Strategiasta käytäntöön 1: TKI + O = totta?

————————————————————————————————————————
Puhuja 1 Heidi Rontu
Puhuja 2 Anna-Maria Vilkuna
[äänite alkaa]

Puhuja 1 [00:00:16]: Tervehdys kaikille! Olemme tässä aloittelemassa uutta podcast-sarjaa nimeltään Strategiasta käytäntöön. Ja kyseessä on tämän podcast-sarjan ensimmäinen osa nimeltään TKI+O, onko se totta? Ja tänään täällä keskustelijoina ovat Heidi Rontu, jatkuvan oppimisen johtaja…

Puhuja 2 [00:00:50]: …Ja Anna-Maria Vilkuna, TKI-toiminnasta vastaava johtaja. Hei vaan kaikille minunkin puolestani!

Puhuja 1 [00:00:58]: Hyvä. Lähdetään liikkeelle, eli TKI+O, onko se totta? Voitaisiin ehkä sanoa, että se on vähän sellainen kuuma peruna. Ja otetaan saman tien kuuma peruna suuhun kysymyksellä, haetaanko tällä TKIO:n naimakaupalla kustannussäästöjä. Halutaanko sillä siis tasapainottaa taloutta. Mitenkäs Ansku, haluaisitko aloittaa kysymykseen vastaamisen?

Puhuja 2 [00:01:30]: Hyvä kysymys. Ja sellainen kysymys, jota varmasti moni on nyt mielessään pohtinut, pyöritellyt viime aikoina. Kyllä TKIO:lla hyvin toteutettuna on myös se vaikutus. Sillä saadaan kustannussäästöjä aikaiseksi. Tai ennen kaikkea, en ehkä niinkään sanoisi kustannussäästöjä, vaan kaiken kaikkiaan meidän käytössä olevien resurssien, voimavarojen mahdollisimman fiksua käyttöä. Mutta sitten se, että millä tavalla ne mahdollisimman viisaasti käytetään, niin se onkin sitten jotakin paljon muuta. Ja siinä tarvitaan paljon enemmän erilaista näkyä, ideoita, kuin pelkästään ne kustannussäästöt. Ideat, ajatukset.

Puhuja 1 [00:02:22]: Kyllä. Juurikin näin näkisin itse, ja oli [?? 00:02:27] hyvä, että aloitit tällä ”kustannusten fiksua kohdentamista ja käyttöä”. Se, miten itse näen TKIO:n yhdistämisen ja vahvemman integroinnin, lähtisin oikeastaan tarkastelemaan sitä ensisijaisesti sisällön kautta. Ja sekä opettajien että opiskelijoiden kehittymisen kautta, uuden inspiraation löytämisen kautta, metodikehittämisen kautta ja sisältökehittämisen kautta. Sitä pitäisin itse sellaisena fiksuna resurssien kohdennuksena. Ja mietin juuri sitä, mitä mahdollisuuksia sekä tosiaan opettajille että opiskelijoille tätä kautta avautuu oppimiseen. Aivan uudenlaisia mahdollisuuksia, uudenlaisia oppimisympäristöjä, ajattelisin, alustojen kautta, hanketoiminnan kautta. Jotain sellaista mielestäni, mitä ei ihan helposti heti laajasti korkeakoulukentällä Suomessa toteudu.

Puhuja 2 [00:03:49]: Tuo oli kiva, miten sanoit tuossa, että mistä hakee sitä inspiraatiota. Itse olen nyt viime päivinä hakenut sitä inspiraatiota aivan tällaisista uunituoreista julkaisuista. Ammattikorkeakoulut ja sitten Aalto-yliopisto toteuttivat yhdessä sellaisen pitkän OKM:n rahoittaman hankkeen kuin avoin TKI-toiminta, avoin innovaatiotoiminta ja avoin oppiminen. Nyt ihan vasta tämän hankkeen tuloksena on julkaistu kaksi uutta teosta. Ja toinen on kiva, se on laitettu keittokirjan muotoon. Siinä taitaa olla noin 28 reseptiä, jotka juuri ovat näitä, millä tavoin korkeakouluissa on TKIO:ta toteutettu. Ja hyvin juuri erilaisten toimijoiden näkökulmasta. Niin kuin tuossa juuri sanoit, että milloin on kyse ihan uusista opetusmetodeista, mutta milloin on kyse myös erilaisista vaikka ihan organisatoorisista prosessiratkaisuista. Tai sitten vaikka juuri siitä, millä tavalla hanketoiminnassa on huomioitu tämä TKIO. Eli tämä reseptikirja, se on todella siis sellainen, josta voi juuri miettiä, että mitähän tänään oikein tekisin. Niin löytää sellaisen hyvän reseptin. Ja sitten toinen, mikä on ihan vähän vastaavanlainen, mutta toisesta näkökulmasta, että uusi julkaisu, on sitten tällaisen avoimen TKI-integroidun oppimisen tarkastuslista. Että jos olet kiinnostunut TKIO-toiminnasta, niin miten voit miettiä sitä, kuinka se toteutuu opiskelijan näkökulmasta, opettajan näkökulmasta, organisaation näkökulmasta tai sitten TKI-hanketoimijan näkökulmasta. Ja sitten vielä, jos miettii tätä, että nämä ovat esimerkkejä, joista meilläkin on kirjoittajia näissä julkaisuissa, että siellä on jo esimerkkejä meiltä. Mutta sitten vielä tuo, mitä sanoit äsken tuosta, miten se toteutuu, vaikka alustoilla. Niin meillä nyt kampuksella nämä erilaiset menetelmät, nämä yhteistyöalustat, joissa yhteistyössä todella toteutamme jo nyt erilaista TKI-toimintaa ja oppimista. Eli ne ovat vielä aivan sitten sellainen oma erikoisjuttunsa, joka on meille siis sellainen myös aivan loistava TKIO-toteutuspaikka.

