Hyvinvoiva yrittäjänainen 2: Oman kuplan ulkopuolelta
Tässä jaksossa osallistujat kuvaavat kokemuksiaan yrittäjäkollegoilta saadusta tuesta ja sparrauksesta. He pohtivat myös sitä, mistä toimivat tapaamiset muodostuvat. Metropolian Digistudiossa ovat keskustelemassa kokemusasiantuntijat, yrittäjät Hanna Lindy ja Taina Koskimäki, sekä hanke- ja kokemusasiantuntija Heini Maisala-McDonnell. Keskustelua luotsaa yrittäjätaustainen hankeasiantuntija Outi Pyrhönen.
Jakso on toinen osa Hyvinvoiva yrittäjänainen-sarjaa, jossa Oona 2.0-hankkeen hyvinvointiryhmiin osallistuneet kertovat omaan yrittäjäpolkuun liittyvistä opeistaan ja kokemuksistaan.
Podcast-sarja Hyvinvoiva yrittäjänainen on tuotettu osana Oona 2.0 – Yrittäjänaisten liiketoiminnan kasvua digitalisaation ja kumppanuusverkostojen kautta -ESR-hanketta. Hankkeeseen voit tutustua sivulla www.metropolia.fi/oona2.
Tallenteen kesto: 23 min.
Podcast tiedostona: Lataa omalle laitteellesi (20.5MB)
MetroPodian RSS-syöte: RSS
Puhujien merkinnät:
- Outi Pyrhönen
- Hanna Lindy
- Taina Koskimäki
- Heini Maisala-McDonnell
Muut merkinnät:
- (-) Pois jäänyt sana tai sanan osa
- (–) Pois jäänyt jakso
- (sana) Epäselvä sana tai jakso
- [hakasulkeet] Litteroijan kommentti
Huomautukset: —
[rauhallista musiikkia]
Outi: Tänään olemme kokoontuneet Metropolia Ammattikorkeakoulun digistudioon yrittäjänaisen hyvinvoinnin äärelle. Sarjan nimi on Hyvinvoiva yrittäjänaineen. Studiossa ovat keskustelemassa minä, Outi Pyrhönen, hankeasiantuntija ja yrittäjätaustainen henkilö.
Hanna: Ja mä olen Hanna Lindy ja mulla on oma yritys. Sen nimi on Linryride, heppahommia.
Taina: Tässä istuu Taina Koskimäki ja yrityksen nimi on Tietoisuuden talo. Teen erilaisia tunneilmaisutyöpajoja.
Heini: Mä olen Heini Maisala-McDonnell täältä Metropoliasta. Olen tässä myös kokemusasiantuntijana yrittäjätaustalla mukana.
Outi: Me ollaan tänään keskustelemassa vertaisuuden voimasta yrittäjän polulla. Me ollaan kaikki tavalla tai toisella osallistuttu yrittäjänaisten hyvinvointiryhmään, joka on omalta osaltaan vertaistukea tai vertaissparrausta, miten haluatte sen kukakin nimittää. Mitä ajatuksia teille tulee siitä, että missä määrin vertaistoiminta on teille tärkeää ja millä tavalla tarvitsette sitä teidän yrittäjäpolulla?
Taina: On ihan hirmuisen tärkeä, siis todella tärkeä. Kun monta vuotta teki yksin, ja kaveripiirissäkään ei ole niin paljon yrittäjiä, että saisi semmoista yrittäjävertaistukea. Mä en tiedä, oliko se Vantaan yrittäjien tai jotain kautta mä kuulin tästä hankkeesta ja näistä mahdollisuuksista. Kyllä mä olin niin tikkana tulossa, että vitsi mikä tilaisuus. On ollut niin mahtava kuulua tähän porukkaan ja nähdä muita nais- tai ylipäätään yrittäjiä.
