TK-menetelmiä soveltamassa 3: Miten huomioin tutkimusetiikka ja tietosuoja työelämän kehittämisessä?

Antti Niemi: Hyvät kuulijat. Tervetuloa TK menetelmiä soveltamassa podcastin 3 jaksoon, jossa käsitellään työelämän kehittämisen eettisyyttä. Olen Antti Niemi ja toimin tämän podcastin puheenjohtajana ja podcastin osallistuvat yliopettajat Iira Lankinen ja Mari virtanen. Tämän podcastin aikana pohditaan, keskustellaan, miten työelämän kehittämisessä huomioidaan tutkimus ja kehittämistoiminnan etiikka. Mietitään mitä on hyvä tieteellinen käytäntö. Mitä tämä tarkoittaa konkreettisesti? Mitä se tarkoittaa? Miten se ilmenee? Uutena tekijänä on tullut tietosuojakysymykset vahvemmin. Ja lähdetään siis tosiaan nyt heti liikkeelle tämmöisestä perustavanlaatuisesta kysymyksestä. Kysynkin heti Marilta ja Iiralta itse asiassa 2 kysymystä, johon jo haluaisin teidän näkemyksiä, että mitä teille tutkimusetiikka merkitsee ja miten se liittyy hyvään tieteelliseen käytäntöön?

Iira Lankinen: No mä voisin aloittaa sanomalla että mä näen tän sillä tavalla, että mitään tutkimusta tai kehittämistoimintaa ei voida tehdä jos ei siellä taustalla näy se hyvä tieteellinen käytäntö. Eli ei voida tehdä tutkimustyötä, ei voida tehdä kehittämistyötä, jos ei se tutkimusetiikka ole siinä mukana ja itse näen tutkimusetiikan siitä jo, kun me lähdetään miettimään sitä kehittämisen / tutkimisen aihetta eli siinä vaiheessa pitää jo lähteä miettimään, että onko tässä tutkimuseettisesti olemassa jotain sellaista ristiriitaa, että voidaanko tätä aihetta ylipäätään tutkia tai kehittää? Ja sitten se etiikka kulkee läpi sen tutkimuksen kehittämisen prosessin eli se ei saa olla mikään sellainen niinku päälle liimattu että että kirjoitetaan kliseisesti, että: tässä tutkimuksessa huomioidaan tutkimuseettisen neuvottelukunnan ohjeet hyvästä tieteellisestä käytännöstä, vaan se pitää ihan konkreettisesti näkyä sitten siinä tota raportissa ja myös siinä ihan konkreettisessa tutkimustoiminnassa. Eli tää on varmaan mulla se semmoinen tausta-ajattelu mitä mitä mä haluan vahvasti myös opiskelijoille tuoda esille ettätutkimusetiikka täytyy näkyä siinä siinä toiminnassa.

Mari Virtanen: Hienosti sanoi tuossa, että ei voi tehdä tutkimusta tai ei voi tehdä tutkimuksellista kehittämistä niinku miettimättä tätä tutkimusetiikka. Ja mä tota kun tiesin, että puhumme tästä aiheesta, niin kirjoitin isoilla kirjaimilla itselleni muistiin, että mitä se tarkoittaa mulle, että se se koskee kaikkea tekemistä, että se on, että tehdään tarkasti ja luotettavasti ja läpinäkyvästi jokaisessa vaiheessa siitä ideointivaiheesta niin niin sitten tuotoksen raportointiin ja että se on jokaisessa vaiheessa mukana ja meillähän on paljon niin kun hyviä ohjeistuksia. Tähän, että meillä on nää tutkimuseettisen neuvottelukunnan, eli TENKin tieteellisen käytännön ohjeet ja sitten meillä on nää Arenen ammattikorkeakoulujen rehtorien neuvoston ammattikorkeakoulujen eettiset suositukset ja eettiset ohjeistukset mitä me pitkästi tota seurataan ja meidän kaikki opiskelijat sitten näihin kyllä jossain vaiheessa joutuvat perehtymään, että mitä kaikkea se tietty hyvä tieteellinen käytäntö tarkoittaa, mutta mulle se tarkoittaa niinku kaikkea, että mitään ei voi tehdä niinku miettimättä tätä asiaa. Mutta ehkä siitä ekana tulee päällimmäiseksi mieleen nää tällaiset niin kun tiedevilpit ja plagiointiasiat ja hyvän tieteellisen käytännön loukkaukset sellaiset, että missä on vähän poikettu siitä kaavasta. Mutta että siellä on paljon muutakin kun vaikka sitten niin kun ihmiseen kohdistuvan tutkimuksen eettiset periaatteet tai tekijyyksiin liittyvät asiat tai sitten poimin jostain myöskin tuonne, että myöskin esimerkiksi tutkijan ansioluettelo että miten se oma osaaminen on luotettavalla tuonut esiin, että se on niinkulaaja asia ja koskee kaikkea siihen tutkimuksen tekemiseen liittyvää.

Antti Niemi: Hyviä huomioita. Elikkä tosiaan tuota jos jonkinnäköistä yhteenvetoa tästä tähän kysymykseen liittyen nyt on usein lähtee tutkimusetiikka jo sieltä aiheen valinnasta ilmiön ilmiöstä tarkastelusta. Sitten siihen liittyy se, että tapa millä tutkimusta tai tutkimuksellista kehittämistyötä tehdään niin miten se noudattaa näitä hyvän tieteellisen käytännön periaatteita, yhteisesti hyväksyttyjä ja normitettuja malleja. Elikkä tosiaan toitte esille sen, että meillä on hyvää ohjeistusta, löytyy ETENEN ohjeistusta, löytyy Arenen eettiset ohjeistukset. Löytyy tuota eri organisaatioiden ohjeistukset ja tietenkin siellä myöskin taustalla on erilaiset lait ja asetukset myöskin. Mari haluaa täydentää.

Mari Virtanen: Ei ei kun mä jäin miettii vielä kun sä esitit 2 kysymystä ja se että toinen sun kysymys oli se että mitä se tutkimusetiikka merkitsee.

Antti Niemi: Palataan siihen
Mari Virtanen: Hyvä. Palataan siihen sitten.
Antti Niemi: Palataan siihen. Vielä itse asiassa vähän niinku taustoittaa siihen liittyen. Ja tuota tosiaan tuossa tuo liittyy aiheen valinnasta sitten toteuttamiseen ja myöskin toitte esille sen, että miten sitten tuodaan ja raportoidaan. Ja tässä on hyvä huomioida tietysti se, että se liittyy siihen niin kun tieteellinen käytäntö siihen tutkimukseen toteuttamiseen, mutta myöskin sitten tää, että miten se eri organisaatiossa näyttäytyy. Niin mitä se tutkimusetiikka merkitsee? Vähän toittekin esille ajatuksia siitä, mutta haluatko Mari täydentää?
Mari Virtanen: Hei mä taas niin kun ajattelin 3 eri näkökulmasta tota että, mitä se merkitsee niin niinku se tutkimuksellinen ja tieteellinen näkökulma on mulle tosi tärkeä sen vuoksi, että että se tieto on oikeata ja siihen voi luottaa, että me tehdään niin kun uuden tiedon tuottamiseen liittyviä oikeita ratkaisuja, oikeita päätöksiä, se on tieteellisesti relevanttia, toistettavaa ja sitten, että se on oikeata erityisesti disinformaation ja kulmikkaan uutisoinnin aikaan. Niin on tosi tärkeätä, että me tuotetaan niin kun avoimesti uutta tietoa. Ja sitten menetelmällisesti näkökulmasta niin niin että se on hyvä tapa niinku suunnitella, toteuttaa, raportoida, se on läpinäkyvää raportointia. Aina muistan aiemmasta elämästä sen, että se mitä ei ole raportoitu sitä ei ole tehty eli pyrittäisiin siihen niinku että mahdollisimman avoimesti kerrotaan, että mitä tehtiin.

Sehän ei ole sen tutkimuksen tai tutkimuksellisen kehittämistyön lopputuloksen kannalta merkityksellistä, että mikä se lopputulema tai että saatiinko iso aineisto tai miten sitä saatiin analysoitua. Sehän ei ole välttämättä niin kun tärkein juttu lainkaan vaan mulle se että se raportoidaan että tällainen kokonaisuus asetelma tehtiin ja sitten tää on se lopputulema ja ja tota vaikka tulos ei olisikaan lainkaan niinku niin positiivinen mitä olisi haluttu ajatella. Ja sitten toi avoimen tieteen edistäminen. Mut sitten myöskin semmoinen niin kun epäeettiseen toiminnan välttäminen kaikissa vaiheissa, että ei paisutella eikä vääristellä eikä tarkoituksella väärin tulkita tai sepitetä tai jätetään lähdeviittauksia merkitsemättä tai merkitään ne sinne päin tai että siinä on tosi paljon semmoista niinku menetelmällistä asiaa mitä mä ajattelen, että se on koko ajan läsnä. Ja sitten se kolmas kulma on toi inhimillinen näkökulma että kuka voi tutkia ja miten voi tutkia ja minkälaisia kohdejoukkoja ja mistä lähtökohdista on se, mistä tulevia ihmisiä voi tutkia? Että, miten tietoa voi kerätä ja säilyttää ja käsitellään, että siinä on, miten voi potilasta tai lasta lähestyä tai näin, että tässä on tosi paljon tota mietittävää, jos se kehittäminen tai tutkiminen kohdistuu asiakkaisiin ja potilaisiin ja vaikkei sitten tai vaikka niin kun henkilöstöön ja työyhteisön kehittämisen näkökulmasta että. Niin täähän on on niinku valtava laaja asia.

