Pedagogin hetki 2: Miten opetetaan oppimaan

Puhuja 1 Markus Norrena
Puhuja 2 Juhana Kokkonen

[musiikki]

Puhuja 1 [00:00:09]: Tervetuloa Pedagogin hetkeen, jossa keskustelemme kaikenlaisesta opettamiseen liittyvästä Metropolian digitaalisen muotoilun lehtorin näkökulmasta. Varoitus kuitenkin, että vaikka teemme tätä podcastia työaikana, niin se mitä sanomme ei välttämättä edusta Metropolian virallista kantaa. Täällä keskustelemassa jälleen tänään minä Markus, ja kollegani Juhana. Tämä on nyt jo meidän toinen jaksomme, ja tämän päivän teemana olisi oppimisen metataidot. Toivottavasti tämä meidän podcast -sarjamme pikkuhiljaa löytää muotonsa, tai selvästikin löytää muotonsa, mulla on ainakin selkeästi erilainen fiilis tällä kertaa, että nyt minä tiedän mitä me olemme tekemässä. Miten sinulla Juhana?

Puhuja 2 [00:00:57]: Mitenkäs tässä, ihan hyvillä fiiliksillä. Tämä on tietenkin aihe, jota olen itse miettinyt pitkään jo tehnyt ja tehnyt pitkään näitä oppimisen oppimista, ja sellaisia aiheita tavallaan puinut. Hauska päästä niistä juttelemaan.

Puhuja 1 [00:01:11]: Joo, minun pitää sanoa, että en ole ehkä pohtinut niitä niin syvällisesti kuin sinä. Tästä tuleekin tosi kiinnostavaa. Luulen, että aika moni puhuu, että on tärkeää että oppii oppimaan. Mutta kuinka moni on kuten minä, joka ei sitten pohdi sitä sen syvemmälle, että mitä se oikeastaan tarkoittaa ja minkälaisia metodeja ja menetelmiä siihen voi olla ja muuta. Ainakin itse ole jäänyt siihen, että se on kaunis peritaate. Mutta olenko pohtinut sitä syvempään? Ehkä alitajuisesti.

Puhuja 2 [00:01:38]: Meillähän on ollut varmaan kymmenkunta vuotta sellainen koulun aloitus noille aloittaville ykkösille, että on viikon tai kahden – vähän on vuodesta vaihdellut sen pituus, niin metataitoihin keskittyvä kurssi, jossa käydään näitä läpi.

Puhuja 1 [00:01:56]: Keskustellaan kohta tästä varsinaisesta aiheesta ja siitä mitä siellä aloituskurssilla tehdään, tai mitä tämä voi tarkoittaa. Mutta mietin, että jäikö meillä viime kerralla, kun taustoitimme meidän podcastia ja meitä ja digitaalista muotoilua, niin jäiköhän meillä käsittelemättä yksi asia. Eli se, miksi kukaan kuuntelisi meitä tai miksi me teemme tätä. Kyllähän me olemme pitkään tehneet tätä, mutta onko meillä mitään sanottavaa sen suhteen, että mitä annettavaa meillä mahtaa olla. Tai miksi me olemme täällä ja teemme tätä?

Puhuja 2 [00:02:24]: Niin, jäikö se kuulijan päätettäväksi, että onko tässä mitään tolkkua. Mielestäni meidän jollain tavalla erityisanti voi olla se, että meillä on ollut aika pieni, mutta kohtuullisen tiivis opettajaryhmä jo pidemmän aikaa. Me olemme tehneet, silloin just kymmenisen vuotta sitten, sellainen radikaali opetuksen muutosprosessi, jossa me käytännössä muutimme opetustyyliämme hyvin radikaalisti. Siinä samassa silloin mietittiin, että mitä ja miten haluamme tehdä. Mielestäni se oli erittäin onnistunut myös se muutos, että emme ole halunneet siitä takaisin alkupisteeseen, vaan se on ollut kaikin puolin onnistunut muutos. Sen minä näkisin, että on ainakin yksi tulokulma, joka voisi kannustaa jonkun ehkä kuuntelemaankin näitä.

Puhuja 1 [00:03:22]: Kyllä, siitä olen samaa mieltä. Voisin ehdottaa vielä, että yksi tulokulma voisi olla se, mistä puhuimme viime kerralla, että emme nosta opettajina itseämme muiden yläpuolelle. Tämänkään podcast -sarjan idea ei ole se, että kerromme miten asiat pitää tehdä, vaan tämän on tarkoitus, että tämä antaa ideoita muille ja tarjoaa keskustelun ja mahdollisesti dialoginkin mahdollisuutta. Onhan meillä sähköpostiosoite, jonne otamme ehdotuksia vastaan ja muuta. Että tämä olisi enemmän tasa-arvoista keskustelua, jota tarjoamme muille herättämään ajatuksia japohdintaa.

Puhuja 2 [00:03:56]: Kyllä, se pitää paikkansa. Ehkä yhtä totuutta ei ole, ja ainakaan meidän alalla sellainen näkemys on yleensä huono, että pyrittäisiin johonkin yksittäiseen totuuteen. Tällaisissa asioissa moninaisuus ja tiedon jako ovat tavallaan se, millä kaikki pääsevät kukoistamaan.

Puhuja 1 [00:04:31]: Tuli jostain vain mieleen, että oletko huomannut, että jos lukee näitä virallisia eri oppimisen teorioita ja pedagogisia malleja kuten collaborative learning ja näitä problem based learning. Niin niissä kaikissa on aika paljon päällekkäistä. Nekään eivät ole puhtaasti erillään, että on selvästi että näin pitää tehdä, vaan ne sekoittavat vaan erilaisia näkemyksiä, eri ideoita ja niissä on päällekkäisyyksiä. Niistä voi kanssa poimia parhaat palaset itsellensä tai hakea inspiraatiota.

Puhuja 2 [00:05:02]: Niin, voisi sanoa, että oppimisen teoriatkin ovat vain näkökulmia asiaan. Tavallaan se, minkä näkökulman valitset vahvistaa joitain tiettyjä elementtejä, ja ehkä jättää osan elementeistä sivuun. Mutta kyllähän nykyiset oppimisen teoriat ovat kaikki aika lailla samaa sukua toistensa kanssa, että ei siellä sellaista ihan hirveää riitaa mielestäni ole asioiden välillä.

Puhuja 1 [00:05:29]: Totta. Ilmaisit ehkä vähän paremmin sen, mitä ajattelin kanssa. Kyllä, tällaista on. Mutta joo, tämän päivän teema oppimisen metataidot ja miten opetetaan oppimaan. Lähdetäänkö siitä meidän alkukurssistamme, joka meillä on ykkösille? Vai haluatko ensin sanoa mitä oppimisen metataidot ja miten opetetaan oppimaan, mitä se tarkoittaa sinulle.

