Avaako YAMK-tutkinto uusia urapolkuja?

[00:00:00 – 0000:28 musiikkia taustalla]

Marjatta Kelo [00:00:00]: Tervetuloa kuuntelemaan, kun keskustelemme ylemmästä ammattikorkeakoulututkinnosta, sen opiskelusta ja opinnäytetyöstä sekä opintojen merkityksestä uralla etenemiseen. Olen Marjatta Kelo, Metropolian YAMK-tutkintojen kehityspäällikkö, ja minulla on ilo saada tänne kanssani keskustelemaan Kristiina Henttonen ja Juha Havukumpu. Opiskelu ylemmässä ammattikorkeakoulussa on aina satsaus tulevaisuuteen, ja opintojen odotetaan tuovan uutta osaamista, verkostoja, uusia mahdollisuuksia ja myös parempaa palkkaa. Keskustelussa avaamme oppijan näkökulmasta, millaista on opiskelu ylemmässä ammattikorkeakoulututkinnossa ja miten opinnot nivoutuvat työelämään ja miten tutkinto avaa uusia urapolkuja. Ylempi ammattikorkeakoulu on ammatillisesti profiloitunut maisteritasoinen tutkinto, joka tuli osaksi Suomen korkeakoulujärjestelmää 2000-luvun alkupuolella. Tutkinto antaa saman kelpoisuuden julkisiin virkoihin kuin yliopistossa suoritettu maisterintutkinto. Ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon suorittaneiden määrä on kasvanut koko ajan. Vuoden 2020 loppuun mennessä ylempiä ammattikorkeakoulututkintoja oli Suomessa suoritettu noin 29 000. Metropoliassa ylempiä ammattikorkeakoulututkinnosta valmistuneita on yhteensä noin 4 000. Ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon laajuus on kulttuuri- ja tekniikan alalla 60 opintopistettä eli se vastaa vuoden täysipäiväisiä opintoja. Liiketalouden ja sosiaaliterveysalan opintojen laajuus on 90 opintopistettä. Oman osaamisen ja itsensä kehittäminen on keskeinen motiivi ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon opiskeluun. Tutkinnosta valmistuneet kokevat, että he ovat saaneet valmiuksia tarkastella asioita laaja-alaisesti, kriittisesti ja ratkaisukeskeisesti. Samalla ovat kasvaneet heidän kykynsä asiantuntijatyöhön ja elinikäiseen oppimiseen. Ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon suorittaminen on usein myös johtanut korkeampaan palkkatasoon. Nyt minä ottaisin keskusteluun mukaan Kristiinan.

Kristiina Henttonen [00:02:48]: Moikka. Minä olen Kristiina Henttonen, minä tulen Vantaan kaupungin kehittämispalveluista, ja minä olen työkyky- ja työsuojeluasiantuntijan töissä.

Marjatta Kelo [00:02:57]: Minä haluaisin kysyä sinulta sitä, että miksi sinä hait ylempään ammattikorkeakoulututkintoon.

Kristiina Henttonen [00:03:04]: Minä olen valmistunut terveydenhoitajaksi 2009, ja jotenkin tässä nämä työvuodet ovat antaneet sellaista intoa ja paloa ottaa selvää uusista asioista, ja tällainen asioiden kehittäminenkin on alkanut houkutella. Pari vuotta sitten ajattelin, että jotainhan tässä voisi vielä tehdä, ja sitten kun Opintopolkua selatessa osui vastaan tämä kliinisen asiantuntijuuden linja ja vieläpä palveluiden kehittäminen oli siinä suuntauksena, niin se tuntui heti omalta jutulta. Hain ja pääsin.

Marjatta Kelo [00:03:39]: Minkälaisia odotuksia sinulla oli silloin opintojen suhteen? Siis mitä odotit opinnoilta?

Kristiina Henttonen [00:03:47]: Silloinen työnantajani innostui myös kovasti opinnoista, ja toki se vaikutti opintojen aloitukseen, että odotin ihan konkreettisia tietoja ja taitoja, joita pystyisin heti hyödyntämään siinä silloisessa työssä. Toki odotin uusia tuttavuuksia, verkostoja, koska niistähän on aina hyötyä.