Iira Lankinen: Mä voisin vielä tohon, tota Mari nosti tosi tärkeitä asioita. Mä itse myös tätä asiaa pohdin niinku sen tutkijan ja tutkittavan näkökulmasta. Eli se tutkijan, tutkimuksen tekijän, opinnäytetyön tekijän, vastuu siitä, että se tutkimus on eettisesti kestävää. Ihan käytännön esimerkkejä juurikin esimerkiksi plagiointi tai itse plagiointi käsitteet, joita käydään paljon opiskelijoiden kanssa läpi eli myös sitten sellaista, että plagioi ymmärtämättä, että plagioi eli eli ihan näiden lähdeviitteiden asianmukainen merkitseminen ja sen toisen henkilön tekstin tuottamisen kunnioittaminen. Muun muassa tällaisia asioita, mitä sen tutkimuksen tekijän pitää ottaa huomioon ihan siellä prosessin kaikissa vaiheissa, niinku mä aikaisemmin sanoin, että myös sieltä aiheen valinnasta lähtien. Ja sitten se tutkittavan näkökulma, että ketä me ylipäätään voidaan ottaa tutkimuksen kohteeksi ja se, että saako se tutkittava riittävästi tietoa. Hän ymmärtää, että hän osallistuu vapaaehtoisesti. Hän ymmärtää, että hänellä on oikeus keskeyttää tutkimus, olla osallistumatta enää tutkimukseen ja niin kun tän tyyppiset asiat. Ja tähän liittyy sitten se, mikä meitä varmaan opinnäytetyö ohjaajina paljon vie sekä meidän että opiskelijoiden aikaa ja ihan hyvästä syystä on se, että tutkimuksiin haetaan asianmukaiset tutkimusluvat ja sitten tarvittaessa eettinen ennakkoarviointi. Eli meillä ei ole enää sellaista tilannetta, että kohdeorganisaatio antaisi suullisesti luvan tutkia tai kehittää omaa organisaatiota. Eli eli me laitetaan siinä vaiheessa niin kun jarrut päälle, että tarvitaan asianmukainen tutkimussuunnitelma. Tarvitaan tutkimuslupa ja tarvittaessa sitten se eettinen ennakkoarviointi. Metropolia ammattikorkeakouluna on sitoutunut noudattamaan näitä tota tutkimuseettisen neuvottelukunnan ohjeita niin, niin sen mukaanhan me toki toimitaan. Mutta tää ehkä ehkä tota sama mitä Mari sanoi niin vähän eri vinkkelistä tarkasteltuna, eli eli se tutkijan ja tutkittavan näkökulma.

Antti Niemi: Joo kiitos jälleen tosiaan tuota toitte esille sen opiskelijan kautta. Tutkijan täytyy olla hyvin perehtynyt niin kuin kokonaisuutena tutkimusetiikkaan ja hyvää tieteelliseen käytäntöön alkutilanteesta sitten siihen lopputulemaan, aiheen valinnasta toteuttamiseen, raportointiin ja tosiaan toitte esille myöskin vahvasti tän tuota plagiointiin liittyvät tekijät elikkä tosiaan se huolellinen aineiston käsittely lähteet merkittynä, ynnä muut viittaukset on näinä päivinä, jolloin paljon tietoakin on saatavilla saatavilla ja hyödynnettävissä, niin tän merkitys on noussut tosi tosi tärkeäksi. Nostaisin vielä Iira puhuikin tuosta tutkimuslupaprosesseista ja tutkittavien tiedonsaannin varmentamisesta ja huolellisesta informoinnista ja suostumusten saamisesta. Onko teillä joitakin huomioita tästä eri organisaatiosta, joissa me tehdään työelämän kehittämistöitä, tutkimusta, että onko mitä opiskelijan on hyvä huomioida, kun lähtee suorittamaan tutkimusta tai työelämän kehittämisen toimintaa kyseisessä organisaatiossa, niin mitkä ne on ensimmäiset stepit nimenomaan sen organisaation tai lupaprosessin näkökulmasta, että mitä opiskelijan täytyisi ottaa huomioon?

Mari Virtanen: Ollaanko nyt siinä vaiheessa kun se tutkimussuunnitelma sitä luvan hakemista, joten on ikään kuin jo niinku valmiina ja sitten lähdetään vai siinä vaiheessa kun vielä mietitään että minkälaisia asioita se ehkä siinä vaiheessa, että mitä pitää miettiä?

Antti Niemi: Ja voit ottaa vaikka molemmat molemmat tulokulmat.

Mari Virtanen: Jos niin niin täähän on siis semmoinen asia, mitä mä niin kun aina kaikkien opiskelijoiden kanssa tätä käydään aika paljonkin läpi, että kun mennään sinne työyhteisöön niin ensinnäkin se, että siellä työyhteisössä se kehittämistyö ei lähde liikkeelle ennen kuin se tutkimuslupa on hyväksytty. Ja sen jälkeen voidaan sitten ruveta tekemään niitä käytännön toimia sen suunnitelman mukaisesti ja sitten siellä tyypillisesti kerätään jotain tietoa. Se voi olla, että haastatteluaineistoa, se voi olla kyselylomaketta, se voi olla videota, ääntä. Se niinku voi sisältää yksilöiviä henkilötietoja, millä nää haastateltavat esimerkiksi aineistoissa tunnistetaan ja tää on yksi semmoinen asia mistä me puhutaan niin kuin aina. Kun mitä tietoa kannattaa kerätä ja kerätään vaan se tieto mikä tarvitaan sitä kehittämistyötä varten, että ei kerätä huvin vuoksi niinku kaikenlaista vaan niinku tosi tarkasti mietitään että tarvitaanko yksilöiviä tunnisteita tai tarvitaanko nimeä, ikää, sähköpostiosoitetta tai jotain sellaista mikä kytkee sitten sen yksittäisen henkilön siihen syntyvään henkilörekisteriin. Että jotenkin se ehkä tulee aina vähän yllätyksenäkin se, että jos tekee haastattelun eikä kerää mitään tunnistetietoja, niin siltä ihmisen ääni on yksilöivä. Tää on henkilötietoa, joka muodostaa sen henkilörekisterin ja ja se pitää kirjoittaa siihen tietoiseen suostumukseen. Se tietoinen suostumus on mun mielestä myöskin tosi tärkeä siinä, että just molemmat puhuitte siitä, että jo että miten se informoidaan se tutkittava ja sitten hänellä on tietoinen suostumus ja hän allekirjoittaa. Hän sitoutuu siihen tutkimukseen tietää, että hänen yksilöivää henkilötietoa, kuten ääntä, vaikka kerätään ja miten sitä käsitellään näin.
Mutta tää mun suosikki näistä on ehdottomasti toi että sillä osallistujalla on oikeus tulla unohdetuksi ja se pitää jossain kohdassa niin kun muistaa sinne kirjoittaa tai sanoo, että jos se osallistut tähän tutkimukseen niin sulla on aina oikeus keskeyttää ja se ei tule vaikuttamaan sun jatkokohteluun eikä mihinkään ja sitten mietitään että miten sen sitten saa sieltä pois ja näin. Että aika vähän niitä tulee, mutta että se on tuon GDPR:n myötä tullut niinku ajateltavaksi se, että miten ihmisellä on oikeus tulla unohdetuksi että on tässä tosi monta monta juttua mitä siellä, mutta se, että onko se organisaatio kohtainen, niin mä ajattelin, että tää koskee niinku kaikkia.

