Pedagogin hetki 1: Opetuksen arvot

Puhuja 1 Markus Norenna
Puhuja 2 Juhana Kokkonen

Puhuja 1 [00:00:09]: Tervetuloa Pedagogin hetkeen, jossa keskustelemme kaikenlaisesta opettamiseen liittyvästä. Metropolian digitaalisen muotoilun lehtorin näkökulmasta. Varoitus kuitenkin, vaikka teemme tätä podcastia työaikana ja se mitä sanomme ei välttämättä edusta Metropolian virallista kantaa. Täällä on keskustelemassa tänään minä Markus ja kollegani Juhana.

Puhuja 1 [00:00:38]: Tervetuloa tänne Pedagogin hetken ensimmäiseen jaksoon ja ensimmäiseen äänitykseen. Täällä paikalla tosiaan minä Markus ja kollegani Juhana. Tarkoituksemme olisi puhua pedagogiikasta digitaalisen muotoilun lehtorin näkökulmasta. Nyt kun tämä on ensimmäinen kerta, niin luodaan pohjaa sille mistä me tulemme puhumaan tulevissa jaksoissa, joita toivottavasti vielä äännitämme jonain päivänä. Aloitetaan esittelyillä. Juhana haluaisitko sanoa jotain itsestäsi?

Puhuja 2 [00:01:12]: Olen Kokkosen Juhana, olen ollut digitaalisen muotoilun – se on ollut ennen eri nimellä, mutta nykyään ollaan digitaalinen muotoilu. Olenkohan ollut kohta parikymmentä vuotta täällä Metropoliassa ja sitä edeltävissä organisaatioissa opettajana, lehtorina. Opetan erityisesti oppimisen taitoja meidän opiskelijoille ja muita ajatteluun liittyviä taitoja. Se on ehkä minun keskeinen asia mitä opetan. Ja mitä Digitaalinen muotoilu taas on, niin siihen voidaan palata kun Markus on esitellyt itsensä.

Puhuja 1 [00:01:56]: Olen Markus Norrena ja olen ollut tässä samassa digitaalisessa muotoilussa tai sen aikaisemmissa versioissa yli 15 vuotta, en jaksa laskea tarkkaan montako vuotta. Päävastuuni alusta asti on ollut tekninen opetus. Opetetaan digitaalisia muotoilijoita ja ajatuksemme on, että heidän pitäisi ymmärtää aika monesta asiasta jotain. Yksi näistä monista asioista mitä heidän pitäisi ymmärtää on tekninen ”front-end”- koodaus ja sen tyylinen. Tämä on ollut minun vastuulla täällä alusta asti. Sen lisäksi olen opettanut vähän muitakin asioita, mitä liittyy alaamme.

Puhuja 2 [00:02:44]: Digitaalinen muotoilu on tosiaan hyvin epämääräinen asia. Eli käytännössä kaikki, mikä liittyy digitalisaatioon voi olla digitaaliseen muotoiluun liittyvää. Voisi ajatella että meidän ala on muuttunut todella paljon ja se mitä meillä tehdään nykyään on muuttunut aikojen saatossa paljonkin. Yksinkertaisuudessaan meidän opiskelijoista tulee suunnittelun ammattilaisia erilaisten digitaalisten palveluiden, appsien, verkkosivujen tai laajempien palvelukokonaisuuksien, joihin kuuluu jotain muutakin kuin digitaalista ulottuvuutta. Me yritämme parhaamme mukaan pysyä mukana.

Puhuja 1 [00:03:38]: Tämä on tosiaan muuttunut vuosien varrella. Tämä design-ajattelu ja kaikki suunnitteluun liittyvät menetelmät ovat ottaneet yhä suuremman roolin siinä mitä opetetaan. Ne ovat tulleet keskeisempään rooliin. On meillä joitakin perusperiaatteita ollut ihan alusta asti, kriittinen ajattelu sitä kohtaan mitä tehdään. Olen itse miettinyt minkälaisia asioita digitaalisessa muotoilussa opiskelijat osaavat. Sellainen käyttäjälähtöinen suunnittelu, UX suunnittelu, kaikki verkkoteknologia, informaatioarkkitehtuuri, sosiaalisen median konseptit ja palvelut ovat jonkin verran mukana siinä sekä vuorovaikutteiset toiminnallisuudet. Tällaisia asioita lyhyesti lueteltuna.

