Digistudiot 3: Opit ja oivallukset Digistudion palvelusta

[äänite alkaa]
Puhuja 1 Heli Thomander
Puhuja 2 Ilse Skog

[Musiikkia. 00:00:01]

Puhuja 1 [00:00:25]: Tervetuloa kuuntelemaan Metropolian Digistudiot-podcast-sarjan kolmatta jaksoa. Tämän jakson aiheena ovat opit ja oivallukset Digistudion palveluista. Minä olen Heli Thomander, tietotekniikan lehtori ja digimentori. Digistudio-projektiin olen tuonut opettajanäkökulman. Kanssani keskustelemassa on viestinnän asiantuntija, Digistudion aktiivitoimija Ilse Skog. Tervetuloa, Ilse.

Puhuja 2 [00:00:53]: Kiitos, Heli.

Puhuja 1 [00:00:54]: Aloitetaanpa siis palveluista. Tässä projektin alkuvaiheessa palveluiksi Digistudioille määriteltiin videot, podcastit ja webinaarit. Projektin aikana kuitenkin ne palvelut ovat täsmentyneet niin, että käytännössä tällä hetkellä ne ovat olleet podcastien ja videoiden tekemistä. Lisäksi Myllypuron isossa studiossa voidaan tehdä johdon tiedotustilaisuuksia. Ilse, kerropa millaisia tukipalveluja Digistudioon on suunniteltu. Tai miten ne on toteutettu?

Puhuja 2 [00:01:34]: No ensinnäkin projektiryhmäläiset ovat tehneet tänne Digistudion verkkosivuille ohjeita. Siellä on omat ohjeensa podcasteille, videoille ja myös tapahtumille. Ja siellä ohjesivulla on myöskin, paitsi kerrottu näistä meidän palveluistamme, kerrottu myöskin tämän Digistudion toiminnasta muutenkin aika laajasti. Ihan miten tänne löytää, siitä lähtien. Ja mitä täällä on tarjolla, minkälaisia laitteita ja välineitä. No sitten toinen on se, että meillä on tätä opastusta ollut Digistudiossa, että tänne ei ole tarvinnut tulla ihan kylmiltään, yksin, pimeään, vaan täällä on aina yleensä kyllä ollut joku projektiryhmäläinen avittamassa alkuun. Eli on ollut ihmisillä turvallinen tulla, kun on opastettu, mihin laitetaan piuhat koneeseen ja miten kone käynnistetään ja kamerasta painetaan reciä. Ja näin eteenpäin. Mutta meillä on vielä nyt pyrkimys tehdä ohjeet niin hyviksi, että Olli Omatoiminen pystyy ihan yksin tulemaan tänne tekemään vaikka sen videon helposti.

Puhuja 1 [00:02:47]: Niin, tuossahan voidaan vielä ajatella, että meillä on varmasti monentasoisia käyttäjiä, että osa haluaakin tehdä nimenomaan omatoimisesti, vaikkapa opettajat, jotka ovat jo kokeneita videon tekijöitä esimerkiksi. Mutta sitten tosiaankin varmasti tarpeeseen tuo tukipalvelu, etenkin silloin kun ollaan alkutaipaleella. No sitten meillä on Digistudiossa myös ajateltu, että meillä on tiettyjä tarvikkeita, mitä täältä voidaan lainata ulospäin. Eli meillä on tällä hetkellä jokaisessa digistudiossa mobiilisetti, jolla tarkoitamme sitä, että opettaja voi hakea paremman mikrofonin. Meillä on tuommoinen Blue Yeti -mikrofoni, jolla nytkin tässä tehdään tätä podcastia. Niin sellaisen voi ottaa johonkin muuhun ympäristöön ja tehdä podcastia vaikka siellä. Tai tehdä videoihin tallennuksia paremmilla välineillä. Ja tämä mobiilisetti sisältää myös valon ja toisenlaisen kameran, ja myöskin osia siitä voi lainata vähän eri käyttötarkoituksiin. Tässä vaiheessa meillä ei oikeastaan lainauksessa ole muita tuotteita, mutta jatkossa ehkä. No sitten meillä on lisäksi ollut tämmöisiä tutustumispäiviä tähän mennessä, eli tule ja tee podcast tai video. Sellaisia opastuksia. Ja sitten ihan avoimet ovet, että tänne saataisiin opettajat tai henkilökunta paikan päälle katsomaan, mitä kaikkea täällä on mahdollista tehdä. Ja varmasti järjestetään näitä jatkossa säännöllisesti.

Puhuja 2 [00:04:42]: Se on tärkeää justiinsa, että kun pääsee näihin avoimin ovin, kun täälläkin on käynyt ihmisiä, niin vähän niin kuin pikkuisen ensin haistelemaan ja maistelemaan, mitä täällä on ja miltä täällä tuntuu. Tuo semmoista rohkeutta.

Puhuja 1 [00:04:58]: Joo, ja se on varmasti tarpeeseen ennen kaikkea silloin, kun ei ehkä osaa itse etukäteen sanoa, mitä haluaa tehdä tai muuta. Että näkee, mitä täällä pystyy tekemään. Ja myöskin se, millainen varustelu on vaikkapa Myllypurossa ja millainen varustelu Myyrmäessä.

[Musiikkia. 00:05:19]

Puhuja 1 [00:05:22]: Sitten siirrytään vaikka miettimään, minkälaiset tunnot meillä on tässä päällimmäisenä. Missä me olemme onnistuneet tässä Digistudio-projektissa. Nythän olette ehkä jo kuulleet joissakin aiemmissa yhteyksissä maininnan siitä, että meillä podcasteista on tullut sellainen hittituote Digistudioissa. Olemme puhuneet, että podcastit ovat lähteneet oikein lentoon täällä Metropoliassa. Kerrotko Ilse, aktiivitoimijana, miten tämä on onnistunut näin hyvin? Miksi podcasteja tehdään?

Puhuja 2 [00:06:06]: No yksi syy on varmasti se, että meillä on valmis podcast-kanava ollut Metropodia. Eli meillä on paikka, missä voimme näitä podeja julkaista. Ja sitten meillä on myöskin… Johto on ollut kiinnostunut. Me teimme sellainen sarjakin oikein, Strategiasta käytäntöön, johon osallistui podin tekoon jokainen meidän johtoryhmämme jäsen. Olemme pitäneet julkaisuasiantuntijan kanssa podcast-työpajoja, joissa on ihan kädestä pitäen ohjaistettu tekemään käsikirjoitus ja miten se julkaistaan ja mitä pitää huomioida täällä studiossa, kun tulee tekemään sitä äänitystä. Eli se on helpottanut kyllä tätä. Ja kyllä nämä ovat tulleetkin sillä lailla, että nyt on noin 50 podcastia tänä vuonna meillä Metropoliassa julkaistu. Ja tässä on nyt kolmisen kuukautta vielä vuoden loppuun ja siellä on kyllä tulossa semmoinen 30-40 vielä, mitkä ovat ihan tiedossa, että ovat jonossa. Kyllä tämä ihan hyvin pyörii.

Puhuja 1 [00:07:09]: Nyt pakko kysyä, että ketkä meillä tekevät podcasteja?

Puhuja 2 [00:07:14]: No meillä tekee tosi moninaiset ihmiset. Hankkeet tekevät tosi paljon. Ja niillähän on sitten, kun me teemme näitä tämmöiseen julkaisutiedonkeruuseen, niin hankkeillahan on aina esittää tänä päivänä siinä jotain uutta tietoa, mitä siihen julkaisuun tarvitaan. No sitten nämä johtajat, johtoon. Sitten meillä on myöskin auditointipäiväkirjaa tehty, eli strategiayksikön henkilöstöä. Mutta on täällä opiskelijoitakin käynyt. Ja sitten mikä meillä on hyvä näissä hankkeissakin, niin heillä on ollut siinä keskustelussa mukana usein joku työyhteisökumppani tai joku opiskelija. Että tämä ei ole sillä lailla, että me vaan täällä sisäisesti teemme, vaan tähän osallistuu myöskin ulkopuolisia ihmisiä, näihin podcast-äänityksiin, podcastien tekoon.

