Digitaalisuutta yrittäjänaisille 3: Oma jaksaminen digityökalut apuna
Liiketoiminta vaatii aikaa ja jaksamista, kuinka selviät vastoinkäymisistä ja takaiskuista.
Keskustelemassa
Anja Kadziolka, Otto Härkönen ja Eki Alanen.
Podcastsarja Digitaalisuutta yrittäjänaisille on tuotettu osana Oona 2.0 – Yrittäjänaisten liiketoiminnan kasvua digitalisaation ja kumppanuusverkostojen kautta (ESR) -hanketta.
Oona 2.0 – yrittäjänaisten liiketoiminnan kasvua digitalisaation ja kumppanuusverkostojen kautta on Euroopan sosiaalirahaston (ESR) osarahoittama hanke, jota Metropolia Ammattikorkeakoulu toteuttaa Uudellamaalla. Hankkeen toiminta-aika on 1.4.2020-28.2.2023.
Podcast tiedostona: Lataa omalle laitteellesi (28.2MB)
MetroPodian RSS-syöte: RSS
Puhujien merkinnät: OH: Otto Härkönen
EA: Eki Alanen
AK: Anja Kadziolka
[tunnusmusiikki]
OH: Tervetuloa Oona 2.0 -podcastsarjan pariin. Meillä ainakin kuusi podcastia tehdään ja tavoitteena meillä on lisätä naisyrittäjille digitaalisuutta ja digitaalisuuden kautta lisää liiketoimintaa. Mun nimi on Otto Härkönen. Mulla on pari omaa yritystä ja mä toimin Metropoliassa lehtorina. Mukana mulla on Metropoliasta markkinoinnin asiantuntija.
EA: Moi. Mä olen Alasen Eki. Toimin Metropoliassa liiketalouden yksikössä markkinoinnin lehtori.
OH: Ja sitten meillä on ihanana vieraana tänään Anja Kadziolka sanoinko oikein?
AK: [naurahtaa] Et ihan. Anja Kadziolka.
OH: Kadziolka.
AK: Joo. Moi vain kaikille. Kiva olla täällä. Mä olen tosiaan Bisneskoulun perustaja, yrittäjä, kahden lapsen äiti ja tosiaan olen 2016 vuodesta opettanut yrittäjille, miten digitalisoida omia palveluita verkkoon ja olen itse tehnyt kymmenen verkkokurssia tässä. Aloitin ensimmäisen 2014. Tosiaan yrittäjäksi lähdin 2008 mainostoimistoyrittäjänä copywriterin taustalla. Ensimmäisen verkkokurssin tosiaan tein 2014 ja 2015 perustin sitten bisneskoulun ja siirryin ihan sataprosenttisesti digibisnekseen. Senkin kautta erityisesti on mahdollista kasvattaa sitä omaa yritystoimintaa.
OH: Mä muistan, kun me tavattiin ensimmäisen kerran. Mä olin silloin Vihdissä duunissa. Nummelassa muistaakseni nähtiin siellä yrityshautomon tiloissa ja niin poispäin. Mä hämmästyin silloin sun kyvykkyyttä siitä, kuinka sä lähdit siinä vaiheessa tekeen jo digitaalista liiketoimintaa, koska nyt meidän täytyy muistaa se aika. Nyt meillä digitaalisuus on noussut ja tullut korona-aikana (tai sitä) [epäselvää] on lisääntynyt ihan valtavasti. Nyt kun sä katselet vähän taaksepäin, olitko sä vähän edellä aikaasi?
AK: Kyllä mä varmaan vähän olin joo [naurahtaa]. Se oli tosi luonteva siirtymä mulle. Mä 2012 perustin ensimmäisen blogin, 2013 toisen blogin ja tein e-kirjan. Jotenkin tosi luontevasti se e-kirja muuntui sitten sarjaksi videoita, ja ne sitten verkkokurssiksi. Se vain tuli sen mukaan, että tämä on hyvä juttu ja tätä voi myydä tavallaan tuotteena. Kun mulla oli tosi pienet lapset silloin ja lapset oli vaipoissa ja [naurahtaa] kainalossa siinä yrittämisen ohessa, sieltä ei hirveästi päässyt palavereihin tai omii palveluitaan myymään. Se oli paljon helpompi myydä verkossa niitä digitaalisesti.
