Tulevaisuusareena-podcast 1: Osallistuva TKI-kumppanuus kestävän hyvinvoinnin edistämiseksi
Tulevaisuusareena-podcastsarja käsittelee kumppanuuteen perustuvaa tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoimintaa kestävän hyvinvoinnin edistämiseksi. Sarjan ensimmäisessä jaksossa kysytään ja pohditaan, mitä osallistuva TKI-kumppanuus on ja miten kestävän hyvinvoinnin tavoittelu haastaa meitä uudistamaan TKI-toimintaa ja -kulttuuria? Keskustelemassa ovat TKI-toiminnan johtaja Anna-Maria Vilkuna ja yliopettaja Salla Sipari Metropoliasta sekä professori Arto O. Salonen Itä-Suomen yliopistosta. Keskustelua fasilitoi lehtori ja projektipäällikkö Nea Vänskä Metropoliasta.
Jakson käsikirjoittaja: Nea Vänskä
Intro, tallennus ja editointi: Jussi Linkola
Tallenteen kesto: 26:21 minuuttia
Podcast tiedostona: Lataa omalle laitteellesi (24.1MB)
MetroPodian RSS-syöte: RSS
[Intro] Tulevaisuusareena-podcast, yhteistoimin ja vastuullisesti vaikuttaen.
Nea Vänskä
Tervetuloa Tulevaisuusareena-podcastin ensimmäisen jakson pariin. Minä olen Nea Vänskä ja toimin Metropoliassa lehtorina ja projektipäällikkönä. Tulevaisuusareena-podcast käsittelee tulevaisuusorientoitunutta tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoimintaa, joka perustuu osallistuvaan TKI-kumppanuuteen kestävän hyvinvoinnin edistämiseksi.
Kestävän hyvinvoinnin tavoittelu ei ole vaan yksittäisten projektien tuloksia, vaan kyseessä on pitkäaikainen sitoutuminen yhteiseen tavoitteeseen, tulevaisuuskestävien innovaatioiden luomiseen ja tutkimuksen edistämiseen, ja näin tulevaisuuden rakentaminen edellyttää yhteistoimintaa ja vastuullista vaikuttamista jatkuvassa muutoksessa.
Luvassa on kuusi podcast-jaksoa, joissa lähestymme aihetta eri näkökulmista.
Ensimmäisessä jaksossa keskustelemme siitä, mitä oikeastaan tarkoittaa osallistuva TKI-kumppanuus kestävän hyvinvoinnin edistämiseksi, ja tänään aiheesta kanssani ovat keskustelemassa TKI-johtaja Anna-Maria Vilkuna, yliopettaja Salla Sipari Metropolia Ammattikorkeakoulusta ja professori Arto Salonen Itä-Suomen yliopistosta, Tervetuloa.
Anna-Maria Vilkuna, Arto Salonen ja Salla Sipari
Kiitos, kiitos.
Nea
No teillähän kaikilla on vahva tausta johtotehtävistä organisaatioiden tutkimus- kehittämis- ja innovaatiotoiminnassa sekä tutkimustoiminnan vetämisestä. Kerrotteko ole vielä lyhyesti itsestänne ja avaatteko samalla, että mitä teille merkitsee kestävään hyvinvointiin tähtäävä ja kumppanuuteen perustuva TKI-toiminta.
Haluaisitko, Arto, sä vaikka aloittaa?
Arto
Jep jep, mä toimin professorina yhteiskuntatieteiden laitoksella Itä-Suomen yliopistossa ja mun kiinnostuksen kohteena on se siirtymä, tai ehkä jopa enemmän tällainen murros, missä me ollaan yhteiskuntana, ja se murroksen tarve johtuu siitä, että jos me ei mitään muuteta, että me jatketaan vaan kuten tähänkin asti, niin huonosti käy.
Eli me ollaan ensimmäisessä ilmastonmuutoksessa, joka on pääasiassa meidän itsemme aiheuttama. Meidän ihmisten aiheuttama, ja tää kuudes sukupuuttoaalto niin ikään poikkea viidestä aikaisemmasta. Tää on nimittäin meidän itsemme aiheuttama, että sillä lailla melko isoja kysymyksiä.