Puhuja 1 [00:06:26]: Kyllä. Juuri näin. Ja se on ehkä se, mistä itse olen erittäin innostunut, näkemään kaikki ne erilaiset mahdollisuudet, jotka mielestäni juurikin alustojen kautta ovat, millä eri tavoin TKIO:ta voidaan viedä eteenpäin. Ja mietin, sekä keittokirja että tarkistuslista kuulostavat erittäin hyviltä työkaluilta siihen, mitä ajattelisin, että on tarpeen viedä rakentavasti eteenpäin, opetussuunnitelmakehittämistyötä oppimisen osa-alueella. Eli näkisin, että oppimissuunnitelmia olisi tarpeen miettiä juurikin TKIO-integrointinäkökulmasta. Miten saadaan luotua, muokattua, kehitettyä opetussuunnitelmia sellaisiksi, että niihin on helppo tuoda mukaan TKIO-toiminnan kautta oppimista. Eli siinäkin mielessä avoimempia opetussuunnitelmia. Rakenteeltaan sellaisia, joihin voidaan helposti opinnollistamista hyödyntäen, tai sitten määriteltyjä kurssitoteutuksia alustahanketoimintaan integroiden viedä, ja sitä kautta varmistaa, että opetussuunnitelma etenee tavoitteiden mukaisesti, opiskelijan oppimistavoitteet toteutuvat. Mutta se opetussuunnitelma mahdollistaa eri muotoja oppimistavoitteiden toteutumiseen. Tämän näkisin ehkä itse, että on yksi tällainen ihan keskeinen raamitus sille, että TKIO saadaan onnistuneesti ja askeleittain eteenpäin. Ja tämä on sellainen työ, mitä näkisin, että on tärkeää lähteä viemään eteenpäin. Ja silloin kun opetussuunnitelma sen tekee mahdolliseksi, niin silloin oikeastaan tarvitsee vain lähteä tekemään.

Puhuja 2 [00:08:40]: Ja kun meilläkin on jo hyviä esimerkkejä siitä, että opetussuunnitelmia nyt vielä viimeisillä kierroksilla, kun opetussuunnitelmia uudistettiin. Niin siellä on jo opetussuunnitelmia, joissa esimerkiksi kolmannen vuosikurssin opinnot on täysin suunniteltu niin, että ne on mahdollista integroida esimerkiksi TKI-hankkeisiin. Mutta tuokin on sellainen kiinnostava asia. Ja se, kun puhutaan yleensä tällaisesta avoimesta tai TKI-integroidusta oppimisesta, niin mitä kaikkea se itseasiassa pitää sisällään? Ja luulen, että tässä se, että me myös itse se jollain tavalla hoksataan, että mitä kaikkea se mahdollisesti on, niin myös ehkä ne meidän nykyiset opetussuunnitelmat joustavat hyvinkin paljon.

Puhuja 1 [00:09:40]: Joo. Varmasti.

