Auditointipaivakirja 8: Auditointiasiantuntijan puheenvuoro

[äänite alkaa]
Haastattelija 1 Virve Kentta
Puhuja 1 Marja-Liisa Saarilammi

[musiikkia]

Haastattelija 1 [00:00:23]: Metropolian auditointipäiväkirja. Metropolia valmistautuu ulkoiseen auditointiin, ja tässä podcast-sarjassa me ihmettelemme näitä auditointijuttuja rennolla ja uteliaalla otteella. Minun nimeni on Virve Kenttä ja olen Metropolian toiminta-arkkitehti. Tässä jaksossa minulla on vieraana Marja-Liisa Saarilammi, arviointineuvos ja strateginen vastaava Karvista eli Kansallisesta Koulutuksen Arviointikeskuksesta. Sinä toimit Metropolian auditoinnin projektipäällikkönä myös yhteyshenkilönä meille päin. Tervetuloa.

Puhuja 1 [00:00:59]: Kiitos Virve.

Haastattelija 1 [00:01:01]: Moni varmaan tuntee sinut paremmin sinun lempinimelläsi Mafi, ja varmaan voidaan ajatella, että tässäkin podcastissa tuttavallisesti juttelemme me, Virve ja Mafi.

Puhuja 1 [00:01:12]: Kyllä. Mielellään näin.

Haastattelija 1 [00:01:16]: Kerro vähän tähän alkuun sinun työstäsi Karvissa. Sinulla on tällainen arvokkaalta kuulostava titteli kuin arviointineuvos. Mitä teet käytännössä? Minkälaista sinun arkinen työsi Karvissa on?

Puhuja 1 [00:01:31]: Varmasti aika sellaista mitä monella muullakin tänä päivänä: hybridityötä, eli teen monenlaisia. Arviointineuvospuoleen kuuluu erityisiä vastuita, ja strateginen vastaavaa liittyy siihen, eli meillä alkaa uusi strategiakausi, ja tällä hetkellä vastaan Karvin koko strategian valmistelusta. Itseasiassa meillä aloitti uusi arviointineuvosto eilen. Arviointineuvoston tärkeä tehtävä on juuri strategia, mutta tätä tässä laajassa yhteistyössä henkilöstön ja neuvoston kanssa. Meillä on arviointisuunnitelmakausi aina nelivuosittain. Vastaan siitä. Auditoinnit ja teema-arvioinnit ovat arviointipuolta. On yleistä kehittämistyötä ja arviointityötä.

Haastattelija 1 [00:02:25]: Ilmeisesti on niin, että sinulla on erityisesti korkeakoulut.

Puhuja 1 [00:02:29]: Kyllä.

Haastattelija 1 [00:02:30]: Ei muita koulutusasteita?

Puhuja 1 [00:02:32]: Korkeakoulutus ja vapaan sivistystyön yksikkö ovat ne, missä toimin, ja johtotiimin kanssa johtamiseen ja strategiaan liittyvissä asioissa.

Haastattelija 1 [00:02:43]: Entä projektipäällikön rooli? Korkeakoulu kun auditoidaan, Karvista aina nimetään projektipäällikkö. Kerro siitä vähän käytännössä vielä. Mitä sinä siinä roolissa meille päin teet?

Puhuja 1 [00:02:58]: Se on varmaan aika paljon sitä, että koko prosessi olisi mahdollisimman sujuva puolin ja toisin, ja tietenkin dialogi on tärkeää. Me olemme tässä työpari Virven kanssa, ja siihen liittyy niin monta asiaa, ettei varmaan aika riitä kertomaan siitä, mutta kaikki tähän vierailuun liittyvät valmistelut, sitä ennen itsearvioinnin tekeminen ja ryhmän kanssa kokousten vetäminen. Tietenkin meillä on aika kova vastuu siinäkin, että myös tsekkaamme sen, että kaikki auditointikriteerit tulevat, kun on raportointivaihe, haastattelut ja niin pois päin tulevat katsottua, että mennään kansallisten kriteereiden mukaisesti, ja katsotaan myös ryhmän perehdyttäminen tähän työhön.

Haastattelija 1 [00:03:53]: Ja me olemmekin olleet tässä paljon yhteistyössä, ja sinusta on varmaan muodostunut sellainen tukihenkilö myös meille päin tänne. Kiitos siitä.

Puhuja 1 [00:04:04]: Kiva jos voi olla tukena, ja on ollut todella miellyttävää tehdä tätä yhteistyötä.

Haastattelija 1 [00:04:10]: Mainitsitkin haastattelut, ja olemme siis nyt Metropoliassa siinä vaiheessa, että itsearviointiprojekti on jo takana päin siitä. Kukaan ei varmaan enää muistakaan tai sitten ehkä joku muistaa kevään urakan, ja se lähetettiin teille elokuun lopussa. Sen jälkeen me olemme lähteneet tekemään seuraavaa vaihetta, joka on ihan kohta huipentumassa tähän haastatteluun eli siihen, että auditoijaryhmä tulee vierailulle tänne meille. Nyt kun pandemia-ajasta päästiin, me pääsemme jo kasvokkain tapaamaan. Se on marraskuun 23. ja 24. päivä. Se on semmoinen tapahtuma, että siihen liittyy korkeakouluissa varmaan tietysti järjestelyä ja kaikkea, mutta myös aika paljon erilaisia ajatuksia, jopa tunteita, että kun kutsutaan sinne, joku voi ajatella, että ”jee pääsen”, ja jollekin se on ” voi apua, joudun sinne.” Kaikki siihen tilaisuuteen valmistautuessaan käyvät läpi erilaisia, kuinka minä nyt ja miten tästä hanskataan. Jutellaan siitä nyt vähän tässä jaksossa. Miten me voisimme evästää Metropolian henkilöstöä, jotka ovat saaneet kutsun ja ovat valmistautumassa? Aloitetaan tällaisesta laajemmasta asiasta. Miksi auditointiprojektiin on rakennettu tämä haastatteluvaihe? Mikä merkitys haastattelulla on kokonaisuuteen nähden?

Puhuja1 [00:05:52]: Todella hyvä kysymys. Olemme tosiaan saaneet itsearvioinnin, ja yksi pointti tässä on, että haluamme jatkaa keskustelua niistä teemoista, mitä siellä on kirjoitettu. Tietenkin se toimii eräänlaisena evidenssinä sille, ovatko ne asiat juuri niin, miten te olette ne kirjoittaneet, mutta mielestäni siinä on hirveän tärkeänä myös se, että monesti sieltä kyllä saadaan sellaista tietenkin, että miten arki sujuu ja miltä se näyttää, ettei arjenlaatutyö jäisi vain paperille, ja että saadaan se vuorovaikutus. Ehkä yksi tärkeä asia, jota haluan oikein painottaa, on se, että haastattelua ei kannata millään lailla jännittää. Yritämme auditointiryhmänä tehdä sen mahdollisimman vuorovaikutteiseksi. Se ei ole todellakaan mikään kuulustelutilaisuus. Keskustellaan siitä arjen työstä. Jotenkin ajattelen, että jos se olisi pelkästään itsearviointiosuus, se jäisi todella paperinmakuiseksi. Korkeakoulun tärkeä työ, mitä tehdään, näkyisi, kun ihmiset pääsevät kertomaan omasta työtään, ja myös että siellä on johtohallitus, laatutoimijat, henkilöstö ja opiskelijat. Kaikkien äänet ovat tärkeitä.

Haastattelija 1 [00:07:18]: Te saatte ehkä elävämmän kuvan kuin jos vain olisi se paperi.

Puhuja 1 [00:07:26]: Mm.

Haastattelija 1 [00:07:27]: Tuosta minulla nousee mieleen sellainen ajatus tai kysymys, että kun raportti on se, joka teille on annettu, ja me pystymme sen uudestaan ja uudestaan lukemaan. Se on meidän yhteinen työkalu siinä välissä, kun haastattelu tapahtuu. Eli raportin rooli on edelleen aika iso, mutta mitä sitten, kun sanoit, että kukin oman arkisen työnsä? Raporttiin on kuitenkin saatu… Sehän on hirveän rajattu ja ikään kuin niukka. Varmaan monella voi olla sellainen kokemus, että tämä teksti raportissa on niin ylätasoista, että missä minun työtehtäväni nyt tässä tekstin sisällä on? Miten sinä tähän kommentoisit?

Puhuja 1 [00:08:16]: Kyllä auditointiryhmä aina katsoo, minkälainen porukka on tulossa paikalle, ja kysymykset ohjataan siihen. Ei tosiaan tarvitse etukäteen opetella vaikka sitä itsearviointiraporttia tai meidän kriteerejämme. Sellaisia asioita ei kysytä. Ne kysymykset liittyvät oman arjen työhön. Se varmasti ehkä helpottaa sitä, että voi vapaasti kertoa omasta työstään. Tosiaan pyritään aika hyvään vuorovaikutukseen ja niin, että kaikki, jotka tulevat paikalle, pääsevät ainakin kerran puhumaan. Aikatauluhan on aika tiukka.

Haastattelija 1 [00:08:56]: Se on totta. Eli viestisi on, että nyt valmistautuessa ei tarvitse ulkoa opetella raportista eikä myöskään meidän tahtotilamme ole, että kukaan siellä ulkoa lurittelisi mitään, mutta te olette tässä huolehtineet yhteyden syntymisestä, että on kunkin oma työtehtävä ja se aika ylätasoinen raporttiteksti. Te ymmärrätte auditointiryhmänä, että kun se ylätasoinen kuvaus on tätä, kysytään juuri näitä asioita.

Puhuja 1 [00:09:28]: Kyllä. Esimerkiksi ehkä yleisesti ottaen aikaisemmista auditoinneista monesti strategiset ja tämäntyyppiset kysymykset suunnataan johdolle, vaikka ne tietenkin ovat jokaisen arkipäivää nykyaikana, mutta ehkä opettajille enemmän omaan työhön, opettamiseen ja opettamisen kehittämiseen ja tämän tyyppiset kysymykset. Opiskelijoilla puolestaan se, mikä opetuksessa toimii, palautteista ja tämäntyyppisistä.

Haastattelija 1 [00:10:01]: Eli kaikki voivat mennä sinne omana itsenään.

Puhuja 1 [00:10:04]: Kyllä. Nimenomaan tämä olisi se pääviesti.

Haastattelija 1 [00:10:10]: Entä konkreettinen haastatteluiltanne? Eli sehän järjestetään nyt. Meillä esimerkiksi tulee tällainen järjestely, että kun on kutsuttu haastatteluun, sitä ennen on lounge-tyyppinen tila, jossa voi kokoontua ja rauhoittua, ja sieltä kutsutaan sinne tilaan, missä auditoijaryhmä on ja haastattelu tapahtuu. Kerro vähän siitä, mitä siellä tapahtuu. Miten käytännössä haastatteluiltanne etenee? Porukka tulee sisään ja istuutuu tuoleille.

Puhuja 1 [00:10:45]: Siinä meillä monesti vaihtuukin se puheenjohtaja, joka toivottaa ihmiset tervetulleiksi, ja siellä on jo valmiiksi oma nimikyltti, jotta tietää, mihin menee istumaan. Näkee oman paikkansa. Ehkä kun pandemia on jälkiaalloissa, ei kätellä vielä, kun nähdään aika paljon ihmisiä, mutta kuitenkin toivotetaan lämpimästi tervetulleiksi, ja monestihan meillä on jokin lämmittelykysymys alussa, jotta saadaan ihmiset rentoutumaan. Se etenee sillä lailla, että meillä jokaisella on omia vastuita, joita on etukäteen mietitty. Se aikahan menee todella nopeasti. Yritämme kysyä ne tärkeimmät kysymykset. Jos valmistautuu vastauksiin, monesti siitä on ihan hirveän paljon apua raportin kirjottamisessa, jos pystyy antamaan joitain konkreettisia esimerkkejä omasta kokemuksistaan tai omasta työstään jonkin konkretian vastauksena kysymyksiin.

Haastattelija 1 [00:11:54]: Eli voisi ajatella, että keskeinen selvitettävä on, miten ne asiat, joita on sanottu, käytännössä ilmenevät.

Puhuja 1 [00:12:04]: Kyllä. Nimenomaan. Todella hyvin sanottu.

Haastattelija 1 [00:12:07]: Se on ehkä sellainen hyvä ohjenuora. Entä kun meillä on kansainvälinen auditointi nyt kyseessä? Tietysti kieli on englanti. Se on itsestään selvä vaikutus, mutta onko sillä muita vaikutuksia haastattelutilanteeseen tai ylipäänsä tähän? Miten sinä sen näet?

Puhuja 1 [00:12:26]: Metropolia on tosiaan valinnut kansainvälisen ryhmän ja on tehnyt näitä kansallisilla ja kansainvälisillä ryhmillä, ja ehkä se kansainvälisen ryhmän spesialiteetti on, että kyllä siellä monesti tulee sellaisia näkemyksiä, joita me suomalaiset emme ehkä ole tulleet ajatelleeksi. Toivoisin näin, että saatte joitain uusia näkemyksiä ja kehittämisideoita. Siellähän on yksi kehittämiskohde, joka teillä liittyy tutkimuskehitysinnovaatioon, oppimisympäristöihin ja innovaatiokeskittymiin. Te saisitte myös uusia ideoita. Tietenkin ryhmäkin on valittu silla lailla, että siellä on asiantuntemusta. Mutta ehkä tämä kansainvälisyys, että tulee Suomen ulkopuolelta ajatuksia.

Haastattelija 1 [00:13:15]: Ilmeisesti siinä on niin, että kun te valmennatte sen ryhmän juuri tähän meidän keissiimme, te käytte läpi myös suomalaista korkeakoulujärjestelmää ja yleiset, että Suomessa on yleensä näin.

Puhuja 1 [00:13:29]: Kyllä.

Haastattelija 1 [00:13:29]: Siinä mielessä he tulevat valmistautuneina.

Puhuja 1 [00:13:33]: Kyllä. Näin nimenomaan.

Haastattelija 1 [00:13:34]: Eikä vaikka omista kansallisista viitekehyksistä.

Puhuja 1 [00:13:37]: Ei. Meillä on oma spesiaalisysteemi. Kyllä käymme ministeriön roolit, rahoitukset ja ylipäätään korkeakoulusysteemin heidän kanssaan. Se liittyy meidän perehdytykseemme.

Haastattelija 1 [00:13:55]: Sitä meillä on mietitty, että haastatteluajat ovat todella lyhyitä, ja kun siellä voi olla kahdeksan tai kymmenenkin henkeä kerralla paikalla, onko kuitenkin niin, että jokainen ehtii jotain sanoa?

Puhuja 1 [00:14:13]: Kyllä tähän ehdottomasti pyritään ja pitämään huolta siitä, ettei kukaan tule haastatteluihin turhaan. Kaikki siellä kyllä ainakin kerran saavat sanoa, ja monestihan jos on kysymys, viittaamalla voi pyytää puheenvuoroa. Ehkä haluaisin senkin sanoa, että jos tuntuu, että on jokin tärkeä asia, jota me emme ole hoksanneet kysyä, mutta joka liittyisi jollain lailla tähän asiaan, ihan reippaasti voi kyllä nostaa kätensä, pyytää puheenvuoroa ja kertoa vielä. Ei ole sillä lailla, että on pakko vastata vain meidän esittämiin kysymyksiin.

Haastattelija 1 [00:14:49]: Mutta kuitenkin se keskustelu on sillä lailla kontrolloitu, että pyydetään puheenvuorot, ja te esitätte kysymykset kohdennetusti. Se ei ole ihan sellaista vapaana olevaa keskustelua?

Puhuja 1 [00:14:59]: Ei se ole juuri sen takia, että koska ne sessiot ovat rajattuja, pyritään saamaan se informaatio ihmisistä irti, mutta kuitenkin ihan mukavassa hengessä.

Haastattelija 1 [00:15:17]: Se on teillekin aika rankka päivä, jos ajattelee auditoijaryhmän kannalta. Te olette kaksi päivää pitkälti yli kahdeksan tuntia aikamoisen infotykityksen kohteena siellä. Kerro vähän vielä teidän näkökulmasta. Olet kuitenkin ollut tekemässä ja toteuttamassa monia. Miltä se tuntuu auditoijan roolissa? Oletteko te ihan puhki päivän päätteeksi?

Puhuja 1 [00:15:41]: Täytyy myöntää, että se on sillä tavalla rankkaa. Tulee paljon informaatioita, mutta on se myös ihan älyttömän kiinnostavaa. Sehän on näköalapaikka organisaatiolle päästä kuulemaan kaikkien ihmisten kertomukset ja kokemukset. Yleensähän näemme noin keskimäärin ehkä sata ihmistä kahden päivän aikana. Se on paljon. Kyllä sen huomaa, että oma kognitiivinen kapasiteetti on aika tiukoilla, mutta toisaalta se on ihan hirveän kiinnostavaa. Se on myös tämän työn suola, että me pääsemme tänne vierailulle ja näemme kaikki ihmiset. Oikein odotamme sitä. Ainakin itse aina odotan juuri sitä kohtaa tässä auditoinnissa.

Haastattelija 1 [00:16:21]: Te varmaan tunnette toisenne jo. Teidän porukka on hyvin ryhmäytynyt, ja teillä on omat roolinne. Mainitsitkin, että te vähän jaatte vastuita. Tarkoittaako se sitä, että jokin henkilö on erityisesti kysymässä vaikka TKI-asioista, ja jokin toinen opetuksen kehittämisestä?

Puhuja 1 [00:16:40]: Kyllä. Juuri näin. Arviointialueet on jaettu. Kukin vastaa yhdestä arviointialueesta.

Haastattelija 1 [00:16:52]: Onko teillä vaikeaa keksiä kysymyksiä. Raavitteko te päitänne? Mitä me voisimme tästä?

Puhuja 1 [00:16:57]: Ei. Ne ovat kyllä aika tiukasti ja tarkasti etukäteen mietitty. Se on minun mielestäni myös vaativaa. Siinä on yhtä aikaa itsearviointiraportti ja meidän kriteerimme ja menemme teidän intraanne. Se, mitä siellä kysytään, on todella, todella tarkkaan mietitty. Ne eivät ole improvisaatioita siinä tilanteessa, jotta niistä saataisiin hyvää aineistoa loppuraporttiin. Monesti meille tulee palautetta, että haastateltavat kertovat, että he ovat oppineet jotain uutta haastattelun aikana, ja se on minusta mahtavaa, että tämmöistä palautetta tälläkin kerralla tulee. Tietenkin kollegat kuulevat myös toistensa kertomuksia. Siinä voi oppia myös omasta organisaatiostaan jotain uutta.

Haastattelija 1 [00:17:46]: Rauhoittuu yhtäkkiä, kun kuuntelee toisesta näkökulmasta omaa juttuaan. Mitä kun kuitenkin sanoit jo, että siellä voi olla satakin ihmistä, kaikenlaista voi aina tapahtua. Tuleeko sinulle mitään sellaisia kommellustilanteita, joista on kuitenkin selvitty? Mitä kaikkea voi sattua? Jokin nimeltä mainitsematon, mehukas juttu korkeakoulusta?

Puhuja 1 [00:18:16]: En tiedä mehukkuudesta, mutta sinänsähän voi sattua kaikkia tämmöisiä black outeja tai jokin asia ei tule mieleen, ja sehän ei haittaa yhtään mitään. Koska on tämä englannin kieli, siinä voi käydä niin, ettei saa jotain sanaa mieleen. Meillähän Karvista on paikalla kaksi suomenkielistä. Edelleen autamme, jos etsii jotain sanaa, ja kollegat monesti auttavat. Ei tule kyllä semmoista mieleen, että olisi totaalisesti jotain ihan kauheaa sattunut. Teemme tätä yhteistyössä ja vuorovaikutuksessa. Kaikesta selviää ja autamme toinen toisiamme. Oikeastaan mielestäni siellä ei oikein voi mokata, jos vain kertoo omasta työstään.

Haastattelija 1 [00:19:04]: Se on oikeasti aika lohdullinen ja toivorikas ajatus. Me kukin puhumme siitä, minkä tunnemme parhaiten eikä olekaan oletusta, että sen ulkopuolelle mentäisiin.

Puhuja 1 [00:19:18]: Ja sairastumisiahan voi sattua, ja niillehän ei voi mitään

Haastattelija 1 [00:19:22]: Ihan totta. Tuossa juuri sanoit, että englannin kieli on ehkä sellainen, mitä montaa tulijaa mietityttää. Senhän ei tarvitse olla mitään täydellistä. Meidän auditoijatkaan eivät ole natiivienglannin puhujia.

Puhuja 1 [00:19:40]: Näin on, ja itsekään en todellakaan ole. Yrittää parhaansa, ja kyllä me tuemme siinä, jos tulee jotain. Näkee, että ei saa sanottua sitä, mitä ajatteli. Ajattelin, että omasta työstä voisi kerrata ehkä jotain sanastoa. Jos ei ole käyttänyt englannin kieltä, siitä voisi olla hyötyä omaan työhön, että miettii vaikka mielessään, miten kertoisi omasta työstään. Vähän saisi sitä sanastoa, koska tämä on kuitenkin tämmöinen vähän erikoissanasto, mutta mitään ei tarvitse ruveta opettelemaan. Vähän jos ei ole viime aikoina ollut käytössä.

Haastattelija 1 [00:20:22]: Kaikki opetussuunnitelma ja tämmöiset peruskäsitteet.

Puhuja 1 [00:20:25]: Niin.

