Itsetuhoinen potilas ensihoidossa

A: Hei vaan kaikille ja tervetuloa kuuntelemaan meidän podcastia, me aiotaan puhua tänään itsetuhoisista potilaista ensihoidossa. Mä oon Anniina Veiss, ja opiskelen ensihoitajaksi Metropoliassa.
I: Joo moikka vaan kaikille munkin puolesta, mun nimi on Irène Tousignant, ja oon myöskin ensihoidon opiskelija ja toteutetaan tää podcast meiän opinnäytetyön toiminnallisena tuotoksena.
A: Jep, eli tänään keskustellaan vähän itsetuhoisista potilaista ja sitten niiden kohtaamisesta sekä ensihoidosta.
I: Keskustellaaks kuitenkin aluksi vähän siitä, mikä sai meidät valitsemaan mielenterveysteemaisen aiheen opinnäytetyöhön?
A: Joo ihmeessä, mä oon tehny paljon töitä opintojen aikana mielenterveyspuolella, ja se on musta ollu aika mukavaa, vaikka ensisijaisesti mulla onkin katse tuolla akuutin puolella.
I: Mulla on kanssa jonkun verran työkokemusta mielenterveyspuolesta ja sitten töissä ensihoidossa tulee toki nähtyä tämän potilasryhmän asiakkaita aika paljonkin, niin kiinnosti perehtyä aiheeseen vähän tarkemmin ja ymmärtää myös sitä potilaan puolta asiasta. Varsinkin kun meidän tutkintoon ei ihan hirveesti tähän aiheeseen liittyviä opintoja kuulu.
A: Jes, se on ihan totta, et meiän opinnoissa on aika vähänen tää määrä tälläsiä aiheita koskevia opintoja, mut pitäiskö meiän heti tähän kärkeen vielä eritellä, että mitä sillä käsitteellä itsetuhoinen oikeestaan tarkotetaan?
I: Joo, käydään ihmeessä läpi. Elikkä itsetuhoisuudella tarkoitetaan sellaista käyttäytymistä tai pyrkimystä, jonka seurauksena on itsensä vahingoittuminen ja sitten myös tarkoitukselliset omaa henkeä uhkaavat teot luokitellaan itsetuhosuudeks.
A: Juuri niin, ja sittenhään sen voi vielä jakaa suoraan ja epäsuoraan itsetuhoiseen käyttäytymiseen. Eli se epäsuora itsetuhokäyttäytyminen voi näyttäytyy esimerkiks niin et ottaa kohtuuttomia omaa terveyttä ja turvallisuutta vaarantavia riskejä. Ja sit suoraa käyttäytymistä on esimerkiks itsemurha-ajatukset tai –yritykset ja sit pahimmassa tapauksessa toteutunut itsemurha. Jonkin verran kirjallisuudes puhutaan myös onnistuneesta itsemurhasta, mutta mieluummin itse käytän tota toteutunut.
I: Joo ei oo kyl kovin kiva termi. Itsetuhoisuus ei siis itsessään oo mikään sairaus, mutta sille voi altistaa jokin yksittäinen tekijä tai sit monen eri tekijän summa. Itsetuhoisuus on ihmisen tapa käsitellä emotionaalista ahdistustaan ja pahaa oloa ja siihen päätyvä ihminen on voinut tulla esimerkiksi koulukiusatuksi, tai sit on voinut kokee jonkinlaisii paineita koulussa tai töissä, sit voi olla ihan parisuhde- tai perheongelmia, tai sit on voinu kokee vaikka jonkun suuren menetyksen esimerkiks jonkun omaisen kuoleminen tai sit et on lähteny vaikka työpaikka alta tai sit esimerkiksi jotkut on ihan väkivallan uhreiksikin joutunut.
A: Jep, tota itsetuhosuushan ei oo sairaus, mutta tutkimusten mukaan 90 %:lla itsemurhan tehneistä on jokin psyykkinen sairaus siellä taustalla. Eli mielenterveyden häiriöt ja itsetuhosuus kulkee ikään kuin käsikädessä.
I: Joo, just näin, mut tää ei kuitenkaan tarkota sitä, että kaikki mielenterveyden häiriöistä kärsivät ois jotenki itsetuhoisia.
A: Niin ja onneksi näin! Pitäiskö meidän puhuu sit näistä sairauksista, joita itsetuhosilla sit yleensä on?
I: Joo puhutaan ihmeessäpeli itsetuhosuus on oireena monessakin mielenterveyden häiriössä. Ja me ollaan täs meidän opinnäytetyössämme eritelty riskitekijöiksi mielialahäiriöt, psykoosisairaudet ja sit päihdeongelmat. Alotettaisko vaikka noista mielialahäiriöistä, kerroksä Anniina vähän niistä?