Puhuja 1 [00:08:01]: Joo. Tämä on kyllä, silloin kun olen itsekin ollut täällä mukana katsomassa, niin tämä on ollut antoisaa oikeasti ja myös työelämäkumppaneille ollut mukava kokemus tulla kokeilemaan jotakin uutta tapaa levittää sitä tietoa tai kertoa niistä yhteisistä saavutuksista. Joo. Me varmaan alussa ajattelimme, että videot olisivat ehkä semmoinen ensisijainen tuote täällä Digistudioissa, mutta käytännössä siis olemme hyvin paljon tehneet näitä podcasteja. Ja sitten varmaan, kun olemme itse miettineet sitä miksi, miten ne ovat lähteneet niin hienosti nousuun, nuo podcastit, että ihmiset haluavat tehdä niitä. Niin on huomattu tosiaan se, että siinä oikeastaan on aika matala kynnys aloittaa. Tästä vielä, kun mietitään, miksi nämä ovat olleet niin suosittuja nämä podcastit, miksi ihmiset innolla tulevat tekemään, niin varmaan yksi asia on myöskin se, että tarvitaan niin vähän laitteita tai välineitä tähän tekemiseen. Eli riittää, että opettaja tai henkilökunnan jäsen tulee oman kannettavansa kanssa, käyttää täällä yhtä mikrofonia, jonka saa yhdellä piuhalla yhdistettyä. Ja sitten editoinnissa käytetään yhtä tiettyä sovellusta tai jotakin muuta tietysti voi käyttää myös. Mutta näillä kolmella asialla pääsee liikkeelle. Millaista tukea käyttäjä on saanut esimerkiksi sinulta podcastien tekemiseen täällä Digistudion puolella?

Puhuja 2 [00:09:48]: No, olen kyllä aika paljon ollut auttamassa. Että tietysti näillä hankkeilla voi olla, että kun heillä on rahaa, niin he ovat ehkä tehneet niin, että he ovat täällä äänittäneet ja sitten sen edi… Ja tehneetkin niin, että sitten jollain ulkopuolisella hoitaneet sen editoinnin. Mutta meillä on aika paljon nyt johtoryhmän jäsenet tehneet podcasteja, ja niissä olen kyllä ollut ihan alusta asti. Eli tehnyt sen äänityksen ja sitten editoinut ja tehnyt sen julkaisun. Eli ollut täällä vastassa, kun ihmisiä tulee. Ja sittenhän on tietysti varmaan sillä lailla, että se on… Sana kantautunut, niin minuun on otettu ainakin helposti yhteyttä, ja jotkut ovat ihan halunneet tulla vaan kokeilemaan, miltä se tuntuu, tämä podcastin teko. Yksikin hanke, jotka käyttivät ulkoista äänitysstudiota, mutta he tulivat tänne vähän niin kuin harjoittelemaan. Että sitten ei tarvinnut sinne ulkoiseen studioon mennä, kun täällä pystyi vähän niin kuin leikisti tekemään podcastia. Ja kyllähän minun täytyy sanoa, että näihin johdon podeihin olen tosi paljon kyllä ollut siinä tukena ja auttamassa. Mutta kyllä täällä on ihmisiä myös, jotka ovat ihan itsekin tässä tehneet. Joka tapauksessa olen ollut vaihtassa, näyttänyt mihin se piuha laitetaan ja mitä pitää huomioida ihan siinä tilanteessa. Ettei kolistele eikä mekastele. Ja ihan tämmöiset yksinkertaiset asiat huomioimaan, mitä nyt ei tule miettineeksi. Ja myös sekin, että kun alkaa podcastia tekemään, että esittelee ensin itsensä eikä vaan heti lähde asiaan. Tämmöiset pikkujutut.

Puhuja 1 [00:11:26]: Mutta sittenhän meitä lisäksi tietysti tässä projektivaiheessa on ollut useampi henkilökin. Välillä ollaan vuoroteltu sitä, että tosiaankin joku olisi auttamassa, kun aloitetaan tätä tekemistä. Sitten meillä… Tai ehkä on hyvä mainita, että lähtökohtaisestihan me olemme ajatelleet, että jos meillä vaikka yksittäinen opettaja tekee podcastia, niin hän ehkä itse editoi sitä. Toki tuettuna, mutta näin on ajateltu. Mutta sitten meillä tosiaankin osittain käytetään myös ulkopuolisia palveluita, niin kuka näitä käyttää tai mikä sen hyöty nyt olisi?

Puhuja 2 [00:12:12]: Hankkeet, koska he ovat budjetoineet siihen rahaa. Niin he voivat käyttää sitä, ja käyttävätkin, ja minä olen sitten antanut… Jotain firmoja kyllä kertonutkin, missä hinnoissa siinä liikutaan ja mitä tämmöiseen editointiin yrityksiä on olemassa. Ja hankkeethan yleensä sitten tekevät niin, että ne kilpailuttavat ja valitsevat jonkun editoijan. Meillähän tuo Audacity-ohjelma, mitä käytämme, niin meillä on siihen [?? 00:12:43] tosi hyviä ohjeistuksia YouTube pullollaan, niin sillä pystyy kyllä sitten ihan se Olli Omatoiminenkin tekemään sen editoinnin itse. Aikaahan se tietysti vie.

Puhuja 1 [00:12:56]: Mm. Mutta sitten tuo, noiden tekstivastineiden kanssa, olet varmaan myöskin käyttänyt niitä ulkopuolisia palveluita. Eli litterointia kanssa.

Puhuja 2 [00:13:06]: Joo, olen, ja olen muutamalta yritykseltä kysynyt ne hintatiedot. Sitten olemme valinneet yhden, jolle me nämä johdon ja nämä on toimitettu. Minäkin teen näitä aika paljon, niin minä en ehtisi millään itse alkaa tekemään sitä litterointia. Litterointia eikä editointia. Mutta tuossahan on Wordillakin ihan hyvä sanelutyökalu, jolla luulen, että moni tekee sillä ihan sitä litterointia. Onnistuu silleenkin.

Puhuja 1 [00:13:37]: Joo, juuri sitä olemme opettajienkin kanssa opeteltu käyttämään. Se on kyllä ihan näppärä ja meidän ohjeistuksistamme varmaan jatkossa ainakin löytyy siihen tukea. Aluksihan me kuvittelimme, että videot olisivat todennäköisesti sellainen palvelu, mitä täältä Digistudiosta eniten kaivattaisiin. Että voisi tehdä täällä. Ja sitten kuitenkin kävi niin, että podcastit olivat suositumpia, ja niihin ollaan keskitytty nyt alkuvaiheessa. Kuitenkin te olette viestinnän puolella tehneet videoita ja sitten taas opetuspuolella ehkä täällä Digistudion tiloissa on tehty vähemmän videoita. Niin kerrotko, miten viestinnän asioissa tai tiedottamisessa on hyödynnetty?

Puhuja 2 [00:14:35]: No meillä on ollut ihan näitä johdon tiedotelähetyksiä. Lukukauden alussa meillä jatkuvan oppimisen johtaja tekee aina tämmöiset tervehdysvideot. Meillä on rehtori tehnyt tervehdyksiä, tavallaan lukuvuoden avajaisista videotervehdyksen. Ja sitten meillä on myöskin käytetty ohjeistuksessa, että kun on tämmöisiä opetukseen liittyviä ohjeita, niin sitten ne on tehty niin, että johtaja on tullut ja kertonut sen ohjeistuksen. Ja se on tehty vähän niin kuin se haastattelumalli, niin että siinä on ollut toinen asiantuntija ja se johtaja. Sitten he ovat keskustelleet sen ohjeistusasian, tuoneet videolle esiin. On haluttu vähän tuoda erilaista muotoa, että sen ei tarvitse olla aina teksti. Tai sitten se on tekstin, tiedotteen, ohella se video siinä mukana.

