Auditointipäiväkirja 5: Vaikuttava ja uudistava Metropolia

[äänite alkaa]
Puhuja 1 Virve Kentta
Puhuja 2 Anna-Maria Vilkuna
Puhuja 3 Minna Möttönen

Puhuja 1 [00:00:00]: Tämä on Metropolian auditointipäiväkirja. Metropolia valmistautuu ulkoiseen auditointiin, ja tässä podcastissa me ihmettelemme näitä auditointijuttuja rennolla ja uteliaalla otteella ihmetellen. Minä olen Virve Kentta, Metropolian toiminta-arkkitehti.

[Musiikkia 00:00:19]

Puhuja 1 [00:00:27]: Tänään minulla on vieraana TKI-toiminnan henkilöitä, eli TKI-johtaja Anna-Maria Vilkuna ja asiantuntija Minna Möttönen, TKI Hankkeet ja kehittäminen -tiimistä. Tervetuloa!

Puhuja 2 [00:00:40]: Kiitos.

Puhuja 3 [00:00:41]: Kiitos.

Puhuja 1 [00:00:43]: Te olette olleet kirjoittamassa nyt meille tätä auditoinnin itsearvioinnin lukua kaksi, eli vaikuttava ja uudistava korkeakoulu. Se käsittelee TKI-toimintaamme, ja siellä ovat keskeisinä myös tällaiset aika isot käsitteet: korkeakoulun vaikuttavuus ja yhteiskunnallisen vuorovaikutuksen johtaminen sekä näihin kahteen liittyvät kysymykset. Nyt olemme siinä vaiheessa, että asiat alkavat olla kivasti kasassa. Meidän tekstimme on tehty. Jos palaatte vähän mielessänne helmi-maaliskuulle, kun aloittelimme tätä projektia. Millaisia muistikuvia teille tulee sieltä alusta? Miten tämä on mielestänne mennyt, kun ajatellaan koko kevättä? Miltä tuntui kirjoittaa tällaista kokonaisuutta?

Puhuja 3 [00:01:31]: Meillähän oli pohjana itsearviointikysely ja sen vastaukset. Saimme tosi hyvin ja mielenkiintoisia vastauksia. Se antoi kuvan siitä, miten osaamisaluepäälliköt, innovaatiojohtajat ja teemavastaavat näkevät tämän hetken TKI-toiminnan. Se oli tosi kiva lähtökohta. Tuli todella runsaasti hyviä vastauksia. Erittäin paljon kehittämisehdotuksia ja tämän hetken hyviä käytänteitä.

Puhuja 2 [00:02:04]: Se oli juuri näin. Itsearviointiraportti antoi itse asiassa, ne vastaukset sieltä, meille aika innostavan lähtökohdan tälle kirjoitustyölle. Tosiaan sieltä tuli niin paljon hyviä näkemyksiä. Mehän teimme itsearvioinnin reilun vuoden aikaisemminkin. Minusta tuntuu, että vuodenkin aikana näkyi selvästi kehittyminen ja joku tietynlainen, voisiko sanoa innostus. Jos ajattelee juuri niitä isoja kysymyksiä, joita siellä on: yhteiskunnallinen vaikuttavuus tai johtaminen. Juuri näihin kysymyksiin näkyi mukavasti vastauksia.

Puhuja 1 [00:02:53]: Okei, hienoa, mainiota! Vuosi on kuitenkin aika pitkä aika. Sinä aikana ovat asiat ehtineet kypsyä. Mitä vielä: Jos sitä prosessia tässä ajattelee, niin erottuiko teille erityisiä vaiheita sieltä? Milloin tuntui hankalalta päästä eteenpäin? Milloin työskentely meni kuin rasvattu? Oliko teillä sellaisia?

Puhuja 3 [00:03:20]: Kaiken kaikkiaan meillä oli hyvin haastava teema: vaikuttavuus ja uudistaminen korkeakoulusektorilla. Tietenkin se loi vähän paineita, mutta Karvin ohjaavat kysymykset tulivat tarpeeseen ja saivat fokusoitua meidän tekemistämme konkreettisesti kirjoittamiseen.

Puhuja 2 [00:03:41]: Ehkä tuo oli juuri se, mitä sanoit Minna, se meidän tekemisemme. Siinä meni varmasti hetken aikaa, että me todella kerromme siitä, miten me teemme tämän asian. Tietysti juuri näin: Karvin ohjeet huomioiden. Mitä se on, kun puhumme yhteiskunnallisesta vaikuttavuudesta? Mitä Karvi haluaa, että me kerromme? Mutta että kerromme sen sillä tavalla kuin me sen teemme. Se jotenkin naksahti kohdalleen. Silloinhan se myös tuo kirjoittamiseen tietynlaista helppoutta.

Puhuja 1 [00:04:17]: Joo.

Puhuja 3 [00:04:19]: Kyllä, ja vielä siten, että kerromme sen, missä vaiheessa olemme tällä hetkellä. Tietenkin tärkeintä on olla tavoitteellinen, ja selkeä visio, mitä tavoittelemme, mutta valmista ei tarvitse vielä olla.