Iira Lankinen: Ja nuo asiat mitä Mari toi tuossa esille, niin mulla on sellainen kokemus, että opiskelijoita jopa yllättää se kaikki asia mitä pitää olla tutkimussuunnitelmassa ja mitä pitää olla tutkimussuunnitelman liitteenä eli hämmästyneitä kysymyksiä joskus, että tarvitaanko me todellakin nää kaikki ennen kuin mä voin lähteä käytännössä toteuttamaan tutkimusta. Ja Mari toi tossa esille sen, että tutkimussuunnitelma pitää olla valmiina ennen kun opinnäytetyötä lähdetään ylipäätään toteuttaa meidän puolelta eli oman ohjaajan puolelta. Se tutkimussuunnitelma pitää olla hyväksytty, eli tutkimuslupa ei anota ennen kun tää prosessi on sitten meidän puolelta valmis. Ja sitten se mitä mä oon itse aina omille opiskelijoille sanonut, että yhtä monta eri organisaatiota kun on kehittämiskohteena niin jokaisella organisaatiolla saattaa olla hyvinkin erilaiset tutkimuslupa käytänteet. Ja tutkimusluvan saamisessa saattaa mennä vaihdellen hyvinkin pitkä aika ja sitten jos me tarvitaan eettistä ennakkoarviointia, niin sitten pitää varautua viikkojen, kuukausien niin kun eli eli ei ole tutkimuslupa ja ja eettinen ennakkoarviointi, niin ne ei ole sama asia vaan on sitten 2 erilaista prosessia eli jo sitäkin kautta kun miettii että ketä lähtee tutkimaan. Eli jos meillä on esimerkiksi tilanne, että asiakkaita, potilaita, lapsia, vanhuksia tai jollakin tavalla haavoittuvaa ryhmää niin, pelkästään se tutkimuslupa ei sieltä riitä.

Antti Niemi: Ja nää oli varmaan semmoisen tyypillisimmimmät, että missä tarvitaan eettistä ennakkoarviointia kun on niin kun riskiryhmät niin sanotusti tarkastelun kohteena
Iira Lankinen: Joo joo.

Mari Virtanen: No mä jäin tosiaan miettimään, kun sä sanoit, että tää on opiskelijoilla niin kun kysymyksiä herättävää aihealue, niin tota se ei ole siis mikään ihme että se herättää kysymyksiä. Että näitten eettisten ohjeistusten lisäksi mitä on monenlaisia, niin se sen lisäksihän tää TK toimintaa ja tätä tekemistä ohjaa siis tosi runsas lainsäädäntö ja nyt jota voidaan soveltaa myöskin opinnäytetöihin. Siellä on EU:n tietosuoja-asetus, tietosuojalaki, laki potilaan asemasta oikeuksista, laki sosiaalihuollon asiakkaista, asemasta, oikeuksista, tekijänoikeuslaki, hallintolaki ja oikeus yksityisyydensuojaan ja sitten oli eettiset ohjeistukset vielä päälle. Niin eihän se ole mikään ihme, että se tuntuu niin kuin isolta asialta.

Antti Niemi: Kyllä ja se mikä tuossa niin kun nousee esille, niin tosiaan se huolellinen ennakkovalmistelu ja aina se tutkimussuunnitelma täytyy olla tehtynä ennen tutkimusluvan hakemista ja tutkimusluvan hakeminen tapahtuu aina sen kyseisen organisaation prosessin mukaisesti, jotka saattaa olla vähän vaihtelevia, että riippuen siitä organisaatiosta myöskin, että onko se yksityinen, onko se tota kolmannen sektorin vai julkinen toimija ja hyvin erityyppisiä. Joitakin samankaltaisuuksia niissä toki on löydettävissä, jos vaikka vertaa vaikka tässä lähialueella HUS:n tutkimuslupaprosesseja tai Helsingin kaupungin tutkimuslupaprosessia. Kaikissa on yhteisiä elementtejä, pitää olla tutkimussuunnitelma, täytyy olla tarvittavat liitteet, joita on esimerkiksi just nää kaikki tietoisen suostumuksen varmentaminen ja puhuttiin jo tuosta näistä tietosuojaan liittyvistä kysymyksistä joita nyt oikeastaan lähdetään vielä tässä lopuksi vielä hieman tarkastelemaan. Elikkä tosiaan tää tietosuoja asetus GDPR, henkilötietojen käsittelyä sääntelevä laki, tuli kaikissa EU maissa keväällä 2018 elikkä verrattaen sinänsä tuore tekijä ja tärkeä elementti tullut tässä kaikki meidän toimintaa tutkimus ja kehittämistoiminnassa ja otettu siitä sitä sitten huomioimaan tässä opinnäytetöissä. Ja tämmöisenä niin kun kysymyksenä teille, että mitä tämmöisen aloittelevan tutkijan tai työelämän kehittäjän tai opinnäytetyön tekijän tulisi huomioida erityisesti GDPR:n tai tietosuojan näkökulmasta.

Iira Lankinen: No varmaan niitä asioita mitä tuossa jo aikaisemminkin tuli Marin puheenvuorossa esille, niin ehkä sellainen yks tärkeä mikä niin kun ihan siinä jo suunnitteluvaiheessa kun lähdetään suunnittelemaan sitä opinnäytetyön tekemistä tai tehdään sitä tutkimussuunnitelmaa niin se, että mitä niillä henkilötiedoilla ylipäätään tarkoitetaan. Mä toistan nyt vähän sitä samaa asiaa mitä Mari toi esille eli myös jos haastatellaan henkilöitä ja haastattelu tallennetaan, niin se ääni on myös sitten sitä henkilötietoa.
Mari Virtanen: Että joo, tää on ehkä suurin yllätys.

Iira Lankinen: Että ei kerätä niin sanotusti varmuuden vuoksi tietoa eli mitä vähemmällä sellaisella niin sanotulla turhalla tiedolla päästään niin sen parempi. Mut ylipäätään niin tää on sellainen asia mihin mun mielestä taas opiskelijan pitää perehtyä huolella ja toki ihan samalla tavalla kuin tutkimusetiikan ymmärtämisessä. Sitten on sen ohjaajan rooli, että meidän täytyy ohjata opiskelijaa myös sitten oikean tiedon äärelle eli myös sitten kouluttajan vastuu siinä, että opiskelijalla on riittävä tieto, ymmärrys tai ainakin taho mistä hän niitä asioita lähtee sitten selvittämään siihen omaan omaan opinnäytetyönsä tutkimussuunnitelmaan. Ja kyllähän näitä paljon yhteistyössä siellä suunnitelmavaiheessa opiskelijoiden ja ohjaajien kanssa mietitään.
Antti Niemi: Ja se mikä tuossa Iiran huomioon voisin lisätä vielä, että, että toki on hyvä, että monet organisaatiot ja itse asiassa kaikki meidän työelämäkumppanien organisaatiot myöskin aika hyvin ohjeistaa tähän tietosuojakysymyksiin ja sitä tukea löytyy. Se on toki tämmöinen tärkeä elementti mikä on tullut tähän tarpeeseen ja nyt edetään tän mukaisesti.
Iira Lankinen: Eikä mullakaan ole tähän mitään sen kummempaa kuin se, että tää just, että kerätään vaan se tieto mikä perustellusti tarvitaan, ei kerätä mitään muuta ja sitten raportoidaan avoimesti kaikki se mikä on tehty. Ja jos ei ole raportoitu niin oletetaan, että ei ole tehty. Että siinä on mun ohjeet tähän hommaan.

Antti Niemi: Tuohon on hyvä tän podcastin lopputulemana lähteä päättämään ja ehkä myöskin päättämään tätä meidän podcast sarjaa. Ja kiittää Maria ja Iiraa podcastiin osallistumisesta ja kiitän Maria ja Iiraa , että olen saanut olla teidän kanssanne tätä podcastia rakentamassa ja keskustelemassa tutkimusmenetelmien soveltamisesta ja miten me tehdään, minkä tyyppisistä aihepiireistä, miten meillä on työelämän kumppanuudet siellä, miten me toteutamme ja minkälaisia menetelmiä ja aineistoja hyödynnetään? Miten me varmennetaan kaikissa meidän toiminnassa, tutkimus ja kehittämistoiminnassa toiminnan eettisyys, on sitten kyse tutkimusetiikan näkökulmasta tai tietosuojan näkökulmasta tai muista eettisistä tekijöistä tarkasteltuna.
Mari Virtanen: Kiitos teille! On ollut mahtavaa tehdä mielekästä työtä ja hyvässä jengissä niin mikäs tässä on ollessa ja toivottavasti myöskin siellä linjan toisessa päässä oot saanut tästä itsellesi eväitä vähän TK menetelmien soveltamiseen ja osaamiseen kehittämiseen, että kiitos. Tää on ollut kiva.

Iira Lankinen: Myös Iira kiittää. Kiitoksia.

Antti Niemi: Kiitos.

Mari Virtanen: Hei vaan. Tänään me ollaan täällä Metropolian Digistudiossa keskustelemassa TK-menetelmistä eli tutkimus- ja kehittämismenetelmistä.Ja erityisesti niihin liittyvästä osaamisesta ja sen tärkeydestä ja merkityksestä korkeakouluopiskelijoille ja sitä kautta myöskin ympäröivälle työelämälle.