Ja sitten vielä luonnonvarakysymys tähän päälle, että niitä kun ei niitä uusiutumattomia tule tälle planeetalle ollenkaan lisää. Ja vaikka se meidän kännykkä niin se on tehty pelkästään uusiutumattomasta luonnonvarasta, että ollaan tässä aika ison äärellä. Eli toisin sanoen se, miten me tavoitellaan hyvinvointia, niin se täytyisi vähän säätää eri asentoon, eri kulmaan ja jopa auttaa se murtumaan kokonaan toisenlaiseksi.
Ja, jotta me saataisiin sitten tällainen kestävän hyvinvoinnin näkymä rakennettua, siinäkin jo tekemistä, ja sitten vielä toteutettua se näkymä yhteiskunnassa ja kansalaisten arjessa, niin siinä tekemistä kyllä riittää. Mutta jos siinä onnistutaan ja siihen suuntaan lähdetään, niin tulevaisuudentoivo alkaa vähän palautumaan meille ja se on aika kova juttu.
Nea
No todella, miten jatkaisit tästä Anna-Maria? Ole hyvä.
Anna-Maria
Kiitos, eli Anna-Maria Vilkuna, ja nyt toiminut Metropoliassa TKI-työstä vastaavana johtajana kuutisen vuotta, mutta ollut ammattikorkeakoulumaailmassa kohta jo parikymmentä vuotta ja koko ajan saanut olla mukana kehittämässä juuri ammattikorkeakoulun TKI-toimintaa.
Itse näen ammattikorkeakoulun TKI-toiminnalla todella isoja mahdollisuuksia juuri tähän, mitä Arto äsken kuvasi, että miten isojen murrosten muutosten keskellä me nyt juuri olemme ja mitä mahdollisuuksia me pystymme antamaan, että me voimme löytää niitä vastauksia ja tuottaa ratkaisuja.
Eli tarve tähän osallistuvan TKI-kumppanuuden tutkimiseen, mitä se oikein on, mitä mahdollisuuksia sillä on, niin se lähti ihan siitä tarpeesta, että kuinka me voimme tätä meidän omaa toimintakulttuuria kehittää siihen suuntaan, että me mahdollistamme sen, että me pystymme olemaan keskeisesti mukana näiden isojen kysymysten ratkaisemisessa.
Nea
Kiitos. Ole hyvä, Salla.
Salla
Kiitoksia, eli Salla Sipari ja toimin yliopettajana hyvinvoinnin osaamisalueella, ja mä oon oikeastaan koko tän mun pitkän työurani tutkijana ja kouluttajana niin ollut äärettömän kiinnostunut siitä, että miten me yhteiskehittämällä opitaan, ja nimenomaan vielä siitä, että mitä yhteistoiminta on, kun tehdään tavoitteellisesti yhdessä asioita, ja kiinnostunut siitä, että miten me rakennetaan sitä yhteistoiminnan kulttuuria, että miten me ne yhteiset arvot ja tavoitteet ja toimintatavat luodaan.
Ja jotenkin tää kumppanuusperustainen toimintatapa tietysti on lähtökohtaisesti sitä, että me yhdistetään meidän erilaista osaamista ja asiantuntemusta ja haetaan niitä synergiaetuja, mutta ennen kaikkea mä ajattelen nykyään, että se olisi tällaisten otollisen olosuhteiden luomista. Eli tehdään semmoinen ilmapiiri, että on luottamus ja avoimuus ja kaikilla on siinä tavallaan näkymä siitä toivosta.
Ja sitten vielä se kestävän hyvinvoinnin näkökulma, niin mulle se etupäässä näyttäytyy tässä yhteistoiminnassa sosiaalisena kestävyytensä, eli ihmisillä on oikeus osallistua ja se on oikeudenmukaista, ja sitten tulee vielä vastuullisuus, eli sitä luonnon kantokykyä kunnioittaen, että me kannetaan siitä vastuuta ja tehdään sitä hyvää tulevaisuutta yhdessä, niin jotenkin tämmöiset asiat nousee mulla keskeisimmäksi tässä kohdassa.
Nea
Ymmärränkö oikein, että samaan aikaan kun se kestävä hyvinvoinnin edistäminen on tässä murroksessa oikeastaan välttämättömyys jo, jotta meillä on toivoa siellä tulevaisuudessa, niin se on myös iso mahdollisuus siihen, että ei vaan sitä, että mitä tehdään, vaan miten me tehdään tulevaisuudessa yhdessä, jotta me voidaan edetä tulevaisuudessa nyt hyvään suuntaan. Se vaatii meiltä kaikilta yhteistä ponnistelua ja silloin TKI-toiminnan pitää myös uudistua, että se mahdollistaa sen yhä monin näkökulmaisemman yhdessä tekemisen?
