja. Vaikka se asiakas ei vastaisi suoraan meille, me nähdään ihmisten siinä sosiaalisessa käyttäytymisessä näissä somekanavissa, mitkä saattaa olla seuraavat trendit tai markkinoilta puuttuva palvelu, mihin meidän yritys voisikin vastata ja lähteä kehittää sen perusteella.

OH: Kuin sä sitten näät, että strategisesti sä pystyt vastaamaan siihen valtavaan kilpailuun? Mä alan olla vanha patu myönnettäköön jo, mutta nyt kun mä näen kilpailua, mitä tapahtuu tuolla verkossa, meillä on valtavasti erilaisia alustoja ja MIT:in proffat vetää luentoja verkkoon ja kertoo heidän omista tutkimusjutuistaan ja kaikki on saatavilla. Kuinka pienyritys ja kuinka pienyrittäjä pystyy strategisesti vastaamaan siihen kilpailuun, joka on eittämättä kasvanut digitaalisuuden ja verkostojen kautta?

SS: Siinä on tosi tärkeä se, että keskitytään tiettyyn asiakasryhmään, jota pystytään palvelemaan parhaalla mahdollisella tavalla, eli unohdetaan se, että meidän palvelu tai tuote sopii kaikille ja sitä koitetaan myös markkinoida kaikille. Toisaalta se erikoistuminen ja sitten toisaalta se, kun me käytetään niitä digityökaluja, me saadaan se viesti leviämään tehokkaammin. Mulla on ollut ilo ja kunnia olla mentoroimassa nyt reilun vuoden ajan yrittäjän ammattitutkintoa suorittavia. Olen nähnyt sitä puolta kanssa ja paljon keskustelen yrittäjien kanssa ihan somessa ja tosielämässä. Se, mitä näkee vähän liikaa, on se, että analysoidaan liikaa, mitä kilpailijat tekee. Käytetään hirveästi siihen aikaa. Toki täytyy tietää, missä mennään, mutta mä itse näen sen niin, että kaikki kilpailijat on potentiaalisia yhteistyökumppaneita. Mä itse käytän mieluummin siihen oman toiminnan kehittämiseen kuin muitten toiminnan analysoimisemiseen, koska silloin pystyy tekee sitä omalla persoonallisella otteella, pystyy koko ajan pitää sen asiakkaan siinä keskiössä ja pystyy tekee ennalta semmoisia juttuja, mitä muut ei vielä edes tullut ajatelleeksikaan. Jos koko aika vaan tutkailee, mitä muut tekee ja sitten alkaa niitä vaikutteita ottaa siihen omaan tekemiseen, silloinhan se menee siihen, että kaikki näyttää, tuntuu ja maistuu samalta. Silloin kun rohkeasti ottaa sen oman linjan siinä ja tekee omille asiakkaille täydestä sydämestä ja antaa sen näkyä myös siellä julkisesti, koska se viesti ei mene eteenpäin, jos ei sitä julkaista, se on se yksi tapa. Keskittää sen siihen oman strategian kehittämiseen ja etenkin sen toteuttamiseen, elikkä suunnittelu ei riitä, vaan tarvitaan niitä tekoja. Keskittää sen energian sinne.

OH: Toi on tosi upea tapa ja valinta siitä, mitä sä olet tehnyt tuossa, että sä jaat omaa osaamistasi nyt myös uusille opiskelijoille ja muuten. Jossain vaiheessa mä juttelin sun kollegan Leijalan Antin kanssa. Hän puhui silloin teidän uudesta hienosta liiketoimintamallista. Nyt mä en muista ihan tarkkaan nimeä, mutta oliko se Rakentamo vai mikä se oli?

SS: BusinessRakentamo, joo. Voittoa tavoittelematon yhdistys, jossa on täysin pienyrittäjävetoinen hallitus. Ollaan ketterä toimija ja nimenomaan autetaan yrittäjiä erilaisissa asioissa.

OH: Tämä on mun mielestä tosi tärkeä strateginen valinta, kun se on voittoa tavoittelematon ja sä annat sinne omaa aikaa ja sä annat sinne omaa osaamista. Etkö sä saa sieltä myös aika paljon?

SS: Mä saan sieltä tosi paljon ihan suoria asiakkuuksia, kunhan itse on aktiivinen. Eihän kukaan tule kotoa hakemaan. Täytyy olla esillä ja jutella ihmisten kanssa. Se, mikä mun liiketoiminnassa on ollut merkittävin rooli tuolla BusinessRakentamolla: Ensinnäkin se, että pääsee toteuttaa sitä omaa missiotaan, että haluaa auttaa muita pienyrittäjiä. Toinen on se, että vuosi sitten mulle tuli semmoinen tilanne, että mä huomasin, että nyt mä olen itse tässä pullonkaulana, elikkä tulee tarjouspyyntöjä, mutta mä en pysty edes vastaa niihin missään järkevässä aikajänteessä saati sitten, että mä voisin ottaa vastaan uusia toimeksiantoja. Kysyntä alkoi olemaan niin kovaa, että mä en pystynyt enää yksin toteuttamaan näitä. Sitten mä kaksi vuotta sitten suurin piirtein lähdin jo miettimään, ketkä oli semmoisia tiimiläisiä, keitä voisi ottaa siihen tekemiseen mukaan. BusinessRakentamon kautta mä olen löytänyt nyt dream teamin. Sen sijaan, että mä yksin yrittäisin tehdä kaikkea somesisällön tuotantoa tai muuta, mulla on erikseen valokuuvajat ja tekstintuottajat ja me tehdään yhdessä sekä mun omaa markkinointia että asiakasprojekteja. Tässäkin nähdään se, että toinen olisi voinut nähdä toisen samalla paikkakunnalla toimivan saman alan yrittäjän kilpailijana ja kyräillä, että mitähän se nyt tekee, mutta mä näin heti, että ei vitsi, tuossa on tosi hyvä tyyppi, taitava tekijä. Nytpä jutellaan yhteistyömahdollisuuksista ja nyt sitten yhdessä tehdään erilaisia projekteja. Se on tosi hieno juttu. Se vapauttaa sitä yksinyrittäjän vastuuta ja omaa aikaa. Kun ei olla työsuhteessa, se on myös semmoista, että kun on alihankintakuvio, pystyy sen työtilanteen mukaan katsomaan ne parhaat yhteistyökumppanit kullekin asiakkaalle, ketkä pystyy sen projektin just toteuttaa parhaiten. Näitä ihmisiä mä en olisi ikinä tavannut ilman BusinessRakentamoa. Ne tuli sitä kautta, että tutustui muihin yrittäjiin, ja siitä se sitten lähti.

EA: Tämähän on tämän hetken työelämätaitoja, että osaa rakentaa ja ylläpitää hyviä verkostoja nimenomaan.

SS: Kyllä. Se on tosi tärkeä ihan kaikessa.