Puhuja 2 [00:04:28]: Kyllä vain. Ehkä keskeinen asia, jos otetaan oppimisen näkökulma ja pedagoginen näkökulma mukaan, niin keskeinen asia joka me huomattiin varmaan kymmenen vuotta sitten, ehkä jopa aikaisemmin, että perinteinen tapa opettaa, jossa opettaja omaksuu asian ja jakaa saamansa tiedon opiskelijoille. Se ei oikeastaan toiminut, koska tämä ala on niin valtavassa murroksessa oikeastaan koko ajan. Se että opettaja opiskelisi välissä tietyt asiat itse, saattaa aiheuttaa sen että ne asiat ovat jo vanhentuneita siinä vaiheessa kun ne tulisivat opiskelijoille. Aloimme miettimään hyvin erilaista lähestymis tyylejä ylipäätään opettamiseen. Mitä voisimme opettaa niin, ettei meidän tarvitse tehdä sitä opettajan oppimisväliliikettä siinä välissä. Miten voisimme yhdessä opiskelijoiden kanssa tutkia ja oppia asioita. Tähän liittyen olemme tehneet paljon, minun mielestäni melko isojakin muutoksia ajatteluun siitä miten opettaminen tapahtuu. Se lähtee epämääräisyydestä ja että ei tiedetä mihin koulutetaan ja sen takia ollaan tehty valintoja. Painotetaan esim. ajattelun taitoja, opiskelutaitoja ja muita tietyssä mielessä metataitoja, jotka toivottavasti auttavat opiskelijoita työelämässä valmistumisen jälkeen. Silloin kun he ovat paikan päällä ja pitäisi taas uutta ottaa haltuun

Puhuja 1 [00:06:34]: Tämä kuvastaa meidän alaa kokonaisuutena niin hyvin. Tuo oli hyvä että emme tiedä mihin me koulutamme. Kaikki muuttuu niin nopeasti ja taidot mitä tarvitsee osata. On mahdotonta sanoa tässä vaiheessa mitä ne olisi sitten kun ovat työelämässä tai kun niitä tarvitsee. Tämä on ollut myös opettajana hauska muutos. Muistan kun alussa stressasi sitä että pitää osata kaikki ja pitää ymmärtää kaikki. Pikkuhiljaa siirtyminen on ollut sellaisiin menetelmiin, ja nimenomaan mihin voisi tarttua niin se yhdessä tekeminen ja oppiminen opiskelijoiden kanssa. Aina on ollut käsitys, että en voi tuputtaa muille omaa tapaani nähdä miten asiat ovat yhteydessä toisiinsa, sitä kokonaisuutta. Se että jokainen hankkii tiedon, prosessoi sitä, reflektoi sitä ja luo assosiaatioita omaan historiansa ja oman käsityksensä maailmasta. Tällä tapaa siinä on enemmän järkeä. Kun sen jakaa vielä muiden kanssa ja keskustelee muiden kanssa, ja opettajakin on yksi näistä muista jonka kanssa niitä käydään läpi ja mietitään, että miten tämä saattaa olla. Jokainen saa muodostettua siitä eheämmän kuvan, kartan, verkoston siitä mikä on oleellista, mitä pitää osata, mitä tämä tarkoittaa. Tässä tulee, tykkään sanoa että opetamme kriittistä ajattelua. Tulee keskeiseksi, että kysytään miksi ja mitä varten, onko tämä oikeasti hyvä asia yleensäkään yhteiskunnassa. Mutta selvitetään juuri sitä että onko vaihtoehtoja.

