Auditointipäiväkirja 2: Pitääkö auditointia jännittää?

Karvin johtava arviointiasiantuntija Mirella Nordblad keskustelee Metropolian toiminta-arkkitehti Virve Kentan kanssa auditoinnista. Podcastissa kuullaan auditoitavana ja auditoijana olemisesta.
Käsikirjoitus:
Virve Kentta
Anna Zaikova
Podcast tiedostona: Lataa omalle laitteellesi (22.9MB)
MetroPodian RSS-syöte: RSS
[äänite alkaa]
Puhuja 1 Virve Kentta
Puhuja 2 Mirella Nordblad
Puhuja 1 [00:00:25]: Tämä on Metropolian auditointi päiväkirja. Metropolia valmistautuu ulkoiseen auditointiin. Tässä podcastissa me ihmettelemme näitä auditointi juttuja rennolla ja uteliaalla otteella. Tänään minulla on vieraana Mirella Nordblad, Karvista, johtava arviointiasiantuntija. Tervetuloa Mirella.
Puhuja 2 [00:00:47]: Kiitos.
Puhuja 1 [00:00:48]: Kerrotko ensin vähän Karvista? Mitä Karvi tekee ja sinun työstäsi. Mitä johtava asiantuntija tekee?
Puhuja 2 [00:00:57]: Joo. Karvi on viranomainen joka vastaa koulutuksen arvioinnista Suomessa. Varhaiskasvatuksesta korkeakoulutukseen. Itse työskentelen johtavana arviointiasiantuntijana korkeakoulutuksen parissa. Ja olen myös auditointien prosessivastaava. Hyvin vahvasti minun tehtävät liittyvät korkeakoulujen auditointeihin. Työskentelen itse projektipäällikkönä monissa auditointiprojekteissa ja sitten minulla on laajempia vastuita, liittyen tähän auditointien prosessien kehittämiseen.
Puhuja 1 [00:01:37]: Joo. Voisitko sinä kertoa ihan käytännössä, vaikka sinun normaalista työpäivästä? Mikä on arviointiasiantuntijan normaali työpäivä? Se pitää sisällään varmaan yhteydenpitoa korkeakouluihin? Mitä sinä teet tavallisena arkipäivänä?
Puhuja 2 [00:01:54]: Paljon erilaisia tehtäviä. Saattavat liittyä tiettyihin auditointiprojekteihin. Riippuen siitä auditointiprojektin vaiheesta. Saattaa olla auditointiryhmän kokousten valmistelua. Yhteydenpitoa korkeakouluun. Esimerkiksi lähestyvässä auditointivierailussa on hyvin tiiviit yhteydet sinne korkeakoulun yhteyshenkilöön. Sopimusten laatimista. Raporttien kirjoittamista. Hyvin laajasti erilaisia itse arviointiprosessiin liittyviä.
Puhuja 1 [00:02:38]: Joo. No mitä sitten, kun ihmisillä on usein sellainen ennakkoajatus, että laadunhallinta ja auditoinnit olisivat vähän sellaisia tylsiä ja kuivia asioita. Kyllähän me tiedetään, että laadunhallinta voi olla hyvinkin kiehtovaa. Jos siihen vaan asennoituu sillä tavalla ja ajattelee sitä sen oman työn ja oman organisaation kehittämisenä. Onko sinulla jotain sellaisia asioita, joista sinä olet erityisesti innostunut tällä kentällä? Mitkä sinua elähdyttää? Milloin sinä innostut tai milloin sinä olet viimeksi hyvällä tavalla hämmästynyt? Että wau, tällaista.
Puhuja 2 [00:03:22]: Kyllä minä aika usein olen hämmästynyt, että miten mahtavia asioita meidän suomalaisissa korkeakouluissa tehdään. Todella innovatiivisia asioita, uutta ajattelua. Myös olen hyvin vakuuttunut suomalaisista opiskelijoista. Minulle yleensä paras palaute on, kun kuulee korkeakoululta jotenkin, että se arviointi on osunut. Tunnistetaan oma korkeakoulu raporteista. Ja se miten se auditointiryhmä ja me olemme onnistuneet näkemään korkeakoulun sellaisena kuin se on. Tuotu esiin niitä onnistumisia ja vahvuuksia, mutta myös onnistuttu määrittelemään kehittämisen kohteita. Se on ehkä se paras palaute. Opiskelijathan ovat aina ihania ja avoimia. Sieltä tulee kyllä sitä suoraa palautetta.