OH: Millä tavalla sä olet käsitellyt tuota asiaa? Oletko sä käyttänyt jotain työkalua? Toihan on poikkeuksellista ajattelua, että sä rakennat verkostot ja sä annat kauppaa muille saadaksesi lisää. Oletko sä tehnyt jonkun toimintolaskenta-analyysin tai piirtänyt jonkun business mapin tai business model canvaksen tai jonkun tällaisen, jolla sä olet päätynyt tällaiseen rakenteeseen vai onko se vain tullut, että hei, tämä on hyvä juttu?

SS: Mulla on kouluajoilta lähtien jäänyt tämä SWOT-analyysi takaraivoon. Aina kun tulee tämmöinen haastava tilanne ja joku niin sanottu ongelma liiketoiminnassa, mä analysoin sen nopeasti SWOT-kaaviolla, eli katson ne mahdollisuudet, uhat, vahvuudet ja heikkoudet yhdelle A4:lle ja sieltä lähden niitä uhkia ja heikkouksia rakentamaan ja kehittämään, että mites nyt voitaisi tehdä paremmin nämä asiat. Silloin kun esimerkiksi tuli tämä ongelma, että mä tajusin, että mä en ehdi vastaa sähköposteihin, että mitä nyt lähden tekemään, yksi oli se, että mä lähdin miettimään, ketkä olisi yhteistyökumppaneita, kelle mä voisin delegoida, koska mulla oli aikaisemmin yksi erittäin huono kokemus. Yksi mun ensimmäisistä yhteistyökumppaneista hävisi kesken projektin. Lähti maasta. Se oli mun ensimmäinen kokemus. Sen jälkeen mä olin tosi tarkka siitä, kenen kanssa mä lähden tekemään. Se vaatii sitä, että on se keskinäinen luottamus rakennettu. Lähtee analysoimaan sitä tilannetta ihan tuommoisella yksinkertaisella työkalulla ja sitten lähtee kehittämään sitä. Siinä samalla mä mietin, mitä kaikkia digityökaluja on käytössä, millä mä voisin kehittää tätä prosessia, koska mä tajusin, että mulla menee hirveästi aikaa esimerkiksi siihen, että mä sovin jotain tapaamisia ihmisten kanssa, kun sen voisi tehdä sähköisessä ajanvarauskalenterissa niin, että asiakas sieltä itse katsoo niitä. Mä otin näitä digityökaluja käyttöön ja mä otin ne vielä sillä tavalla, että mä aloin hyödyntää näitä automaattivastaajia ja linkittää näitä eri työkaluja toisiinsa, koska ei ollut semmoista all-in-one-työkalua, mikä hoitaisi kaiken, vaan mä aloin linkittää niitä. Mä mietin asiakkaan kannalta, että se polku nyt tällainen, miten me pystyttäisi saamaan sinne nopeasti se apu. Siitä se lähtee, että aina kun tulee joku haaste, huomaa, että joku asia ei toimi, istahtaa alas, alkaa miettiä, mikä tässä on nyt se ongelma ja miten lähtee parantamaan sitä. Sehän ei tule silleen, että yhdessä yössä tulee se ratkaisu silleen [napsauttaa sormiaan] ding. Sen takia se on sitä jatkuvaa kehittämistä. Mullakin on pitkän kokemuksen kautta tulleet nämä omat ratkaisut ja olen pystynyt rakentamaan semmoisen työkalun, mistä mä pystyn ikään kuin ulkoistamaan itseni osittain ja hoidan aika paljon myyntiä, asiakaspalvelua, viestintää ja markkinointia automatisoidusti.

OH: Tuossa oli tosi upea strateginen ajanhallinnan ratkaisu tuo sun sähköposti. Jossain vaiheessa pitkästä, pitkästä aikaa laitoin sulle sähköpostia. Se reply, minkä mä sain, mä luin sen kaksi kertaa, kolme kertaa. Sitten mä klikkasin kaikki paikat. Ei juma, nyt on kehittänyt muuten jotain sellaista, jossa voisi olla arvoa aika paljon tosi monelle. Uskallatko sä jakaa oman sähköpostisi, että nämä meidän kuulijat voisi laittaa sulle kyselyn? Mä en uskalla sanoa sun meiliä tässä, mutta uskallatko sä sanoa sen sun sähköpostisi, jos on kiinnostunut siitä, kuinka omaa ajanhallintaa hoitaa ja millä tavalla voi monistaa itsensä ihan tosissaan? Täyttyykö sun meiliboksi, jos sä jaat sen nyt?

SS: Ei haittaa kuule. Se saa täyttyä. Sitten vain katsotaan, miten se sieltä tyhjennetään. Tosiaan tuon automaattivastauksen viestin ideana on se, että kun multa kysytään yleensä niitä samoja asioita, siinä automaattivastauksessa on ne tärkeimmät strategiset linkit, mitkä on myös yrityksen liiketoiminnan ja myynnin kannalta niitä tärkeimpiä. Sä voit testata tuota automaattivastaajaa. Laita sanya.saarinen@someleontti.fi. Sieltä näet tuon email-vastaajan. Sitten jos haluat Facebookissa tai Instagramissa nähdä, minkälainen automaattivastaaja mulla siellä on. Siellä on strategisten linkkien lisäksi vielä aina jotain hyödyllistä yrittäjille. Lähtee joku ladattava vuosisuunnitelmaopas tai joku muu, joku hyödyllinen ohjevideo. Yksityisviesti Facebookissa tai Instagramissa Someleontti-tilille, niin näet sieltä sen automaation. Mä sain just itse asiassa tällä viikolla asiakkaalta palautetta. Oli uusi asiakas, joka oli joskus kolme vuotta sitten nähnyt mut puhumassa jossain, ja nyt tuli se tarve, että tarvitsi vähän opastusta tuossa mainonnan tekemisessä. Hän laitto mulle sähköpostin ja siinä just kyseli, että onko aikaa ja paljonko maksaa tunti. Sitten kun lähti tämä automaattiviesti, siinä oli heti ensimmäisenä, että jos haluat varata ajan, tässä on linkki sähköiseen ajanvarauskalenteriin. Hän klikkasi sitä. Sitten hän kävi varaamassa ajan. Vaikka mä olin itse varattu, mä näin, että sähköpostiin tuli nyt, että nyt on varattu aika. Sen jälkeen se mun järjestelmä ohjaa suoraan, kun se aika on varattu, missä se maksetaan. Jos ajatellaan yrityksen kassavirtaa, laskutus on se viheliäisin juttu pienyrittäjälle etenkin yksinyrittäjälle, kun ne laskut pitää omin pikku kätösin tehdä. Se myynnin automatisoiminen on tosi tärkeätä. Plus, että lisää rahan kiertoa kassassa. Laskussa on aina yleensä oletuksena 14 päivää netto. Mulla on kaikissa soppareissa 7 päivää netto. Sillä saadaan jo viikolla sitä kassavirtaa kierrätettyä nopeammin. Yleensä tämmöisissä, kun me saadaan vielä verkkokaupan kautta otettua se maksu, se on nopeasti hoidettu ja tehty ja siitä tulee asiakkaalle heti se kuitti. Sitten kun tuli tämä hetki, että istuttiin yhdessä siinä etäneuvottelussa ja oltiin käyty läpi tämä asia, mikä hänellä oli siinä kysymyksenä, mä kysyin, että miten sä koit tämän automatisoidun prosessin. Hän sanoi, että se oli ihan loistava. Siltä istumalta, kun hän laittoi sen yhden meilin, hän sai saman tien vastauksen niihin kahteen kysymykseen, mitä hän esitti, elikkä milloin voitaisi nähdä ja paljonko se maksaa. Hän sai tehtyä kymmenen minuutin sisällä sen koko systeemin. Tämähän ei sovi ihan kaikille asiakkaille, mutta suurimalle osa. Kaikki on aika hyviä digikäyttäjiä tänä päivänä jo. Näitä kannattaa kehitellä.