Me ollaan nyt aloittelemassa tutkimus- ja kehittämismenetelmiä käsittelevää sarjaa, jonka tarkoituksena on selkiyttää tk-osaamisen merkitystä osana ammattikorkeakoulututkintoa ja tulevaisuuden työelämää. Lisäksi meidän tarkoituksena on tarjota konkreettisia erimerkkejä ja käytännön työvälineitä erilaisten tutkimuksellisten kehittämistöiden ja esimerkiksi opinnäytetöiden tekemiseen. Lisäksi me toivomme, että tämä podcast-sarja omalta osaltaan vahvistaa tk-menetelmien merkityksen ymmärtämistä, osaamista ja erityisesti kirkastaa tk-menetelmien soveltavan käytön merkitystä vastaamalla kysymykseen, mihin tk-menetelmiä käytännössä tarvitaan ja miksi? Miksi tutkimus- ja kehittämis-, innovaatio-osaaaminen on tärkeää?

Tämä sarja on tarkoitettu sosiaali- ja terveysalan toimijoille, kehittäjille, tutkijoille, kaikille teille, jotka toimitte nyt tai tulevaisuudessa tutkimisen, kehittämisen tai innovaatioiden parissa tai olette esimerkiksi käynnistämässä opinnäytetöitänne osana korkeakouluopintoja.

Me ollaan täällä, me ollaan aloittelemassa, joten nyt me päästäänkin sujuvasti tähän me-vaiheeseen eli ketkä me? Mulla on täällä seurana kollegat, lehtori Antti Niemi ja yliopettaja Iira Lankinen ja mun nimi on Mari Virtanen. Ja toimin tämän jakson puheenjohtajana.

Aloitetaanko sillä, että kerrotte vähän itsestänne. Miksi olette tänään tässä ja minkälaisella taustalla tätä aihetta lähestytte? Aloitetaan vaikka sinusta Antti.

Antti Niemi: Kiitokset. Tervehdys kaikille, tosiaan olen Antti Niemi ja toiminut täällä ylemmissä ammattikorkeakoulututkinnoissa nyt reilun 10 vuotta eri tehtävissä ja tuota niin opinnäytetyönohjaajana, tutkimusmenetelmien opettajana, kuin sitten muissa, tuota, meidän noissa jaksoilla. Oma tausta on, olen pohjakoulutukseltani röntgenhoitaja ja sitten sen jälkeen tehnyt yliopistossa tuota väitöskirjauraa ja tietysti ollut siellä myöskin töissä ja tuota, jonka jälkeen sitten yksityisen kautta siirryin tänne Metropolia Ammattikorkeakouluun ja tämmöisellä tausta on tullut, niin kuin, tullut sitä kokemusta erityyppisistä opinnäytetöistä, tutkimuksen tekemisestä, tutkimusmenetelmistä. Tosiaan tämmöisen reilun 10-15 vuoden ajalta, aika laajastikin.

Mari Virtanen: Kiitos, entäs Iira? Minkälaisella kulmalla tätä teemaa lähestyt?

Iira Lankinen: Tervehdys kaikille, minunkin puolesta. Metropoliassa ja sitä edeltävässä ammattikorkeakoulussa eli Stadiassa olen työskennellyt yhteensä yli 20 vuotta, joista nyt sitten viimeiset vuodet niin ylemmän ammattikorkeakoulututkintojen puolella. Työtehtävistä ehkä nyt viime vuosilta opinnäytetyön ohjaaminen ja niin kuin Anttikin kuvasi, tutkimusmenetelmitn liittyvä opetus on ollut keskiössä. Jos mietitään historiaa vähän tuota taaksepäin, niin sairaanhoitajataustainen olen, väitellyt, hyvänen aika sentään, 2013. Eli siitäkin on jo kohta 10 vuotta aikaa. Päivystyshoitotyön osaamisesta. Ja tuota nyt sitten opettajan tehtävissä sitten nämä viimeiset vuodet. Opinnäytetyön ohjaaminen on semmoinen yksi iso osa työtehtäviä ja sitten tämä tutkimus- ja kehitystyön menetelmien opettaminen yhteistyössä kollegoiden kanssa. Siinä ne varmaan tärkeimmät.

Antti Niemi: Uskaltaakohan tässä itse sanoa, että milloin tässä itse on väitellyt. Siitä on jo vielä enemmän aikaa, mutta se on vuodelta 2006. Että siitä on jo useampi vuosi siitä väitöskirjaprosessista. Ja mun oma työ liittyi tuohon turvallisuuskulttuurin kehittämiseen ja tämmöiseen organisaatio kulttuurin tarkastelun säteilyn lääketieteellisessä käytössä, mutta että semmoisella taustalla. Tosiaan sitten on oltu vahvasti mukana näissä alaan liittyvissä tutkimus- ja kehittämistoiminnassa, erityisesti tosiaan opinnäytetöiden puolella. Mut Mari, otappa itse oma esittelysi.

Mari Virtanen: Joo, kiitos. Musta tämä on hieno kokonaisuus olla just teidän kanssa tässä.
Että me jollain niin kuin edustamme samanlaista profiilia, korkeakouluopettajia, terveystieteilijöitä, mutta sitten kuitenkin jokainen niin kuin omalla taustatutkinnollaan myöskin eli mun tausta on tuolla bioanalytiikan puolella. Ja mä olen tästä porukasta sitten noviisiosastoa tuon väitöspäivän suhteen, että nelisen vuotta sitten oon sitä tehnyt ja tuota oikeastaan mä ajattelen, että mä olen terveystieteilijä, mä olen korkeakouluopettaja ja sen lisäksi olen myöskin tutkija ja jatkan koko ajan sitä tutkimustyötä yliopistoyhteistyössä edelleen ja näen kyllä, että tulevaisuuden hyvinvointialueilla ja tulevaisuuden työelämässä tutkimuksellinen kehittämisen ja tutkimusmenetelmät ovat tosi tärkeitä ja näkyvissä koko ajan vaan niin kuin vahvemmin. Ja viime aikoinahan nämä tk-menetelmät on nostettu tosi hyvin esiin, monissa yhteyksissä. Ne on listattu esimerkiksi ammattikorkeakoulujen perustehtäviin, sitten tähän osaamisen eurooppalaiseen viitekehykseen, jota myös suomalaiset korkeakoulut hyödyntävät ja tuossa Opetushallituksen Osaaminen 2035-raportissa, Arenen eli ammattikorkeakoulujen rehtorineuvoston osaamisen kompetensseihin. Ja tämä tk-osaaminen on vahvasti näkyvillä kaikissa näissä.

Miten te ajattelette, että näistä asioista, että tutkimus- ja kehittämisosaaminen ja sen tarve näkyy käytännössä aluevaikuttamisen näkökulmasta, joka on yksi ammattikorkeakoulujen perustehtävistä, niin miten tämä tk-osaaminen sujahtaa siihen aluevaikuttamisen kenttään?

Antti Niemi: Jos mä lähden tästä aloittamaan, ehkä tuota, palaan vielä tuohon ammattikorkeakoulun profiiliin ja nyt puhutaan nimenomaan ylemmän ammattikorkeakoulun näkökulmasta, jossa tuota lähdetään vielä syventämään ja niin kuin laajentamaan sitä tutkimuksellisen kehittämistyön ja tutkimusmenetelmien hallintaa, mitä tietysti niin kuin ammattikorkeakoulun perustutkinnoissa ja sitä edeltävissä tutkinnoissa ollaan harjaannuttu ja sitten on hyvä huomioida tietysti tässä niin kuin koulutuksen tasossakin koko ajan puhutaan siitä korkeakoulututkinnoista, ylemmistä korkeakoulututkinnoista elikkä meillä toisin sanon tää meidän tutkinnot ja meidän opetus menee linjassa sitten mitä tehdään tuolla, tosiaan, yliopistojen korkeakoulujen puolella, maisteriohjelmissa ja maisterintutkintoon johtavissa opinnoissa, että siinä mielessä meillä, tuota, tämä tutkimusmenetelmien
ja tutkimustyön opetus menee aivan samoilla vaatimustasolla ja linjauksilla.

Sitten on tietysti hyvä huomioida, että meillä tiedekorkeakoululla on oma profiili ja tehtävänsä ja ammattikorkeakoululla oma tehtävänsä ja se on nimenomaan työelämän kehittämisen kehittävä ote, tutkimuksellinen kehittäminen, soveltavan tutkimuksen orientaatio tai painotus, millä niin kuin pyritään vastaamaan, elikkä toisin sanoen just ajatellen tuota aluekehityksen näkökulmasta niin, pyritään löytämään ratkaisuja sen työelämän ongelmien ratkaisemiseksi tai toimintojen kehittämiseksi ja siinä tietysti tarvitaan tällaista soveltavaa otetta tutkimusmenetelmien hallintaan ja tuota orientaatiota ja sellaista laaja-alaisuuttakin, että siinä mielessä näkisin, että meillä on erityinen paikka, jos ajattelee vaikka tulevaa hyvinvointialueitten muodostumista tai aluekehitystä niin, osana sitä ammattikorkeakoulun perustehtävä. Mutta sitten taas toisaalta, jos tähän vastataan siihen tarpeeseen, että tuotetaan osaajia just tähän työelämän kehittämiseen.

