Moninainen Metropolia 3: Miten saavutettavuus, moninaisuus ja yhdenvertaisuus liittyvät toisiinsa?
Moninainen Metropolia -podcast-sarjassa Metropolia Ammattikorkeakoulun jatkuvan oppimisen johtaja Heidi Rontu keskustelee opiskelijoiden, henkilökunnan jäsenten ja sidosryhmien kanssa siitä, miten moninaisuutta, tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta voidaan edistää meillä Metropoliassa sekä laajemmin korkeakouluissa.
Tässä jaksossa vieraana on Metropolian saavutettavuusasiantuntija Jenni Torikka. Saavutettavuus on moniselitteinen käsite. Miten saavutettavuus ja moninaisuus, yhdenvertaisuus sekä tasa-arvo oikein liittyvät toisiinsa? Mikä merkitys selkeällä yleiskielellä ja selkokielellä on korkeakoulun arjessa? Entä miten digipalvelulain saavutettavuusvaatimukset vaikuttavat verkossa tapahtuvaan opetukseen ja oppimateriaaleihin?
Tämä podcast on julkaistu avoimella Creative Commons Nimeä-EiMuutoksia 4.0 Kansainvälinen (CC BY-ND) -lisenssillä.
Käsikirjoittajat: Heidi Rontu ja Jenni Torikka
Editointi: Samuel Dietz, Digistudiopalvelu
Jakson kesto: 23:03 min
Podcast tiedostona: Lataa omalle laitteellesi (21.1MB)
MetroPodian RSS-syöte: RSS
[musiikkia taustalla]
Heidi Rontu: Tervetuloa kuuntelemaan Moninainen Metropolia -podcast-sarjaa. Minun nimeni on Heidi Rontu, ja toimin Metropoliassa jatkuvan oppimisen johtajana. Tämän sarjan tavoitteena on laajentaa ja syventää moninaisuuden, yhdenvertaisuuden ja tasa-arvon ymmärrystä sekä pohtia myös keinoja, miten näitä kaikkia voisi edistää käytännössä. ¨
[musiikki loppuu]
Heidi Rontu: Tänään keskustelemme sarjan kolmannessa jaksossa ja meillä teemana on, miten saavutettavuus ja moninaisuus, yhdenvertaisuus ja tasa-arvo liittyvät toisiinsa. Vieraanani täällä tänään on Jenni Torikka, Metropolian saavutettavuusasiantuntija. Lämpimästi tervetuloa Jenni.
Jenni Torikka: Kiitos Heidi.
Heidi Rontu: Kertoisitko lyhyesti hieman itsestäsi?
Jenni Torikka: Minä olen Jenni Torikka ja toimin Metropolian saavutettavuusasiantuntijana. Olen ollut tehtävässä nyt puolitoista vuotta ja tämä tehtävä sijoittuu meidän tutkimus-, kehitys- ja innovaatioyksikköön, mutta periaatteessa palvelen koko taloa.
Heidi Rontu: Juuri näin. Ja Jenni sinä olet myös jäsenenä ja mukana meidän Moninaisuus-, tasa-arvo- ja yhdenvertaisuustyöryhmässä.
Jenni Torikka: Kyllä vain.
Heidi Rontu: Ja yhdessä tässä työryhmässä me olemmekin työstäneet Metropolian tasa-arvo- ja yhdenvertaisuussuunnitelmaa tälle vuodelle, eli vuodelle 2023 ja 2024. Itse toimit Jenni saavutettavuusasiantuntijana ja mietin, että olisi mielenkiintoista kuulla nyt omasta asiantuntijuudestasi katsoen: miten näet, että saavutettavuus liittyy tasa-arvo- ja yhdenvertaisuuskysymyksiin ja miten meidän olisi hyvä ymmärtää saavutettavuus ehkä juuri tässä yhteydessä?