EA: (-) [päällekkäistä puhetta]

OH: Toi on tosi hieno juttu. Anteeksi Eki, mun täytyy puuttua kahteen aikaisempaan asiaan tässä vain. Tärkeätä, että otat jonkun asian käyttöön. Sä sanoit siitä SWOTista aikaisemmin. Tärkeää, että sä käytät jotain työkalua. Meillä on maailma täynnä työkaluja. On business mapeja, business model canvasia, liiketoimintasuunnitelmia, SWOTeja jne. jne. jne. Tärkeää, että sä käytät jotain, kunhan sä käytät sitä. Sitten toinen oli tuosta etukäteislaskutuksesta. Mä en ymmärrä, miksi jengi pelkää sitä. Siitä on ihan oikeasti tutkittua tietoa, että jos sä meet kuluttajana tai vaikka yritysasiakkaana Linnanmäelle, jos sä mä maksat etukäteen all inclusive liput, että sä pääset jokaiseen laitteiseen ja saat syödä siellä rauhassa ja niin poispäin, sulle jää hyvä mieli siitä kokemuksesta. Sitten kun sä olet siellä riehunut oikein kunnolla ja tulee kuukauden kuluttua luottokorttilasku, jossa on kaksi tonnia, voi hitto, olipa kallista.

EA: Kaksi tonnia Linnanmäelle.

OH: No joo, kaksi tonnia, kaksi tonnia, mutta ajatusmallia.

EA: Kyllä, kyllä. Toi on just, että nykyäänhän kuluttajat ja asiakkaat ovat enenevässä määrin tottuneet siihen, että maksetaan etukäteen. Se kannattaa käyttää hyödyksi, koska silloinhan se asiakas on varmasti jo sitoutuneempi etukäteen. Se odottaa vastinetta rahalle ja haluaa myös itse vaikuttaa siihen, mitä se sisältö on.

SS: Kyllä ja toi oli tosi tärkeä pointti: on sitoutuneempi siihen. Hän tulee valmistautuneena siihen tapaamiseen. Mulla lähteä kysymyspatteristo. Ne strategiset tavoitteet ja sen tapaamisen ja liiketoiminnan tavoitteet mulla on siitä jo kokonaisnäkemys siinä vaiheessa, kun me istutaan siihen. Sitten me aletaan katsoa, mitä sieltä lähdetään kehittämään ja millä työkaluilla.

EA: Kyllä, kyllä.

SS: Eli siihen kuuluu myös se ennakkotiedon hankintaprosessi, ja ne kysymykset on semmoisia, että ne ohjaa sitä asiakasta ajattelemaan strategisesti: Ai niin, mun tosiaan pitäisi miettiä näitä sometavoitteita eikä vain lätkiä niitä asioita sinne, tänne ja tuonne. Ai niin, mikähän se mun kohderyhmä onkaan, ketä mä haluan tavoittaa. Mulla tosiaan se SWOT on yleistyökalu, mutta mä käytän sitä just kaikissa business model canvasin tai liiketoimintasuunnitelman eri vaiheissa. Mä sitä samaa työkalua käytän siihen, että mä niitä asiakkuuksia analysoin tai digitaalisuutta analysoin tai myyntiä analysoin. Sitä samaa työkalua, kun sen oppii kerran käyttämään, voi käyttää tosi monessa ja jatkuvasti kehittyy se toiminta. Oton ensimmäiseen kysymykseen vastaus. Sä kysyit ihan alussa, mihin unohdin vastata, että miten tämä Someleontti-nimi tuli. Mulla oli se, että mä halusin olla somemaailman kameleontti, mutta se ei jotenkin kuulostanut hauskalta. Tämä kameleontti tulee siitä, että mä mukaudun siihen rooliin, missä mua tarvitaan joko kouluttajana, digisisällön tuottajana tai strategisena ohjaajana. Kolme kuukautta mietin sitä nimeä, ja se ei tullut. Työnimihän oli Sanyan Sisältöpalvelut. Sillä tämä lähti paperilla ensimmäisessä suunnitelmassa menemään. Siinä vaiheessa, kun mä olin perustamassa yritykselle pankkitiliä, virkailija kysy, että milläs yrityksen nimellä tämä avataan. Sitten mä olin silleen [napsauttaa sormiaan] Someleontti. Se alitajunta oli työskennellyt siellä, mutta se tuli vasta siinä pankin tiskillä se nimi. Siitä se sitten lähti.

OH: Mulle on ikuisesti jäänyt mieleen se Someleontti ja se Somesoppa, se oranssipunainen kattila, jossa keitetään sitä somesoppaa. Jotenkin se on jotain [naureskelee].

SS: Kyllä ja toi, että se brändi on rakennettu tietyn värimaailman ja tietyn esineen ympärille, auttaa siinä, että mulle tulee oikeasti ihmisiltä ympäri Suomea viestiä, että hei näin samaan sarjaan kuuluvan somesaavin, haluaisitko kuvan siitä [naurua]. Näitä tulee ympäri maailmaa. Etenkin kesällä täältä Suomesta tulee paljon.

EA: Palaan vielä tuohon tapaan, miten sä tällaisesta haasteesta, mikä sulla oli ajanhallinnan ja asiakaspalvelun kanssa, rakensit vahvuuden. Aika makea juttu. Jos tätä SWOT-kontekstia tässä miettii, haasteesta tuli sulle vahvuus.

SS: Kyllä ja mullehan on aina sanottu, että mun pitäisi keskittyy johonkin tiettyyn somekanavaan esimerkiksi, mutta mä olen mieltä, että koska pienyrittäjän pitää hallita se viestinnän kokonaisuus, mä olen se, joka testaa keinoja ja sitten kertoo, mikä milläkin hetkellä toimii. Mä olen se, joka näkee sen yleiskuvan ja auttaa löytämään ne parhaat työkalut sen mukaan, mitkä on ne tavoitteet. Se on kanssa tärkeä, että ei vaan pitäydytä siinä yhdessä somekanavassa, vaan mietitään sitä kokonaisuutta, miten niitä työkaluja on saatavilla siihen oman liiketoiminnan toteuttamiseen. Se auttaa kyllä tosi paljon.

