Ammattikorkeakouluopiskelu, olisiko mun juttu?

[00:00:00]: [musiikkia]

Mari [00:00:04]: Hei, olen opinto-ohjaaja Mari Rupponen. Minä ja kollegani Paula kerromme, minkälaista on opiskelu ammattikorkeakoulussa.

Paula [00:00:12]: Nimeni on Paula Lindqvist ja olen Metropolia ammattikorkeakoulussa opinto-ohjaajana ja yritän ottaa tässä esille sellaisia yleisimpiä asioita, jotka koskevat ammattikorkeakouluun hakemista ja ammattikorkeakouluopintoja.

Mari [00:00:24]: Mikä sinun mielestäsi Paula on parasta ammattikorkeakouluopiskelussa?

Paula [00:00:29]: Ammattikorkeakouluopiskelussa on parasta se, että täällä opiskellaan tiettyä alaa ja saa meiltä ammatin. Opiskelussahan sitten on todella paljon ryhmämuotoisuutta; tutustuu opiskelukavereihin niiden tehtävien tekemisen kautta ja verkostoituu siihen alaan, minkä on valinnut.

Mari [00:00:49]: Sellainen projektiluontoisuus ja työelämän asiakaskontaktit minusta korostuu. Se on ehkä kaikista parasta siinä, että ihan ensimmäisestä vuodesta lähtien ollaan mukana niissä oikeissa työelämätilanteissa ja työelämäasioissa niin, että otetaan se teoria ja tutkittava asia ja sitten se viedään sinne käytäntöön ja lähdetään tarkastelemaan sitä ilmiötä.

Kaikille ammattikorkeakoulun opiskelijoille työharjoittelu ja opinnäytetyö ovat pakollisia. Meillä on Metropoliassa on vielä tällainen innnovaatioprojekti, joka on 10 pisteen monialainen yhteistyöprojekti, jossa lähdetään kehittämään ja innovoimaan jotain uutta, vaikka jollekin yritykselle tai asiakasryhmälle. Se tuo jo niiden opintojen aikana niitä työelämäkontakteja ja sitä kokemusta siitä, että minkälaista se työelämä sen valmistumisen jälkeen voisi olla. Siinä saa niitä suhteita ja kokemuksia niistä yrityksistä.

Paula [00:01:49]: Sitten täytyy tietysti huomioida, että vaikka meillä on näitä työelämäkontakteja ja simulaatio-oppimista, niin kaiken taustalla on myös teoreettista osaamista. Teoreettinen viitekehys löytyy kaikkiin aloihin.

Mari [00:02:03]: Kyllä eli siellä taustalla on aina se asia, jota lähdetään sitten soveltamaan käytäntöön. Jos ajatellaan, että minkälaiselle tyypille ammattikorkeakouluopiskelu sopii, niin minusta semmoinen tyyppi, joka on kiinnostunut niistä ilmiöistä. Mutta haluaa myös nostaa kädet ylös ja lähteä tekemään sekä kokeilemaan. Ammattikorkeakoulujen slogan sieltä 90-luvulta saakka on ollut, että teoriaa ja käytäntöä sopivassa suhteessa. Nimenomaan sellainen opiskelija, joka haluaa oppia myös tekemällä, niin soveltuu hyvin ammattikorkeakouluopintoihin.

Paulu [00:02:36]: Kyllä ja meillä oikeastaan kaikissa opinnoissa ajatellaan sitä, että opiskelijasta tulee sen oman alansa kehittäjä. Eli ammattilainen, joka on kiinnostunut siitä alasta ja haluaa viedä sitä eteenpäin jo näissä opinnoissa mutta myös siellä työelämässä.

Mari [00:02:54]: Ja ne niin sanotut metataidot; ryhmätyö- ja esiintymistaidot sekä paineen alla toimiminen tulevat jo näissä opinnoissa. Eli sen takia niitä ryhmätöitä tehdään. Ei niitä tehdä vain sen takia, että se on mukavaa ja hauskaa yhdessä niitä pohtia. Siinä harjoitellaan niitä työelämätaitoja jo opintojen aikana. Pidetään paljon esitelmiä ja esityksiä. Käytetään digitaalisia työkaluja. Se on kaikki valmistautumista siihen työelämään, että siellä ei tarvitse sitten ensimmäisenä pitää puhetta tai lähteä moniammatillisessa ryhmässä työtä tekemään.