Puhuja 2 [00:05:50]: Lähdetään ehkä sellaisesta yleisemmästä, jos sopii. Minä tässä juuri mietin erilaisia lähestymistapoja tähän aiheeseen, ja tuli sellainen metafora mieleen. Vaikka en ole sitä aikaisemmin käyttänyt, se edustaa tavallaan näkemystäni siitä, mitä ylipäänsä oppiminen on tai miten oppiminen tapahtuu. Tässä ajattelen, että sellainen sienirihmasto edustaa tavallaan oppimista. Jos ajatellaan, että maan päälle ilmestyvä, pullahtava sieni, olisi tässä meidän tapauksessa työelämässä hyvin pärjäävä ammattilainen, niin sitä ennen täytyy tapahtua hirveän paljon asioita, jotta se ikään kuin näkyvä sieni sieltä pullahtaa esiin. Mitä tällä metaforalla ajan takaa on se, että kaikki liittyy kaikkeen. On hyvin tärkeää, että oppiminen tapahtuu yhteisössä niin, että ollaan yhteydessä muihin. Sen lisäksi täytyy kauhean moni muu kontekstissa täytyy olla oikein, jotta oppiminen voi tapahtua. Näitä tavallaan voi miettiä, että mitkä olisivat yleisiä oppimaan oppimisen juttuja, joita meillä opetuksessa ylipäänsäkin käytetään aika paljon tai mitkä ovat näkyvillä paljon meidän digitaalisen muotoilun opetuksessa. Tässä on taas pieni lista, minä nähtävästi teen tällaisia listoja. Ensimmäisenä ja tärkeimpänä ehkä on kannustavuus, että kaikkia kannustetaan ja motivoidaan koko ajan. Tämä tapahtuu ihan hyvin pienilläkin asioilla, että huomioidaan ylipäänsä ihminen yksilönä on jo aika hyvä kannustin. Tai annetaan vähän palautetta jostain nopeasti, tai ylipäänsä ollaan ystävällisiä. Toinen tärkeä asia nimenomaan oppimaan oppimisen näkökulmasta on se, että jos tulee tehtäviä, oli ne sitten yksilö tai ryhmätehtäviä, niin niiden täytyisi olla riittävän väljiä. Että niissä on liikkumatilaa, ja ehkä jopa vähän epämääräisiä, jotta ne aiheuttavat vähän ärsytystä myöskin opiskelijoissa. Tällä tavalla opiskelija joutuu määrittelemään mitä se on tekemässä, ja se on mielestäni tärkeä lähtökohta. Pitää tavallaan ottaa aina kaikki asiat, joita olet tekemässä omakseen. Tietyllä tehtävien väljyydellä tätä voidaan auttaa. Kolmas asia olisi kommunikaation kannustaminen. Se, että jaetaan omaa tietoa ja tietämättömyyttä ryhmässä on hirveän tärkeää. Ei pelkästään opettajalle päin, vaan myös omalle vertaisryhmälle. Se tietenkin vaatii sen, että ryhmän täytyy tuntua riittävän turvalliselta, jotta voit näyttää oman tietämättömyytesi ja tyhmyytesi. Mutta yleisesti kun ollaan ryhmäoppimistilanteita tutkittu niin on tultu siihen tulokseen, että myös niillä ei-asiantuntijoilla, joilla ei ole kovin paljon tietämystä aiheesta, niin on itse asiassa hyvin ratkaiseva merkitys uusien tulokulmien ja näkökulmien syntymiselle. He osaavat kysyä ne tyhmät kysymykset, ja he osaavat mennä sinne ihan ytimeen, että hetkinen mitä tämä edes on mitä me teemme. Sinänsä kommunikaatio on hirveän tärkeää. Sitten opettajan näkökulmasta taas palaute on tärkeää. Tämä liittyy osittain kannustavuuteen, mutta todella timanttisen ammattitaidon taustalla on se, että olet saanut aitoa palautetta joltain asiantuntijalta siitä asiasta, mitä olet tekemässä. Tämä on opettajalle sellainen vaatimus, pitää pystyä antamaan suoraa ja rehellistä palautetta. Jos joku on tosi huono, niin se täytyy pystyä sanomaan, tietenkin sillä lailla riittävän pehmeästi, että ei täysin motivaatio katoa. Mutta palautteen antaminen on tärkeää. Viimeinen pointti on, että ehkä kaikista tärkeintä on se, että tehtäville ja asioille annetaan riittävästi aikaa. Tämä on mielestäni itsekin… hyvin usein en tätä noudata riittävästi. Jos mietitään mitä todellinen oppiminen on, niin se on pitkä ja hikinen ja aika kivinen tie. Siinä täytyisi pystyä tekemään erilaisia kokeiluja ja pitäisi pystyä tai olla aikaa reflektoida sitä mitä on tehty. Pitäisi olla monella tavalla aikaa oman ajattelun kehittämiseen. Eli pitää antaa riittävästi aikaa, jotta oppiminen tapahtuu. Se unohtuu aika usein tällaisessa kiireisessä kouluympäristössä, jossa pitäisi päästä eteenpäin ja näin. Tässä mielessä yritän edustaa aina kun vain mahdollista, tällaista laatu korvaa määrän ajattelua. Mieluummin edes yksi todella hyvin tehty asia, johon on käytetty aikaa ja sitä ajattelun voimaa opiskelijoiden puolelta, kuin että tehtäisiin kamalasti pieniä, mutta vähän sellaisia vasurilla tehtyjä tehtäviä.

Puhuja 1 [00:12:05]: Huh huh, olipa taas lista, hyvä. Hienoa. Katsotaan sinun listaasi, eli ensimmäisenä kohtana sinulla on kannustaminen. Tulee kannustaa oopiskelijoita, miksi ihmeessä.

Puhuja 2 [00:12:17]: Oppimista tapahtuu toki myös esimerkiksi epämiellyttävien, traumaattisten tapahtumien johdosta. Käytännössähän me opimme koko ajan, mutta jos haluamme luoda positiivisen oppimisen kierteen, niin vahva motivaatio mennä läpi harmaan kiven on kaikista tärkein. Jos sinulla on usko siihen, että kykenet oppimaan tämän vaikean asian niin todennäköisesti opit sen. Mutta jos et usko itseesi niin et todennäköisesti tule sitä koskaan tekemään.

Puhuja 1 [00:12:48]: Hauska, että valitsit tavallaan sen tulokulman, joka minullakin oli mielessä kun esitin kysymyksen. Olin juuri sanomassa sitä, että vaikeita asioita, ne jotka oikeasti ottavat päähän ja aiheuttavat ahdistusta ja kipua. Niitähän me muistetaan hyvin, mutta se ei ehkä pitkällä aikavälillä tosiaan ole paras tapa oppia asioita. Oppiminen ei saa olla liian helppoa, se vaatii jonkinlaista effortia, rasitusta, panosta siihen. Mutta se, että on hyvä oppimisympäristö, jossa voi olla oma itsensä ja joku kannustaa niin sehän on mitä parhain ympäristö kyllä oppia.

Puhuja 2 [00:13:30]: Kyllä, tämä ajatus tulee oikeastaan minulle sellaiselta oppimisen tutkijalta kuin Sugata Mitralta, jolta me olemme myös lainanneet niin kutsutun mummopedagogiikan meidän näihin syventäviin opintoihin. Eli Sugata Mitralla oli tällaisia opetuskokeiluja jossain koulussa. Siellä opettaja tuli aamulla jonkun tehtävän kanssa, joka on itse asiassa tämä seuraava kohta listastani. Eli opettajalla oli jonkinlainen kysymys oppilaille, se saattoi olla esimerkiksi ”minkähän takia dinosaurukset olivat niin suuria”. Eli se oli tavallaan aika jollain tavalla houkutteleva, mutta jollain tavalla aika epämääräinen kysymys, johon ei välttämättä löydy edes mitään yhtä oikeaa vastausta. Vaan tällainen laaja kokonaisuus, joka houkuttelee tekemään. Mutta se miten kannustavuus näissä kokeiluissa oli tehty, oli että opettaja lähti pois tästä tilasta, mutta siellä oli aina läsnä joku eläkkeellä oleva mummo tai pappa, jonka tehtävänä oli ainoastaan ihastella kuinka hienoja löytöjä nämä opiskelijat tai oppilaat ovat tehneet kun he tutkivat tätä aihetta. Ja tietenkin samalla vähän katsoa ,että kukaan ei rupea kiusaamaan toista tai muuta, nämä olivat käsittääkseni alakouluikäisiä ketä tässä testattiin. Mutta sen tyyppistä kannustamista, se meitä kaikki jollain tavalla motivoi, jos meitä ihaillaan tai meidän vaivannäkö nähdään, että se tulee nähdyksi. Se on tässä ehkä se ytimessä oleva asia.

Puhuja 1 [00:15:19]: Plus, että tällainen mummopedagoginen lähestyminen opetukseen on opettajille aika mukava myös, että voi asettua taustalle ja vain ihailla sitä mitä taitavat opiskelijat tekevät, että onpas hienoa.

Puhuja 2 [00:15:28]: Kyllä.

Puhuja 1 [00:15:30]: Miten muuten sanoisit, onko tämä lähestyminen enemmän aikuisopiskelijoille, sinun koko lista, vai päteekö tämä oppimiseen kaiken kaikkiaan sekä lapsille, että aikuisille?

Puhuja 2 [00:15:47]: Itse kun en ole opettanut lapsia niin vaikea sanoa. Uskoisin, että ihan samat. Nämähän ovat lähinnä sellaisia, millä lailla ohjataan käytöstä johonkin miellyttävään, oppimista ohjaavaan suuntaan. Niin mikseivät ne toimisi kenellä tahansa, mutta käytännönkokemusta ei tosiaan ole itselläni kuin aikuisista.

Puhuja 1 [00:16:10]: Kyllä, ei minullakaan ole kokemusta. Sinulla oli ensin kannustaminen, sitten että on väljät tehtävät, että opiskelijat joutuvat itse määrittelemään niitä. Sitten oli kommunikaatioon kannustaminen, eli jakaminen. Tästä jaan vahvasti kokemuksen, että on tärkeää jakaa myös tietämättömyytensä. Ryhmässä oppimisessa on tosi tärkeää, että on joku joka uskaltaa kysyä paljon asioita. Siis vaikka se lähtisi joko siitä, että tietää paljon asioita ja haluaa tietää lisää, tai sitten tietämättömyydestä, että ei oikeasti ymmärrä ja esittää niitä kysymyksiä. Koska kun niitä joutuu ehkä käymään mahdollisesti uudestaan läpi, ja vääntämään vähän enemmän rautalangasta niin ne aukeavat varmasti paljon paremmin kaikille muillekin ja tilanne selkiytyy.