Puhuja 2 [00:08:22]: Kyllä vain. Kirjasin tähän itselleni tärkeitä arvoja. Täytyy muistaa myös kun me puhumme digitaalisen muotoilun opettamisesta, niin loppujen lopuksi jokainen opettaja puhuu omista asioistaan. Meilläkin Markuksen kanssa on paljon yhteistä ja jaettu ja opetetaan osittain yhdessä ja jaetaan samanlaisia menetelmiä. Meillä on loppujen lopuksi erilaiset näkemykset joistain yksityiskohdista ja muista, mutta minulle nämä digitaalisen muotoilun arvot olisi inhimillisyys, joustavuus, läpinäkyvyys, tasa-arvoisuus ja itseohjautuvuus. Mitä näistä ajattelin sanoa, minkälaisilla keinoilla näihin meidän opetuksessa pyritään. Jos otetaan inhimillisyys ensimmäisenä, mikä on minulle henkilökohtaisesti todella tärkeä. Pidän hyvin tärkeänä sitä, että koulutuksessa olisi jonkinlaisia inhimillisiä komponentteja. Se ei olisi puhtaasti tiedon siirtämistä vaan siinä pyritään ottamaan opiskelijat ja opettajatkin elävinä olentoina huomioon ja kokonaisuuksina. Tähän meillä on onnekkaasti ollut keinona, että meidän sisäänottoryhmät ovat hyvin pieniä. Meillä tulee 20 opiskelijaa vuodessa sisään, mikä on joidenkin muiden pääaineiden tai muiden alojen näkökulmasta järkyttävän pieni ryhmä. Se on syy minkä takia olemme pystyneet ylläpitämään tiettyä inhimillisyyttä. Tunnemme kaikki meidän opiskelijat ja tiedämme heistä hieman normaalia enemmän. Joustavuudessa keskeinen keino tai metodi on ollut sellainen, että kolmannen ja neljännen vuoden opinnot ovat todella kustomoitavat. Eli opiskelijat pystyvätä määrittelemään mitä he haluavat opiskella syventymisvaiheessa ja siitä pystymme opettajien kanssa aika hyvin neuvottelemaan. Tämä näkyy siinä myös että meiltä valmistuu hyvin erityyppisiin ammatteihin. Vaikka 20 otetaan sisään, voi olla että ulos meneviä on kymmeneen erilaiseen tehtävään tai jopa eri enempäänkin. Läpinäkyvyys arvona käytännössä tarkoittaa sitä, tätä Markus vähän jo sivusikin. Eli minun mielestä opettajan pitäisi pystyä myös aina kertomaan miksi asiat tehdään jollain tietyllä tavalla. Jos on valittu joitain tiettyjä menetelmiä tai keinoja niin pystytään perustelemaan miksi ne on valittu. Tämä sisältää myös kriittisen ajattelun komponentin. Opiskelijalla pitää olla myös suoran palautteen mahdollisuus kesken kurssin. Sanoa että tämä ei toimi, tehdään jotain muuta. Sitten asialle täytyy tehdä jotain. Tätä on meillä tapahtunut jonkin verran ja se on todella hyvä ja toimiva asia jos pystytään reagoimaan opiskelijapalautteeseen suoraan, eikä vasta kurssin jälkeen. Tasa-arvoisuutta myös vähän sivuttiin. Eli meillä on käytössä sellainen opetuskaluste kun leirinuotio. Se on pöydän tapainen, näyttöjen keskittymä, jonka ympärillä istutaan niin että kaikki näkevät saman asian. Me istumme ikään kuin ympyrämuodostelmassa.

Puhuja 1 [00:13:15]: Niissä on näyttöjä joka suuntaan. Vaikka istuu sivulla tai toisella puolella, näkee saman mikä näkyy muihinkin suuntiin.