Puhuja 1 [00:15:33]: Nuo ovat kyllä vaikuttaneet ainakin minusta hyvin onnistuneilta. Että niitä on tehty. Eli tässä vaiheessahan me olemme Digistudiossa videoiden kanssa siinä tilanteessa, että vasta ollaan oikeastaan pääsemässä kunnolla vauhtiin opetusvideoiden tekemisen osalta. Opettajat toki ovat tehneet opetusvideoita, nytkin muun muassa omilla koneillaan ja niillä välineillä, mitä kotona pystyy käyttämään. Mutta sitten, jos opettaja miettii, kannattaako ollenkaan Digistudiolle tulla, niin kyllä tänne kannattaa tulla. Eli täällä kuitenkin on parempi valaistus, on paremmat mikrofonit ja on varaa valita, millaisia mikrofoneja käyttää. ja sitten on toki tämä ympäristö niin, että täällä pystyy eri pisteessä tekemään vähän eri näköistä videota. Eli siinä on kuitenkin semmoinen syy tulla tänne, ainakin testaamaan, mihin tämä soveltuu.

Puhuja 2 [00:16:35]: Sitten tämähän on sillä lailla kanssa, niin kuin podcastien ja videoista myöskin, että täällä on verhot ympäri tätä huonetta, täällä on matot, täällä on tämä green screenkin.

Puhuja 1 [00:16:45]: Kyllä. Joo. Mutta siis videoiden nousukautta odotellaan vielä. Mutta mitä muita onnistumisia me voisimme nostaa tästä?

Puhuja 2 [00:17:00]: No jos minä silti sanoisin, niin ihmiset ovat hirveän innostuneita, kun ne ovat tulleet. Ensin vähän jännittäneet ja olleet kankeana kauhusta ja kamala, mitäs nyt [vaikka? 00:17:10] podcastiin kuuluu ja muuta. Tai sitten ihan joka on videotakin tehnyt. Mutta sitten kun he ovat lähteneet, niin sitten on että koska uusiksi. Tämä on niin kivaa. Ja samat mitä nyt opiskelijatkin ovat käyneet, niin ne ovat olleet aivan innosta pinkeinä. Eli se ilo ja into on kiva nähdä.

Puhuja 1 [00:17:30]: Kyllä vaan. Ja sitten myöskin täällä näkee hyvin sen, mitä se on se toisilta oppiminen. Että kun joku on tuottanut jonkun videon, vaikka saanut tehtyä sen, niin muutkin innostuvat siitä ja haluavat juuri sen tyyppistä toteutusta tehdä itse. Yllättäen aika halukkaita ollaan myöskin jakamaan niitä kokemuksia ja niitä taitoja, miten tehdään. Ja sitten, mikä myöskin on ilahduttanut, niin on se, että tosiaankin meillä on tätä palvelua ollut yhtä aikaa käyttämässä eri käyttäjäryhmien edustajat, niin kuin jo tuossa äsken mainitsit Ilse sen, että työelämästä on ollut vieraita. On ollut meidän lehtoreita vaikka heitä haastattelemassa tai heidän kanssaan keskustelemassa. Ja sitten myöskin aina välillä esimerkiksi opiskelijoita. Mutta toki onhan meillä käynyt täällä opiskelijoita, tai ainakin meidän tukemme piirissä on ollut opiskelijoita myös ihan omitoimisesti tekemässä vaikkapa podcastia.

Puhuja 2 [00:18:37]: Kyllä joo, ja sitten semmoinen hyvä esimerkki, että opinnäytetyökin on tehty podcastina, ja sekin on ihan uudenlaista tapaa tehdä opinnäytettä.

Puhuja 1 [00:18:46]: Kyllä.

[Musiikkia. 00:18:47]

Puhuja 1 [00:18:50]: Nyt olemme kuulleet onnistumisia ja kokemuksia, mutta sitten rehellisyyden nimissä, mitä me voisimme tehdä toisin? Ja ehkä nostaisin itse ensimmäisenä sen, että tässä projektin aikana näiden ympäristö ja rakentaminenhan kesti tietysti oman aikansa. Itse ainakin olisin kaivannut sitä, että olisimme aloittaneet aikaisemmin tekemisen, vaikka kaikkia välineitä ei ollut vielä olemassa. Että ehkä jäätiin hieman pitkäksi aikaa odottelemaan, että saadaan juuri hyviä mikrofoneja ja hyviä kameroita ja muuta. Ja sitten kuitenkin ehkä, vaikkapa käyttäjien kannalta, olisi ehkä ollut hyvä päästä jo alun perinkin kokeilemaan millä tahansa välineellä, mitä se vaikkapa videon tekeminen tarkoittaisi. Ja nyt kun meillä on se hyvä kokemus niistä podcasteista, niin miten me voisimme sitä hyödyntää tässä videoasiassa?

Puhuja 2 [00:20:02]: Joo. Ajattelisin, että niistä podcasteista voisi nyt ottaa ihan mallia videoiden tekoon. Ja myöskin pitää näistä videoista koulutuksia, työpajoja. Ja opastaa, miten se käsikirjoitus tehdään. Olisi hyvä, siinäkin voisi olla käsikirjoituspohja, että mitä asioita siinä on hyvä huomioida, kun sitä alkaa tekemään. Eli tuommoinen ketterä videontekopaketti olisi hyvä olla siinä mukana.

Puhuja 1 [00:20:30]: Kyllä, se on ihan totta, että siitä olisi paljon apua. Ja ehkä vähän myöskin erityyppisiin videoihin voisi olla sitä ohjausta niissä. Sitten tuosta, mikä tätä… Mitä olisi voinut, mitä tekisin tosiaan toisin. Niin on varmaan se, että ehkä meidän olisi kannattanut jo alun perin jotenkin miettiä, minkä tyyppisiä videoita täällä Digistudiossa voi tehdä. Olimme hyvin avoimia niille käyttäjien toiveille ja varmasti pystymme erilaisia toiveita huomioimaan jatkossakin. Mutta se semmoinen valtavirta olisi pitänyt saada tyypitettyä niin, että se on valmis palveluvalikoima. Että minä teen jotakin tiettyä tyyppiä näistä videoista. Ihan kuin hampurilaisvalikoima, että katsot sitä karttaa ja sanot, että haluan tehdä tuon tyyppisen videon itse. Ja siihen meillä olisi ollut suoraan osoittaa jo, että missä kohtaa, millä välineillä ja mitä tukea tarvitset. Niin se olisi varmasti auttanut. Meillähän tehdään erityyppisiä, että joku haluaa tehdä sitä puhuvaa päätä tai puhuvaa päätä vähän erinäköisenä. Tai sitten joku haluaa tehdä edelleenkin täälläkin vaikka PowerPointin avulla niitä videoita. Tai sitten meillä on täällä ihmisiä haastattelussa, sitä kuvataan, tai paneelikeskustelua, tai green screenin kanssa. Että näistä tietyt tyypit ja sitten siitä pitäisi päästä valitsemaan.

Puhuja 2 [00:22:15]: Joo, tuo on tosi hyvä huomio, koska nyt tässä on ollut semmoinen hyvin epämääräinen [myynti? 00:22:21] video. Siitä ei ole oikein saanut tartuttua kiinni, mitä se tarkoittaa käytännössä. Eli siinä mielessä tuo hampurilaisvalikoima on tosi hyvä.

Puhuja 1 [00:22:31]: [Naurahtaa. 00:22:31] Kyllä. Ainakin se olisi helpottanut sitä, että nopeammin olisi päästy eteenpäin. Mutta nytten, kun projekti on ohi, niin paljon varmaan puhututtaa tuo tuen järjestäminen tänne Digistudioon. Niin mitä sinä siitä ajattelet?