Jenni Torikka: Joo hyvä kysymys. Minä tykkään aina tutkijataustaisena lähteä käsitemäärittelyistä. On hyvä aina ensin määritellä, että mistä puhutaan, niin sitten on käsitteet hallussa ja ymmärrys siitä. Saavutettavuus on hyvin moninainen, monipuolinen käsite. Sitä voi tarkastella eri näkökulmista ja tämä on osaltaan myös hämmennystä aiheuttava asia. Mutta lyhyesti voidaan sanoa, että saavutettavuus on yhdenvertaisten mahdollisuuksien tarjoamista. Se on tasa-arvoa, sitä voidaan sanoa myös olevan inklusiivisuutta, eli sitä käytetään hyvin usein synonyyminä näille juuriteemoille, josta puhumme tänään. Eli saavutettavuus sopii tähän oikein hyvin.
Heidi Rontu: Kyllä. Kiitos Jenni ja näinhän me olemmekin työryhmässä paljon näitä eri käsitteitä ja määritteitä pureskelleet ja yrittäneet niistä sitä kokonaisuutta rakentaa. Ja tosiaan saavutettavuus liittyy hyvinkin olennaisilta osiin kaikkiin näihin kolmeen muutoin keskeiseen teemaan eli moninaisuuteen, tasa-arvoon ja yhdenvertaisuuteen. Ja se tietysti mistä tässä meidän suunnitelmassamme, joka nyt on tehty tälle vuodelle ja ensi vuodelle, on myös keskusteltu, että miten me pystyisimme juuri saavutettavuutta edistää osana tätä suunnitelmaa. Ja minä ehkä vielä tähän toisin laajempaa kontekstia, että saavutettavuutta omana kokonaisuutenaan ohjaa monet lait meillä, kuten esimerkiksi perustuslaki, yhdenvertaisuuslaki, hallintolaki, hankintalaki ja myös digipalvelulaki. Ja niin kuin sinä Jenni olet useasti todennut, kun on keskusteltu saavutettavuudesta ja saavutettavuuden huomioimisesta suunnittelussa ja toteutuksessa: laki ja lait sanovat yhtä, mutta meidän olisi tärkeätä pitää lähtökohtana ihminen. Eli me teemme tätä saavutettavuustyötä ihmisten vuoksi. Ja sitä kautta itse asiassa myös on hyvä ymmärtää, että saavutettavuudesta huolehtiminen kuuluu ihan meille kaikille Metropolian korkeakouluyhteisön jäsenille. Eli se kuuluu meille kaikille. Sitten meillä on tämä suunnitelma, joka on tehty osana sitä, millä pitäisi olla sitä saavutettavuutta myös siellä. Mutta minkä konkreettisten toimenpiteiden kautta me pystyisimme juuri saavutettavuutta edistämään Metropoliassa?
Jenni Torikka: Joo tämä on erinomainen asia ja nimenomaan tämän konkretian kautta tulee koko tämä käsite ja koko tämä teema helpoimmin ymmärrettäväksi. No ihan mitä nyt tulee ensimmäisenä mieleen, niin meillä on Metropoliasta tehty useita tämmöisiä esittelyvideoita, jotka kertovat meidän toiminnastamme eri tavoin. Mutta jos ajatellaan, että olisivatko ne saavutettavia jatkossa? Ne nimittäin eivät välttämättä ole sitä tällä hetkellä. Toinen asia, joka tulee mieleen, jos me ajatellaan meidän henkilöstöämme ja meidän opiskelijoitamme niin se, että meillä on tämmöisiä erilaisia perehdyttämisiä: on niin kuin tapahtuma, päiviä ja on myös opintojaksoja. Niin mitäpä jos ne olisivat jatkossa saavutettavia? Ihan siis nämä ovat toisaalta pieniä asioita, mutta ihan todella konkreettisia. Sitten on tämmöinen, mikä nyt hyvin liittyy tähän meidän suunnitelmaamme, että meidän julkiset asiakirjamme olisivat myös saavutettavia. Lähtökohtaisesti, koska ne voivat olla monelle henkilölle, joka miettii Metropoliaan tulemista joko opiskelijaksi tai henkilökunnan jäseneksi, ne voi olla ensimmäisiä asioita, joita katsotaan. Niiden kautta myös voidaan viestiä siitä, että meille ovat kaikki tervetulleita, lähtökohdista huolimatta, eli tämmöisiä pieniä asioita myös. Sellaisen seikan haluan vielä tuoda esille, jos ajatellaan, että mitä saavutettavuus voisi jatkossa merkitä, että se ei olisi vaan tässä meidän korkeakouluyhteisössämme, vaan se siirtyisi sitten ihmisten kautta eteenpäin ja leviäisi. Jos me ottaisimme tavoitteeksi sellaisen, että esimerkiksi kaikki meidän opiskelijamme tietäisivät saavutettavuuden perusteet, kun he lähtevät työelämään. Ajateltaisiin, että saavutettavuus on työelämätaito. Tämmöisiä asioita tulee mieleen.