Puhuja 2 [00:13:23]: Tämä on mielestäni symboli tietylle tasa-arvolle. Opettajat ja opiskelijat ovat kaikki samassa ringissä ikään kuin saman arvoisina. Tasa-arvoisuus muutenkin tapahtuu erilaisissa kohtaamisissa. Mielestäni meillä on vahva eetos siihen, että kohdataan opiskelijat samalla tasolla heidän kanssaan. Ei pyritä olemaan mitään sen ihmeempää. Viimeisenä arvona oli itseohjautuvuus, joka on meidän tämän hetkisen opetustyylin keskeinen juttu, jotta se onnistuisi. Siihen keinona näkisin että on tämä – meillä on heti opiskelujen alussa keskustelua opiskelijoiden kanssa siitä mitä on oppiminen, mitä sen pitäisi olla ja samaan aikaan ikään kuin metataito-opetus. Kokonaisuus tapahtuu sellaisilla menetelmillä, joissa opiskelijat itse selvittää asioita ja jakavat niitä muille. Eli tavallaan tuodaan toisten opettaminen heti alussa käytännössä kokemuksena.

Puhuja 1 [00:15:03]: Aika kiva että sinulla on tällaiset arvot. Pitäisikö niistä joskus keskustella kollegoiden kanssa?

[00:15:08] Naurua

Puhuja 1 [00:15:12]: Mehän ollaan oikeasti keskusteltu myös näistä arvoista. Tosin siitä on muutama vuosi, ei me olla viime aikoina aktiivisesti käyty läpi. Näkisin että se on myös koulutusohjelman, tutkinnon vahvuus jos opettajat – Sanoit että kaikilla ei ole välttämättä ihan samat eikä opettajalla täydy olla ihan samaa näkemystä tästä, mutta olisi ainakin ymmärrys siitä mistä kollegat tulevat kun he opettavat ja olisi mahdollisimman monesta kuitenkin sama näkemys. Hyvä asia ja haluaa viedä oikeaan suuntaan tai jos on eri mieltä, niin sitten perustellusti voi siitäkin keskustella kollegoiden kanssa. Tosiaan täällä on muitakin kuin minä ja Juhana täällä tutkinto- ohjelmassa ja olemme keskustelleet näistä. Ehkä jossain vaiheessa pitäisi keskustella uudestaan näistä arvoista ja mitä me oikeastaan olemme.

Puhuja 2 [00:16:00]: Kyllä. Se on ehkä nykymaailman piirre että ydintekemisestä ei tule, siihen ei tunnu olevan riittävästi aikaa. Muista kun kauan sitten meillä oli opettajakokous, jossa keskusteltiin pedagogiikasta ja joku sanoi että, tätähän meidän pitäisi keskustella ihan koko ajan. Se ei kuitenkaan siinä arjen kiireessä ole mahdollista ihan koko ajan, mutta ehdottomasti pitäisi silloin tällöin niihin palata.

Puhuja 1 [00:16:37]: Ilman muuta samaa mieltä. Luulen että tuo on yhä – kiire tavallaan lisääntyy. On ollut näitä resurssileikkauksia ja muuta. Tunnistan tuon ja olen samaa mieltä. Uskon että monet ovat samaa mieltä. Perusasioihin ei ole aina aikaa, palata niihin ja käydä läpi kunnolla ja pohtia niitä. Minulla ei ole tuollaista listaa itsellä, mutta olen samaa mieltä monesta niistä. Mietin mitähän siitä jäi puuttumaan. Oli puhetta että vaatii aikaa, että palaa perusasioihin. Tällainen reflektoiminen ja aika reflektoimiselle on yksi tärkeä asia opettamisessa ja pedagogisissa periaatteissa. Toinen mikä minulla on vahvasti opetuksessa, koska vastuuna on teknisestä opettamisesta, niin ei tätä opi kuin tekemällä ja kokeilemalla. Teknisessä puolessa on tärkeää että uskaltaa heittää ja kokeilee ja tekemään. Meillä on uskoakseni melko poikkeuksellista että meidän uudet opiskelijat kun tulevat tänne- Kauanko he ehtivät opiskella teoriaa? Vajaa kolme kuukautta, ja silloi heille tulee jo ensimmäinen asiakasprojekti jossa on oikea ulkopuolinen asiakas ja odotukset siitä, että jotain järkevää tuotetaan. Heille sanotaan että olkaa yhteydessä asiakkaaseen. Kommunikoikaa hänen kanssa siitä mitä hän haluaa ja mitä te voitte tuottaa. Sitten laitetaan kädet saveen ja tuotetaan jotain. Tämä on toinen, että varhaisessa vaiheessa on ihan oikea asiakasprojekti ja tämä auttaa myös meille tulevia opiskelijoita luomaan vahvan ammatti-identiteetin. Se on ainakin minulla pyrkimys, yksi tärkeä asia, miten minusta tulee digitaalinen muotoilija on se että alat ajattelemaan itseäsi digitaalisena muotoilijana. Eli luot itsellesi identiteetin ja oikeasti olet sitä mieltä itsestäsi. Se tukee kun otetaan asiakasprojektit mukaan ja oikeaa alan tekemistä jo varhaisessa vaiheessa.