Arto
Niin, kyse on kokonaisvaltaisesta ihan tällaisesta kulttuurisesta muutoksesta, niin siihen ei ole mitään yhtä ratkaisua vaan kokonaisuuden pitäisi jotenkin asettua eri asentoon, ja se ei ole kenenkään yhden juttu, vaan kaikki yhdessä on jonkun toisenlaisen puolella ja saa aikaa sitten sen siirtymän, joka tässä täytyy toteuttaa, jotta meille käy hyvin.
Anna-Maria
Ja itsellä on semmoinen oma kokemus, kun sanoin tuossa että parikymmentä vuotta vielä Metropoliassa, joka on juuri tämmöinen monialainen ammattikorkeakoulu, ja paljon ollut tekemisissä meillä juuri eri alojen kanssa, ja se kokemus siitä, että millä tavalla me opimme yhä paremmin ymmärtämään toisiamme, niin täähän lähtee hyvin paljon ihan siitä, että minkälaisia sanoja me käytetään, minkälaisia käsitteitä me käytetään ja kuinka meidän pitää antaa yhä enempi tilaisuutta sille, että me keskustelemme ja me opimme ymmärtämään toisiamme.
Ja mä luulen, että tällä hetkellä maailmassa tämän tarve on yhä vaan suurempi ja suurempi, että meidän pitää luoda niitä tilanteita, joissa me opimme ymmärtämään, me opimme yhdessä tuottamaan sitä tietoa ja sitä kautta tulee niitä kokemuksia siitä, että olen pystynyt myös itse vaikuttamaan tähän asiaan.
Nea
Tilan antamisesta myös, Salla, otit äsken esiin, eli osallistuvassa TKI-kumppanuudessa näyttääkin, että se on keskeistä antaa tilaa sille eri näkökulmien ristiinpölytykselle ja toisiltamme oppimiselle, mikä sopii kyllä tähän ammattikorkeakouluun ja muidenkin korkeakoulujen yhteiseen agendaan ja toisaalta siihen, että meitä kaikkia tarvitaan sen hyvän tulevaisuuden tekijöinä, myöskin niitä kasvavia lapsia ja kansalaisia joka puolelta, yhdessä opitaan näitä asioita.
Arto
Joo se on kiinnostavaa, että jos me kysytään, että mistä se uusi syntyy? Ja nyt jos ajatellaan, että se, mitä meillä on tähän mennessä luotu, niin se ei välttämättä kestä pidemmällä aikavälillä, täytyisi oikeasti synnyttää jotain uutta, niin silloinhan me tarvitaan just niitä omituisia ajatuksia, niitä jotka tökkii meitä vähän ajattelemaan toisilla tavoilla ja sitten tekemään myös huomista ja tulevaisuutta uusilla tavoilla.
Eli se on just sitä moninäkökulmaisuutta ja sitten uusien käsitteiden hakemista, että miten tätä ilmiötä kuvataan, joka muodostuukin nyt vähän eri tavoin kuin aikaisempi, että siinä yhdistyy asiat uusilla tavoilla yhdeksi kokonaisuudeksi. Ja se on tosi kiinnostavaa ja sieltä voi alkaa löytymään myös sellaista uudenlaista merkitystä sille tekemiselle, että se tekeminen, mitä arjessa toteutetaan, niin se tuntuu tekemisen arvoiselta eikä turhalta. Ja silloin jos tähän päästään, niin silloinhan me ollaan sellainen mitättömyyden ja merkityksettömyyden yli kulkeminen toteutettu käytännössä, ja se on, se on tosi iso juttu, että päästään oikeasti tekemään jotain, joka on ehkä ylväämpää ja uljaampaa kuin se, mitä aikaisemmin on tehty.
Nea
Joo yhdessä ponnistelu siihen johonkin hyvään, ja jokaisella meillä on asiantuntijuutta, kokemuksia ja tietoa ja taitoja, joita voi siinä yhteisen hyvän tavoittelussa hyödyntää. Niin siinä on kyllä jotain semmoista kiehtovaa.