EA: Kävikö sulla sitten niin, että ikään kuin vähän niin kuin sattumalta olitkin edellä aikaasi, kun ikään kuin omaa jaksamista ja aikaa optimoimalla rakensit näitä?
AK: Kyllä ja en mä ajatellut sitä silleen, että mä olen tässä nyt edellä aikaani, vaan mä olen aina tehnyt asiat sillä tavalla, miten mä haluan ne tehdä ja se tuntui hyvältä idealta [naurahtaa] silloin ja olihan se.
EA: Mites asiakkaat? Miten ne otti vastaan tavallaan uudenlaisen tavan toimia?
AK: Olihan se nyt aika lailla taistelua siinä kohtaa. 2014 tosi paljon kyyneliä vuodatin sen takia, että meni kampanjat ihan päin seiniä. Kova koulu se oli opetalla. Vähän kaikenlaista kokeilin jopa puhelinmyyntiä. Palkkasin ihmisiä myymään puhelimitse mun verkkokursseja, mitä en todellakaan nyt suosittele, mutta kaikkea on kokeiltu.
EA: Kyllä, kyllä.
KA: Kunnes sitten löytyi se oikea tapa 2015, kun siirryin kokonaan. Se oli oikeastaan ratkaisu. 2014 mä vielä tein aika lailla kaikenlaista. Mulla oli niitä mainostoimistopalveluita, mä tuotin sisältöä, mä tuotin myyntitekstejä, mä olin erilaisissa yhdistyksissä mukana ja tein tosi paljon kaikenlaista. Tästä on itse asiassa Hesariinkin jossain vaiheessa kirjoitettu artikkeli. Sitten tajusin, että mä en menesty missään, jos en mä keskity johonkin. Mun on pakko valita se, mitä mä oikeasti haluan tehdä. Se digibisnes tuntui omalta jutulta. Sittenhän 2015 me myös muutettiin ulkomaille joksikin aikaa perheen kanssa. Se digibisnes mahdollisti sen, että mä voin tehdä töitä mistä tahansa. Silloin se lähti kyllä tosi hyvin liikkeelle. 2015 syksyllä perustin Bisneskoulun blogin ja siihen asti olin kerännyt sähköpostilistaa keväästä lähtien. Silloin se käynnistyi tosi hyvin. 2015 syksyllä lanseerasin bisneskoulun ensimmäisen verkkokurssin ja siitä tuli tosi hyvin myyntiä.
OH: Auttoiko sua joku? Sparrasiko sua joku siinä vaiheessa? Mä olen itse satojen alkavien yritysten kanssa saanut tehdä duunia ja huomannut, että aika moni väsyy ja uupuu siinä sen homman alla, koska hommia on ihan sairaasti. Sun pitää yhtäkkiä ymmärtää sähköpostimarkkinoinnit, tehdä itsestäsi edustavaa videojuttua tuonne ja olla Linkkarissa ja Naamakirjassa ja missä sun asiakkaat onkaan Instat ja kaikki kumppanit.
AK: Mm.
OH: Jengi tavallaan väsyy siinä hyvin helposti. Sparrasiko sua joku siinä, että sä jaksoit ja sä löysit sen keskittymisen vai tuliko se vain sisältä, että tämä on mun juttu tai mistä sä löysit sen, että tämä on sun juttu?
AK: Ei mulla ollut ketään sparraamassa. Tosi yksinäistä touhua se oli. Opiskelin paljon verkossa erilaisilla verkkokursseilla ja luin paljon verkossa ja kokeilin. Se 2014 oli sellaista opetteluvuotta. Ihan järkyttäviä ensimmäisiä videoita olen ottanut, niin kauheita [naureskelua]. Kyllä siinä sitten oppii, kun niitä katselee, että hetkinen ei noin ainakaan.
EA: No mutta kaikkea ei pidä katsoa aina sitten uudelleenkaan.
AK: Ei.
EA: [naurahtaa] Mennään uutta kohti.
AK: Niinpä kyllä. Nykyään tulee niin helposti. Kun harjoittelee monta vuotta [naurahtaa], sitten se tulee.
EA: Kyllä, kyllä.