Puhuja 1 [00:04:36]: Totta, ja kun arvioidaan sitä, niin kuin sanoit, että missä olemme. Ei puhuta vain siitä, mihin haluamme. Entä sitten, kun käsitteet ovat isoja ja sellaisia, että meillä ei ole vaikka vaikuttavuuden suhteen ihan kaikkia kortteja omissa käsissämme, vaan vaikuttavuus syntyy aika monen osatekijän yhteissummana. Oliko käsitteiden konkretisoiminen: Mitä tämä meillä ja meidän toiminnassamme tarkoittaa? Muistatteko sitä vaihetta? Oliko siinä sellaista, että näistä jutuista puhumme silloin, kun meillä on yhteiskunnallinen vuorovaikutus ja vaikuttavuus? Onko se selkeä?

Puhuja 2 [00:05:16]: Luulen, että se alkoi avautua prosessin aikana. Sitä ehkä ensivaiheessa tarkasteli enemmän omia, sisäisiä prosessejamme. Miten toimimme täällä Metropolian sisällä, vaikka eri yksiköiden välillä? Sillä tavalla, että me mahdollisimman hyvin vaikuttavuutta saisimme aikaan. Sitten jossain vaiheessa: Miten tärkeää oli kuitenkin kertoa kaikki se, mitä teemme kumppaneidemme kanssa. Millä tavalla kerromme toiminnastamme? Kun näkökulmaa otti enemmän ulkoa päin muistaen koko ajan vuoropuhelun ja yhteistyötavat, joita on yhteiskunnan ja kumppaneidemme kanssa. Se varmasti vielä toi uutta näkökulmaa. Ja kun sanoin, että se jollakin tavalla myös, voisi sanoa, kirjoittamista avasi ja helpotti. Se, että emme todellakaan pelkästään kuvaa siellä omien prosessiemme toimivuutta, vaan sitä, millä tavalla toimimme yhteiskunnassa.

Puhuja 1 [00:06:32]: Ulospäin meiltä.

Puhuja 3 [00:06:33]: Ja ehkä vaikuttavuus on tällä hetkellä meille aika mielekästä TKI-toiminnan osalta. Jos ajattelemme sitä, että se lähentää meitä aikaansaannoksien esiin tuomiseen. Ei niinkään TKI-toiminnan prosessin esiin tuomiseen, vaan nimenomaan tuodaan esiin niitä upeita aikaansaannoksia, joita olemme tavoitelleet ja joita teemme tällä hetkellä. Se oli mielestäni innostavaa.

Puhuja 2 [00:07:00]: Juuri näin! Siinä tulee innostavuus. Kun puhumme enemmän sisällöistä ja asioista: Miten teemme? Kenen kanssa teemme? Mitä tuloksia saamme aikaiseksi?

Puhuja 1 [00:07:12]: Joo, ja kun siellä yhteistyöalustat ovat varmasti… Muistan ehkä sitä vaihetta, kun yhteistyöalustoja mietimme. Se pätkä siellä tekstissä. Yhteistyöalustammehan ovat hirveän hieno asia. Juuri sitä ruohonjuuritason yhteiskunnallista vuorovaikutusta ja vaikuttavuutta. Innostavia näkökulmia kyllä sieltä on helppo löytää. Nyt, kun kokonaisuus on aika lailla kasassa, ja meillä on nyt joku muotokuva vähän kuin piirrettynä tai maalattuna meidän TKI-toiminnastamme ja vaikuttavuuden sekä vuorovaikutuksen asioista. Jos sitä ajattelisi muotokuvana, niin mikä siitä teille nousisi esiin? Oliko jotain yllättävää? ”Tällainen näkökulma” tai ”tällainen osa tähän nyt tulikin erityisesti esille”. Tai oliko jotain muuta, minkä nyt nostaisitte tässä vaiheessa, että ”tällaisia löydöksiä teimme itsearvioinnin aikana”.

Puhuja 3 [00:08:26]: Mietin sitä, että vaikuttavuuden johtaminenhan oli ikään kuin sisällytetty tähän osioon kaksi, joka oli TKI-toimintaa. Mutta itse asiassa puhumme koko Metropolian vaikuttavuuden johtamisesta. Jotenkin se avautui meille laajemmin, kun se oli sijoitettuna tähän TKI-toimintaan. Se oli aika yllättävä. Kirjoittamisen aikana tajusi sen. Toisaalta se, mitä toivoisi tämän kokonaisuuden kuvaavan, niin ehdottomasti sitä, että se antaisi kuvan meidän TKI-toimintamme luonteesta. Se on pitkäjänteistä toimintaa. Ei ole pikavoitoista kyse tässä toiminnassa ollenkaan, vaan selkeästä visiosta: Miten se saavutetaan? Miten on vastuutettu toimintaa? Mitä asioita nostetaan minäkin vuonna temaattisiksi kärjiksi? Miten resursseja niihin ohjataan? Kuitenkin muutoksesta kyse sekä muutoksen tekemisestä ja johtamisesta.