A: Joo, no mielialahäiriöistä päällimmäisenä pomppaa varmaan monilla mieleen masennus. Ja se onkin Suomessa taustalla kuudella kymmenestä itsemurhan tehneestä, joka on tietysti aika paljon. Masennus voidaan jakaa lievään, keskitasoiseen, vaikeaan tai psykoottiseen. Ja yleensä nää itsemurhaa tositarkoituksella yrittävät on psykoottisesti masentuneita, mutta niitä itsetuhoisia ajatuksia tai muuta itsetuhoisuutta voi esiintyä kaikilla noilla tasoilla. Sittenhän näitä masennusoireita esiintyy myös kaksisuuntasessa mielialahäiriössä
I: Joo niin esiintyykin. Siinä sairaudenkuvaan kuuluu vaihtelevin välein toisiaan seuraavat masennus- ja mania- tai hypomaniajaksot. Näillä potilailla itsemurhayritykset usein ajottuu just tonne masennus- ja sekamuotoisiin vaiheisiin. Mut entäs sitte ahdistuneisuushäiriöt, eiks niitäki esiinny kuitenki aika paljon?
A: Joo, esiintyy, koska itseasiassa neljäsosa meidän väestöstä kärsii siitä jossain vaiheessa elämää. Tos ahdistuneisuushäiriös on kuitenkin paljon ulottuvuuksia, eli se voi olla esimerkiks paniikkihäiriö, yleistynyt ahdistuneisuushäiriö tai traumaperäinen stressihäiriö. Itsetuhosuus ei varsinaisesti oo semmonen oire, joka mainitaan ahdistuneisuushäiriöiden oirekuvassa, mutta nää potilaiden on kuitenkin todettu olevan valtaväestöä suuremmassa itsemurhariskissä. Siirrytäänkö sit tonne psykoosien puolelle?
I: No toivottavasti ei nyt sentään psykoosin puolelle. Mutta psykoosisairauksista voidaan kyllä puhua. Näihin kuuluu esimerkiksi jo aiemmin mainitun psykoottisen masennuksen lisäks skitsofrenia sekä skitsoaffektiivinen häiriö. Skitsofreniahan on muutakin, kun pelkkiä harhoja. Se on monimuotoinen ja vakava psykiatrinen sairaus, joka ilmenee potilaalla esimerkiks harhaluuloina, sit aistiharhoina, hajanaisena ajatteluna ja puheena ja sit voi olla ihan semmosta levotonta motorista käyttäytymistä. Sen lisäks sairauteen kuuluu myös negatiivisia oireita. Tutkimusten mukaan 10 % skitsofreniaa sairastavista tekee elämänsä aikana itsemurhan.
A: Se on kyllä valitettavasti tosi paljon. Ja sitte skitsofreniapotilaat voi usein olla ensihoidolle aika haastavia, koska niillä niin usein on taustalla myös jotain päihdeongelmaa tai muita mielenterveyden häiriöitä. Sit lisäks vaikka en haluis edistää mitään stereotypioita, se on kuitenkin ihan totta, et he voi olla myös väkivaltaisia. Ja sit vielä tän kaiken päälle se kommunikointi voi olla vaikeeta niiden skitsofrenian negatiivisten oireiden takia. Joita on siis esimerkiksi aloitekyvyttömyys tai sosiaalinen vetäytyminen.
I: Joo nää on kyllä aika vaikeita juttuja. Sit on toki vielä skitsoaffektiivinen häiriöki, mut sitä esiintyy huomattavasti pienemmällä osalla väestöstä ja siks se onki ehkä vähn tuntemattomampi myöskin. Se on määritelty jaksottaiseksi häiriöksi, jonka aikana potilaalla esiintyy sekä skitsofrenian että vakavien mielenterveyden häiriöiden oireita kuten masennusta tai maniaa saman sairausjakson aikana. Siksi skitsoaffektiivisen häiriön oireisto ei mitenkään erikseen poikkea masennusta tai skitsofreniaa sairastavan oireista, vaan niitä siis esiintyy vaan samanaikaisesti.
A: Jep, ja koska sekä skitsofreniapotilailla, että kaksisuuntaista mielialahäiriötä sairastavilla on kohonnut itsemurhariski, niin sittenhän se on myös skitsoaffektiivisilla. Kansainvälisesti noin 5 % skitsoaffektiivisista tekee elämänsä aikana itsemurhan. Itsetuhosuudelle altistavat psykoosisairaudet taiskin olla tässä.