Haastattelija 1 [00:20:26]: Tähänhän varmaan se raportti on ja tietysti oman intran englannin kieliset osuudet, mitä niitä on. Oikein hyvät sanastolähteet. Oli jokin asia vielä tuossa mielessä? Ihan semmoinen käytännön tilanne, mitä siellä voisi? Niin. Jos unohtaa kerta kaikkiaan jonkin? Voisin itse kuvitella, että jälkikäteen minulle tulee sellainen olo, että voi että en saanut sanottua tätä asiaa ja minun olisi ehdottomasti pitänyt muistaa mainita tästä. Voiko sellainen vaikuttaa jotenkin? Meneekö se?

Puhuja 1 [00:21:08]: Tuo on todella tyypillinen kommentti ja palaute, jonka olemme saaneet. Ihmisillä tulee jälkikäteen, että olisi pitänyt vielä sanoa sekin asia. Ei sillä ole kokonaisuuden kannalta merkitystä. Voi olla ihan rauhassa sen suhteen. Ei auditointi mennyt pilalle sen suhteen millään lailla. Tietenkin jos on ihan semmoinen kriittinen asia, siellähän on tulossa sellaisia ryhmiä, tai voi vaikka Virvelle tai Annalle kertoa siitä, että tämä olisi hyvä tuoda esiin. Tietenkin yhteyshenkilönä voi vielä välittää ryhmälle jonkin asian. Samalla lailla kuin me voimme vielä auditointivierailuaikana pyytää teiltä jotain aineistoa, jos tulee mieleen siinä. Me emme enää kiusaa teitä sen jälkeen. Samalla laillahan siinä voi tuoda jotain viestiä, jos on jokin tärkeä asia jäänyt sanomatta.

Haastattelija 1 [00:22:00]: Tuo on hyvä vinkki. Kiitos. Täytyy järjestää se mahdollisuus, että me vielä viestimme. Nyt olemme aika lailla käyneet läpi erilaisia näkökulmia. Millä mielillä sinä nyt odotat? Sanoit, että olet yleensä innostunut, mutta jännittääkö sinua yhtään tai teitä, kun olet ollut ryhmän kanssa tekemisissä?

Puhuja 1 [00:22:23]: Siis ihan todella kiinnostuneena olen tulossa Metropolian ammattikorkeakouluun. Ehkä siinä on vähän semmoinen pieni jännitys aina. Miten kaikki sujuu ja saammeko asiat hoidettua? Mutta toisaalta on sen verran kauan tehnyt niitä, että aina prosessit ja itse asia ovat kantaneet jotenkin sillä lailla, että olemme päässeet hyviin lopputuloksiin. Tämä kokemus kyllä tuo tähän tiettyä varmuutta, mutta tietty pieni jännitys on siellä. On todella mukavaa ja kivaa tulla tänne. Kyllä me odotamme todella paljon, että pääsemme tutustumaan teihin vielä syvemmin.

Haastattelija 1 [00:23:04]: Mehän omista asioista siis kerromme, omasta työstä niin kuin tässä puhuimme. Kiitos Mafi. On ollut kiva jutella näistä, ja toivottavasti tässä myös meidän henkilöstön jännitys… En usko, että kaikki kauheasti edes jännittää. Meilläkin on konkareita mukana, mutta kuitenkin sellainen ajatus siitä, että tämä viedään yhdessä läpi, tämä menee hyvin ja me selviämme oikein mainiosti.

Puhuja 1 [00:23:32]: Kiitos Virve. Oli kiva keskustella sinun kanssasi.

Haastattelija 1 [00:23:36]: Kiitos sinulle myös. Me jatkamme tätä podcast-sarjaa. On vielä yksi jakso tulossa ennen tätä h-hetkeä eli tätä haastattelua, ja siellä vieraana on meidän rehtorimme Riitta Konkola, ja kuulemme vielä Riitalta viimeiset evästykset siihen, että kun haastattelu tulee, miten siihen mennään. Jää kuulolle ja kuuntele se vielä, niin olet hyvin valmistautunut. Kiitos.

[musiikkia]

[äänite päättyy]

Puhuja 1 Virve Kentta
Puhuja 2 Riitta Konkola

[äänite alkaa]

[00:00:06]: Musiikkia

Puhuja 1 [00:00:25]: Tämä on Metropolian auditointipäiväkirja. Metropolia valmistautuu ulkoiseen auditointiin ja tässä podcast-sarjassa ihmettelemme auditointijuttuja rennolla ja uteliaalla otteella. Minun nimeni on Virve Kentta ja olen Metropolian toiminta-arkkitehti. Tässä jaksossa minulla on vieraana rehtorimme Riitta Konkola. Tervetuloa Riitta.

Puhuja 2 [00:00:48]: Kiitos Virve.

Puhuja 1 [00:00:51]: Sinulla on tuore kokemus myös auditoijan roolista, olet ollut viime vuosina erilaisissa auditoinneissa auditoijan roolissa. Tuorein on ihan yhdestä toisesta ammattikorkeakoulusta viime keväältä. Ja nyt sinun itse luotsaamasi ammattikorkeakoulu on menossa tässä kohti sitä tietynlaista h-hetkeä, eli haastattelua, auditointihaastattelua marraskuun lopussa. Me olemme tehneet meidän itsearviointiraportti ja nyt on tulossa se viimeinen vaihe, mikä meillä tässä erityisesti on henkilöstölle näkyvissä. Missä meitä tullaan tänne haastattelemaan. Kerrotko vähän tähän alkuun ensin sinun omista fiiliksistäsi ja sellaisista, vaikka konkreettisesti ihan siitä, miten sinä itse aiot valmistautua siihen marraskuun lopussa koittavaan tapaamiseen auditoijaryhmän kanssa?

Puhuja 2 [00:01:51]: Minulla on oikein hyvät fiilikset, hyvin levollinen olo. Erittäin luottavainen olo. Toki tämä on ollut aika pitkä tämä auditointiin valmistautumisaika. Mutta se on myös ollut siinä mielessä hyvä, että olemme pystyneet huolellisesti käymään läpi kaikki auditointikohteisiin liittyvät asiat. Tosiaan tekemään se itsearviointi. Ja sen pohjalta on kirjoitettu tämä raportti ja koottu siihen meidän näkemyksemme, meidän toiminnastamme. Ja suhteutettu niihin arviointialueisiin, joista auditointiryhmä meitä tulee haastattelemaan. Ja olen hirveän tyytyväinen siihen valmistautumistyöhön mitä olemme täällä yhdessä tehneet. Ja sitä kautta odotan itse asiassa ihan innolla. Minusta on tosi kiva päästä nyt taas itse sinne haastateltavan rooliin.

Puhuja 1 [00:02:48]: Kiva kuulla. Tämmöisessä kokonaisessa auditointiprojektissa meillä henkilöstölle se näyttäytyy vähän kahtena vaiheena. Ensin puurramme itsearviointiraporttia ja sitten odotamme auditointihaastattelua. Niin miten sinä näet tässä kokonaisuudessa sen haastattelun merkityksen, miksi korkeakoulua haastatellaan vaikka itsearviointiraporttikin on iso työ?

Puhuja 2 [00:03:19]: Se raporttihan antaa tietysti semmoisen kokonaiskuvan. Ja siinähän on nimenomaan tarkoitus vastata niihin kysymyksiinkin joita siellä auditoinnin käsikirjassa olemme jo nähneet. Mutta se on aina kirjallisessa muodossa, toki olemme pyrkineet kirjoittamaan sen hyvin lukijaystävälliseksi ja innostavaksi. Ja siellä on paljon myös kuvia selkiyttämässä meidän tekstiä. Se on sinänsä jo toivottavasti semmoinen, joka antaa sen kuvan, mitä olemme halunneetkin antaa ryhmälle. Mutta se haastattelu, niin no se minun kokemukseni, kun olen ollut haastattelemassa myös. Niin se oli todella mielenkiintoista, kun me ryhmänä valmistauduttiin siihen mitä haluaisimme nyt kysyä lisää. Esimerkiksi jos raportissa meidän mielestämme jää joku epäselväksi tai emme oikein ymmärrä. Niin haluamme totta kai kysyä siitä lisää. Ja sitten me, ainakin silloin kun olen itse auditoijana, niin halusimme myös kuulla ihan käytännön esimerkkejä. Miten ne näyttäytyvät korkeakoulun arjessa ne asiat mistä korkeakoulu on siihen raporttiin kirjoittanut. Ja eri ryhmiltä tottakai haettiin sitä, onko se yhteneväinen se viesti. Mitä opiskelijat tai sidosryhmät tai johto tai henkilöstö kertoo. Ja onko poikkeavuuksia. Ja jos on, niin mistä se mahtaa johtua. Mutta ehkä sanoisin, että ennen kaikkea eri sidosryhmien näkökulmasta niihin samoihin asioihin ja keskustelu heidän kanssaan. Niin kyllä se rikastaa sitä raporttia todella paljon. Se voi olla, että ihan todella tulee ahaa-elämyksiä. Että aivan, että tätä se siis on mitä he tässä raportissa kirjoittivat.

Puhuja 1 [00:05:14]: Nousisiko sinulle mieleen tuosta viime keväisestä joku ihan konkreettinen esimerkki siitä, jos ajattelet, että olisit lukenut vain sen raportin ja sitä haastattelua ei olisi ollutkaan. Niin mitä sinulla olisi jäänyt ehkä pimentoon tai huomaamatta siitä auditoitavasta kohteesta?

Puhuja 2 [00:05:33]: Kyllä siellä aika montakin esimerkkiä sitten oli, jotka todellakin siinä haastattelussa meille aukesivat paremmin. Ja ymmärrys lisääntyi ja saimme monipuolisemman kuvan niistä asioista. Yksi esimerkki nyt liittyi esimerkiksi henkilöstön osaamisen kehittämiseen. Siinä oli prosessi luotu ja tietyt vaiheet ja työkalut. Ja se oli ehkä, ainakin tuntui aluksi, että se oli pikkasen vaikea hahmottaa, että mikä tämä oikeasti kokonaisuudessaan on. Ja onko tämä laajalti henkilöstön tiedossa. Ja sitten kyllä siinä haastattelussa pääsimme hyvinkin eteenpäin ja saimme lisää ymmärrystä. Ja varmistui kyllä siis se, että kyllä se oli laajasti korkeakoulussa käytössä se prosessi.

Puhuja 1 [00:06:24]: Eli tietyllä tapaa siinä kohtaa erityisesti se haastattelu, se toimi evidenssinä sille, mitä raportissa oli sanottu?

Puhuja 2 [00:06:32]: Juu.

Puhuja 1 [00:06:32]: Ja pääsitte sitä koettelemaan?

Puhuja 2 [00:06:34]: Kyllä.

Puhuja 1 [00:06:36]: Ja teitte johtopäätökset siitä. Entäs sitten kun ajatellaan, että Metropoliaa on viimeksi auditoitu 2016 ja siitä on aika kulunut ja nyt ollaan tässä hetkessä. Niin miten näet auditointiraportin sisällön perusteella, minkälaisia isoja kehityskaaria sinulle hahmottui tältä ajalta, mitkä nyt tässä uudessa erityisesti nousisivat sieltä high lighteina esiin? Miten me olemme kehittyneet?

Puhuja 2 [00:07:14]: Tällä kolmannella auditointikierroksellahan on fokuksessa erityisesti opiskelijoiden oppimistoiminta ja siihen liittyvät prosessit ja palautejärjestelmät. Ja vaikuttavuustyö, tutkimuskehitys ja taiteellisen toiminnan kautta. Ja näissä kahdessa asiassa sanoisin, että kehitystä on paljonkin tapahtunut kuudessa vuodessa. Olemme nyt entistä ehkä enempi vielä pystyneet kiinnittämään huomiota nimen omaan opiskelijalähtöiseen toimintaan ylipäätänsä. Olemme kehittäneet pedagogisia linjauksiamme muun muassa siihen suuntaan. Ja sitten tässä tutkimus-, kehittämis-, innovaatiotoiminnassa, niin ei meillä kuusi vuotta sitten vielä ollut yhtäkään innovaatiokeskittymää. Ja nyt, näemme jo nyt niiden merkityksen ennen kaikkea tässä vaikuttavassa tutkimus-, kehittämis-, innovaatiotoiminnassa. Ja paljon, paljon selkeämmin myös TKI-toiminnan ja oppimistoiminnan integraatiot.

Puhuja 1 [00:08:20]: Minusta itsestäni tuntuu joskus, että ehkä on vaikea hahmottaa niitä isoja kehityskaaria, tavallaan sitä siellä kun ajattelee ihan sitä haastattelutilannetta ja sitä kun on kertomassa siitä asiasta, miten meillä nyt on. Niin miten sinä sanoisit tähän, mistä siellä haastattelussa voi, tässä kohtaa puhutaan, haittaako se jos ei itse osaa nähdä ihan sitä koko kaarta? Mikä on siellä se keskustelun ydin?

Puhuja 2 [00:09:01]: Siinä voi ottaa ihan rennosti, niin kun itse tietää eniten. Elikkä siitä roolista käsin mistä siihen haastatteluun on pyydetty. Ja ihan omin sanoin sitä omaa kokemusta ja näkemystä asioista. Se on se kaikista tärkein, ikään kuin haastatteluun liittyvä tehtävä. Että haastatteluryhmä saa sen omin sanoin sanotun kuulla. Kyllä he osaavat tietenkin kysyä taitavia kysymyksiä myös. Elikkä että he pääsevät pintaa syvemmälle. Ja kannattaa muistaa, että he ovat todella huolella lukeneet sen meidän raporttimme. Joskus auditointiryhmä pyytää vielä jotain lisämateriaaliakin johonkin kohtaan. Ja sitä kautta vielä saavat lisätietoa. Ja he ovat tutustuneet meidän intraamme. Heillä on kyllä tietoa tosi paljon. Ja nyt he haluavat kuulla, miten siinä haastattelussa mukana olevat henkilöt itse sen asian omin sanoin kertovat. Sitä ei ollenkaan tarvitse sillä lailla jännittää, osaanko nyt sanoa niitä kaikkia niitä käsitteitä just mitä siellä raportissa on ollut tai näin. Mutta haastateltavathan on sillä lailla meillä totta kai henkilöitä, jotka tuntevat kyllä teemaa. Auditointiryhmähän on tietyllä tapaa jo roolittanutkin keitä mihinkin haastatteluun he haluavat pyytää mukaan. Niin on varmasti asioita jotka ovat tuttuja heille, jotka mukaan tulevat haastatteluun.

Puhuja 1 [00:10:31]: Hyvä, tietyllä lailla itse ajattelen myös, se on aika toivorikas näkökulma tähän nyt, että hehän eivät tule tänne erityisesti kysymään oletteko te hyviä tai oletteko te huonoja jossain. Vaan enemmän tavallaan kuinka hyvin te itse tunnette ehkä itsenne. Voisiko sen ajatella näin?

Puhuja 2 [00:10:54]: Joo, tässähän on kyse kehittävästä arvioinnista. Ja sen tarkoitus nimenomaan on auttaa meitä vielä löytämään niitä omia vahvuuksiamme. Mutta myös niitä kehittämiskohteita. Niitähän me olemme toki jo löytäneet ja kirjoittaneet sinne raporttiin. Mutta he haluavat vielä ulkopuolisenkin silmin auttaa meitä näkemään semmoista, mitä me emme ehkä itse näe.

Puhuja 1 [00:11:17]: Niin.

Puhuja 2 [00:11:18]: Ja nyt kun meillä on hieno mahdollisuus, koska saamme kansainvälinen auditointiryhmä. Saamme myös kansainvälisen näkökulman korkeakouluihin sitä kautta. Ja se on minusta tosi, tosi arvokasta meille. Että saamme tämmöisessä olla mukana.

Puhuja 1 [00:11:33]: Kyllä, ja lähdetään niitä viemään systemaattisesti eteenpäin kun tulokset ja suositukset tulevat. Tilanne on nyt tosiaan se, että useita kymmeniä kutsuja on ihan tässä viime päivinä lähtenyt meidän henkilöstölle. Tervetuloa auditointihaastatteluun. Ja siellä on monta, monella työpöydällä on nyt ehkä raportti olemassa. Ja tavallaan sitä toivottavasti luetaan vielä. Ja sanastoa voi hakea sieltä raportista itselleen, englanninkielistä sanastoa. Samoin intran englanninkielisiä sivuja voi lukea. Mutta mitä sinä haluaisit ihan sellaiseksi vinkiksi tai toiveeksi nyt, kuinka meidän henkilöstön kannattaisi siihen tilanteeseen valmistautua?

Puhuja 2 [00:12:27]: Ehkä vähäksi aikaa pysähtyä ennen kuin se tilanne on, elikkä se haastatteluajankohta lähestyy. Niin miettiä ihan yksin tai kollegan kanssa sitä omaa arjen toimintaa. Minkälaisia esimerkkejä sieltä voisi nostaa liittyen siihen tematiikkaan mihin haastattelu on menossa. Varmaan sitten sitä, miten siinä omassa työssä itse voi aina miettiä tätä jatkuvan kehittämisen kehää. Joka meillä on täällä viitekehyksenä. Onko siitä esimerkiksi jotain esimerkkejä. Kyllä minä ajattelisin, että jokaisessa haastattelussa olisi kyllä kauhean hienoa, jos löydämme esimerkkejä, kun me löydämme ihan varmasti siitä, miten osallistamme meidän henkilöstöämme. Miten osallistamme opiskelijoitamme ja sidosryhmiämme meidän toimintaan ja toiminnan kehittämiseen. Elikkä hyvin tällainen osallistuja- tai asiakaslähtöinen ote. Se on yksi meidän kuitenkin keskeinen, ainakin tavoitetila. Niin uskoisin, että siitä esimerkkien kertominen, niitä varmasti löytyy. Niin on mielenkiintoinen asia haastattelijoille. Mutta ihan sitä oman työn läpikäyntiä mielessä yksin tai yhdessä kollegan kanssa. Ja tästä tottakai laadun näkökulmasta. Miten me sitä pyrimme kehittämään jatkuvasti ja millä keinoilla nyt saamme tietoa ja mihin me dokumentoimme saatua tietoa ja miten sitä käsitellään.

Puhuja 1 [00:14:03]: Joo.

Puhuja 2 [00:14:04]: Niin siitä esimerkkejä.

Haastattelija 1 [00:14:05]: Ja esimerkit, varmaan tarkoitat aika käytännönläheisiä sellaisia ihan?

Puhuja 2 [00:14:10]: Kyllä, ihan käytännönläheisiä. Ne voivat olla vaikka esimerkkejä siitä, miten jossain yksikössä säännöllisesti kokoonnutaan yhteen porukalla miettimään sitä työtä. Ja siellä nousevia kehittämiskohteita. Ja miten niihin tartutaan ja keiden kanssa viedään eteenpäin. Ihan sitä, mitä varmasti jokaisen työssä kyllä onkin, niitä esimerkkejä löytyy. Niitä voi etukäteen vähän miettiä. Se on aika lyhyt se haastatteluaika kuitenkin, siinä ei ihan hirveän pitkään valitettavasti kuitenkaan pystytä keskustelemaan. Niin on ihan hyvä, jos on etukäteen miettinyt omasta työstä käsin.

Puhuja 1 [00:14:48]: Niin, ja silloin me voimme ehkä senkin huomion tehdä, että monta kertaa ihmisestä itsestään tuntuu, että ne ovat pieniä juttuja. Miksi minä tämmöisen pienen asian, että me säännöllisesti kokoonnumme puhumaan jostain asiasta, niin nyt tässä harvoin toistuvassa isossa auditoinnissa mainitsisin. Mutta itse asiassa ne ovat juuri niitä tärkeitä tässä kohtaa.

Puhuja 2 [00:15:13]: Kyllä, kyllä.

Puhuja 1 [00:15:13]: Sieltä ilmenee se miten meidän arkemme tässä organisaatiossa sujuu ja miten laadunhallinta siellä näkyy.

Puhuja 2 [00:15:20]: Kyllä, se on juuri se mitä auditointiryhmä haluaakin kuulla.

Puhuja 1 [00:15:25]: Joo, se on, että kaikki varmasti osaavat vastata.

Puhuja 2 [00:15:29]: Ihan varmasti. Kyllä.

Puhuja 1 [00:15:31]: Ei tule sellaista, että kysyttäisiin liian vaikeita. Onko sinulla vielä siitä näkökulmasta kun olit toista korkeakoulua auditoimassa ja sitten te pohditte niitä kysymyksiä ja se haastattelutilanne oli ja siellä haastateltiin. Niin haluaisitko ihan siihen vielä? Sanoit äsken kyllä, että siellä on aika vähän aikaa, mutta miten sen voisi tehdä sille auditoijaryhmälle mahdollisimman sujuvaksi ja voimmeko siihen vielä jotenkin käytännössä valmistautua? Tai auttaa omalla tekemisellämme heitäkin onnistumaan?

Puhuja 2 [00:16:17]: Tuo on tosi tärkeä, se minun kokemukseni korkeakoulun auditoinnista oli kyllä siinä mielessä myös opettavainen kokemus. Että siellä he olivat kyllä mielestäni erittäin hyvin valmistautuneet haastatteluun. Ja mehän emme tiedä sitä, mitä kaikkea siellä valmistautumisessa oli tehty. Mutta heillä oli hyvin selkeät, aika lyhyet puheenvuorot. He halusivat tuoda juuri sitä asiaa esille, mitä siellä raportissakin oli kirjotettu. Ja he tunsivat hyvin raportin sisällön. Me pääsimme aika syvälle niissä keskusteluissa, itse asiassa kaikissa haastattelutilanteissa. Ja se oli erittäin hyvä, että siellä oli erilaisiakin näkökulmia. Ja sitä me kovasti arvostimme, jos joku sanoi, että joku ei toimi. Ja tässä pitäisi enempi tehdä jotakin. Ja että tuo sitä aitoa, ei tarvitse kaunistella. Jos joku asia on omasta mielestä semmonen, että tähän pitäisi saada jotakin parannusta. Niin sen voi sanoa, että meillä on tämä kesken vielä ja tätä voisi miettiä pidemmälle. Ja toivottavasti meillä on mahdollisuuksia tätä asiaa yhdessä viedä eteenpäin. Kyllä sekin on arvokasta kuulla, miten henkilöstö sen itse kokee, jonkun asian. Toimiiko vai eikö se toimi ja miten se toimisi paremmin. Semmoistakin voi kertoa ilman muuta.