Hanna: Joo. Just kun mä olen ollut täällä Metropoliassa näissä hankkeissa mukana ja nyt mulla on tämä yrittäjän ammattitutkinto. Just kun siellä on muita yrittäjiä, ne kysymykset, mitä sieltä tulee, mä olisin voinut itsekin voinut kysyä. Mä en vain ollut tajunnut. Sitten on näitä ajatuksia ja niiden omien ajatusten vahvistaminen ja on kaikupohjaa. Nämä ovat olleet niin ihania ryhmät, kun siellä ei kukaan tuomitse ja uskaltaa sanoa vähän hassujakin asioita. Mä joskus aikaisemmin puhuin, että on turvallinen olo siellä.
Taina: Todellakin ja ennen kaikkea saa sitä sparrausapua. Kun itse pähkäilee ja miettii yksin niitä, voisiko näin ja voisiko tätä ja miltähän nämä nettisivut nyt näyttää ja pitäisikö jotain ja miten tämä valokuva tai tämä ja kumpijompi olisi parempi. On niin mahtava kysyä tältä porukalta, mikä teidän mielipide on ja miten tähän sisällön tuotantoon ja voisiko tähän jotain. Saa ihan mielettömiä ajatuksia ja kun voi peilata niitä asioita muitten kanssa, onhan se todellinen lahja (ettei tarvitse) [epäselvää] pelkästään yksin kelata näitä.
Heini: Ja jaettu taakka on aina kevyempi.
Hanna: Joo.
Taina: Todellakin.
Heini: Moni saa semmoista oikeasta perspektiiviä, että joku haaste ei olekaan niin suuri kuin ehkä sitä on yksin miettiessä ajatellut.
Taina: Niin, jotenkin siinä ne todellisuudet kohtaavat, että nyt tässä on joku juttu. Muitten mielipiteet ja ylipäätään just se asioitten ja tunteiden, tarpeiden jakaminen onhan se.
Hanna: Ja sitten jos on ihan jumissa jossain, tulee uusia näkökulmia.
Outi: Itse ei välttämättä näe niitä vaihtoehtoja.
Hanna: Niin.
Outi: Se auttaa, kun muut sanottavat niitä asioita…
Hanna: Niin.
Outi: ..ja näkee niitä puolesta. Usein itse olen huomannut sekä näissä meidän ryhmissä että muissakin kohtaamisissa, että yleensä asiat eivät ilmene ensimmäistä kertaa, että joku muukin on kävellyt sitä samaa reittiä ja yrittänyt löytää ratkaisuja ja joku muukin keksinyt, että miten tästä päästään eteenpäin. Se on myös sitä sellaista hiljaisen tiedon ja osaamisen jakamista.
Hanna: Joo.
Taina: Niin, nimenomaan ja just joku semmoinen tasavertaisuus.
Hanna: Joo.
Taina: On ollut helppo olla ja helppo lähestyä ja voi kysyä, ettei ole semmoinen oikea-väärä-asetelma tai jotain, että pystyy olemaan siinä omassa keskeneräisyydessä ja tutkia siltä pohjalta, mitä te ajattelette. Semmoista kauhean vapauttavaa keskustelua on ollut.
Heini: Ja tunteillekin on tilaa.
Taina: Todellakin joo.
Hanna: Mä kuulun Facebookissa pariin yrittäjäryhmään. Siellä on just sitä ruohonjuuritason pähkäilyä, mitä ei löydä, jos lähtee googlaamaan.
Taina: Niinpä, niinpä.
Hanna: Sitten kun siellä voi niihin keskusteluihin osallistua.
Taina: Niin ja mulla tuli mieleen joku semmoinen tavallisuus tai tavallisista asioista…
Hanna: Niin.
Taina: …ja ettei tarvitse jotenkin miettiä jotain, että pitää asioita esittää jotenkin vaikeasti ja mennä jonkun byrokratian. Kun joku selittää tavallisesti: Näin ja näin verovirastossa näin ja painat noin, sitten se selviää.
Hanna: Joo.