Heidi Rontu: Kiitos Jenni, erinomaisia asioita nostit esille. Ja täytyy sanoa, että tässä oli pitelemistä, että ei joko ruvennut nauramaan tai tullut hyvinkin nolo olo, kun mainitsit sen, että todellakin, meidän monet asiakirjat, ihan lähtien tästä meidän suunnitelmastamme eli moninaisuus-, tasa-arvo- ja yhdenvertaisuussuunnitelmasta, voisimme miettiä sitä saavutettavuuden näkökulmasta paljon aktiivisemmin. Kyllä, ehkä tuohon kielelliseen asiaan vielä haluaisin sen lisätä itse: Itsellä on kielitieteilijän tausta ja se siihen tietysti tulee kiinnittäneeksi huomiota ehkä vähän enemmän, että miten asioista viestitään ja nimenomaan saavutettavuutta kun ajatellaan, että pyrittäisiin viestimään esimerkiksi mahdollisimman selkokielisesti. Ja se jotenkin itselle tuntuisi, että voisi olla semmoinen aika matalan kynnyksen tapa hyvinkin konkreettisesti käytännössä edistää tässä tapauksessa kielellistä saavutettavuutta.
Jenni Torikka: Kyllä ehdottomasti. Jos ajatellaan ihan sellaista, että meillä puhutaan selkeästä yleiskielestä, jo se on erittäin hyvä tavoite ja selkokieli on vielä tietenkin sitten asia erikseen. Mutta se, että meilläkin kansainvälisyys organisaatiossa lisääntyy, niin selkeästä kielenkäytöstä ja toisaalta siitä selkokielestä myös voisi olla, sekä meidän opiskelijoillemme, kansainvälisille että meidän työntekijöillemme ja meillä vieraileville henkilöille, apua, koska se on aina helppo tapa suomen kieleen tutustua, ja päästä sen kautta asioihin ja ympäristöönkin sopeutumaan ja olemaan osa sitä ympäristöä.
Heidi Rontu: Kyllä. Nimenomaan ja ehkä siinä käy vähän semmoinen ilmiö. En tiedä tunnistatko itse, kun teet täällä korkeakouluhallinnossa asiantuntijatyötä tai minä ajattelisin, että olet ehkä itse hyvinkin valveutunut näissä asioissa, mutta helpostihan siinä käy sellainen, mitä itse tiedän, että sitä on tutkittukin, puhutaan vaikkapa kapulakielimäisyydestä. Ja se rupeaa toistamaan itseään ja käytetään ehkä sellaisia käsitteitä, pitkiä lauseita, joita on sitten hyvin vaikea kenenkään sen ympäristön ulkopuolisen käytännössä ymmärtää.
Jenni Torikka: Kyllä nimenomaan. Minä olen kuitenkin aika tuore metropolialainen. Meillä käytetään hyvin paljon lyhenteitä ja siinä usein kyllä kestää, että on pakko kysyä useamman kerran, että anteeksi mistä me puhumme. Ja tämä on saavutettavuuden kannalta yksi ihan tosi merkittävä tekijä, että kerrotaan, ja todella kieli on niin merkittävä asia, että puhutaan selkeästi. Asiantuntijana me usein syyllistymme siihen, että pitkät on jutut.