Puhuja 2 [00:22:51]: No minun mielestäni pitäisi ehdottomasti olla henkilö, henkilöitä, jotka… Sanotaan, täällä on paljon näitä välineitäkin, että joku joka vahtisi, että täällä on aina ladattu ne mikrofonit ja muut. Ettei sitten kun tänne tulee, niin onkin lataukset tyhjät, että välineet ovat kunnossa. Sitten täällä pitäisi olla joku opastamassa, tuomassa sitä turvallista oloa, että tänne on turvallista tulla. Neuvomassa. Ja sitten tietysti joku olisi kanssa tosi hyvä, että olisi tämmöisiin teknisiin asioihin, videoiden, podcastien editointiin. Eli kyllä tässä tarvitsisi, että nythän me olemme projektiryhmäläiset tässä olleet, mutta tämmöistä jatkuvuutta tähän kyllä perään huudan.

Puhuja 1 [00:23:39]: Kyllä. Ja onhan toki tätä asiaa nyt suunniteltu, että tämä on varmaan tunnistettu tämä tarve. Käyttäjät, jotka täällä käyvät, niin ovat myöskin korostaneet sitä, että sitä tukea tarvitaan. Ja sitä on suunniteltu, ja sitten varmaankin me myös mietimme sitä, mikä on vaikkapa digimentoreiden rooli osana sitä. Sillä ainahan on helpompi kysyä siltä tutulta digimentorilta sieltä omalta osaamisalueelta tai näin. Eli näitä edelleen ratkotaan.

[Musiikkia. 00:24:15]

Puhuja 1 [00:24:19]: Tässä lopuksi haluaisin Ilse kysyä sinulta, mikä olisi joku oma oivalluksesi tästä Digistudio-projektista, minkä haluaisit muille jakaa?

Puhuja 2 [00:24:31]: No, minä olen oppinut ihan tosi paljon uusia juttuja. Ja oppinut tuntemaan myös uusia ihmisiä. Esimerkiksi podcastien teossa tunnen olevani jo aika pro, koska harjoittelen näiden tekoa melkein, no, päivittäin teen jonkun kanssa podcastia. Ja sitten olen pikkaisen alkanut pääsemään myöskin noiden videoiden teossa kartalle. Seuraava aste olisi video-pro minulla sitten, eli tämä minua innostaa kyllä.

Puhuja 1 [00:24:56]: [Nauraa. 00:24:56] No…

Puhuja 2 [00:24:58]: Entä mikä sinun oivallus, Heli?

Puhuja 1 [00:25:00]: Nuo ovat kyllä ihan varmaan paikkansa pitäviä nuo sinun oivallukset, että kyllä olet aika pro. Ja niin innokas oppimaan uutta. No minun oivallus ehkä tästä on se, että tavallaan tuntuu hullulta, miksi meillä ei täällä palvelussa olla jo valmiiksi huomioitu sitä opiskelijakäyttäjää. Koska, vähän samalla tavalla kuin se podcast on lähtenyt lentoon meidän henkilökuntamme keskuudessa, niin samalla tavalla huomaan, kuinka tässä meidän opiskelijoidemme keskuudessa sitten myöskin sekä podcastin että videoiden tekeminen on niin nousussa. Että jo me pystyisimme heillekin tarjoamaan sitä palvelua, niin heillä olisi edellytyksiä enemmän tehdä niitä. Sillä tavalla se on varmaan asia, mitä meidän pitää pikaisesti kehittää.

Puhuja 2 [00:25:54]: Kyllä, ja sitten, nythän tämä opiskelijakunta METKA on myöskin jo tullut tänne, olen kyllä ollut siinä apuna tukemassa. Mutta sillä lailla tämän METKA:n kautta on tullut myöskin opiskelijoita, ovat tehneet tällaista sarjaa kuin On the Move. Ihan kiva, että… Ja he ovat olleet innnostuneita, kun ovat täällä tehneet niitä podcasteja.

Puhuja 1 [00:26:15]: No niin. Ja tämä äsken mainittu On the Moveko se oli, niin tämä ja myöskin esimerkiksi tämän meidän Digistudio-projektimme aikaisemmat podcastit voit kuunnella siellä Metropodiassa. Eli sieltä löytyy kyllä monenlaista kuultavaa. Kiitokset Ilse sinulle, että olit mukana keskustelemassa Digistudioiden palveluista.

[Musiikkia. 00:26:47]

Puhuja 1 [00:26:47]: Kiitokset myös kuulijoille ja onnea mahdollisille tuleville Digistudio-projekteille meillä tai muualla.

Puhuja 2 [00:26:56]: Kiitos Heli.

Puhuja 1 [00:26:58]: Kiitos.

[Musiikkia. 00:26:58]

[äänite päättyy]

Mari Virtanen: Hei vaan. Tänään me ollaan täällä Metropolian Digistudiossa keskustelemassa TK-menetelmistä eli tutkimus- ja kehittämismenetelmistä.Ja erityisesti niihin liittyvästä osaamisesta ja sen tärkeydestä ja merkityksestä korkeakouluopiskelijoille ja sitä kautta myöskin ympäröivälle työelämälle.

Me ollaan nyt aloittelemassa tutkimus- ja kehittämismenetelmiä käsittelevää sarjaa, jonka tarkoituksena on selkiyttää tk-osaamisen merkitystä osana ammattikorkeakoulututkintoa ja tulevaisuuden työelämää. Lisäksi meidän tarkoituksena on tarjota konkreettisia erimerkkejä ja käytännön työvälineitä erilaisten tutkimuksellisten kehittämistöiden ja esimerkiksi opinnäytetöiden tekemiseen. Lisäksi me toivomme, että tämä podcast-sarja omalta osaltaan vahvistaa tk-menetelmien merkityksen ymmärtämistä, osaamista ja erityisesti kirkastaa tk-menetelmien soveltavan käytön merkitystä vastaamalla kysymykseen, mihin tk-menetelmiä käytännössä tarvitaan ja miksi? Miksi tutkimus- ja kehittämis-, innovaatio-osaaaminen on tärkeää?

Tämä sarja on tarkoitettu sosiaali- ja terveysalan toimijoille, kehittäjille, tutkijoille, kaikille teille, jotka toimitte nyt tai tulevaisuudessa tutkimisen, kehittämisen tai innovaatioiden parissa tai olette esimerkiksi käynnistämässä opinnäytetöitänne osana korkeakouluopintoja.

Me ollaan täällä, me ollaan aloittelemassa, joten nyt me päästäänkin sujuvasti tähän me-vaiheeseen eli ketkä me? Mulla on täällä seurana kollegat, lehtori Antti Niemi ja yliopettaja Iira Lankinen ja mun nimi on Mari Virtanen. Ja toimin tämän jakson puheenjohtajana.

Aloitetaanko sillä, että kerrotte vähän itsestänne. Miksi olette tänään tässä ja minkälaisella taustalla tätä aihetta lähestytte? Aloitetaan vaikka sinusta Antti.

Antti Niemi: Kiitokset. Tervehdys kaikille, tosiaan olen Antti Niemi ja toiminut täällä ylemmissä ammattikorkeakoulututkinnoissa nyt reilun 10 vuotta eri tehtävissä ja tuota niin opinnäytetyönohjaajana, tutkimusmenetelmien opettajana, kuin sitten muissa, tuota, meidän noissa jaksoilla. Oma tausta on, olen pohjakoulutukseltani röntgenhoitaja ja sitten sen jälkeen tehnyt yliopistossa tuota väitöskirjauraa ja tietysti ollut siellä myöskin töissä ja tuota, jonka jälkeen sitten yksityisen kautta siirryin tänne Metropolia Ammattikorkeakouluun ja tämmöisellä tausta on tullut, niin kuin, tullut sitä kokemusta erityyppisistä opinnäytetöistä, tutkimuksen tekemisestä, tutkimusmenetelmistä. Tosiaan tämmöisen reilun 10-15 vuoden ajalta, aika laajastikin.

Mari Virtanen: Kiitos, entäs Iira? Minkälaisella kulmalla tätä teemaa lähestyt?