Mari Virtanen: Ja tämä ajatushan menee tosi hyvin yhteen tuon Arenen osaamisen kompetenssien kanssa, jossa YAMK-tutkinnon suorittaneella kuvataan olevan ”erikoistuneet ongelmanratkaisutaidot, joita vaaditaan tutkimus- ja innovaatiotoiminnassa, uusien tietojen ja menettelyjen kehittämisen ja eri alojen tietojen yhdistämisen”. Että tämä ajatus istuu tuohon aluevaikuttamiseen hyvin, mutta sen lisäksihän se istuu tuohon näyttöön perustuvan terveydenhuollon ajatukseen, että mites Iira, miten näet, että tk-osaaminen liittyy erityisesti tähän näyttöön perustuvan terveydenhuollon osaksi myöskin?

Iira Lankinen: Oli jo aika tyhjentäviä vastauksia jo tämän asian ympäriltä, mutta ylipäänsä se, että jos mä mietin että ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon opiskelija, että minkälaisia eväitä hän ylipäätään saa tästä tutkinnosta, siirtyessään työelämään, jossa hän on yhtenä vahvana toiminnan ja oman osaamisen
kehittäjänä, niin musta se näyttöön perustuvuus on siinä oikeastaan se kaiken a ja o eli mitäänhän me ei voida kehittää, jollei meillä ole siitä näyttöä. Ja musta ehkä se näyttöönperustuvuus yhtenä osana näitä tutkimus- ja kehittämismenetelmiä, niin korostuu ihan alkaen sieltä esimerkiksi niistä valmiuksista ja taidoista, mitä me annetaan opiskelijoille tiedon hakemiseen liittyen ja myös sitten siihen kriittiseen lukutaitoon eli yhtenä pienenä osana tätä tk-menetelmäosaamista, puhumattakaan sitten sitä, että mitä opinnäytetyö antaa valmiuksia sen oman työn, oman toiminnan kehittämiseen, erilaista menetelmällistä osaamista ja sitä kautta siihen, niin kuin oman työn ja oman toiminnan ja myös sen oman osaamisen kehittämiseen. Eli sillä tavalla, niin, musta tämä näyttöönperustuvuus ylipäätään tässä tk-menetelmien osaamisessa ja siihen liittyvässä opiskelussa on se yksi keskeinen elementti.

Antti Niemi: Voisin vielä tossa niin kuin ehkä täydentää tai laajentaa tuota tulokulmaa, että tietysti kun terveysalalla terveydenhuollossa näyttöönperustuvuus tai näyttöön perustuva toiminta on jokseenkin tuttu käsite, mutta että… meillä niin kuin jos ajattelee vaikka johtamisen tutkintoa, meillä on vahvasti sosiaaliala mukana, sosiaalityön ammattilaisia, joilla näyttöön perustuva toiminta tai näyttöön perustuvan toiminnan kehittäminen ehkä käsitteenä vielä on tulossa, niin mutta ehkä tutumpi on vielä käsite tiedolla johtaminen,
tiedon hyödyntämisessä, joka tarkoittaa perustavasti samaa asiaa. Kaiken toiminnan kehittämisen ja tuota, johtamisen näkökulmasta niin täytyy olla se aiempi tutkimusperusta, tietoperusta, jonka pohjalta lähdetään sitten asiaa viemään sitten eteenpäin.

Mari Virtanen: Toi on hyvä. Mä jotenkin näen tuossa tietysti samaa paljon, että tiedolla johtaminen tai sitten tämä näyttöön perustuva ajatus, että se on tiedon tarpeiden tunnistamista uuden tiedon tuottamista, olemassa olevan tiedon tiivistämistä, sitten sen tiedon levittämistä ja implementointia, käyttöönottoa siellä oikeassa työelämässä, että tätähän jotenkin näen, että tätähän me juurikin tehdään, että kaikissa näissä meidän opinnäytteenä tehtävissä tutkimuksissa tai tutkimuksellisissa kehittämistöissä, näitä tiedonaukkojahan me etsitään ja sitten pyritään niihin vastaamaan ja tässä työssä kyllä toi tk-osaaminen on ensiarvoisen tärkeää.

Ja sitten vielä haluaisin nostaa esiin tuon Opetushallituksen Osaaminen 2035-raportin, joka on jo vuodelta 2019, mutta siinä on paljon niin kuin tulevaisuuden työelämään liittyvää osaamisasiaa, joka koskee tulevaisuudessa meitä kaikkia. Ei pelkästään niin kuin sote-sektorin osaajia. vaan kaikkia. Siellä on tulevaisuuden työelämän tärkeimmiksi asioiksi nostettu esimerkiksi digitaalisten ratkaisujen ja alustojen hyödyntämisosaaminen, digitaalisten toimintojen hallinta- ja ohjaustaidot asiakaslähtöinen palveluiden kehittäminen innovaatio-osaaminen, henkilökohtaisen osaamisen kehittäminen, johtaminen. Että miten te näette, että opiskelu ylemmässä ammattikorkeakoulututkinnossa tukee ja edistää tätä kaikilta tulevaisuudessa edellyttävää työelämäosaamisen vahvistumista ja erityisesti sitten tuosta tk-menetelmin näkökulmasta, vaikka tuossa tuo digitaalinen kulmakin erimerkiksi on hyvin vahvasti mukana?

Antti Niemi: Aikas kiperä kysymys toisaalta, tuota, lähteä erottelemaan ja palastelemaan. Lähtisin ehkä, palaan jälleen kerran vähän laajemmalti tarkastelemaan ensin opetussuunnitelmien kautta tai meidän tutkintojen näkökulmasta, joilla toki pyritään kokonaisuutena vastaamaan näihin elementteihin. On opetussuunnitelmatyössä pyritty löytämään ne erityiset sisältöalueet ja jaksot, joilla ennakoidaan juuri tuota ja pyrittäisiin vastamaan näihin tuleviin, näihin isoihin trendeihin, muutoksiin ja näihin mitä on nähty tärkeänä. Oli se sitten niin kuin toimintaympäristön muutoksen näkökulmasta tai käynnissä olevien megatrendien näkökulmasta tai sitten tosiaan nämä ajankohtaiset muutokset, mitä tapahtuu sitten ihan niin kuin palvelujärjestelmien rakenteiden näkökulmasta ja toiminnan organisoinnin tai johtamisen näkökulmasta, niin tämän tyyppisiin toki. Sitten se digipainotus toki on sitten se kaikilla mikä on riippumatta, ala kuin ala, se on sitten kliinisen asiantuntijan työtä tai lähiesimiehen, johtamisen työtä niin digitalisaatio tulee vääjämättä mukaan, puhumattakaan sitten erilaisista terveyden edistämisen näkökulmista tai hyvinvoinnin tukemisen näkökulmasta, että hirveän kompleksinen kokonaisuus toisaalta tuo on.

Se miten niin kuin tk- niveltyy niin, ehkä se on sellainen, näkisin että semmoinen orientaatio, mikä tulisi kaikille meidän opiskelijoille noiden opintojen aikana, että semmoinen jollakin tavalla tutkimuksellinen ote. Aina kun lähdetään tarkastelemaan, miettimään jotakin ilmiötä niin osattaisiin hakea, hyödyntää sitä olemassa olevaa tietoa ja arvioida sitä ja tiedon hyödynnettävyyttä. Tämä tavallaan tulee siinä jokaisella jaksolla erityyppisesti ja nimenomaan tietysti tässä tk- jaksolla, niin tulee olemaan, niin kuin yhtenä avaintekijänä. Sitten tietysti noita, niin kuin, menetelmiä että riippuen, että minkälaista asiaa ollaan tekemässä, että tuota jos vaikka ajatellaan vaikka palveluiden kehittämistä voidaan hyödyntää, ja nyt tietysti esimerkiksi palvelumuotoilu tulee omana kokonaisuutenaan, mutta palveluiden kehittämiseen liittyy tietysti muutkin tämmöinen, kehittämisen tavat, tuota nythän se on päälle niin kuin suurimpana
palvelumuotoilun työkalut, mutta siellä paljolti on tutkijan otetta ja tutkijan tapoja tehdä. Käytetään erilaisia havainnointi- ja haastattelutyökaluja, esimerkiksi.

Mari Virtanen: Ja nyt kun tuota ajattelee, että on nyt ja tulevaisuudessa tulee vahvemmin koko ajan olemaan vaan myöskin sitä työelämäosaamista, jota meillä kaikilla tulee olla, niin mä haluan tähän loppuun vielä kysyä teiltä, että missä itse olette viimeksi hyödyntäneet tk-menetelmäosaamista, jos ei nyt tätä ihan päällimmäiseksi oteta tätä työtä mitä tässä nyt konkreettisesti tällä hetkellä opiskelijoiden kanssa teette? Niin käytättekö jossain niin kuin muualla? Otatko sinä Iira ensin?