Puhuja 1 [00:17:41]: Tuo on oikeasti todella hyvä pointti, se että missään organisaatiossa kaikki asiat eivät [?? 00:17:47].

Puhuja 2 [00:17:49]: Ja kokenut auditointiryhmähän kyllä näkee ja kuulee rivienkin välistä. Kyllä siinä se rehellisyys on minusta kaikista tärkein juttu.

Puhuja 1 [00:17:59]: Ja rehellisyyden jälkeen on aina se, että meillä on pyrkimys korjata kun me tiedämme millä?

Puhuja 2 [00:18:07]: Kyllä ja niistä löytyy esimerkkejä, jos on joku asia mielessä, vaikka tässä muutaman vuoden takaa, joka joskus on ollut jotenkin, ettei ole toiminut ihan niin hyvin kuin olisi halunnut. Sittenhän siitäkin voi kertoa, että huomasimme sen ja ryhdyimme hommiin ja nyt se toimii paremmin.

Puhuja 1 [00:18:22]: Kyllä.

Puhuja 2 [00:18:24]: Nämä esimerkit ovat mielenkiintoisia.

Puhuja 1 [00:18:26]: Se on juuri sitä millä asiat ilmenee käytännössä. Kiitos Riitta, on tullut hyviä vinkkejä, hyviä näkökulmia meidän henkilöstöllemme nyt viimeistä ponnistusta kohti. Olisiko sinulla vielä, tuliko käsiteltyä kaikki, vai haluaisitko jotain vielä sanoa evääksi viimeisinä, että pidä tämä mielessä?

Puhuja 2 [00:18:49]: Siis kannattaa nauttia siitä tilanteesta. Tiedän, että monia jännittää, kyllähän minuakin viimeistään siinä kohdin jännittää kun se varsinainen haastattelu alkaa. Mutta yleensä nämä kokemukset, mitä minulla tästä on puolin ja toisin, ne on olleet tosi mukavia. Haastattelijat ja auditointiryhmähän valitaan kokeneista ihmisistä. Ja he tulevat sillä asenteella, että he haluavat auttaa meitä. Eivät he todella tule sillä tavalla katsomaan, tikulla kaivelemaan. Vaan nimenomaan ja yleensä se on hyvin rento se haastattelutilanne. Ja se on mukava, siitä jää kiva fiilis. Niin kannattaa suhtautua tähän hyvänä mahdollisuutena päästä kertomaan omasta työstään ulkopuolisille.

Puhuja 1 [00:19:34]: Kerrankin tulee iso konklaavi, joka haluaa nimenomaan siitä kuulla.

Puhuja 2 [00:19:38]: Näin juuri.

Puhuja 1 [00:19:37]: Ihanaa, tähän on hyvä lopettaa. Me menemme kohti haastattelua ja sen jälkeen me taas kuulemme suosituksia ja jatkamme siitä eteenpäin, hoidetaan homma kotiin. Kiitos Riitta.

Puhuja 2 [00:19:51]: Kiitos.

[00:19:55]: Musiikkia

[äänite päättyy]

[äänite päättyy]

[äänite alkaa]

Puhuja 1 Virve Kentta

Puhuja 2 Eeva Viitanen

Puhuja 1 [00:00:20]: Metropolian auditointipäiväkirja. Metropolia valmistautuu ulkoiseen auditointiin ja tässä podcast-sarjassa me ihmettelemme näitä auditointijuttuja. Availlaan ja pohditaan, että mitä tässä oikein on tapahtumassa meille. Minulla on tänään vieraana meidän kehitysjohtaja Eeva Viitanen. Tervetuloa Eeva.

Puhuja 2 [00:00:39]: Kiitos Virve.

Puhuja 1 [00:00:39]: Minä olen Virve Kentta, Metropolian toiminta-arkkitehti. Sinulla on Eeva tosi pitkä näkymä näihin auditointiasioihin. Olit mukana jo silloin 2016 edeltävässä auditoinnissa aika tiiviistikin. Taisit olla itse kirjoittamassa sitä raporttia siinä vaiheessa. Nyt olet sitten ollut tässä projektissa myös melkein yhtä tiiviisti mukana kirjoittajana ja lukenut sitä kaikkea. Voisitko vähän palata ajatuksissa sinne vuoteen 2016. Millaisia muistoja sinulla siitä projektista on? Minkälaista silloin oli osallistua auditointiprojektiin?

Puhuja 2 [00:01:19]: Tämä auditointi 2016 oli minulle ensimmäinen auditointi. Olen ollut Metropoliassa kohta 10 vuotta töissä. Se oli tietysti aika jännittävää. En itse silloin tiennyt, mitä kaikkea tällainen korkeakouluauditointi pitäisi sisällään. Vastasin silloin siitä prosessista. Toki minulla oli projektipäällikkö silloinkin siinä vetämässä sitä itse auditointiprojektia. Ehkä päällimmäisenä minulle on jäänyt mieleen siitä auditointiprojektista se, kuinka yhteisöllinen prosessi se loppujen lopuksi oli. En ollut ehkä tullut ajatelleeksi silloin kun lähdimme sitä auditointia tekemään – joka tietysti tuntui aika isolta vuorelta valloitettavaksi – että se todellakin on semmoisia harvoja koko korkeakoulun läpileikkaavia prosesseja ja projekteja. Siinä todellakin katsotaan korkeakoulua kokonaisuutena. Saamme yhdessä miettiä asioita ja viedä niitä eteenpäin. Se oli yllättävän yhteisöllinen projekti. Se poikkileikkaavuus oli näin henkilönä, joka vastaa strategiasta ja katsoo kokonaisuuksia, oli tietysti tosi miellyttävää saada kertaheitolla kokonaiskuva organisaation toiminnasta.

Puhuja 1 [00:02:46]: Tuo on aika kiva huomio tuo kokonaisvaltaisuus ja yhteisöllisyys. Itse ajattelin jossain vaiheessa, että se itsearviointiraportti, joka on tosi merkittävä osa sitä auditointiprojektia, on ikään kuin omakuva. Me tavallaan maalataan koko korkeakouluyhteisöstä semmoinen pysäytyskuva juuri nyt ja aika laajalla otoksella. Kaikkea otetaan mukaan siihen kuvaan, eli aikalailla tuo kokonaisvaltaisuus. Ja maalareita on useita, eli se yhteisöllisyys ikään kuin tulee siinä. Mitäs jos hyppäät sitten niistä kokemuksista tähän projektiin, niin mitä olet tässä kokenut? Miten tämä on ehkä eronnut? Metropolia on kuitenkin muuttunut sieltä ja ehkä auditointimalliakin on hiukan säädetty, Karvi on tehnyt siihen pieniä muutoksia. Miten sinä näitä kahta vertailisit, tai pohtisit tätä jatkumoa tekemisen kannalta?

Puhuja 2 [00:03:46]: Ainakin itselläni on se, että nyt minulla on yksi kokemus jo vyön alla, eli tämä auditointi ei tule ihan uutena. Sinällään tutumpi prosessi. Selkeästi minun mielestäni myös Karvi on kuunnellut palautetta, jonka he ovat saaneet. Tässä on mielestäni ohjeistus ollut paljon napakampi, eli siinä mielessä tämä itsearvioinnin suorittaminen ja raportin tekeminen on ollut minun mielestäni myöskin suoraviivaisempaa. Sillä tavalla se näyttäytyy verrattuna edelliseen.

Puhuja 1 [00:04:20]: Joo. Näin se varmasti on. Sitä mittaa on rajoitettu tosi paljon ja ehkä niitä kirjoittamisen skouppejakin on ohjattu siellä Karvin suunnasta eri tavalla. Koetko, että me oltaisiin menty sillä tavalla eteenpäin, että jännitetäänkö me nyt vielä yhtä paljon kuin silloin 2016? Onko sellaisesta sinulla mitään ajatusta?

Puhuja 2 [00:04:43]: Ainakaan itseäni ei jännitä enää yhtä paljon kuin silloin. Minusta tuntuu, että se oli sen verran miellyttävä prosessi loppuviimein viimeksi. Se laskee jännitystä. Ehkä enemmän on uteliaana siitä, että mitä tässä ollaankaan nyt tekemässä ja mitä tällä kertaa Metropoliasta tulee tässä esille. Valmistautuessani tähän podcastiin mietin sitä, että me puhutaan koko ajan, että tämä on tämmöinen itsearviointi. Ollaan tosiaan tehty semmoinen itsearviointikysely ja itsearviointiraportti ja toimitettu se Karville. Mutta tässähän me itseasiassa reflektoidaan meidän omaa toimintaa, eli mietitään sitä isoa kuvaa. Me haluamme kertoa ikään kuin ulkopuolisille henkilöille, että mikä on Metropolia ja kerrotaan siitä, että miten me toimimme, miksi me toimimme niin ja mihin me pyrimme tällä kaikella meidän toiminnallamme. Se antaa isomman draaman kaaren sille, mitä kaikkea täällä tapahtuu ja mitä me sillä haetaan. Siinä mielessä minusta on ollut tosi kiinnostava projekti aina tasaisin väliajoin pysähtyä ja katsoa, mitä olemme saavuttaneet, mitä olemme tekemässä ja kuvata se mahdollisimman selkein sanoin.

Puhuja 1 [00:06:07]: Se auttaa toki meitä itseäkin. Usein on ehkä niin, että selkein sanoin itselle kuvaaminen on yhtä hyödyllistä, kun joku muukin saa sen lukea myöhemmin. Totta, se on moniulotteinen se itsearviointipaperi ja koko tämä meidän projekti. Olen itse ajatellut monta kertaa, että miten me saadaan tämä kaikki mahtumaan tähän? Me ollaan iso talo, meillä olisi valtavasti kerrottavaa ja sitten meillä on kuitenkin ne raamit ja rajat, joihin meidän täytyisi saada nyt tässä. Ja auditointihaastattelussa keskitytään tiettyihin asioihin. Meidän täytyy pystyä rajaamaan. Sinä puhuit siitä kokonaisuudesta, semmoisesta kuvasta myös, niin mitä sinä näet omasta näkökulmastasi siinä etualalla, vahvasti esillä tässä tämänkertaisessa auditointiprojektissa? Mitkä on niitä vahvoja, isoja asioita, joita nyt 2022 auditoinnissa Metropoliasta erityisesti siinä kuvassa tulee näkyville?

Puhuja 2 [00:07:16]: Ensin voisin sanoa tuosta prosessista vielä sen verran, että se todellakin on niin, että on ehkä helpompi kertoa ensin kaikki auki ja sitten sen jälkeen se on editointia, editointia ja editointia. Eli välillä vähän tekee tuskaa lyhentää hyvää tekstiä. Mutta ehkä se kertoo siitä, mikä isosti nousee esiin. Ensinnäkin se, että Metropolia on todella iso talo. Me tehdään todella monenlaisia kiinnostavia asioita. Siinä mielessä meillä oli suorastaan runsaudenpula valita siitä, että mitä asioita me nostetaan juuri tässä raportissa juuri tällä hetkellä esille. Näissä eri osa-alueissahan on yleensä aina se kohta nelonen, jossa kerrotaan hyviä esimerkkejä kehittämistoimenpiteistä. Niihin oli kiva valita todella monipuolisesti Metropoliasta. Siellä oli muun muassa digimentoritoiminnasta kerrottu tekoälyn hyödyntämisessä ja opetussuunnitelmien laatimisessa. Sitten siellä on kestävästä kehityksestä, New European Bauhausista, HyMy-kylästä ja osallistavuudesta. Osallistavuushan on myös sellainen teema, että sehän nousi todella isosti esiin kaikissa niissä kertomisen osa-alueissa, joita meillä siellä raportissa oli. Tuossa juuri katsoin niitä eri osioissa esiin nostettuja vahvuuksia ja kehityskohteita, niin vahvuuksissa siellä taisi melkein jokaisessa olla tämä Metropolian osallistava toimintakulttuuri.

Puhuja 1 [00:08:53]: Ja eikös olekin niin, että se on yksi asia, mitä on systemaattisesti kehitetty? Se on johdonmukaisesti haettu siitä. Meillä on esimerkiksi dialogipäällikkö-niminen henkilö töissä, mikä on ihan puhdas esimerkki siitä, että on rakenteet, joita on kehitetty. Nyt se tavallaan alkaa näkyä myös siinä, mitä me kerrotaan. Voisiko tässä nähdä tällaisen kehityskaaren, joka alkaa kantaa hedelmää?

Puhuja 2 [00:09:17]: Ehdottomasti. Itseasiassa tuossa edellisellä strategiakaudella meillä oli tämä toimintakulttuurin uudistaminen yksi painopiste tietysti tämän kampusuudistuksen myötä. Sitä kautta, kun halusimme tehdä näistä meidän Metropolian uusista kampuksista omannäköisemme ja yhdessä niitä suunnitella, niin siitä on vain enemmän vahvistunut osallistuva toimintakulttuuri meillä. Olemme satsanneet siihen, että meillä on muun muassa tällainen osallistuva prosessisparrauksen työryhmä, joka vie asioita eteenpäin.

Puhuja 1 [00:10:04]: Niin. Joo, Parru oli myös esimerkkinä siellä meidän onnistuneista esimerkeistä. Tämä on todella asia, jonka minäkin aika tuoreena metropolialaisena työntekijänä tunnistan ja olen itse kokenut, että kun tämä osallistavuus tulee siellä raportissa, se on oikeasti aikalailla totta. Olen ainakin itse kokenut sen niin, että me olemme siinä isossa paperissa saatu kiinni jostain oikeista asioista, joita meidän organisaatioelämässä liikkuu. Olisiko sinulla mielessä vielä jotain muita sellaisia isoja juttuja? Mitä ajattelet esimerkiksi TKI-toiminnasta? Vaikuttavuus on nyt tämän auditoinnin yksi iso teema. Meillä on TKIO myös siellä kohdassa neljä, tämmöisenä meidän itsevalitsemana. Kerro siitä jotain.

Puhuja 2 [00:10:52]: Näkisin, että meidän vaikuttavuutemme on vaikuttavaa. Se osio tuossa raportissa, missä todellakin oli vaikea valita, mitä kaikkea nostaisi esille. Siinähän kerromme myös paljon siitä, ei ainoastaan TKI:n näkökulmasta, mutta muutenkin, että minkälaista yhteistyötä me teemme talon ulkopuolella olevien tahojen kanssa. Se lista on komea. Se on totta myös, että valitsimme tämän TKIO:n meidän valinnaiseksi aiheeksi, koska se on myös sellainen teema, missä haluamme kehittyä edelleen. Halusimmekin saada tällaista ulkopuolista sparrausta tältä auditointiryhmältä, että miltä heille näyttäytyy meidän tämänhetkinen TKIO-toiminta ja kuinka hyvin heidän mielestään olemme saaneet integroitua oppimistoimintaa ja tutkimuskehitysinnovaatiotoimintaa. Mielenkiinnolla tietenkin katsomme, millaisia kehitysideoita heillä on tämän meidän asian eteenpäin viemiseksi.

Puhuja 1 [00:12:03]: Se on kyllä yksi, mitä me itsekin tästä saadaan. Itse on oivallettu asioita, mutta sitten tullaan vielä toivottavasti oivaltamaan lisää, kun saadaan palautetta. Puhuit siitä osallistavuudesta ja TKIO, näitä esimerkkejä, jotka maalaavat sitä tosi monipuolista kuvaa. Onko siellä sitten jotain mahdollisuuksia, mistä me ei itsekään välttämättä olla tietoisia, että meillä on tämmöistä? Onko vaikka oppimistoiminnan puolella sellaisia asioita, joita haluaisit tässä kohtaa nostaa? Tai onko vaikka tiedolla johtamisen kuvioissa jotain semmoista? Että me kirjoitettiin kyllä, mutta ei ehkä ihan vielä päästy siihen. Asia, joka ei ole meille ihan vielä selvää, vaikka me pyrittiin kirjoittamaan siitä, mutta se on kehitysvaiheessa ja tuloillaan. Jotain, joka on idullaan?

Puhuja 2 [00:13:14]: Semmoinen isompi teema, joka kehityskohteena havaittiin, oli nimenomaan palautteet. Me keräämme kyllä todella monipuolisesti, erilaisin tavoin ja eri vaiheessa prosessia palautteita, mutta kuinka hyvin me hyödynnämme sitä saatua tietoa ja teemme kehitystoimenpiteitä? Ja myöskin viestimme niistä sitten takaisin palautteenantajille? Se on osa-alue, jossa selkeästi meillä on kehitettävää. Tiedän, että meidän laaturyhmä on ottanut sen asiakseen nyt jo tänä syksynä eteenpäin vietäväksi. Sitten laajemmin se tiedolla johtaminen on semmoinen, että meillä on hyvät järjestelmät. Me itseasiassa saimme siinä edellisessä auditoinnissa hyvää palautetta meidän digitaalisista järjestelmistä. Toki ne ovat siitä vielä kuuden vuoden ajan kehittyneet eteenpäin. Mutta se, että kuinka hyvin me hyödynnämme tätä kaikkea tietoja ja kuinka hyvin käytämme sitä esimerkiksi meidän päätöksenteossa? Siinä varmasti on meillä vielä petrattavaa.

Puhuja 1 [00:14:28]: Sehän on varmaan niin, että meillä on sitä tietoa paljon. Se on meille mahdollisuus, mutta me ei olla ihan vielä täysimääräisesti mitattu ulos kaikkea hyötyä siitä. Ehkä näkymä on positiivinen, tässä kohtaa me päästään parantamaan. Sitten kun me kirjoitettiin ja tehtiin sitä, niin tuliko sinulle mieleen siinä mitään sellaista, mikä olisi kiinnittänyt sinun huomion, että oho, tämä on yllättävää? Että et odottanut tällaisia asioita ja sitten ne kuitenkin tuli siinä projektin aikana. Nouseeko sinulla tästä näkökulmasta jotain odottamatonta, yllättävää?

Puhuja 2 [00:15:06]: Sisällöllisesti ei ehkä ihan hirveästi. Minusta isoin loppupään viilaus tuossa itsearvioinnissa oli juuri se, kuinka vahvasti koko se vaikuttavuusosio nivoutuu näihin meidän ilmiölähtöisiin innovaatiokeskittymiin. Se oli minusta sellainen heureka-hetki, että kun ne nostaa esille, niin pystyy kertomaan koko sen tarinan myös muiltakin osin kuin tutkimuskehitysinnovaatiotoiminnan osalta. Että mitä kaikkea sidosryhmäyhteistyötä me teemmekään Metropoliassa. Sitten tästä prosessista ehkä se, minkä huomasin oli se, että emme me välttämättä ihan hirveän usein pysähdy reflektoimaan sitä, miten me toimimme ja miksi me toimimme niin kuin toimimme. Kyllä siinä oli jonkun verran työtä ja tuskaa saada niitä sanoja paperille, mutta sitten kun se alkoi hahmottumaan, kokonaisuudesta tuli mielestäni erittäin hyvä. Kannustan kaikkia lukemaan. Se antaa hyvän kokonaiskuvan Metropoliasta, että miten me toimimme ja miksi me toimimme näin. Toivottavasti se kirvoittaisi myös keskustelua yksiköissä siitä, miten heidän oma toimintansa näyttäytyy tässä Metropolian kokonaisuudessa.

Puhuja 1 [00:16:33]: On oikeasti hyvä siirtyä tähän ajatukseen, että kun me olemme kirjoittaneet sen, niin se on oikeasti myös meille sisäisesti. Me emme tehneet sitä ainoastaan sitä auditoijatyhmää varten. On kiva, että sinä korostat sitä ja tuot sen tässä esiin. Se on meille, että me ymmärtäisimme itsestämme paremmin. Sehän on ehkä se reflektion perimmäinen tarkoitus.

Puhuja 2 [00:17:00]: Minusta tuntuu, että se myös antaa monelle ihmiselle joka sen lukisi, semmoisen kontekstin oman työn ympärille. Että miten minun oma työni liittyy tähän Metropolian kokonaisuuteen. Itse ajattelin kyllä, että se voisi toimia ihan hyvänä työkaluna perehdyttämiseen tuleville työntekijöille.

Puhuja 1 [00:17:23]: Totta. Tuo on hyvä idea. Haluaisitko antaa vielä lopuksi joitain erityisiä lukuvinkkejä ihmisille? Mitä haluaisit, että ihmiset erityisesti sieltä lukisivat? Haluaisiko vinkata?

Puhuja 2 [00:17:41]: Se vähän riippuu. Siellä on mahdollisuus tutustua johonkin toiseen osaan organisaatiosta, jota ei välttämättä itse tuntisi niin hyvin, eli sitä kautta saa kokonaisuudesta kuvaa. Sitten taas toisaalta mielestäni se luku kaksi antaa hyvin esimerkkejä tästä Metropolian vaikuttavuudesta talosta ulospäin. Se on myös hyvin kiinnostava siitä näkökulmasta. Luvussa kolme kerrotaan esimerkiksi meidän laadunhallinnasta, eli se on siitä kiinnostuneille mielenkiintoinen. Se, mistä itse tykkäsin kovasti, oli henkilöstöhallinnon osuus, jossa he kertoivat kokonaisuutena, millaisia toimia meillä on työhyvinvoinnin kehittämiseksi. Siitä aikaan sitten vinkkasinkin henkilöstöjohtajalle, että tee siitä erillinen tiedote Metropoliaan, kun siinä oli niin hyvää tietoa. Ja niin hän tekikin. Siellä kyllä löytyy eri osioista hyvin tietoa, että miten me toimimme ja minkälaisia kehittämiskohteita meillä on. Siellä myös totta kai tuomme esille selkeästi sen, että kaikki ei ole aina ruusuista, vaan on myös asioita, mitä tunnistamme että tulee kehittää ja haluamme viedä eteenpäin. Varmasti tulevien vuosien kehityskohteita löytyy sieltä myös.