Puhuja 1 [00:09:35]: Joo. Yhden tarkentavan kysymyksen sinulle: Onko sinulla mielessä jotain asiaa, mikä siellä voisi olla sellaista… Kun sanoit, että ymmärrettäisiin TKI-toimintamme luonne. Onko jotain, mistä arvelisit, että voi olla vaikea ymmärtää sitä juuri tästä kohtaa näin, ja sitten onnistuimme kertomaan siitä niin, että se aukeaa. Tuleeko sinulle tällaista mieleen? Miksi toivot, että siitä ymmärrettäisiin sen luonne?

Puhuja 3 [00:10:09]: Nimenomaan se, että se on pitkäjänteistä kehittämistä. Ehkä sitten niin vielä, että meidän kaiken kaikkinen visiomme olisi lukijalle ymmärrettävä. Mitä tavoittelemme pitkällä tähtäimellä tekemisellämme?

Puhuja 2 [00:10:27]: Se alkaa kuitenkin hyvin vahvasti strategiastamme, strategiasta 2030. Sitä, kuinka siinä kuitenkin innovaatiokeskittymämme: Millaista mallia todella olemme kehittämässä? Mallia, joka pitkällä tähtäimellä todella vaikuttaa omanlaiseen tekemiseemme, johon hyvin vahvasti liittyy juuri tämä, että kehitämme kampuksilla yhteistyöalustoja kumppanuuden hengessä. Mutta sitten nostan sieltä myös 2.2. kappaleen, jossa kerromme, mikä luo kaikelle tälle myös, että se on todella vastuullista ja vaikuttavaa työtä. Kuinka me esimerkiksi olemme avoimen TKI-toimintamme mahdollistamisessa onnistuneet. Olemme luoneet edellytyksiä sille, että teemme vastuullista TKI-toimintaa. Kokonaisuus, joka kuitenkin hyvin vahvasti perustuu strategisiin valintoihimme: Tämä tulisi siinä näkyviin ja konkretisoituisi vielä näissä esimerkeissä, joita sinne on loppuun nostettu.

Puhuja 1 [00:11:45]: Sitten raporttimme vähän sivuaa TKIO-ajattelua. Meillähän on siellä, [Epäselvä sana 00:11:50] korkeakouluun valittu TKIO. Sanoit äsken, että yksi oivalluksen hetki oli, kun tajuttiin, että voidaan katsoa TKI:ta vaikuttavuutta laajemmin. Miten sinä linjaisit TKI-johtajana, mitä se on, kun oppiminen integroituu TKI-toimintaan? Minkälaiseen pähkinänkuoreen tämän asettaisit?

Puhuja 2 [00:12:15]: Ensinnäkin varmasti se, että TKIO meillä on mahdollista, ja sille on hirveän hyvät edellytykset. Tässä raportissa kuvataan, kuinka se edellyttää myös korkeakoulujohtamiselta hyvää ja tiivistä yhteistyötä. Meillä jatkuvan oppimisen ja TKI-toiminnan kesken. Se luo pohjaa. Mutta se, että meidän TKI-toimintamme voi antaa niin paljon oppimiseen erilaisina sisältöinä, uutena osaamisena, kumppanuuksina… Tai juuri se, että me näitä kampuksen yhteistyöalustoja, laboratorioita ja muita infroja avaamme oppimiselle. Ne ovat oppimisympäristöjä. Autamme kumppaneitamme ja toimijoita tunnistamaan se, mitä mahdollisuuksia uuden oppimiseen näillä alustoilla on. TKIO on tällainen hyvin, voisi sanoa, monenlaisia asioita sisällään pitävä. Mutta perustana on se, että tutkimalla, kehittämällä ja innovoimalla voimme syöttää koko ajan uusia aineksia, jotta voimme uudistaa oppimista ja koko ajan tarjota uusia oppimisen paikkoja, sisältöjä ja mahdollisuuksia.

Puhuja 1 [00:13:37]: Tämä varmasti onkin yksi niistä Metropolian hyvin omaleimaisista tulokulmista tässä kokonaisuudessa, josta kirjoitimme. TKI-toiminnan, kuvasimme laadunhallintaa ihan PDCA-syklin mukaisesti. Nostaisitko Minna siitä jotain erityistä? Mihin suuntaan voisimme kehittyä? Minkälaisten vahvuuksien pohjalta TKI-toimintamme perustasolla, laadunhallinnan, PDCA-syklin kautta tarkasteltuna: Mihin suuntaan voisimme mennä? Miltä vahvuuksilta menemme siihen suuntaan?

Puhuja 3 [00:14:18]: Metropoliassa on paljon myös sisäisiä kehittämishankkeita. Olemme tosi vahva kehittäjäorganisaatio. Ratkaisemme visaisia ongelmia. Seuranta ja raportointi voisivat olla tulevaisuudessa vielä keskeisemmällä sijalla. Ehkä modernein välinein. Kyllä toivon ja uskon, että strategiamme tulee ohjaamaan keskeistä tekemistämme. Satsaamme siihen, mitä olemme määritelleet. Innovaatiokeskittymät ja yhteistyöalustat mahdollistavat niin monenlaista tekemistä ja osaamisen kehittämistä. Se mahdollistaa myös uusien roolien ja vastuiden syntymistä, mikä on ainakin itselleni erittäin kiinnostava asia korkeakoulumaailmassa.