Iira Lankinen: Hankala kysymys, täytyy miettiä, kun sitä ehkä orientoituu pikkuisen ajatuksen kanssa, että miten mä omassa työssä, opiskelijoiden kanssa toimiessa hyödynnän, mutta ehkä arkielämässä ehkä sellainen… me saadaan valtavasti tietoa eri tahoilta, eri toimijoilta, erilaisista kanavista ehkäpä se sellaisen tiedon kriittinen tarkastelu korostuu eli ehkä se mitä mä tuossa aikaisemminkin sanoin siitä näyttöönperustuvuudesta ja kriittisestä lukutaidosta, niin se myös sitten osana sitä arkielämää, varsinkin nyt tällä hetkellä, jos me mietitään viimeaikojen tapahtumia liittyen koronaan tai Ukrainan sotaan ja siihen liittyvää informaatiota ja ylipäätään sen tiedon vastaanottamista ja myös sitten sitä kriittistä tarkastelua, että mikä tieto on pätevää tietoa, luotettavaa tietoa ylipäätään? Se on varmaan sellainen arkielämässä selkeästi näkyvä asia

Mari Virtanen: Entäs Antti?

Antti Niemi: Vähän samansuuntaisia tietysti tässä kun tiiviisti opiskelijoiden kanssa tekee yhteistyössä ja tavataan opinnäytetöiden parissa ja tehdään työtä ja erityyppisiä opinnäytetöitä, siihen liittyy vaikka haastatteluitten valmistelua tai mietitään tutkimuksen asettelua ja kyselylomakkeita jne. Monen moista erityyppistä, niin ne tietysti konkretisoituu siinä, tässä nykyisessä työssä jollakin tavalla niin kuin, jos ei päivittäin, niin vähintään joka toinen päivä jonkun tutkimusmenetelmällinen asia on kuitenkin esillä. Mutta se, että niin kun miten muuten sitten niin, tosiaan ehkä tuollainen tiedon kriittisyys tai tiedon hyödynnetävyys tai tota just tää näkökulma, kun meillä paljon tietoa on tällä hetkellä erilaisista asioista ja viestitään paljon, niin ehkä siihen liittyen tämmöinen niin kuin vahvistunut sellainen ajatus, että kuinka tärkeätä on se myöskin sellainen tiedonhallinta ja kyky arvioida sitä informaatiota, mitä on tulossa, niin tietysti on tämmöinen päivän polttava asia ollut, mutta ehkä enemmänkin semmoinen tulee mieleen, että semmoinen ajatus tai mikä on vahvistunut että on aina, tää on elinikäistä oppimista tässäkin vaiheessa.
Se on sellaista jatkuvaa, että semmoinen, huomaa, tästäkin asiasta on hyvä lisää saada tietoa, jonka jälkeen lähtee sitä taas tässäkin vaiheessa uraa, niin on, huomaa että tuota on hyvä lähteä nyt syventämään ja miettimään. Varsinkin tässä työssä, kun välitetään ja ollaan yhteistyössä opiskelijoiden kanssa ja saadaan se ajankohtainen tieto.

Iira Lankinen: Mun on ihan pakko tarttua siihen Antin ajtukseen siitä, että elinikäisestä oppimisesta eli tk-menetelmät, opinnäytetyö, jotka kytkeytyvät vahvasti ylemmän AMKn opinnoissa, niin niin, vaikka meillä on pitkä kokemus ja ollaan paljon ohjattu opinnäytetöitä, niin jokainen oppariprosessi on myös ohjaajalle ainutlaatuinen ja kun sitä käy yhdessä opiskelijan ja seminaariryhmän kanssa läpi, niin myös itse oppii niistä paljon ja itse ainakin useasti sanon opiskelijoille, että mulla ei ole visiota sun opinnäytetyön lopputuloksesta, että tätä samaa matkaa käydään yhdessä läpi ja myös sitten ohjaaja oppii niistä kokemuksista paljon ja saa eväitä siihen omaan reppuunsa, ihan samalla tavalla kuin opiskelija saa valmiuksia sitten sinne työelämään sen oman työn toiminnan, oman osaamisen kehittämiseen.

Mari Virtanen: Ja mä tiesin kyllä, että tämä on kinkkinen kysymys, mutta halusin sen kysyä kuitenkin, että vaikeatahan sitä on erottaa, että miten työssä teet ja mitä teet sitten muuten ja tota kun kaikki liittyy siihen tiedon tuottamiseen ja arvioimiseen ja uuden tekemiseen, niin mä mietin itse sitä, että miten mä hyödynnän tk-menetelmäosaamista muuten kuin osana tätä työtä niin sitähän ei ole, kaikki on tätä työtä. Mutta sitten mä hoksasin, että mullahan on tällainen mahtava harrastus tämän työn lisäksi ja se on
tieteellisten julkaisujen arviointityötä, jota teen, siis tällainen peer review-toiminta mitä teen omaksi
huviksi, liittyy ehkä myöskin ehkä tähän jatkuvaan oppimiseen ja siihen, että koko ajan voi oppia uutta eli tiedelehtiin kirjoitettua julkaisuja sitten arvioimaan ja kommentoimaan ja auttamaan taas sitten aloittelevia tutkijoita ja opinnäytteiden tekijöitä niin omassa työssään eteenpäin, että se on sellainen irrallinen tästä ihan arkityöstä.

Antti Niemi: Se on ihan totta, itseasiassa unohtui sanoa, että kyllä meillä varmaan molemmillakin on.

Iira Lankinen: On, on joo hyvä huomio.

Mari Virtanen: Se on hienoa työtä. Se on tosi tärkeää ja auttaa niin kuin aloittelevia tulijoita sitten myöskin tuohon kentällä ja toki jo siellä oleviakin, että aina voi tehdä selkeämmin ja paremmin ja luontevammin sitten sille lukijalle.

Mari Virtanen: Mutta kiitos teille, Antti ja Iira.

Antti Niemi: Kiitos.

Mari Virtanen: Että olitte tänään keskustelemassa tästä tärkeästä aiheesta ja kiitos sinulle siellä langan päässä, joka tätä kuuntelet. Asia on tällä hetkellä tosi ajankohtainen, kun ollaan menossa kohti hyvinvointialueita ja ehkä monellakin tavalla vähän tuntematonta tulevaisuutta ja aihehan on tärkeä ja loputtoman kiinnostavaa. Uskokaan vaan, että me palaamme saman asian äärelle. Kiitos ja kuulemiin.

————————————————————————————————————————
Puhuja 1 Heidi Rontu
Puhuja 2 Anna-Maria Vilkuna
[äänite alkaa]

Puhuja 1 [00:00:16]: Tervehdys kaikille! Olemme tässä aloittelemassa uutta podcast-sarjaa nimeltään Strategiasta käytäntöön. Ja kyseessä on tämän podcast-sarjan ensimmäinen osa nimeltään TKI+O, onko se totta? Ja tänään täällä keskustelijoina ovat Heidi Rontu, jatkuvan oppimisen johtaja…

Puhuja 2 [00:00:50]: …Ja Anna-Maria Vilkuna, TKI-toiminnasta vastaava johtaja. Hei vaan kaikille minunkin puolestani!

Puhuja 1 [00:00:58]: Hyvä. Lähdetään liikkeelle, eli TKI+O, onko se totta? Voitaisiin ehkä sanoa, että se on vähän sellainen kuuma peruna. Ja otetaan saman tien kuuma peruna suuhun kysymyksellä, haetaanko tällä TKIO:n naimakaupalla kustannussäästöjä. Halutaanko sillä siis tasapainottaa taloutta. Mitenkäs Ansku, haluaisitko aloittaa kysymykseen vastaamisen?

Puhuja 2 [00:01:30]: Hyvä kysymys. Ja sellainen kysymys, jota varmasti moni on nyt mielessään pohtinut, pyöritellyt viime aikoina. Kyllä TKIO:lla hyvin toteutettuna on myös se vaikutus. Sillä saadaan kustannussäästöjä aikaiseksi. Tai ennen kaikkea, en ehkä niinkään sanoisi kustannussäästöjä, vaan kaiken kaikkiaan meidän käytössä olevien resurssien, voimavarojen mahdollisimman fiksua käyttöä. Mutta sitten se, että millä tavalla ne mahdollisimman viisaasti käytetään, niin se onkin sitten jotakin paljon muuta. Ja siinä tarvitaan paljon enemmän erilaista näkyä, ideoita, kuin pelkästään ne kustannussäästöt. Ideat, ajatukset.

Puhuja 1 [00:02:22]: Kyllä. Juurikin näin näkisin itse, ja oli [?? 00:02:27] hyvä, että aloitit tällä ”kustannusten fiksua kohdentamista ja käyttöä”. Se, miten itse näen TKIO:n yhdistämisen ja vahvemman integroinnin, lähtisin oikeastaan tarkastelemaan sitä ensisijaisesti sisällön kautta. Ja sekä opettajien että opiskelijoiden kehittymisen kautta, uuden inspiraation löytämisen kautta, metodikehittämisen kautta ja sisältökehittämisen kautta. Sitä pitäisin itse sellaisena fiksuna resurssien kohdennuksena. Ja mietin juuri sitä, mitä mahdollisuuksia sekä tosiaan opettajille että opiskelijoille tätä kautta avautuu oppimiseen. Aivan uudenlaisia mahdollisuuksia, uudenlaisia oppimisympäristöjä, ajattelisin, alustojen kautta, hanketoiminnan kautta. Jotain sellaista mielestäni, mitä ei ihan helposti heti laajasti korkeakoulukentällä Suomessa toteudu.