Puhuja 2 [00:09:41]: Koska minä jotenkin itse näen, että sellainen perusajatus, mikä kaiken kaikkiaan on tällaisessa avoimessa TKI-integroidussa oppimisessa, on siis se, että se mahdollistaa eri tavoin tällaisen yhdessä oppimisen uudella tavalla. Ja meidän esimerkiksi nämä yhteistyöalustat, jos ajatellaan kampuksilla vaikka mitä meillä on, näitä HyMy-kylää tai Urban Farm Labia tai [roboparakkeja? 00:10:09], tai ihan näitä meidän erilaisia muita labroja, joita on jo pitkään käytetty erilaisessa yritysyhteistyössä. Niin se, että me todella mahdollistamme sellaiset toimintatavat, että meidän opiskelijamme ja meidän muu henkilöstö voivat vaikka yhdessä meidän työelämäkumppaneittemme kanssa toteuttaa siellä erilaisia projekteja yhdessä. Välttämättä mielestäni näiden projektien ei tarvitse olla edes meidän mihinkään TKI-hankkeeseen sidottuja, vaan kaiken kaikkiaan ajatus siitä, että se on yhdessä kehittämistä, se on yhdessä innovointia. Niin tämäkin varmasti, että näemme koko sen kirjon, mitä kaikkea tällainen TKI-integroitu oppiminen on. Ja oppimisympäristöön on siinä todella tärkeä rooli, uuden tyyppisiä oppimisympäristöjä mahdollistetaan ja niin edelleen. Eli me myös joskus liian kapeasti ajattelemme, että se on vain sitä TKI-hankkeeseen integroitua oppimista. Tai sitten myös puhutaan avoimesta oppimisesta, niin se, että meillä on erilaisia oppimateriaaleja avoimesti saatavilla. Ja mehän Metropoliassa olemme todella paljon avanneet oppimateriaalejamme tällaiseen yhteiseen avoimen oppimateriaalin kirjastoon.

Puhuja 1 [00:11:27]: Kyllä. Emmekö juuri saaneet siitä itseasiassa paljon hyvää palautetta, että olemme ihan valtakunnallisestikin aivan esimerkillisesti tässä avanneet juurikin oppimateriaaleja.

Puhuja 2 [00:11:39]: Kyllä. Ihan otettiin meihin yhteyttä, ja haluttiin tietää, hei mitenkäs te olette tämän tehneet. Että aika paljon löytyy sieltä avoimen oppimateriaalin kirjastosta, Metropoliassa tuotettuja oppimateriaaleja.

Puhuja 1 [00:11:52]: Kyllä.

Puhuja 2 [00:11:53]: Niin. Kaikki tämä tällainen avoin jakaminen, avoin yhdessä oppiminen.

Puhuja 1 [00:11:57]: Kyllä. Juurikin näin. Ja itse näkisin, että nimenomaan avoin yhdessä oppiminen, eri toimijat yhdessä, on mielestäni juuri sitä ainutlaatuisuutta, jota Metropoliassa pystytään toteuttamaan. Ja pystytään toteuttamaan oman ymmärrykseni mukaan varsin matalalla kynnyksellä. Ja tällaisen avoimen yhdessä oppimisen, yhdessä tekemisen kautta näkisin, että pystymme myöskin viemään poikkialaisuutta eteenpäin. Eli luomaan sellaisia tilanteita, joissa näkisin, että opiskelijamme joka tapauksessa joutuvat sitten toimimaan, tai pääsevät toimimaan sitten työelämässä, kun valmistuvat Metropoliasta. Jos me pystymme tarjoamaan tämän kaltaisen TKIO-integroidun oppimisen kautta näitä mahdollisuuksia jo opintojen aikana, niin silloin meillä on tilanne, jossa opiskelijat ovat paljon valmiimpia työelämään siinä vaiheessa, kun he sinne sitten astuvat. Ensinnäkin opiskelijat ovat valmiimpia, mutta sitten ehkä myöskin haluaisin tuoda sen näkökulman esille, että sitä kautta ehkä, voisiko nähdä, että meidän opiskelijamme toimivat myös jonkinlaisina työelämän, jos nyt käyttäisi tällaista kliseistä sanaa, muutosagentteina. Ja tarkoitan tällä sitä, että he myöskin tuovat sitten sellaista vähän uuden tyyppistä, uskoisin, toimintakulttuuria työelämään, jossa poikkialainen, monialainen toimijuus on aika luontaista. Niin sitä myöskin näkisin. Ja sitten yksi, mikä on mielestäni hyvin sellainen kiehtova ja kiinnostava mahdollisuus, mitä näkisin, että alustojen kautta voisimme päästä tekemään, on nyt ihan viime aikoina yritys- ja muusta työelämästä herännyt kiinnostus päästä mukaan tämän tyyppiseen TKIO-toimintaan jatkuvan oppimisen hengessä, eli myöskin osana henkilöstökoulutusta. Eli sen sijaan, että henkilöstökoulutus olisi esimerkiksi jotain erikseen ostettuja täydennyskursseja tai muita vastaavan tyyppisiä räätälöityjä paketteja, joita tarjotaan työelämän yritykselle tai muulle toimijalle, niin he haluavatkin lähettää heidän henkilöstönsä mukaan tähän yhdessä oppimiseen. Nimenomaan tämän TKIO-integroidun oppimisen kautta. Eli he haluavat myöskin, voisiko sanoa vaikka törmäyttää omia työntekijöitään siihen toimintaan, mitä meillä TKIO:n kautta on mahdollista. Opiskelijat siellä mukana, ja muut toimijat, jotka ovat siinä mukana. Tämä on itselleni sellainen ihan selkeä viesti, sanoisin työelämästä, siitä tarpeesta mitä sielläkin on tunnistettu tämän kaltaisen oppimisen edistämiseksi.