Puhuja 1 [00:19:05]: Näinhän se on, että meidän elämä kävisi vähän tylsäksi, jos ei meillä olisi mitään kehitettävää. Mitä me täällä sitten tekisimme? On ihanaa, että on myös kehitettävää.

Puhuja 2 [00:19:15]: Minun mielestäni selkeästi Metropolia on kehittäjäorganisaatio. Aina löytyy mielenkiintoisia uusia polkuja, joita lähteä viemään eteenpäin. Ja tietysti myös tapoja parantaa sitä, mitä nyt jo tehdään.

Puhuja 1 [00:19:29]: Aivan. Kiitos Eeva. Oli tosi kiva jutella sinun kanssasi ja vähän avata sitä valtavaa sisältöä, mikä me tässä saatiin kasaan, näin nyansseina. Toivomme tosiaan, että kaikki lukisivat sitä itsearviointiraporttia. Se on se aineisto, jonka pohjalta auditoijaryhmä tulee tänne meihin paremmin tutustumaan ja se on se meidän yhteinen väline sitten siinä kohtaa, haastatteluissa. He tietävät sen, mitä me annettiin ja me kerrotaan siitä sitten lisää. Lukekaa raporttia.

Puhuja 2 [00:20:01]: Kiitos Virve ja lukuiloa kaikille.

Puhuja 1 [00:20:04]: Kiitos kuuntelijoille. Seuraavassa jaksossa sitten katsotaan Karvin edustajan kanssa ihan tämmöisiä yksityiskohtia, että mitä siellä auditointihaastattelussa oikein tapahtuu.

[äänite päättyy]

[äänite päättyy]

[äänite alkaa]
Puhuja 1 Virve Kentta
Puhuja 2 Anna-Maria Vilkuna
Puhuja 3 Minna Möttönen

Puhuja 1 [00:00:00]: Tämä on Metropolian auditointipäiväkirja. Metropolia valmistautuu ulkoiseen auditointiin, ja tässä podcastissa me ihmettelemme näitä auditointijuttuja rennolla ja uteliaalla otteella ihmetellen. Minä olen Virve Kentta, Metropolian toiminta-arkkitehti.

[Musiikkia 00:00:19]

Puhuja 1 [00:00:27]: Tänään minulla on vieraana TKI-toiminnan henkilöitä, eli TKI-johtaja Anna-Maria Vilkuna ja asiantuntija Minna Möttönen, TKI Hankkeet ja kehittäminen -tiimistä. Tervetuloa!

Puhuja 2 [00:00:40]: Kiitos.

Puhuja 3 [00:00:41]: Kiitos.

Puhuja 1 [00:00:43]: Te olette olleet kirjoittamassa nyt meille tätä auditoinnin itsearvioinnin lukua kaksi, eli vaikuttava ja uudistava korkeakoulu. Se käsittelee TKI-toimintaamme, ja siellä ovat keskeisinä myös tällaiset aika isot käsitteet: korkeakoulun vaikuttavuus ja yhteiskunnallisen vuorovaikutuksen johtaminen sekä näihin kahteen liittyvät kysymykset. Nyt olemme siinä vaiheessa, että asiat alkavat olla kivasti kasassa. Meidän tekstimme on tehty. Jos palaatte vähän mielessänne helmi-maaliskuulle, kun aloittelimme tätä projektia. Millaisia muistikuvia teille tulee sieltä alusta? Miten tämä on mielestänne mennyt, kun ajatellaan koko kevättä? Miltä tuntui kirjoittaa tällaista kokonaisuutta?

Puhuja 3 [00:01:31]: Meillähän oli pohjana itsearviointikysely ja sen vastaukset. Saimme tosi hyvin ja mielenkiintoisia vastauksia. Se antoi kuvan siitä, miten osaamisaluepäälliköt, innovaatiojohtajat ja teemavastaavat näkevät tämän hetken TKI-toiminnan. Se oli tosi kiva lähtökohta. Tuli todella runsaasti hyviä vastauksia. Erittäin paljon kehittämisehdotuksia ja tämän hetken hyviä käytänteitä.

Puhuja 2 [00:02:04]: Se oli juuri näin. Itsearviointiraportti antoi itse asiassa, ne vastaukset sieltä, meille aika innostavan lähtökohdan tälle kirjoitustyölle. Tosiaan sieltä tuli niin paljon hyviä näkemyksiä. Mehän teimme itsearvioinnin reilun vuoden aikaisemminkin. Minusta tuntuu, että vuodenkin aikana näkyi selvästi kehittyminen ja joku tietynlainen, voisiko sanoa innostus. Jos ajattelee juuri niitä isoja kysymyksiä, joita siellä on: yhteiskunnallinen vaikuttavuus tai johtaminen. Juuri näihin kysymyksiin näkyi mukavasti vastauksia.

Puhuja 1 [00:02:53]: Okei, hienoa, mainiota! Vuosi on kuitenkin aika pitkä aika. Sinä aikana ovat asiat ehtineet kypsyä. Mitä vielä: Jos sitä prosessia tässä ajattelee, niin erottuiko teille erityisiä vaiheita sieltä? Milloin tuntui hankalalta päästä eteenpäin? Milloin työskentely meni kuin rasvattu? Oliko teillä sellaisia?

Puhuja 3 [00:03:20]: Kaiken kaikkiaan meillä oli hyvin haastava teema: vaikuttavuus ja uudistaminen korkeakoulusektorilla. Tietenkin se loi vähän paineita, mutta Karvin ohjaavat kysymykset tulivat tarpeeseen ja saivat fokusoitua meidän tekemistämme konkreettisesti kirjoittamiseen.

Puhuja 2 [00:03:41]: Ehkä tuo oli juuri se, mitä sanoit Minna, se meidän tekemisemme. Siinä meni varmasti hetken aikaa, että me todella kerromme siitä, miten me teemme tämän asian. Tietysti juuri näin: Karvin ohjeet huomioiden. Mitä se on, kun puhumme yhteiskunnallisesta vaikuttavuudesta? Mitä Karvi haluaa, että me kerromme? Mutta että kerromme sen sillä tavalla kuin me sen teemme. Se jotenkin naksahti kohdalleen. Silloinhan se myös tuo kirjoittamiseen tietynlaista helppoutta.

Puhuja 1 [00:04:17]: Joo.

Puhuja 3 [00:04:19]: Kyllä, ja vielä siten, että kerromme sen, missä vaiheessa olemme tällä hetkellä. Tietenkin tärkeintä on olla tavoitteellinen, ja selkeä visio, mitä tavoittelemme, mutta valmista ei tarvitse vielä olla.

Puhuja 1 [00:04:36]: Totta, ja kun arvioidaan sitä, niin kuin sanoit, että missä olemme. Ei puhuta vain siitä, mihin haluamme. Entä sitten, kun käsitteet ovat isoja ja sellaisia, että meillä ei ole vaikka vaikuttavuuden suhteen ihan kaikkia kortteja omissa käsissämme, vaan vaikuttavuus syntyy aika monen osatekijän yhteissummana. Oliko käsitteiden konkretisoiminen: Mitä tämä meillä ja meidän toiminnassamme tarkoittaa? Muistatteko sitä vaihetta? Oliko siinä sellaista, että näistä jutuista puhumme silloin, kun meillä on yhteiskunnallinen vuorovaikutus ja vaikuttavuus? Onko se selkeä?

Puhuja 2 [00:05:16]: Luulen, että se alkoi avautua prosessin aikana. Sitä ehkä ensivaiheessa tarkasteli enemmän omia, sisäisiä prosessejamme. Miten toimimme täällä Metropolian sisällä, vaikka eri yksiköiden välillä? Sillä tavalla, että me mahdollisimman hyvin vaikuttavuutta saisimme aikaan. Sitten jossain vaiheessa: Miten tärkeää oli kuitenkin kertoa kaikki se, mitä teemme kumppaneidemme kanssa. Millä tavalla kerromme toiminnastamme? Kun näkökulmaa otti enemmän ulkoa päin muistaen koko ajan vuoropuhelun ja yhteistyötavat, joita on yhteiskunnan ja kumppaneidemme kanssa. Se varmasti vielä toi uutta näkökulmaa. Ja kun sanoin, että se jollakin tavalla myös, voisi sanoa, kirjoittamista avasi ja helpotti. Se, että emme todellakaan pelkästään kuvaa siellä omien prosessiemme toimivuutta, vaan sitä, millä tavalla toimimme yhteiskunnassa.

Puhuja 1 [00:06:32]: Ulospäin meiltä.

Puhuja 3 [00:06:33]: Ja ehkä vaikuttavuus on tällä hetkellä meille aika mielekästä TKI-toiminnan osalta. Jos ajattelemme sitä, että se lähentää meitä aikaansaannoksien esiin tuomiseen. Ei niinkään TKI-toiminnan prosessin esiin tuomiseen, vaan nimenomaan tuodaan esiin niitä upeita aikaansaannoksia, joita olemme tavoitelleet ja joita teemme tällä hetkellä. Se oli mielestäni innostavaa.

Puhuja 2 [00:07:00]: Juuri näin! Siinä tulee innostavuus. Kun puhumme enemmän sisällöistä ja asioista: Miten teemme? Kenen kanssa teemme? Mitä tuloksia saamme aikaiseksi?

Puhuja 1 [00:07:12]: Joo, ja kun siellä yhteistyöalustat ovat varmasti… Muistan ehkä sitä vaihetta, kun yhteistyöalustoja mietimme. Se pätkä siellä tekstissä. Yhteistyöalustammehan ovat hirveän hieno asia. Juuri sitä ruohonjuuritason yhteiskunnallista vuorovaikutusta ja vaikuttavuutta. Innostavia näkökulmia kyllä sieltä on helppo löytää. Nyt, kun kokonaisuus on aika lailla kasassa, ja meillä on nyt joku muotokuva vähän kuin piirrettynä tai maalattuna meidän TKI-toiminnastamme ja vaikuttavuuden sekä vuorovaikutuksen asioista. Jos sitä ajattelisi muotokuvana, niin mikä siitä teille nousisi esiin? Oliko jotain yllättävää? ”Tällainen näkökulma” tai ”tällainen osa tähän nyt tulikin erityisesti esille”. Tai oliko jotain muuta, minkä nyt nostaisitte tässä vaiheessa, että ”tällaisia löydöksiä teimme itsearvioinnin aikana”.

Puhuja 3 [00:08:26]: Mietin sitä, että vaikuttavuuden johtaminenhan oli ikään kuin sisällytetty tähän osioon kaksi, joka oli TKI-toimintaa. Mutta itse asiassa puhumme koko Metropolian vaikuttavuuden johtamisesta. Jotenkin se avautui meille laajemmin, kun se oli sijoitettuna tähän TKI-toimintaan. Se oli aika yllättävä. Kirjoittamisen aikana tajusi sen. Toisaalta se, mitä toivoisi tämän kokonaisuuden kuvaavan, niin ehdottomasti sitä, että se antaisi kuvan meidän TKI-toimintamme luonteesta. Se on pitkäjänteistä toimintaa. Ei ole pikavoitoista kyse tässä toiminnassa ollenkaan, vaan selkeästä visiosta: Miten se saavutetaan? Miten on vastuutettu toimintaa? Mitä asioita nostetaan minäkin vuonna temaattisiksi kärjiksi? Miten resursseja niihin ohjataan? Kuitenkin muutoksesta kyse sekä muutoksen tekemisestä ja johtamisesta.

Puhuja 1 [00:09:35]: Joo. Yhden tarkentavan kysymyksen sinulle: Onko sinulla mielessä jotain asiaa, mikä siellä voisi olla sellaista… Kun sanoit, että ymmärrettäisiin TKI-toimintamme luonne. Onko jotain, mistä arvelisit, että voi olla vaikea ymmärtää sitä juuri tästä kohtaa näin, ja sitten onnistuimme kertomaan siitä niin, että se aukeaa. Tuleeko sinulle tällaista mieleen? Miksi toivot, että siitä ymmärrettäisiin sen luonne?

Puhuja 3 [00:10:09]: Nimenomaan se, että se on pitkäjänteistä kehittämistä. Ehkä sitten niin vielä, että meidän kaiken kaikkinen visiomme olisi lukijalle ymmärrettävä. Mitä tavoittelemme pitkällä tähtäimellä tekemisellämme?

Puhuja 2 [00:10:27]: Se alkaa kuitenkin hyvin vahvasti strategiastamme, strategiasta 2030. Sitä, kuinka siinä kuitenkin innovaatiokeskittymämme: Millaista mallia todella olemme kehittämässä? Mallia, joka pitkällä tähtäimellä todella vaikuttaa omanlaiseen tekemiseemme, johon hyvin vahvasti liittyy juuri tämä, että kehitämme kampuksilla yhteistyöalustoja kumppanuuden hengessä. Mutta sitten nostan sieltä myös 2.2. kappaleen, jossa kerromme, mikä luo kaikelle tälle myös, että se on todella vastuullista ja vaikuttavaa työtä. Kuinka me esimerkiksi olemme avoimen TKI-toimintamme mahdollistamisessa onnistuneet. Olemme luoneet edellytyksiä sille, että teemme vastuullista TKI-toimintaa. Kokonaisuus, joka kuitenkin hyvin vahvasti perustuu strategisiin valintoihimme: Tämä tulisi siinä näkyviin ja konkretisoituisi vielä näissä esimerkeissä, joita sinne on loppuun nostettu.

Puhuja 1 [00:11:45]: Sitten raporttimme vähän sivuaa TKIO-ajattelua. Meillähän on siellä, [Epäselvä sana 00:11:50] korkeakouluun valittu TKIO. Sanoit äsken, että yksi oivalluksen hetki oli, kun tajuttiin, että voidaan katsoa TKI:ta vaikuttavuutta laajemmin. Miten sinä linjaisit TKI-johtajana, mitä se on, kun oppiminen integroituu TKI-toimintaan? Minkälaiseen pähkinänkuoreen tämän asettaisit?

Puhuja 2 [00:12:15]: Ensinnäkin varmasti se, että TKIO meillä on mahdollista, ja sille on hirveän hyvät edellytykset. Tässä raportissa kuvataan, kuinka se edellyttää myös korkeakoulujohtamiselta hyvää ja tiivistä yhteistyötä. Meillä jatkuvan oppimisen ja TKI-toiminnan kesken. Se luo pohjaa. Mutta se, että meidän TKI-toimintamme voi antaa niin paljon oppimiseen erilaisina sisältöinä, uutena osaamisena, kumppanuuksina… Tai juuri se, että me näitä kampuksen yhteistyöalustoja, laboratorioita ja muita infroja avaamme oppimiselle. Ne ovat oppimisympäristöjä. Autamme kumppaneitamme ja toimijoita tunnistamaan se, mitä mahdollisuuksia uuden oppimiseen näillä alustoilla on. TKIO on tällainen hyvin, voisi sanoa, monenlaisia asioita sisällään pitävä. Mutta perustana on se, että tutkimalla, kehittämällä ja innovoimalla voimme syöttää koko ajan uusia aineksia, jotta voimme uudistaa oppimista ja koko ajan tarjota uusia oppimisen paikkoja, sisältöjä ja mahdollisuuksia.

Puhuja 1 [00:13:37]: Tämä varmasti onkin yksi niistä Metropolian hyvin omaleimaisista tulokulmista tässä kokonaisuudessa, josta kirjoitimme. TKI-toiminnan, kuvasimme laadunhallintaa ihan PDCA-syklin mukaisesti. Nostaisitko Minna siitä jotain erityistä? Mihin suuntaan voisimme kehittyä? Minkälaisten vahvuuksien pohjalta TKI-toimintamme perustasolla, laadunhallinnan, PDCA-syklin kautta tarkasteltuna: Mihin suuntaan voisimme mennä? Miltä vahvuuksilta menemme siihen suuntaan?

Puhuja 3 [00:14:18]: Metropoliassa on paljon myös sisäisiä kehittämishankkeita. Olemme tosi vahva kehittäjäorganisaatio. Ratkaisemme visaisia ongelmia. Seuranta ja raportointi voisivat olla tulevaisuudessa vielä keskeisemmällä sijalla. Ehkä modernein välinein. Kyllä toivon ja uskon, että strategiamme tulee ohjaamaan keskeistä tekemistämme. Satsaamme siihen, mitä olemme määritelleet. Innovaatiokeskittymät ja yhteistyöalustat mahdollistavat niin monenlaista tekemistä ja osaamisen kehittämistä. Se mahdollistaa myös uusien roolien ja vastuiden syntymistä, mikä on ainakin itselleni erittäin kiinnostava asia korkeakoulumaailmassa.

Puhuja 1 [00:15:13]: Minkälaista visiota näkisit tämän itsearviointiprojektin pohjalta? Miltä näyttää nyt tästä eteenpäin?

Puhuja 2 [00:15:21]: Kyllä se hyvin paljon samaa, mitä Minna jo tuossa sanoi. Sitten vähän pyysimme myös Metropolian ulkopuolisia henkilöitä lukemaan tätä itsearviointiraporttiamme. Oli kiva, että palaute oli, että se todella on hyvin meidän näköisemme. Siellä vielä enemmän ehkä kannustettiin meitä nostamaan esille sellaisia asioita, joita olemme yhteistyössä tehneet. Esimerkiksi se, miten me pääkaupunkiseudulla olemme tukemassa sitä, että tänne syntyy ihan tällainen kansainvälinen uuden yritystoiminnan, startup-toiminnan osaamisen keskittymä. Kaiken kaikkiaan jotenkin tuo raportin kirjoittaminen vahvisti sitä näkemystä, että voimme luoda kansainvälisen tason innovaatioympäristöjä täällä ja olla kansainvälisellä tasolla, kun vain teemme tiettyjä valintoja, joihin panostamme. Todella tärkeä innovaatiotoimija, korkeakouluttaja.

Puhuja 1 [00:16:26]: Joo, muistan, että tässä tämä sidosryhmälukijamme… Ajattelin, että emme ole ehkä itsekään ymmärtäneet kaikkea hienoutta, joka sieltä voi nousta. Hänen kommenttinsa toi siihen upeaa lisävaloa asioihin. No oliko siellä jotain sellaista, mikä kerta kaikkiaan olisi yllättävää? Jotain, mitä ette odottaneet tulevan esille?

Puhuja 3 [00:16:59]: Tässä koko prosessissa – Meillähän oli myös METKA:n roolitus tässä mukana. Kyllä olin positiivisesti yllättynyt METKA:n vahvasta roolista niin Metropolian kampuskehittämisessä kuin opiskelijayhdistystoiminnan kehittämisessä ja rahoituksen laadun parantamisessa. Se oli mielestäni yksi Metropolian vahvuus.

Puhuja 2 [00:17:22]: Kyllä. Sitten oli tietysti se, minkä nostimme, kokosimme sen, miten Metropolia toimii vastuukorkeakouluna monissa erilaisissa tärkeissä teemoissa, kuten digivisio tai Sigma-toiminta. Tai valtakunnallinen pääsykoeuudistuksemme. Se, että näitä asioita muistamme aina koota yhteen. ”Hei, mehän näissä kaikissa asioissa olemme ottaneet tosi tärkeää, vastuullista roolia.”

Puhuja 1 [00:17:49]: Kyllä. Hyvä, että löytyi jotain, yllätyksiäkin. Se ei ollut teille ihan tuttua kauraa kaikki. Pääsitte yllättymään myös. Nyt olemme siinä vaiheessa, että materiaali on lähdössä kohta käännöstoimistoon. Sitten auditointiprojektimme etenee. Olisiko teillä jotain erityistä tässä vaiheessa, mitä haluaisitte sanoa viestiksi TKI-toimintojen henkilöstölle, koko Metropolian henkilöstölle ja myös opiskelijayhteisölle?

Puhuja 3 [00:18:22]: Kyllä meillä TKI-toiminnassa löytyy tällä hetkellä paikka ihan jokaiselle. Siellä voi tehdä monenlaista TKIO:ta. Varmasti se taas uudistaa toimintaamme kaiken kaikkiaan. Jos ajatellaan kehittämistä, muutosta ja näin poispäin, niin kyllä me voimme kokeilemalla seuloa toimivimmat käytännöt. Ei niiden tarvitse aina olla niin suurisuuntaisia, isoja hankkeita, vaan ihan pilotteja tekemällä pääsemme jo eteenpäin.

Puhuja 2 [00:18:55]: Varmasti juuri se, että ihan rohkeasti mukaan. Ja se, että kokeillaan. Aina kaikki ei onnistu, mutta aina opimme jotain uutta ja viemme asioita eteenpäin. Nyt tosiaan, kun lukee tuota raporttia, ja se antaa kokonaiskuvan. Miten todella paljon kiinnostavia asioita tehdään, niin tietysti iso kiitos kaikille, jotka ovat olleet tässä mukana ja auttaneet raportin kirjoittamisessa, olleet sitä kommentoimassa ja niin edelleen. Yhteistyössä myös raportti on syntynyt.