Puhuja 2 [00:16:55]: Kyllä. Tietämättömyyttä pitäisi mielestäni ylistää paljon enemmän ylipäänsäkin. Stuart [?? 00:17:03] on kirjoittanut siitä hienon kirjan ”Ignorance, how it drives science”, jonka ajatuksena on se, että tiede kehittyy ainoastaan sitä kautta, että koko ajan lisäämme tietämättömyyden määräämme. Eli tiede ei oikeastaan edistä tietämistä, vaan sitä että tiedämme koko ajan laajemmin ja syvemmin mitä me emme vielä tiedä.

Puhuja 1 [00:17:27]: Totta. Entä sitten tietämättömyys suhteessa opettajaan? Onko haastavaa, jos… pitääkö opettajankin hyväksyä oma tietämättömyytensä?

Puhuja 2 [00:17:38]: Mielestäni ehdottomasti opettajan… jos ajatellaan meidän viime kertaisen listamme tasa-arvoisuus -kohtaa, niin on erittäin tärkeää itse asiassa, että opettajakin on tietämätön joistain asioista. Mikään ei ole kannustavampaa kuin se, että joku opiskelija tietää jostain asiasta enemmän kuin opettaja.

Puhuja 1 [00:18:01]: Kyllä, uskon tohon, tähän tasa-arvo -lähestymiseen varsinkin tässä. Sitten seuraavana sinulla oli listassa palaute. Voin suoraan tunnustaa, että se on tosi vaikeaa minulle, antaa suoraa ja rehellistä palautetta. Yleensäkin joskus on helpompaa vain yrittää kannustaa, ja tietenkin suoran ja rehellisen palautteen pitäisi myös olla kannustavaa, mutta silti se, että löytää myös kriittisen puolen itsestään ja osaa kritisoida työtä rakentavasti ja kannustavasti.

Puhuja 2 [00:18:35]: Kyllä. Se vaatii sen, että on… En tiedä miten se onnistuisi esimerkiksi sellaisessa tapauksessa, että olisi vaikka satoja opiskelijoita ja et edes oikein tunne heitä. Mielestäni siihen suoraan, rehelliseen palautteeseen täytyy liittyä myös luottamussuhde, että opiskelija luottaa, että tämä on ensinnäkin ihan validi tyyppi antamaan palautetta.Ja toisaalta se, että on ikään kuin ihmissuhde siinä, joka antaa tilaa sille, että voidaan ottaa myös jollain tavalla epämiellyttävää asiaa vastaan. Se menee myös sinne jollain tavalla tunneälykkyyden tai jonkun puolelle siinä mielessä.

Puhuja 1 [00:19:28]: Kyllä. Viimeisenä oli aikaa tehtäville ja asioille, ja itse asiassa siitähän me puhuimme viimeksi, ainakin lyhyesti, että oppimien vie aikaa ja reflektointi vie aikaa. Ajattelun kehittyminen vaatii aikaa myös, mikä kiireisessä yhteiskunnassa voi olla haastavaa.

Puhuja 2 [00:19:43]: Kyllä. Olen esimerkiksi teettänyt itse aika paljon sen tyyppisiä tunnilla tehtäviä, että pienissä ryhmissä keskustellaan vaikka jostain vaikeasta tekstistä. Niin on hirveän vaikea olla itse tekemättä mitään, että joku että pitäisi olla itse opettajana aktiivinen, se käynnistyy tosi helposti. Mutta sitten taas kun antaa aikaa riittävästi, ja opiskelijatkin tietävät, että meillä on nyt aikaa tässä miettiä tätä ääneen yhdessä, pohtia, niin se selvästi syventää sitä. Jokainen joutuu silloin käyttämään omia aivoja sen asian miettimiseen, eikä vain esimerkiksi kuunnella opettajan mielipiteitä asiasta.

Puhuja 1 [00:20:35]: Kyllä. Kiitos, se oli hyvä lista. Olin itse nopeissa muistiinpanoissa vain ollut, että oppimisen metataidot, miten opetetaan oppimaan, että keskeistä lienee, että saa opiskelijassa aikaiseksi motivaatiota eli halua oppia, jotta ottaa sitten vastuuta itse oppimisestaan. Opiskelijalla pitää olla myös kokonaiskuva opiskelusta, ja ymmärtää sitä lähestymistapaa mitä käytetään. Just, että jos puhutaan metataidoista niin olisi tärkeää, että opiskelija pääsee eroon mahdollisista vanhentuneista käsityksistä oppimisesta ja koulusta ja ymmärtää oman vastuunsa, ja osaa ottaa sitä. Ymmärtää, mitä opettajan rooli on tässä vastuussa myös, ja mikä oma rooli on. Sitten minulla on, että myös kriittinen ajattelu on keskeistä oppimisen metataidoissa, että osaa tarkastella asioita kriittisesti. Ne taisivat olla minun muistiinpanoni.

Puhuja 2 [00:21:32]: Kyllä, aika saman tyyppisiä kuin tossa minun, vähän vain eri sanoilla. Kokonaiskuva siitä oppimisesta on kyllä hyvä lisä. Pitää olla joku ikään kuin iso, pitkäntähtäimen näkemys siitä, mihin tämä johtaa. Se varmaan tulee lähelle myös sitä läpinäkyvyyden periaatetta, josta me viimeksi puhuimme. Tavallaan täytyy olla läpinäkyvyyteen liittyy se, että opettaja kykenee kertomaan mihin olemme matkalla, vaikkakin mentäisiin monen mutkan kautta ja vähän epämääräisissä vesissä. Oma vastuu tietenkin on tosi tärkeää, opiskelija ottaa vastuun omasta oppimisestaan ja siihenhän koko ikään kuin oppimaan oppiminen tähtää. Siinä ei välttämättä tarvitse olla ketään toista henkilöä ikään kuin ohjaamassa sua mihinkään suuntaan, vaan haluaisit itse edetä johonkin suuntaan. Eli olisi hienoa, jos opiskelijat opiskelisivat sen takia, että se itsessään se opiskelu on kiinnostavaa ja hauskaa.

Puhuja 1 [00:22:46]: Se olisi aika hauskaa, se olisi hienoa. Kyllä. Halutaanko vielä käydä läpi jotain käytännön menetelmiä tai toimia mitä meillä on, miten toteutamme digitaalisessa muotoilussa tätä?

Puhuja 2 [00:23:00]: Kyllä, voisi ihan muutaman sanan ensinnäkin sanoa ensinnäkin tästä metataito -kurssista, joka meillä on siinä alussa. Sitten voisimme ehkä myös vähän keskustella yhdessä siitä, miten meidän syventävät opinnot. Niissä tosiaan tehdään aktiivisesti tätä mummopedagogiikkaan, joten se voisi olla toinen mistä voisi ainakin jonkun verran muutaman sanan vaihtaa.

Puhuja 1 [00:23:25]: Kyllä.