EA: Mihin voi ja mihin kannattaa resursoida.

SS: Just näin. Etenkin kun ne resurssit on rajalliset, ne työkalut valikoituu sen mukaan, mitä on aikaresursseja käytössä tai raharesursseja. Siellä on paljon eri tasoisia työkaluja olemassa.

OH: Mä mietin tässä sitä, että kun sua katsoo ja sun brändiä ja niin poispäin, sä olet tehnyt siitä niin mahtavan jutun, että mä haluaisin kysyä, ajattelitko sä kasvaa koskaan, palkata työntekijöitä ja palkata ihmisiä tekemään? Vai onko sulla strateginen valinta, että sä teet itse tämän jutun, sä saat päättää, se et ota stressiä siitä työntekijäjutusta? Mä mietin liikkeen johdon kannalta sitä, että tuollaista tehoa, tuollaista tahtia, tuollaista brändiä, millä pirulla tuon vetäisi työntekijöille. Tuntuu ihan mahdottomalta haasteelta.

SS: Ei välttämättä. Silloin kun mä lähdin miettimään tuota brändisuunnitelmaa, sehän olisi ollut helppo alkaa rakentamaan vain yhtä brändiä, mutta mä lähdin silloin seitsemän vuotta sitten rakentamaan kolme brändiä. Ensin oli Someleontti-yritys ja sitten totta kai minä yrittäjänä, koska se myynti tehdään sen oman henkilöbrändin kautta. Ihminen ostaa aina ihmiseltä. Ei ne osta siltä yrityksen logolta. Sitten myöhemmin mä tajusin, että tämähän kannattaa jotenkin nyt turvata tämä brändi, kun tehdään hirveästi työtä sen eteen, ettei kukaan varasta sitä mun nenän edestä. Tämä täytyy jotenkin suojata. Se Someleontti-nimihän suojattiin siinä, kun mä rekisteröin se aputoiminimeksi ja sitten mä kehitin rinnalle vielä tavaramerkin elikkä Somesoppa, mikä tulee näihin koulutustuotteisiin. Siellä Somesopassa on se idea, että kun se rekisteröity tavaramerkki, siitä lähdetän jossain vaiheessa monistamaan niitä Somesoppa-kouluttajia ja näitä. Materiaalit ja oppi on valmiina, mutta sitten sinne saadaan sitä skaalautuvuutta. Suurin haaste on ollut se, että jos kaikki on kiinni siitä, miten mä käytän sinä omaa aikaani ja mulle maksetaan vain siitä, mitä mä teen just sillä hetkellä siinä ajassa, se on hyvin haavoittuva se bisnesmalli. Jos mä tulen kipeäksi tai tulee joku yllättävä maailman virus, voi käydä niin, että menee yhdessä yössä se koko paletti sekaisin, mutta kun me rakennetaan sinne digitaalinen malli taustalle, se mahdollistaa sen, että se asiantuntijuus voidaan tuoda automatisoituun digitaaliseen muotoon esimerkiksi verkkokursseiksi. Silloin jos minä sairastun, minä siirrän sen markkinoinnin painon sinne verkkokursseille, elikkä sieltä tulee tuloa sitten, vaikka itse ei olisi siellä justiinsa reaaliajassa tekemässä niitä asioita. Se kokonaisuus täytyy miettiä tarkkaan ja sitten vaan lähteä sitä rakentamaan.

OH: Hei, tämä oli tosi upea strateginen pohdiskelu. Ei strategian täydy olla tämän vaikeampaa. Mun mielestä me kuljettiin aika korkealla tasolla strategisissa asioissa mukana digitaalisuus, mutta samalla tosi käytännönläheistä. Ei strategian tarvitse olla tämän vaikeampaa. Tuossa tuli tosi upeita pointteja, tosi upeita juttuja. Kiitoksia, että jaksoitte kuunnella Oona 2 -podcastsarjaa. Kiitoksia Sanyalle, kiitoksia Ekille paljon ja lyhyet moi moi -viestit vielä jokaiselta. Mä toivon, että Sanya sä toistat sun putiikin nimen, koska mä toivon, että sä saat myös muutaman asiakkaan tämä kautta. Eki eka.

EA: Me ollaan puhuttu tätä strategiaa, mutta kuitenkin toi asiakas on meillä ollut koko ajan mielessä ja se asiakkaan palvelu, asiakkaan auttaminen. Pidetään se asiakas. Mun puolesta kiitos.

SS: Tosiaan asiakas kaiken keskiössä, ja sitten mietitään niitä digityökaluja, millä voit helpottaa sitä omaa toimintaa. Suurin osa näistä työkaluista on ilmaiseksi saatavilla. Joku somekanavan automaattiviesti tai sähköinen ajanvarauskalenteri tai joku muu on yleensä ilmaiseksi saatavilla. On kyse vain siitä, että kuka ne ottaa tehokkaaseen käyttöön. Tosiaan mä olen Sanya Saarinen. Löydät mistä tahansa somekanavasta hashtag Someleontti, sieltä vinkkejä yrittäjille.

OH: Jes, kiitoksia. Moi moi ja palataan seuraavaan jaksoon.

EA: Moi moi.

SS: Moikka.

Puhujien merkinnät: OH: Otto Härkönen
EA: Eki Alanen
AK: Anja Kadziolka

[tunnusmusiikki]

OH: Tervetuloa Oona 2.0 -podcastsarjan pariin. Meillä ainakin kuusi podcastia tehdään ja tavoitteena meillä on lisätä naisyrittäjille digitaalisuutta ja digitaalisuuden kautta lisää liiketoimintaa. Mun nimi on Otto Härkönen. Mulla on pari omaa yritystä ja mä toimin Metropoliassa lehtorina. Mukana mulla on Metropoliasta markkinoinnin asiantuntija.

EA: Moi. Mä olen Alasen Eki. Toimin Metropoliassa liiketalouden yksikössä markkinoinnin lehtori.

OH: Ja sitten meillä on ihanana vieraana tänään Anja Kadziolka sanoinko oikein?

AK: [naurahtaa] Et ihan. Anja Kadziolka.

OH: Kadziolka.

AK: Joo. Moi vain kaikille. Kiva olla täällä. Mä olen tosiaan Bisneskoulun perustaja, yrittäjä, kahden lapsen äiti ja tosiaan olen 2016 vuodesta opettanut yrittäjille, miten digitalisoida omia palveluita verkkoon ja olen itse tehnyt kymmenen verkkokurssia tässä. Aloitin ensimmäisen 2014. Tosiaan yrittäjäksi lähdin 2008 mainostoimistoyrittäjänä copywriterin taustalla. Ensimmäisen verkkokurssin tosiaan tein 2014 ja 2015 perustin sitten bisneskoulun ja siirryin ihan sataprosenttisesti digibisnekseen. Senkin kautta erityisesti on mahdollista kasvattaa sitä omaa yritystoimintaa.