Puhuja 1 [00:19:34]: Se onkin arvokasta, että meillä on tällainen yhteisesti koottu kuva. Se on ehkä todenmukaisempi kuin se, että olisimme ihan yksitellen kirjoittaneet sitä. Hyvä! Raportti tulee luettavaksi koko meidän henkilöstöllemme sekä englannin- että suomenkielisenä versiona elokuun lopussa. Minäkin suosittelen, että kaikki sen lukisivat. Se paitsi antaa paljon varmasti uutta tietoa: Ei ollenkaan ole sanottua, että näin laaja käsitys meidän asioistamme olisi jokaisella henkilöstön jäsenellä valmiina päässä. Yhteinen näkemys on nyt luettavissa raportista. Se avaa varmasti uusia näkökulmia. Kun itse haastattelu sieltä lähenee, antaa englanninkielinen raportti käsitteistöä ja tukea sitä kohti myös. Tässä vaiheessa kiitän teitä. Kiva kun tulitte vähän vetämään yhteen tätä kevään kokemusta. Me syksyllä jatkamme ja menemme sitten kohti haastattelua. Laadunhallinta ja laatuasiat eivät tietenkään lopu siihenkään, vaan sitten saamme suosituksia ja menemme niiden kanssa taas eteenpäin. Kiitos teille!

Puhuja 3 [00:20:53]: Kiitos kutsusta!

Puhuja 2 [00:20:54]: Kiitoksia!

[Musiikkia 00:20:55]

[äänite päättyy]

Puhuja 1 Virve Kentta
Puhuja 2 Heidi Rontu
Puhuja 3 Marjatta Kelo

Puhuja 1 [00:00:24]: Tämä on Metropolian auditointipäiväkirja. Metropolia valmistautuu ulkoiseen auditointiin, ja tässä podcastissa me ihmettelemme näitä auditointi -asioita tällaisella rennolla ja uteliaalla otteella. Ei olla niin ryppyotsaisia. Ja tänään minulla on kaksi vierasta. Heidi Rontu, oppimistoiminnan johtaja ja Marjatta Kelo, päällikkö uudistuva oppiminen -tiimistä. Tervetuloa.

Puhuja 2 [00:00:48]: Kiitos, Virve.

Puhuja 3 [00:00:49]: Kiitos.

Puhuja 1 [00:00:50]: On hauska saada teidät tänään tänne. Aikomuksenamme on puhua Metropolian oppimistoiminnan itsearvioinnista. Te olette olleet kirjoittamassa sitä itsearviointiraportin osuutta, jossa käsitellään osaamista Luova korkeakoulu -otsikon alla. Meidän koulutustoimintaa, tai oppimistoimintaa niin kun me sitä kutsumme. Ja käydään vähän läpi sitä, että miltä se on teidän näkökulmastanne vaikuttanut. Minkälaisia asioita teille on tullut mieleen, ja minkälaista tämä tekeminen kaiken kaikkiaan on ollut? Jos ihan aloitetaan siitä hetkestä, kun me ryhdyimme konkreettisesti tähän työhön. Helmikuussa meillä oli itsearviointikysely, joka silloin pyöri, ja ihmiset vastasivat siihen. Ja sitten te saitte sen aineiston käsiinne ja siitä lähtien ruvettiin sitten tekemään töitä. Ja nyt ollaan siinä vaiheessa, että raportti alkaa olla koossa, niin miltä tämä matka vaikuttaa? Minkälaista työskentelyä se on ollut, ja minkälaisia kokemuksia teille on siitä tullut?

Puhuja 2 [00:01:52]: Jos minä vaikka tässä lyhyesti voisin aloittaa, niin matka on ollut hyvin mielenkiintoinen. Ja itse voin ainakin todeta, että olen oppinut tosi paljon tämän matkan aikana. Itse olen ollut nyt töissä, itse asiassa titteliltäni jatkuvan oppimisen johtaja, mutta siinä mielessä oppimisjohtaja myös toimii ihan hyvin, koska vastaan kaikesta oppimisesta, sekä tutkinto- että muusta oppimisesta Metropoliassa. Ja olen työskennellyt täällä nyt reilun vuoden ajan. Ja itse asiassa siinä vaiheessa, kun ruvettiin tekemään sitä itsearviointiraporttia, en ollut vielä ollut töissä vuottakaan. Käytännössä siitä, kun niitä tutkintojen tekemiä, käytännössä se oli tutkinto-ohjelmat muistaakseni, jotka tekivät niitä itsearviointeja, niin siitä alkoi itselläni sellainen hyvin hyödyllinen oppimisprosessi. Niitä lukiessa se arki, oppimisen arki avautui ihan uudella tavalla. Ja oikeastaan siitä lähtien, koko ajan oppinut jotain uutta. Ja siitä olen ollut todella kiitollinen tämän prosessin aikana.

Puhuja 1 [00:02:58]: Joo. Miltä Marjatasta on vaikuttanut?

Puhuja 3 [00:03:01]: No, se oli avaava kyllä se aineisto, joka saatiin tutkinto-ohjelmilta. Ja myös osaamisaluepäälliköt vastasivat siihen tältä oppimistoiminnan osalta. Niin siinä oli paljon sellaista, joka oli toisaalta hyvin tuttua ja sitten siinä oli paljon sellaista, jota sitten ei ehkä osannut itse niin kuin, tästä omasta näkökulmastaan kun on, niin katsoa sitä sillä tavalla. Mutta paljon sellaista tietoa oli siinä, ja paljon niitä näkökulmia, ja myös sitten sellaisia niin kun toimintatapoja, jotka toimivat ja myös sitten sellaisia joita sitten ehkä pitää kehittää.

Puhuja 1 [00:03:41]: Joo. Se niin kun minun näkökulmasta, kun olen teidän kanssanne tehnyt tätä työtä ja sitä vähän niin kuin teknisenä tukena ollut tavallaan sinä raportin kirjoittamisessa, niin välillä aina olen miettinyt sitä, että miten te saatte tästä valtavasta aineistosta niitä punaisia lankoja kiinni, ja miten nousevat tärkeät asiat, erottuvat vähemmän tärkeistä, ja. Onko teillä ollut niin kuin tällaista, että onko se tullut haasteeksi? Sitten toisaalta te olette joutuneet Karvin niihin kysymyksiin peilaamaan sitä aineistoa, niin mitä te siitä sanoisitte?

Puhuja 3 [00:04:17]: No, siinä Karvin kysymykset on olleet sillä tavalla hyviä, että niistä on ollut hyvä lähteä. Ja sitten toisaalta me olemme käyttäneet sitä aineistoa, joka siitä itsearvioinnista saatiin, mutta myös sitten tietysti meidän omaa toimintaamme peilattu niihin Karvin kysymyksiin. Ja sitä kautta pyritty rakentamaan sitä arviointi- tai auditointiraporttia sillä tavalla, että se vastaisi niihin kysymyksiin, mutta myös sitten niin, että se kuvaisi sitä meidän toimintaamme. Että miten me teemme, ja mitä me teemme.

Puhuja 2 [00:04:50]: Jatkaisin oikeastaan tuosta, että juurikin noin, niin kuin Marjatta sanoi, että se Karvin auditointikäsikirja on ollut mielestäni hyvä, niin kuin suuri apu siitä, niiden kysymysten avulla on saanut jotenkin sen niin kun hehtaarin, missä liikutaan. Sitten tietysti täytyy todeta tähän, että itse olen myöskin ammentanut siitä, että missä olen aikaisemmin urallani ollut töissä, Aalto-yliopistossa, niin osallistuin käytännössä kaikkiin Aalto-yliopiston auditointeihin tavalla tai toisella. Niin sitä kautta tietenkin nämä ovat aika tuttuja asioita. Ja se sellainen abstraktiotaso ehkä jotain, jos minä ymmärsin oikein, mitä Virve tuossa vähän kyseli, niin minä luulen, että se on jotenkin nyt jo minulla tuolla jossain takaraivossa sillä tavalla, että pystyn sieltä tunnistamaan ne, mitkä ovat olennaisia nyt nostaa tämän tyyppiseen raporttiin esille. En välttämättä tällä tarkoita sitä, että aina luulen oikein, mutta että uskon, että sellainen tietty toimintatapa tulee jotenkin niin kun sen kokemuksen kautta.

Puhuja 1 [00:05:55]: Ja hyvinhän se kuitenkin, meillä on jo aineisto koossa. Tai raportti pitkälti koossa, että tuota vaikeuksien kautta voittoon on edetty, ehkä tässäkin voisi näin kuvata. Mutta mitä sitten, jos siirrytään tähän, niin kuin siitä raportin tekemisestä ja siitä prosessista itse sinne sisältöön. Niin miltä Metropolian oppimistoiminta teidän silmin nyt sitten näyttää, kun olette käyneet tämän matkan tässä läpi? Mitkä ovat ihan joitain sellaisia ensimmäisiä isoja huomioita?

Puhuja 2 [00:06:34]: Minä ehkä voisin aloittaa sillä, ja Marjatta sitten täydentää, aloitan sillä että viittaan niihin tutkintojen tekemiin itsearviointeihin, ja sitten myöskin tosiaan niin kun, että siellä oli mukana myöskin oppimisen puolelta osaamisaluepäälliköt. Itse olen ollut todella vakuuttunut niistä hyvistä käytänteistä, joita juurikin niissä itsearviointiraporteissa oli kirjattuna. Paljon on mielestäni oivia käytänteitä, joita on hyvä nostaa niin kun sellaiselle, enemmän Metropolia -tasolle. Ja jakaa niitä hyviä käytänteitä niin, että niitä saataisiin niin kun laajemminkin käyttöön. Se on ehkä sellainen.

Puhuja 1 [00:07:13]: Voisitko mainita ihan joitain?

Puhuja 2 [00:07:15]: No, olen miettinyt sellaista vaikkapa, että muistaakseni tämä taisi olla, jos muistan oikein, liiketalouden puolelta. Mutta Marjatta korjaa, jos muistan väärin, jos muistat paremmin. Heillä on tällaisia seminaareja, foorumeita, joihin he kutsuvat työelämän edustajia. Saattavat olla alumneja, valmistuneet Metropoliasta aikoinaan. Ehkä aika useasti olivatkin alumneja. Ja siihen kutsutaan sitten opiskelijoita mukaan. Ja ne eivät ole pelkästään, ymmärrykseni ainakin muodostui sen kaltaiseksi, että ne eivät ole pelkästään sellaisia monologisia tilaisuuksia, jossa jokin entinen alumni kertoo upeasta urastaan, tai jotain tämän tyyppistä, vaan ne ovat ehkä aika aitoja keskustelutilaisuuksia. Että siellä käydään läpi yritystoiminnan nykytilaa, talouden kehityssuuntauksia, tämän tyyppisiä. Ne toimivat siis samalla opiskelijoille tällaisina oppimistilanteina, ja ne ovatkin osa jotain opintojaksoa esimerkiksi. Tai opiskelija kirjoittaa niistä jonkun raportin tai ryhmä kirjoittaa raportin, tai näin. Ja se oli minun mielestäni sellainen, mitä ajattelin, että vau! Tämähän on tosi makee! Että ei pelkästään se, että kutsutaan alumneja kertomaan, ja sillä tavalla innostetaan, vaan että se myöskin nivotaan yhteen siihen oppimiseen. Tämä olisi minusta sellainen yksi hyvä käytäntö, mitä uskoisin että, ajattelisin että se olisi sellainen matalan kynnyksen mahdollisuus toteuttaa muillakin Metropolian aloilla esimerkiksi.

Puhuja 3 [00:08:42]: Minun täytyy täydentää tähän nyt alkuun, että toki meillä oli opiskelijoita myös, jotka vastasivat siihen kyselyyn, jonkun verran. He nostivat siellä myös niin kun sitä opiskelijanäkökulmaa tietysti, mikä on sitten taas niin kun hyvä siinä mielessä, että saamme myös sitä opiskelijoilta sitä palautetta, että miten meidän nämä järjestelmät toimivat. Ja sitä kautta tietysti pystytään huomioimaan entistä paremmin varmasti jatkossa myös sitä opiskelijoiden kokemusta, ja tukemaan sitä opiskelijoiden oppimista eri tavoin.

Puhuja 1 [00:09:17]: No, tuliko siellä esille jotakin sellaista, mikä olisi jotenkin yllättänyt erityisesti teitä, että ”enpä olisi uskonut” tai jotenkin. Tietysti kerroit jo vähän sellaista, miten sinä niin kun innostuit, ja hyvässä mielessä yllätyit, mutta jotenkin vielä sellaista mikä poikkeaisi kovasti siitä, mitä te ehkä odotitte, kun lähdimme tähän raportin kirjoittamiseen ja muodostamiseen?

Puhuja 2 [00:09:45]: No minä ehkä en ihan käyttäisi tässä kohtaa näin voimakasta ”poikkeaisi”. Mutta se minkä minä tunnistin, joka on myöskin mielestäni sellainen kehittämistarve meillä. Metropolia on sen verran suuri ammattikorkeakoulu, organisaationa suuri, minä ehkä oletinkin, että on varmasti niin, että meillä on tiettyjä linjauksia, suosituksia, korkeakoulutasolla, ja sitten mikä se todellisuus siellä arjessa ja kentällä on, voi olla hyvinkin erinäköinen eri paikoissa. Eli niitä sovelletaan kovinkin eri tavoin. Ja tämä ehkä myös tuli niistä raporteista ilmi. Ja se on hyvin ymmärrettävää. Mitä isompi organisaatio, itselläni on kokemusta, jos vaikka sellaisen vertailun annan. Aikoinaan tulin rekrytoiduksi Teknilliseen korkeakouluun, ennen kuin siitä tulin Aalto-yliopistoon suoraan Åbo Akademista. Eli tällaisista hyvin pienestä, sisäänlämpiävästä, kaikki tuntevat kaikki -yliopistosta siirryin jo heti kertalaakista isompaan yliopistoon, ja siinä välissä itse asiassa vielä ehdin olemaan töissä yhden vuoden ajan Helsingin yliopistossa. Niin se avasi kyllä itselleni, niin silloin jo aikoinaan, tästä on jo pitkä aika, silmiä siihen että miten paljon hankalampaa asioiden virtaviivaistaminen ja ihan sinne ruohonjuuritason käytäntöön vieminen on, mitä isompi organisaatio on kyseessä. Eli sitä osasin kyllä odottaa. Mutta samalla tietysti siinä itse, kun on katsellut niitä tai miettinyt niitä asioita, joita olisi tärkeätä kuitenkin, erityisesti opiskelijan, minkälaisena ne asiat näyttäytyvät opiskelijalle, että me varmistetaan, että opiskelijaa kohdellaan aina yhdenvertaisesti. Riippumatta siitä, missä päin organisaatiota hän on. Niin siinä meillä kyllä tunnistan, että on jonkin verran työsarkaa. Että se ehkä niin kun itselleni avautui, mutta kuten sanoin, niin ei myöskään millään tavalla yllättänyt.

Puhuja 3 [00:11:46]: No itse asiassa minä komppaan hyvin sitä, mitä Heidi sanoi, että tässä on iso organisaatio ja paljon erilaisia tutkinto-ohjelmia, niin tuota meillä voi olla sellaisia yhteisiä käytänteitä, ja sitten paljon myös sellaista, joka on sen tutkinnon omalaatuisuutta, ja siihen liittyvää, että näiden sellainen tasapainoilu niin tiesin sen etukäteen, että näin on. Ja sitä niin kuin tietysti tuossa kyselyssäkin, se vahvistui ja nyt kun on kirjoittanut sitä raporttia, niin siinä myös niin kun juuri tämä, että taiteilu siitä, että missä mennään, jotta nähtäisiin se opiskelijan etuna, että toimitaan kaikki tietyllä tavalla, ja mikä on sitten sellaista alakohtaista, omaa ominaisuutta, joka liittyy siihen alaan.

Puhuja 1 [00:12:40]: Joo. Ja tässähän tulee jotenkin se mielenkiintoinen, niin kun laadunhallinnallinenkin näkökulma nyt sitten, että miten, missä asioissa pyrimme tasalaatuisuuteen ja missä tavallaan se erinomaisuus onkin niin kun omaleimaisuuden sallimista. Jos nyt voisi tätä tällaista sanaa käyttää tässä. Ja se varmaankin tulee meille sitten tässä jatkossa, meillä on ehkä jonkunlaista to do-listaa, tai teillä on to du-lista siitä, että mitä sieltä nousee ennen kun auditoijaryhmäkään käy ja suosituksia tulee, niin me ehkä jo näämme, että mitä lähdemme kehittämään. Haluaisitteko te siitä täsmentää jotain, että minkälaista kehittämistyötä mahdollisesti tästä voisi käynnistyä?

Puhuja 3 [00:13:26]: No minä näen sillä tavalla, että se opiskelijalähtöisyys on sellainen, mikä meillä on keskiössä, ja tulee olemaan varmaan jatkossakin. Ja sen eteen varmasti tehdään töitä.

Puhuja 1 [00:13:38]: Kyllä. Juuri näin. Ehdottomasti tuo on mielestäni niin kuin se ykkösasia. Sellainen iso asia, mikä meidän pitää pitää niin kun kaiken toiminnan, kaiken oppimistoiminnan kehittämisen keskiössä koko ajan. Ja siitä lähtee sitten erilaisia teemoja. Ja yksi teema, minkä tähän ehkä vielä tuon lisäksi on palaute, ja palautekulttuurin kehittäminen siten, että voidaan käydä sellaista niin kun rakentavaa keskustelua. Tässä tapauksessa puhutaan oppimistoiminnasta sekä opettajakollegoiden kesken että tietysti sitten opiskelijoiden ja opetushenkilöstön välillä. Nämä ehkä olisivat sellaiset, mitä tässä kohtaa voisi nostaa, mitkä me varmaankin olemme tunnistaneet aika vahvasti, että ne ovat asioita, mitä haluamme viedä eteen päin.

Puhuja 1 [00:14:28]: Tuleeko teille ihan loppuun vielä mieleen jotain sellaista erityistä, mitä te haluaisitte sanoa oppimistoiminnan henkilöstölle, opettajillemme ja ihmisille, jotka tekevät opiskelijoiden kanssa siellä töitä? [Raportti?? 00:14:42] on nyt tässä vaiheessa, ja auditointihaastattelua odottelemme, niin mikä olisi sellainen keskeinen viesti tästä kohtaa?

Puhuja 2 [00:14:50]: Tässä haluaisin vain sanoa sen, että mielestäni meillä on, olen hyvin vakuuttunut siitä asiantuntijuudesta, ja siitä osaamisesta, jota meillä Metropoliassa on. Ja siitä on ihan jokaisen syytä olla ylpeä. Rinta rottingilla tuoda se asiantuntijuus ja osaaminen esille. Se on hyvin moninaista ihan jo lähtien siitä, että meillä on monia eri aloja. Meillä on käytännössä laajin alakokoelma, jos mietitään niin kun ammattikorkeakoulukenttää Suomessa. Ja itse olen hyvin vakuuttunut siitä. Meillä on vahva osaamisen pohja. Tästä niin kun itsekin olen vakuuttunut tämän prosessin lopputulemana.

Puhuja 2 [00:15:35]: Tuo on sellainen, mikä varmasti niin kun, nostan tähän esille. Komppaan tuota kyllä, mitä sanoit, mutta myös sellainen niin kun se yhteisöllisyys, mikä on niin kun tutkinto, tutkinnoissa ja opettajien kesken, ja myös sitten suhteessa opiskelijoihin. Että me olemme tämä Metropolia -yhteisö. Ja rakennamme Metropoliaa yhdessä.

Puhuja 1 [00:15:57]: Tuo on kyllä tosiaan sellainen, mihin minäkin voin suht tuoreena metropolialaisena yhtyä, että tällainen on minunkin kokemukseni. Tämä on yhteisöllinen talo, ja se tulee meidän arvoissa, ja se tulee myös käytännössä. Kiitos teille kun vierailitte tässä ja kerroitte teidän kokemuksistanne. Jatketaan seuraavassa jaksossa vähän samantyyppisellä aiheella, mutta tehdään se eri ihmisten kanssa, eli Anna-Maria Vilkuna ja Minna Möttönen, jotka ovat olleet kirjoittamassa sitten sitä TKI -toiminnan puolta, niin tulevat vastaavasti kertomaan minkälaisia huomioita he ovat tehneet. Täällä sitten jatketaan seuraavaan kertaan. Kiitos kuulijoille, ja kiitos teille vieraat.

Puhuja 2 [00:16:37]: Kiitos.

Puhuja 3 [00:16:38]: Kiitos.

[äänite päättyy]

[äänite alkaa]
Puhuja 1 Virve Kentta
Puhuja 2 Heidi Stenberg
Puhuja 1 [00:00:26]: Tämä on Metropolian auditointipäiväkirja. Metropolia valmistautuu ulkoiseen auditointiin, ja tässä podcastissa ihmettelemme näitä auditointijuttuja rennolla ja uteliaalla otteella. Minä olen Virve Kentta, Metropolian toiminta-arkkitehti, ja tänään minulla on vieraana Heidi Stenberg. Sinä olet lehtori ja projektipäällikkö terveyden edistämisen tiimissä Metropoliassa. Tervetuloa!

Puhuja 2 [00:00:52]: Kiitos kutsusta.

Puhuja 1 [00:00:54]: Juttelemme tänään kanssasi siitä, miten laadunhallinta näyttäytyy yksittäisen metropolialaisen näkökulmasta. Ja sinulla on pitkä historia Metropoliassa, olet tehnyt monenlaisia työtehtäviä täällä. Niin kerro ensin alkuun vähän siitä, miten tulit Metropoliaan ja mitä kaikkea olet ehtinyt tekemään.