Puhuja 2 [00:18:40]: Se varmaan on myös sellainen mikä on alaspesifi juttu. Me voidaan oikeasti laittaa opiskelijat tietämättöminä tekemään oikeita projekteja. Siinä ei ole niin valtavaa riskiä. Voisin kuvitella että vaikka sairaanhoito puolella tai jossain ei näin voi toimia. Se myös kallistaa pedagogista ajattelua siitä mikä on perinteinen ajattelu. Eli ensin otetaan haltuun kaikki perusteet ja sitten vasta voidaan käytännössä toimia. Meillä se on osoittautunut ettei se ole ehkä järkevää. Nämä käytännön projektit, joissa tehdään virheitä, joissa joudutaan tekemään uudestaan asioita koska ne on tehty huonosti tai väärin, ne ovat kaikista opettavaisimpia asioita joissa opetettu teoria tulee eläväksi.

Puhuja 1 [00:19:48]: Kyllä. Jäin miettimään, että meillä on ollut vähän erikoinen reilu vuosi-puolitoista vuotta kun ollaan hoidettu kaikki opetus etänä tämän koronatilanteen vuoksi. Ajatus ainakin itsellä, kun siirryttiin etään oli, että jos jonkun pitää osata tai tulisi osata tehdä tämä hyvin, niin meidän digitaalisina muotoilijoina. Tämä on osa meidän ammattiosaamista, että pitää osata järjestää hyvin pedagogisesti järkevää ja hyvää opetusta myös etänä ja saada opiskelijat mukaan. Mitä mieltä olet noista arvoista, Olemmeko onnistuneet siirtämään niitä etäopetukseen myös? Mitkä on siirtyneet paremmin ja mitkä huonommin?

Puhuja 2 [00:20:33]: Tämä on hyvä kysymys. Ei varmasti ole kaikki onnistuneet siirtymään kovin hyvin. Jos niitä on onnistuttu siirtämään, niin se on kaivettu kyllä jostain selkänahasta. Se vaatii enemmän muskelia ja tekemistä, että ne onnistuvat. Itseohjautuvuus on onnistunut jopa astetta paremmin kuin livenä. Tämä erikoinen tilanne on myös ajanut opiskelijat ajattelemaan että heidän täytyy itse ottaa vastuuta enemmän opiskelusta. En tiedä miksi se on näin ollut, mutta se on ainakin omilla kursseillani onnistunut jopa paremmin. Tasa-arvoisuus ei välttämättä onnistu yhtä hyvin, ainakaan koko ajan. Jollain tavalla se valtahierarkia tulee helpommin.

Puhuja 1 [00:21:35]: Olen samaa mieltä ja itse asiassa miettinyt miksi se on niin. Sen ei tarvitsisi olla niin. Mutta siinä opettaja on kuitenkin se joka sanelee mitä tehdään ja yrittää saada opiskelijat enemmän osallistumaan ja sanomaan asioita. Tällaisessa vaikka Zoom-opetuksessa on vaikeampi saada opiskelijat liidaamaan myös.