Puhuja 1 [00:15:13]: Minkälaista visiota näkisit tämän itsearviointiprojektin pohjalta? Miltä näyttää nyt tästä eteenpäin?

Puhuja 2 [00:15:21]: Kyllä se hyvin paljon samaa, mitä Minna jo tuossa sanoi. Sitten vähän pyysimme myös Metropolian ulkopuolisia henkilöitä lukemaan tätä itsearviointiraporttiamme. Oli kiva, että palaute oli, että se todella on hyvin meidän näköisemme. Siellä vielä enemmän ehkä kannustettiin meitä nostamaan esille sellaisia asioita, joita olemme yhteistyössä tehneet. Esimerkiksi se, miten me pääkaupunkiseudulla olemme tukemassa sitä, että tänne syntyy ihan tällainen kansainvälinen uuden yritystoiminnan, startup-toiminnan osaamisen keskittymä. Kaiken kaikkiaan jotenkin tuo raportin kirjoittaminen vahvisti sitä näkemystä, että voimme luoda kansainvälisen tason innovaatioympäristöjä täällä ja olla kansainvälisellä tasolla, kun vain teemme tiettyjä valintoja, joihin panostamme. Todella tärkeä innovaatiotoimija, korkeakouluttaja.

Puhuja 1 [00:16:26]: Joo, muistan, että tässä tämä sidosryhmälukijamme… Ajattelin, että emme ole ehkä itsekään ymmärtäneet kaikkea hienoutta, joka sieltä voi nousta. Hänen kommenttinsa toi siihen upeaa lisävaloa asioihin. No oliko siellä jotain sellaista, mikä kerta kaikkiaan olisi yllättävää? Jotain, mitä ette odottaneet tulevan esille?

Puhuja 3 [00:16:59]: Tässä koko prosessissa – Meillähän oli myös METKA:n roolitus tässä mukana. Kyllä olin positiivisesti yllättynyt METKA:n vahvasta roolista niin Metropolian kampuskehittämisessä kuin opiskelijayhdistystoiminnan kehittämisessä ja rahoituksen laadun parantamisessa. Se oli mielestäni yksi Metropolian vahvuus.

Puhuja 2 [00:17:22]: Kyllä. Sitten oli tietysti se, minkä nostimme, kokosimme sen, miten Metropolia toimii vastuukorkeakouluna monissa erilaisissa tärkeissä teemoissa, kuten digivisio tai Sigma-toiminta. Tai valtakunnallinen pääsykoeuudistuksemme. Se, että näitä asioita muistamme aina koota yhteen. ”Hei, mehän näissä kaikissa asioissa olemme ottaneet tosi tärkeää, vastuullista roolia.”

Puhuja 1 [00:17:49]: Kyllä. Hyvä, että löytyi jotain, yllätyksiäkin. Se ei ollut teille ihan tuttua kauraa kaikki. Pääsitte yllättymään myös. Nyt olemme siinä vaiheessa, että materiaali on lähdössä kohta käännöstoimistoon. Sitten auditointiprojektimme etenee. Olisiko teillä jotain erityistä tässä vaiheessa, mitä haluaisitte sanoa viestiksi TKI-toimintojen henkilöstölle, koko Metropolian henkilöstölle ja myös opiskelijayhteisölle?

Puhuja 3 [00:18:22]: Kyllä meillä TKI-toiminnassa löytyy tällä hetkellä paikka ihan jokaiselle. Siellä voi tehdä monenlaista TKIO:ta. Varmasti se taas uudistaa toimintaamme kaiken kaikkiaan. Jos ajatellaan kehittämistä, muutosta ja näin poispäin, niin kyllä me voimme kokeilemalla seuloa toimivimmat käytännöt. Ei niiden tarvitse aina olla niin suurisuuntaisia, isoja hankkeita, vaan ihan pilotteja tekemällä pääsemme jo eteenpäin.

Puhuja 2 [00:18:55]: Varmasti juuri se, että ihan rohkeasti mukaan. Ja se, että kokeillaan. Aina kaikki ei onnistu, mutta aina opimme jotain uutta ja viemme asioita eteenpäin. Nyt tosiaan, kun lukee tuota raporttia, ja se antaa kokonaiskuvan. Miten todella paljon kiinnostavia asioita tehdään, niin tietysti iso kiitos kaikille, jotka ovat olleet tässä mukana ja auttaneet raportin kirjoittamisessa, olleet sitä kommentoimassa ja niin edelleen. Yhteistyössä myös raportti on syntynyt.