Puhuja 2 [00:23:26]: Metataito -kurssi on kokonaisuus, jossa meidän ykkösille, juuri kouluun ensimmäistä päivää tuleville, annetaan heti alussa kysymys, tai jollain tavalla johdatellaan siihen aiheeseen, että mitä on oppiminen. Mitä oppimisen taitoja on, ja miten niitä mahdollisesti voi kehittää? Sanotaan ihan suoraan, että tämä meidän, nykyään kaksi viikkoa kestävä juttu, tämän tarkoituksena on aivopestä teidät uuteen asentoon niin, että jos teillä on tullut esimerkiksi peruskoulusta tai lukiosta tai muualta jotain sellaisia erikoisia, passiivisia oppimistyylejä, että niistä päästäisiin eroon. Ja opiskelijat tällä kurssilla esittelevät toisilleen erilaisia aihealueita. Heille on annettu jonkun verran lähdemateriaalia, mutta kannustetaan koko ajan hakemaan lisää, ja sitä tuputetaan matkan varrella myös lisää, jotta oppiminen myös siinä yksittäisessä aiheessa sen muutaman viikon aikana syvenisi huomattavastikin. Aiheet vaihtelevat, ne ovat kaikki jollain tavalla sellaisia, jotka on valittu siitä syystä, että ne jollain tavalla muokkaisivat opiskelijoiden ajattelua suuntaan, jossa kommunikaatio ja itseohjautuvuus ja oma vastuu mahdollistuvat paremmin. Että me olemme puhuneet ihan tällaisesta huomiosta, häiriöistä, joku näistä aiheista liittyy siihen, miten nykymaailma kaikenlaisine laitteineen sun muineen aiheuttaa keskittymisvaikeuksia ja multitaskausta ja muuta tällaista. Sitten on ihan asenteesta, motivaatiosta, siihen liittyviä juttuja. On jonkin verran sosiaalisiin suhteisiin liittyviä aiheita, kuten tunneälykkyys ja jotain jopa johtamisen teorioita, joissa pyritään tuomaan ikään kuin sosiaalinen ulottuvuus näkyviin. On tiedon luonteesta jotain, jotkut näistä aiheista pohtivat sitä mitä ylipäänsä tietäminen on, ja tällaisia. Sitten tämän parin viikon aikana nämä opiskelijat tutustuvat omaan aiheeseensa, niitä esitellään muutamaan otteeseen muillekin siinä, että tulee sellaista varmuutta siitä. Käytännössä koko ajan annetaan palautetta, kuunnellaan ja ehdotetaan uusia juttuja ja kannustetaan ja kehutaan. Yritetään saada se homma tavallaan sellaiseen muotoon, että se olisi oikeasti hiottu, hyvä esitys, jossa opiskelijat jotka pitävät oman esitelmänsä, että heistä huokuu se, että he tietävät aiheesta huomattavasti enemmän mitä he ehtivät esitelmän aikana muille kertomaan. Tässä tavallaan samaan aikaan, vaikka aiheet ovat sinänsä tärkeitä, myös tuodaan koko se itseaktiivisuus ja oma vastuu myös sen ikään kuin kokonaisuuden avulla myös. Ikään kuin ihan koetuksi ja eletyksi elämäksi, eli tämä meidän tyylimme, se mitä haluamme opiskelijoista, esitellään tavallaan konkreettisesti tämän tehtävänannon kautta, ja se mitä sitten sen jälkeen työstkennellään. Eli meillä on hyvin vähän opetusta, jossa minä esimerkiksi luennoitsisin jotain. Saattaa olla, että siellä on joku yksi tai kaksi pientä pätkää, jossa annetaan jotain muuta vielä ikään kuin aiheeseen liittyvää infoo, jonkinlaisen luennon tai sellaisen kautta. Mutta etupäässä työskennellään pienryhmissä ja välillä kokoonnutaan yhteen ja pohditaan mitä on saatu aikaiseksi.

Puhuja 1 [00:27:34]: Eli ymmärsinkö oikein, että meillä on meidän kaikille uusille opiskelijoille kahden viikon intensiivi niiden oppimispolun alussa, heti kun he aloittavat, jossa me yritämme saada heidät ymmärtämään mikä meidän mielestämme on ideaalitapa toimia ja oppia meillä. Kaikki oppimisen metataidot, he ymmärtävät sitä, ja tapa millä saamme heidät ymmärtämään sitä on, että he harjoittelevat sitä minitehtävillä, joissa samaan aikaan kommentoidaan, annetaan kritiikkiä ja kannustetaan heitä. Me sanomme suoraan näitä asioita, joita muuten ei sano, että nyt haluamme teiltä aktiivisuutta, nyt haluamme aivopestä teidät, teiltä muuttuu teidän ajattelutapa. Sitten esimerkein ja harjoitellen tällasessa minihommassa he toivottavasti sisäistävät parhaan tavan oppia myös sellaisia asioita meillä, jotka olisivat ehkä vähän enemmän ammatillista osaamista, noin yleisesti katsotaan ammattillisena osaamisena digitaalisessa muotoilussa. Vaikka pakko sanoa, että oppimisen metataidot kyllä ovat keskeinen muotoilijan osaaminen muutenkin.

Puhuja 2 [00:28:41]: Kyllä, just näin. Ehkä sillä lisäyksellä, varmaan sen sanoitkin, mutta vielä ikään kuin tarkennetusti, että ne aiheet myös mitä käsitellään kaikki liittyvät tavallaan jollain tavalla pedagogiikkaan ja siihen, että pohditaan yhdessä mitä optimaalinen pedagogiikka ja optimaalinen tapa oppia, optimaalinen tapa opettaa, mitä ne ovat. Eli mennään tavallaan myös aiheen kautta, ei pelkästään tehtävämuodon kautta tähän aiheeseen.

Puhuja 1 [00:29:12]: Tämä on varmasti keskeistä juuri tämä, että sitä pohditaan yhdessä opiskelijan kanssa, ja heillä on mahdollisuus myös sanoa näkemyksensä tähän asiaan, että mikä heidän mielestään on optimaalinen pedagogiikka täällä.

Puhuja 2 [00:29:25]: Kyllä. Täytyy sanoa, että vuosi vuodelta kyllä uudet opiskelijat yllättyvät tästä. Ensinnäkin he yleensä innostuvat tästä aika paljon, ja sitten sen lisäksi he jollain tavalla sisäistävät sen, että heistä tulee ikään kuin tämän uskonnon jäseniä.

Puhuja 1 [00:29:43]: Rajusti sanottu, mutta kyllä. Eli tämä olisi opintojen alkuvaiheessa, sitten mainitsit toisena esimerkkinä syventävät opinnot siellä opintojen kolmantena vuotena, neljästä. Eli siellä vähän jo opintojen loppupuolella, jossa me käytämme tätä mummopedagogiikkaa.

Puhuja 2 [00:30:07]: Kyllä vain. Eli Markuksen kanssa ollaan tätä, en tiedä kuinka kauan, aika monta vuotta ollaan vedetty yhdessä tällaista syventävien opintojen kokonaisuutta, jossa opiskelijat perustavat tällaisen mediatoimiston puoleksi vuodeksi, johon tulee erilaisia asiakaskeissejä. Ja mahdollisesti opiskelijoiden omia tuotekehitysideioita. Tarkoitus on, että opiskelijat keskenään pyörittävät toimistoa, ja päättävät roolituksesta, aikatauluista, ovat toki asiakkaisiin yhteydessä ja monissa tapauksissa myös hankkii sen puolen vuoden aikana lisää asiakkaita. Tekevät oikeastaan kaiken siihen, ja meidän roolina on sitten olla taustapiruja, että katsomme, että kaikki pyörii ja autamme sitten opiskelijoita, jotka liidaavat sitä koko kokonaisuutta, jos tulee jotain ongelmia. Annamme näkemyksiä, ja toki annamme kaikille palautetta heidän töistään, että kierretään toki koko ajan läpi näitä meidän opiskelijoita, ja annamme suoraa palautetta siitä, miten hommat sujuu ja mitä mieltä olemme aikaansaannoksista, mitä he ovat saaneet tehtyä. Tähän toki liittyy, tämä ei ole pelkästään tämä, tämä on suurin osa sitä oikeestaan tai suuri osa sitä syksyä on näiden projektien pyörittämienn. Sen lisäksi meillä on vähän tällaisia työpajamuotoisia, syventäviä opintoja, joissa saatetaan lukea jotain kirjaa tai tutustua ohjelmointitekniikkaan tai mitä tahansa. Niissä me olemme sitten olleet enemmän aktiivisesti mukana fasilitoivina opettajina, mutta tämän lisäksi myös opiskelijat itse saavat päättää, jos heillä on joku aihe, johon löytyy riittävän monta opiskelijaa, jotka ovat siitä aiheesta kiinnostuneita niin he saavat myös keskenään perustaa opintopiirejä, joissa he voivat sitten ikään kuin tehdä oikeastaan opintoja mistä tahansa jotenkin meidän alaan liittyvästä asiasta, ja me enemmän vain jollain tavalla seuraamme sitä. Emme ole niin aktiivisesti siinä edes mukana sitten, näissä opintopiireissä.

Puhuja 1 [00:32:36]: Kyllä. Tämä on ollut hyvin suosittu meidän opiskelijoidemme joukossa myös, että he pitävät tästä kyllä, tästä tilaisuudesta ottaa vielä enemmän vastuuta kuin aikaisemmin, jopa enemmän opinnoistaan. Ja me tosiaan sanomme ääneen, että siirrymme taustalle, ja aika usein puhutaan mummopedagogiikasta ja selitetään sitä, että meidän pointti nyt on olla vähän enemmän taustalla ja ihailla teidän tekemisiänne. Myös kokonaisuus, jossa olen harjoitellut aika usein sanomaan ,että en tiedä, selvitetään. Jos tulee kysymyksiä, niin varsinkin, siis se voi liittyä joko oppimispiiriin, jossa he opiskelevat jotain teemaa ja joudun sanomaan,että en tiedä. Mutta varsinkin näissä asiakasprojekteissa, jotka voivat olla aika haastavia. Meidän opiskelijatkin ovat jo niin osaavia tässä vaiheessa, ovat monta vuotta lukeneet meidän alaa, että heidän kysymyksensä voivat olla sellaisia, että en tiedä suoralta käsin. Sitten pikemminkin keskustelemme, miten voisimme ratkaista tai selvittää tämä yhdessä. Tai he voivat selvittää, sitten kertoa minulle ratkaisun. Jompi kumpi.