Puhuja 2 [00:22:01]: Kyllä. Näin se juuri on. Se vaatii varmaan fasilitointia enemmän, että ylipäätään saadaan jonkinlainen järkevä vuorovaikutus tapahtumaan etä- tai online opetuksessa. Se näkyy heti tasa-arvoisuuden rapautumisessa. Heti kun joku ottaa tavallaan liidin, vaikka se olisi ihan fasilitoiva liidi, kyllä se muuttaa jotenkin dynamiikkaa. Läpinäkyvyydelle en tiedä onko tapahtunut kauheasti. Se on ehkä enemmän pohjalla oleva arvo, joka ei tästä ole niin järkkynyt, tästä tilanteesta. Sehän on enemmän siitä kiinni että onko opettaja valmis perustelemaan tekemiään valintoja opiskelijoille.

Puhuja 1 [00:22:57]: Ehkä osittain jopa, en tiedä uskallanko sanoa että perustellut enemmän, mutta olen tavallista enemmä kysynyt ovatko opiskelijat samaa mieltä nyt miten tänä menee ja onko näin järkevää tehdä vai ei. Luulen että jopa korostunut minulla opetuksessa.

Puhuja 2 [00:23:15]: Joustavuus on myös pysynyt kohtuullisen samana. Edelleen on mahdollista tehdä erilaisia opintoja kolmantena ja neljäntenä vuotena. Se on yhdistelmä meidän tutoropettaja systeemiä. Minä ja markus opetetaan myös syventävien opintojen kokonaisuutta, joka kestää koko syksyn. Siellä voi tehdä kaikki syventävät opinnot. Se ei mielestäni viime syksynä nyt dramaattisesti eronnut aikaisemmista vuosista. Opiskelijat saivat melko vapaasti valita mitä tekevät ja saivat keskittyä siihen mikä kiinnostaa. Inhimillisyys, se kyllä kärsii aika paljon mielestäni onlineympäristössä. Valitettavasti se vain on niin, että videokuva ei voi korvata läsnäolon tunnelmaa. Itse olen huomannut, että tällä syksyisellä kurssilla mitä me Markuksen kanssa vedetään, minulla on ollut yksilökeskusteluja opiskelijoiden kanssa, niin siinä kun tein näitä yksilökeskusteluja huomasin että kohtaaminen tapahtuu paremmin pelkän audion avulla, kuin videokuvan ja audion avulla. Se paransi sitä vähän. Sekin on ihan kiinnostava ilmiö. Miksi näin on? Että se toimii vähän kuin puhelu, voi tomia jopa paremmin kuin video joissain yhteyksissä. Konaisuutena näen, kun ajatellaan inhimillisyyttä arvona, niin koko ryhmän koheesio ja sellainen että kaikki ikään kuin tuo oman palansa siihen ryhmään, niin kyllä se on todella paljon haastavampai ollut tänä korona aikana kuin se että oltaisi lähiopetuksessa.

Puhuja 1 [00:25:21]: Kyllä, samaa mieltä. Minä en halua että me puhutaan täällä liian pitkään, vaan että näistä tulee järkevän mittaisia. Mikä olisi vielä jotain keskeistä mitä me ei olla käsitelty? Onko nyt jotain jäänyt ulkopuolelle?

Puhuja 2 [00:25:34]: Sellaisen voisin vielä omasta puolestani sanoa, että jos mietitään ihan pedagogisia didaktisia valintoja, niin mielestäni tärkeää on että valinnat perustuvat opetettavalle aiheelle. Eli on selvää että ohjelmointia täytyy opettaa jollain tietyillä menetelmillä joihin liittyy tietyn tyyppisiä harjoituksia tai tekemistä. Sitten ajattelun taitoja kehittävää sisältöä täytyy opettaa hieman eri tavalla. Eli itse pidän ajatuksesta, että pedagoginen patteristo aina suunnitellaan opetettavan kurssin sisältöjen näkökulmasta. Niiden pitäisi olla aina linjassa. Näin varmaan kaikki muutkin opettajat tekevät, mutta ajattelin että se on hyvä sanoa ääneen

Puhuja 1 [00:26:39]: Joo, eihän siitä voi olla kuin samaa mieltä. Meidän näkemykseen kuuluu myös se, ettei ole yhtä selkeää totuutta miten kaikki pitää tehdä, vaan tämähän on sellaista muutosta, kokeilemme ja etsitään paras tapa jokaiseen tilanteeseen ja jokaiseen aiheeseen ja sovelletaan niitä. Uskallus kokeilla ja heittäytyä kuitenkin on myös osa sitä meidän pedagogiikkaa mitä teemme. Uskaltaa joskus kokeilla jotain uutta, kummallista ja hassua. Mielestäni jos on katsonut meidän kollegoja, niin kaikilla on sellaista ettei pidättäydy vanhassa tutussa vaan kokeilevat rohkeasti uusia asioita. Se on ehkä aika keskeinen juttu.