No sukelletaan vähän pidemmälle nyt siihen, että tosiaan tässä osallistuvassa TKI-kumppanuudessa yksi keskeinen ydintekijä on nyt se yhdenvertaisen osallistumisen mahdollistaminen nyt TKI-prosessin ja toiminnan ihan kaikissa vaiheissa. Samaan aikaan keskustelua on käyty siitä, että tämmöisiä osallistavia ja osallistumista korostavia lähestymistapoja on eri tieteenaloilla ja toiminnassa pidempään jo mietitty, ja on puhuttu toisaalta pitkään yhteistyöstä kumppaniverkostojen ja rajapinnoilla tai yhdyspinnannoilla. Vähän eri käsitteitä käytetään eri puolilla ja vähän eri merkityksessäkin.
Mut mitä ajatuksia tämä herättää, että mikä tässä osallistuvassa kumppanuudessa on nyt sitä uutukaista, jonka kautta tämmöisiä tulevaisuuskestäviä innovaatioita ja kestävää hyvinvointia voitaisiin edistää? Eli mikä on se olennainen muutos meidän tutkimus-, kehittämis-, ja innovaatiotoiminnassa, kun sitä lähestytään näin kumppanuuteen perustuen? Haluaisitko Salla aloittaa.
Salla
No joo, oikeastaan tuosta yhdenvertaisesta osallistumisesta, niin se, että lähtökohtaisesti kutsutaan mukaan kaikkia toimijoita, eli tutkijoiden ja kehittäjien kanssa tulee mukaan ammattilaisia ja palvelun käyttäjiä ja kansalaisia. Ja nyt nimenomaan, että me lähdetäänkin rakentamaan sitä yhdenveroista kohtaamista ja suhdetta, eli me huomioidaan jokaisen yksilöllinen toimintakyky, miten hänen on mahdollista osallistua siihen toimintaan omien voimavarojen mukaan.
Eli ei ehkä semmoisten yleisten saavutettavuus- tai esteettömyysperiaatteiden mukaan, vaan me kohdataan heidät yksilöinä ja lähdetään siitä sitten rakentamaan tätä yhteistoimintaa, ja ennen kaikkea se koko prosessin ajan, niin näkisin sen sillä tavalla, että jo ennen tällaista perinteisen hankesuunnitelman aloittamista, niin me luotaisiin kumppanuuksia ja käynnistettäisiin niitä.
Ja yksi semmoinen esimerkki Metropoliassa oli Myllypuron kampuksella, että me kutsuttiin täältä Myllypuron alueelta asukkaita ja ammattilaisia mukaan ja meillä oli tämmöinen keskustelutilaisuus, missä me yhdessä pohdittiin, että mitä on kestävä ja hyvä tulevaisuus hyvinvoinnin ja terveyden kannalta, ja siellä he sai tuoda omia tulevaisuudennäkymiä ja sieltä me lähdetään ponnistamaan jo niitä yhteisiä TKI-aiheita, eli he on jo miettimässä, että mitä on tärkeätä tutkia ja miksi, eli ne kumpuaa arjesta ja heidän tarpeista ja toiveista, ja sitten niitä lähdetään yhdessä rajaamaan ja ihmettelemään.
Eli oikeastaan me jo ennakoidaan sitä prosessia, että he on jo ennakointivaiheessa mukana ja sitten oikeastaan sen koko prosessin ajan mukana ihan sinne TKI-tulosten levittämiseen ja implementaatioon, että meillä on kokemuksia siitä, että nää kokemusasiantuntijat ja kansalaiset on mukana seminaareissa kertomassa, viestimässä tuloksista, jolloin niistä tulee ihan eri tavalla konkreettisia ja eri tavalla ymmärrettäviä monille eri kohderyhmille, ja keskusteluun tulee niin kuin uusi ulottuvuus ja he oikeastaan oppii meidän kanssa yhdessä sen koko prosessin ajan, ja todellakin on siinä omassa roolissaan ja yhdessä mietitään, että mitkä ne roolit ja siinä yhteistoiminnassa on. Tän kaltaisia asioita tulee nyt mieleen.