Taina: [naurahtaa] Se on niin paljon helpompaa jossain ryhmässä aikaista kuin soittaa jollekin virkailijalle, joka puhuu jotain kapulakieltä. Ei siitä saa mitään tolkkua.
Hanna: Joo.
Taina: Sitten kun kysyy joltain toiselta naisyrittäjältä niin kuin tässä meidän ryhmässä, ne selittävät tämmöisellä tavalla kielellä.
Hanna: Niin.
Taina: ”Ai, sitäkö se oli.”
Hanna: Niin.
Taina: Asiat selviää.
Hanna: (Toisten) [epäselvää] asioiden käyttöohjeet, ei niitä silleen jos sä lähdet googlaamaan.
Outi: Kyllä.
Heini: Kokemustieto on arvokasta.
Hanna: Joo, on.
Taina: Nimenomaan kokemustieto. Tuo on ihana sana, että kun toinen on jo kokenut ja ollut yrittäjänä pitkään, sitten voi auttaa sitä, joka on vasta aloittanut tai ollut vähän aikaa mukana. ”Näin se kannattaa”, pystyy antamaan niitä oikotiereittejä, ettei tarvitse kiertää jonkun hirvittävän lenkin kautta päästäkseen siihen samaan pisteeseen.
Outi: Te kuvaatte sitä vertaistukea tosi monenlaisena tukena. Se on sitä, että voi kertoa vaikeuksista ja saada tukea. Sitten se on sitä, että kokeneempi neuvoo eli tämmöistä mentorointityyppistä. Sitten se voi olla sitä, että ryhmä auttaa ratkomaan ongelmia tai ylipäätään auttaa ajattelemaan ja avaamaan vaihtoehtoja. Sehän menisi vähän semmoiseen sparraukseen. Hyvin erilaisia verkostoja ja hyvin erilaisia ryhmiä, joista erilaista tukea saa, mutta mikä tekee hyvän ryhmän tai hyvän tuen?
Taina: Ainakin, että siinä on se turva, että on turvallista olla ja voi olla niin oma itsensä ja se aito autenttinen, ettei tarvitse jotenkin esittää olevansa jotenkin fiksumpi tai jotain. Se ainakin mua helpottaa, että mä voin ihan turvallisesti olla se, että nyt mulla on tänään tosi paska päivä ja mua itkettää. Sitten mulla on tilaa sille tunteelle, ettei kukaan tule, että voi, voi, voi ja jotenkin keskeyttämään mua. Mä saan olla just se, mikä on siinä hetkessä se mun juttu ja se totuus. Mulle ainakin ollut ihan parasta just niissä ryhmissä, että saa olla oma itsensä ja sen turvan kautta olla mukana.
Hanna: Sitten näissä ryhmissä me ollaan kaikki jotenkin tasavertaisia. Siellä ei ole semmoisia päsmäreitä, mitkä haluavat päteä. Nehän heti tekevät sellaisen negatiivisen tunnelman, ja haluaisiko sitten niin sanoa niitä omia vähän tyhmiä pieniä juttuja.
Taina: Totta. Mä olen kanssa kokenut ihan samaa. Se tuo sitä helpoutta.
Hanna: Joo.
Taina: Voi olla sillain just oma itsensä.
Hanna: Mm.
Taina: Esittää jotain tyhmiä hauskoja juttuja ja kysymyksiä ja mulle tapahtui tämmöistä.
Hanna: Niin.
Taina: Ja sitten joku toinen jatkaa, että joo mulla oli kanssa tuommoista. Tulee just se, että on helppo jakaa sitä…
Hanna: Joo.
Taina: …yrittäjän arkea. Kun on erilaisia yrittäjiä siinä ryhmässä, niin…
Heini: ..Ei tule sellaista kilpailuasetelmaa.
Taina: Sekin joo.
Hanna: Joo.
Heini: Ja sitten ehkä siinä ryhmässä jäsenet voi antaa myös sen asiakkaan näkökulman. Voi katsoa esimerkiksi jotain mainoskampanjaa…
Taina: Mm.