Heidi Rontu: Kyllä. Pitkät on jutut, vaikka pitäisi ehkä tietää toimia paremmin. Semmoista ehkä vielä kysyisin Jenni sinulta: aivan erityisesti tiedän, että olet muun muassa perehtynyt tähän, mainitsinkin tuossa aikaisemmin, tämän digipalvelulain. Ja sitä kautta, miten saavutettavuus on noussut hyvinkin keskeiseksi teemaksi kaikissa korkeakouluissakin, koko korkeakoulukentässä, niin uskoisin, että kuulijoitakin voisi kiinnostaa, mitä se digipalvelulaki nimenomaan saavutettavuudesta sanoo ja mitä se käytännön tasolla voi tarkoittaa tällaisessa kontekstissa missä nyt toimitaan, eli korkeakoulussa, jossa meillä on opetusta ja oppimista ja sitten tietysti muuta toimintaa myös. Pystyisitkö tuomaan siitä joitakin konkreettisia esimerkkejä?
Jenni Torikka: Joo tämä on oikein hyvä kysymys. Siis digipalvelulakihan johtaa juurensa saavutettavuusdirektiiviin, EU:n saavutettavuusdirektiiviin, eli digipalvelulaki ja oikeammin vielä laki digitaalisten palvelujen tarjoamisesta, toimeenpanee EU:n saavutettavuusdirektiivin. Ja tosiaan sitten puhutaan tästä digitaalisesta saavutettavuudesta, mutta digitaalisesta maailmasta. Ja tämä lain myötä ikään kuin saavutettavuus on noussut eri tavalla esille. Ja se oli myös sen lainsäädännön näkökohta siitä, kun yhteiskunta digitalisoituu ja yhä enemmän kukin hoitaa asioitaan verkossa, että kaikilla olisi yhtäläiset mahdollisuudet toimia siellä verkossa, osallistua yhteiskunnan toimintaan ja siis nimenomaan hoitaa omia asioitaan. No sitten, korkeakouluympäristöön tämä toi sellaisen mielenkiintoisen asian, että korkeakoulut ovat lain mukaan viranomaisia, jolloin meitä sitten koskevat nämä lain saavutettavuusvaatimukset ja nimenomaan puhutaan tästä digitaalisesta ympäristöstä. Toki sitten meillä on muita lakeja, jotka säätelevät sitten tätä fyysistä saavutettavuutta, suomen kielessä puhutaan myös esteettömyydestä edelleen. Mutta tämä laki on tuonut tämän asian pinnalle, koska se koskettaa nyt kaikkia korkeakouluja. Meillä on lainmukainen velvollisuus ottaa huomioon saavutettavuus hyvin konkreettisella tasolla, kaikessa meidän toiminnassamme. Ja tavoitellaan sitä, että saavutettavuus olisi organisaation läpäisevä. Eli se todellakin käytännössä vaikuttaisi kaikkeen toimintaan, mutta täytyy sanoa, että edelleenkin kolmen vuoden jälkeen ja itse asiassa laki tuli voimaan neljä ja puoli vuotta sitten, mutta kolme vuotta on noin suurin piirtein näistä siirtymäaikojen päättymisestä, edelleen kipuilemme korkeakoulukentässä tämän kanssa ja tämän varmasti kaikki muutkin korkeakoulut jakavat, että haasteita on, mutta ne ovat kaikille yhteisiä. Ja kollegoiden kanssa meillä on kansallinen saavutettavuusverkosto. Hyvin usein jaamme sitten vinkkejä, että hei, miten teillä on ratkaistu tämä? Ja hei, oletteko te löytäneet tähän jonkun hyvän käytännön? Jaetaan niitä vinkkejä ja sitä kautta koitetaan yhdessä tehdä saavutettavuuden edistämistyötä, koska kaikille se on kuitenkin sama haaste.