Anna-Maria
Mun mielestä, kuten tossa alussa sanoin, niin mun mielestä tässä on jotenkin kyse semmoisesta, oikein semmoisesta vähän perustavaa laatua olevasta toimintakuluttuurin muutoksesta ja siitä, että millä tavalla me, perinteisesti kun miettii tutkimuksessa, niin millä tavalla me ajattelemme tämmöisestä, ketkä on meillä eri tavoin tiedon tuottajia ja ketkä taas sitten edelleen sitä tietoa käsittelee ja tekee sitten siitä niitä erilaisia päätelmiä, mutta tässä, että pystytään luomaan alusta asti semmoinen tilanne, että siinä kaikki todella tuntee olevansa tasavertaisessa asemassa, eli jotenkin tässä pystyy sen luottamuksellisen ilmapiirin luomaan ja tämmöiseen.
Ja tuossa mitä varmaan Artokin ihan alussa puhui siitä, että kun tää, kyse tässä nyt tästä todella isosta haasteesta mikä meillä on, niin ymmärrys siitä, että miten olennainen sen lisäksi, että meillä on kaikki nämä ekologiset kestävyyshaasteet, niin juuri just, ja se, Salla, sunkin esille tuoma, siis se, miten kuitenkin se sosiaalinen kestävyys ja kaikki tämä sen sosiaalisen pääoman kasvattaminen itse kullekin, jotta tuntee olevansa todella mukana viemässä asioita eteenpäin, niin varmaan tää, että se niin vahvasti nostetaan nyt esille tää, että meidän täytyy jotenkin todella pystyä tätä toimintakulttuuria muuttamaan, on semmoinen, joka mä näen tässä.
Me puhutaan kumppanuuksista, me puhutaan paljon tällä hetkellä ammattikorkeakoulussa, esimerkiksi tämmöisestä erilaisesta ekosysteemityöstä, kuinka organisaatiot uudella tavalla tekee työtä keskenään, mutta ihmisethän ne on siellä, jotka kuitenkin sen työn tekee, ja miten me pystytään luomaan sitten semmoinen luottamuksellinen ilmapiiri kaikkien toimijoiden kesken, jotta todella tulee se tunne, että alusta asti olen ihan tasavertaisena tässä mukana.
Mutta tää on varmaan juuri nyt semmoista, ammattikorkeaankoululle semmoinen mahdollisuus yhä vahvemmin ottaa tämmöistä roolia, että voidaan luoda semmoisia ihan uudenlaisia TKI-toiminnan kulttuureja.
Nea
Kyllä.
Arto
Joo, se on kiinnostavaa, että korkeakouluperinnehän on sellaisessa disiplinaarisuudessa, jossa on sellainen ykstieteellisyys se ponnistusalusta ja lähtökohta ja sitten nyt on alettu puhumaan sellaista monitieteisemmästä, että pitäisi eri näkökulmista katsella asioita ja sitten ne ehkä vähän konsultoi toisiaan ne eri näkökulmat, ne eri disiplinaaarit. Mutta eihän se vielä kovin paljoa, jos ne vähän kommunikoi keskenään, että niittenhän pitäisi alkaa ehkä sulautumaan toisiinsa ja vuorovaikuttaa keskenään, esimerkiksi jos ajatellaan yhteiskuntaa ja nyt sitten yhteiskunnan monimuotoistumista, niin puhutaan monikulttuurisuudesta, mutta eikö paljon hienompaa olisi interkulttuurisuus, jossa ne kulttuurit elävästi vuorovaikuttaa ja oppii toisiltaan. Siihen on Suomessakin paljon matkaa vielä. Kyllähän meillä jo monikulttuurisuutta on.
Mutta se sellainen kulttuurienvälisyys ja tällainen tieteidenvälisyys ja näkökulmienvälisyys, jossa ne näkökulmat vuorovaikuttaa, niin se olisi se juttu. Mutta nyt oikeastaan se, mistä me puhutaan, niin on vielä pykälä eteenpäin. Eli tällainen transdisiplinaarisuus, jossa kansalaisyhteiskuntakin on mukana tässä, että korkeakoulukulttuuri jotenkin motivoi kansalaisyhteiskunnan mukaan kehittämään jotain uutta ja katselemaan uusista tulokulmista tulevaisuutta, ja se on tosi kiehtovaa tää tällainen transdisiplinaarinen lähestymistapa, mutta haastavaa.