AK: Jos nyt ihan ensimmäisiä videoita kuulija siellä haluaa alkaa tekemään, suosittelen ihan harjoittelemaan käsivaralla kännykällä vähän puhua siihen. Itse asiassa, mitä mä koulutan mun kurssilaisille, on se, että puhuisi sille kännykälle päivittäin vaikka niin kuin terapeutille, koska silloin tottuu siihen, että mä puhun tälle kameralle nyt aika henkilökohtaisia juttuja. Tavallaan luo sen yhteyden siihen omaan kameraan tai puhelimeen, että siihen voi luottaa ja mä voin olla luonnollinen tässä ja tuoda itseäni esiin. Tietenkään julkisesti niitä ei tarvitse jakaa eikä kannatakaan, mutta se on itselle harjoittelua ja sitten kun katsoo ne videot vielä… No niin, tässä tulee nyt rönsyilyä.
EA: Tämä on hyvä, ettei koe häpeä siitä esiintymisestään, joka voi jollekin olla sellainen juttu, että ei halua edes nähdä itseään, kun ei pidä siitä, miten esiintyy.
AK: Niin.
EA: Mutta sitten kun siihen tottuu ja harjoittelee, se onkin ihan ok.
AK: Kyllä, niinpä.
EA: Alkaa pitämään itsestään.
AK: Ja mikään ei kehitä paremmin kuin se, että oikeasti vaan lähtee tekemään ja sitten kun vielä julkaisee niitä omia juttujaan, se kehittää kaikista nopeiten. Semmoista pienten kynnysten ylittämistä.
OH: Me aloitettiin 90-luvun alkupuolella Teknologiakeskus Kareltekissa yrityshautomo. Me otettiin myynnin ja markkinoinnin ammattilaisia pitämään meidän yrittäjille sitä juttua, että kuinka sä myyt ja markkinoit itseäsi. Sitten siellä yksi (Swot Consultingin) [epäselvää] kaveri otti videokameran siihen eteen ja pakotti jokaisen vetää vartin pitching siitä omasta jutusta, mitä oli. Meillä pari yrittäjää lähti pois sieltä, kun ne häpesi sitä niin kovaa.
AK: Joo, se on kauhea paikka.
OH: Ne ei ollut ikinä tottunut siihen.
AK: Joo, se oli aika kova iso ensimmäinen kynnys. Pienemminkin voi aloittaa. Ei tarvi lähteä sitä ensimmäistä videota julkaisemaan ja pitchaamaan, vaan voi puhua ihan luontevasti omia juttuja.
EA: Nyt meillä nousee sukupolvia, joille itsensä esille tuominen on ihan luonnollista ja esiintyminen ja puhuminen ja kameran käyttö.
AK: Joo.
OH: Toisaalta ei se kaikille ole.
EA: Ei ole. Sekin on totta.
AK: Mä kanssa mietin, että sitten taas se voi olla, että monella on se, että mä olen tässä kameran edessä esittämässä jotain, mutta onko se se aito itse, se oma sydämen palo ja semmoinen henkilökohtainen missio, mitä tuodaan esiin. Harvemmin välttämättä se.
EA: Todellinen minä ja sitten haaveminä ikään kuin.
AK: Nii [naurahtaa].
OH: Mulle kävi joskus aikanaan mä olin jossain testeissä ja mut valittiin yhden putiikin toimariksi siinä. Silloin se testaaja sanoi mulle, että sä olet omissa housuissa jo, että sä ole löytänyt omat housut.
AK: Joo.
OH: Se avasi mulle tavallaan sen, että mä tunnistan jo sen, mikä mä olen. Mä hyväksyn itseni. Mä olen tällainen ylensyönyt pygmi alun perin Tampereelta [Anja nauraa], mun ääni on vähän perseestä ja niin poispäin, mutta silti me tehdään tässä podcastia.
AK: Joo-o
OH: Jollain tavalla vaan sieltä löytyy sitä voimaa.