Hanna: Mm.
Heini: …siitä mielenpiteen potentiaalisen asiakkaan näkökulmasta antaa palautetta.
Taina: Joo. Tuo on tärkeä pointti, kun ei sitä itse välttämättä aina näe sieltä oman kuplan ulkopuolelta, että miltähän tämä nyt näyttäisi tai miten joku toinen kokee. Ne ovat arvokkaita hetkiä, kun joku antaa palautetta, että mihin voisi kiinnittää huomiota ja mitä voisi tehdä seuraavaksi tai mitä voisi ehkä jättää pois.
Hanna: Niin ja sitten jos kysyy perheenjäseniltä tai kavereilta, uskaltaako ne sanoa ihan, että tuo on ihan tyhmä.
Taina: Niin, antaa jotain vähän kriittisempää palautetta.
Hanna: Niin. Haluaa vain, että mä pysyn hyvällä tuulella.
Taina: Niin, on sekin vaara kyllä olemassa [naurahtaa].
Hanna: Niin.
Outi: Onko se jollain tavalla kuitenkin aika rehellistä?
Hanna: Joo.
Outi: Että siinä ei ole niitä sellaisia lähisuhteiden painolastia. Voidaan puhua asioista ja ymmärretään ehkä joissain määrin samalla tavalla.
Hanna: Joo.
Heini: Ja se on kuitenkin rakentaa. Se palautteen saaja tietää, että se tulee hyvällä.
Hanna: Joo.
Heini: Tarkoituksena on auttaa kehittämään.
Taina: Niinpä. Ne ovat olleet niin rikastuttavia kohtaamisia. Just se erilaiset palautteet ja kun ihmiset ajattelevat niin eri tavalla ja sitten just se, että ei tullut mielenkään, että joku näkeekin sen asian noin, että jopa mielenkiintoista. Ja joku toinenkin, että hei mä taas ajattelen näin. Siinä tulee niin paljon sitä variaatiota, että vau. Tulee semmoista toisenlaista merkityksellisyyttä siihen.
Hanna: Se ystävällinen henki. Ei siellä kukaan lähde pätemään, että vitsi mä nyt tiedän tämän.
Taina: Totta.
Hanna: Sen takia tuo sun homma ei menesty, kun sä et tee näin.
Taina: Niin [nauraa] totta.
Hanna: Niin.
Heini: Siinä on tietty semmoinen arvostus. Arvostaa kuitenkin sitä sen yrittäjän asiantuntemusta.
Hanna: Mm.
Taina: Mm.
Heini: Ei siihen kuitenkaan sitten puututa.
Hanna: Joo.
Taina: Joo ja paljon mä olen ainakin saanut vinkkejä ja jotain kirjoja, mikä edesauttaisi sitä mun yrittäjäpolkua, että hei, oletko katsonut vaikka jotain YouTube-kanavaa tai joku haastattelu tai kirja tai joku dokkari, että nämä voisivat sua auttaa. Paljon olen kyllä saanut hyviä vinkkejä, että mitä tehdä seuraavaksi tai minne voisi ottaa yhteyttä tai kuinka laajentaa. Tosi paljon positiivisia ideoita.
Heini: Ja sitten ryhmässä voi olla sellaista osaamista, mitä juuri itse tarvitsee.
Hanna: Mm.
Taina: Joo. On ollut kaikkea just kuvauksiin ja videointiin liittyvää ja vaikka mitä.
[rauhallista musiikkia]
Outi: Tämä, mitä te puhutte, mulle kuulostaa siltä, että voi olla, että jos tämmöistä vertaisryhmää rakennetaan, voi olla hyödyllistä, että sitä vetää tai fasilitoi kuitenkin joku.
Hanna: Olisiko edes mahdollista, että me nyt Tainan muuten nähtäisiin, jos me oltaisiin ihan vieraita?