Puhuja 2 [00:15:13]: Joo. Tuo juuri, että mitä tämä mahdollistaa todella opiskelijalle. Ja opiskelijan rooli olla mukana todella tällaisena kehittäjänä ja uuden luojana. Ja samalla tavalla sitten myös meille, henkilöstölle. Tämä, että saamme olla mukana tällaisessa myös oppimassa uutta. Kehittämässä uutta, mahdollistamassa uusia toimintatapoja. Ja sitten myös todella tämä, että mitä vielä sitten uudella tavalla voimme tarjota työelämälle tätä koulutusta. Sitten minä näen, että tässä on jotain hyvin sellaista samankaltaista ajattelua; jos me puhumme jossain TKI-toiminnassa siitä, että kuinka yhä enemmän ihan tällaiset tutkimuskehitysinnovaatiohankkeet tapahtuvat tällaisessa ekosysteemimäisessä toiminnassa. Yhä enemmän myös oppiminen. Että tällä tavalla kuin tuossa kuvasit, että jatkuva oppiminen, se menee yhä enemmän myös samalla tavalla. Tällä tavalla oppiviin yhteisöihin, joissa tulee myös tällaisen ekosysteemimäisen toiminnan periaate.

Puhuja 1 [00:16:24]: Tuo oli oikein hyvä, Ansku, että nostit tuon ekosysteemimäisen toimintaperiaatteen. Se on juurikin sitä, mitä kohti mielestäni ollaan menossa askeleittain. Ja ekosysteemin toiminta voi tietysti vaikuttaa aika sellaiselta hähmäiseltä, epämääräiseltä, ja siksi myöskin ehkä vähän sellaiselta ei niin helpolta lähestyä, mitä sillä oikeasti tarkoitetaan. Ja tässä miettisin, että haluaisin kanssasi pohtia sitä, että miten me johtamisnäkökulmasta voimme tätä edistää. Koska se on aika laaja, ehkä amebamainen käsite koko ekosysteeminen toiminta. Miten sinä itse näkisit, miten pystymme sitä johtamisen näkökulmasta edistämään?

Puhuja 2 [00:17:17]: Varmaan minä näen, että me kuitenkin, vaikka tunnistan ihan täysin tuon, että se on jotenkin hähmäinen asia, mutta jos ajattelee sitä, että miten hyvin tuossa kuvastuukin se työelämän tarve. Että millä tavalla nyt nämä meidän tässä ajassa olevat erilaiset ilmiöt ja ratkaisua vaativat asiat, miten ne ehkä vaativat aivan uuden tyyppistä osaamista, tai juuri tätä poikkialaista eri toimijoiden törmäyttämistä. Ja silloin se tavallaan, jos se paine sellaiseen ekosysteemimäiseen toimintaan ihan selvästi tulee tuolta meidän ulkoa, että meitä lähestyy meidän erilaiset kumppanit, ja heillä on jonkinlainen tarve, he kaipaavat siihen ratkaisua. Ja siihen he haluavat lähteä tekemään sitä kumppanuudessa. Ja minä jotenkin näen, että meidän johtajina täytyy pystyä jotenkin orkestroimaan, mahdollistamaan tällainen kumppanuus. Mutta sillä tavalla, että se tapahtuu vastuullisesti. Ja sitä, että me olemme koko ajan vahvistamassa sitä, että mikä se meidän yhteinen tavoitteemme on. Millä tavalla varmistamme sen, että itse kukin toimijoista saa siitä yhteistyöstä sen kaipaamansa, tarvitsemansa. Ja sitten se kaikki tapahtuu kuitenkin vastuullisesti, eettisesti, juridisesti ja niin edelleen. Riskittömästi, oikein. Että meidän pitää luoda sellaisia reunaehtoja. Ja kaikkien, tietysti juuri sitten jos ajattelee, että meillä kuitenkin keskiössä on se oppiminen ja uuden tiedon luominen ja uuden tiedon vieminen edelleen käytäntöön.

Puhuja 1 [00:19:08]: Kyllä. Juuri näin. Ehdottomasti ihan samalla tavalla näen itse sen johtamisen näkökulmasta, mikä on olennaista. Olennaista on siis luoda selkeät raamit, selkeät määritelmät myöskin keskeisille käsitteille. Ja sitten luoda niitä erityyppisiä rooleja, joista ihminen voi tunnistaa itsensä, minkälaisena toimijana näkee, että voisi tällaisessa oppimisen ekosysteemissä toimia. Ja sitten myöskin ihan selkeitä työkaluja; miten minä Metropolian työntekijänä tässä tapauksessa pystyn toimimaan, mitä se minulta edellyttää, mitä se tarkoittaa toimia osana ekosysteemiä.