Puhuja 2 [00:27:27]: Kyllä luulen että se on itsellä opettajana jaksamiseen vaikuttava. Täytyy välillä kokea olevansa – ottaa riskejä tai olla joku mahdollisuus epäonnistua. Se pitää mielen virkeänä ja halu saada kurssi onnistuneesti päätökseen on paljon enemmän motivoimassa. Se ettei tiedä tuleeko tästä yhtään mitään vai epäonnistutaanko ihan dramaattisesti.

Puhuja 1 [00:28:06]: Nythän tämä vuosi etäilyä takanapäin. Lähdettiin nimenomaan aika huolestuneina, että mitä tästä tulee, kuinka hyvä tästä tulee. Meidän opiskelijoilta on enimmäkseen tullut hyvää palautetta. Moni asia en selvästi onnistunut meillä, ei tietenkään kaikki. Nyt me olemme oppineet paljon asioita ja seuraava vaihe meille olisi tunnistaa mitkä ne hyvät asiat on ja mistä me halutaan pitää kiinni ja jatkaa niitä jatkossakin. Miten se siirtyvät postkorona maailmaan, jossa opetus tapahtuu ainakin osittain tai kokonaan tietyssä tilassa.

Puhuja 2 [00:28:54]: Tämä on ehkä yhden podcastin hyvä aihe. Mitä opitaan koronasta.

Puhuja 1 [00:29:00]: Se saattaisi olla. Varmasti jatkossa mitä me jatkossa tullaan podcastissa tässä sarjassa käymään läpi, tuo on yksi hyvä aihe, mutta varmasti käydään mahdollisesti läpi joitakin menetelmiä miten me käytännössä toteutetaan meidän arvoja ja teorioita mistä ollaan puhuttu tänään.

Puhuja 2 [00:29:18]: Kyllä vain. Katsotaan mitä tulevaisuus tuo tullessa.

Puhuja 1 [00:29:22]: Ja toinen juttu on se, että jos on aiheideoita tai muuta palautetta meille, niin meillä on myös sähköpostiosoite pedagoginetki@metropolia.fi. Otamme mielellämme vastaan ideoita ja ehdotuksia sinne.

Puhuja 2 [00:29:34]: Kyllä vaan.

Puhuja 1 [00:29:35]: Kiitämmekö tästä kerrasta? Onko Juhana tyytyväinen?

Puhuja 2 [00:29:38]: Kiitos kovasti. Sellaisen loppu huomion voin vielä sanoa, että me ollaan Markuksen kanssa tunnettu ainakin 15 vuotta ja tehty paljon. Mutta nyt kun etänä äänitetään podcastia, niin kyllä tässäkin tietty latenssi on. Tässäkin huomaa että inhimillisyys ja se joka ikään kuin tapahtuisi samassa tilassa, niin siitä jotakin katoaa kun tullee pieni viive tässä audiossa. Toivottavasti ei häiritse kuulijoita liikaa.

Puhuja 1 [00:30:17]: Toivottavasti ei. Lämmin kiitos kaikille kuulijoille.

Puhuja 2 [00:30:21]: Kiitoksia.

Puhuja 1 [00:30:29]: Tämä oli pedagogin hetki podcast. Löydät meidät metropolia MetroPodia podcastsarjasta ja myös mistä nyt yleensä kuuntelet podcasteja. Lähetä palautetta, kysymyksiä ja aiheideoita meille osoitteeseen pedagoginhetki@metropolia.fi

.