Taina: Niin.
Outi: Aivan.
Outi: Että jonkun se vaatii, että joku käynnistää.
Hanna: Niin.
Heini: Ja sitten toivottavasti se voi jatkua siitä.
Hanna: Joo.
Heini: Kehittyä sitten ihan omakseen, mutta ehkä se käynnistys etenkin, että saa sen tietyn…
Taina: On. Se on niin tärkeätä, että joku on tavallaan luomassa sitä pohjaa ja…
Hanna: Joo.
Taina: …tekemässä niitä rakenteita, ettei se mene semmoiseksi diipadaapa, että se vain lilluu, velluu kuin jotkut mitkä lie kalat jossain. Siihen tulee semmoinen pohja sille.
Hanna: Ja oltaisiinko sitten niin täsmällisesti paikallisesti tai siis täsmällisesti aina viisi minsaa myöhässä, mutta tultaisiinko me silleen vähän miten sattuu.
Taina: Ja ylipäätään sitten, jos tietää, että ei ole oikein vetäjää. Se jää semmoiseksi hötöksi.
Hanna: Niin.
Taina: Siitä puuttuu se semmoinen runko, että siellä oikeasti tapahtuu jotain ja joku on paikalla jossain. Kyllä se voisi jäädä niin…
Heini: Mutta voisiko siitä kehittyä semmoista kuitenkin, että ne ihmissuhteet kasvaisivat sellaiseksi, että siihen jää oikeasti, että pitää yhteyttä?
Taina: Kyllä se mahdollista on. Miksei. Varmaan voi syntyä joidenkin yrittäjien välillä jotain yhteistyötä. Ilman muuta. Kyllä se toki mahdollista on.
Hanna: Kun mä mietin vaikka sua, kun mulla on ainakin kiire lähteä taas. Mulla ei ole sinä päivänä tallitöitä, mutta asioita kaikkea. Jotenkin tuntuu, että mä jäisin vielä rupattelemaan sun kanssa johonkin, tuntuu vähän vaikealle, kun mulla on mennyt jo monta tuntia tähän. Tosiaan on kiva nähdä siellä, just kun on tällein…
Taina: …Ohjelmaa.
Outi: Niin, se mahdollistaa se varattu aika sen, että siinä…
Hanna: Niin.
Outi: …pysähdytään, mutta sitten kuitenkin kaikki ovat keskellä sitä omaa arkea.
Hanna: Niin.
Outi: Se on vain hetki jotain muuta siinä kaiken muun kiireen keskellä.
Hanna: Joo.
Taina: Sitten te vetäjät, ohjaajat, teillä on se aihe sille päivälle tai kerralla, ja sitten siitä on aina mahdollisuus poiketa, jos ilmeneekin ryhmän sisällä, että joku tarvitsee jotain tai on joku tarve jollekin sparraukselle, mutta kuitenkin te tuotte mukana niitä ideoita ja ajatuksia ja kaikkea muuta ihanaa tanssimista, mitä on ollutkaan. Se on niin piristävää, ja voi aina nojata siihen, että meillä on siellä ne ohjaajat, jotka tuovat se tuen ja ne rakenteet.
Hanna: Niin ja tietty struktuuri siihen.
Taina: Just näin.
Hanna: Jotenkin muuten nyt tuli vasta tällainen ajatus, että teihin pystyy luottamaan, kun mä tiedän, että teillä takataskussa aina jotain asioita, mitä te voitte tuoda siihen ryhmään. Eikä silleen, että sinne tullaan vain ja istutaan paikallaan, ehkä räplätään vähän kännykkää. Siellä on…
Taina: Näinpä.