AK: Joo ja se onkin se ydin, mitä mä tällä hetkellä teen: autan yrittäjiä löytämään sen oman ytimensä, mikä on se oma sydämen palo. Siihen liittyy just itse asiassa tämä meidän tämän päivän aihe. Tavallaan moni ihminenhän palaa loppuun sen takia, että ne ei tee sitä, mitä ne rakastaa. Ne ei tiedä, ketä ne on. Ne ei tiedä, mitä niiden on tarkoitus tässä elämässä tehdä, ja sitten tehdään monta eri juttua, mikä on ihan fine. Välillä pitääkin varsinkin alussa kokeilla eri juttuja, erilaisia kohderyhmiä, asiakkuuksia, erilaisia palveluita, mutta sieltä kannattaa etsiä koko ajan sitä omaa ydintä ja rajata ja keskittyä niihin asioihin, mitä oikeasti rakastaa tehdä, koska siihen liittyy tosi, tosi paljon asioita. Jos olette kuullut vetovoiman laista, että se, mihin sä keskityt, sitä sä saat ja sitä sä houkuttelet, mitä sä annat, mitä sä ajattelet, teet, sanot ja manifestoit. Tavallaan se, että sä teet sitä, mitä sä rakastat, sä kutsut puoleesi lisää sitä, mitä sun kuuluu tehdä ja sä menestyt siinä. Tavallaan se, mitä sä teet lähettää viestiä universumille, joka lähtee sitten auttamaan. Kaikki tietää semmoiset, että ai mä just ajattelin, että… semmoiset muka sattumat, missä sä olet just sanonut, että vitsi mä haluaisin muuten jotain tai mä lähden tekee tätä juttua nyt vahva päätös ja innostus. Sitten sulle alkaa tulla yhtäkkiä sellaisia sattumia, että ai mulle tuli tämmöinen ihminen tähän, joka itse asiassa pystyy auttaa mua tämän asian kanssa ja ai, mulla tulikin rahaa nyt tuolta niin, että mä voin tehdä tämän. Universumi lähtee auttamaan sua siinä asiassa, mitä sä oikeasti haluat tehdä silloin, kun sulla on se vahva tunne siinä mukana. Plus että sä voit itse paljon paremmin, kun sä teet niitä asioita, mitä sä rakastat. Silloin ei pala välttämättä loppuunkaan.
EA: Miten sitten jos se innostuksen ja kiinnostuksen kohde vaihtelee kauhean usein? Onko se tilanne ok, että se maali, mitä haluaa tavoitella, liikkuu koko ajan?
AK: Voi se vaihdella joo. Puhuttiin aikaisemmin niistä pienistä askelista. Kun sä otat ne ensimmäiset pienet askeleet sitä kohti, mitä sä nyt rakastat tehdä, se voi olla, että se kasvaa ja lähtee johonkin toiseen suuntaan, mutta se ei olisi ikinä lähtenyt sinne, jos et sä olisi tehnyt sitä ensimmäistä valintaa. Tavallaan sua ohjataan sen kautta, mihin sun sydän vie.
EA: Kyllä, kyllä. Pari viikkoa sitten keskusteltiin tämmöisestä kuin sarjainnostuja. Mietin tätä, mitä mä äsken sanoin sitä kautta…
AK: Joo.
EA: …että tavallaan innostuu uusista asioista, mutta se innostuminen itsessään on se, mikä on se vahva juttu.
AK: Joo.
EA: Sitten ei jaksa eikä kiinnosta viedä niitä asioita kauhean pitkälle eteenpäin ja tehdä ikään kuin loppuun, kun taas on sitten uusi kiinnostuksenkohde löytynyt.
AK: Niin. Voi olla, että tuossa on sitten [naurahtaa] jostain muusta kyse. Mitä mä sanoisin. Tavallaan pitää myös kill your darlings. Jos ei ole oikeasti mitään järkeä niissä kaikissa jutuissa, miettii oikeasti sitten järjelläkin sydämen lisäksi sitä, että mistä näistä asioista mä otan kiinni ja mihin mä nyt keskityn. Itsekin olen tosi monia ideoita, hyvä tilaisuuksia, varmasti hyviä yhteistyökuvioita ja monia asioita hyljännyt ihan sen takia, että mun on pitänyt priorisoida. Se oli itse asiassa yksi aihe, mistä mä halusin puhua täällä, että kaikilla on ihan järjettömät tehtävälistat. Yrittäjällä varsinkin kun lähtee digibisnekseen, se on uskomatonta, miten monta pikku klikkiä pitää muistaa tehdä monessa kohdassa ja mitä kaikkea liittyy. Silloin nimenomaan täytyy priorisoida, että mikä just nyt on mulle kaikista tärkeintä. Ei välttämättä riitä aika aina siihen, että nyt mä viilaan noita mun kotisivuja uudestaan ja uudestaan, vaan sun pitää keskittyä siihen, että sä mietit kampanjaa tai sä mietit ennakko markkinointia ja sitä myyntistrategiaa ja lasket sitä, mistä sulle pitää tulla rahaa. Välillä se on se prioriteetti semmoisen laajemman kehityksen tai rönsyilyn sijasta.