I: Joo niin tais olla, voitais siirtyy sit vaik päihdeongelmiin. Päihdeongelmaisethan on tuttu asiakasryhmä ensihoidolle myös mun ihan oman kokemuksen mukaan. Heistä myös moni on lisäksi masentunut ja sit voi olla sitä itsetuhoisuutta viel kaiken sen päälle. Jotkut päihdeongelmaiset kokee, että se itsemurha ois jotenki ratkasu kaikkiin sekä omiin, että läheisten ongelmiin.
A: Joo, ja sitte toisaalta se päihteiden käyttö voi myös olla joillekin tapa käsitellä sitä itsetuhoisuutta. Joskus viime vuosituhannen lopussa oli sellanen tutkimus, jonka mukaan yli puolella A- klinikan asiakkaista on ollu itsemurha-ajatuksia, ja joka neljäs on yrittänyt itsemurhaa. Ois mielenkiintosta kuulla, mikä tilanne tässä on nyt tänä päivänä.
I: Joo, ois mielenkiintosta, mut tähän opinnäytetyöhön me ei nyt löydetty tän uudempaa A-klinikan tutkimustietoa. Mut meillä taitaakin olla kaikki itsetuhoisuuden riskitekijät nyt läpikäytyinä. Pitäiskö puhua sitten siitä, miten tällaista itsetuhoista potilasta sitten ensihoidossa oikein hoidetaan?
A: Joom puhutaan ihmeessä siitä! Se kohtaaminen on tietty alusta asti tärkeää tehdä oikealla tavalla, mutta itsetuhoistenkin potilaiden ensihoito alotetaan somaattisen tilan kartottamisella ja vakauttamisella. Eli esimerkiksi jos joku potilas on yrittäny itsemurhaa lääkeyliannostuksella, niin alotetaan mahdollisimman nopeesti se hoito eli esimerkiks lääkehiili tai sit jos voi käyttää jotain antidoottia, niin tietenki se myös. Sitten kaikkien näiden toimenpiteiden ja juttujen jälkeen vasta alotetaan se psyykkisen tilan arviointi.
I: Joo näinhän se on. Sitten, kun potilaan somaattinen tila on tarpeeks vakaa, nii sit vast ensihoito voi alkaa ottamaan selvää potilaan psyykkisestä tilasta. Tärkeintähän tän potilasryhmän kanssa työskentelyssä on semmonen henkilökeskeinen potilaan kohtaaminen, sitten ensihoitajan kyky käsitellä mahollisia omia tunnereaktioita ammatillisesti, ja sitte ihan potilaan kanssa semmonen rauhallisuus, avoimuus, empaattisuus sekä rehellisyys on tosi tärkeitä piirteitä. Potilastilanteessa potilasta ei saa jättää missään vaiheess yksin ja sit hoitotoimenpiteiden aikana tulee olla rauhallinen ja kertoa jokaisessa vaiheessa potilaalle, että mitä tehdään ja miksi, että semmonen luottamuksellinen hoitaja-potilassuhde sit syntyisi.
A: Jep juuri näin ja sitte siinä kun haastatellaan, niin ei saa mitenkään kierrellä, eli asioista puhutaan niiden oikeilla nimillä. Eli vaikka tässä tapauksessa itsemurhana ja itsetuhoisuutena. Vois ehkä luulla, että näistä asioista niin suoraan puhuminen ois jotenkin riskialtista, mutta todellisuudessa siitä aiheutuu vaan se, että potilas tuntee ittensä kuulluksi ja ymmärretyksi, jonka myötä riski sille itsemurhalle vaan pienenee.
I: Joo näinhän se on. Ensihoidolle helpoin tapa selvittää sitä potilaan tilannetta on kysyä näitä kysymyksiä ihan suoraan eli esimerkiksi “Onko sinulla ollut itsetuhoisia ajatuksia?” tai “Oletko ajatellut satuttavasi tai oletko satuttanut itseäsi?” jasit jos potilas vaikka vastaa, että on satuttanu itseään tai vaikka viilellyt, niin sit voi vaikka pyytää näyttämään et missä ne jäljet on ja miten niinku vakavia ne on, et pystytään sit arvioimaan, et vaatiiks ne jotain hoito mahollisesti.
A: Joo ja vaikka kysytäänki näitä kysymyksiä, niin Annetaan sen potilaan ihan itse puhua, eikä johdatella keskustelua mihinkään suuntaan. Ja sit myöskin selvitetään, että mikä tai mitkä asiat on ajanu potilaan sit siihen tilanteeseen. Ja sit kaiken lisäks Samalla kun tätä arviota tekee, niin hoitajana pitää olla tarkkana siitä ympäristöstä, ettei siellä oo mitään mahollisuuksia potilaalle toistaa vaikka sitä itsemurhayritystä tai jotain muuta itsetuhosta käyttäytymistä.