Heidi Rontu: Tämä on hieno kuulla. Todella hyvä, että on tämmöinen kansallinen verkosto, koska siellä varmaan löytyy niitä hyviä käytänteitä ja sitten niitä pystytään jakamaan nopeastikin, ajattelisin. Miksi itse toin esille tämän digipalvelulain? Se on ehkä sellainen, mistä olen saanut ehkä sellaisia, ajoittain myös huolestuneita yhteydenottoja vaikkapa opettajilta tai opetukseen liittyvistä asioista. Mitä se saavutettavuus opetuksessa ja opetusmateriaaleissa voisi tarkoittaa? Ja ehkä nyt yhdistettynä erityisesti siihen, että paljon on lisääntynyt eri tavoin verkossa tuotettu opetusmateriaali ja myös ihan itse opetus. Pystyisitkö siitä vielä antamaan joitakin esimerkkejä? Mitä se saavutettavuus ihan käytännössä voi tarkoittaa, jos puhutaan verkko-opetuksesta, verkko-oppimisesta, verkko-opetuksen oppimismateriaaleista esimerkiksi.
Jenni Torikka: Joo tämä on oikein hyvä, tämä on siis todellakin tätä konkretiaa meillä korkeakoulussa. Eli opettajien ja monien kanssa keskustelen työkseni, neuvon heitä ja koitetaan yhdessä ratkaista niitä ongelmia. Mutta opetukseen liittyy niin paljon sellaista erilaista, toki myös korona toi tämmöisen erilaisen spurtin, että yhtäkkiä meillä kaikki piti olla verkossa ja yhtäkkiä kaiken, kaikkien piti ikään kuin ottaa haltuun niitä työkaluja, että miten me toimimme verkossa. Tietyllä tapaa se on ehkä puskenut eteenpäin myös tätä saavutettavuuskysymystä. Meillä on erilaisia työkaluja, joita voidaan hyödyntää, että voidaan vaikka videoihin laittaa tekstitys tai jopa reaaliaikaisesti voidaan tehdä erilaisia asioita. Voidaan ottaa puhuttu tekstiksi ja talteen, ja sitten liittää myöhemmin siihen (videoon). Ja hyvin usein opetuksessa tehdään nykyisin erilaisia videoita. Videot itsessään lisäävät saavutettavuutta, koska joka päivä monet meistä siis käyttää videoita eri tilanteissa. Esimerkiksi kun ei pysty (kuuntelemaan) voi olla, että on ruuhkajunassa tai -bussissa, katsotaan jotakin, osallistutaan kokoukseen tai jotakin muuta, kuunnellaan webinaaria. Ja on aivan mahtavaa, jos siinä (videossa) on tekstitys, jolloin sinun ei tarvitse, koska sinä yleensä et voi siellä ruuhkajunassa tai -bussissa, pitää ääniä päällä. Ja tämä on yksi asia, mutta sitten toki ihan tällaiset erilaiset tiedostot mitä tuotetaan. Opettaja tekee paljon erilaisia esityksiä ja oppijaksoihin tehdään, ja tietysti ne oppimisympäristöt, ne ovat digitaalisia, että ne olisivat kaikki saavutettavia myös. Täällä on monenlaista: että sekä se sisältö että ne alustat, millä on toimintaa, niin kaikki se olisi saavutettavaa. Mutta toki tässä realiteetit ovat se, että aina se ei ole mahdollista. Mutta meillä onkin tällainen ohjeistus luotu opettajille ja sen mukaisesti tuotaisiin opiskelijoille, heti sen kurssin alussa tai kurssin ilmoittautumisvaiheessa jo esille se, että olkaa yhteydessä, kertokaa jos tarvitsette saavutettavuutta. Silloin voidaan heti ottaa huomioon siinä opetuksen suunnittelussa se, että minkälaisia asioita, minkälaisia näkökohtia tulisi huomioida, että kaikki voivat osallistua yhdenvertaisesti opetukseen ja päästä oppimaan.