Iira Lankinen: Tervehdys kaikille, minunkin puolesta. Metropoliassa ja sitä edeltävässä ammattikorkeakoulussa eli Stadiassa olen työskennellyt yhteensä yli 20 vuotta, joista nyt sitten viimeiset vuodet niin ylemmän ammattikorkeakoulututkintojen puolella. Työtehtävistä ehkä nyt viime vuosilta opinnäytetyön ohjaaminen ja niin kuin Anttikin kuvasi, tutkimusmenetelmitn liittyvä opetus on ollut keskiössä. Jos mietitään historiaa vähän tuota taaksepäin, niin sairaanhoitajataustainen olen, väitellyt, hyvänen aika sentään, 2013. Eli siitäkin on jo kohta 10 vuotta aikaa. Päivystyshoitotyön osaamisesta. Ja tuota nyt sitten opettajan tehtävissä sitten nämä viimeiset vuodet. Opinnäytetyön ohjaaminen on semmoinen yksi iso osa työtehtäviä ja sitten tämä tutkimus- ja kehitystyön menetelmien opettaminen yhteistyössä kollegoiden kanssa. Siinä ne varmaan tärkeimmät.

Antti Niemi: Uskaltaakohan tässä itse sanoa, että milloin tässä itse on väitellyt. Siitä on jo vielä enemmän aikaa, mutta se on vuodelta 2006. Että siitä on jo useampi vuosi siitä väitöskirjaprosessista. Ja mun oma työ liittyi tuohon turvallisuuskulttuurin kehittämiseen ja tämmöiseen organisaatio kulttuurin tarkastelun säteilyn lääketieteellisessä käytössä, mutta että semmoisella taustalla. Tosiaan sitten on oltu vahvasti mukana näissä alaan liittyvissä tutkimus- ja kehittämistoiminnassa, erityisesti tosiaan opinnäytetöiden puolella. Mut Mari, otappa itse oma esittelysi.

Mari Virtanen: Joo, kiitos. Musta tämä on hieno kokonaisuus olla just teidän kanssa tässä.
Että me jollain niin kuin edustamme samanlaista profiilia, korkeakouluopettajia, terveystieteilijöitä, mutta sitten kuitenkin jokainen niin kuin omalla taustatutkinnollaan myöskin eli mun tausta on tuolla bioanalytiikan puolella. Ja mä olen tästä porukasta sitten noviisiosastoa tuon väitöspäivän suhteen, että nelisen vuotta sitten oon sitä tehnyt ja tuota oikeastaan mä ajattelen, että mä olen terveystieteilijä, mä olen korkeakouluopettaja ja sen lisäksi olen myöskin tutkija ja jatkan koko ajan sitä tutkimustyötä yliopistoyhteistyössä edelleen ja näen kyllä, että tulevaisuuden hyvinvointialueilla ja tulevaisuuden työelämässä tutkimuksellinen kehittämisen ja tutkimusmenetelmät ovat tosi tärkeitä ja näkyvissä koko ajan vaan niin kuin vahvemmin. Ja viime aikoinahan nämä tk-menetelmät on nostettu tosi hyvin esiin, monissa yhteyksissä. Ne on listattu esimerkiksi ammattikorkeakoulujen perustehtäviin, sitten tähän osaamisen eurooppalaiseen viitekehykseen, jota myös suomalaiset korkeakoulut hyödyntävät ja tuossa Opetushallituksen Osaaminen 2035-raportissa, Arenen eli ammattikorkeakoulujen rehtorineuvoston osaamisen kompetensseihin. Ja tämä tk-osaaminen on vahvasti näkyvillä kaikissa näissä.

Miten te ajattelette, että näistä asioista, että tutkimus- ja kehittämisosaaminen ja sen tarve näkyy käytännössä aluevaikuttamisen näkökulmasta, joka on yksi ammattikorkeakoulujen perustehtävistä, niin miten tämä tk-osaaminen sujahtaa siihen aluevaikuttamisen kenttään?

Antti Niemi: Jos mä lähden tästä aloittamaan, ehkä tuota, palaan vielä tuohon ammattikorkeakoulun profiiliin ja nyt puhutaan nimenomaan ylemmän ammattikorkeakoulun näkökulmasta, jossa tuota lähdetään vielä syventämään ja niin kuin laajentamaan sitä tutkimuksellisen kehittämistyön ja tutkimusmenetelmien hallintaa, mitä tietysti niin kuin ammattikorkeakoulun perustutkinnoissa ja sitä edeltävissä tutkinnoissa ollaan harjaannuttu ja sitten on hyvä huomioida tietysti tässä niin kuin koulutuksen tasossakin koko ajan puhutaan siitä korkeakoulututkinnoista, ylemmistä korkeakoulututkinnoista elikkä meillä toisin sanon tää meidän tutkinnot ja meidän opetus menee linjassa sitten mitä tehdään tuolla, tosiaan, yliopistojen korkeakoulujen puolella, maisteriohjelmissa ja maisterintutkintoon johtavissa opinnoissa, että siinä mielessä meillä, tuota, tämä tutkimusmenetelmien
ja tutkimustyön opetus menee aivan samoilla vaatimustasolla ja linjauksilla.

Sitten on tietysti hyvä huomioida, että meillä tiedekorkeakoululla on oma profiili ja tehtävänsä ja ammattikorkeakoululla oma tehtävänsä ja se on nimenomaan työelämän kehittämisen kehittävä ote, tutkimuksellinen kehittäminen, soveltavan tutkimuksen orientaatio tai painotus, millä niin kuin pyritään vastaamaan, elikkä toisin sanoen just ajatellen tuota aluekehityksen näkökulmasta niin, pyritään löytämään ratkaisuja sen työelämän ongelmien ratkaisemiseksi tai toimintojen kehittämiseksi ja siinä tietysti tarvitaan tällaista soveltavaa otetta tutkimusmenetelmien hallintaan ja tuota orientaatiota ja sellaista laaja-alaisuuttakin, että siinä mielessä näkisin, että meillä on erityinen paikka, jos ajattelee vaikka tulevaa hyvinvointialueitten muodostumista tai aluekehitystä niin, osana sitä ammattikorkeakoulun perustehtävä. Mutta sitten taas toisaalta, jos tähän vastataan siihen tarpeeseen, että tuotetaan osaajia just tähän työelämän kehittämiseen.

Mari Virtanen: Ja tämä ajatushan menee tosi hyvin yhteen tuon Arenen osaamisen kompetenssien kanssa, jossa YAMK-tutkinnon suorittaneella kuvataan olevan ”erikoistuneet ongelmanratkaisutaidot, joita vaaditaan tutkimus- ja innovaatiotoiminnassa, uusien tietojen ja menettelyjen kehittämisen ja eri alojen tietojen yhdistämisen”. Että tämä ajatus istuu tuohon aluevaikuttamiseen hyvin, mutta sen lisäksihän se istuu tuohon näyttöön perustuvan terveydenhuollon ajatukseen, että mites Iira, miten näet, että tk-osaaminen liittyy erityisesti tähän näyttöön perustuvan terveydenhuollon osaksi myöskin?

Iira Lankinen: Oli jo aika tyhjentäviä vastauksia jo tämän asian ympäriltä, mutta ylipäänsä se, että jos mä mietin että ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon opiskelija, että minkälaisia eväitä hän ylipäätään saa tästä tutkinnosta, siirtyessään työelämään, jossa hän on yhtenä vahvana toiminnan ja oman osaamisen
kehittäjänä, niin musta se näyttöön perustuvuus on siinä oikeastaan se kaiken a ja o eli mitäänhän me ei voida kehittää, jollei meillä ole siitä näyttöä. Ja musta ehkä se näyttöönperustuvuus yhtenä osana näitä tutkimus- ja kehittämismenetelmiä, niin korostuu ihan alkaen sieltä esimerkiksi niistä valmiuksista ja taidoista, mitä me annetaan opiskelijoille tiedon hakemiseen liittyen ja myös sitten siihen kriittiseen lukutaitoon eli yhtenä pienenä osana tätä tk-menetelmäosaamista, puhumattakaan sitten sitä, että mitä opinnäytetyö antaa valmiuksia sen oman työn, oman toiminnan kehittämiseen, erilaista menetelmällistä osaamista ja sitä kautta siihen, niin kuin oman työn ja oman toiminnan ja myös sen oman osaamisen kehittämiseen. Eli sillä tavalla, niin, musta tämä näyttöönperustuvuus ylipäätään tässä tk-menetelmien osaamisessa ja siihen liittyvässä opiskelussa on se yksi keskeinen elementti.