Marjatta Kelo [00:04:05]: Tämän jälkeen otetaan keskusteluun myös Juha Havukumpu. Sinä voit, Juha, lähteä keskustelemaan opinnoista enemmän Kristiinan kanssa.

Juha Havukumpu [00:04:17]: Hei, olen Juha Havukumpu ja toimin lehtorina kuntoutuksen ja tutkimisen osaamisalueella Metropoliassa. Minä olisin kiinnostunut tästä opinnäytetyöasiasta, Kristiina, juttelemaan sinun kanssasi vähän enemmän. Miten ja mistä sinä löysit tämän aiheen sinun opinnäytetyöllesi?

Kristiina Henttonen [00:04:37]: Aihe tuli aika selkeästi silloiselta työnantajaltani AITO Työterveydestä, koska heillä oli ajankohtaisena asiana silloin kehittää heidän nettiajanvarausjärjestelmäänsä. Siihen me sitten tartuimme.

Juha Havukumpu [00:04:52]: Oliko sinulla muita vaihtoehtoja vai tämä yksi vain? Kun sinä valitsit tämän, se heti natsasi kohdalleen sinulla.

Kristiina Henttonen [00:05:01]: Minä sain muistaakseni kaksi tai kolme vaihtoehtoa, ja tämä oli itselle se mielenkiintoisin myös, niin sitä lähdimme sitten jatkamaan. Ajattelimme, että siitä on konkreettisin hyöty myös yritykselle, niin siksikin se oli valittu.

Juha Havukumpu [00:05:16]: Opinnoissa sinä olet valmistunut tosiaan meidän kliinisestä asiantuntijakoulutuksestamme. Oliko opinnoista miten paljon hyötyä itse opinnäytetyön tekemiseen, niissä sisällöissä, mitä sinä olet opiskellut täällä meillä?

Kristiina Henttonen [00:05:32]: Oli ehdottomasti. Näin hoitajataustalla tietenkin tekniset asiat olivat ehkä vähän haastavampia. Oli vaikea kääntää ajatusmaailmaa, niin erityisesti terveysteknologian kurssit olivat tosi antavia, että osasin ajatella sitten vähän eri lailla. Ne hyödynsivät tosi paljon yhteistyötä meidän järjestelmäkehittäjämme kanssa, että saimme sitä nettiajanvarausjärjestelmää kehitettyä toimivammaksi, kun osasi keskustella heidän kanssaan vähän eri lailla.

Juha Havukumpu [00:06:03]: Löytyi yhteinen kieli.

Kristiina Henttonen [00:06:04]: Kyllä.

Juha Havukumpu [00:06:05]: Mainiota. Tietysti itseäni kiinnostaa myöskin, että miten sinä olet saanut sovitettu yhteen tämän opinnäytetyön, koska se on laajuudeltaan kuitenkin aika iso osa tätä, tämän työssäkäynnin ja myös perheen kanssa.

Kristiina Henttonen [00:06:22]: Kyllähän se vei aikaa ja vaati omat ponnistelunsa, mutta silloinen työnantaja oli todella joustava, ja teinkin neljäpäiväistä työviikkoa. Yksi arkivapaa oli minun opiskelupäiväni käytännössä. Se riitti kyllä oikein hyvin. Ihan aikataulussa valmistuin.

Juha Havukumpu [00:06:39]: Siinä on varmaan etu myös sellaisessa, että opinnäytetyön aihe on valittu sillä lailla sieltä, että tavallaan työpaikalta tulee, niin se on silloin vähän helpompi tehdä siellä, kuin jos se tehtäisiin irrallisesti jonnekin muualle.

Kristiina Henttonen [00:06:53]: Aivan varmasti. Koin, että se palveli niin paljon sitä silloista työtäni ja työnantajaani, että sitä sai tehdä ajoittain jopa työajalla. Se eteni kyllä rivakasti. Melkein välillä tuli haasteita, että pitäisi sitä kirjoitustyötäkin tehdä, eikä vaan sukeltaa sinne projektiin mukaan.