Puhuja 2 [00:33:37]: Kyllä kyllä. Kyllä se yleensä kuitenkin tuppaa menemään niin,että ei minun ole tarvinnut selvitellä enää tässä vaiheessa asioita, vaan olen ikään kuin se oppiva osapuoli, joka kuulee sitten miten asiat ratkesi, ja mikä on ikään kuin totuus jostain kysymyksestä.

Puhuja 1 [00:33:51]: Kyllä se minunkin näkökulmasta taitaa mennä noin nykyään.

Puhuja 2 [00:33:57]: Syventäviin opintoihin liittyy vielä yksi ominaispiirre, en tiedä, jollain tavalla sekin minusta liittyy tähän oppimaan oppimisen aiheeseen, että minä olen sitten näissä syksyn opinnoissa aina antanut yksilökeskusteluaikaa kaikille opiskelijoille. Nykyään se on ollut joka toinen viikko jutellaan jokaisen kanssa, sellainen pieni kävelyhetki. Kävellään 10 minuutin lenkki jossain koulun tiloissa, ja jutellaan tavallaan sen yksittäisen opiskelijan tilanteesta, omista opinnoista, omista mielenkiinnonkohteista, opinnäytetyöaiheista, työharjoittelupaikkojen hakemisesta. Mistä tahansa, mistä kenenkin kanssa tulee keskustelua. Olen itse ainakin saanut aika paljon siitä opiskelijoilta palautetta, että se on koettu tosi kannustavaksi ja aika hyväksi järjestelyksi myös. Mutta tässäkin tulee tietenkin vastaan se,että meidän aloituspaikkamäärä on se 20, että tämä on mahdollista tehdä. Jos meillä on sitten syventävissä opinnoissa ehkä kahden ja kolmenkymmenen ihmisen välillä kerralla opiskelijoita, niin tämä on mahdollista tehdä. Mutta ei se varmaan isommissa ryhmissä olisi.

Puhuja 1 [00:35:16]: Kyllä, tässä tuli mieleen yksi aivan keskeinen oppimisen metataito, joka liittyy tähän just tähän kurssikokonaisuuteen. En tiedä, ehkä sanoitkin sen tai sitten ei, mutta se, että opiskelijat asettavat omat oppimisen tavoitteensa siinä kurssin alussa, niin sehän on tosi keskeistä. Jokaiselta kysytään, että mitä arvosanaa tavoittelet ja paljonko opintopisteitä haluat saada. Kun nyt on tosiaan ollut mahdollista, että olet jutellut jokaisen kanssa henkilökohtaisesti viikottain, niin tarkistaa ne tavoitteet, että se on se palautteen antaminen, että pysytäänkö tässä, ovatko he oikeilla jäljillä. Pysyvätkö he siinä, mitä kohti he tavoittelevat, että onko työ nyt nelosen arvoista ja onko pistemäärä myös se oikea, mikä on tulossa.

Puhuja 2 [00:36:02]: Kyllä, se on kyllä totta. Tavallaan se, että on tällaisia täysin privaatteja keskusteluja antaa opiskelijalle myös mahdollisuuden sanoa, että nyt asiat eivät ole menneet niin kuin olisin halunnut. Eli meidän opiskelijat kyllä tuntuu olevan etupäässä aika rehellisiä, eivät he yritä valehdella, että olisivat tehneet enemmän kuin ovat. Toki on sellaisiakin tapauksia, silloin tällöin, mutta hyvin harvoin. Etupäässä ihmiset ovat aika rehellisiä, myös siitä omasta tekemisestään ja ihan kurssin lopussakin kun on nämä loppukeskustelut eli sit aina ihan lopussa myös keskustellaan jokaisen opiskelijan kanssa kahden kesken siitä, miten syksy ihan todellisuudessa meni. Niin opiskelijat ovat kyllä pääsääntöisesti aika nihkeitä antamaan itselleen hyviä arvosanoja. Että he aika hyvin tavallaan näkevät myös omat heikkoutensa, ja sehän on nimenomaan ikään kuin tietämättömyyden ylistämistä. Että tietää, missä ei vielä mene hyvin. Siinä mielessä se on mielestäni kaikin puolin aika onnistunut kokonaisuus ollut meillä.

Puhuja 1 [00:37:19]: Kyllä, ja luulen, että näihin meidän kursseihin ja meidän oppimisesimerkkeihin me tulemme vielä palaamaan ja puhumaan niistä tulevissakin podcast -jaksoissa. Me olemme jo niin pitkään puhuneet tässä, että koska me haluamme pitää nämä suht tiiviinä ja lyhyinä, niin ehdottaisin, että lopettelemme. Siltä varalta, että nämä julkaistaan ennen kesää niin voisin sanoa, että seuraavaksi me menemme kesälomalle Juhanan kanssa, ja jatkamme äänityksiä vasta syksyllä.

Puhuja 2 [00:37:46]: Näin juuri. Kyllä, ihan mahtavaa kyllä päästä myös lomille tässä välissä.

Puhuja 1 [00:37:53]: Kyllä. En tiedä sanonko, että opettajan parasta aikaa, mutta se on hyvää aikaa.

Puhuja 2 [00:37:56]: Niin. Kyllä, ja jos tosiaan nämä ovat tulleet jo ulos ennen kesää, niin hyvää kesää kaikille.

Puhuja 1 [00:38:00]: Hyvää kesää kaikille.

[musiikki]

Puhuja 1 [00:38:11]: Tämä oli siis Pedagoginen hetki -podcast. Löydät meidät Metropolian Metropolia -podcast sarjasta, ja myös mistä nyt yleensä kuuntelet podcasteja. lähettäkää meille palautetta, kysymyksiä ja aiheideoita osoitteeseen pedagoginhetki@metropolia.fi. Kiitos kaikille kuuntelijoille.

[musiikki]

Puhuja 1 Markus Norenna
Puhuja 2 Juhana Kokkonen

Puhuja 1 [00:00:09]: Tervetuloa Pedagogin hetkeen, jossa keskustelemme kaikenlaisesta opettamiseen liittyvästä. Metropolian digitaalisen muotoilun lehtorin näkökulmasta. Varoitus kuitenkin, vaikka teemme tätä podcastia työaikana ja se mitä sanomme ei välttämättä edusta Metropolian virallista kantaa. Täällä on keskustelemassa tänään minä Markus ja kollegani Juhana.

Puhuja 1 [00:00:38]: Tervetuloa tänne Pedagogin hetken ensimmäiseen jaksoon ja ensimmäiseen äänitykseen. Täällä paikalla tosiaan minä Markus ja kollegani Juhana. Tarkoituksemme olisi puhua pedagogiikasta digitaalisen muotoilun lehtorin näkökulmasta. Nyt kun tämä on ensimmäinen kerta, niin luodaan pohjaa sille mistä me tulemme puhumaan tulevissa jaksoissa, joita toivottavasti vielä äännitämme jonain päivänä. Aloitetaan esittelyillä. Juhana haluaisitko sanoa jotain itsestäsi?

Puhuja 2 [00:01:12]: Olen Kokkosen Juhana, olen ollut digitaalisen muotoilun – se on ollut ennen eri nimellä, mutta nykyään ollaan digitaalinen muotoilu. Olenkohan ollut kohta parikymmentä vuotta täällä Metropoliassa ja sitä edeltävissä organisaatioissa opettajana, lehtorina. Opetan erityisesti oppimisen taitoja meidän opiskelijoille ja muita ajatteluun liittyviä taitoja. Se on ehkä minun keskeinen asia mitä opetan. Ja mitä Digitaalinen muotoilu taas on, niin siihen voidaan palata kun Markus on esitellyt itsensä.