OH: Mä muistan, kun me tavattiin ensimmäisen kerran. Mä olin silloin Vihdissä duunissa. Nummelassa muistaakseni nähtiin siellä yrityshautomon tiloissa ja niin poispäin. Mä hämmästyin silloin sun kyvykkyyttä siitä, kuinka sä lähdit siinä vaiheessa tekeen jo digitaalista liiketoimintaa, koska nyt meidän täytyy muistaa se aika. Nyt meillä digitaalisuus on noussut ja tullut korona-aikana (tai sitä) [epäselvää] on lisääntynyt ihan valtavasti. Nyt kun sä katselet vähän taaksepäin, olitko sä vähän edellä aikaasi?

AK: Kyllä mä varmaan vähän olin joo [naurahtaa]. Se oli tosi luonteva siirtymä mulle. Mä 2012 perustin ensimmäisen blogin, 2013 toisen blogin ja tein e-kirjan. Jotenkin tosi luontevasti se e-kirja muuntui sitten sarjaksi videoita, ja ne sitten verkkokurssiksi. Se vain tuli sen mukaan, että tämä on hyvä juttu ja tätä voi myydä tavallaan tuotteena. Kun mulla oli tosi pienet lapset silloin ja lapset oli vaipoissa ja [naurahtaa] kainalossa siinä yrittämisen ohessa, sieltä ei hirveästi päässyt palavereihin tai omii palveluitaan myymään. Se oli paljon helpompi myydä verkossa niitä digitaalisesti.

EA: Kävikö sulla sitten niin, että ikään kuin vähän niin kuin sattumalta olitkin edellä aikaasi, kun ikään kuin omaa jaksamista ja aikaa optimoimalla rakensit näitä?

AK: Kyllä ja en mä ajatellut sitä silleen, että mä olen tässä nyt edellä aikaani, vaan mä olen aina tehnyt asiat sillä tavalla, miten mä haluan ne tehdä ja se tuntui hyvältä idealta [naurahtaa] silloin ja olihan se.

EA: Mites asiakkaat? Miten ne otti vastaan tavallaan uudenlaisen tavan toimia?

AK: Olihan se nyt aika lailla taistelua siinä kohtaa. 2014 tosi paljon kyyneliä vuodatin sen takia, että meni kampanjat ihan päin seiniä. Kova koulu se oli opetalla. Vähän kaikenlaista kokeilin jopa puhelinmyyntiä. Palkkasin ihmisiä myymään puhelimitse mun verkkokursseja, mitä en todellakaan nyt suosittele, mutta kaikkea on kokeiltu.

EA: Kyllä, kyllä.

KA: Kunnes sitten löytyi se oikea tapa 2015, kun siirryin kokonaan. Se oli oikeastaan ratkaisu. 2014 mä vielä tein aika lailla kaikenlaista. Mulla oli niitä mainostoimistopalveluita, mä tuotin sisältöä, mä tuotin myyntitekstejä, mä olin erilaisissa yhdistyksissä mukana ja tein tosi paljon kaikenlaista. Tästä on itse asiassa Hesariinkin jossain vaiheessa kirjoitettu artikkeli. Sitten tajusin, että mä en menesty missään, jos en mä keskity johonkin. Mun on pakko valita se, mitä mä oikeasti haluan tehdä. Se digibisnes tuntui omalta jutulta. Sittenhän 2015 me myös muutettiin ulkomaille joksikin aikaa perheen kanssa. Se digibisnes mahdollisti sen, että mä voin tehdä töitä mistä tahansa. Silloin se lähti kyllä tosi hyvin liikkeelle. 2015 syksyllä perustin Bisneskoulun blogin ja siihen asti olin kerännyt sähköpostilistaa keväästä lähtien. Silloin se käynnistyi tosi hyvin. 2015 syksyllä lanseerasin bisneskoulun ensimmäisen verkkokurssin ja siitä tuli tosi hyvin myyntiä.

OH: Auttoiko sua joku? Sparrasiko sua joku siinä vaiheessa? Mä olen itse satojen alkavien yritysten kanssa saanut tehdä duunia ja huomannut, että aika moni väsyy ja uupuu siinä sen homman alla, koska hommia on ihan sairaasti. Sun pitää yhtäkkiä ymmärtää sähköpostimarkkinoinnit, tehdä itsestäsi edustavaa videojuttua tuonne ja olla Linkkarissa ja Naamakirjassa ja missä sun asiakkaat onkaan Instat ja kaikki kumppanit.

AK: Mm.

OH: Jengi tavallaan väsyy siinä hyvin helposti. Sparrasiko sua joku siinä, että sä jaksoit ja sä löysit sen keskittymisen vai tuliko se vain sisältä, että tämä on mun juttu tai mistä sä löysit sen, että tämä on sun juttu?

AK: Ei mulla ollut ketään sparraamassa. Tosi yksinäistä touhua se oli. Opiskelin paljon verkossa erilaisilla verkkokursseilla ja luin paljon verkossa ja kokeilin. Se 2014 oli sellaista opetteluvuotta. Ihan järkyttäviä ensimmäisiä videoita olen ottanut, niin kauheita [naureskelua]. Kyllä siinä sitten oppii, kun niitä katselee, että hetkinen ei noin ainakaan.

EA: No mutta kaikkea ei pidä katsoa aina sitten uudelleenkaan.

AK: Ei.

EA: [naurahtaa] Mennään uutta kohti.

AK: Niinpä kyllä. Nykyään tulee niin helposti. Kun harjoittelee monta vuotta [naurahtaa], sitten se tulee.

EA: Kyllä, kyllä.

AK: Jos nyt ihan ensimmäisiä videoita kuulija siellä haluaa alkaa tekemään, suosittelen ihan harjoittelemaan käsivaralla kännykällä vähän puhua siihen. Itse asiassa, mitä mä koulutan mun kurssilaisille, on se, että puhuisi sille kännykälle päivittäin vaikka niin kuin terapeutille, koska silloin tottuu siihen, että mä puhun tälle kameralle nyt aika henkilökohtaisia juttuja. Tavallaan luo sen yhteyden siihen omaan kameraan tai puhelimeen, että siihen voi luottaa ja mä voin olla luonnollinen tässä ja tuoda itseäni esiin. Tietenkään julkisesti niitä ei tarvitse jakaa eikä kannatakaan, mutta se on itselle harjoittelua ja sitten kun katsoo ne videot vielä… No niin, tässä tulee nyt rönsyilyä.

EA: Tämä on hyvä, ettei koe häpeä siitä esiintymisestään, joka voi jollekin olla sellainen juttu, että ei halua edes nähdä itseään, kun ei pidä siitä, miten esiintyy.