Juha Havukumpu [00:07:13]: Tämä kuulostaa hienolta, että sinä olet saanut näin paljon apuja ikään kuin näitten kurssien [läpikäymisellä? 00:07:19] ja oppinut uutta ajattelutapaa ja päässyt sillä eteenpäin. Seuraava asia, mikä kiinnostaa, on tässä sosiaali- ja terveysalalla, kuten Marjatta äsken totesi, niin Master-opintojen laajuus on 90 opintopistettä, mikä vastaa siis noin puolentoista vuoden opintoja. Opinnäytetyön laajuus on kolmasosa siitä, 30 opintopistettä, suurin yksittäinen osa kaikista jo suoritetuista opinnoista. Miten raskaaksi sinä koit tämän opinnäytetyön? Jos sinä ajattelet, että muut kokonaisuudet ovat viittä, kymmentä opintopistettä, niin tämä on 30. Oliko se raskas?

Kristiina Henttonen [00:08:00]: Olihan se totta kai ajoittain uuvuttavaa, mutta toisaalta se jakautui reilun puolen vuoden ajalle, ja se nivoutui kuitenkin niin läheisesti siihen silloiseen työarkeen, että se meni yllättävän helposti.

Juha Havukumpu [00:08:15]: Kun te teitte ryhmässä, oli näitä seminaareja, niin miten näit näissä seminaareissa toimimisen ja miten sinun opiskelutoverisi, opiskelukaverisi edesauttoivat tässä opinnäytetyössä? Oliko siitä mitään hyötyä vai oletko yksin puurtanut sen kaiken? Miten sinä koet tämän asian?

Kristiina Henttonen [00:08:37]: Yksinhän se työ tietenkin tehtiin, mutta kyllä heistä oli iso apu kommentoimisessa ja arvioimisessa ja työn lukemisessa, että sai niitä arvokkaita kommentteja. Kyllähän sitä vaan omalle tekstille sokeutuu.

Juha Havukumpu [00:08:49]: Se on ihan totta. Kuulostaa oikein hyvältä. Hyvässä lykyssä näissä löytyy vielä pitkäaikaisia yhteisiä tuttavuuksia, mitkä kantavat pitemmällekin ja edesauttavat ehkä työelämässäkin jollakin tapaa. Sitten tietenkin mielenkiintoinen juttu se, että miten sinun silloinen työnantajasi koki tämän sinun opinnäytetyösi? Pystyttiinkö sitä hyödyntämään heti sen työn tilaajan kannalta?

Kristiina Henttonen [00:09:18]: Uskoisin, että se hyödynsi heitä hyvinkin paljon. Me tosiaan saimme sen projektin, tämän nettiajanvarauksen, uudistetun nettiajanvarauksen avaaminen tehtyä jo ennen kuin minulla oli työ edes kokonaan valmis. Saimme kyllä hyvin sitä tehtyä.

Juha Havukumpu [00:09:36]: Minusta tämä on ollut mielenkiintoinen asia, että tämä on ollut kyllä sellainen hyppy uima-altaan syvään päätyyn sinulla tämä koko prosessi ja tämä projekti mistä lähdit tekemään. Minusta on ollut hienoa katsoa tätä, että miten sinä olet onnistunut tässä asiassa kaiken kaikkiaan. Jos ajatellaan kokonaisuutena tätä opinnäytetyötä ja tätä prosessia, niin mitä uutta sinä olet oppinut sen aikana ja sen myötä? Minkälaisia asioita siitä on jäänyt sinulle työelämään hyödyksi?

Kristiina Henttonen [00:10:13]: Nythän minulla on tosiaan työnantaja vaihtunut, että iso hyöty tästä koulutuksesta sen suhteen on ollut. Ihan viimeisimpänä minä olen hyödyntänyt esimerkiksi palvelunmuotoilun kursseja. Olen toiminut kommentoijana tällaisten eräänlaisten uusien toimintamallien kehittämisessä, jotka meillä ovat nyt täällä kehittämispalveluissa työn alla. Hyvinkin paljon on ollut hyötyä ja on varmasti jatkossakin.

Juha Havukumpu [00:10:40]: Jos vielä ajatellaan asiaa näin, että silloin kun sinä olit valmistunut sairaanhoitajaksi ja terveydenhoitajaksi, sinä olet tehnyt siinä yhteydessä ikään kuin kaksi opinnäytetyötä, niin miten tämä YAMK-opinnäytetyö poikkesi siitä aikaisemmin tehdystä opinnäytetyöstä sinun mielestäsi?