Puhuja 1 [00:19:34]: Se onkin arvokasta, että meillä on tällainen yhteisesti koottu kuva. Se on ehkä todenmukaisempi kuin se, että olisimme ihan yksitellen kirjoittaneet sitä. Hyvä! Raportti tulee luettavaksi koko meidän henkilöstöllemme sekä englannin- että suomenkielisenä versiona elokuun lopussa. Minäkin suosittelen, että kaikki sen lukisivat. Se paitsi antaa paljon varmasti uutta tietoa: Ei ollenkaan ole sanottua, että näin laaja käsitys meidän asioistamme olisi jokaisella henkilöstön jäsenellä valmiina päässä. Yhteinen näkemys on nyt luettavissa raportista. Se avaa varmasti uusia näkökulmia. Kun itse haastattelu sieltä lähenee, antaa englanninkielinen raportti käsitteistöä ja tukea sitä kohti myös. Tässä vaiheessa kiitän teitä. Kiva kun tulitte vähän vetämään yhteen tätä kevään kokemusta. Me syksyllä jatkamme ja menemme sitten kohti haastattelua. Laadunhallinta ja laatuasiat eivät tietenkään lopu siihenkään, vaan sitten saamme suosituksia ja menemme niiden kanssa taas eteenpäin. Kiitos teille!

Puhuja 3 [00:20:53]: Kiitos kutsusta!

Puhuja 2 [00:20:54]: Kiitoksia!

[Musiikkia 00:20:55]

[äänite päättyy]

Puhuja 1 Virve Kentta
Puhuja 2 Heidi Rontu
Puhuja 3 Marjatta Kelo

Puhuja 1 [00:00:24]: Tämä on Metropolian auditointipäiväkirja. Metropolia valmistautuu ulkoiseen auditointiin, ja tässä podcastissa me ihmettelemme näitä auditointi -asioita tällaisella rennolla ja uteliaalla otteella. Ei olla niin ryppyotsaisia. Ja tänään minulla on kaksi vierasta. Heidi Rontu, oppimistoiminnan johtaja ja Marjatta Kelo, päällikkö uudistuva oppiminen -tiimistä. Tervetuloa.

Puhuja 2 [00:00:48]: Kiitos, Virve.

Puhuja 3 [00:00:49]: Kiitos.

Puhuja 1 [00:00:50]: On hauska saada teidät tänään tänne. Aikomuksenamme on puhua Metropolian oppimistoiminnan itsearvioinnista. Te olette olleet kirjoittamassa sitä itsearviointiraportin osuutta, jossa käsitellään osaamista Luova korkeakoulu -otsikon alla. Meidän koulutustoimintaa, tai oppimistoimintaa niin kun me sitä kutsumme. Ja käydään vähän läpi sitä, että miltä se on teidän näkökulmastanne vaikuttanut. Minkälaisia asioita teille on tullut mieleen, ja minkälaista tämä tekeminen kaiken kaikkiaan on ollut? Jos ihan aloitetaan siitä hetkestä, kun me ryhdyimme konkreettisesti tähän työhön. Helmikuussa meillä oli itsearviointikysely, joka silloin pyöri, ja ihmiset vastasivat siihen. Ja sitten te saitte sen aineiston käsiinne ja siitä lähtien ruvettiin sitten tekemään töitä. Ja nyt ollaan siinä vaiheessa, että raportti alkaa olla koossa, niin miltä tämä matka vaikuttaa? Minkälaista työskentelyä se on ollut, ja minkälaisia kokemuksia teille on siitä tullut?

Puhuja 2 [00:01:52]: Jos minä vaikka tässä lyhyesti voisin aloittaa, niin matka on ollut hyvin mielenkiintoinen. Ja itse voin ainakin todeta, että olen oppinut tosi paljon tämän matkan aikana. Itse olen ollut nyt töissä, itse asiassa titteliltäni jatkuvan oppimisen johtaja, mutta siinä mielessä oppimisjohtaja myös toimii ihan hyvin, koska vastaan kaikesta oppimisesta, sekä tutkinto- että muusta oppimisesta Metropoliassa. Ja olen työskennellyt täällä nyt reilun vuoden ajan. Ja itse asiassa siinä vaiheessa, kun ruvettiin tekemään sitä itsearviointiraporttia, en ollut vielä ollut töissä vuottakaan. Käytännössä siitä, kun niitä tutkintojen tekemiä, käytännössä se oli tutkinto-ohjelmat muistaakseni, jotka tekivät niitä itsearviointeja, niin siitä alkoi itselläni sellainen hyvin hyödyllinen oppimisprosessi. Niitä lukiessa se arki, oppimisen arki avautui ihan uudella tavalla. Ja oikeastaan siitä lähtien, koko ajan oppinut jotain uutta. Ja siitä olen ollut todella kiitollinen tämän prosessin aikana.

Puhuja 1 [00:02:58]: Joo. Miltä Marjatasta on vaikuttanut?

Puhuja 3 [00:03:01]: No, se oli avaava kyllä se aineisto, joka saatiin tutkinto-ohjelmilta. Ja myös osaamisaluepäälliköt vastasivat siihen tältä oppimistoiminnan osalta. Niin siinä oli paljon sellaista, joka oli toisaalta hyvin tuttua ja sitten siinä oli paljon sellaista, jota sitten ei ehkä osannut itse niin kuin, tästä omasta näkökulmastaan kun on, niin katsoa sitä sillä tavalla. Mutta paljon sellaista tietoa oli siinä, ja paljon niitä näkökulmia, ja myös sitten sellaisia niin kun toimintatapoja, jotka toimivat ja myös sitten sellaisia joita sitten ehkä pitää kehittää.