Paula [00:03:27]: Ja kiva, että mainitsit tämän moniammatillisen työn. Monilla aloilla, esimerkiksi sosiaali- ja terveysalalla se työ oikeastaan järjestyykin tällä tavalla moniammatillisesti eli sen saman asiakaskontaktin parissa saattaa olla sitten eri koulutuksen saaneita ammattilaisia. Uskoisin, että tämä on se verkostomainen työtapa monilla eri aloilla nykyisin juuri se, mitä tarvitsee osata ja mihin me sitten koulutamme.

Mari [00:03:58]: Jos nyt on hakeutumassa jatko-opintoihin, niin mitä siinä alan valinnassa pitää ottaa huomioon? Miten erottaa kaikki Suomen ammattikorkeakoulut ja tutkinnot toisistaan? Miten voi tietää, mitä haluaa?

Paula [00:04:13]: Se onkin vaikea kysymys. Ensinnäkin ammattikorkeakouluja on parisenkymmentä Suomessa. Jos ajatellaan, että mitä kaikkia tutkintoja ja aloja kussakin ammattikorkeakoulussa on, niin nekin jonkun verran vaihtelevat. Sitten on otettava myös huomioon, että sellainen tavallinenkin koulutusala kuten vaikkapa sosiaaliala eli sosionomi (AMK) -tutkinto, niin eri ammattikorkeakoulut voivat tarjota vähän erilaisia sisältöjä. Esimerkiksi tradenomi, eli liiketalous, niin siellä on ihan sama tilanne, eikö niin?

Mari [00:04:47]: Kyllä. Mielestäni siinä täytyy lähteä liikkeelle siitä omasta mielenkiinnosta ja intohimosta. Siitä, mitä tulevaisuudeltaan haluaa. Eli tutkia vähän niitä omia arvoja ja mielenkiinnon kohteita. Haastatella ehkä ihmisiä ympärillä. Tutustua huolellisesti eri ammattikorkeakoulujen verkkosivuihin ihan opetussuunnitelmatasolta. Ei ole ollenkaan hullumpi vaihtoehto käydä jonkinlaista kurkistuskurssia vaikka avoimen ammattikorkeakoulun puolelta. Se on aika iso valinta lähteä sitten tutkinto-opintopaikkaa ottamaan vastaan. Siinä sellaiset hätäiset ratkaisut eivät aina ole kaikista parhaita. Totta kai täytyy antaa mahdollisuus sille, että sattumankin kautta voi päätyä oikealle alalle. Jos teet kauheasti työtä sen eteen, että unelmoit jostain asiasta ja sitten kun sen unelman saavuttaa, se ei olekaan sinun unelma. Se on ollutkin vanhempien tai median luoma, se on ollut jonkun opettajan ajatus tai unelma, eikä se ole kummunnut sinusta itsestäsi. Silloin voi olla niin, että siinä ollaan vähän vaikean paikan edessä sitten.

Paula [00:05:59]: Tuo on ihan totta. Tässä voisi kompata tätä, että kannattaa siinä hakuvaiheessa, tai miksei vähän ennenkin hakuvaihetta, ottaa sitten yhteyttä. Meilläkin on opiskelijalähettiläitä monissa korkeakouluissa. Ottaa yhteyttä vaikkapa meidän hakijapalveluihin tai meihin opinto-ohjaajiin. Voi kysyä, että mitä se opiskelu on; millä tavalla te opiskelette, kuinka kauan se opiskelu kestää, minkälaisia asioita siellä opiskeluissa on, mitä se opetussuunnitelma tarkoittaa? Eli Mari kun otit tämän opetussuunnitelman esille, niin sehän tarkoittaa oikeastaan sitä, että minkä nimisiä opintojaksoja eli kursseja siellä opiskellaan ja mitä kunkin kurssin ja opintojakson sisällä sitten on ne asiat, ettei sitten tule yllätyksenä.Monet varmasti ajattelevat, että fysioterapiassa opiskellaan anatomiaa, hermostoa ja tukiliikuntaelimistöä. Näin on, mutta mitä se sitten käytännön tasolla tarkoittaa niin se voi tullakin ehkä vähän yllätyksenä.