Kristiina Henttonen [00:10:56]: Ihan jo käytännön kannalta, että sehän tehtiin pari- ja ryhmätyönä eli kaksi työtä sairaanhoitajan päätösvaiheessa ja terveydenhoitajan päätösvaiheessa, että toki nyt olin yksin tekemässä sitä, että tavallaan ehkä isompi potti ihan siinä kirjoitustyötä ja tämän tyyppistä. Ehkä tässä vuosien myötä omat opiskelutavatkin ovat kehittyneet, että koin tämän kuitenkin jollain lailla helpommaksi. Koen, että työ syntyi aika kivuttomasti näin loppujen lopuksi.

Juha Havukumpu [00:11:28]: Sellainen kysymys, mikä on askarruttanut mieltä, että näitä muita kursseja, mitä sinä olet käynyt, sen terveysteknologian sinä mainitsit tuossa, mutta mitä näitä muita kursseja, minkälaisia hyötyjä siitä on ollut sinun työelämääsi? Työelämäkokemuksen palvelumuotoilusta oli puhetta, mutta siellä on paljon muutakin mitä sinä olet käynyt läpi. Minkälaisia hyötyjä niistä sinä näkisit, että on ollut vai onko niistä ollut sinun työelämän kyvyillesi, taidoillesi?

Kristiina Henttonen [00:11:51]: On ollut. Nyt jos mietin tätä työkyky-, työsuojeluasiantuntijan työtä, niin me kehitämme ihan kaupunkitasoisia toimintamalleja monesta asiasta, ja kyllä nämä kurssit ovat antaneet sitä näkökulmaa, miten niihin asioihin tartutaan ja miten niistä saadaan asiakaslähtöisiä ja isoja ryhmiä palvelevia. Kyllä on ollut hyötyä, ja on saanut sitä lisämateriaalia tällaisia vinkkejä ja linkkejä ihan, että mistä etsiä tietoa näin, kun koulu on jo päättynyt.

Juha Havukumpu [00:12:21]: Onko sinulla jotain muita erityisiä ajatuksia, jotka liittyvät tähän opinnäytetyöhön tai opiskeluun yleensä tässä Metropolian ylemmässä AMK-tutkinnossa?

Kristiina Henttonen [00:12:33]: Ehkä mieleen on jäänyt sellainen, että kun koulu alkoi ja jo ennenkin, kun sain tietää kouluun pääsystä, enkä siinä vaiheessa tietenkään tuntenut vielä muita, oli vähän kauhistuneet ajatukset, että mitähän se opinnäytetyö on ja mistä sen aiheen löytää ja milloin se tehdään, se vie kamalasti aikaa ja vähän tämän tyyppisiä kauhistuneita ajatuksia. Tosiaan se prosessi alkoi aika nopeasti silloin ensimmäisenä syksynä, ja jo koulun puoleltakin esiteltiin paljon valmiita aiheita, että kyllä se kauhu siitä tippui aika lailla heti pois. Ei tosiaan kannata sitä miettiä, vaan että jos ei aihetta ole, niin sitten vaan tarttuu johonkin näihin yhteistyötarjouksiin, mitä koulun puolelta tulee. Kyllä niitä sen verran hyvin tuli ja mielenkiintoisia siellä oli. Välillä jo mietin, että olisiko silloin voinut tarttua sellaiseen, mutta olin onnekkaassa asemassa ja minulla oli toki jo oma aihe valmiina taskussa.

Juha Havukumpu [00:13:34]: Tässä vielä ihan lopuksi sinulta kysyn, että olisiko sinulla antaa jonkin näköisiä tai millaisia neuvoja ja ohjeita antaisit henkilölle, joka miettii ylemmän AMK-tutkinnon opiskelua tai on hakemassa opiskelemaan Masters-tutkintoon Metropoliaan?