Puhuja 1 [00:04:39]: Joo. Opiskelijat ovat monesti meille monesti se syy miksi me olemme olemassa.
Puhuja 2 [00:04:46]: Juuri näin.
Puhuja 1 [00:04:49]: Se on tavallaan se ihan keskeisin asia. Mennään sitten tuohon auditointimaailmaan vähän syvemmälle. Te kerrotte Karvissa, että teidän toiminta perustuu kehittävän arvioinnin periaatteeseen. Avaisitko sitä vähän, mitä se käytännössä tarkoittaa, kun puhutaan kehittävästä arvioinnista?
Puhuja 2 [00:05:14]: Joo. Eli auditoinnin keskeinen tavoite on tukea korkeakouluja. Niiden toiminnan kehittämisessä. Tämä on se lähtökohta myös meidän toiminnalle. Me halutaan, että meillä Suomessa on mahdollisimman korkealaatuinen korkeakoulujärjestelmä. Kehittävän arvioinnin periaatteet, jotka ohjaavat monella tapaa sitä, miten me suhtaudumme auditointiin. Siinä on tietynlainen arvoperusta. Semmoiset periaatteet, jotka ohjaavat sitä prosessia ja meidän ajattelua. Yksi keskeinen periaate on luottamus. Meillä on täysi luottamus korkeakouluihin ja että se arviointikohteen ja arvioijan välinen luottamus on kehittävässä arvioinnissa merkittävä. Semmoinen periaate. Tämän lisäksi nostaisin myös osallisuuden ja omistajuuden näkökulmat. Eli lähtökohta on se, että korkeakoulu vastaa omasta toiminnastaan ja sen laadusta. Me ei ulkoa päin voida ohjata, miten sitä laatua korkeakoulussa kehitetään. Kehitys tapahtuu siellä toiminnassa ja korkeakoulut toimijana ovat siinä keskiössä. Se lähtökohta on myös se, että se arviointi perustuu korkeakoulun omiin tavoitteisiin. Mihin se pyrkii? Ja auditoinnilla tulemme katsomaan, miten te siinä onnistutte. Osallisuus ja eri näkökulmat tulevat eri auditoinnin prosesseissa näkyviin. Se tulee siinä vaiheessa, kun tätä kansallista auditointimallia suunnitellaan. Kuullaan kaikkia keskeisiä sidosryhmiä ja pyritään siihen, että meillä Suomessa on tarkoituksen mukainen malli, millä korkeakouluja arvioidaan. Se osallisuus tulee siinä toteutuksessa. Meillä on auditointiryhmässä korkeakoulusektorin edustus. On opiskelijajäsen ja korkeakoulun ulkopuolisen työelämän jäsen mukana näissä ryhmissä. Sitten toisaalta auditointivierailuissa on tärkeää, että me saamme läpileikkauksen korkeakouluun. Me tapaamme eri ryhmiä. Opiskelijaryhmiä, eri henkilöstöryhmien edustajia. Tapaamme johtoa. Keskeisiä sidosryhmiä ja niin pois päin. Me haluamme tietoa eri puolilta orgianisaatiota, että miten teillä asiat toimivat. Missä te onnistutte ja missä olisi mahdollista parantaa ja kehittää. Tässä kehittävässä arvioinnissa me pyritään siihen, että me haluamme tukea sitä korkeakoulun toiminnan kehittämistä. Siinä se itse prosessi on tärkeä. Tietysti myös se miten korkeakoulu itse suhtautuu auditointiin mahdollisuutena saada ulkopuolista palautetta toiminnastaan. Ja myös me sitten yritämme kunnioittavasti toteuttaa sitä auditointivierailua ja toisaalta keskeistä ovat ne tulokset. Että me annamme osuvaa palautetta toiminnan kehittämiseksi. Tässä ehkä nämä keskeiset näkökulmat kehittävästä arvioinnista.