OH: Mä olen saanut sparrata monia yrittäjiä. Mä olen niillä teettänyt semmoisen tyhmän tehtävän, että kirjoittakaa lapulle se, mitä te haluatte.
AK: Ei se ole tyhmä tehtävä. Hyvä tehtävä.
OH: Siis ihan yksi virke tai muutama asia. Laittakaa kirjekuoreen ja sulkekaa. Pistäkää kirjahyllyyn tai johonkin. Sitten aukaisette viiden vuoden kuluttua tai kymmenen vuoden kuluttua. Saa aukaista tänä ja tänä päivänä, ja katsoo, oletko sä päässyt siihen.
AK: Joo.
OH: Aika moni on jälkikäteen soittanut, että ne on päässyt siihen. Tavallaan sitä kautta se sisäinen priorisointi löytyy sieltä jollain lailla, kun se on päättänyt, että tätä mä haluan.
AK: Joo.
EA: Alkaa toimia ikään kuin tavoitteen mukaisesti, vaikkei se tavoite ole edes hirveän konkreettinen välttämättä.
OH: Just näin.
AK: Joo.
EA: Alkaa syntyä asioita ja just toi, mitä Anja sanoit, että universumi alkaa tukea niitä.
AK: Niin, se on manifestointia sekin, että kirjoittaa sen lapun.
OH: Just näin. Sä julkaisit jossain vaiheessa tosi mielenkiintoisen… Sä teit jonkun pienen retken, oliko se Kolille vai mihin?
AK: Joo.
OH: Ja sä löysit sieltä jotain semmoista hämmästyttävää, jota mä en uskonut, että kukaan löytää. Uskallatko sä kertoa vähän, mitä sä löysit sieltä?
AK: Apua. Mitä mä olen julkaissut? [naurua] Mikä se oli?
OH: Eikö se ollut tämä shamanismi ja tähän liittyvä?
AK: Niin.
OH: Nämä shamaanirumpua ja joku tällainen.
AK: Joo. Se liittyi siihen, että reilu vuosi sitten mä olin yhdellä retriitillä, missä mulla käynnistyi tosi voimakas henkinen herääminen ja sen alkoi tapahtua kaikenlaista. Sitten tosiaan seuraavassa helmikuussa noin vuosi sitten kävin Kolilla tekemässä ensimmäisen rummun ja aloin yhdistää tähän bisneskoulutukseen shamanistisia hoitoja, kun siihen tuli vain kutsu. En lähtenyt sitä hakemaan, mutta kolme vuotta sitten erosin ja siihen on liittynyt tosi paljon haasteita elämässä ja tuli tosi voimakas tai paha burnout siinä 2019 kesällä. Siitä sitten oli pakko lähteä kehittämään vähän itseään henkisesti, purkamaan niitä uskomuksia, mitä on elämän varrella tullut ja lähteä sitä henkistä puolta kehittämään. Sitten tosiaan yhdellä retriitillä lähti semmoinen kundaliini-awakening käyntiin. Sen kautta alkoi tulla sitten kaikenlaisia energioita ja aloin tehdä hoitoja. Hoidin ensin itseäni ja sitten aloin hoitaa muita ihan silleen intuitiivisesti ja itsestään lähti käyntiin semmoinen. Sitten alkoi nähdä asioita vähän eri tavalla ja nähdä enemmän ja aistia energioita myös ihmisistä. Nythän mä olen yhdistänyt sen tähän bisnesvalmennukseen just sillä, että mä autan ihmisiä löytämään sen oman ytimensä ja yhteyden sinne omaan korkeampaan minään ja universumiin niin, että kuulisi sen ohjauksen, että mihin suuntaan mun on tarkoitus mennä, ettei lähtisi sinne rönsyilyyn, vaan saa syvemmän yhteyden siihen omaan sielun tehtävään.
OH: Mun mielestä toi on niin upea juttu. Tuossa on sellainen niche, jota jokainen yrittäjä jollain tavalla kaipaa itsessään. Mä olen tyhmä insinööri ja mä ajattelen insinöörimäisesti, että tämä laite laitetaan näin toimimaan ja sillä hyvä, ja niche tulee siitä, että sinne rakennetaan joku bluetooth-järjestelmä tai joku NFC-juttu mukaan siihen [Anja nauraa]. Tämä on mun ajatusmalli.