Kristiina Henttonen [00:13:50]: Ei muuta kuin rohkeasti hakemaan vaan. Kyllä minä olen ihan sitä mieltä, että opiskelu kannattaa aina ja avaa uusia mahdollisuuksia. Itsekin hain tosiaan tätä nykyistä työtä ihan keskeneräisellä YAMK-tutkinnolla ja sain työn. Koin tosiaan jo hakuvaiheessa silloin, että työnantajan puolelta koettiin tämä keskeneräinenkin tutkinto hyvänä.

Juha Havukumpu [00:14:14]: Hienoa, Kristiina. Tässähän ei ole pitkä aika kulunutkaan, kun sinä olet valmistunut meiltä, niin onnittelut, lämpimät onnittelut ja onnentoivotukset myös sinne työelämän. Kiitos tästä omasta puolestani.

Marjatta Kelo [00:14:29]: Kiitos, Juha siitä, haastattelit Kristiinaa, ja jatkaisin tästä vielä muutamalla kysymyksellä liittyen siihen, että mitä sinun urallesi on tapahtunut tässä YAMK-opintojen tai niiden opintojen jälkeen. Mitä haluat urapolustasi kertoa?

Kristiina Henttonen [00:14:54]: Enpä olisi arvannut, että missä olen nyt 12 vuotta terveydenhoitajaksi valmistumisen jälkeen. Minä olin pitkä työterveyshuollossa, ja se oli tosi kiva ala, jossa viihdyin hyvin ja uskon, että ne vuodet ehkä määrittelivät minun ajatuksiani siitä, että mitä minä vielä haluan tehdä, aika paljon. Tällainen hyvinvointi, ihmisten työkykyisyyden säilyttäminen, jaksamisen tuki on kuitenkin sellaista terveydenhoitajan erityistä osaamista ja onki nyt aivan mieletöntä olla työssä HR:n asiantuntijana työhyvinvointitiimissä, jossa minä voin hyödyntää tätä minun vahvaa taustaani näistä asioista ja käyttää uusia, opittuja tietoja ja taitoja apuna työssä, jossa minä pääsen konkreettisesti sitä kehitystyötä tekemään ja luomaan ja jalkauttamaan toimintamalleja siitä, miten suuri työnantaja voi tukea työntekijöitään voimaan hyvin ja tukemaan lähimiesten työkykyjohtamista. Onneksi päätin hakea vielä silloin vuodenvaihteessa keskeneräiselläkin tutkinnolla tätä nykyistä työtä.

Marjatta Kelo [00:16:10]: Kuulostaa ihan hyvältä, että sinä olet myöskin, tämä opinnäytetyö tai nämä opinnot ovat antaneet sinulle valmiuksia hakea ja mahdollisuuksia hakea uusia tehtäviä. Vielä liittyen tuohon opinnäytetyöhön ja näihin ylempi ammattikorkeakoulututkinnon opintoihin, niin mikä merkitys niillä on sinun urallesi ollut?

Kristiina Henttonen [00:16:35]: Kyllä minä koen, että olen saanut tietynlaista rohkeutta ja ammatillista itsevarmuutta hakeutua niihin uusiin tehtäviin. Toki se pitkä kokemus työterveyshuollosta oli osasyynä, miksi tätä nykyistä työpaikkaa silloin hain ja ehkä myös miksi sen sain. En voisi olla tyytyväisempi tämänhetkiseen tilanteeseen.

[00:16:58 musiikki alkaa]

Marjatta Kelo [00:16:58]: Kiitos Kristiina, että olet jakanut meille tätä omaa opiskelu- ja myös urapolkuasi. Tähän loppuun voisin tiivistää tästä keskustelusta muutaman asian, nostaa esille. Ylemmän ammattikorkeakoulun opinnoissa opiskelijat oppivat toisiltaan, kun kaikilla on työkokemusta. Opinnot nivoutuvat tiiviisti työelämään, niin kuin Kristiinan esimerkeissä kuultiin, ja oppimistehtävät ja opinnäytetyö palvelevat myös työelämän kehittämistä. Opiskelu antaa rohkeutta ja varmuutta tarttua uusiin mahdollisuuksiin. Ylempi ammattikorkeakoulututkinto avaa mahdollisuuksia johonkin uuteen. Kiitos.

Kristiina Henttonen [00:17:44]: Kiitos.