Sitten sanoisin vielä, että kun löytää intohimoa ja halua päästä jollekin alalle, niin sitten kannattaa katsoa, että mitkä ammattikorkeakoulut tai miksei yliopistotkin tarjoaa sitten juuri sitä alaa. On myös tärkeää selvittää, että mitä siltä alalta missäkin koulussa valmistunut voi sitten työskennellä. Esimerkiksi sosiaalialalla sosionomi työskentelee sosiaaliohjaajana mutta yliopistosta sosiaalialalta valmistunut työskentelee sosiaalityöntekijänä ja heidän työnkuvansa ovat hyvin erilaisia. Eli emme voi puhua, että olen sosiaalialalla, pitää ajatella vähän, että mitä siellä alalla tehdään ja mitä minä haluan tehdä sillä alalla. Olenko asiakastyössä, haluanko olla hallintotyössä ja niin edespäin. Luulen, että tämä sama tilanne voi tulla jossain muuallakin.

Mari [00:07:54]: Tämä on todella tärkeää ajatella, että näkee hiukan sen opiskelun taakse, että minkä tyyppistä se työ on. Ajatellaan vaikka, että onko palkka tärkeää, minkä verran haluaa palkkaa. Onko vuorotyö sellainen, mitä haluaa tehdä vai haluaako säännöllisen päivätyön. Kaikki nämä ovat sellaisia kysymyksiä, mitä korkeakoulupaikkaa hakiessa ei välttämättä tule mieleen; mitä tulisi ottaa huomioon siinä valmistumisen jälkeen. Eli minkä tyyppiseen työhön haluaa. Ajatellaan vaikka nyt tradenomin, insinöörin, kulttuuripuolen tutkintoja, niin työmahdollisuudet ovat lukemattomat. Kätilö on kätilö, mutta tradenomi voi toimia hyvin monen tyyppisissä tehtävissä niistä omista mielenkiinnon kohteista riippuen ja niistä opinnoista. Miten sen oman henkilökohtaisen opintosuunnitelman rakentaa. Eli siinäkin opetussuunnitelmat eroavat toisistaan. Osassa ne ovat hyvinkin tiukka ja osassa on sitten enemmän sitä valinnan vapautta. Vielä korkeakouluun tullessa ei välttämättä tarvitse tietää, että mitä siltä tutkinnolta haluaa. Se voi olla yksi luento, yksi kirja, yksi projekti, joka avaa ne silmät. Hiukan täytyisi sitä suuntaa olla selvillä, ennen kuin niitä opintoja lähtee tekemään.

Paula [00:09:16]: Mainitsit kivasti tämän opetussuunnitelman, että se ohjaa opiskelua. Se on ihan totta. Eri aloilla on vähän erilaiset, miten ne järjestyvät. Sosiaali- ja terveysalalla, missä minä olen opinto-ohjaajana, aina valmistuu johonkin laillistettuun ammattiin; bioanalyytikko eli laboratoriohoitaja, kätilö, terveydenhoitaja, fysioterapeutti ja toimintaterapeutti ovat kaikki laillistettuja terveydenhuollon ammattinimikkeitä. Tai sitten sosionomi, joka on laillistettu sosiaalialan ammattinimike. Eli ne opiskelut ovat tietyllä tavalla aika säädeltyjä. On tiettyjä palikoita, mitä tehdään ja ne tehdään aika järjestyksessä. Eli sellaista itsemääräämistä siinä opintojen järjestyksessä ei ihan kauheasti ole. Aloitetaan niistä perusopinnoista ja sitten mennään syventäviin, vaikkapa siinä anatomiassa. Eli aloitetaan ensiksi perusanatomiasta ja sitten mennään vähän syvempään. Toisaalta sitten taas tämähän vahvistaa sitä ammatillisuutta aika paljon. Me voimme sitten asiakkaina olla ihan varmoja siitä, että meidän ammattiin valmistuneet osaavat ne asiat, mitä täytyy.