AK: Niin.
OH: Toi on mun mielestä niin hieno, upea, että sä rakennat tavallaan siihen bisnekseen, siihen bisneskouluun vedät tuollaisen ihan uuden asian mukaan. Toi vaikuttaa tosi hienolta. Mitä sun asiakkaat on tykännyt, todennut? Varmaan hyvää.
AK: Kyllä, on todella hyvää palautetta tullut. Monella yrittäjällähän on vuosien stressi kertynyt omaan kehoon. Kaikki tietää, että tunteet kertyy kehoon ja stressi aiheuttaa sairauksia, mutta kun niitä päästään purkamaan, päästään siitä kaikesta taakasta, mitä vuosien varrella on tullut, silloin pystyy paremmin uudistumaan. Kun päästää siitä, mikä on vanhaa ja mitä ei tarvita enää, saa puoli itsessäkin päästä esiin ja syntyä. Nyt eletään jänniä aikoja. Nyt monella ihmisellä henkinen kehitys on lähtenyt tosi voimakkaaseen käyntiin. Voi olla, että tulee myös semmoista kärsimystäkin siitä, että ne vanhat asiat on taakkana. Moni haluaa lähteä vähän uusille urille oman yrityksenkin kanssa. Lähteä enemmän vaikka valmentamaan, jos on aikaisemmin tehnyt jotain teknisempää, mikä se sitten olisikaan.
OH: Joo, tämä aika on muuttanut.
AK: Kyllä.
OH: Tämä on uudistanut tosi montaa…
AK: Joo.
OH: …mutta kyllä uudistuminen vaatii myös paljon, paljon muuta kuin pelkkää sitä, että lähtee vain tekee. Jos mä olen vääntänyt vaikka webbisivuja aikaisemmin tai jotain muuta, koodannut aikaisemmin, mä lähden nyt valmentamaan koodaamista. Kyllähän se kovaa uudistumista tarvii.
AK: Joo.
OH: Kyllä se sieltä omasta päästä lähtee, koska…
EA: Mä mietin, että aika paljon on puhuttu fyysisen suorituskyvyn ylläpitämisestä ja sen kehittämisestä, ja ehkä toi henkinen puoli on jäänyt vähän jopa taustalle siinä…
AK: Joo.
EA: …ja kuinka sieltä voi ammentaa voimavaroja.
AK: Kyllä.
EA: Mielenkiintoista.
OH: Kuin sä näet itse, että jos jakaisi sen yrittäjän työpäivän sanotaan nyt, että aikaa on siihen yrittämiseen kymmenen tuntia päivässä suunnilleen, kuusi päivää viikossa. Me tiedetään, että aika moni yrittäjä tekee aika pitkää päivää ja ehkä ne vapaapäivät ja lomat jää vähän vähemmälle. Kuinka sä itse jaat oman aikasi? Teetkö sä sitä suorittamista kuinka paljon ja kuinka paljon sä pidät itseesi henkisesti voimissa? Jos ajattelee viikon osalla tai kuukauden osalla, varaatko sä itsellesi kuinka paljon aikaa sellaiseen henkisten voimavarojen ylläpitoon ja kyvykkyyksien kasvattamiseen? Oletko sä ajattelut ollenkaan tällain? Mua kiinnostaisi. Mä olen liikaa tämmöinen suorittava tyyppi.
AK: Joo, tämähän nyt, mitä mulle on tapahtunut tässä viimeisen vuoden aikana, on vaikuttanut muhun niin, että mä en pysty enää suorittamaan, en pysty enää puskemaan ollenkaan. Sitähän mä olen tehnyt monta vuotta yrittäjänä ja palanut sen takia monta kertaa loppuun. Tavallaan nyt kaikki, mitä mä teen, lähtee siitä intuitiosta ja inspiraatiosta, että tämä on nyt se, mitä mä haluan tehdä. Yksi kerta esimerkiksi mä päätin, että no niin nyt mä lähden tekee tätä kampanjaa, nyt mä lähden markkinoimaan tätä kurssia. Päätin, että nyt mä teen myyntivideon siihen ja otin kameran ja kaikki oli tosi hyvin, mutta sitten mua rupesi ärsyttää ihan hirveästi ja mä tajusin, että mulla tulee nyt ohjausta, että mun ei tarkoitus tehdä tätä, joten mä tein toisen videon. Itse asiassa käytin tämän Aito minä -bisnesvalmennuksen siltä istumalta, että okei mun on nyt tarkoitus tehdä näitä, missä mä yhdistän tämän. Mä käytän tosi paljon päivästäni meditointiin ja henkisen hyvinvoinnin kehittämiseen, koska se on mulle tosi tärkeä. Se ohjaa mua eteenpäin.