AK: Niin.

EA: Mutta sitten kun siihen tottuu ja harjoittelee, se onkin ihan ok.

AK: Kyllä, niinpä.

EA: Alkaa pitämään itsestään.

AK: Ja mikään ei kehitä paremmin kuin se, että oikeasti vaan lähtee tekemään ja sitten kun vielä julkaisee niitä omia juttujaan, se kehittää kaikista nopeiten. Semmoista pienten kynnysten ylittämistä.

OH: Me aloitettiin 90-luvun alkupuolella Teknologiakeskus Kareltekissa yrityshautomo. Me otettiin myynnin ja markkinoinnin ammattilaisia pitämään meidän yrittäjille sitä juttua, että kuinka sä myyt ja markkinoit itseäsi. Sitten siellä yksi (Swot Consultingin) [epäselvää] kaveri otti videokameran siihen eteen ja pakotti jokaisen vetää vartin pitching siitä omasta jutusta, mitä oli. Meillä pari yrittäjää lähti pois sieltä, kun ne häpesi sitä niin kovaa.

AK: Joo, se on kauhea paikka.

OH: Ne ei ollut ikinä tottunut siihen.

AK: Joo, se oli aika kova iso ensimmäinen kynnys. Pienemminkin voi aloittaa. Ei tarvi lähteä sitä ensimmäistä videota julkaisemaan ja pitchaamaan, vaan voi puhua ihan luontevasti omia juttuja.

EA: Nyt meillä nousee sukupolvia, joille itsensä esille tuominen on ihan luonnollista ja esiintyminen ja puhuminen ja kameran käyttö.

AK: Joo.

OH: Toisaalta ei se kaikille ole.

EA: Ei ole. Sekin on totta.

AK: Mä kanssa mietin, että sitten taas se voi olla, että monella on se, että mä olen tässä kameran edessä esittämässä jotain, mutta onko se se aito itse, se oma sydämen palo ja semmoinen henkilökohtainen missio, mitä tuodaan esiin. Harvemmin välttämättä se.

EA: Todellinen minä ja sitten haaveminä ikään kuin.

AK: Nii [naurahtaa].

OH: Mulle kävi joskus aikanaan mä olin jossain testeissä ja mut valittiin yhden putiikin toimariksi siinä. Silloin se testaaja sanoi mulle, että sä olet omissa housuissa jo, että sä ole löytänyt omat housut.

AK: Joo.

OH: Se avasi mulle tavallaan sen, että mä tunnistan jo sen, mikä mä olen. Mä hyväksyn itseni. Mä olen tällainen ylensyönyt pygmi alun perin Tampereelta [Anja nauraa], mun ääni on vähän perseestä ja niin poispäin, mutta silti me tehdään tässä podcastia.

AK: Joo-o

OH: Jollain tavalla vaan sieltä löytyy sitä voimaa.

AK: Joo ja se onkin se ydin, mitä mä tällä hetkellä teen: autan yrittäjiä löytämään sen oman ytimensä, mikä on se oma sydämen palo. Siihen liittyy just itse asiassa tämä meidän tämän päivän aihe. Tavallaan moni ihminenhän palaa loppuun sen takia, että ne ei tee sitä, mitä ne rakastaa. Ne ei tiedä, ketä ne on. Ne ei tiedä, mitä niiden on tarkoitus tässä elämässä tehdä, ja sitten tehdään monta eri juttua, mikä on ihan fine. Välillä pitääkin varsinkin alussa kokeilla eri juttuja, erilaisia kohderyhmiä, asiakkuuksia, erilaisia palveluita, mutta sieltä kannattaa etsiä koko ajan sitä omaa ydintä ja rajata ja keskittyä niihin asioihin, mitä oikeasti rakastaa tehdä, koska siihen liittyy tosi, tosi paljon asioita. Jos olette kuullut vetovoiman laista, että se, mihin sä keskityt, sitä sä saat ja sitä sä houkuttelet, mitä sä annat, mitä sä ajattelet, teet, sanot ja manifestoit. Tavallaan se, että sä teet sitä, mitä sä rakastat, sä kutsut puoleesi lisää sitä, mitä sun kuuluu tehdä ja sä menestyt siinä. Tavallaan se, mitä sä teet lähettää viestiä universumille, joka lähtee sitten auttamaan. Kaikki tietää semmoiset, että ai mä just ajattelin, että… semmoiset muka sattumat, missä sä olet just sanonut, että vitsi mä haluaisin muuten jotain tai mä lähden tekee tätä juttua nyt vahva päätös ja innostus. Sitten sulle alkaa tulla yhtäkkiä sellaisia sattumia, että ai mulle tuli tämmöinen ihminen tähän, joka itse asiassa pystyy auttaa mua tämän asian kanssa ja ai, mulla tulikin rahaa nyt tuolta niin, että mä voin tehdä tämän. Universumi lähtee auttamaan sua siinä asiassa, mitä sä oikeasti haluat tehdä silloin, kun sulla on se vahva tunne siinä mukana. Plus että sä voit itse paljon paremmin, kun sä teet niitä asioita, mitä sä rakastat. Silloin ei pala välttämättä loppuunkaan.

EA: Miten sitten jos se innostuksen ja kiinnostuksen kohde vaihtelee kauhean usein? Onko se tilanne ok, että se maali, mitä haluaa tavoitella, liikkuu koko ajan?

AK: Voi se vaihdella joo. Puhuttiin aikaisemmin niistä pienistä askelista. Kun sä otat ne ensimmäiset pienet askeleet sitä kohti, mitä sä nyt rakastat tehdä, se voi olla, että se kasvaa ja lähtee johonkin toiseen suuntaan, mutta se ei olisi ikinä lähtenyt sinne, jos et sä olisi tehnyt sitä ensimmäistä valintaa. Tavallaan sua ohjataan sen kautta, mihin sun sydän vie.

EA: Kyllä, kyllä. Pari viikkoa sitten keskusteltiin tämmöisestä kuin sarjainnostuja. Mietin tätä, mitä mä äsken sanoin sitä kautta…

AK: Joo.

EA: …että tavallaan innostuu uusista asioista, mutta se innostuminen itsessään on se, mikä on se vahva juttu.

AK: Joo.

EA: Sitten ei jaksa eikä kiinnosta viedä niitä asioita kauhean pitkälle eteenpäin ja tehdä ikään kuin loppuun, kun taas on sitten uusi kiinnostuksenkohde löytynyt.