Puhuja 1 [00:09:25]: Joo siellä on kivoja. Sinä nostit, sanoit kunnioittava suhtautuminen. Se kuulosti kivalta. Ja sitten se osallisuus, että siinä arviointiryhmässä on paljon jäseniä jotka ymmärtävät korkeakoulun toimintakenttää. Katsovat asioita korkeakoulun näkökulmasta. Kerroitkin oikeastaan miten kehittävä arviointi tulee vierailun aikana esille. Sitten minä kuulin sellaista, että korkeakoulujen laadunhallinnassa korkeakoulujen autonomia on paljon esillä. Sitäkin sinä sivusit. Voisitko sinä siitä autonomista ja laadunhallinnasta sivuta sitä, mitä se käytännössä tarkoittaa? Minä olen esimerkiksi kuullut sitä, että aina silloin tällöin ihmiset jotka tulevat isojen standardien laatuajattelun maailmasta korkeakouluihin töihin. Sanotaan vaikka yrityksistä tulee ihmisiä meille töihin. Sitä ehkä ihmetellään, että miksei se laadunhallinta ole säädellympää? Ja miksei siellä ole enemmän määritelty niitä tavoitteita? Liittyykö se siihen autonomiaan?
Puhuja 2 [00:10:58]: Se liittyy tietysti autonomiaan, mitä me kunnioitamme. Sitten se liittyy minun mielestäni siihen, miten me ymmärrämme laadun käsitteen. Toisaalta myös laatukulttuurin. Eli se lähtökohta on se, että te tiedätte parhaiten toisaalta, että millainen järjestelmä ja tapa ylläpitää ja kehittää toimintanne laatua sopii parhaiten teidän organisaatioonne. Niin kuin aiemmin totesin, niin se vaatii yksilön ja yhteisön sitoutumista yhteiseen asiaan ja laadun kehittämiseen. Se ei ole sellaista, mitä me pystyttäisiin määrittelemään tai ohjaamaan korkeakoulujen ulkopuolelta. Tämä on ainakin minulle aika tärkeä asia.
Puhuja 1 [00:12:06]: Joo, se on totta. Sitä kritiikkiä, että se olisi pehmeä, se laadunhallinnan lähestyminen silloin kun se tulee sieltä kehittävän arvioinnin suunnasta. Se tässä on mitä ehkä joskus keskusteluissa käydään läpi ja mitä siellä on taustalla. Korkeakoulujen tulee itse linjata omata tavoitteensa ja se laadunhallinta. Autonomia ohjaa meitä tekemään sitä.
Puhuja 2 [00:12:36]: Kyllä. Ja toisaalta sitten jos ajattelee, että mihin me pyrimme? Me pyrimme siihen, että me haluamme tukea jatkuvaa kehitystä ja toiminnan parantumista. Että me pääsemme siihen, niin kehittävä arviointi, joka osallistaa toimijoita siihen arviointiprosessiin ja tunnistamaan omia vahvuuksiaan ja kehittämisen kohteita. Tukee paremmin sitä tavoitteen saavuttamista, verrattuna sitten enemmän standardoituun malliin. Niin kuin tämä iso järjestelmä.
Puhuja 1 [00:13:17]: Entäs sitten, kun lähdemme kohti auditointia? Meillä on ajatuksena, että läpäisemme ja tietysti joskus jännitetään sitä, että mitä jos emme läpäise. Eli se läpäisyn ajatus kuitenkin kuuluu myös tähän. Onko ne ristiriidassa vai mistä se tulee? Sinä olet joskus käyttänyt sanontaa, että sillä on kuitenkin hampaat sillä asialla. Mitä se läpäisy tässä kontekstissa tarkoittaa ja tuo?
Puhuja 2 [00:13:58]: Meillä Suomessa on vahvat kehittävän arvioinnin lähestymistapa arvioinnissa. Mutta tämä on ulkoista arviointia. Ja ulkoisessa arvioinnissa on, sanoisin melkeinpä aina, jonkinlainen tilivelvollisuuden näkökulma. Tuotetaan sitä tietoa omasta toiminnasta avoimesti. Mutta meillä ehkä enemmän painotetaan kehittävän arvioinnin lähestymistapaa. Toisaalta tämä on kriteeriperustaista arviointia. Eli tätä arviointia ohjaa hyvin vahvasti kansalliset auditointi kriteerit. Se ohjaa niitä kysymyksiä, mitä siellä auditointivierailulla kysytään ja sitten toisaalta mistä tämä auditointiryhmä raportoi. Siinä on nämä kaksi lähestymistapaa, siinä auditoinnissa. Vahvemmin painotetaan sitä kehittävää arviointia. Tämä on ollut korkeakoulujen oma toive, että siinä on se läpäisykynnys.