Puhuja 2 [00:01:16]: Tulin kymmenen vuotta sitten. Itse asiassa helmikuussa tuli nyt tasan kymmenen vuotta. Helsingin Sanomien ilmoituksen kautta haettiin ensihoitoon ja bioanalytiikkaan koulutuspäällikköä. Ja siinä tehtävässä ehdin olla sellaisen vajaat kaksi vuotta. Sitten meillä tuli organisaatiouudistus, ja etenin sitten terveyspalvelut-yksikön tutkintopäällikön tehtäviin. Ja sen jälkeen sitten tulikin tällainen pisin rupeama Metropoliassa, viisi ja puoli vuotta toimin projektinjohtajana, käynnistin tällaista maahanmuuton vastuukorkeakoulutoimintaa, SIMHE-toimintaa. Ja nyt sitten viime syksystä olen toiminut uuden projektin projektipäällikkönä DALLATEN-hankkeessa. Ja sen lisäksi olen päässyt nyt sitten ensimmäistä kertaa kokeilemaan myös siipiäni opettajan tehtävissä. Eli opetan ammattikorkeakouluopiskelijoille sote-alalla johtamista ja yrittäjyyttä. Ja sitten nyt myös ylemmässä ammattikorkeakoulussa ensi syksynä.

Puhuja 1 [00:02:21]: Eli olet oikeastaan ollut ammattikorkeakoulun molemmissa näissä ydintehtävissä. Olet tehnyt TKI:tä ja olet tehnyt koulutuspuolen tehtäviä ja sitten vielä amk- ja yamk-tutkintoa. Sinulla on tosi laaja skaala näihin laadunhallinnankin asioihin. Miten se laatu ja laadunhallintaa tulee sinun arkisessa työssäsi esille, jos voit eri työtehtävien kautta sitä peilata? Minkälaisia asioita siellä on noussut, joita katsot, että nyt me olemme laadun ja laadunhallinnan kanssa tekemisissä?

Puhuja 2 [00:02:54]: No minun täytyy ehkä palata siihen, kun tulin Metropoliaan. Silloinhan aina tutustut, kun haet uuteen organisaatioon töihin, että millainen organisaatio on kyseessä. Metropoliassa sitten tykästyin Metropolian arvoihin, ja siellähän yksi arvoista on korkea laatu. Ja se on ehkä ollut sellainen, mitä tietenkin eri työtehtävissä, kun olet ollut esimiestehtävissä tai sitten ylipäätään asiantuntijatehtävissä, niin sinähän aina sen työtehtävän kautta mietit toisaalta, miten myös ne arvot näyttäytyvät siinä työtehtävässäsi. Ja ennen kaikkea nyt, että mitä se korkea laatu tarkoittaa milloinkin siinä tehtävässä, mitä teen. Se on ehkä sellainen tosi tärkeä asia, se henkilökohtainen aspekti tähän laatuun. Toinen on sitten tietysti se, että kun itsekin on ollut päällikkötehtävissä ja esimiestehtävissä, niin silloin sitä tietysti tarkastelee myös sen rakenteen ja erilaisten toimintajärjestelmien kautta hiukan laajemmin.

Puhuja 1 [00:04:01]: Se laatu on käsitteenä joskus vähän sellainen vaikeasti hahmotettava. Puhutaan laadusta ja sitten puhutaan laadunhallinnasta. Ja sitten voidaan puhua jopa laatujärjestelmästä, niin kuin sinäkin näitä käsitteitä mainitsit. Ja joskus ne ovat vähän sellaisia, aika abstraktilla tasolla, sieltä arkisen työn näkökulmasta. Meillä ei ole laatua, jonka me ottaisimme pöytälaatikosta, tai jostain avaisimme tiedoston, että tässä meillä on se laatu ja nyt se laitetaan tähän työhön. Että nyt me hallitsemme sitä, tai että käynnistäisimme jonkin järjestelmän, että nyt laatujärjestelmä käynnistyy. Miten tässä kohtaa, miten se konkretisoituu siellä arkisen työn tekemisen tasolla? Minkälaisia menettelyitä olet käyttänyt ja olet törmännyt tässä meidän talossamme? Ihan arkipäivän tekemisen tasolla.

Puhuja 2 [00:05:04]: No voisin avata vaikka, jos palaan taas sinne alkuun. Eli kun toimin koulutus- ja tutkintopäällikön tehtävissä, jossa sitten tietyllä tavalla se koulutuksen suunnittelu, toteutus, järjestäminen on keskiössä ollut. Silloin esimerkiksi toteutimme – meillä oli tulossa uusi Oppijan polku -opetussuunnitelma – niin teimme ristiinarviointeja eri tutkinto- ja koulutusohjelmien kautta, riippuen vähän, millä nimellä niitä silloin kutsuttiin siinä organisaatiossa. Ja samanaikaisesti itseasiassa kehitimme Peppi-järjestelmää, joka myös selkeästi toi järjestelmätasolla mielestäni sellaista jäntevyyttä ja laatua siihen koulutuskokonaisuuden hallintaan. No sitten tietyllä tavalla, jos ajattelee… Taas hyppään siihen SIMHE maahanmuuton vastuukorkeakoulutoimintaan, joka on tällaista TKI-toimintaa, eli tutkimus-, kehittämis-, innovaatiotoimintaa. Jos me aloitimme ihan nollasta, ei ollut mitään muuta kuin perusrahoitus siihen. Ei ollut mitään valmiita järjestelmiä, mittareita. Tavoitteetkin olivat todella ylimalkaiset. Ja meidän tehtävämme oli nimenomaan Metropoliassa luoda ensimmäisen vuoden aikana sellainen ammattikorkeakoulumalli. Ja Jyväskylän yliopistossa sitten taas yliopistomalli. Niin siinä sitten taas lähdettiin luomaan yhdessä – siellä oli laaja verkosto, minkä kanssa lähdimme sitä laatuakin miettimään – ja sinne niitä seurantajärjestelmiä ja mittareita rakentamaan. Ja siinä oikeastaan minulle itselleni tuli sitten, kun tiimimme kasvoi vuosien saatossa, niin tämä Metropolian käyttämä PDCA-malli, eli Plan, Do, Check, Act -malli. Se mielestäni erityisen hyvin sitten toteutui ja soveltui siinä, koska sehän oli jatkuvaa kehittämistä, suunnittelemista, arviointia. Ja meillä oli sellaiset kehittämispäivät 3-4 kertaa vuodessa. Vaikka sitä tehtiin päivittäin, mutta sitten aina myös mietittiin erilaisia, tarvitaanko joitain uusia mittareita tai jotain muuta siihen. Ja tämä tietysti, tämä PDCA-malli, on siirtynyt myös tähän nykyiseen tehtävääni, projektipäällikön tehtävään hyvinkin konkreettisesti. Ja nämä kehittämispäivät ovat meillä tässäkin käytössä. Toki se näkyy se malli muissakin tehtävissä, en sitä sano, mutta mielestäni erityisen hyvin se soveltui tuohon projektinjohtamiseen. Ja ehkä vielä lisäisin sitten siihen, että nyt kun päästiin tähän TKI-toimintaan, niin siinäkin minulla on ollut tietyllä tavalla ilo olla mukana siinä kehitystyössä, kun meillä on tämä raportointi. Ja esimerkiksi Halli-järjestelmä tuli käyttöön. Kun aikaisemmin kerroin siitä Peppi-järjestelmästä siellä koulutuksen toteutuksessa, niin TKI-toiminnassa taas sitten tämä Halli vastaavasti on tuonut sellaista jäntevyyttä tähän TKI-toimintaan. Helpottanut projektipäällikön tehtävää. Ja myös ehkä ohjaa projektipäällikköä siihen laadunhallintaan tietyllä tavalla. Se on ollut hyvä tuki. Toinen ehkä sellainen, näihin molempiin tehtäviin liittyen, on myös se, että myös sitä osaamista – koska laatuhan on tietenkin henkilökohtaista myös asennetta – mutta myös se on paljon sitä osaamista. Niin meillä on tullut projektipäälliköille tällainen koulutusmalli, joka tietyllä tavalla myös tukee sitä laadukasta projektipäällikön tehtävän hoitamista.

Puhuja 1 [00:08:54]: Joo. Käytät paljon sellaista sanaa kuin jäntevöittäminen, tai sanoitko, että jäntevämpää tekemistä, jämäkämpää tekemistä. Se nousee puheessasi tässä esille. Ja mainitsit, että se Peppi tuo sitä jäntevyyttä ja Halli tuo TKI-toimintaan sitä jäntevyyttä. Voisitko siinä vielä tarkemmin kuvailla, että mitä se on, mitä kutsut sanalla jäntevyys? Jos ei sitä Peppiä tai Hallia olisi ja se jäntevyys puuttuisi, niin miten se tilanne silloin olisi erilainen, kun ajattelet, että nyt kun se on? Eli mitä tavallaan se laadun tuki mielestäsi on, mitä nämä järjestelmät ja se jäntevyys sinulle tarkoittaa ja tuo siihen työhön?

Puhuja 2 [00:09:41]: Laadussa tietyllä tavalla näen, että siinä on myös tällainen, yhdenmukaistetaan tiettyjä tärkeitä prosesseja, käytänteitä. Ja jos me tarkastelemme teoriatasolla laadun johtamisen näkökulmasta, niin sitä voitaisiin tietyllä tavalla ehkä kuvata sellaisten portaiden kautta. Jos alin taso on, että tietyllä tavalla sellaista laatutyötä ei tehdä laisinkaan ja seuraavassa vaiheessa sitä voitaisiin vaikka kuvata tällaisena pisteittäisenä, sattumanvaraisena. Tehtäisiin kyselyjä. Huomataan, että jossain yksikössä meneekin aika hyvin, niin laitetaan kysely, että miten he siellä toimivat. Ja sitten taas toisaalta voidaan ajatella niin, että on tiettyjä laatuprojekteja. Havaitaan, että nyt on jokin projekti… Tai tarvitaan tällaista parempaa laatua, niin laitetaanpas projekti pystyyn. Mutta sitten se ylin taso, kun se on tietyllä tavalla sellainen systemaattinen, jokainen henkilö organisaatiossa tavalla tai toisella, se on siellä arjen tasolla se laatu, tekemisen toimintana. Niin minä näen, että tällaisten järjestelmien – niin kuin puhuinkin aikaisemmin, että nämä rakenteet ja toimintajärjestelmät ovat aika keskeisiä tässä laadussa – niin nämä toimintajärjestelmät sitä kautta tuovat sen siihen arkeen läsnäolevaksi, kun joudut niiden järjestelmien kautta tietyllä tavalla toimimaan, raportoimaan.

Puhuja 1 [00:11:13]: Joo. Eli se systemaattisuus on tavallaan sitä jämäköitymistä, mitä sinä haet. Ja se tuo sen siihen. Koetko sinä, kun joskushan keskustellaan siitäkin, että jos menee kovin systemaattiseksi, niin se toiminta voisi jopa jäykistyä. Tai jotenkin sellainen luovuus ja mahdollisuus toimia tilanteen mukaan saattaisi kärsiä. Ja sitten toisessa päässä on juuri tämä systemaattisuuden tuoma tavallaan sellainen ennakoitavuus ja varmuus, että näin tämä menee. Niin mitä ajattelet näiden sellaisesta, että missä menee sellainen sopiva kultainen keskitie korkeakoulumaailmassa? Meillä on kuitenkin monenlaisia tilanteita, joudumme sopeutumaan erilaisiin juttuihin. Ja meidän ikään kuin se perusprosessi ei ole sellainen kuin jossain vaikka kappaletavarateollisuudessa; se menee samanlaisena aina, ja sen pitääkin mennä. Mutta me emme ehkä ole sellainen. Miten ajattelisit tästä; jäykistääkö se, ja sitten toisaalta, missä kohtaa se on sitten sillä sopivalla tasolla? Oletko kokenut, että siinä voisi olla sellaista vaaraa, että [?? 00:12:22] jäykkyyttä.

Puhuja 2 [00:12:26]: Joo, tuo on tosi hyvä kysymys, minkä kysyt, koska se on juuri se, mikä on se tasapaino siinä. Tietyllä tavalla prosesseilla, järjestelmillä tuetaan sitä arjen hallintaa ja tuetaan sitä mahdollisuutta tehdä laadukasta työtä, versus että siitä tulee liian byrokraattista. Sinulla menee aikaa siihen, että raportoit miljoonaan eri järjestelmään, ja sen jälkeen ei olekaan aikaa ehkä siihen luovuuteen ja innovatiivisuuteen. Tällä hetkellä kyllä koen ehdottomasti, että nämä, mitä on tehty, ovat tuoneet siihen arkeen sitä hallintaa, ja sellaiseen ylimääräiseen säätöön ja sähellykseen menee koko ajan vähemmän aikaa. Enkä kyllä todellakaan ehkä nyt näe sellaista riskiä, että olisimme siinä rajamaillakaan, että olisi liian paljon tällaista raportointivelvoitetta kuitenkaan. Enemmän ehkä näen juuri sen sitä kautta, että on tosi tärkeää… Ja strategiahan on tietenkin se, mikä määrittää sitten myös sen, mitä mitataan ja mihin niitä seurantajärjestelmiäkin rakennetaan, niin se ohjaa. Ja siinä yhteydessä onkin tärkeää se punnitseminen tehdä, että se luovuus sitten on vielä mahdollista sen kaiken seurannan ja raportoinnin ohessa.

Puhuja 1 [00:13:57]: Joo. Eli voisi ajatella niin, että se järjestelmä auttaa sinua niin, että voit kohdentaa sen oikean energian sinne luovuuteen, eikä sinun tarvitse tavallaan siitä, jossakin määrin ”välttämättömästä”, byrokratiasta huolehtia. Se voisi ehkä olla sen laatujärjestelmänkin sellainen tietynlainen tavoite ja määritelmä. Jos ajattelet sitten, tuossa jo mainitsitkin mittareista ja siitä, kun te vaikka sitä SIMHE-palvelua kehititte, niin te jouduitte miettimään, miten arvioidaan ja mitataan, mistä tiedetään, että ollaan menossa oikeaan suuntaan. Olisiko sinulla siihen jotain sellaista, miten olet mittaamista ajatellut näissä, tai arviointia?

Puhuja 2 [00:14:47]: Joo, siis totta kai. Ja tietenkin on monenlaisia mittareita, mitä pitää – jos ajattelen nimenomaan nyt ehkä, kun viittasit siihen SIMHE-työhön tai projekteihin yleensä – niin on sitten erilaisia hankesuunnitelmaan liittyviä seurantamittareita. Seurataan, miten niihin tavoitteisiin päästään. Yksi ehkä sellainen keskeinen asia tässä laadussahan on myös tuloksellisuus. Ja mielestäni on myös hirveän tärkeä huomio, että se laatuhan kyllä tuo sen lisäksi, että on laadukasta työtä, niin sitä tulosta. Ja sen takia on hirveän oleellista, että myös mietitään, millä sitä tulosta sitten mitataan. Joo, tavoitteet, tulokset, ne aina sitten määrittyvät sen pohjalta, mitkä ovat esimerkiksi projektissa juuri ne. Ja sitten tietenkin opintojaksoilla meillä on määritelty omat tavoitteet ja niitä mitataan. On AVOP:it, joita myös kansallisella tasolla mitataan. Näitä on eri tehtäviin liittyen vähän erilaisia.

Puhuja 1 [00:15:53]: Joo, hyvä. Olet soveltanut aika paljon erilaisissa tehtävissä erilaisia laadunhallinnan menettelyjä. Olet joutunut aika monesta näkökulmasta miettimään sitä, mitä se on se laadunhallinta juuri tässä työtehtävässä, ja tällaisen, vaikka hankkeen asiakaskunnan tai opiskelijoiden kontekstissa. Niin sinulla on aika monipuolinen ajattelu siitä varmaan. Onko sinulla itselläsi noussut sieltä joitain sellaisia mielialueita tai mieliaiheita? Joitain sellaisia laadunhallinnan puolia, jotka inspiroivat sinua erityisesti. Tykkäätkö kovasti jostain alueesta, onko sinulla tullut joitain oivalluksia? Erityisesti sellaisia innostavia oivalluksia jostain alueesta.

Puhuja 2 [00:16:34]: No ehkä tähän voisin miettiä tällaisen oivalluksen, kun meillähän on myös yksi arvo tämä yhteisöllisyys. Ja nyt unohdin mainita tuossa alussa, että nythän minä olen myös asiakkuusvastaavana ollut tässä pienimuotoisesti. Ja ehkä siinä roolissani varsinkin myös mietin, että miten minä toimin siinä roolissani suhteessa tähän kumppaniin. Pystyn sen oman tekemiseni määrittämään aika hyvin, mutta se asiakkaan kokemushan sitten tulee koko organisaatiosta. Ja ehkä se oivallus juurikin, että henkilökohtaisella tasolla minä pystyn laatua tekemään tiettyyn pisteeseen asti. Mutta kun me olemme kuitenkin Metropolia, iso organisaatio, ja juuri ehkä tässä asiakkuusvastaavan roolissa tehtäväni on esittää koko Metropolia, Metropolia-hattu päässä. Sillä on hirveän suuri merkitys, miten me jokainen täällä Metropoliassa ymmärrämme sen laadun, ja miten se näyttäytyy meidän tekemisessämme. Ja tässä myös itseasiassa ovat sitten opiskelijat hirveän tärkeässä roolissa, koska opiskelijat ovat myös meidän käyntikorttina, tuolla kaikilla harjoittelukentillä. Ja tämä on ehkä sellainen tärkeä asia. Minä toivon, että me myös panostamme siihen, että jos meillä on korkea laatu arvona, niin miten meidän opiskelijamme ymmärtävät sen omassa tekemisessään ja miten he sisäistävät sen arvon.

Puhuja 1 [00:18:18]: Olisiko sinulla jokin yksi sellainen vinkki tai neuvo, jonka haluaisit tässä vielä lopuksi juuri tähän Metropolia-kokemukseen ja sen laadun synnyttämiseen meidän talossamme laittaa tarjolle?

Puhuja 2 [00:18:37]: No ehkä kaikessa itse koen, että esimerkillä johtaminen on tosi tärkeää. On se sitten projektitiimi tai on se opiskelijoihin päin toiminta. Se on varmaan se. Ei tässä paljon muuta voi ehkä vinkkinä antaa.

Puhuja 1 [00:18:58]: Ja laatu tavallaan rakentuu koko ajan, jokaisen kohtaamisen yhteydessä.

Puhuja 2 [00:19:02]: Kyllä.

Puhuja 1 [00:19:04]: Joo. Kiitos. Tosi mielenkiintoisia ajatuksia. Jotenkin ehkä tiivistäisin juuri tähän viimeisimpään, mitä sanoit. Että se laatu rakentuu jokaisessa kohtaamisessa opiskelijoiden kanssa. Ja opiskelijat, kun he menevät harjoitteluihin, opinnäytteitä tekemään, siellä. Ja toinen ehkä sellainen, mikä minulle jäi mieleen ajatuksistasi, oli se järjestelmien rooli työn keventämisessä. Että sinun työsi on helpompaa, kun sinulla on tavallaan jokin pohja, ja sinun ei tarvitse pohtia aina joka kerta erikseen, miten minä tämän teen tällä kertaa. Kun se järjestelmä antaa sinulle niitä sellaisia suuntaviittoja. Ja sitten saat käyttää kaiken luovuutesi sellaisiin oikeasti kiinnostaviin asioihin.

Puhuja 2 [00:19:50]: Hyvin kyllä tulkitsit minua. Kiitos.

Puhuja 1 [00:19:54]: Kiitos, Heidi. Kiitos, kun tulit tänne vieraaksi, ja kuulimme, mitä sinulle henkilökohtaisesti, sinun työssäsi, laadunhallinta merkitsee. Ja seuraavassa jaksossa sukellamme sitten sinne itsearviointiraportin tuottamiseen ja niihin huomioihin, joita siellä on syntynyt. Vieraaksi tulee auditoinnin ensimmäisen arviointialueen raportin kirjoittajia. Eli käsitellään sitä korkeakouluosaamista, luova korkeakoulu -aluetta, ja pohditaan vähän, miltä se itsearvioinnin tuottaminen on tuntunut ja mitä ehkä on opittu Metropoliasta sen aikana. Ja kiitos kuulijalle, oli ihanaa, että olit kuulolla! Tule jatkossakin kuuntelemaan. Laita palautetta ja aihe- ja vierailijatoiveita Annalle ja Virvelle. Kiitoksia, ensi kertaan!

[äänite päättyy]

[äänite alkaa]

Puhuja 1 Virve Kentta
Puhuja 2 Mirella Nordblad

Puhuja 1 [00:00:25]: Tämä on Metropolian auditointi päiväkirja. Metropolia valmistautuu ulkoiseen auditointiin. Tässä podcastissa me ihmettelemme näitä auditointi juttuja rennolla ja uteliaalla otteella. Tänään minulla on vieraana Mirella Nordblad, Karvista, johtava arviointiasiantuntija. Tervetuloa Mirella.

Puhuja 2 [00:00:47]: Kiitos.

Puhuja 1 [00:00:48]: Kerrotko ensin vähän Karvista? Mitä Karvi tekee ja sinun työstäsi. Mitä johtava asiantuntija tekee?

Puhuja 2 [00:00:57]: Joo. Karvi on viranomainen joka vastaa koulutuksen arvioinnista Suomessa. Varhaiskasvatuksesta korkeakoulutukseen. Itse työskentelen johtavana arviointiasiantuntijana korkeakoulutuksen parissa. Ja olen myös auditointien prosessivastaava. Hyvin vahvasti minun tehtävät liittyvät korkeakoulujen auditointeihin. Työskentelen itse projektipäällikkönä monissa auditointiprojekteissa ja sitten minulla on laajempia vastuita, liittyen tähän auditointien prosessien kehittämiseen.