Puhuja 2 [00:19:54]: Ja tämä varmasti juuri, jos tosiaan palaa siihen, että miten tämä johtamisen kautta mahdollistetaan. Niin juuri kaikki tällaiset uudet roolit ja se kaikki uusi osaaminen, mitä tällainen uuden tyyppinen toiminta edellyttää. Että siihen todella annetaan sitten mahdollisuus kouluttautua, ja siihen annetaan työkaluja ja tietenkin niitä mahdollisimman selkeitä raameja. Niin, se on kuitenkin varmasti, jos ajatellaan, meidän itse kunkin työntekijän kannalta tosi tärkeää siinä mahdollistamisessa.

Puhuja 1 [00:20:30]: Kyllä. Ja tästä tavallaan meillä onkin ajatus, kun podcast-sarja jatkuu. Ja me tässä olemme näin, Ansku ja Heidi, aloittaneet tätä keskustelua, niin seuraavaksi liikuttaisiinkin tästä eteenpäin sinne ihmisen tasolle. Ja mietittäisiin, että mitä tämä TKIO, ja kun puhumme ekosysteemimäisestä systeemimäisestä toimintatavasta, jota kohti selkeästi voisi sanoa, olemme Metropoliassa askeleittain liikkumassa, niin mitä se tarkoittaa jokaiselle yksittäiselle henkilökunnan jäsenelle, työntekijälle. Ja tästä kuulemmekin sitten sarjan seuraavassa podcast-lähetyksessä henkilöstöjohtaja Mikko Jäkälän ajatuksia. Kiitos kaikille!

Puhuja 2 [00:21:35]: Kiitoksia!

[äänite päättyy]

————————————————————————————————————————
[äänite alkaa]
Puhuja 1 Jenni Koponen
Puhuja 2 Janne Salonen

Haastattelija 1 [00:00:10]: AMK-koodari koulutuksella koodaavampaa Suomea. Tervetuloa tähän viiden suomalaisen ammattikorkeakoulun yhteiseen AMK-koodarihankkeen podcast-sarjaan. Tässä podcast-sarjassa me keskustelemme hankkeen tuloksista ja opeista. AMK-koodarihanke on vastannut suomalaiseen koodaripulaan kokoamalla yhteen viiden suomalaisen ammattikorkeakoulun opintotarjontaa ja tarjoamalla ilmaista koodarikoulutusta kaikille koodaamisesta kiinnostuneille. Minun nimeni on Jenni Koponen ja toimin tässä AMK-koodarihankkeessa projektipäällikkönä. Tämän hankkeen toteuttajia on olleet Haaga-Helia, Hämeen ammattikorkeakoulu, Laurea, Metropolia ja Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu. AMK-koodarihankkeen on rahoittanut opetus- ja kulttuuriministeriö. Tervetuloa mukaan!

Haastattelija 1 [00:01:04]: Tässä jaksossa me keskustelemme suomalaisesta koodaripulasta ja miten tämä meidän AMK-koodarihanke on vastannut ketterällä koulutuksella tähän. Ja minun kanssani studiossa on tänään osaamisaluepäällikkö Janne Salonen Metropolian ICT- ja tuotantotalousosaamisalueelta. Tervetuloa Janne, kiva kun tulit!

Puhuja 1 [00:01:24]: Kiitos Jenni ja oikein hienoa olla täällä.

Haastattelija 1 [00:01:28]: Kiva. Ajattelin Janne, että aloitetaanko sillä, että kerro vähän mikä sinun roolisi on ollut tässä hankkeessa?

Puhuja 1 [00:01:35]: Joo, eli tämä hanke oli ajateltu niin, että meillä on opintopisteinä ajateltu. Ihan niinkuin itse olen insinööritaustainen, niin tykkään numeroista. Ja tässä oli, että 24 000 opintopistettä piti tuottaa tämän hankkeen aikana ja meidän osuus Metropoliassa oli 8000 pistettä. Ja vastasin siitä tuotannosta, sen tuotannon resurssoinnista ja osassa toimin myös opettajana näissä kursseissa. Se oli se minun pääasiallinen rooli.

Haastattelija 1 [00:02:10]: Joo, niin että sinulla on ihan hands on -kokemus tästä. Meillä on tänään tarkoitus puhua vähän tästä suomalaisesta ohjelmistoalasta ja koodaripulasta. Että mistä tämä johtuu tämä koodaripula ja miten se on näin kärjistynyt viime aikoina?