Puhuja 1 [00:15:16]: Joo, ehkä se tavallaan ryhdistää sitä tekemistä. Kokeillaan, että miten tässä oikeasti menee. Mihin ne kriteerit sitten perustuvat? Me saamme auditointi käsikirjan ja siellä kerrotaan aika tarkkaan, että hyvät kriteerit ovat nämät ja nämä. Meillä on siellä riittämätön ja toisella puolella erinomainen. Se kriteeristö, tasoasteikko on kolmiportainen. Mistä se ajattelu nousee? Mistä ne kriteerit tulevat siihen auditointi käsikirjaan?
Puhuja 2 [00:15:50]: Joo, eli tämä malli on suunniteltu osallistavasti. Siinä oli suunnitteluryhmä aikanaan suunnittelemassa tätä ja erilaisia kuulemisia järjestettiin. Suomessahan on ollut auditointien ensimmäiseltä kierrokselta lähtien hyvin laaja kansallinen malli. Me ei olla pelkästään keskitytty siihen koulutukseen vaan myös se tutkimuskehittäminen ja innovaatiotoiminta ja yhteiskunnallinen vuorovaikutus ja vaikuttavuus. Osittain, erityisesti siihen koulutukseen liittyen, kriteeristössä näkyy tämän Euroopan tason viitekehyksen vaikutus. Eli osa tätä auditointitoimintaa on, että me osoitetaan, että meillä Suomessa on meidän korkeakoulujärjestelmässä toimiva laadunhallinta. Ja se toisaalta liittyy näihin Euroopan tason kriteereihin. Mutta sitten meillä on siellä kriteeristössä myös paljon tällaisia kansallisia painopisteitä. Mitä tässä suunnitteluprosessissa ollaan haluttu painottaa, näkyy sitten siinä kriteeristössä. Ajatuksena on, että läpäisyyn vaaditaan hyvä taso. Ja sitten se riittämätön ja erinomainen taso on kuvattu lyhyemmin.
Puhuja 1 [00:17:30]: Joo, hyvä. Tavallaan voidaan ajatella ja tiivistää niin, että vaikka on kehittävän arvioinnin periaate ja sitten myös läpäisyn vaatimukset. Ne muodostaa sen kokonaisuuden. Me emme ehkä pääse siitä mihinkään, että auditointi tarkoittaa, että meidän toimintaa tullaan ulkopuolelta arvioimaan. Me kerromme, mitä me ollaan, ja sitä arvioidaan. Testataan, että ovatko he oikeasti sitä, mitä he kertovat olevansa. Siihen liittyy sen auditointihaastattelu. Tämä on ehkä se kohta, mikä henkilöstöä korkeakouluissa oikeasti jännittää. Että, joudunko minä haastatteluun? Kysytäänkö minulta jotain? Mitä sinä haluaisit tässä kohtaa sanoa ihmisille, joita se jännittää ja kauhistuttaa? Että valintaanko minut. Mitä minä sitten teen?
Puhuja 2 [00:18:35]: Joo. Haluaisin sanoa, että ei tarvitse jännittää. Eli auditointihaastatteluun ei tarvitse opetella mitään ulkoa. Ei tarvitse osata mitään yksityiskohtia ulkoa. Ei tarvitse jännittää. Ei tarvitse valmistautua etukäteen. Ei tarvitse opetella yksityiskohtia ulkoa. Se mikä meitä kiinnostaa, on se arki korkeakoulussa. Kiinnostaa kuulla teidän ajatuksianne ja näkemyksiänne siitä, mikä teillä toimii hyvin. Missä te onnistutte. Ja sitten toisaalta missä voisi parantaa. Et se on oikeastaan tämän auditointivierailun ydin, mistä me ollaan kiinnostuneita.