Antti Niemi: Voisin vielä tossa niin kuin ehkä täydentää tai laajentaa tuota tulokulmaa, että tietysti kun terveysalalla terveydenhuollossa näyttöönperustuvuus tai näyttöön perustuva toiminta on jokseenkin tuttu käsite, mutta että… meillä niin kuin jos ajattelee vaikka johtamisen tutkintoa, meillä on vahvasti sosiaaliala mukana, sosiaalityön ammattilaisia, joilla näyttöön perustuva toiminta tai näyttöön perustuvan toiminnan kehittäminen ehkä käsitteenä vielä on tulossa, niin mutta ehkä tutumpi on vielä käsite tiedolla johtaminen,
tiedon hyödyntämisessä, joka tarkoittaa perustavasti samaa asiaa. Kaiken toiminnan kehittämisen ja tuota, johtamisen näkökulmasta niin täytyy olla se aiempi tutkimusperusta, tietoperusta, jonka pohjalta lähdetään sitten asiaa viemään sitten eteenpäin.

Mari Virtanen: Toi on hyvä. Mä jotenkin näen tuossa tietysti samaa paljon, että tiedolla johtaminen tai sitten tämä näyttöön perustuva ajatus, että se on tiedon tarpeiden tunnistamista uuden tiedon tuottamista, olemassa olevan tiedon tiivistämistä, sitten sen tiedon levittämistä ja implementointia, käyttöönottoa siellä oikeassa työelämässä, että tätähän jotenkin näen, että tätähän me juurikin tehdään, että kaikissa näissä meidän opinnäytteenä tehtävissä tutkimuksissa tai tutkimuksellisissa kehittämistöissä, näitä tiedonaukkojahan me etsitään ja sitten pyritään niihin vastaamaan ja tässä työssä kyllä toi tk-osaaminen on ensiarvoisen tärkeää.

Ja sitten vielä haluaisin nostaa esiin tuon Opetushallituksen Osaaminen 2035-raportin, joka on jo vuodelta 2019, mutta siinä on paljon niin kuin tulevaisuuden työelämään liittyvää osaamisasiaa, joka koskee tulevaisuudessa meitä kaikkia. Ei pelkästään niin kuin sote-sektorin osaajia. vaan kaikkia. Siellä on tulevaisuuden työelämän tärkeimmiksi asioiksi nostettu esimerkiksi digitaalisten ratkaisujen ja alustojen hyödyntämisosaaminen, digitaalisten toimintojen hallinta- ja ohjaustaidot asiakaslähtöinen palveluiden kehittäminen innovaatio-osaaminen, henkilökohtaisen osaamisen kehittäminen, johtaminen. Että miten te näette, että opiskelu ylemmässä ammattikorkeakoulututkinnossa tukee ja edistää tätä kaikilta tulevaisuudessa edellyttävää työelämäosaamisen vahvistumista ja erityisesti sitten tuosta tk-menetelmin näkökulmasta, vaikka tuossa tuo digitaalinen kulmakin erimerkiksi on hyvin vahvasti mukana?

Antti Niemi: Aikas kiperä kysymys toisaalta, tuota, lähteä erottelemaan ja palastelemaan. Lähtisin ehkä, palaan jälleen kerran vähän laajemmalti tarkastelemaan ensin opetussuunnitelmien kautta tai meidän tutkintojen näkökulmasta, joilla toki pyritään kokonaisuutena vastaamaan näihin elementteihin. On opetussuunnitelmatyössä pyritty löytämään ne erityiset sisältöalueet ja jaksot, joilla ennakoidaan juuri tuota ja pyrittäisiin vastamaan näihin tuleviin, näihin isoihin trendeihin, muutoksiin ja näihin mitä on nähty tärkeänä. Oli se sitten niin kuin toimintaympäristön muutoksen näkökulmasta tai käynnissä olevien megatrendien näkökulmasta tai sitten tosiaan nämä ajankohtaiset muutokset, mitä tapahtuu sitten ihan niin kuin palvelujärjestelmien rakenteiden näkökulmasta ja toiminnan organisoinnin tai johtamisen näkökulmasta, niin tämän tyyppisiin toki. Sitten se digipainotus toki on sitten se kaikilla mikä on riippumatta, ala kuin ala, se on sitten kliinisen asiantuntijan työtä tai lähiesimiehen, johtamisen työtä niin digitalisaatio tulee vääjämättä mukaan, puhumattakaan sitten erilaisista terveyden edistämisen näkökulmista tai hyvinvoinnin tukemisen näkökulmasta, että hirveän kompleksinen kokonaisuus toisaalta tuo on.

Se miten niin kuin tk- niveltyy niin, ehkä se on sellainen, näkisin että semmoinen orientaatio, mikä tulisi kaikille meidän opiskelijoille noiden opintojen aikana, että semmoinen jollakin tavalla tutkimuksellinen ote. Aina kun lähdetään tarkastelemaan, miettimään jotakin ilmiötä niin osattaisiin hakea, hyödyntää sitä olemassa olevaa tietoa ja arvioida sitä ja tiedon hyödynnettävyyttä. Tämä tavallaan tulee siinä jokaisella jaksolla erityyppisesti ja nimenomaan tietysti tässä tk- jaksolla, niin tulee olemaan, niin kuin yhtenä avaintekijänä. Sitten tietysti noita, niin kuin, menetelmiä että riippuen, että minkälaista asiaa ollaan tekemässä, että tuota jos vaikka ajatellaan vaikka palveluiden kehittämistä voidaan hyödyntää, ja nyt tietysti esimerkiksi palvelumuotoilu tulee omana kokonaisuutenaan, mutta palveluiden kehittämiseen liittyy tietysti muutkin tämmöinen, kehittämisen tavat, tuota nythän se on päälle niin kuin suurimpana
palvelumuotoilun työkalut, mutta siellä paljolti on tutkijan otetta ja tutkijan tapoja tehdä. Käytetään erilaisia havainnointi- ja haastattelutyökaluja, esimerkiksi.

Mari Virtanen: Ja nyt kun tuota ajattelee, että on nyt ja tulevaisuudessa tulee vahvemmin koko ajan olemaan vaan myöskin sitä työelämäosaamista, jota meillä kaikilla tulee olla, niin mä haluan tähän loppuun vielä kysyä teiltä, että missä itse olette viimeksi hyödyntäneet tk-menetelmäosaamista, jos ei nyt tätä ihan päällimmäiseksi oteta tätä työtä mitä tässä nyt konkreettisesti tällä hetkellä opiskelijoiden kanssa teette? Niin käytättekö jossain niin kuin muualla? Otatko sinä Iira ensin?

Iira Lankinen: Hankala kysymys, täytyy miettiä, kun sitä ehkä orientoituu pikkuisen ajatuksen kanssa, että miten mä omassa työssä, opiskelijoiden kanssa toimiessa hyödynnän, mutta ehkä arkielämässä ehkä sellainen… me saadaan valtavasti tietoa eri tahoilta, eri toimijoilta, erilaisista kanavista ehkäpä se sellaisen tiedon kriittinen tarkastelu korostuu eli ehkä se mitä mä tuossa aikaisemminkin sanoin siitä näyttöönperustuvuudesta ja kriittisestä lukutaidosta, niin se myös sitten osana sitä arkielämää, varsinkin nyt tällä hetkellä, jos me mietitään viimeaikojen tapahtumia liittyen koronaan tai Ukrainan sotaan ja siihen liittyvää informaatiota ja ylipäätään sen tiedon vastaanottamista ja myös sitten sitä kriittistä tarkastelua, että mikä tieto on pätevää tietoa, luotettavaa tietoa ylipäätään? Se on varmaan sellainen arkielämässä selkeästi näkyvä asia

Mari Virtanen: Entäs Antti?