Puhuja 1 [00:02:29]: Joo, kiitos, tämä on mielenkiintoinen kysymys. Ja sinänsä ainahan aloissa on vaihtelua ja ne on kausivaihtelua, mutta nyt viime vuosina tämä koodaamispula on alkanut kärjistymään. Ja se oikeastaan johtuu siitä, että tällainen vanhempi, itse kun opiskelin silloin 2000-2001 niin silloin puhuttiin, oli tällainen termi kuin ubiikkitietotekniikka eli joka paikassa läsnäoleva. Ja siinä vaiheessa se ei ihan aktualisoitunut, koska radioverkot ei olleet sillä tasolla ja tämä tekniikka ei mahdollistanut sitä. Mutta nyt kun katsotaan tämän päivän tekniikkaa, niin tämä on todella nyt tullut todellisuuteen. Ja käytännössä mikä sitten liikuttaa näitä laitteita ja tietokoneita, on se ohjelmakoodi siellä sisällä, eli sitä koodia tarvitaan merkittävästi enemmän. Voin tässä esimerkkinä sanoa, en halua mainostaa, mutta esimerkiksi jos ajatellaan autoteollisuutta, niin ennenhän autoa on mietitty aina sitä kautta, että se on se ulkonäkö, kuinka paljon se kuluttaa hevosvoimia, polttoaineen kulutus, sitten nämä brändit. Niin nyt jos ajatellaan esimerkiksi tätä amerikkalaista Tesla-yritystä, niin keskeinen määräävä tekijä siellä ei olekaan enää se ulkonäkö, vaikka sekin sinänsä varmasti futuristinen verrattuna muihin, mutta jos katsotaan sitä eroa, niin se ei välttämättä tule sieltä, mutta se tulee siitä ohjelmistosta. Eli se ohjelmisto kokonaan määrääkin. Eli se auto on vaan kuljetin sille älykkäälle ohjelmistolle, joka sitten hoitaa sen. Eli se on mennyt päälaelleen. Ja tämä on vain yksi esimerkki tällaisesta, että kuinka tämä ohjelmistoala muuttuu ja muuttaa tätä maailmaa. Ja näitä tällaisia muutosesimerkkejä on sitten muitakin. Ja jos ajatellaan tätä koodaamista, kaikki pyörii sillä koodilla ja se on hyvin pitkälle edelleen käsityötä. Ihminen pystyy tekemään vaan tietyn verran sitä koodia päivässä tai näin. Ja sitten tarvitaankin näitä käsityöläisiä ja tekijöitä lisää. Ja sitten kun tämä tarve aukeaa isosti, niin silloin kysyntä tulee hyvin nopeasti. Vaikka sinänsä esimerkiksi Suomessa on tähän jollain tavalla varauduttu, että meillä on näitä aloituspaikkoja ja muita. Meillä on ollut, mutta ei ole ollut riittävästi, koska tämä on nyt avautunut näin isoksi tämä ala.

Haastattelija 1 [00:05:17]: Joo, tuossa sen ehkä tajuaakin, että se koodi on joka paikassa. Sitä ei tule sillä tavalla ajatelleeksikaan, että se menee juurikin näin. No mitäs tässä voi ajatella tulevaisuudesta sitten, jos kun kuvasit tuota aikajännettä, että se on aika lyhyt, mitä tässä on odotettavissa tulevaisuudessa?

Puhuja 1 [00:05:34]: Joo, eli tämähän on siinä mielessä, kun yleensä ajatellaan niin, että ohjelmistoala on sellainen, että meillä on tekoäly tai automatisaatio, joka poistaa manuaalisen koodaustyön, niin tällä hetkellä tämä tekoälyn kehitys ei ole sillä tasolla. Se auttaa virheiden vähentämisessä, auttaa tietyissä ohjelmointivaiheissa merkittävästi, mutta ei ole sellaista, että ihmisen aivotoimintoja ei osata sillä tavalla mallintaa eli tekoäly ei toimi sillä tavalla, miten ihmisen aivot. Ja sen tyyppinen tekoäly ei oikeastaan auta tähän koodaamispulaan. Eli se työn tarve ei ole sitä kautta vähentymässä. Voitaisiin ajatella, että nyt esimerkiksi jos ajatellaan bussikuskia, niin voidaan sanoa, että kymmenen vuoden päästä meillä voi olla autonomiset bussit, ne ajavat tiettyä linjaa. Mutta tämäntyyppinen, että sanon tietokoneelle, että ohjelmoi minulle tällainen sovellus, niin sen tyyppistä tekoälyä ei yksinkertaisesti tällä hetkellä ole. Paljon on tutkimushankkeita ja selvityksiä asian ympäriltä, mutta näillä nykyisillä tekoälymalleilla ei ole nähtävissä, että tämä olisi muuttumassa. Ja tämä tarkoittaa silloin sitä, että näitä käsityöläisiä tarvitaan lisää ja tarvitaan tulevaisuudessa enemmän. Ja sitten meillä on aina se iso asia, että ajatellaan aina, että tehdään uutta koodia. Kuten jos ajatellaan esimerkiksi tämä suomalainen Wolt, joka oli sellainen applikaatio, joka resurssit ja näin yhdisti tehokkaasti. Se uusratkaisu, mutta sitten meillä on paljon, hyvin paljon tällaista ylläpidettävää, mukautettua, muutettavaa koodia, joka täytyy saada uusille alustoille ja verkkoon ja muuta. Se vanha on siellä pohjalla ja se täytyy myös muuttaa eli se, että ei voida hylätä sitä, vaan että kun on tehty joku investointi johonkin järjestelmään, niin se pitää päivittää sitten uuteen ja tämä työ aiheuttaa kanssa sitä, että pula jatkuu varmasti pitkään ja ei ole nähtävissä, että se vähenee.