Hanna: …ei nyt ehkä aikataulu, mutta…
Outi: Olisin halunnut kysyä Tainalta, mutta mä luulen, että tämä vähän valaisi sitä, kun sanoit, että on semmoinen turvallinen. Tuo on myös osa sitä turvaa, että tietää, että se on jonkun käsissä se hetki, kun ollaan yhdessä eikä tule sellaisia vaikeita hiljaisia kohtia tai että itse olisi vastuussa vetämisestä, vaan sitten joku kuitenkin hoitaa sitä rakennetta ja sinällään sen ryhmän sisällä tapahtuu niin kuin tässä kuvasitte itse asiassa aika monia asioita. Siellä on sparrailua. Siellä voi olla jotain ihan perinteisempää hyvinvointiteemaa ja itseensä huomion kiinnittämistä, mutta kaikkea muuta myöskin, mikä sitten milloinkin palvelee. Ja tärkeimpänä se, että saa keskustella muiden yrittäjien kanssa.
Taina: Kun on yksinyrittäjä ja yksin vetää vaikka työpajoja, sitten mä yksin kannattelen siellä sitä ihmisporukkaa. Siitäkin nämä tapaamiset on ihania, että nyt mun ei tarvitse jotenkin olla vetämässä tai kannattelemassa jotain. Siellä te olette ohjaamassa ja vetämässä ja kertomassa, että meillä on tämmöisiä ideoita, käydäänkö näitä läpi vai tehdäänkö jotain muuta. Se tuo silleen, ahh nyt mä voin olla ja huokaista, ettei tarvitse olla joku semmoinen tilan kannattelija.
Hanna: Ja sitten jos siellä olisi vaikka viisi yrittäjää ilman vetäjiä, tulisiko siellä kaksi porukkaa, että nuo puhuu ja nuo puhuu tuosta.
Taina: Sekin.
Hanna: Se ei olisi ehkä niin yhteisöllistä.
[rauhallista musiikkia]
Outi: Miten te olette kokeneet sen [naurua], että yrittäjät on tosi eri taustoilla, eri toimijoilta jopa?
Taina: Se on kyllä ollut niin rikastuttavaa.
Hanna: Joo, ei haittaa yhtään.
Taina: Joo. Tosi hyvä, koska nehän sitten tavallaan luo sen mahdollisuuden antaa sitä kritiikkiä palautetta, kun heillä on ihan erilainen näkökanta. Kun mä olen niissä omissa piireissä ja puhutaan aina tavallaan niillä omilla sanoilla ja kaikki tietää, mistä mä puhun. Sitten kun mä menen puhumaan vaikka jostain tunneilmaisusta tai jostain kuolematyöpajasta, sitten onkin ”hetkinen”. Sitten tulee sitä todellista palautetta, että mitä tämä tarkoittaa [naurahtaa]. Siinä joutuu itsekin oikeasti pohtimaan, että miten mä aukaisen näitä itselle tuttuja sanoja jollekin, joka on ihan kuutamolla, että mitä, mitä, mitä.
Outi: Mä ajattelen, että siinä on semmoinenkin ulottuvuus, että kun tapaa uusia ihmisiä, niin kuin verkostoissa tapahtuu, joutuu aina esittelemään myös itsensä uudelleen. Ja samalla kun esittelee ja kertoo itsestään ja yrityksestä, itse asiassa samalla muotoilee niitä omia tuotteita ja omia ajatuksia ja omaa identiteettiäkin kertomalla, kuka mä olen ja mitä mä teen toistuvasti. Se muokkaa myös sitä, mitä oikeastaan on tekemässä. Oletteko te huomanneet tällaista?
Taina: On, on. Aina puhutaan siitä yrittäjän hissipuheesta ja miten vaikea löytää se tiivistetty muoto siitä, mitä tämä mun yritys sisältää ja kuka mä oikein olen yrittäjänä. Sitten kun sitä pitäisi oikeastaan uudestaan ja uudestaan harjoitella ja puhua ja sanottaa ja tehdä.
Hanna: Mulla on sellainen hissipuhe suomeksi ja englanniksi. Siinä on ihan muutama kohta vain. Se on just silleen mun mielestä lyhyt ja napakka. Mutta kun hissipuheen pitäisi olla silleen, että kertoo niin kuin kaverille, mä en osaa vielä sitä. Mä tavallaan paukutan ne din, din, din.