Salla
Joo, tässä me pystytään nyt tarttumaan yhdessä siihen samaan asiaan, että helposti TKI-toiminnassa käy sillain, että tutkijat etsii ilmiöstä, että mitä on tästä aikaisemmin tutkittu, mitä tästä tiedetään, mitä ei vielä tiedetä, ja mitä pitäisi tutkia, ja sitten se alkaakin toistaa sellaista tietynlaista kehää, että tulee sitten taas jatkotutkimusaiheet päätelmiksi, ja sitten me junnataankin vähän semmoisessa samanlaisessa urassa. Mutta nyt alkaa semmoisia uusia ratkaisuja, ehkä just tämmöisiin haastaviin, monimutkaisiin ongelmiin, kun ne haetaan tällä tieteiden sulautumisella, jossa kansalaiset on mukana sen yhteisen pöydän äärelle, niin varmasti ollaan sitten semmoisissa ratkaisuissa, jotka kantaa pitkälle vastuullisesti.
Anna-Maria
Mutta ajatelkaas, miten haastavaa se on, kun miettii juuri näitä erilaisia vahvoja, eri tieteenalojen välisiä omia traditioita, ja sitten minkälaisia rooleja meillä yhteiskunnassa on, että todella kaikki tunnistaa sitten olevansa kuitenkin siinä omassa roolissa ihan tasavertaisesti mukana vaikka tämmöisessä jossain tutkimuksessa, niin tää onkin siis todella haastava, että miten luoda se ilmapiiri ja varmaan se osaaminen mitä tää kaikki edellyttää.
Salla
Ja toinen asia, mitä mä ajattelenkin kauhean tärkeänä, kun Nea kysyit tuossa aluksi, että mitä uutta näissä on, niin on tää vastavuoroisuus ja sen rakentaminen. Eli just tää, että mulla on mahdollisuus vaikuttaa ja mä tuun myös vaikutetuksi, eli mä aika avoimesti jaan sitä omaa asiantuntijuutta, mikä ei ole kauhean tyypillistä meidän tiedepiireissä, että siellä on tietynlaista kilpailua rahoituksesta ja muusta, mutta siinä on se avoimuus, että me ollaan tän yhden tärkeän, yhdessä tän tärkeän asian äärellä, meillä on tää yhteinen missio, kestävä tulevaisuus, meillä on isoja ongelmia, pelottavia ja ahdistaviakin, ratkottavana, meidän pitää tehdä yhdessä, me voidaan tehdä se vaan tarttumalla siihen, niin sitten siinä tulee sellainen, pitää rakentaa vastavuoroisuutta, ja se tarkoittaa sitä, että me opitaan koko ajan yhdessä ja ollaan valmiita vaikuttumaan, ottamaan vastaan asioita toiselta.
Anna-Maria
Ja toivottavasti se oma ahdistuskin helpottaa sitten siinä koko ajan. Että se nyt kuitenkin semmoinen kun yhdessä toimimalla, niin antaa sitten myös sitten semmoista valoisampaa ja toiveikkaampaa näkymää.
Arto
Mm, niin se näyttää, että ihmisellä on elämä kevyempää, kun alkaa tekemään elämästä sellaista halutunlaista, eli ottaa sen subjektijuuden käyttöön ja toimijuuden arkiseksi voimavaraksi.
Nea
Ansku, mainitsitkin äsken myös siinä semmoisen näkökulman siitä, että tää edellyttää myös uudenlaista osaamista ja nyt tässä keskustelussa ilmeni myös, että mitä kaikkea se tämmöinen vuorovaikutukselle tilan antaminen voisi mahdollistaa nyt uutena osaamisena.
Mutta mitä tunnistatte, että jotta tää tämmöinen vuorovaikutus näin yli tieteen rajojen mahdollistuisi, niin minkälaisia, miten me päästään luomaan niitä tiloja? Mitä osaamista se vaatii sitten meiltä, että nää tilat lähtee rakentumaan näin monitieteisesti ja perinteisiä rajoja ylittäen?
Arto
Pohjimmiltaan varmaan se on yhteyden löytämistä toiseen ja sitten aika nöyrää kuuntelemista, että mitä se sun tapa olla olemassa tai katsella todellisuutta, mitä se voisi antaa mulle ja millä tapaa mun todellisuuskäsitykset on vähän keskeneräisiä ja ehkä vajavaisia, joiltakin osin harhaisiakin. Ja miten me yhdessä voitaisiin täydentää toistemme käsitystä tästä todellisuudesta, jonka osana me nytkin tässä ollaan, kun täähän on pohjimmiltaan aika hankalasti selitettävissä. Tässä sitä ollaan aika ison kaikkeuden osina, ja ei se ihan yhdeltä istumalta selity keltään meistä, eikä vaikka yhdessäkin luotaisiin jonkinlaista näkymää, niin se jää kovin vajaaksi.