AK: Niin. Voi olla, että tuossa on sitten [naurahtaa] jostain muusta kyse. Mitä mä sanoisin. Tavallaan pitää myös kill your darlings. Jos ei ole oikeasti mitään järkeä niissä kaikissa jutuissa, miettii oikeasti sitten järjelläkin sydämen lisäksi sitä, että mistä näistä asioista mä otan kiinni ja mihin mä nyt keskityn. Itsekin olen tosi monia ideoita, hyvä tilaisuuksia, varmasti hyviä yhteistyökuvioita ja monia asioita hyljännyt ihan sen takia, että mun on pitänyt priorisoida. Se oli itse asiassa yksi aihe, mistä mä halusin puhua täällä, että kaikilla on ihan järjettömät tehtävälistat. Yrittäjällä varsinkin kun lähtee digibisnekseen, se on uskomatonta, miten monta pikku klikkiä pitää muistaa tehdä monessa kohdassa ja mitä kaikkea liittyy. Silloin nimenomaan täytyy priorisoida, että mikä just nyt on mulle kaikista tärkeintä. Ei välttämättä riitä aika aina siihen, että nyt mä viilaan noita mun kotisivuja uudestaan ja uudestaan, vaan sun pitää keskittyä siihen, että sä mietit kampanjaa tai sä mietit ennakko markkinointia ja sitä myyntistrategiaa ja lasket sitä, mistä sulle pitää tulla rahaa. Välillä se on se prioriteetti semmoisen laajemman kehityksen tai rönsyilyn sijasta.

OH: Mä olen saanut sparrata monia yrittäjiä. Mä olen niillä teettänyt semmoisen tyhmän tehtävän, että kirjoittakaa lapulle se, mitä te haluatte.

AK: Ei se ole tyhmä tehtävä. Hyvä tehtävä.

OH: Siis ihan yksi virke tai muutama asia. Laittakaa kirjekuoreen ja sulkekaa. Pistäkää kirjahyllyyn tai johonkin. Sitten aukaisette viiden vuoden kuluttua tai kymmenen vuoden kuluttua. Saa aukaista tänä ja tänä päivänä, ja katsoo, oletko sä päässyt siihen.

AK: Joo.

OH: Aika moni on jälkikäteen soittanut, että ne on päässyt siihen. Tavallaan sitä kautta se sisäinen priorisointi löytyy sieltä jollain lailla, kun se on päättänyt, että tätä mä haluan.

AK: Joo.

EA: Alkaa toimia ikään kuin tavoitteen mukaisesti, vaikkei se tavoite ole edes hirveän konkreettinen välttämättä.

OH: Just näin.

AK: Joo.

EA: Alkaa syntyä asioita ja just toi, mitä Anja sanoit, että universumi alkaa tukea niitä.

AK: Niin, se on manifestointia sekin, että kirjoittaa sen lapun.

OH: Just näin. Sä julkaisit jossain vaiheessa tosi mielenkiintoisen… Sä teit jonkun pienen retken, oliko se Kolille vai mihin?

AK: Joo.

OH: Ja sä löysit sieltä jotain semmoista hämmästyttävää, jota mä en uskonut, että kukaan löytää. Uskallatko sä kertoa vähän, mitä sä löysit sieltä?

AK: Apua. Mitä mä olen julkaissut? [naurua] Mikä se oli?

OH: Eikö se ollut tämä shamanismi ja tähän liittyvä?

AK: Niin.

OH: Nämä shamaanirumpua ja joku tällainen.

AK: Joo. Se liittyi siihen, että reilu vuosi sitten mä olin yhdellä retriitillä, missä mulla käynnistyi tosi voimakas henkinen herääminen ja sen alkoi tapahtua kaikenlaista. Sitten tosiaan seuraavassa helmikuussa noin vuosi sitten kävin Kolilla tekemässä ensimmäisen rummun ja aloin yhdistää tähän bisneskoulutukseen shamanistisia hoitoja, kun siihen tuli vain kutsu. En lähtenyt sitä hakemaan, mutta kolme vuotta sitten erosin ja siihen on liittynyt tosi paljon haasteita elämässä ja tuli tosi voimakas tai paha burnout siinä 2019 kesällä. Siitä sitten oli pakko lähteä kehittämään vähän itseään henkisesti, purkamaan niitä uskomuksia, mitä on elämän varrella tullut ja lähteä sitä henkistä puolta kehittämään. Sitten tosiaan yhdellä retriitillä lähti semmoinen kundaliini-awakening käyntiin. Sen kautta alkoi tulla sitten kaikenlaisia energioita ja aloin tehdä hoitoja. Hoidin ensin itseäni ja sitten aloin hoitaa muita ihan silleen intuitiivisesti ja itsestään lähti käyntiin semmoinen. Sitten alkoi nähdä asioita vähän eri tavalla ja nähdä enemmän ja aistia energioita myös ihmisistä. Nythän mä olen yhdistänyt sen tähän bisnesvalmennukseen just sillä, että mä autan ihmisiä löytämään sen oman ytimensä ja yhteyden sinne omaan korkeampaan minään ja universumiin niin, että kuulisi sen ohjauksen, että mihin suuntaan mun on tarkoitus mennä, ettei lähtisi sinne rönsyilyyn, vaan saa syvemmän yhteyden siihen omaan sielun tehtävään.

OH: Mun mielestä toi on niin upea juttu. Tuossa on sellainen niche, jota jokainen yrittäjä jollain tavalla kaipaa itsessään. Mä olen tyhmä insinööri ja mä ajattelen insinöörimäisesti, että tämä laite laitetaan näin toimimaan ja sillä hyvä, ja niche tulee siitä, että sinne rakennetaan joku bluetooth-järjestelmä tai joku NFC-juttu mukaan siihen [Anja nauraa]. Tämä on mun ajatusmalli.

AK: Niin.

OH: Toi on mun mielestä niin hieno, upea, että sä rakennat tavallaan siihen bisnekseen, siihen bisneskouluun vedät tuollaisen ihan uuden asian mukaan. Toi vaikuttaa tosi hienolta. Mitä sun asiakkaat on tykännyt, todennut? Varmaan hyvää.

AK: Kyllä, on todella hyvää palautetta tullut. Monella yrittäjällähän on vuosien stressi kertynyt omaan kehoon. Kaikki tietää, että tunteet kertyy kehoon ja stressi aiheuttaa sairauksia, mutta kun niitä päästään purkamaan, päästään siitä kaikesta taakasta, mitä vuosien varrella on tullut, silloin pystyy paremmin uudistumaan. Kun päästää siitä, mikä on vanhaa ja mitä ei tarvita enää, saa puoli itsessäkin päästä esiin ja syntyä. Nyt eletään jänniä aikoja. Nyt monella ihmisellä henkinen kehitys on lähtenyt tosi voimakkaaseen käyntiin. Voi olla, että tulee myös semmoista kärsimystäkin siitä, että ne vanhat asiat on taakkana. Moni haluaa lähteä vähän uusille urille oman yrityksenkin kanssa. Lähteä enemmän vaikka valmentamaan, jos on aikaisemmin tehnyt jotain teknisempää, mikä se sitten olisikaan.

OH: Joo, tämä aika on muuttanut.

AK: Kyllä.

OH: Tämä on uudistanut tosi montaa…

AK: Joo.