Mari [00:10:32]: Ja se on hyvä juttu. Todella toivon, että se on näin. Siellä tiedetään, että miten luut vaikka kädessä järjestyy, ennen kuin niitä lähdetään operoimaan. Meillä liiketaloudessa sitten taas sitä valinnanvapautta on enemmän. Eli valitaan pääaine ja sen pääaineen sisälläkin pystyy valitsemaan valinnaisia kokonaisuuksia. Hakijan kannattaa todella huolellisesti tutustua siihen tutkintoon ja eri ammattikorkeakoulujen tarjontaan, sillä ne painotukset ovat hiukan erilaisia. Voi olla, että meillä ei ole tarjolla sellaista suuntautumista, mikä saattaisi kiinnostaa mutta jossain naapurikaupungissa sellaista on tarjolla. Toivon, että jokainen harrastaisi vähän sellaista tutkimus- ja salapoliisityötä tässä hakuvaiheessa ja löytäisi sen oman mielenkiinnon kohteen.

Paula [00:11:20]: Vielä korostaisin juuri sitä, mitä tuossa aikaisemminkin jo puhuimme eli se, minkälaisiin työtehtäviin milläkin tutkinnolla sitten päättyy. Jotkut ovat hyvin selkeästi, kuten se aiemmin puhuttu kätilö, vaikka sairaalassa synnytysosastolla mutta voi toki työllistyä muihinkin paikkoihin. Samalla tavalla röntgenhoitajalla on tietty orientaatio mutta onhan meidän röntgenhoitajat myös muissakin tehtävissä kuin vain siellä sädehoidossa ja magneettikuvauksissa. Näistä asioita kannattaa kysyä etukäteen joko meidän opiskelijoilta tai opettajilta. On todella hyvä juttu kysyä etukäteen.

Mari [00:12:02]: Näinhän se on, että tämä on vain yksi tutkinto muiden joukussa. Nyt kun tämä elinikäinen oppiminen kulkee meillä kaikilla koko ajan: itseään täytyy kouluttaa ja kehittää siellä työelämässäkin. Suunta voi muuttua sitten matkan varrella. Sitä varten on sitten ylemmät ammattikorkeakoulututkinnot. Näistä alemmista ammattikorkeakoulututkinnoista pääsee yliopiston maisteriohjelmiin. On täydennyskoulutusta, työpaikan kouluttaa, itse voi itseään kehittää monella tavalla eli se oppiminen ei lopu koskaan.

Paula [00:12:36]: Tämä on todella hyvä huomio. Nykyisin kuitenkin ajatellaan, että ensimmäisestä tutkinnosta voi jatkaa. Mainitsit Mari, että voi jatkaa ylempään ammattikorkeakoulututkintoon tai maisteriopintoihin. Koskeeko se vain Suomea vai minkälaisia mahdollisuuksia meidän ammattikorkeakoulututkinnon jälkeen olisi hakeutua vaikkapa ulkomaille?

Mari [00:12:59]: Se on oikein mahdollista. Eli suomalainen ammattikorkeakoulututkinto on kovaa valuuttaa tuolla maailmalla. Eli ihan yhtä lailla voi lähteä sitten sitä master -tason tutkintoa tekemään ulkomaille. Kansainvälisyys on kaikissa ammattikorkeakoulututkinnoissa myös erittäin olennainen osa. Puhutaan niin sanotusta kotikansainvälistymisestä eli kaikilla opiskelijoilla on englannin kielistä oppimateriaalia. Voi olla, että ryhmässä on vaihto-opiskelijoita. Osa opinnoista saattaa olla englanniksi. Sen lisäksi on lyhyempiä projektiluontoisia vaihtomahdollisuuksia ja pidempiä koko lukukauden tai lukuvuoden mittaisia vaihto-opiskelumahdollisuuksia. Samoin sen työharjoittelun voi tehdä ulkomaille. Jos on hiukan päässyt opintojen aikana turvallisesti kurkistamaan siihen, että mitä se ulkomailla opiskelu, asuminen, eläminen ja työnteko on, niin siitä on todella helppo lähteä sitten jatkamaan vaikka sitä maisteritutkintoa tekemään ulkomailla. Minun opiskelijoilla on paljon hyviä kokemuksia ulkomailla tehdyistä jatko-opinnoista ja moni on sinne maailmalle sitten jäänyt. Eli voi ottaa vauhtia täältä kotimaasta. Samoin Suomessa tehtävä englannin kielinen tutkinto-ohjelma on oikein hyvä vaihtoehto. Siinä se kielitaito ja kansainvälinen opiskeluryhmä tuo oman twistin siihen opiskeluun jo sitten tässä ensimmäisessä tutkinnossa.