Puhuja 1 [00:01:37]: Joo. Voisitko sinä kertoa ihan käytännössä, vaikka sinun normaalista työpäivästä? Mikä on arviointiasiantuntijan normaali työpäivä? Se pitää sisällään varmaan yhteydenpitoa korkeakouluihin? Mitä sinä teet tavallisena arkipäivänä?

Puhuja 2 [00:01:54]: Paljon erilaisia tehtäviä. Saattavat liittyä tiettyihin auditointiprojekteihin. Riippuen siitä auditointiprojektin vaiheesta. Saattaa olla auditointiryhmän kokousten valmistelua. Yhteydenpitoa korkeakouluun. Esimerkiksi lähestyvässä auditointivierailussa on hyvin tiiviit yhteydet sinne korkeakoulun yhteyshenkilöön. Sopimusten laatimista. Raporttien kirjoittamista. Hyvin laajasti erilaisia itse arviointiprosessiin liittyviä.

Puhuja 1 [00:02:38]: Joo. No mitä sitten, kun ihmisillä on usein sellainen ennakkoajatus, että laadunhallinta ja auditoinnit olisivat vähän sellaisia tylsiä ja kuivia asioita. Kyllähän me tiedetään, että laadunhallinta voi olla hyvinkin kiehtovaa. Jos siihen vaan asennoituu sillä tavalla ja ajattelee sitä sen oman työn ja oman organisaation kehittämisenä. Onko sinulla jotain sellaisia asioita, joista sinä olet erityisesti innostunut tällä kentällä? Mitkä sinua elähdyttää? Milloin sinä innostut tai milloin sinä olet viimeksi hyvällä tavalla hämmästynyt? Että wau, tällaista.

Puhuja 2 [00:03:22]: Kyllä minä aika usein olen hämmästynyt, että miten mahtavia asioita meidän suomalaisissa korkeakouluissa tehdään. Todella innovatiivisia asioita, uutta ajattelua. Myös olen hyvin vakuuttunut suomalaisista opiskelijoista. Minulle yleensä paras palaute on, kun kuulee korkeakoululta jotenkin, että se arviointi on osunut. Tunnistetaan oma korkeakoulu raporteista. Ja se miten se auditointiryhmä ja me olemme onnistuneet näkemään korkeakoulun sellaisena kuin se on. Tuotu esiin niitä onnistumisia ja vahvuuksia, mutta myös onnistuttu määrittelemään kehittämisen kohteita. Se on ehkä se paras palaute. Opiskelijathan ovat aina ihania ja avoimia. Sieltä tulee kyllä sitä suoraa palautetta.

Puhuja 1 [00:04:39]: Joo. Opiskelijat ovat monesti meille monesti se syy miksi me olemme olemassa.

Puhuja 2 [00:04:46]: Juuri näin.

Puhuja 1 [00:04:49]: Se on tavallaan se ihan keskeisin asia. Mennään sitten tuohon auditointimaailmaan vähän syvemmälle. Te kerrotte Karvissa, että teidän toiminta perustuu kehittävän arvioinnin periaatteeseen. Avaisitko sitä vähän, mitä se käytännössä tarkoittaa, kun puhutaan kehittävästä arvioinnista?

Puhuja 2 [00:05:14]: Joo. Eli auditoinnin keskeinen tavoite on tukea korkeakouluja. Niiden toiminnan kehittämisessä. Tämä on se lähtökohta myös meidän toiminnalle. Me halutaan, että meillä Suomessa on mahdollisimman korkealaatuinen korkeakoulujärjestelmä. Kehittävän arvioinnin periaatteet, jotka ohjaavat monella tapaa sitä, miten me suhtaudumme auditointiin. Siinä on tietynlainen arvoperusta. Semmoiset periaatteet, jotka ohjaavat sitä prosessia ja meidän ajattelua. Yksi keskeinen periaate on luottamus. Meillä on täysi luottamus korkeakouluihin ja että se arviointikohteen ja arvioijan välinen luottamus on kehittävässä arvioinnissa merkittävä. Semmoinen periaate. Tämän lisäksi nostaisin myös osallisuuden ja omistajuuden näkökulmat. Eli lähtökohta on se, että korkeakoulu vastaa omasta toiminnastaan ja sen laadusta. Me ei ulkoa päin voida ohjata, miten sitä laatua korkeakoulussa kehitetään. Kehitys tapahtuu siellä toiminnassa ja korkeakoulut toimijana ovat siinä keskiössä. Se lähtökohta on myös se, että se arviointi perustuu korkeakoulun omiin tavoitteisiin. Mihin se pyrkii? Ja auditoinnilla tulemme katsomaan, miten te siinä onnistutte. Osallisuus ja eri näkökulmat tulevat eri auditoinnin prosesseissa näkyviin. Se tulee siinä vaiheessa, kun tätä kansallista auditointimallia suunnitellaan. Kuullaan kaikkia keskeisiä sidosryhmiä ja pyritään siihen, että meillä Suomessa on tarkoituksen mukainen malli, millä korkeakouluja arvioidaan. Se osallisuus tulee siinä toteutuksessa. Meillä on auditointiryhmässä korkeakoulusektorin edustus. On opiskelijajäsen ja korkeakoulun ulkopuolisen työelämän jäsen mukana näissä ryhmissä. Sitten toisaalta auditointivierailuissa on tärkeää, että me saamme läpileikkauksen korkeakouluun. Me tapaamme eri ryhmiä. Opiskelijaryhmiä, eri henkilöstöryhmien edustajia. Tapaamme johtoa. Keskeisiä sidosryhmiä ja niin pois päin. Me haluamme tietoa eri puolilta orgianisaatiota, että miten teillä asiat toimivat. Missä te onnistutte ja missä olisi mahdollista parantaa ja kehittää. Tässä kehittävässä arvioinnissa me pyritään siihen, että me haluamme tukea sitä korkeakoulun toiminnan kehittämistä. Siinä se itse prosessi on tärkeä. Tietysti myös se miten korkeakoulu itse suhtautuu auditointiin mahdollisuutena saada ulkopuolista palautetta toiminnastaan. Ja myös me sitten yritämme kunnioittavasti toteuttaa sitä auditointivierailua ja toisaalta keskeistä ovat ne tulokset. Että me annamme osuvaa palautetta toiminnan kehittämiseksi. Tässä ehkä nämä keskeiset näkökulmat kehittävästä arvioinnista.

Puhuja 1 [00:09:25]: Joo siellä on kivoja. Sinä nostit, sanoit kunnioittava suhtautuminen. Se kuulosti kivalta. Ja sitten se osallisuus, että siinä arviointiryhmässä on paljon jäseniä jotka ymmärtävät korkeakoulun toimintakenttää. Katsovat asioita korkeakoulun näkökulmasta. Kerroitkin oikeastaan miten kehittävä arviointi tulee vierailun aikana esille. Sitten minä kuulin sellaista, että korkeakoulujen laadunhallinnassa korkeakoulujen autonomia on paljon esillä. Sitäkin sinä sivusit. Voisitko sinä siitä autonomista ja laadunhallinnasta sivuta sitä, mitä se käytännössä tarkoittaa? Minä olen esimerkiksi kuullut sitä, että aina silloin tällöin ihmiset jotka tulevat isojen standardien laatuajattelun maailmasta korkeakouluihin töihin. Sanotaan vaikka yrityksistä tulee ihmisiä meille töihin. Sitä ehkä ihmetellään, että miksei se laadunhallinta ole säädellympää? Ja miksei siellä ole enemmän määritelty niitä tavoitteita? Liittyykö se siihen autonomiaan?

Puhuja 2 [00:10:58]: Se liittyy tietysti autonomiaan, mitä me kunnioitamme. Sitten se liittyy minun mielestäni siihen, miten me ymmärrämme laadun käsitteen. Toisaalta myös laatukulttuurin. Eli se lähtökohta on se, että te tiedätte parhaiten toisaalta, että millainen järjestelmä ja tapa ylläpitää ja kehittää toimintanne laatua sopii parhaiten teidän organisaatioonne. Niin kuin aiemmin totesin, niin se vaatii yksilön ja yhteisön sitoutumista yhteiseen asiaan ja laadun kehittämiseen. Se ei ole sellaista, mitä me pystyttäisiin määrittelemään tai ohjaamaan korkeakoulujen ulkopuolelta. Tämä on ainakin minulle aika tärkeä asia.

Puhuja 1 [00:12:06]: Joo, se on totta. Sitä kritiikkiä, että se olisi pehmeä, se laadunhallinnan lähestyminen silloin kun se tulee sieltä kehittävän arvioinnin suunnasta. Se tässä on mitä ehkä joskus keskusteluissa käydään läpi ja mitä siellä on taustalla. Korkeakoulujen tulee itse linjata omata tavoitteensa ja se laadunhallinta. Autonomia ohjaa meitä tekemään sitä.

Puhuja 2 [00:12:36]: Kyllä. Ja toisaalta sitten jos ajattelee, että mihin me pyrimme? Me pyrimme siihen, että me haluamme tukea jatkuvaa kehitystä ja toiminnan parantumista. Että me pääsemme siihen, niin kehittävä arviointi, joka osallistaa toimijoita siihen arviointiprosessiin ja tunnistamaan omia vahvuuksiaan ja kehittämisen kohteita. Tukee paremmin sitä tavoitteen saavuttamista, verrattuna sitten enemmän standardoituun malliin. Niin kuin tämä iso järjestelmä.

Puhuja 1 [00:13:17]: Entäs sitten, kun lähdemme kohti auditointia? Meillä on ajatuksena, että läpäisemme ja tietysti joskus jännitetään sitä, että mitä jos emme läpäise. Eli se läpäisyn ajatus kuitenkin kuuluu myös tähän. Onko ne ristiriidassa vai mistä se tulee? Sinä olet joskus käyttänyt sanontaa, että sillä on kuitenkin hampaat sillä asialla. Mitä se läpäisy tässä kontekstissa tarkoittaa ja tuo?

Puhuja 2 [00:13:58]: Meillä Suomessa on vahvat kehittävän arvioinnin lähestymistapa arvioinnissa. Mutta tämä on ulkoista arviointia. Ja ulkoisessa arvioinnissa on, sanoisin melkeinpä aina, jonkinlainen tilivelvollisuuden näkökulma. Tuotetaan sitä tietoa omasta toiminnasta avoimesti. Mutta meillä ehkä enemmän painotetaan kehittävän arvioinnin lähestymistapaa. Toisaalta tämä on kriteeriperustaista arviointia. Eli tätä arviointia ohjaa hyvin vahvasti kansalliset auditointi kriteerit. Se ohjaa niitä kysymyksiä, mitä siellä auditointivierailulla kysytään ja sitten toisaalta mistä tämä auditointiryhmä raportoi. Siinä on nämä kaksi lähestymistapaa, siinä auditoinnissa. Vahvemmin painotetaan sitä kehittävää arviointia. Tämä on ollut korkeakoulujen oma toive, että siinä on se läpäisykynnys.

Puhuja 1 [00:15:16]: Joo, ehkä se tavallaan ryhdistää sitä tekemistä. Kokeillaan, että miten tässä oikeasti menee. Mihin ne kriteerit sitten perustuvat? Me saamme auditointi käsikirjan ja siellä kerrotaan aika tarkkaan, että hyvät kriteerit ovat nämät ja nämä. Meillä on siellä riittämätön ja toisella puolella erinomainen. Se kriteeristö, tasoasteikko on kolmiportainen. Mistä se ajattelu nousee? Mistä ne kriteerit tulevat siihen auditointi käsikirjaan?

Puhuja 2 [00:15:50]: Joo, eli tämä malli on suunniteltu osallistavasti. Siinä oli suunnitteluryhmä aikanaan suunnittelemassa tätä ja erilaisia kuulemisia järjestettiin. Suomessahan on ollut auditointien ensimmäiseltä kierrokselta lähtien hyvin laaja kansallinen malli. Me ei olla pelkästään keskitytty siihen koulutukseen vaan myös se tutkimuskehittäminen ja innovaatiotoiminta ja yhteiskunnallinen vuorovaikutus ja vaikuttavuus. Osittain, erityisesti siihen koulutukseen liittyen, kriteeristössä näkyy tämän Euroopan tason viitekehyksen vaikutus. Eli osa tätä auditointitoimintaa on, että me osoitetaan, että meillä Suomessa on meidän korkeakoulujärjestelmässä toimiva laadunhallinta. Ja se toisaalta liittyy näihin Euroopan tason kriteereihin. Mutta sitten meillä on siellä kriteeristössä myös paljon tällaisia kansallisia painopisteitä. Mitä tässä suunnitteluprosessissa ollaan haluttu painottaa, näkyy sitten siinä kriteeristössä. Ajatuksena on, että läpäisyyn vaaditaan hyvä taso. Ja sitten se riittämätön ja erinomainen taso on kuvattu lyhyemmin.

Puhuja 1 [00:17:30]: Joo, hyvä. Tavallaan voidaan ajatella ja tiivistää niin, että vaikka on kehittävän arvioinnin periaate ja sitten myös läpäisyn vaatimukset. Ne muodostaa sen kokonaisuuden. Me emme ehkä pääse siitä mihinkään, että auditointi tarkoittaa, että meidän toimintaa tullaan ulkopuolelta arvioimaan. Me kerromme, mitä me ollaan, ja sitä arvioidaan. Testataan, että ovatko he oikeasti sitä, mitä he kertovat olevansa. Siihen liittyy sen auditointihaastattelu. Tämä on ehkä se kohta, mikä henkilöstöä korkeakouluissa oikeasti jännittää. Että, joudunko minä haastatteluun? Kysytäänkö minulta jotain? Mitä sinä haluaisit tässä kohtaa sanoa ihmisille, joita se jännittää ja kauhistuttaa? Että valintaanko minut. Mitä minä sitten teen?

Puhuja 2 [00:18:35]: Joo. Haluaisin sanoa, että ei tarvitse jännittää. Eli auditointihaastatteluun ei tarvitse opetella mitään ulkoa. Ei tarvitse osata mitään yksityiskohtia ulkoa. Ei tarvitse jännittää. Ei tarvitse valmistautua etukäteen. Ei tarvitse opetella yksityiskohtia ulkoa. Se mikä meitä kiinnostaa, on se arki korkeakoulussa. Kiinnostaa kuulla teidän ajatuksianne ja näkemyksiänne siitä, mikä teillä toimii hyvin. Missä te onnistutte. Ja sitten toisaalta missä voisi parantaa. Et se on oikeastaan tämän auditointivierailun ydin, mistä me ollaan kiinnostuneita.

Puhuja 1 [00:19:36]: Joo. Te haluatte aika laajaa kuvaa. Kun mietitään, että sinne tulee tosi laajasti myös haastateltavia ja toivotte, että siellä tulee esille kehittämisen kohteita. Ei tarvitse esittää vaan pelkkää sunnuntaipuolta. Voisiko näin ajatella?

Puhuja 2 [00:19:59]: Juuri näin. Eikä mitään ulkoaopettelua. Se näkyy aika helposti usein, jos asioita on opeteltu ulkoa. Rohkeasti ja aidosti voitte kertoa teidän arjesta. Sillä tavalla me voidaan antaa myös osuvaa palautetta. Että se arviointi osuu paremmina, jos vierailuilla ollaan aidosti keskusteltu asioista.

Puhuja 1 [00:20:37]: Joo ja eikö se ole niin, että olisi aika epäluontevaa tai epäluonnollinen tilanne, jossa ei ole mitään kehitettävää. Että kaikki olisi ihan priimaa. Olisiko se uskottavaa edes?

Puhuja 2 [00:20:49]: Ei varmaan. En ole yhdessäkään korkeakoulussa vielä ollut. Olen aika monessa korkeakoulussa vieraillut ja sadoissa auditointihaastatteluissa ollut mukana. Ei ole yhtäkään korkeakoulua Suomessa, jossa asiat olisivat täydellisesti. Se on minun mielestä myös tämän auditoinnin luonne. Se on osoitus siitä, että on kypsä korkeakoulu. Se laatukulttuuri on edistynyt, kun osaa tunnistaa niitä asioita, mitä pitäisi kehittää. Ja niihin tartutaan. Se on ehkä tässä se tärkein.

Puhuja 1 [00:21:35]: Joo hyvä. Me ollaan käyty läpi näitä teemoja. Olemme päätyneet johtopäätöksiin, että siellä on sitä kehittävää arviointia. Pehmeämpää puolta. Sitten siellä on läpipääsyyn vaatimukset ja tietyt kriteerit. Erityisesti se, että rehellisyys ja aitous kuitenkin kannattaa. Kehittämiskohteet toivottavasti vie korkeakouluja aidosti eteenpäin.

Puhuja 2 [00:22:11]: Joo ja minä olen huomannut myös sen, että auditointiryhmät arvostat sitä, kun huomataan, että ollaan myös itsekriittisiä ja rehellisiä. Se on semmoista avointa rehellistä keskustelua vierailulla. Sitä arvostetaan.

Puhuja 1 [00:22:29]: Joo. Eikö ole näin, että jos siellä vierailulla joku jäsen haastateltavasta ryhmästä ei pysty vastausta antamaan niin sitten voidaan sitä yhdessä pohtia? Että se ei ole sellainen kuulustelutilanne vaan keskustelutilanne. Ei ole mitään oikeita vastauksia. Voi hyvin pyytää ryhmän jäseniä kysymään kysymyksiä uudelleen, jos ei ole ymmärtänyt jotain. Me pyrimme dialogiin. Ryhmillä on usein myös aikapainetta, paljon eri teemoja mitä pitää yhden haastattelun aikana käsitellä.

Puhuja 1 [00:23:22]: Kiitos. Tästä tuli meille paljon hyviä vinkkejä ja fiilistä millä mennä eteenpäin. Mennään kohti haastattelua, vaikka tämä koko matka on tärkeä. Onko se sitten kirsikka kakussa vai rusina pullassa? En tiedä. Mutta kiitos Mirella. Kiitos kun tulit meille kertomaan näistä asioista. Kiitos sinulla joka olit kuuntelemassa tätä. Näin me ollaan selvitelty tätä auditoinnin taustalla olevaa suurta periaatemaailmaa. Seuraavassa jaksossa me menemme ihan yksittäisen opettajan näkökulmaan. Meillä on tarkoitus haastatella lehtoria. Miten laadunhallinta hänen arjessaan näkyy? Pysy kuulolla ja laita palautetta ja aihetoiveita. Nähdään, kuullaan. Ensi kertaan.

[äänite päättyy]

————————————————————————————————————————
[äänite alkaa]

Puhuja 1 Virve Kentta
Puhuja 2 Sofia Eskola

Puhuja 1 [00:00:20]: Hei. Nyt me olemme täällä Myllypuron studiossa, ja meillä on alkamassa kaikkien aikojen ensimmäinen Auditointipäiväkirja. Tämän kerran vieraana meillä on Sofia Eskola, meidän kokonaisarkkitehti. Ja minä olen Virve Kentta, minä hostaan näitä podcasteja tässä meidän Auditointipäiväkirja-sarjassamme. Ja toimin Metropolian toiminta-arkkitehtina. Ja Metropolia auditoidaan tänä vuonna. Sen toteuttaa Karvi eli Kansallinen koulutuksen arviointikeskus. Auditointi tarkoittaa käytännössä sitä, että joku ulkopuolinen arvioija tulee arvioimaan meidän toimintaamme ja meidän laatujärjestelmäämme. Ja auditointi on meille iso ponnistus, olemme aloittaneet tätä asiaa jo syksyllä Sofian johdolla. Se on monivaiheinen ja aika uniikki projekti. Teemme tätä suhteellisen harvoin tässä muodossa, ja siksi se herättää kaikenlaisia kysymyksiä, ja ihmisiä ehkä jännittääkin. Ja paljon sellaista muutakin, mitä pystymme nyt sitten tässä podcast-sarjassa käsittelemään, erilaisia näkökulmia vähän vapaamuotoisemmin. Sinä olet, Sofia, toiminut aiemmin monenlaisissa laadunhallinnan tehtävissä. Aikaisempi työurasi on liittynyt laadunhallintaan, ja nyt olet meillä kokonaisarkkitehtina. Olet tehnyt aikaisemmin myös toiminta-arkkitehdin tehtäviä, ja siinä sitten Metropolian laadunhallinta on tullut sinulle tutuksi, ja olet ehtinyt siihen jo omankin puumerkkisi painaa. Tästä lähtökohdasta kutsuimme sinut ensimmäiseksi vieraaksi. Mutta aloitetaan keskustelu sellaisella pienellä lämmittelyllä. Kysyn sinulta muutamia kysymyksiä; sinä voit ihan, mitä sinulle nousee mieleen, niin anna tulla sieltä. Nämä voi ottaa ihan kevyesti. Jos Metropolia olisi kasvi, niin minkälainen kasvi Metropolia olisi?

Puhuja 2 [00:02:22]: Sanoisin, että Metropolia olisi sellainen, tiedätkö kun emojeissa on se sellainen orastava, kasvava, keväällä nouseva kasvin alku. Niin näen Metropolian sellaisena. Ehkä tähän liittyy sitä sellaista omaa ajatusta siitä, että koko ajan ollaan kasvamassa ja menossa eteenpäin. Ja näen meidän polkumme hyvänä kaikella tavalla. Ja tänään kun tietysti puhutaan tästä laadunhallinnasta ja auditoinnista, niin kyllä minä näen, että silläkin saralla Metropolia on, sinä aikana kun olen Metropoliassa itse ollut, tehnyt jo isojakin askelia. Tai pieniä askelia, mutta niiden kautta sitten syntyy sellainen vähän isompikin askel eteenpäin. Ja sillä tiellä ollaan.

Puhuja 1 [00:03:16]: Joo. Eli kasvi, jossa on uusia juttuja kasvamassa. No mitäs, jos ajattelet, jos auditointi olisi jokin tällainen kasvinhoidollinen toimenpide, niin mitä sille kasville auditoinnissa sitten tehtäisiin?