Puhuja 1 [00:19:36]: Joo. Te haluatte aika laajaa kuvaa. Kun mietitään, että sinne tulee tosi laajasti myös haastateltavia ja toivotte, että siellä tulee esille kehittämisen kohteita. Ei tarvitse esittää vaan pelkkää sunnuntaipuolta. Voisiko näin ajatella?
Puhuja 2 [00:19:59]: Juuri näin. Eikä mitään ulkoaopettelua. Se näkyy aika helposti usein, jos asioita on opeteltu ulkoa. Rohkeasti ja aidosti voitte kertoa teidän arjesta. Sillä tavalla me voidaan antaa myös osuvaa palautetta. Että se arviointi osuu paremmina, jos vierailuilla ollaan aidosti keskusteltu asioista.
Puhuja 1 [00:20:37]: Joo ja eikö se ole niin, että olisi aika epäluontevaa tai epäluonnollinen tilanne, jossa ei ole mitään kehitettävää. Että kaikki olisi ihan priimaa. Olisiko se uskottavaa edes?
Puhuja 2 [00:20:49]: Ei varmaan. En ole yhdessäkään korkeakoulussa vielä ollut. Olen aika monessa korkeakoulussa vieraillut ja sadoissa auditointihaastatteluissa ollut mukana. Ei ole yhtäkään korkeakoulua Suomessa, jossa asiat olisivat täydellisesti. Se on minun mielestä myös tämän auditoinnin luonne. Se on osoitus siitä, että on kypsä korkeakoulu. Se laatukulttuuri on edistynyt, kun osaa tunnistaa niitä asioita, mitä pitäisi kehittää. Ja niihin tartutaan. Se on ehkä tässä se tärkein.
Puhuja 1 [00:21:35]: Joo hyvä. Me ollaan käyty läpi näitä teemoja. Olemme päätyneet johtopäätöksiin, että siellä on sitä kehittävää arviointia. Pehmeämpää puolta. Sitten siellä on läpipääsyyn vaatimukset ja tietyt kriteerit. Erityisesti se, että rehellisyys ja aitous kuitenkin kannattaa. Kehittämiskohteet toivottavasti vie korkeakouluja aidosti eteenpäin.
Puhuja 2 [00:22:11]: Joo ja minä olen huomannut myös sen, että auditointiryhmät arvostat sitä, kun huomataan, että ollaan myös itsekriittisiä ja rehellisiä. Se on semmoista avointa rehellistä keskustelua vierailulla. Sitä arvostetaan.
Puhuja 1 [00:22:29]: Joo. Eikö ole näin, että jos siellä vierailulla joku jäsen haastateltavasta ryhmästä ei pysty vastausta antamaan niin sitten voidaan sitä yhdessä pohtia? Että se ei ole sellainen kuulustelutilanne vaan keskustelutilanne. Ei ole mitään oikeita vastauksia. Voi hyvin pyytää ryhmän jäseniä kysymään kysymyksiä uudelleen, jos ei ole ymmärtänyt jotain. Me pyrimme dialogiin. Ryhmillä on usein myös aikapainetta, paljon eri teemoja mitä pitää yhden haastattelun aikana käsitellä.
Puhuja 1 [00:23:22]: Kiitos. Tästä tuli meille paljon hyviä vinkkejä ja fiilistä millä mennä eteenpäin. Mennään kohti haastattelua, vaikka tämä koko matka on tärkeä. Onko se sitten kirsikka kakussa vai rusina pullassa? En tiedä. Mutta kiitos Mirella. Kiitos kun tulit meille kertomaan näistä asioista. Kiitos sinulla joka olit kuuntelemassa tätä. Näin me ollaan selvitelty tätä auditoinnin taustalla olevaa suurta periaatemaailmaa. Seuraavassa jaksossa me menemme ihan yksittäisen opettajan näkökulmaan. Meillä on tarkoitus haastatella lehtoria. Miten laadunhallinta hänen arjessaan näkyy? Pysy kuulolla ja laita palautetta ja aihetoiveita. Nähdään, kuullaan. Ensi kertaan.
[äänite päättyy]
Ei kommentteja