I: Joo just näin ja sit toki on hyvä myös muistaa, että suurin osa itsemurhaa yrittäneistä potilaista ei oikeasti halua kuolla, vaan se on heille niinku semmonen avunhuuot enemmänkin. Ja sit sen takii potilaaseen tärkee luoda sitä uskoa heti ensikohtaamisesta alkaen, että kyllä täst tilanteesta selvitään. Ja kaikki itsemurhaa yrittäneet kuljetetaan kuitenkin aina päivystykseen psykiatriseen arvioon.
A: Jep, ja myöskin ne jotka ei haluais sinne lähteä. Tälläsis tilanteis konsultoidaan aina lääkäriä, joka voi sit tehdä M1 -lähetteen kuljetusta varten. Mielenterveyslaki määrittää Suomessa kaikkea tahdosta riippumatonta hoitoa, ja sille on kolme edellytystä. Niitä on todettu mielisairaus, joka on psykoottistasonen ja heikentää potilaan käsitystä itsestään ja ympäristöstään. Lisäks sen sairauden pitää olla siinä tilassa, et hoitamatta jättämisestä seurais merkittävä sairauden paheneminen tai uhka potilaan tai muiden turvallisuudelle. Ja sit se viimenen ehto on se, ettei muut mielenterveyspalvelut oo siihen tilanteeseen riittäviä tai soveltuvia.
I: Joo just näin, ja tämmösiä sairaustiloja, missä todellisuudentaju on jotenki häiriintyny, nii voi olla muun muassa delirium, sit ne skitsofreniaryhmän psykoosit, sit psykoottinen depressio niinku me tuolla ylhäällä mainittiin tai sit ihan vaikka päihteiden käytön aiheuttamat psykoottiset tilat. Ja lääkäri voi kirjottaa siis sen M1-lähetteen vaikka potilaalle ei olis viel mitään varmaa diagnoosia, että pelkkä epäilykin siitä riittää ja se lähete oikeastaan tarkottaa vaan sitä, että potilas tarvitsee tahdosta riippumatta toteutettavan psykiatrisen konsultaation. Ja M1-lähete tarkottaa aina sitä, että ensihoito kuljettaa sen potilaan sinne hoitopaikkaan, et se potilas ei voi ite hakeutua sinne hoitoon vaikka jollain taksilla tai pyytää omaista kuljettamaan, vaan se on sitten ensihoidon tehtävä hänet sinne viedä.
A: Jep ja näissähän tilanteissa voi myös tulla tarve Poliisin virka-avulle. Ja se mielenterveyslaki ohjaa myös poliisin toimintaa näis tilanteissa ja velvoittaa heitä antamaan sitä virka-apua, jos ensihoidol on jotenki syytä epäillä, että kuljetuksen aikana tulee tarvetta voiman käytölle tai jotain vastaavaa.
I: Joo nää on mun oman kokemuksen mukaan epämiellyttäviä tilanteita kaikille osapuolille, et varsinkin sille potilaalle jolla sit on ympärillä sit loppujen lopuks kaks poliisia ja kaks ensihoitajaa, mut toisaalta myös ensihoidolle, kun saattaa olla koko kuljetuksen ajan siin paareilla vieressä riehuva ja aggressiivinen potilas, ja sitä pitäis pystyy kuitenki vähä jotenki haastattelemaan ja selvittämään sitä hänen tilannettaan, niin sit saattaa olla et se poliisi vaikka joutuu vaikka makaamaan, et turvattais se ensihoidon työskentely ja kuljetus. Et onhan se kaikin puolin jotenki jokaiselle tilanteessa olevalle vähän epämiellyttävä kokemus.
A: Jep, ja tälläsii tilanteita, tai näitten ehkäisemistä varten Tukholmassahan toimii semmonen psykiatrinen itsemurha-ambulanssi. Ja siellä työskentelee yks ensihoitaja ja kaks psykiatrista sairaanhoitajaa.
I: Joo mäki oon itseasias lukenu tosta. Se on tutkimusten mukaan saanu tosi hyvän vastaanoton siel Tukholman alueella. Sen ambulanssin kuljetuskohteita on ollu ihan sen yleisen päivystyksen lisäks myös psykiatrian akuuttipoliklinikat, päihdepoliklinikka, lastenpsykiatrian poliklinikka ja sit erilaiset psykiatriset osastot. Tän ambulanssin potilaitahan voi olla nää meidän itsetuhoiset, itsemurhaa yrittäneet tai vaikka vakavia mielenterveyden häiriöitä sairastavat potilaat tai vaikka skitsofreniapotilaat, joilta on jääny ne skitsofrenialääkkeet ottamatta.