Puhuja 2 [00:03:29]: Aaa, ihana tällainen ajatus. Oikeastaan näen, että tämä on paljoltikin sitä aikaa, kun lähdetään katsomaan, mitä se esimerkiksi se maaperä siellä on. Ja oikeastaan mehän olemme nyt keväässä, kun nauhoitamme tätä, eli tämä ajallisestikin menee hirveän hyvin tähän metaforaan. Eli kyllä minä näen, että siinä on osittain sellaista, että vähän hoidetaan ja vähän katsotaan, että se kasvi kasvaa oikeaan suuntaan. Poistetaan esimerkiksi, vaikka tomaateista poistetaan näitä varkaita, otetaan niitä turhia rönsyjä sieltä pois. Ja katsotaan, että ollaan menossa oikeaan suuntaan. Mutta sitten siinä on myös mielestäni sellainen maaperän möyhinnän paikka ja vähän ehkä lannoitetaan ja kylvetään uusiakin siemeniä sinne. Eli tämä aika kivasti kyllä johdattelee sinne suuntaan, että näen tämän auditoinnin sellaisena isona mahdollisuutena oppia ja taas kasvaa eteenpäin organisaatiossa.

Puhuja 1 [00:04:41]: Niin, eli tavallaan huomaisi, että sitä kasvia on hoidettu. Sieltä on erotettu sellaisia osia, jotka eivät ehkä enää seuraa mukana. Ja sitten maaperälle on annettu lisää hyvää kasvuvoimaa ja muuta. Sellainen aika kasvua auttava metafora meillä on tässä nyt sitten pohjalla. No hyvä. Jos sitten siirrymme ajattelemaan tätä Metropoliaa ja auditointeja. Meillä on historiaa auditoinneista takana, ja yleensä on usein hyödyllistä pohtia sitä, mistä on tähän tilanteeseen tultu. Ja minkälaisilla eväillä sitten ollaan tästä kasvamassa eteenpäin. Mitä voisit kertoa siitä, että mitä näet, minkälainen se auditointien polku, mikä meillä nyt on takana, niin minkälainen se on ollut? Sinun oma näkökulmasi ulottuu omaan Metropolia-historiaasi, mutta sinä tiedät myös sitä aikaisemmin, mitä siellä on tapahtunut. Olet perehtynyt myös niihin asioihin. Niin kerro vähän siitä polusta.

Puhuja 2 [00:05:48]: Joo. Eli nythän me olemme tällä hetkellä tämän meidän auditointikumppanimme eli Karvin kanssa tekemässä kolmatta kierrosta. Eli kolmas kerta, kun he tulevat meille auditoimaan. Ja Karvinkin malli on hieman muuttunut siinä vuosien varrella. Kun se on yhteistyötä, ja tavallaan sieltä tulee vähän niitä ohjenuoria tai sitä sellaista säännöstöä, miten sitä kasvia pitäisi hoitaa. Jos vielä vähän pidetään siitä kielikuvasta kiinni. Niin tietyllä tavalla me olemme kulkeneet sen meidän kumppanimme kanssa vuosien varrella. Ja toki siellä on ollut erilaisia painotuksia ja kuitenkin tämä sykli on kuusi vuotta, ja siinä ehtii myös paljon organisaatiossa tapahtua. Ja olemme aina vähän erilaisessa pisteessä; on eri strategia, on eri ihmisiä siellä toteuttamassa sitä auditointiin valmistautumista ja niitä käytännönjärjestelyjä. Ja sitten myös ehkä henkilöstöäkin on saattanut siinä matkan varrella vaihtua. Eli sinänsä ne ovat aina uniikkeja ja kertaluontoisia tilanteita.

Puhuja 1 [00:07:06]: Meillähän ajallisesti, jos 2022 on nyt, niin se aikaisempi oli 2016.

Puhuja 2 [00:07:12]: Siitäkin on jo se, todellakin kuutisen vuotta melkein tässä kohta vierähtänyt. Meillähän on Metropoliassa sitten tällainen sisäisten arviointien sykli, joka on huomattavasti paljon lyhyempi. On sovittu tällainen, että kahden vuoden välein arvioidaan sitä meidän toimintaamme. Ja sehän tulee, tämä tavallaan ikään kuin lakisääteinen velvoite ihan sieltä meidän ammattikorkeakoulun laista. Meidän täytyy arvioida omaa toimintaamme ja kehittää toimintamme laatua. Ja sitä kautta yritetään pitää tietysti sitä auditointia siinä läsnä, vähän lyhyemmässäkin syklissä. Mutta tämä on aina sitten vähän jännittävää, kun tulee se ulkoinen auditointi. Mikä on mielestäni kuitenkin hyvä muistaa, että se on aina juuri se kertatapahtuma, ja yksi otanta ja näyttö. Mutta se, mitä me käytännössä siitä voimme saada irti, niin sehän on meille valtava oppimiskokemus. Ja näkisin, että tätäkin tulevaa auditointia ajatellen haluaisin meitä kaikkia rohkaista näkemään näkemään sen sinä mahdollisuutena. Me voimme oivaltaa itsestämme jotain uutta, saada sitä palautetta niistä meidän hyvistä, toimivista käytänteistämme. Ja sitten myös saada oikeasti sellaista konkreettista hyvää palautetta siitä, miten ulkopuolinen taho, peilaten siihen mitä olemme kertoneet, että toimimme, antaa sitten meille tällaisia kehittämissuosituksia. Mutta matkahan on ollut tässä mielestäni sillä lailla kuitenkin jo pitkä tähänkin mennessä, että ihan näiden sisäisten auditointien osalta olemme paljon menneet eteenpäin. Minusta tuntuu, että sekin on ollut sellainen koeponnistelu, ja olemme sen edeltävän ulkoisen auditoinnin jälkeen niidenkin toteutustapaa tässä kehittäneet matkan varrella.

Puhuja 1 [00:09:08]: Joo. Siinä tosiaan on, se ulkoinen auditointihan on, niin kuin sanoit, se perustuu ammattikorkeakoululakiin. Ja meidän on osallistuttava tällaisiin. Ja sitten toinen, mikä sieltä laista tulee, niin niiden tulokset ovat julkisia. Eli se, mitä sieltä sitten, mitä me itse olemme arvioineet ja mitä se ryhmä meille sitten kertoo, se julkistetaan. Ja kaikista ammattikorkeakouluista näitä on sitten luettavissa siellä Karvin sivustolla. Mutta meillähän on tehty sellainen kiinnostava päätös, että näiden julkisten lakisääteisten auditointien välillä tapahtuvat sisäiset auditoinnit, ne eivät ole ihan erilaisia verrattuna näihin Karvin mallin mukaisiin. Kertoisitko vähän siitä, minkälaista se väleillä tapahtuva on. Ja mitä yhteistä tai mitä ehkä erilaista siinä sitten on? Ne kuitenkin muodostavat sellaisen tietyn helminauhan tässä meidän historiassa. Niin miten ne helmet näkyvät siellä eri tavalla kuin sitten nämä Karvin helmet? Jos näin voisi sanoa.

Puhuja 2 [00:10:21]: Tuo onkin hyvä, että nostit tämän asian esille, koska minä oikeastaan näen, että se sisäinen auditointi tukee vielä paljon enemmän sitä meidän omaa tapaamme tunnistaa niitä kehittämiskohteita ja tehdä sitä peiliin katsomista. Ja sitäkin positiivisessa hengessä, rakentavassa hengessä miettiä, että mitkä asiat toimivat, mihin seuraavaksi suunnata paukkuja. Eli siltä olin siinä on paljon enemmän mahdollisuuksia, miten niitä halutaan toteuttaa. Ja siinäkin on ollut meillä hieman varianssia. Meillä sen 2016 ulkoisen auditoinnin jälkeen tehtiin 2018 vähän tällainen, ensimmäisiä tällaisia sisäisiä arviointeja, minkä tuloksia olen itse nähnyt. En toki silloin vielä itse ollut Metropoliassa, mutta saimme tätä tällaista sisäisten arviointien systematiikkaa käynnistettyä. Ja itse aloitin Metropoliassa todellakin toiminta-arkkitehtina silloin 2020, ja heti ensimmäisenä tehtävänäni oli, että nyt tulee tehdä tämä itsearviointi. Ja siinä meillä oli ajatuksena koko ajan, että tässä nyt lähdetään katsomaan sitä, mitä tämä tuleva, tämän vuoden ulkoinen auditointi ja Karvin auditointimalli meiltä edellyttää. Vähän aloimme harjoittelemaan sen mukaista toimintatapaa ja otimme jo siinä vaiheessa käyttöömme tämän Karvin auditointikäsikirjan, jossa on hyvä pohja tällaiselle itsearvioinnille. Lähdimme sitä kautta toteuttamaan hyvin tällaisella helpolla tavalla. Eli tällainen itsearviointikysely, joka toteutettiin sähköisenä kyselynä. Sitä kautta sitten tutustumaan tähän Karvin malliin ja pääsemään siitä kiinni, että ensinnäkin, missä olemme nyt menossa, jos peilataan sen mallin mukaisesti. Ja sitten, että tultaisiin jo vähän tutuksi, minkälaisia kysymyksiä, mihin asioihin meidän tulisi tässä sitten fokusoitua jo sitä seuraavaa ulkoista auditointiakin ajatellen.

Puhuja 1 [00:12:30]: Joo. Se on ollu varmaan sellainen hyvä, kauaskantoinen päätös, että valitsimme tehdä sen tällä Karvin mallilla. Vaikka se oli sisäinen, niin silti me harjaannuimme sitten tietyllä tavalla niihin kysymyksiin. Ja osa sellaisista vaikeuksista, mitä sen mallin soveltamisessa ehkä korkeakouluilla sitten on, onkin jo selätetty siinä vaiheessa. Näkisitkö, että nyt… Sinunkaan perspektiivisi ei ole niin montaa vuotta, mutta pystyisitkö sinä erottamaan, tai haluaisitko nostaa jotain vaikutuksia, mitä me olisimme jo voineet havaita näiden menneiden… Eli nyt puhutaan, siellä 2016 kun oli se edellinen Karvin auditointi, sitten 2018 on ollut sisäinen auditointi, 2020 oli toinen sisäinen auditointi, joka perustui Karvin malliin, ja nyt 2022 meillä on tulossa uusi ulkoinen auditointi. Niin erottuuko mielestäsi joitain vaikutuksia toimintaan ja toiminnan kehittämiseen, jotka voisivat suoraan tavallaan johtaa siihen, että ne oivallukset ovat tulleet näissä auditoinneissa?

Puhuja 2 [00:13:46]: No sanoisin, että tämä on ollut sellaista… Niitä alkuaskelia toki on tätä ennenkin tehty, laadunhallintaa ja auditointeihin liittyviä asioita, mutta tälle meidän nykyiselle mallillemme tämä on ollut ikään kuin opettelun polku. Ja tätä olemme harjoitelleet tässä koko matkan ajan. Itse kuin aloitin silloin 2020, ja todellakin sitä ensimmäistä Karvin mallin mukaista itsearviointia tehtiin, niin kyllä siinäkin koko ajan korostui se ajatus siitä, että tässä harjoitellaan, ja harjoitellaan yhdessä. Ja uskon, että meillä on kuitenkin vielä paljon harjoiteltavaa. Ja siihenhän tämä meidän laadunhallinnan ydinkin pohjautuu. Meillä on tämä Demingin ympyrä, jatkuvan parantamisen ja kehittämisen sykli, eli tämä PDCA-sykli siellä pohjalla. Emmehän me senkään pohjalta ikinä koskaan ole valmiita varsinaisesti, vaan aina on jotain, mitä voidaan harjoitella. Ja olen itse aiemmassa työurassa ollut erilaisissa tällaisissa sisäisissä auditoinneissa mukana, niin jotenkin näen sellaista, että me olemme menossa sillä lailla, että saisimme vähän monipuolisempia tapoja tehdä, esimerkiksi näitä sisäisiä arviointeja. Että voisi jossain vaiheessa tulla jopa sen tyyppistä, jotain prosessiauditointia. Ja tällä tarkoitan nyt nimenomaan siinä, kun ollaan lanseeraamassa vaikka jotain uutta toimintaa tai toimintatapaa, niin siihen liittyen vaikka sitten tällaisella hyvin kevyellä arvioinnilla voidaan katsoa, kuinka se uusi toimintatapa on juurtunut sinne käytäntöön. Onko se kaikille selvää. Ja sitä kautta saada sitten hyvää sellaista tietoa siitä, mitä täytyisi vielä ehkä kehittää, tai onko siellä toimintatavoissa jotain sellaista, mikä ei nyt sitten kuitenkaan toimi, ja täytyy uudelleen arvioida sitä tilannetta. Sinänsä näkisin, että me olemme todella hyvällä polulla. Ja siinä mielessä olen tosi iloinen siitä matkasta, mitä olemme jo tässä vaiheessa yhdessä käyneet. Ja toivoisin, että tätä kautta me yhdessä opimme sitäkin, että tämä auditoiminen, oli se sitten sitä, että jokin ulkoinen taho meitä tulee arvioimaan tai sitten, että me itse arvioimme omaa toimintaamme, niin tämä on nyt nimenomaan sellainen asia, että meitä hyödyttää oppia tämä. Tämä palvelee meidän kaikkea toiminnan kehittämistä. Eli saataisiin tästä sellainen työkalu sinne toiminnan kehittämisen varastoon.

Puhuja 1 [00:16:34]: Tuo on kanssa mielenkiintoinen näkökulma. Monta kertaahan, tai tietysti nyt aina auditointien fokus on kohdistaa valoa sinne, mitä tehdään. Eli se auditointi on tavallaan menetelmä ja väline tuottaa tietoa jostakin. Sellaista pysäytyskuvaa ikään kuin voisi ajatella. Mutta meillä on ollut nyt sitä toistoa tässä, niin kuin tuossa kerrattiin näitä vuosia ja tapahtumia. Ja kun sanotaan, että harjoitus tekee mestarin, niin voisimmehan me pohtia sitä siitäkin näkökulmasta, että nyt kun olemme tehneet sitä auditointitoimintaa nimenomaan, niin onko siellä jotain, voisimmeko tavallaan joissain asioissa kehittyä paremmaksi itsemme arvioijaksi. Juuri sitä, että nyt se valokeila hetkeksi tässä keskustelussa siirtyisikin auditoinnin kohteesta siihen itse auditointitekemiseen. Voimmeko me tulla paremmiksi arvioitavana olijoiksi tai auditoitavana olijoiksi. Saatko kiinni tästä näkökulman vaihdoksesta?

Puhuja 2 [00:17:46]: Joo, kyllä. Siis mielestäni se oikeastaan kytkeytyy siihen hyvään laatukulttuuriin ja hyvään palautekulttuuriin. Että pystytään tavallaan tunnistamaan se palautteen merkitys. Ja sitten myös olemaan sillä lailla rehellisiä ja avoimia ottamaan sitä palautetta vastaan. Se ei kohdistu meihin henkilöinä. Tässähän ei yksittäisiä toimijoita arvioida, vaan tässä arvioidaan meidän organisaatiomme toimintatapoja. Eli sinänsä tämä on myös… Meillä kaikilla on tietysti… Saattaa heti tulla, että minua arvioidaan. Mutta että päästäisiin siitä irti, ja nähtäisiin ennemmin ne asiat asioina. Ja pystyttäisiin tunnistamaan sieltä, että nimenomaan tämä auttaa meitä tekemään sitä meidän työtämme paljon paremmin. Siitä näkisin, että olisi kyse pidemmässä juoksussa. Ja totta kai sekin vaatii harjoittelua. Se, että pystytään ottamaan sitä palautetta vastaan. Mutta tämä ihan yhtä lailla mielestäni siihen meidän kaikkeen palautekulttuuriin kytkeytyy. Meillähän on paljon meidän toiminnassamme sellaista, että saamme opiskelijoiltamme palautetta. Tai me annamme opiskelijoillemme ikään kuin arviointien kautta palautetta. Tai sitten kerrataan sitä, mitä olemme vaikka niiden palautteiden pohjalta tehneet. Eli annetaan vähän tällaista palautetta palautteista. Eli kyllä näen, että tässä ihan yhtä lailla harjoitellaan niitä tärkeitä taitoja, jotta meillä olisi sellainen kypsä tapa suhtautua siihen palautteen antamiseen ja palautteen saamiseen. Ja myös oikeasti siihen palautteen hyödyntämiseen. Sitä olen itse tässä paljon nyt näiden sisäisten arviointien kautta, että miten me sen hyödynnämme ja tunnistamme ne oikeat asiat, mihin pitäisi tarttua kullakin hetkellä. Ja sitten saamme niistä vielä tunnistettua ne juurisyyt, joita lähteä taklaamaan. Kyllä tämä on aikamoista harjoittelua monellakin tavalla.

Puhuja 1 [00:20:13]: Joo, ja tuo on hirveän iso asia, minkä nostat. Se laatukulttuuri ja sen osana palautekulttuuri. Tuo on tosi tärkeä. Kiva, että se tässä keskustelussa nyt näin selkeästi meillä tuli tähän keskiöön. Se on iso juttu. Se on sellainen teema, mitä me jatkossakin tulemme tässä podcast-sarjassa käsittelemään. Juuri tämä, miten suhtaudumme palautteeseen ja miten suhtaudumme auditoitavana olemiseen. Että miksi se jännittää, ja miten meidän täytyisi sitä meille sitten omaksi ottaa, sitä toimintaa. Haluaisitko ihan tiivistää jonkin sellaisen yhden viestin, mitä ajattelisit, nyt kun olemme tässä menossa kohti, olemme tekemässä juuri itsearviointia. Se on iso osa jo tätä auditointiprojektia. Ja se vierailu on tulossa siellä marraskuun lopussa. Niin haluaisitko ihan sellaisen ydinviestin, mitä haluaisit nyt lähettää Metropolian ihmisille?

Puhuja 2 [00:21:14]: Haluaisin oikeastaan tässä vaiheessa kaikille sanoa, että älkää pelätkö sitä auditointia. Se ei oikeastaan ole mitenkään pelottava asia. Me olemme hyvässä vaiheessa itsemme kanssa. Ja se, että olemme rehellisiä siitä, missä menemme, niin se on tärkeä taito, jotta pystymme oppimaan ja parantamaan sitä toimintaa. Auditointi on meille ihan valtava mahdollisuus. Opettajien näkökulmasta etenkin, puhutaan paljon juuri tästä reflektoinnista, niin tämä on myös se paikka, missä pystymme pysähtymään hetkeksi ja vähän reflektoimaan sitä meidän omaa toimintaamme. Me teemme sitä monissa eri sykleissä. Tietysti juuri yksittäisen opetusjakson toteutuksen osalta tai sitten vuosisuunnittelun osalta pysähdytään aina hetkeksi katsomaan, missä mennään ja mitä ollaan tekemässä. Mutta tämä on nyt nimenomaan se kuuden vuoden sykli siitä, että voimme katsoa, missä mennään, mitä olemme tehneet. Ja näen, että tämä on myös sillä lailla, että kun me olemme rohkeita ja rehellisiä siitä, missä olemme nyt, niin silloin meillä on paljon parempi pohja ponnistaa taas eteenpäin. Eli suhtaudutaan tähän oppimiskokemuksena ja mahdollisuutena nimenomaan oppia yhdessä. Näen, että se on se tärkein. Että teemme tätä yhdessä, me kaikki metropolialaiset; sekä meidän opiskelijamme, henkilöstö ja myös kaikki meidän sidosryhmämme. Eli tämä on sellainen yhteinen mahdollisuus oppia.

Puhuja 1 [00:22:59]: Kyllä. Se on hyvä tiivistys. Ja erityisesti nuo sanasi, kun sanoit, että ollaan rohkeita ja rehellisiä. Se oli oikeastaan sellainen, erityisesti minuun kolahti nyt tässä, kun ne ääneen lausuit. Näin me olemme nyt piirtäneet kaarta sieltä aiemmasta nykyhetkeen ja vähän kurkanneet sinne, että millä eväillä olemme sitten menossa eteenpäin. Ja tästä eteenpäin tämä podcast-sarja tulee keskittymään enemmän tämän auditointikierroksen erityispiirteisiin. Ja ensi jaksossa meillä on vieraana auditointiasiantuntija Mirella Nordblad Karvista. Ja Mirellan kanssa puhumme juuri tästä kehittävän arvioinnin periaatteesta. Puhumme myös siitä, miksi se auditointi jännittää, ja onko meidän tarpeen jännittää sitä. Katsotaan, mitä Mirella kertoo meille ehkä muistakin korkeakouluista. Hän on nähnyt erilaisia suhtautumistapoja erilaisissa korkeakouluissa, ja on kiva kuulla, mitä hän sitten kertoo. Näin olemme saaneet tämän podcast-sarjan käyntiin. Toivottavasti tästä on tullut paljon ajatuksia kuulijoille. Kiitos, Sofia, kun olit meidän ensimmäisenä vieraanamme.

Puhuja 2 [00:24:15]: Kiitos!

Puhuja 1 [00:24:16]: Ja kiitos jokaiselle, sinulle, joka siellä kuuntelet tätä. Seuraa myös tulevia jaksoja, ja laita palautetta Annalle ja Virvelle. Eli Anna.Zaikova@metropolia.fi tai Virve.Kentta@metropolia.fi. Jos haluat, että käsittelemme jotain erityistä aihetta, niin kerro. Tai jos haluaisit vaikka itse tulla jutustelemaan tänne meidän kanssamme auditoinnista, niin ilmianna sekin. Me kutsumme vieraita. Kiitos!

[äänite päättyy]