Heidi Rontu: Joo kiitos Jenni, oikein hyvä ja tietenkin näitä ohjeita olit ihan keskeisesti valmistelemassa ja tiedän, se on saanutkin paljon hyvää palautetta, että ne on tulleet todella tarpeeseen, että opettajatkin ovat kaivanneet nimenomaan ihan selkeitä ohjeita, että miten he pystyvät tämän saavutettavuuden ottamaan huomioon. Ja tuo viimeinen esimerkki, minkä tuossa mainitsitte, että kun opetus alkaa tai kurssi alkaa, jo siinä ilmoittautumisvaiheessa tulisi tieto opettajalle, jos ja minkä tyyppistä saavutettavuutta tarvitaan, niin sen uskon auttavan siinä ihan arjessa hyvinkin paljon. Kiitos Jenni, tästä tulikin monia eri asioita, mihin saavutettavuus liittyy eli uskoisin ja toivottavasti kuulijoillekin on tullut selväksi se, että on isosta teemasta kyse, joka liittyy moneen asiaan ja liittyy monella eri tavoin myös moninaisuuteen, yhdenvertaisuuteen ja tasa-arvoon. Jos palataan vielä vähän tässä lopuksi oikeastaan sinne alkuun: eli jos mietitään nyt meidän tätä tasa-arvo-, yhdenvertaisuus-, moninaisuussuunnitelmaa, mitä on tehty Metropoliassa. Jos minä pyytäisin sinua Jenni tiivistämään, että miten me pystyisimme osana tätä kokonaisuutta huomioimaan saavutettavuuden entistä paremmin jatkossa.
Jenni Torikka: Minä haluaisin tuoda esille nimenomaan tämän ihmisläheisyyden ja ihmiskeskeisyyden, ihmislähtöisyyden. Eli se, että me teemme tätä työtä ihmisille. Ja se, että kaikilla, myös heillä, joilla on jonkinnäköinen rajoite; se voi olla tilapäinen tai se voi olla pysyvä, me jokainen hyödymme saavutettavuudesta, mutta sitten toisille se on aivan välttämätöntä: he eivät pysty osallistumaan ilman saavutettavaa (sisältöä). Tämä on se tärkeä (asia), jonka minä haluan tuoda sen esille, että tätä tehdään ihmistä varten, että erilaiset lait ohjaavat siihen. Mutta näkökulma on kuitenkin se ihmistä varten. Lakikin lähtee ja laki on luotu sitä varten, että nämä oikeudet toteutuisivat ja kaikki voisivat osallistua yhdenvertaisesti. Ja minä ajattelen, että korkeakouluympäristössä saavutettavuus voi olla jopa kilpailuvaltti. Se voi olla sekä vetovoimatekijä, mutta se voi olla myös pitotekijä. Se että, erilaiset, moninaiset ihmiset, me kaikki ollaan, minkälaisista lähtökohdista me tullaan, se otetaan huomioon siinä korkeakouluympäristössä. Ja tietysti moni haluaa olla myös mukana siinä kehitystyössä, se on myös tärkeää, että me tarvitaan esimerkkejä ja me tarvitaan sitä konkretiaa, että joku voi kertoa, joka kokee sitä, elää sitä joka päivä, että hei, minä tarvitsisin tällaista, että miten me voitaisiin tehdä tämä, miten me voitaisiin toteuttaa tämä? Näistä lähtökohdista minä toivon, että kaikki meillä osallistuisi tähän työhön, koska kaikkia tarvitaan.
Heidi Rontu: Hyvä, kiitos Jenni eli tavallaan voisiko tämän kiteyttää niin, että ihmiseltä ihmiselle on saavutettavuus?
Jenni Torikka: Kyllä
Heidi Rontu: Kiitos Jenni.
Jenni Torikka: Kiitos Heidi.
[musiikkia taustalla]
Heidi Rontu: Oli aivan ihanaa keskustella kanssasi saavutettavuudesta, niin kuin olemmekin keskustelleet siellä meidän työryhmässämme, saatiin taas ehkä tätä ymmärrystäkin askel eteenpäin. Lämmin kiitos myös meidän kuulijoillemme. Toivottavasti saavutettavuus teemana aukesi hieman ja miten se linkittyy vahvasti moninaisuuden, yhdenvertaisuuden, ja tasa-arvon edistämiseen. Lämmin kiitos kaikille ja kiitos Jenni.
Jenni Torikka: Kiitos.
[musiikki loppuu]
Ei kommentteja