OH: Hieno. Entäs sä Eki? Käytätkö sä aikaa (jos ajattelee) [epäselvää] omaa duunipäivää? Mulla jää ihan selkeästi tosi vähille ja välillä sitten yöllä pyörii ne asiat päässä, kun ei ole päivän aikana yhtään levännyt.
EA: Mulla on täsmälleen sama kuin sulla Otto.
OH: Joo.
EA: Tässä itse asiassa pari kolme päivää sitten oli semmoinen tilanne, että piti oikeasti miettiä, mitä voi priorisoida. Sitten mä mietin, että nämä kaikki jutut on tärkeitä, en mä voi jättää näistä mitään tekemättä. Priorisoi siinä nyt sitten jotain. Eli mun pitäisi ehdottomasti opetella kuuntelemaan itseäni paremmin.
OH: Joo.
AK: Joo.
OH: Tämä on tosi upeata, että Ekillä on kova ammattitaito tuolta markkinoinnista ja mä ehkä tiedän jotain siitä liiketoiminnan kehittämistä ja niin poispäin, mutta on tosi upeata, että meillä on ammattilaisia myös toisella puolella, koska me liian usein unohdutaan siihen suorittamisen tielle.
AK: Mm.
OH: Mun mielestä se oli ihan järkyttävä se, oliko se Huawein Suomen maajohtaja, joka totesi, että sata tuntia viikossa tehdään duunia tuosta vain.
EA: Joo. Muistan tämän keskustelun.
AK: Kyllä se aina kumuloituu se tilanne, että mitä pidempään sä teet töitä, sitä pidempään sä tarvit taukoa. Jos sä pusket viisi vuotta, sitten sä tarvit toipumiseen viisi vuotta ja sama pätee, jos sä pusket yhden päivän, seuraava päivä on sitten aika väsynyt.
OH: Just näin.
AK: Sen mä halusin vielä sanoa, että mun hyvinvoinnin tosi isoja päätöksiä on ollut ylipäätään se, että on lähtenyt yrittäjäksi ja saa päättää itse, mitä tekee, mutta se toinen iso päätös oli se, että lähtee digibisnekseen, koska siinä sä pystyt oikeasti tuottamaan itsellesi passiivista tuloa, jonka turvin sä voit oikeasti jossain kohtaa ottaa vähän enemmän vapaata. Kun sulla tulee joka kuukausi monta tuhatta euroa, sä tiedät vaikka puoli vuotta eteenpäin, että mulla tulee nuo, silloin voi ottaa vähän iisimmin.
EA: Just.
OH: Hieno opetus.
EA: Hyvä.
OH: Tämä oli upea jutella. Kiitos Anja.
AK: Kiitos, kun kutsuitte.
OH: Kerro nyt vielä, mistä löytää lisää tietoa sun jutuista, koska meidät löytää Ekin kanssa Metropoliasta ja Oona 2 -hankkeesta, mutta jos joku kiinnostui nyt sun jutusta, kerro nyt se nettisivu, mistä sut löytää, kun…
AK: Joo, ehkä se…
OH: …mä en osaa hitto soikoon sanoa edes sukunimeä.
AK: Bisneskoulu.fi eli ihan b, i, s, bisneskoulu.fi. Sieltä löytää varmasti joka paikkaan, mihin haluaa löytää, somekanaviin ja on mulla anjakadziolka.fi, missä on palautteita shamanistista hoidoista, mutta se on ehkä vaikeampi muistaa.
OH: Jes. Alright kiitoksia Anja ja kiitoksia Eki. Me ollaan tässä about valmiita. Ei muuta kuin palataan seuraavan podcastin yhteydessä. Muista kuunnella. Moi moi.
EA: Jes, kiitos. Moi moi.
AK: Kiitos. Moi.
Ei kommentteja