Puhuja 1 [00:01:56]: Olen Markus Norrena ja olen ollut tässä samassa digitaalisessa muotoilussa tai sen aikaisemmissa versioissa yli 15 vuotta, en jaksa laskea tarkkaan montako vuotta. Päävastuuni alusta asti on ollut tekninen opetus. Opetetaan digitaalisia muotoilijoita ja ajatuksemme on, että heidän pitäisi ymmärtää aika monesta asiasta jotain. Yksi näistä monista asioista mitä heidän pitäisi ymmärtää on tekninen ”front-end”- koodaus ja sen tyylinen. Tämä on ollut minun vastuulla täällä alusta asti. Sen lisäksi olen opettanut vähän muitakin asioita, mitä liittyy alaamme.

Puhuja 2 [00:02:44]: Digitaalinen muotoilu on tosiaan hyvin epämääräinen asia. Eli käytännössä kaikki, mikä liittyy digitalisaatioon voi olla digitaaliseen muotoiluun liittyvää. Voisi ajatella että meidän ala on muuttunut todella paljon ja se mitä meillä tehdään nykyään on muuttunut aikojen saatossa paljonkin. Yksinkertaisuudessaan meidän opiskelijoista tulee suunnittelun ammattilaisia erilaisten digitaalisten palveluiden, appsien, verkkosivujen tai laajempien palvelukokonaisuuksien, joihin kuuluu jotain muutakin kuin digitaalista ulottuvuutta. Me yritämme parhaamme mukaan pysyä mukana.

Puhuja 1 [00:03:38]: Tämä on tosiaan muuttunut vuosien varrella. Tämä design-ajattelu ja kaikki suunnitteluun liittyvät menetelmät ovat ottaneet yhä suuremman roolin siinä mitä opetetaan. Ne ovat tulleet keskeisempään rooliin. On meillä joitakin perusperiaatteita ollut ihan alusta asti, kriittinen ajattelu sitä kohtaan mitä tehdään. Olen itse miettinyt minkälaisia asioita digitaalisessa muotoilussa opiskelijat osaavat. Sellainen käyttäjälähtöinen suunnittelu, UX suunnittelu, kaikki verkkoteknologia, informaatioarkkitehtuuri, sosiaalisen median konseptit ja palvelut ovat jonkin verran mukana siinä sekä vuorovaikutteiset toiminnallisuudet. Tällaisia asioita lyhyesti lueteltuna.

Puhuja 2 [00:04:28]: Kyllä vain. Ehkä keskeinen asia, jos otetaan oppimisen näkökulma ja pedagoginen näkökulma mukaan, niin keskeinen asia joka me huomattiin varmaan kymmenen vuotta sitten, ehkä jopa aikaisemmin, että perinteinen tapa opettaa, jossa opettaja omaksuu asian ja jakaa saamansa tiedon opiskelijoille. Se ei oikeastaan toiminut, koska tämä ala on niin valtavassa murroksessa oikeastaan koko ajan. Se että opettaja opiskelisi välissä tietyt asiat itse, saattaa aiheuttaa sen että ne asiat ovat jo vanhentuneita siinä vaiheessa kun ne tulisivat opiskelijoille. Aloimme miettimään hyvin erilaista lähestymis tyylejä ylipäätään opettamiseen. Mitä voisimme opettaa niin, ettei meidän tarvitse tehdä sitä opettajan oppimisväliliikettä siinä välissä. Miten voisimme yhdessä opiskelijoiden kanssa tutkia ja oppia asioita. Tähän liittyen olemme tehneet paljon, minun mielestäni melko isojakin muutoksia ajatteluun siitä miten opettaminen tapahtuu. Se lähtee epämääräisyydestä ja että ei tiedetä mihin koulutetaan ja sen takia ollaan tehty valintoja. Painotetaan esim. ajattelun taitoja, opiskelutaitoja ja muita tietyssä mielessä metataitoja, jotka toivottavasti auttavat opiskelijoita työelämässä valmistumisen jälkeen. Silloin kun he ovat paikan päällä ja pitäisi taas uutta ottaa haltuun

Puhuja 1 [00:06:34]: Tämä kuvastaa meidän alaa kokonaisuutena niin hyvin. Tuo oli hyvä että emme tiedä mihin me koulutamme. Kaikki muuttuu niin nopeasti ja taidot mitä tarvitsee osata. On mahdotonta sanoa tässä vaiheessa mitä ne olisi sitten kun ovat työelämässä tai kun niitä tarvitsee. Tämä on ollut myös opettajana hauska muutos. Muistan kun alussa stressasi sitä että pitää osata kaikki ja pitää ymmärtää kaikki. Pikkuhiljaa siirtyminen on ollut sellaisiin menetelmiin, ja nimenomaan mihin voisi tarttua niin se yhdessä tekeminen ja oppiminen opiskelijoiden kanssa. Aina on ollut käsitys, että en voi tuputtaa muille omaa tapaani nähdä miten asiat ovat yhteydessä toisiinsa, sitä kokonaisuutta. Se että jokainen hankkii tiedon, prosessoi sitä, reflektoi sitä ja luo assosiaatioita omaan historiansa ja oman käsityksensä maailmasta. Tällä tapaa siinä on enemmän järkeä. Kun sen jakaa vielä muiden kanssa ja keskustelee muiden kanssa, ja opettajakin on yksi näistä muista jonka kanssa niitä käydään läpi ja mietitään, että miten tämä saattaa olla. Jokainen saa muodostettua siitä eheämmän kuvan, kartan, verkoston siitä mikä on oleellista, mitä pitää osata, mitä tämä tarkoittaa. Tässä tulee, tykkään sanoa että opetamme kriittistä ajattelua. Tulee keskeiseksi, että kysytään miksi ja mitä varten, onko tämä oikeasti hyvä asia yleensäkään yhteiskunnassa. Mutta selvitetään juuri sitä että onko vaihtoehtoja.

Puhuja 2 [00:08:22]: Kyllä vain. Kirjasin tähän itselleni tärkeitä arvoja. Täytyy muistaa myös kun me puhumme digitaalisen muotoilun opettamisesta, niin loppujen lopuksi jokainen opettaja puhuu omista asioistaan. Meilläkin Markuksen kanssa on paljon yhteistä ja jaettu ja opetetaan osittain yhdessä ja jaetaan samanlaisia menetelmiä. Meillä on loppujen lopuksi erilaiset näkemykset joistain yksityiskohdista ja muista, mutta minulle nämä digitaalisen muotoilun arvot olisi inhimillisyys, joustavuus, läpinäkyvyys, tasa-arvoisuus ja itseohjautuvuus. Mitä näistä ajattelin sanoa, minkälaisilla keinoilla näihin meidän opetuksessa pyritään. Jos otetaan inhimillisyys ensimmäisenä, mikä on minulle henkilökohtaisesti todella tärkeä. Pidän hyvin tärkeänä sitä, että koulutuksessa olisi jonkinlaisia inhimillisiä komponentteja. Se ei olisi puhtaasti tiedon siirtämistä vaan siinä pyritään ottamaan opiskelijat ja opettajatkin elävinä olentoina huomioon ja kokonaisuuksina. Tähän meillä on onnekkaasti ollut keinona, että meidän sisäänottoryhmät ovat hyvin pieniä. Meillä tulee 20 opiskelijaa vuodessa sisään, mikä on joidenkin muiden pääaineiden tai muiden alojen näkökulmasta järkyttävän pieni ryhmä. Se on syy minkä takia olemme pystyneet ylläpitämään tiettyä inhimillisyyttä. Tunnemme kaikki meidän opiskelijat ja tiedämme heistä hieman normaalia enemmän. Joustavuudessa keskeinen keino tai metodi on ollut sellainen, että kolmannen ja neljännen vuoden opinnot ovat todella kustomoitavat. Eli opiskelijat pystyvätä määrittelemään mitä he haluavat opiskella syventymisvaiheessa ja siitä pystymme opettajien kanssa aika hyvin neuvottelemaan. Tämä näkyy siinä myös että meiltä valmistuu hyvin erityyppisiin ammatteihin. Vaikka 20 otetaan sisään, voi olla että ulos meneviä on kymmeneen erilaiseen tehtävään tai jopa eri enempäänkin. Läpinäkyvyys arvona käytännössä tarkoittaa sitä, tätä Markus vähän jo sivusikin. Eli minun mielestä opettajan pitäisi pystyä myös aina kertomaan miksi asiat tehdään jollain tietyllä tavalla. Jos on valittu joitain tiettyjä menetelmiä tai keinoja niin pystytään perustelemaan miksi ne on valittu. Tämä sisältää myös kriittisen ajattelun komponentin. Opiskelijalla pitää olla myös suoran palautteen mahdollisuus kesken kurssin. Sanoa että tämä ei toimi, tehdään jotain muuta. Sitten asialle täytyy tehdä jotain. Tätä on meillä tapahtunut jonkin verran ja se on todella hyvä ja toimiva asia jos pystytään reagoimaan opiskelijapalautteeseen suoraan, eikä vasta kurssin jälkeen. Tasa-arvoisuutta myös vähän sivuttiin. Eli meillä on käytössä sellainen opetuskaluste kun leirinuotio. Se on pöydän tapainen, näyttöjen keskittymä, jonka ympärillä istutaan niin että kaikki näkevät saman asian. Me istumme ikään kuin ympyrämuodostelmassa.