OH: …mutta kyllä uudistuminen vaatii myös paljon, paljon muuta kuin pelkkää sitä, että lähtee vain tekee. Jos mä olen vääntänyt vaikka webbisivuja aikaisemmin tai jotain muuta, koodannut aikaisemmin, mä lähden nyt valmentamaan koodaamista. Kyllähän se kovaa uudistumista tarvii.

AK: Joo.

OH: Kyllä se sieltä omasta päästä lähtee, koska…

EA: Mä mietin, että aika paljon on puhuttu fyysisen suorituskyvyn ylläpitämisestä ja sen kehittämisestä, ja ehkä toi henkinen puoli on jäänyt vähän jopa taustalle siinä…

AK: Joo.

EA: …ja kuinka sieltä voi ammentaa voimavaroja.

AK: Kyllä.

EA: Mielenkiintoista.

OH: Kuin sä näet itse, että jos jakaisi sen yrittäjän työpäivän sanotaan nyt, että aikaa on siihen yrittämiseen kymmenen tuntia päivässä suunnilleen, kuusi päivää viikossa. Me tiedetään, että aika moni yrittäjä tekee aika pitkää päivää ja ehkä ne vapaapäivät ja lomat jää vähän vähemmälle. Kuinka sä itse jaat oman aikasi? Teetkö sä sitä suorittamista kuinka paljon ja kuinka paljon sä pidät itseesi henkisesti voimissa? Jos ajattelee viikon osalla tai kuukauden osalla, varaatko sä itsellesi kuinka paljon aikaa sellaiseen henkisten voimavarojen ylläpitoon ja kyvykkyyksien kasvattamiseen? Oletko sä ajattelut ollenkaan tällain? Mua kiinnostaisi. Mä olen liikaa tämmöinen suorittava tyyppi.

AK: Joo, tämähän nyt, mitä mulle on tapahtunut tässä viimeisen vuoden aikana, on vaikuttanut muhun niin, että mä en pysty enää suorittamaan, en pysty enää puskemaan ollenkaan. Sitähän mä olen tehnyt monta vuotta yrittäjänä ja palanut sen takia monta kertaa loppuun. Tavallaan nyt kaikki, mitä mä teen, lähtee siitä intuitiosta ja inspiraatiosta, että tämä on nyt se, mitä mä haluan tehdä. Yksi kerta esimerkiksi mä päätin, että no niin nyt mä lähden tekee tätä kampanjaa, nyt mä lähden markkinoimaan tätä kurssia. Päätin, että nyt mä teen myyntivideon siihen ja otin kameran ja kaikki oli tosi hyvin, mutta sitten mua rupesi ärsyttää ihan hirveästi ja mä tajusin, että mulla tulee nyt ohjausta, että mun ei tarkoitus tehdä tätä, joten mä tein toisen videon. Itse asiassa käytin tämän Aito minä -bisnesvalmennuksen siltä istumalta, että okei mun on nyt tarkoitus tehdä näitä, missä mä yhdistän tämän. Mä käytän tosi paljon päivästäni meditointiin ja henkisen hyvinvoinnin kehittämiseen, koska se on mulle tosi tärkeä. Se ohjaa mua eteenpäin.

OH: Hieno. Entäs sä Eki? Käytätkö sä aikaa (jos ajattelee) [epäselvää] omaa duunipäivää? Mulla jää ihan selkeästi tosi vähille ja välillä sitten yöllä pyörii ne asiat päässä, kun ei ole päivän aikana yhtään levännyt.

EA: Mulla on täsmälleen sama kuin sulla Otto.

OH: Joo.

EA: Tässä itse asiassa pari kolme päivää sitten oli semmoinen tilanne, että piti oikeasti miettiä, mitä voi priorisoida. Sitten mä mietin, että nämä kaikki jutut on tärkeitä, en mä voi jättää näistä mitään tekemättä. Priorisoi siinä nyt sitten jotain. Eli mun pitäisi ehdottomasti opetella kuuntelemaan itseäni paremmin.

OH: Joo.

AK: Joo.

OH: Tämä on tosi upeata, että Ekillä on kova ammattitaito tuolta markkinoinnista ja mä ehkä tiedän jotain siitä liiketoiminnan kehittämistä ja niin poispäin, mutta on tosi upeata, että meillä on ammattilaisia myös toisella puolella, koska me liian usein unohdutaan siihen suorittamisen tielle.

AK: Mm.

OH: Mun mielestä se oli ihan järkyttävä se, oliko se Huawein Suomen maajohtaja, joka totesi, että sata tuntia viikossa tehdään duunia tuosta vain.

EA: Joo. Muistan tämän keskustelun.

AK: Kyllä se aina kumuloituu se tilanne, että mitä pidempään sä teet töitä, sitä pidempään sä tarvit taukoa. Jos sä pusket viisi vuotta, sitten sä tarvit toipumiseen viisi vuotta ja sama pätee, jos sä pusket yhden päivän, seuraava päivä on sitten aika väsynyt.

OH: Just näin.

AK: Sen mä halusin vielä sanoa, että mun hyvinvoinnin tosi isoja päätöksiä on ollut ylipäätään se, että on lähtenyt yrittäjäksi ja saa päättää itse, mitä tekee, mutta se toinen iso päätös oli se, että lähtee digibisnekseen, koska siinä sä pystyt oikeasti tuottamaan itsellesi passiivista tuloa, jonka turvin sä voit oikeasti jossain kohtaa ottaa vähän enemmän vapaata. Kun sulla tulee joka kuukausi monta tuhatta euroa, sä tiedät vaikka puoli vuotta eteenpäin, että mulla tulee nuo, silloin voi ottaa vähän iisimmin.

EA: Just.

OH: Hieno opetus.

EA: Hyvä.

OH: Tämä oli upea jutella. Kiitos Anja.

AK: Kiitos, kun kutsuitte.

OH: Kerro nyt vielä, mistä löytää lisää tietoa sun jutuista, koska meidät löytää Ekin kanssa Metropoliasta ja Oona 2 -hankkeesta, mutta jos joku kiinnostui nyt sun jutusta, kerro nyt se nettisivu, mistä sut löytää, kun…

AK: Joo, ehkä se…

OH: …mä en osaa hitto soikoon sanoa edes sukunimeä.

AK: Bisneskoulu.fi eli ihan b, i, s, bisneskoulu.fi. Sieltä löytää varmasti joka paikkaan, mihin haluaa löytää, somekanaviin ja on mulla anjakadziolka.fi, missä on palautteita shamanistista hoidoista, mutta se on ehkä vaikeampi muistaa.

OH: Jes. Alright kiitoksia Anja ja kiitoksia Eki. Me ollaan tässä about valmiita. Ei muuta kuin palataan seuraavan podcastin yhteydessä. Muista kuunnella. Moi moi.

EA: Jes, kiitos. Moi moi.

AK: Kiitos. Moi.