Haastattelija 1 [00:08:08]: Joo, tulee sitten mielenkiintoinen vastaus siihen, että tämä meidän AMK-koodarihanke, että te aloitte sitten ketterällä tavalla miettimään ratkaisuja, niin mitä siinä hankkeessa, miten vastasitte tähän koodaripulan tarpeeseen?

Puhuja 1 [00:08:29]: Joo, eli itselläni on aika pitkä tausta. Olen ollut ammattikorkeakoulussa mukana vuodesta 2005 ja olen ollut kaikenlaisissa tällaisissa täydennyskoulutushankkeissa. Mutta siinä miten me teimme tässä AMK-koodarissa eri tavalla, niin ensinnäkin meillä oli tällainen hieno viiden ammattikorkeakoulun konsortio, jossa me katsoimme mitä meidän opintosuunnitelma tarjoaa ja tämän lisäksi mitä me ainutlaatuisella tavalla hyödynsimme oli tämä tekoäly. Eli meillä oli kumppanina tässä yritys, joka auttoi meitä siinä kartoitustyössä. Eli kun edellisessä vastauksessa totesin, että tekoäly pystyy tiettyjä asioita tekemään. Niin tällaisia asioita se pystyy erittäin hyvin tekemään eli seulomaan esimerkiksi minkä tyyppistä osaamista markkinoilla vaaditaan ja sitä tietoa on sitten hyödynnetty ja profiloitu tänne meidän opintosuunnitelmiin ja verrattu niitä. Ja näitä kursseja ja sisältöjä on sitten tuotu tarjolle. Se on mielestäni, kun katsotaan sitä hankkeen etenemistä, että sehän on tosiaan kolmevuotinen hanke nyt lopussa. Niin mehän saimme nämä opintopisteet jo hyvin aikaisessa vaiheessa tuotettua ja valmiiksi ja kysyntä on jatkunut senkin jälkeen. Mikä on ollut hienoa, niin on ollut se, että kun meillä on tästä tietoa millaisia opiskelijoita meillä oli, niin se oli juuri sitä kohderyhmää, jotka ovat huomanneet siellä omassa asiantuntijatyössään, että maailma esimerkiksi sanotaan bisnesalalla tai sitten ihan myynnissä tai muuten, että tällainen ohjelmointi on se seuraava steppi. Mikä parantaa siellä tuottavuutta ja tekee sen, että siellä pystytään työtä hoitamaan ja asioita tekemään ja he ovat saaneet uralleen uutta pontta siitä, että ovat löytäneet meiltä. Eli tässä hankkeessa oli tietysti kohderyhmänä myös sellaiset henkilöt, joilla ei ole tällä hetkellä työpaikkaa, mutta paljon se kuvaa sitä, että jos meillä on sellaisia henkilöitä, jotka ovat töissä ja aidosti tarvitsevat sitä osaamista ja he tulevat meille, niin silloin mielestäni se on vastaus siihen, että meidän sisältö vastaa sitä, mitä työmarkkinoilla tällä hetkellä tarjotaan. Että se on niinkuin happokoe sille voi sanoa. Ja mielestäni tämä onnistui todella hyvin ja mikä tässä oli ilahduttavaa oli se, että AMK:it puhaltaa yhteen hiileen. Että saimme tämän yhdessä hoidettua tehokkaalla byrokratialla ja yhdistettyä jokaisen ammattikorkeakoulun vahvuuksia. Ja saimme myös sitä ammattikorkeakouluille tärkeää alueellista vaikuttavuutta myös vähän kohdennettua sen perusteella, että missä tämä ammattikorkeakoulu sijaitsee. Minun mielestäni todella hienosti onnistuimme tässä.