Heini: Mikä on teidän kokemus ollut siitä, että osa näistä ryhmistä on mennyt kaksikielisesti suomi, englanti? Millainen se on ollut kokemuksena?
Hanna: Ihan ok. Välillä ei ole sanoja, mutta on ihanaa just, että muista kulttuureista ihmisiä. Tosi kiva.
Taina: Joo, tosi rikastuttavia kokemuksia on ollut.
Hanna: Joo.
Taina: Vaikkei välillä aina löydä sanoja, sitten jotenkin silleen elekielellä ja ilmehtiä, että ymmärsitkö [naurahtaa].
Hanna: Joo.
Taina: Ja kysyä sitten, mitä tämä sana tarkoittaa. Just ne kulttuurierot. Se on kyllä ollut niin huikeata.
Heini: Onko se sitten, että kun on puhunut myös englanniksi, onko se tuonut taas vähän itsevarmuutta, että sitten kun tilanne asiakastyössä esimerkiksi, tuoko se semmoista itseluottamusta, että mulla sujuu tämä englanniksi yhtä hyvin?
Hanna: Mulla on nyt reilun vuoden ollut kanssa noita englanninkielisiä asiakkaita. Nykyään mua ei pelota yhtään edes puhua puhelimessa englantia ihan natiivin kanssa. Mun ei enää edes tarvitse hirveästi miettiä.
Taina: Joo, kyllä itse on kanssa huomannut, että kun on päässyt täällä harjoittelemaan sitä englannin kielellä puhumista ja omasta yrityksestä puhumista englannin kielellä…
Hanna: Joo.
Taina: …se auttaa rohkaisemaan, että itse asiassa ehkä mä voisinkin sitten tehdä työpajan englannin kielellä, joka on tulossa helmikuussa.
Hanna: Nonni.
Taina: Että kyllä tästä on lähtenyt semmoinen, että kiva…
Heini: Onko tällä ollut merkitystä, että ollaan kaikki naisia?
Hanna: Jotenkin tuntuu vähän vieraalle, että olisi miehiä.
Taina: Mä en oikein osaa niin ajatella tuota mies-nais…
Hanna: Jos olisi joku mieshieroja, tällainen hyvinvointiala, ehkä se. Mutta mitä jos siellä olisi joku insinöörimies?
Taina: Sekin varmaan riippuu sitten, koska en mä osaa noin pistää laatikoihin, kun ihmiset on niin erilaisia.
Outi: Tämän perusteella voisi päätellä, että sukupuoli ei ole tässä välttämättä se kysymys, mutta sillä voi olla jotain vaikututusta. Me emme sitä tällä kokemuksella vielä ehkä määrittele. Jos vedän hiukan yhteen, mitä kerroitte, verkoston ja ryhmän tuki on moniulotteinen. Siinä on mentorointia. Siinä on sparrausta. Siinä on tukea. Ja tärkeätä on, että se on turvallisella, mukaan ottavalla ja tarpeita huomioivalla pohjalla, että se on osallistujiensa näköistä. Ja sillä taustalla, mistä sinne ryhmään tullaan, ei itse asiassa ole oikeastaan merkitystä. Eikä silläkään, millä kielellä puhutaan. Eikä välttämättä sukupuolellakaan, vaan sillä, että halutaan olla siinä yhdessä ja jakaa niitä ajatuksia arvostavassa hengessä. Kiitos teille Hanna ja Taina ja Heini, että tulitte keskustelemaan vertaisuuden voimasta tähän meidän podcastiin. Podcastsarja Hyvinvointia yrittäjänaisille on tuotettu osana Oona 2.0 – Yrittäjänaisten liiketoiminnan kasvua digitalisaation ja kumppanuusverkostojen kautta -ESR-hanketta.
[rauhallista musiikkia]
Ei kommentteja