Eli se siellä on, ehkä sellainen syvä nöyryys siitä, että en tiedä kovin paljoa ja käsitykseni ovat keskeneräisiä ja tarvitsen sinua, jotta voisin ymmärtää paremmin tätä maailmaa jossa ollaan.
Nea
Joo, eli se on uudenlaista osaamista myös tämmöinen ei-tietämisen asenne ja nöyryys sitä kohtaan, että nää ilmiöt ja kompleksisuudet on isompia kuin me kukaan yksinään. Ja sitten mä tarvitsen sua siihen, jotta me päästään eteenpäin.
No miksi panostaminen nyt tähän osallistuvaan tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiokumppanuuteen on niin olennaisen tärkeätä, jotta me tähän kestävän hyvinvoinnin suunnassa yhdessä päästään eteenpäin?
Anna-Maria
Se on semmoinen mahdollisuus meille, joka mun mielestä meidän täytyy ottaa haltuun, että todella niin, että millä tavalla me pääsemme eteenpäin ja luomme, luomme sitä toivoa ja tuomme tosiaan niitä tekijöitä yhteen, niin se on semmoinen mahdollisuus. Ja kaiken kaikkiaan meidän yhä enempi pitää ajatella sillä tavalla kuitenkin myös systeemisesti ja isoja systeemisiä kokonaisuuksia, niin se oikeastaan minä näen, että se vaan jotenkin on ainut mahdollisuus jota kohti meidän tulee puskea.
Salla
No joo, mä näen siinä oikeastaan kaksikin semmoista keskeistä tärkeätä asiaa, eli toinen on se yhteistoiminnan merkityksellisyys, eli että ne TKI-toiminnan aiheet kumpuaa todella sieltä käytännön haasteista ja jokaista ihmistä koskettavista asioista, että ne on tärkeitä, ja sitten että hänellä on merkityksellistä panosta antaa siihen yhteistoimintaan, eli tulee semmoinen voimaannuttava kokemus, että tää asia on mulle tärkeä ja mä pystyn vaikuttamaan tähän, ja sitten kuuluu vielä siihen TKI-ryhmään, siihen yhteisöön eli on yhteys näihin ihmisiin ja itse asiassa se yhteistoimintaosaaminen, että rakennetaan sen kaltaista yhteistoimintaa, että se todella tuottaa hyvinvointia jo siinä tekijöilleen, että se on arvokasta ja tärkeätä ja voimaannuttaa.
Ja sitten toinen todella tää, että meillä on näitä monimutkaisia isoja asioita ratkottavana, niin se kyetään tekemään yhdessä, niinku Ansku tuossa sanoi, ja sitä kautta päästään sitten sinne kohti kestävää hyvinvointia ja parempaa tulevaisuutta.
Arto
Niin, tuossa se varmaan on, että kukaan ei yksin kovin paljoa pysty tekemään, mutta yhdessä me pystytään jo vähän enemmän, ja sitten, kun meidän osaamiset on erilaisia, niin me muodostetaan joukkue, jossa me täydennetään heikkoudet pois, parhaimmillaan. Eli kenenkään ei tarvitse olla huolissaan omista heikkouksista vaan voi keskittyä vahvuuksiin, ihan tämmöinen perus joukkuehengen luomisen meininki.
Nea
Joo, se ei ole ehkä ihan mikään perinteinen, jos miettii tutkijoiden koulutusta tai tämmöistä akateemista perinnettä meidän tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminnassa, se, että miten rakennetaan joukkue, joka ponnistelee yli tän tiimirajojen, kutsuu mukaan nyt erilaista osaamista ja näkökulmia, jakaa sen hyödyn muille ja oppii yhdessä muiden kanssa.
Tässä on meille hyvä haaste tarttua nyt kestävän tulevaisuuden ja hyvinvoinnin edistämiseksi.
Lämmin kiitos osallistumisesta Arto, Salla ja Anna-Maria keskusteluun ja Tulevaisuusareena-podcastsarjaan. Kiitos myös kuulijoille.
[Outro] Tämä podcast käsittelee osallistuvaa TKI-kumppanuutta Metropolia Ammattikorkeakoulussa ja verkostoissa kestävän hyvinvoinnin edistämiseksi.
Ei kommentteja