Puhuja 1 [00:03:41]: Joo. Se niin kun minun näkökulmasta, kun olen teidän kanssanne tehnyt tätä työtä ja sitä vähän niin kuin teknisenä tukena ollut tavallaan sinä raportin kirjoittamisessa, niin välillä aina olen miettinyt sitä, että miten te saatte tästä valtavasta aineistosta niitä punaisia lankoja kiinni, ja miten nousevat tärkeät asiat, erottuvat vähemmän tärkeistä, ja. Onko teillä ollut niin kuin tällaista, että onko se tullut haasteeksi? Sitten toisaalta te olette joutuneet Karvin niihin kysymyksiin peilaamaan sitä aineistoa, niin mitä te siitä sanoisitte?

Puhuja 3 [00:04:17]: No, siinä Karvin kysymykset on olleet sillä tavalla hyviä, että niistä on ollut hyvä lähteä. Ja sitten toisaalta me olemme käyttäneet sitä aineistoa, joka siitä itsearvioinnista saatiin, mutta myös sitten tietysti meidän omaa toimintaamme peilattu niihin Karvin kysymyksiin. Ja sitä kautta pyritty rakentamaan sitä arviointi- tai auditointiraporttia sillä tavalla, että se vastaisi niihin kysymyksiin, mutta myös sitten niin, että se kuvaisi sitä meidän toimintaamme. Että miten me teemme, ja mitä me teemme.

Puhuja 2 [00:04:50]: Jatkaisin oikeastaan tuosta, että juurikin noin, niin kuin Marjatta sanoi, että se Karvin auditointikäsikirja on ollut mielestäni hyvä, niin kuin suuri apu siitä, niiden kysymysten avulla on saanut jotenkin sen niin kun hehtaarin, missä liikutaan. Sitten tietysti täytyy todeta tähän, että itse olen myöskin ammentanut siitä, että missä olen aikaisemmin urallani ollut töissä, Aalto-yliopistossa, niin osallistuin käytännössä kaikkiin Aalto-yliopiston auditointeihin tavalla tai toisella. Niin sitä kautta tietenkin nämä ovat aika tuttuja asioita. Ja se sellainen abstraktiotaso ehkä jotain, jos minä ymmärsin oikein, mitä Virve tuossa vähän kyseli, niin minä luulen, että se on jotenkin nyt jo minulla tuolla jossain takaraivossa sillä tavalla, että pystyn sieltä tunnistamaan ne, mitkä ovat olennaisia nyt nostaa tämän tyyppiseen raporttiin esille. En välttämättä tällä tarkoita sitä, että aina luulen oikein, mutta että uskon, että sellainen tietty toimintatapa tulee jotenkin niin kun sen kokemuksen kautta.

Puhuja 1 [00:05:55]: Ja hyvinhän se kuitenkin, meillä on jo aineisto koossa. Tai raportti pitkälti koossa, että tuota vaikeuksien kautta voittoon on edetty, ehkä tässäkin voisi näin kuvata. Mutta mitä sitten, jos siirrytään tähän, niin kuin siitä raportin tekemisestä ja siitä prosessista itse sinne sisältöön. Niin miltä Metropolian oppimistoiminta teidän silmin nyt sitten näyttää, kun olette käyneet tämän matkan tässä läpi? Mitkä ovat ihan joitain sellaisia ensimmäisiä isoja huomioita?

Puhuja 2 [00:06:34]: Minä ehkä voisin aloittaa sillä, ja Marjatta sitten täydentää, aloitan sillä että viittaan niihin tutkintojen tekemiin itsearviointeihin, ja sitten myöskin tosiaan niin kun, että siellä oli mukana myöskin oppimisen puolelta osaamisaluepäälliköt. Itse olen ollut todella vakuuttunut niistä hyvistä käytänteistä, joita juurikin niissä itsearviointiraporteissa oli kirjattuna. Paljon on mielestäni oivia käytänteitä, joita on hyvä nostaa niin kun sellaiselle, enemmän Metropolia -tasolle. Ja jakaa niitä hyviä käytänteitä niin, että niitä saataisiin niin kun laajemminkin käyttöön. Se on ehkä sellainen.

Puhuja 1 [00:07:13]: Voisitko mainita ihan joitain?

Puhuja 2 [00:07:15]: No, olen miettinyt sellaista vaikkapa, että muistaakseni tämä taisi olla, jos muistan oikein, liiketalouden puolelta. Mutta Marjatta korjaa, jos muistan väärin, jos muistat paremmin. Heillä on tällaisia seminaareja, foorumeita, joihin he kutsuvat työelämän edustajia. Saattavat olla alumneja, valmistuneet Metropoliasta aikoinaan. Ehkä aika useasti olivatkin alumneja. Ja siihen kutsutaan sitten opiskelijoita mukaan. Ja ne eivät ole pelkästään, ymmärrykseni ainakin muodostui sen kaltaiseksi, että ne eivät ole pelkästään sellaisia monologisia tilaisuuksia, jossa jokin entinen alumni kertoo upeasta urastaan, tai jotain tämän tyyppistä, vaan ne ovat ehkä aika aitoja keskustelutilaisuuksia. Että siellä käydään läpi yritystoiminnan nykytilaa, talouden kehityssuuntauksia, tämän tyyppisiä. Ne toimivat siis samalla opiskelijoille tällaisina oppimistilanteina, ja ne ovatkin osa jotain opintojaksoa esimerkiksi. Tai opiskelija kirjoittaa niistä jonkun raportin tai ryhmä kirjoittaa raportin, tai näin. Ja se oli minun mielestäni sellainen, mitä ajattelin, että vau! Tämähän on tosi makee! Että ei pelkästään se, että kutsutaan alumneja kertomaan, ja sillä tavalla innostetaan, vaan että se myöskin nivotaan yhteen siihen oppimiseen. Tämä olisi minusta sellainen yksi hyvä käytäntö, mitä uskoisin että, ajattelisin että se olisi sellainen matalan kynnyksen mahdollisuus toteuttaa muillakin Metropolian aloilla esimerkiksi.