Puhuja 1 [00:13:15]: Niissä on näyttöjä joka suuntaan. Vaikka istuu sivulla tai toisella puolella, näkee saman mikä näkyy muihinkin suuntiin.

Puhuja 2 [00:13:23]: Tämä on mielestäni symboli tietylle tasa-arvolle. Opettajat ja opiskelijat ovat kaikki samassa ringissä ikään kuin saman arvoisina. Tasa-arvoisuus muutenkin tapahtuu erilaisissa kohtaamisissa. Mielestäni meillä on vahva eetos siihen, että kohdataan opiskelijat samalla tasolla heidän kanssaan. Ei pyritä olemaan mitään sen ihmeempää. Viimeisenä arvona oli itseohjautuvuus, joka on meidän tämän hetkisen opetustyylin keskeinen juttu, jotta se onnistuisi. Siihen keinona näkisin että on tämä – meillä on heti opiskelujen alussa keskustelua opiskelijoiden kanssa siitä mitä on oppiminen, mitä sen pitäisi olla ja samaan aikaan ikään kuin metataito-opetus. Kokonaisuus tapahtuu sellaisilla menetelmillä, joissa opiskelijat itse selvittää asioita ja jakavat niitä muille. Eli tavallaan tuodaan toisten opettaminen heti alussa käytännössä kokemuksena.

Puhuja 1 [00:15:03]: Aika kiva että sinulla on tällaiset arvot. Pitäisikö niistä joskus keskustella kollegoiden kanssa?

[00:15:08] Naurua

Puhuja 1 [00:15:12]: Mehän ollaan oikeasti keskusteltu myös näistä arvoista. Tosin siitä on muutama vuosi, ei me olla viime aikoina aktiivisesti käyty läpi. Näkisin että se on myös koulutusohjelman, tutkinnon vahvuus jos opettajat – Sanoit että kaikilla ei ole välttämättä ihan samat eikä opettajalla täydy olla ihan samaa näkemystä tästä, mutta olisi ainakin ymmärrys siitä mistä kollegat tulevat kun he opettavat ja olisi mahdollisimman monesta kuitenkin sama näkemys. Hyvä asia ja haluaa viedä oikeaan suuntaan tai jos on eri mieltä, niin sitten perustellusti voi siitäkin keskustella kollegoiden kanssa. Tosiaan täällä on muitakin kuin minä ja Juhana täällä tutkinto- ohjelmassa ja olemme keskustelleet näistä. Ehkä jossain vaiheessa pitäisi keskustella uudestaan näistä arvoista ja mitä me oikeastaan olemme.

Puhuja 2 [00:16:00]: Kyllä. Se on ehkä nykymaailman piirre että ydintekemisestä ei tule, siihen ei tunnu olevan riittävästi aikaa. Muista kun kauan sitten meillä oli opettajakokous, jossa keskusteltiin pedagogiikasta ja joku sanoi että, tätähän meidän pitäisi keskustella ihan koko ajan. Se ei kuitenkaan siinä arjen kiireessä ole mahdollista ihan koko ajan, mutta ehdottomasti pitäisi silloin tällöin niihin palata.

Puhuja 1 [00:16:37]: Ilman muuta samaa mieltä. Luulen että tuo on yhä – kiire tavallaan lisääntyy. On ollut näitä resurssileikkauksia ja muuta. Tunnistan tuon ja olen samaa mieltä. Uskon että monet ovat samaa mieltä. Perusasioihin ei ole aina aikaa, palata niihin ja käydä läpi kunnolla ja pohtia niitä. Minulla ei ole tuollaista listaa itsellä, mutta olen samaa mieltä monesta niistä. Mietin mitähän siitä jäi puuttumaan. Oli puhetta että vaatii aikaa, että palaa perusasioihin. Tällainen reflektoiminen ja aika reflektoimiselle on yksi tärkeä asia opettamisessa ja pedagogisissa periaatteissa. Toinen mikä minulla on vahvasti opetuksessa, koska vastuuna on teknisestä opettamisesta, niin ei tätä opi kuin tekemällä ja kokeilemalla. Teknisessä puolessa on tärkeää että uskaltaa heittää ja kokeilee ja tekemään. Meillä on uskoakseni melko poikkeuksellista että meidän uudet opiskelijat kun tulevat tänne- Kauanko he ehtivät opiskella teoriaa? Vajaa kolme kuukautta, ja silloi heille tulee jo ensimmäinen asiakasprojekti jossa on oikea ulkopuolinen asiakas ja odotukset siitä, että jotain järkevää tuotetaan. Heille sanotaan että olkaa yhteydessä asiakkaaseen. Kommunikoikaa hänen kanssa siitä mitä hän haluaa ja mitä te voitte tuottaa. Sitten laitetaan kädet saveen ja tuotetaan jotain. Tämä on toinen, että varhaisessa vaiheessa on ihan oikea asiakasprojekti ja tämä auttaa myös meille tulevia opiskelijoita luomaan vahvan ammatti-identiteetin. Se on ainakin minulla pyrkimys, yksi tärkeä asia, miten minusta tulee digitaalinen muotoilija on se että alat ajattelemaan itseäsi digitaalisena muotoilijana. Eli luot itsellesi identiteetin ja oikeasti olet sitä mieltä itsestäsi. Se tukee kun otetaan asiakasprojektit mukaan ja oikeaa alan tekemistä jo varhaisessa vaiheessa.

Puhuja 2 [00:18:40]: Se varmaan on myös sellainen mikä on alaspesifi juttu. Me voidaan oikeasti laittaa opiskelijat tietämättöminä tekemään oikeita projekteja. Siinä ei ole niin valtavaa riskiä. Voisin kuvitella että vaikka sairaanhoito puolella tai jossain ei näin voi toimia. Se myös kallistaa pedagogista ajattelua siitä mikä on perinteinen ajattelu. Eli ensin otetaan haltuun kaikki perusteet ja sitten vasta voidaan käytännössä toimia. Meillä se on osoittautunut ettei se ole ehkä järkevää. Nämä käytännön projektit, joissa tehdään virheitä, joissa joudutaan tekemään uudestaan asioita koska ne on tehty huonosti tai väärin, ne ovat kaikista opettavaisimpia asioita joissa opetettu teoria tulee eläväksi.

Puhuja 1 [00:19:48]: Kyllä. Jäin miettimään, että meillä on ollut vähän erikoinen reilu vuosi-puolitoista vuotta kun ollaan hoidettu kaikki opetus etänä tämän koronatilanteen vuoksi. Ajatus ainakin itsellä, kun siirryttiin etään oli, että jos jonkun pitää osata tai tulisi osata tehdä tämä hyvin, niin meidän digitaalisina muotoilijoina. Tämä on osa meidän ammattiosaamista, että pitää osata järjestää hyvin pedagogisesti järkevää ja hyvää opetusta myös etänä ja saada opiskelijat mukaan. Mitä mieltä olet noista arvoista, Olemmeko onnistuneet siirtämään niitä etäopetukseen myös? Mitkä on siirtyneet paremmin ja mitkä huonommin?

Puhuja 2 [00:20:33]: Tämä on hyvä kysymys. Ei varmasti ole kaikki onnistuneet siirtymään kovin hyvin. Jos niitä on onnistuttu siirtämään, niin se on kaivettu kyllä jostain selkänahasta. Se vaatii enemmän muskelia ja tekemistä, että ne onnistuvat. Itseohjautuvuus on onnistunut jopa astetta paremmin kuin livenä. Tämä erikoinen tilanne on myös ajanut opiskelijat ajattelemaan että heidän täytyy itse ottaa vastuuta enemmän opiskelusta. En tiedä miksi se on näin ollut, mutta se on ainakin omilla kursseillani onnistunut jopa paremmin. Tasa-arvoisuus ei välttämättä onnistu yhtä hyvin, ainakaan koko ajan. Jollain tavalla se valtahierarkia tulee helpommin.