Puhuja 2 [00:03:49]: Tuo oli kiva, miten sanoit tuossa, että mistä hakee sitä inspiraatiota. Itse olen nyt viime päivinä hakenut sitä inspiraatiota aivan tällaisista uunituoreista julkaisuista. Ammattikorkeakoulut ja sitten Aalto-yliopisto toteuttivat yhdessä sellaisen pitkän OKM:n rahoittaman hankkeen kuin avoin TKI-toiminta, avoin innovaatiotoiminta ja avoin oppiminen. Nyt ihan vasta tämän hankkeen tuloksena on julkaistu kaksi uutta teosta. Ja toinen on kiva, se on laitettu keittokirjan muotoon. Siinä taitaa olla noin 28 reseptiä, jotka juuri ovat näitä, millä tavoin korkeakouluissa on TKIO:ta toteutettu. Ja hyvin juuri erilaisten toimijoiden näkökulmasta. Niin kuin tuossa juuri sanoit, että milloin on kyse ihan uusista opetusmetodeista, mutta milloin on kyse myös erilaisista vaikka ihan organisatoorisista prosessiratkaisuista. Tai sitten vaikka juuri siitä, millä tavalla hanketoiminnassa on huomioitu tämä TKIO. Eli tämä reseptikirja, se on todella siis sellainen, josta voi juuri miettiä, että mitähän tänään oikein tekisin. Niin löytää sellaisen hyvän reseptin. Ja sitten toinen, mikä on ihan vähän vastaavanlainen, mutta toisesta näkökulmasta, että uusi julkaisu, on sitten tällaisen avoimen TKI-integroidun oppimisen tarkastuslista. Että jos olet kiinnostunut TKIO-toiminnasta, niin miten voit miettiä sitä, kuinka se toteutuu opiskelijan näkökulmasta, opettajan näkökulmasta, organisaation näkökulmasta tai sitten TKI-hanketoimijan näkökulmasta. Ja sitten vielä, jos miettii tätä, että nämä ovat esimerkkejä, joista meilläkin on kirjoittajia näissä julkaisuissa, että siellä on jo esimerkkejä meiltä. Mutta sitten vielä tuo, mitä sanoit äsken tuosta, miten se toteutuu, vaikka alustoilla. Niin meillä nyt kampuksella nämä erilaiset menetelmät, nämä yhteistyöalustat, joissa yhteistyössä todella toteutamme jo nyt erilaista TKI-toimintaa ja oppimista. Eli ne ovat vielä aivan sitten sellainen oma erikoisjuttunsa, joka on meille siis sellainen myös aivan loistava TKIO-toteutuspaikka.

Puhuja 1 [00:06:26]: Kyllä. Juuri näin. Ja se on ehkä se, mistä itse olen erittäin innostunut, näkemään kaikki ne erilaiset mahdollisuudet, jotka mielestäni juurikin alustojen kautta ovat, millä eri tavoin TKIO:ta voidaan viedä eteenpäin. Ja mietin, sekä keittokirja että tarkistuslista kuulostavat erittäin hyviltä työkaluilta siihen, mitä ajattelisin, että on tarpeen viedä rakentavasti eteenpäin, opetussuunnitelmakehittämistyötä oppimisen osa-alueella. Eli näkisin, että oppimissuunnitelmia olisi tarpeen miettiä juurikin TKIO-integrointinäkökulmasta. Miten saadaan luotua, muokattua, kehitettyä opetussuunnitelmia sellaisiksi, että niihin on helppo tuoda mukaan TKIO-toiminnan kautta oppimista. Eli siinäkin mielessä avoimempia opetussuunnitelmia. Rakenteeltaan sellaisia, joihin voidaan helposti opinnollistamista hyödyntäen, tai sitten määriteltyjä kurssitoteutuksia alustahanketoimintaan integroiden viedä, ja sitä kautta varmistaa, että opetussuunnitelma etenee tavoitteiden mukaisesti, opiskelijan oppimistavoitteet toteutuvat. Mutta se opetussuunnitelma mahdollistaa eri muotoja oppimistavoitteiden toteutumiseen. Tämän näkisin ehkä itse, että on yksi tällainen ihan keskeinen raamitus sille, että TKIO saadaan onnistuneesti ja askeleittain eteenpäin. Ja tämä on sellainen työ, mitä näkisin, että on tärkeää lähteä viemään eteenpäin. Ja silloin kun opetussuunnitelma sen tekee mahdolliseksi, niin silloin oikeastaan tarvitsee vain lähteä tekemään.

Puhuja 2 [00:08:40]: Ja kun meilläkin on jo hyviä esimerkkejä siitä, että opetussuunnitelmia nyt vielä viimeisillä kierroksilla, kun opetussuunnitelmia uudistettiin. Niin siellä on jo opetussuunnitelmia, joissa esimerkiksi kolmannen vuosikurssin opinnot on täysin suunniteltu niin, että ne on mahdollista integroida esimerkiksi TKI-hankkeisiin. Mutta tuokin on sellainen kiinnostava asia. Ja se, kun puhutaan yleensä tällaisesta avoimesta tai TKI-integroidusta oppimisesta, niin mitä kaikkea se itseasiassa pitää sisällään? Ja luulen, että tässä se, että me myös itse se jollain tavalla hoksataan, että mitä kaikkea se mahdollisesti on, niin myös ehkä ne meidän nykyiset opetussuunnitelmat joustavat hyvinkin paljon.

Puhuja 1 [00:09:40]: Joo. Varmasti.

Puhuja 2 [00:09:41]: Koska minä jotenkin itse näen, että sellainen perusajatus, mikä kaiken kaikkiaan on tällaisessa avoimessa TKI-integroidussa oppimisessa, on siis se, että se mahdollistaa eri tavoin tällaisen yhdessä oppimisen uudella tavalla. Ja meidän esimerkiksi nämä yhteistyöalustat, jos ajatellaan kampuksilla vaikka mitä meillä on, näitä HyMy-kylää tai Urban Farm Labia tai [roboparakkeja? 00:10:09], tai ihan näitä meidän erilaisia muita labroja, joita on jo pitkään käytetty erilaisessa yritysyhteistyössä. Niin se, että me todella mahdollistamme sellaiset toimintatavat, että meidän opiskelijamme ja meidän muu henkilöstö voivat vaikka yhdessä meidän työelämäkumppaneittemme kanssa toteuttaa siellä erilaisia projekteja yhdessä. Välttämättä mielestäni näiden projektien ei tarvitse olla edes meidän mihinkään TKI-hankkeeseen sidottuja, vaan kaiken kaikkiaan ajatus siitä, että se on yhdessä kehittämistä, se on yhdessä innovointia. Niin tämäkin varmasti, että näemme koko sen kirjon, mitä kaikkea tällainen TKI-integroitu oppiminen on. Ja oppimisympäristöön on siinä todella tärkeä rooli, uuden tyyppisiä oppimisympäristöjä mahdollistetaan ja niin edelleen. Eli me myös joskus liian kapeasti ajattelemme, että se on vain sitä TKI-hankkeeseen integroitua oppimista. Tai sitten myös puhutaan avoimesta oppimisesta, niin se, että meillä on erilaisia oppimateriaaleja avoimesti saatavilla. Ja mehän Metropoliassa olemme todella paljon avanneet oppimateriaalejamme tällaiseen yhteiseen avoimen oppimateriaalin kirjastoon.

Puhuja 1 [00:11:27]: Kyllä. Emmekö juuri saaneet siitä itseasiassa paljon hyvää palautetta, että olemme ihan valtakunnallisestikin aivan esimerkillisesti tässä avanneet juurikin oppimateriaaleja.

Puhuja 2 [00:11:39]: Kyllä. Ihan otettiin meihin yhteyttä, ja haluttiin tietää, hei mitenkäs te olette tämän tehneet. Että aika paljon löytyy sieltä avoimen oppimateriaalin kirjastosta, Metropoliassa tuotettuja oppimateriaaleja.

Puhuja 1 [00:11:52]: Kyllä.

Puhuja 2 [00:11:53]: Niin. Kaikki tämä tällainen avoin jakaminen, avoin yhdessä oppiminen.