Haastattelija 1 [00:11:59]: Kyllä. Monestakin näkökulmasta juuri näistä opintopisteistä ja puhuit siitä, että osallistujiltakin on paljon kysytty mielipiteitä ja siellähän näytti siltä, että valtaosa oli hyvin tyytyväisiä opintoihin. Ja meillä on yksittäisiä tapauksiakin, mistä tiedetään, että on saattanut henkilö siirtyä tutkinto-opiskelijaksi innostuneena näistä opinnoista tai saanut siihen omaan työelämään ihan uutta potkua juuri tälle uudelle aluevaltaukselle, että näistä kaikista näkökulmista niin todella onnistunut hanke.

Puhuja 1 [00:12:33]: Kyllä juuri tämä ja se, että kun on tämä jatkuvan oppimisen teema on nyt se. Että ihminen suorittaa ensimmäisen tutkinnon yleensä siinä noin 20-25 vuotiaana ja sitten tulee uudelle kierrokselle myöhemmin, niin tämä on juuri se malliesimerkki siitä, että resursseja yhdistämällä useasta koulusta olemme voineet tarjota sinne työmarkkinoille apua. Ja jos ajatellaan sitä vaikuttavuutta, että kuinka monta opiskelijaa, tässähän taisi olla meillä oli melkein 5000 opiskelijaa täällä Metropolian osalta. Ja teillä ne statistiikat siellä. Että jos ajattelee, että minkä tuottavuushypyn he tekevät työpaikalla ja kuinka paljon se sitten aktivoi uutta näkökulmaa, niin nämä ovat tietysti tieteellisesti varmaan aika hankalia mitata, mutta itsekin kun olen käynyt sellaisissa täydennyskoulutuksissa, jotka juuri antaa sitä sisältöä, niin kyllä sen hyödyn näkee sitten siellä työpaikalla.

Haastattelija 1 [00:13:39]: Kyllä. Joo, tässä on ollut hienoa se, että on päästy nimenomaan siihen osaamiseen ja ehkä yksilötasolla juuri se, mitä puhuit jatkuvastakin oppimisesta, että se yksilön osaamistarve ja siihen ketterä vastaus.

Puhuja 1 [00:13:53]: Kyllä, just näin.

Haastattelija 1 [00:13:57]: Meillähän jatkuu. Tämä AMK-koodarihankehan päättyy tänä vuonna, mutta me olemme saaneet jo jatkorahoituksen sen seuraajalle, AMK-osaajahankkeelle ja siinähän on tarkoitus tätä samaa toteutusmallia viedä muille aloille. Mutta eikö vaan, että teillä jatkuu koodariopinnot tässä myös ensi vuonna?

Puhuja 1 [00:14:17]: Kyllä. Eli tämä oli todella hieno, että ministeriö huomioi tämän onnistuneen tuloksen, mitä on tässä saatu. Ja tarvehan niinkuin todettiin, että tarve ei ole poistunut, vaan pikemminkin päinvastoin ja että saadaan jatkaa tässä. Ehkä me vähän profiloimme nyt siinä uudessa hankkeessa, että halutaan tätä monialaisuutta. Esimerkiksi yhdistetään teema terveysala ja tekoäly. Esimerkiksi kaksi alaa, että miten me voimme tarjota siinä osaa esimerkiksi ohjelmointikokonaisuus, millä ohjataan tekoälyä ja sitten yhdistetään siihen esimerkiksi terveydenhoitoalan asiat. Ja jos sieltä tulee henkilö, joka haluaa yhdistää ja sitten hän lukee nämä kaksi kokonaisuutta, niin hän ehkä saa ajatuksia, että miten hänen työssään voidaan sitten tekoälyä konkreettisesti hyödyntää ja se lienee tämän uuden hankkeen keskeinen profiili, että tämä monialaisuus on se.

Haastattelija 1 [00:15:24]: Kyllä, juuri näin. Että nämä hyvät kokemukset ohjelmistoalalta on tarkoitus jakaa nyt laajemmalle aloille, missä myös mahdollisesti ja ihan varmasti pystytään tällaista samantyyppistä ajattelua hyödyntämään.

Puhuja 1 [00:15:36]: Joo, kyllä.

Haastattelija 1 [00:15:39]: Kiitos Janne tästä keskustelusta. Tämä oli mielenkiintoista kuulla, että mitä ohjelmistoalalla on tarpeita ja mitä on tapahtunut ja miten on pystytty vastaamaan tällaisella yhteishankkeella siihen.

Puhuja 1 [00:15:50]: Kiitos oikein paljon. Ja oikein hyvää jatkoa kaikille ja tervetuloa kursseille.

Haastattelija 1 [00:15:56]: Juurikin näin, tervetuloa!

[äänite päättyy]