Antti Niemi: Vähän samansuuntaisia tietysti tässä kun tiiviisti opiskelijoiden kanssa tekee yhteistyössä ja tavataan opinnäytetöiden parissa ja tehdään työtä ja erityyppisiä opinnäytetöitä, siihen liittyy vaikka haastatteluitten valmistelua tai mietitään tutkimuksen asettelua ja kyselylomakkeita jne. Monen moista erityyppistä, niin ne tietysti konkretisoituu siinä, tässä nykyisessä työssä jollakin tavalla niin kuin, jos ei päivittäin, niin vähintään joka toinen päivä jonkun tutkimusmenetelmällinen asia on kuitenkin esillä. Mutta se, että niin kun miten muuten sitten niin, tosiaan ehkä tuollainen tiedon kriittisyys tai tiedon hyödynnetävyys tai tota just tää näkökulma, kun meillä paljon tietoa on tällä hetkellä erilaisista asioista ja viestitään paljon, niin ehkä siihen liittyen tämmöinen niin kuin vahvistunut sellainen ajatus, että kuinka tärkeätä on se myöskin sellainen tiedonhallinta ja kyky arvioida sitä informaatiota, mitä on tulossa, niin tietysti on tämmöinen päivän polttava asia ollut, mutta ehkä enemmänkin semmoinen tulee mieleen, että semmoinen ajatus tai mikä on vahvistunut että on aina, tää on elinikäistä oppimista tässäkin vaiheessa.
Se on sellaista jatkuvaa, että semmoinen, huomaa, tästäkin asiasta on hyvä lisää saada tietoa, jonka jälkeen lähtee sitä taas tässäkin vaiheessa uraa, niin on, huomaa että tuota on hyvä lähteä nyt syventämään ja miettimään. Varsinkin tässä työssä, kun välitetään ja ollaan yhteistyössä opiskelijoiden kanssa ja saadaan se ajankohtainen tieto.

Iira Lankinen: Mun on ihan pakko tarttua siihen Antin ajtukseen siitä, että elinikäisestä oppimisesta eli tk-menetelmät, opinnäytetyö, jotka kytkeytyvät vahvasti ylemmän AMKn opinnoissa, niin niin, vaikka meillä on pitkä kokemus ja ollaan paljon ohjattu opinnäytetöitä, niin jokainen oppariprosessi on myös ohjaajalle ainutlaatuinen ja kun sitä käy yhdessä opiskelijan ja seminaariryhmän kanssa läpi, niin myös itse oppii niistä paljon ja itse ainakin useasti sanon opiskelijoille, että mulla ei ole visiota sun opinnäytetyön lopputuloksesta, että tätä samaa matkaa käydään yhdessä läpi ja myös sitten ohjaaja oppii niistä kokemuksista paljon ja saa eväitä siihen omaan reppuunsa, ihan samalla tavalla kuin opiskelija saa valmiuksia sitten sinne työelämään sen oman työn toiminnan, oman osaamisen kehittämiseen.

Mari Virtanen: Ja mä tiesin kyllä, että tämä on kinkkinen kysymys, mutta halusin sen kysyä kuitenkin, että vaikeatahan sitä on erottaa, että miten työssä teet ja mitä teet sitten muuten ja tota kun kaikki liittyy siihen tiedon tuottamiseen ja arvioimiseen ja uuden tekemiseen, niin mä mietin itse sitä, että miten mä hyödynnän tk-menetelmäosaamista muuten kuin osana tätä työtä niin sitähän ei ole, kaikki on tätä työtä. Mutta sitten mä hoksasin, että mullahan on tällainen mahtava harrastus tämän työn lisäksi ja se on
tieteellisten julkaisujen arviointityötä, jota teen, siis tällainen peer review-toiminta mitä teen omaksi
huviksi, liittyy ehkä myöskin ehkä tähän jatkuvaan oppimiseen ja siihen, että koko ajan voi oppia uutta eli tiedelehtiin kirjoitettua julkaisuja sitten arvioimaan ja kommentoimaan ja auttamaan taas sitten aloittelevia tutkijoita ja opinnäytteiden tekijöitä niin omassa työssään eteenpäin, että se on sellainen irrallinen tästä ihan arkityöstä.

Antti Niemi: Se on ihan totta, itseasiassa unohtui sanoa, että kyllä meillä varmaan molemmillakin on.

Iira Lankinen: On, on joo hyvä huomio.

Mari Virtanen: Se on hienoa työtä. Se on tosi tärkeää ja auttaa niin kuin aloittelevia tulijoita sitten myöskin tuohon kentällä ja toki jo siellä oleviakin, että aina voi tehdä selkeämmin ja paremmin ja luontevammin sitten sille lukijalle.

Mari Virtanen: Mutta kiitos teille, Antti ja Iira.

Antti Niemi: Kiitos.

Mari Virtanen: Että olitte tänään keskustelemassa tästä tärkeästä aiheesta ja kiitos sinulle siellä langan päässä, joka tätä kuuntelet. Asia on tällä hetkellä tosi ajankohtainen, kun ollaan menossa kohti hyvinvointialueita ja ehkä monellakin tavalla vähän tuntematonta tulevaisuutta ja aihehan on tärkeä ja loputtoman kiinnostavaa. Uskokaan vaan, että me palaamme saman asian äärelle. Kiitos ja kuulemiin.

[äänite alkaa]

Heidi Rontu [00:00:27]: This is the second episode in our podcast series Dancing a Change Tango in a Dialogue. My name is Heidi Rontu and I work as the director of Lifelong learning at Metropolia University of Applied Sciences. And today, discussing with me here is Anne-Mari Raivio!

Anne-Mari Raivio [00:00:52]: Hi Heidi and everybody! Thank you for having me here! As I said my name is Anne-Mari Raivio, I also work here at the Metropolia University of Applied Sciences. My background is senior lecturing in business communication in English at our school of business. But for the past few years I have been dancing the tango in dialogue or whatever it was! It was a fancy name of your podcast series! As I’ve been working in a team called Parru and Parru is a group of creative minded people who aim to support our joined understanding on joined dialogue together here at Metropolia. When we are developing things, when we are getting things done, when we are constantly improving the way we are doing things. So you can actually see maybe facilitating dialogues or facilitating workshops or facilitating different projects!

Heidi Rontu [00:01:56]: I know because I’ve seen you and I’ve experienced you! And as I said, this is the second episode. In the first one we discussed actually with Minna Kaihovirta who is also been working in this Parru team. Now, this second episode the idea here is that I would rather ask you Anne-Mari – how would you build a tool box for a successful dialogue?

Anne-Mari Raivio [00:02:28]: Well, if we think about dialogues, in essence I don’t think that they can be a tool box. Dialogues is something to happen between us here and when we start using methods or tools I’m not sure if that’s a dialogue in its purest form! Having said that though, I do believe that methods and tools can help us become better at dialogue or at facilitating dialogue when we are starting. It is very difficult to facilitate a proper dialogue I think because it requires such presence for you. It requires such sort of state not knowing from each participant. We need to be so awake when we are together and sometimes that can be a bit tricky! So I think that sort of methods can help us but at some points we need to say goodbye to the methods and tools and just sort of be here for each other.

Heidi Rontu [00:03:36]: Yes, be present if I understand you correctly. When I was talking to Minna she did refer to a tool box or perhaps method as you said. And if I remember correctly we were then also talking about situations that you perhaps have experienced that have not always been so easy actually to get the dialogue going. And maybe also sometimes challenging situations and in these situations the methods or tools, if you would call them tools, can actually be very useful and helpful. Could you give an example of what your experience is?