Puhuja 1 [00:11:57]: Kyllä. Juurikin näin. Ja itse näkisin, että nimenomaan avoin yhdessä oppiminen, eri toimijat yhdessä, on mielestäni juuri sitä ainutlaatuisuutta, jota Metropoliassa pystytään toteuttamaan. Ja pystytään toteuttamaan oman ymmärrykseni mukaan varsin matalalla kynnyksellä. Ja tällaisen avoimen yhdessä oppimisen, yhdessä tekemisen kautta näkisin, että pystymme myöskin viemään poikkialaisuutta eteenpäin. Eli luomaan sellaisia tilanteita, joissa näkisin, että opiskelijamme joka tapauksessa joutuvat sitten toimimaan, tai pääsevät toimimaan sitten työelämässä, kun valmistuvat Metropoliasta. Jos me pystymme tarjoamaan tämän kaltaisen TKIO-integroidun oppimisen kautta näitä mahdollisuuksia jo opintojen aikana, niin silloin meillä on tilanne, jossa opiskelijat ovat paljon valmiimpia työelämään siinä vaiheessa, kun he sinne sitten astuvat. Ensinnäkin opiskelijat ovat valmiimpia, mutta sitten ehkä myöskin haluaisin tuoda sen näkökulman esille, että sitä kautta ehkä, voisiko nähdä, että meidän opiskelijamme toimivat myös jonkinlaisina työelämän, jos nyt käyttäisi tällaista kliseistä sanaa, muutosagentteina. Ja tarkoitan tällä sitä, että he myöskin tuovat sitten sellaista vähän uuden tyyppistä, uskoisin, toimintakulttuuria työelämään, jossa poikkialainen, monialainen toimijuus on aika luontaista. Niin sitä myöskin näkisin. Ja sitten yksi, mikä on mielestäni hyvin sellainen kiehtova ja kiinnostava mahdollisuus, mitä näkisin, että alustojen kautta voisimme päästä tekemään, on nyt ihan viime aikoina yritys- ja muusta työelämästä herännyt kiinnostus päästä mukaan tämän tyyppiseen TKIO-toimintaan jatkuvan oppimisen hengessä, eli myöskin osana henkilöstökoulutusta. Eli sen sijaan, että henkilöstökoulutus olisi esimerkiksi jotain erikseen ostettuja täydennyskursseja tai muita vastaavan tyyppisiä räätälöityjä paketteja, joita tarjotaan työelämän yritykselle tai muulle toimijalle, niin he haluavatkin lähettää heidän henkilöstönsä mukaan tähän yhdessä oppimiseen. Nimenomaan tämän TKIO-integroidun oppimisen kautta. Eli he haluavat myöskin, voisiko sanoa vaikka törmäyttää omia työntekijöitään siihen toimintaan, mitä meillä TKIO:n kautta on mahdollista. Opiskelijat siellä mukana, ja muut toimijat, jotka ovat siinä mukana. Tämä on itselleni sellainen ihan selkeä viesti, sanoisin työelämästä, siitä tarpeesta mitä sielläkin on tunnistettu tämän kaltaisen oppimisen edistämiseksi.

Puhuja 2 [00:15:13]: Joo. Tuo juuri, että mitä tämä mahdollistaa todella opiskelijalle. Ja opiskelijan rooli olla mukana todella tällaisena kehittäjänä ja uuden luojana. Ja samalla tavalla sitten myös meille, henkilöstölle. Tämä, että saamme olla mukana tällaisessa myös oppimassa uutta. Kehittämässä uutta, mahdollistamassa uusia toimintatapoja. Ja sitten myös todella tämä, että mitä vielä sitten uudella tavalla voimme tarjota työelämälle tätä koulutusta. Sitten minä näen, että tässä on jotain hyvin sellaista samankaltaista ajattelua; jos me puhumme jossain TKI-toiminnassa siitä, että kuinka yhä enemmän ihan tällaiset tutkimuskehitysinnovaatiohankkeet tapahtuvat tällaisessa ekosysteemimäisessä toiminnassa. Yhä enemmän myös oppiminen. Että tällä tavalla kuin tuossa kuvasit, että jatkuva oppiminen, se menee yhä enemmän myös samalla tavalla. Tällä tavalla oppiviin yhteisöihin, joissa tulee myös tällaisen ekosysteemimäisen toiminnan periaate.

Puhuja 1 [00:16:24]: Tuo oli oikein hyvä, Ansku, että nostit tuon ekosysteemimäisen toimintaperiaatteen. Se on juurikin sitä, mitä kohti mielestäni ollaan menossa askeleittain. Ja ekosysteemin toiminta voi tietysti vaikuttaa aika sellaiselta hähmäiseltä, epämääräiseltä, ja siksi myöskin ehkä vähän sellaiselta ei niin helpolta lähestyä, mitä sillä oikeasti tarkoitetaan. Ja tässä miettisin, että haluaisin kanssasi pohtia sitä, että miten me johtamisnäkökulmasta voimme tätä edistää. Koska se on aika laaja, ehkä amebamainen käsite koko ekosysteeminen toiminta. Miten sinä itse näkisit, miten pystymme sitä johtamisen näkökulmasta edistämään?

Puhuja 2 [00:17:17]: Varmaan minä näen, että me kuitenkin, vaikka tunnistan ihan täysin tuon, että se on jotenkin hähmäinen asia, mutta jos ajattelee sitä, että miten hyvin tuossa kuvastuukin se työelämän tarve. Että millä tavalla nyt nämä meidän tässä ajassa olevat erilaiset ilmiöt ja ratkaisua vaativat asiat, miten ne ehkä vaativat aivan uuden tyyppistä osaamista, tai juuri tätä poikkialaista eri toimijoiden törmäyttämistä. Ja silloin se tavallaan, jos se paine sellaiseen ekosysteemimäiseen toimintaan ihan selvästi tulee tuolta meidän ulkoa, että meitä lähestyy meidän erilaiset kumppanit, ja heillä on jonkinlainen tarve, he kaipaavat siihen ratkaisua. Ja siihen he haluavat lähteä tekemään sitä kumppanuudessa. Ja minä jotenkin näen, että meidän johtajina täytyy pystyä jotenkin orkestroimaan, mahdollistamaan tällainen kumppanuus. Mutta sillä tavalla, että se tapahtuu vastuullisesti. Ja sitä, että me olemme koko ajan vahvistamassa sitä, että mikä se meidän yhteinen tavoitteemme on. Millä tavalla varmistamme sen, että itse kukin toimijoista saa siitä yhteistyöstä sen kaipaamansa, tarvitsemansa. Ja sitten se kaikki tapahtuu kuitenkin vastuullisesti, eettisesti, juridisesti ja niin edelleen. Riskittömästi, oikein. Että meidän pitää luoda sellaisia reunaehtoja. Ja kaikkien, tietysti juuri sitten jos ajattelee, että meillä kuitenkin keskiössä on se oppiminen ja uuden tiedon luominen ja uuden tiedon vieminen edelleen käytäntöön.

Puhuja 1 [00:19:08]: Kyllä. Juuri näin. Ehdottomasti ihan samalla tavalla näen itse sen johtamisen näkökulmasta, mikä on olennaista. Olennaista on siis luoda selkeät raamit, selkeät määritelmät myöskin keskeisille käsitteille. Ja sitten luoda niitä erityyppisiä rooleja, joista ihminen voi tunnistaa itsensä, minkälaisena toimijana näkee, että voisi tällaisessa oppimisen ekosysteemissä toimia. Ja sitten myöskin ihan selkeitä työkaluja; miten minä Metropolian työntekijänä tässä tapauksessa pystyn toimimaan, mitä se minulta edellyttää, mitä se tarkoittaa toimia osana ekosysteemiä.

Puhuja 2 [00:19:54]: Ja tämä varmasti juuri, jos tosiaan palaa siihen, että miten tämä johtamisen kautta mahdollistetaan. Niin juuri kaikki tällaiset uudet roolit ja se kaikki uusi osaaminen, mitä tällainen uuden tyyppinen toiminta edellyttää. Että siihen todella annetaan sitten mahdollisuus kouluttautua, ja siihen annetaan työkaluja ja tietenkin niitä mahdollisimman selkeitä raameja. Niin, se on kuitenkin varmasti, jos ajatellaan, meidän itse kunkin työntekijän kannalta tosi tärkeää siinä mahdollistamisessa.

Puhuja 1 [00:20:30]: Kyllä. Ja tästä tavallaan meillä onkin ajatus, kun podcast-sarja jatkuu. Ja me tässä olemme näin, Ansku ja Heidi, aloittaneet tätä keskustelua, niin seuraavaksi liikuttaisiinkin tästä eteenpäin sinne ihmisen tasolle. Ja mietittäisiin, että mitä tämä TKIO, ja kun puhumme ekosysteemimäisestä systeemimäisestä toimintatavasta, jota kohti selkeästi voisi sanoa, olemme Metropoliassa askeleittain liikkumassa, niin mitä se tarkoittaa jokaiselle yksittäiselle henkilökunnan jäsenelle, työntekijälle. Ja tästä kuulemmekin sitten sarjan seuraavassa podcast-lähetyksessä henkilöstöjohtaja Mikko Jäkälän ajatuksia. Kiitos kaikille!

Puhuja 2 [00:21:35]: Kiitoksia!

[äänite päättyy]