A: Jep ja se psykiatrinen ambulanssi näyttää ulkoota ihan samalta kun muutkin Tukholman ambulanssit, koska sillä ei haluta aiheuttaa mitään leimautumista tai häpeää näille potilaille. Mut sisältä se on kuitenkin hyvin erilainen. Koska siellä on nojatuolit ja rauhallista musiikkia, jotta siit tilanteest vois niinku luoda semmosen miellyttävän terapiahetken sille potilaalle.
I: Kuulostaa kyl ihan miellyttävältä toi sisätila. Mut Ruotsissahan nää tulokset on ollu niin hyviä tän ambulanssin kaa, että sitä toimintaa harkitaan laajennettavan myös muualle maahan. Tällanenhan vois Suomeenkin olla ihan hyvä ja toimiva vaihtoehto, mutta Suomeen ei ensihoitolääkärien mukaan koeta tarvetta psykiatriselle ambulanssille vaan sen sijaan toivotaan jotenki sujuvampaa yhteistyötä somaattisen ja psykiatrisen hoidon ja sosiaalihuollon välille.
A: Jep, mä ainakin henkilökohtasesti koen, että Suomessa ois ehkä syytä kans vähän laajentaa ensihoidon kuljetuskohteita tän potilasryhmän kanssa. Varsinkin jos on jo jokin olemassa hoitokontakti, niin ehkä se päivystys ei aina oo se paras paikka.
I: Joo mä oon kyl samaa mieltä, et harjoittelussa ja työelämässä on kyllä jo nähnyt, että se yleinen päivystys ei aina ehkä oo paras vaihtoehto näille psykiatrisille potilaille vaan pitäis ehkä pystyä hyödyntämään paremmin noita nimenomaan tälle potilasryhmälle tarkotettuja psykiatrisia palveluita paremmin, et sit potilaat sais sen tarvitsemansa avun ja hoidon ehkä matalammalla kynnyksellä myös. Et monethan näistä itsetuhosista saattaa sit lähtee sielt päivystyksest kävelemään, koska heil ei oo semmost niinku halua olla siellä.
A: Jep ja sittenhän sen Tukholman ambulanssin etuna on myös ne psykiatriset hoitajat. Et maailmalla on ainakin tutkittu, että nimenomaan ensihoitajilla on jonkin verran ennakkoasenteita just tätä potilasryhmää kohtaan. Tässä ois kyl kiva nähdä muutosta.
I: No ois kyllä kiva, ja ehkä siks me myös lähettiin tekee tätä opinnäytetyötä, et Onhan se myös niin, ettei meilläkään opinnoissa just näiden potilasryhmien kohtaamiseen ja hoitoon ei oo kauheesti teoriapohjaa tai opetusta ylipäätään nii tän tekeminen kyllä avas paljon sitä puolta hoitotyöstä. Ja kyllä ainakin ite oon lyhyen työkokemuksen aikana huomannu, et jotkut ensihoitajat suhtautuu näihin mielenterveyspotilaisiin tosi negatiivisesti ja niil on jo valmiiks jotai käsityksiä potilaista ihan ku ne ois kaikki jotenki semmost yhtä massaa vaikka nekin ansaitsee kuitenki samalla tavalla sitä yksilöllistä hoitoa. Ja sit toki se asenne niitä potilaita kohtaan ja miten niille puhutaan, niin kaikki ei sitä hoida kovin kunnioittavasti tai ammattimaisesti ja puhuu aika ilkeestikki näille potilaille, nii ei ihme, että itsetuhosil potilail sit saattaa olla semmonen epämiellyttävä kokemus
A: Jep ja mä toivon, että tän podcastin avulla teille kuulijoillekin tuli ehkä vähän uutta tietoa nimenomaan itsetuhosista potilaista ja että ne asenteet vois pikkuhiljaa lähteä sitäki kautta purkautumaan. Onhan nää samalla tavalla sairauksia niin ku mikä vaa muu somaattinen sairaus ja potilaat ansaitsee ihan tasavertasen ja kunnioittavan työotteen ja kohtelun myös näissä tilanteissa.
I: Ehkä me tän myötä toivotaan kummatkin asian tiimoilta parempaa huomista. Mutta kiitos kun olit meiän seurassa tän jakson.
A: Kiitos munkin puolesta ja moikku!