Puhuja 1 [00:21:35]: Olen samaa mieltä ja itse asiassa miettinyt miksi se on niin. Sen ei tarvitsisi olla niin. Mutta siinä opettaja on kuitenkin se joka sanelee mitä tehdään ja yrittää saada opiskelijat enemmän osallistumaan ja sanomaan asioita. Tällaisessa vaikka Zoom-opetuksessa on vaikeampi saada opiskelijat liidaamaan myös.

Puhuja 2 [00:22:01]: Kyllä. Näin se juuri on. Se vaatii varmaan fasilitointia enemmän, että ylipäätään saadaan jonkinlainen järkevä vuorovaikutus tapahtumaan etä- tai online opetuksessa. Se näkyy heti tasa-arvoisuuden rapautumisessa. Heti kun joku ottaa tavallaan liidin, vaikka se olisi ihan fasilitoiva liidi, kyllä se muuttaa jotenkin dynamiikkaa. Läpinäkyvyydelle en tiedä onko tapahtunut kauheasti. Se on ehkä enemmän pohjalla oleva arvo, joka ei tästä ole niin järkkynyt, tästä tilanteesta. Sehän on enemmän siitä kiinni että onko opettaja valmis perustelemaan tekemiään valintoja opiskelijoille.

Puhuja 1 [00:22:57]: Ehkä osittain jopa, en tiedä uskallanko sanoa että perustellut enemmän, mutta olen tavallista enemmä kysynyt ovatko opiskelijat samaa mieltä nyt miten tänä menee ja onko näin järkevää tehdä vai ei. Luulen että jopa korostunut minulla opetuksessa.

Puhuja 2 [00:23:15]: Joustavuus on myös pysynyt kohtuullisen samana. Edelleen on mahdollista tehdä erilaisia opintoja kolmantena ja neljäntenä vuotena. Se on yhdistelmä meidän tutoropettaja systeemiä. Minä ja markus opetetaan myös syventävien opintojen kokonaisuutta, joka kestää koko syksyn. Siellä voi tehdä kaikki syventävät opinnot. Se ei mielestäni viime syksynä nyt dramaattisesti eronnut aikaisemmista vuosista. Opiskelijat saivat melko vapaasti valita mitä tekevät ja saivat keskittyä siihen mikä kiinnostaa. Inhimillisyys, se kyllä kärsii aika paljon mielestäni onlineympäristössä. Valitettavasti se vain on niin, että videokuva ei voi korvata läsnäolon tunnelmaa. Itse olen huomannut, että tällä syksyisellä kurssilla mitä me Markuksen kanssa vedetään, minulla on ollut yksilökeskusteluja opiskelijoiden kanssa, niin siinä kun tein näitä yksilökeskusteluja huomasin että kohtaaminen tapahtuu paremmin pelkän audion avulla, kuin videokuvan ja audion avulla. Se paransi sitä vähän. Sekin on ihan kiinnostava ilmiö. Miksi näin on? Että se toimii vähän kuin puhelu, voi tomia jopa paremmin kuin video joissain yhteyksissä. Konaisuutena näen, kun ajatellaan inhimillisyyttä arvona, niin koko ryhmän koheesio ja sellainen että kaikki ikään kuin tuo oman palansa siihen ryhmään, niin kyllä se on todella paljon haastavampai ollut tänä korona aikana kuin se että oltaisi lähiopetuksessa.

Puhuja 1 [00:25:21]: Kyllä, samaa mieltä. Minä en halua että me puhutaan täällä liian pitkään, vaan että näistä tulee järkevän mittaisia. Mikä olisi vielä jotain keskeistä mitä me ei olla käsitelty? Onko nyt jotain jäänyt ulkopuolelle?

Puhuja 2 [00:25:34]: Sellaisen voisin vielä omasta puolestani sanoa, että jos mietitään ihan pedagogisia didaktisia valintoja, niin mielestäni tärkeää on että valinnat perustuvat opetettavalle aiheelle. Eli on selvää että ohjelmointia täytyy opettaa jollain tietyillä menetelmillä joihin liittyy tietyn tyyppisiä harjoituksia tai tekemistä. Sitten ajattelun taitoja kehittävää sisältöä täytyy opettaa hieman eri tavalla. Eli itse pidän ajatuksesta, että pedagoginen patteristo aina suunnitellaan opetettavan kurssin sisältöjen näkökulmasta. Niiden pitäisi olla aina linjassa. Näin varmaan kaikki muutkin opettajat tekevät, mutta ajattelin että se on hyvä sanoa ääneen

Puhuja 1 [00:26:39]: Joo, eihän siitä voi olla kuin samaa mieltä. Meidän näkemykseen kuuluu myös se, ettei ole yhtä selkeää totuutta miten kaikki pitää tehdä, vaan tämähän on sellaista muutosta, kokeilemme ja etsitään paras tapa jokaiseen tilanteeseen ja jokaiseen aiheeseen ja sovelletaan niitä. Uskallus kokeilla ja heittäytyä kuitenkin on myös osa sitä meidän pedagogiikkaa mitä teemme. Uskaltaa joskus kokeilla jotain uutta, kummallista ja hassua. Mielestäni jos on katsonut meidän kollegoja, niin kaikilla on sellaista ettei pidättäydy vanhassa tutussa vaan kokeilevat rohkeasti uusia asioita. Se on ehkä aika keskeinen juttu.

Puhuja 2 [00:27:27]: Kyllä luulen että se on itsellä opettajana jaksamiseen vaikuttava. Täytyy välillä kokea olevansa – ottaa riskejä tai olla joku mahdollisuus epäonnistua. Se pitää mielen virkeänä ja halu saada kurssi onnistuneesti päätökseen on paljon enemmän motivoimassa. Se ettei tiedä tuleeko tästä yhtään mitään vai epäonnistutaanko ihan dramaattisesti.

Puhuja 1 [00:28:06]: Nythän tämä vuosi etäilyä takanapäin. Lähdettiin nimenomaan aika huolestuneina, että mitä tästä tulee, kuinka hyvä tästä tulee. Meidän opiskelijoilta on enimmäkseen tullut hyvää palautetta. Moni asia en selvästi onnistunut meillä, ei tietenkään kaikki. Nyt me olemme oppineet paljon asioita ja seuraava vaihe meille olisi tunnistaa mitkä ne hyvät asiat on ja mistä me halutaan pitää kiinni ja jatkaa niitä jatkossakin. Miten se siirtyvät postkorona maailmaan, jossa opetus tapahtuu ainakin osittain tai kokonaan tietyssä tilassa.

Puhuja 2 [00:28:54]: Tämä on ehkä yhden podcastin hyvä aihe. Mitä opitaan koronasta.

Puhuja 1 [00:29:00]: Se saattaisi olla. Varmasti jatkossa mitä me jatkossa tullaan podcastissa tässä sarjassa käymään läpi, tuo on yksi hyvä aihe, mutta varmasti käydään mahdollisesti läpi joitakin menetelmiä miten me käytännössä toteutetaan meidän arvoja ja teorioita mistä ollaan puhuttu tänään.

Puhuja 2 [00:29:18]: Kyllä vain. Katsotaan mitä tulevaisuus tuo tullessa.

Puhuja 1 [00:29:22]: Ja toinen juttu on se, että jos on aiheideoita tai muuta palautetta meille, niin meillä on myös sähköpostiosoite pedagoginetki@metropolia.fi. Otamme mielellämme vastaan ideoita ja ehdotuksia sinne.

Puhuja 2 [00:29:34]: Kyllä vaan.

Puhuja 1 [00:29:35]: Kiitämmekö tästä kerrasta? Onko Juhana tyytyväinen?

Puhuja 2 [00:29:38]: Kiitos kovasti. Sellaisen loppu huomion voin vielä sanoa, että me ollaan Markuksen kanssa tunnettu ainakin 15 vuotta ja tehty paljon. Mutta nyt kun etänä äänitetään podcastia, niin kyllä tässäkin tietty latenssi on. Tässäkin huomaa että inhimillisyys ja se joka ikään kuin tapahtuisi samassa tilassa, niin siitä jotakin katoaa kun tullee pieni viive tässä audiossa. Toivottavasti ei häiritse kuulijoita liikaa.

Puhuja 1 [00:30:17]: Toivottavasti ei. Lämmin kiitos kaikille kuulijoille.

Puhuja 2 [00:30:21]: Kiitoksia.

Puhuja 1 [00:30:29]: Tämä oli pedagogin hetki podcast. Löydät meidät metropolia MetroPodia podcastsarjasta ja myös mistä nyt yleensä kuuntelet podcasteja. Lähetä palautetta, kysymyksiä ja aiheideoita meille osoitteeseen pedagoginhetki@metropolia.fi

.