Puhuja 3 [00:08:42]: Minun täytyy täydentää tähän nyt alkuun, että toki meillä oli opiskelijoita myös, jotka vastasivat siihen kyselyyn, jonkun verran. He nostivat siellä myös niin kun sitä opiskelijanäkökulmaa tietysti, mikä on sitten taas niin kun hyvä siinä mielessä, että saamme myös sitä opiskelijoilta sitä palautetta, että miten meidän nämä järjestelmät toimivat. Ja sitä kautta tietysti pystytään huomioimaan entistä paremmin varmasti jatkossa myös sitä opiskelijoiden kokemusta, ja tukemaan sitä opiskelijoiden oppimista eri tavoin.

Puhuja 1 [00:09:17]: No, tuliko siellä esille jotakin sellaista, mikä olisi jotenkin yllättänyt erityisesti teitä, että ”enpä olisi uskonut” tai jotenkin. Tietysti kerroit jo vähän sellaista, miten sinä niin kun innostuit, ja hyvässä mielessä yllätyit, mutta jotenkin vielä sellaista mikä poikkeaisi kovasti siitä, mitä te ehkä odotitte, kun lähdimme tähän raportin kirjoittamiseen ja muodostamiseen?

Puhuja 2 [00:09:45]: No minä ehkä en ihan käyttäisi tässä kohtaa näin voimakasta ”poikkeaisi”. Mutta se minkä minä tunnistin, joka on myöskin mielestäni sellainen kehittämistarve meillä. Metropolia on sen verran suuri ammattikorkeakoulu, organisaationa suuri, minä ehkä oletinkin, että on varmasti niin, että meillä on tiettyjä linjauksia, suosituksia, korkeakoulutasolla, ja sitten mikä se todellisuus siellä arjessa ja kentällä on, voi olla hyvinkin erinäköinen eri paikoissa. Eli niitä sovelletaan kovinkin eri tavoin. Ja tämä ehkä myös tuli niistä raporteista ilmi. Ja se on hyvin ymmärrettävää. Mitä isompi organisaatio, itselläni on kokemusta, jos vaikka sellaisen vertailun annan. Aikoinaan tulin rekrytoiduksi Teknilliseen korkeakouluun, ennen kuin siitä tulin Aalto-yliopistoon suoraan Åbo Akademista. Eli tällaisista hyvin pienestä, sisäänlämpiävästä, kaikki tuntevat kaikki -yliopistosta siirryin jo heti kertalaakista isompaan yliopistoon, ja siinä välissä itse asiassa vielä ehdin olemaan töissä yhden vuoden ajan Helsingin yliopistossa. Niin se avasi kyllä itselleni, niin silloin jo aikoinaan, tästä on jo pitkä aika, silmiä siihen että miten paljon hankalampaa asioiden virtaviivaistaminen ja ihan sinne ruohonjuuritason käytäntöön vieminen on, mitä isompi organisaatio on kyseessä. Eli sitä osasin kyllä odottaa. Mutta samalla tietysti siinä itse, kun on katsellut niitä tai miettinyt niitä asioita, joita olisi tärkeätä kuitenkin, erityisesti opiskelijan, minkälaisena ne asiat näyttäytyvät opiskelijalle, että me varmistetaan, että opiskelijaa kohdellaan aina yhdenvertaisesti. Riippumatta siitä, missä päin organisaatiota hän on. Niin siinä meillä kyllä tunnistan, että on jonkin verran työsarkaa. Että se ehkä niin kun itselleni avautui, mutta kuten sanoin, niin ei myöskään millään tavalla yllättänyt.

Puhuja 3 [00:11:46]: No itse asiassa minä komppaan hyvin sitä, mitä Heidi sanoi, että tässä on iso organisaatio ja paljon erilaisia tutkinto-ohjelmia, niin tuota meillä voi olla sellaisia yhteisiä käytänteitä, ja sitten paljon myös sellaista, joka on sen tutkinnon omalaatuisuutta, ja siihen liittyvää, että näiden sellainen tasapainoilu niin tiesin sen etukäteen, että näin on. Ja sitä niin kuin tietysti tuossa kyselyssäkin, se vahvistui ja nyt kun on kirjoittanut sitä raporttia, niin siinä myös niin kun juuri tämä, että taiteilu siitä, että missä mennään, jotta nähtäisiin se opiskelijan etuna, että toimitaan kaikki tietyllä tavalla, ja mikä on sitten sellaista alakohtaista, omaa ominaisuutta, joka liittyy siihen alaan.