Anne-Mari Raivio [00:04:15]: Certainly, yes! I think that you are absolutely right that we can use methods to help us especially in triggered situations. And I am not saying no to methods or tools at all but I think when we are talking about dialogue it is important to understand what we mean by dialogue and then we are talking about facilitating for example workshops where we want to get people together, think together and then maybe produce ideas or solutions to a problem or challenge or develop something new. Then certainly we need and we can refer to a box of tools or methods that we can use. And for that purpose at Parru we have created a sort of different type of services I would say. So what we do is that we might help you figure out how to get your people to work together and support your own way of facilitating a workshop or a meeting or whatever it is that you will facilitate. Then you might ask us to facilitate a workshop for you or we support you in longer processes where we sort of think how to include other staff members in this development. I mean, in that sentence I think that tools really help and we have different types of facilitation methods and tools that we use and these can be easily found online. I don’t think we come up with anything particular ourselves, we are just recycling things that we know and see what works best!

Heidi Rontu [00:05:49]: Well, that’s the thing actually with Parru as I’ve experienced you! So you do use methods that I also recognize from previous experiences that I’ve had in workshops and when I’ve had people facilitating for instance. But I think the magic that you do there is that you actually get people to work together. You actually bring about this dialogue, you can enhance the dialogue and this is something that I would be curious about hearing your view on that. How do you do that? Do you recognize what I say? Because of course, you can facilitate and you can use these known methods and then actually at the end of the day people haven’t actually been talking to each other or with each other. They’ve been channeling through these methods and that’s it. And as I said, my experience is that you actually enable this dialogue by using these methods. Would you yourself recognize? Would you see that it’s magic or how would you describe what is happening?

Anne-Mari Raivio [00:07:10]: Thank you Heidi for giving that feedback! It’s nice to hear that at least at its best it feels like it’s something extra! There’s something more than just channeling through the methods or the phases of the workshop. It’s not necessarily something that we ourselves even realize, that’s always nice to hear so thank you for saying that! But I think, now when I start thinking about it, what is it and how do we make it happen? I think that the most important thing is that we are ourselves. We work with our personalities, we work with our imperfect personalities! I think that’s really at the core of Parru in a way! We don’t need to be 100 % sure of things, we don’t need to know how to do things! We can be sort of… I don’t know what’s the word! Maybe unfinished? We can be uncertain, we can be incomplete in a way and that’s something maybe that we try to sort of channel through the parties as well. This is the place where you can say whatever is on your mind and you don’t have to be 100 % sure that that’s what you’re thinking! It’s okay to try and find because we are here together and work together. It’s not about you, it’s not about me – it’s about the thing that we are doing!

Heidi Rontu [00:08:47]: Exactly! Because I now remember, I think that what you are talking about is that you are 100 % present in that situation as yourself! You are there and I remember now, I don’t know if you remember Anne-Mari but I remember we were having workshops a couple of months ago and if I remember correctly you had made a plan with your colleague for the workshop! Everything was beautifully planned how we would do it and we started the workshop and had the initial introductions. What we were going to do and we had some discussions. And then, if I remember correctly, you sort of swapped the whole thing and did something new from scratch again! Could you perhaps tell us more about that? That I think is an example of being present in the situation!

Anne-Mari Raivio [00:09:37]: Yes! I know exactly what you are talking about because that’s also for me and my colleague Elina Ala-Nikkola who was with us…

Heidi Rontu [00:09:44]: Elina was there then with you, yes!

Anne-Mari Raivio [00:09:46]: And that’s still something for us where we feel that we succeeded really well! We felt that we were at the core of facilitation or at the core of maybe dialogue or at the core of at least sort of encountering each other and being there together. What happened was as you said, we had a beautiful plan and beautiful slides! Everything was well prepared and done and we were very pleased with that. But when we started we heard what people were saying. We started to listen to them and we realized that what we wanted to do is not the thing to do right now. These people need something more, they need something different. And then we swapped the whole thing in five or 10 minutes when we had a coffee break! I remember I told you that ”hold your horses, we are doing something completely different! Do you trust us? Good, let’s go!” and it was something! I still look back at that, maybe we knew what we were doing. At least that was my feeling, I don’t know how people felt but somehow reacting to what happens!

Heidi Rontu [00:11:05]: I remember, you were very professional! I think nobody understood, not us either! The other ones who were there with you in the workshop, we just thought ”okay, yes! Sure, do something differently!” and I realized first afterwards that you had actually made everything new! Everything that you had planned you just threw away and did it from the scratch! This is what I mean being present and having the interest and the dedication also. But not only that, you were able to hear and then sort of react to what you were hearing and quickly produce something new that actually that I remember that workshop – it worked beautifully! We had really good discussions and I think that we went really deep! I feel that people were happy, they sort of felt that we had actually discussed properly the issue that we had. That was being present I would say!

Anne-Mari Raivio [00:12:12]: I think so and I am really happy to see that at least we were able to do that, we were able to be present! And a thing that we often think about is that how we do the same sort of ability, not ability but permission to be present for all the people who participate in the workshops that we facilitate or in the encounters that we facilitates. How do we give the permission to do that? I think that’s not just us, it has to come also from the surrounding culture and there is a lot of work to be done there! Nobody is ready at any point but I think that we need to give permission for people to be present, to be uncertain and to be able to react to what’s emerging in the situation.

Heidi Rontu [00:13:16]: And I also hear what you are saying, I hear that you are able to actually create a safe environment, a safe context for people. Because to be able to show that you are not perfect and you don’t know and you are insecure in that situation and the surroundings. That context has to be very safe! I think that’s also your strength, that you’re able to create that kind of a context I think!

Anne-Mari Raivio [00:13:43]: Well, that’s also interesting! I was talking with my teammates this Monday when I said I had this podcast coming up and these are the themes that we are discussing. What would you like me to say? Because Parru has an identity of itself, it’s almost like it’s a person! So when one speaks of Parru – then it’s the whole Parru that speaks I think and that’s what we want to somehow convey. But we were talking about how to create this atmosphere of trust in workshops and I think that one very sort of key element is that we are all of us there just with our first names. We forget the titels or the positions in the organization. At least that’s what we want to happen! It doesn’t always happen, not all workshops work like that but in the best ones we are there you and me and us colleagues here. Not the director or the whatever. It is just us and we have this common goal and we want to work towards it.

Heidi Rontu [00:15:02]: You are actually working also with the strong emphasis of creating the trust and safety within your Parru team! That is kind of the starting point perhaps?

Anne-Mari Raivio [00:15:13]: That’s what we’ve valued from day one! We’ve worked so hard to get to know each other, to understand each other and understand diversity. That’s been very important to us, and then also trying to reflect that on everything that we do. That same sort of caring.

Heidi Rontu [00:15:37]: I would say that you’ve really succeeded in that!

Anne-Mari Raivio [00:15:39]: That’s good to hear!

Heidi Rontu [00:15:41]: My final question to you would be: what has Parru and working as a Parru member brought to you our taught you personally?

Anne-Mari Raivio [00:15:56]: Many things! It has been such a learning these past few years! It’s been mind blowingly eye opening and all that! I think that it has maybe taught or at least enhanced my understanding that sort of development or developing things or developing yourself, improving yourself – it doesn’t happen in a cocoon on your own! You need other people! And that’s something that I think is so relevant! Not only for me as a person, as a person who seeks to get better all the time but also as an organization and as a learning organization. We really need to value the expertise and that we bring together expertise when we are working together! It’s more than individual expertise, when we get together it’s something more and we have to really continue working towards that! I think that’s maybe the most important thing! At least that comes to my mind right now!

Heidi Rontu [00:17:09]: Yes, that sounds very good because what I hear is that basically you’re saying that one plus one is not two, it’s always more! So bringing people together, talking and doing things together and charing actually! I really like that! And I think what we are sort of heading towards when we think about the next episode and the next session – the idea is actually to talk a little bit more about dialogue and the importance of dialogue in a working community! And what does it mean when we say that we are working in a dialogue or in a dialogue way? So stay tuned for our next episode! Thank you Anne-Mari for today!

Anne-Mari Raivio [00:18:07]: And thank you to all the listeners!

Heidi Rontu [00:18:09]: Yes, thank you for listening to us! Stay tuned!

[äänite päättyy]