Puhuja 1 [00:12:40]: Joo. Ja tässähän tulee jotenkin se mielenkiintoinen, niin kun laadunhallinnallinenkin näkökulma nyt sitten, että miten, missä asioissa pyrimme tasalaatuisuuteen ja missä tavallaan se erinomaisuus onkin niin kun omaleimaisuuden sallimista. Jos nyt voisi tätä tällaista sanaa käyttää tässä. Ja se varmaankin tulee meille sitten tässä jatkossa, meillä on ehkä jonkunlaista to do-listaa, tai teillä on to du-lista siitä, että mitä sieltä nousee ennen kun auditoijaryhmäkään käy ja suosituksia tulee, niin me ehkä jo näämme, että mitä lähdemme kehittämään. Haluaisitteko te siitä täsmentää jotain, että minkälaista kehittämistyötä mahdollisesti tästä voisi käynnistyä?

Puhuja 3 [00:13:26]: No minä näen sillä tavalla, että se opiskelijalähtöisyys on sellainen, mikä meillä on keskiössä, ja tulee olemaan varmaan jatkossakin. Ja sen eteen varmasti tehdään töitä.

Puhuja 1 [00:13:38]: Kyllä. Juuri näin. Ehdottomasti tuo on mielestäni niin kuin se ykkösasia. Sellainen iso asia, mikä meidän pitää pitää niin kun kaiken toiminnan, kaiken oppimistoiminnan kehittämisen keskiössä koko ajan. Ja siitä lähtee sitten erilaisia teemoja. Ja yksi teema, minkä tähän ehkä vielä tuon lisäksi on palaute, ja palautekulttuurin kehittäminen siten, että voidaan käydä sellaista niin kun rakentavaa keskustelua. Tässä tapauksessa puhutaan oppimistoiminnasta sekä opettajakollegoiden kesken että tietysti sitten opiskelijoiden ja opetushenkilöstön välillä. Nämä ehkä olisivat sellaiset, mitä tässä kohtaa voisi nostaa, mitkä me varmaankin olemme tunnistaneet aika vahvasti, että ne ovat asioita, mitä haluamme viedä eteen päin.

Puhuja 1 [00:14:28]: Tuleeko teille ihan loppuun vielä mieleen jotain sellaista erityistä, mitä te haluaisitte sanoa oppimistoiminnan henkilöstölle, opettajillemme ja ihmisille, jotka tekevät opiskelijoiden kanssa siellä töitä? [Raportti?? 00:14:42] on nyt tässä vaiheessa, ja auditointihaastattelua odottelemme, niin mikä olisi sellainen keskeinen viesti tästä kohtaa?

Puhuja 2 [00:14:50]: Tässä haluaisin vain sanoa sen, että mielestäni meillä on, olen hyvin vakuuttunut siitä asiantuntijuudesta, ja siitä osaamisesta, jota meillä Metropoliassa on. Ja siitä on ihan jokaisen syytä olla ylpeä. Rinta rottingilla tuoda se asiantuntijuus ja osaaminen esille. Se on hyvin moninaista ihan jo lähtien siitä, että meillä on monia eri aloja. Meillä on käytännössä laajin alakokoelma, jos mietitään niin kun ammattikorkeakoulukenttää Suomessa. Ja itse olen hyvin vakuuttunut siitä. Meillä on vahva osaamisen pohja. Tästä niin kun itsekin olen vakuuttunut tämän prosessin lopputulemana.

Puhuja 2 [00:15:35]: Tuo on sellainen, mikä varmasti niin kun, nostan tähän esille. Komppaan tuota kyllä, mitä sanoit, mutta myös sellainen niin kun se yhteisöllisyys, mikä on niin kun tutkinto, tutkinnoissa ja opettajien kesken, ja myös sitten suhteessa opiskelijoihin. Että me olemme tämä Metropolia -yhteisö. Ja rakennamme Metropoliaa yhdessä.

Puhuja 1 [00:15:57]: Tuo on kyllä tosiaan sellainen, mihin minäkin voin suht tuoreena metropolialaisena yhtyä, että tällainen on minunkin kokemukseni. Tämä on yhteisöllinen talo, ja se tulee meidän arvoissa, ja se tulee myös käytännössä. Kiitos teille kun vierailitte tässä ja kerroitte teidän kokemuksistanne. Jatketaan seuraavassa jaksossa vähän samantyyppisellä aiheella, mutta tehdään se eri ihmisten kanssa, eli Anna-Maria Vilkuna ja Minna Möttönen, jotka ovat olleet kirjoittamassa sitten sitä TKI -toiminnan puolta, niin tulevat vastaavasti kertomaan minkälaisia huomioita he ovat tehneet. Täällä sitten jatketaan seuraavaan kertaan. Kiitos kuulijoille, ja kiitos teille vieraat.

Puhuja 2 [00:16:37]: Kiitos.

Puhuja 3 [00:16:38]: Kiitos.

[äänite päättyy]