Paula [00:14:21]: Tähän voisi korostaa sitä, mitä ollaan jo moneen kertaan sanottu; eli kannattaa selvittää niiden tutkintojen rakenteet ja sisällöt. Joskus voi olla niin, että se englannin kielinen tutkinto on sisällöltään aika sama kuin se suomenkielinen. Sitten on hyvin erilaisia vaihtoehtoja, eli juuri se etukäteen selvittäminen on tässä tärkeää. Sen halusin Mari sinulta vielä kysyä, että kun nämä kaikki ammattikorkeakoulututkinnot ovat alempia korkeakoulututkintoja eli kandinaattitason, bachelor -tason tutkintoja, niin ne ovat kuitenkin eri pituisia? Mitä se tarkoittaa?

Mari [00:14:58]: Joo, ovat. Laajuudet vaihtelevat 210 opintopisteestä eli kolmesta ja puolesta vuodesta sinne neljään ja eikö niin, että jopa neljään ja puoleen vuoteen?

Paula [00:15:09]: Kyllä, kätilötutkinto on 270 opintopistettä eli se opiskelu kestää neljä ja puoli vuotta. Tämä on myös aika hyvä huomio sitten siinä hakuvaiheessa pohtia. Ymmärtää, että ammattikorkeakoulututkinnon suorittaminen opetussuunnitelman mukaan voi kestää hieman eri aikoja.

Mari [00:15:30]: Mitä jos on jo opiskellut aikaisemmin? On tehnyt vaikka siellä avoimessa ammattikorkeakoulussa tai yliopistossa opintoja tai on pitkä työelämäkokemus, voiko niitä hyödyntää?

Paula [00:15:41]: Kyllä eli kaikissa korkeakouluissa on käytössä niin sanottu AHOT, joka tarkoittaa aikaisemmin hankitun osaamisen tunnistamista ja tunnustamista. Eli se tarkoittaa sitä, että jos opiskelijalla on jotakin sellaista osaamista, joka on meidän opintojaksojen sisältöjen ja vaatimusten mukaisia. Sitten voi neuvotella tutoropettajan tai opintojakson opettajan kanssa, saako siitä mahdollisesti jo osia etukäteen tällä hyväksiluku-menetelmällä. Se ei ole välttämättä automaatio, vaan ne katsotaan aina yksitellen läpi. Tästä pääsisin siihen, että meillä ammattikorkeakoulussa on myös aika hyvä tutoropettaja ja opinto-ohjaaja ja HOPS-ohjaaja eli henkilökohtaisen opetussuunnitelman ohjaaja-systeemi. Täällä meillä kyllä saa ohjausta ja tukea halutessaan. Eli pohditaan vaikka tätä aikaisemmin hankittua osaamista.

Mari [00:16:41]: Se on yksi meidän vahvuus ja näkyy meidän valmistuneiden opiskelijoiden kyselyissä. Valmistuneet ovat sitä mieltä, että meillä opetus ja ohjaus on korkeatasoista ja toimii. Nimenomaan puhutaan siitä henkilökohtaisesta opintosuunnitelma eli jokaisen kohdalla se muokkautuu hieman eri näköiseksi. Sitä voi muokata sillä aikaisemmin hankitulla kokemuksella, vaihto-opintojaksolla ja niillä valinnoilla, mikä se opinnäytetyön aihe on, eli sehän jo suuntaa kohti jotakin. Yksi ei tarvitse jäädä. Apua, ohjausta ja tukea saa. Erityisopettajalta, opinto-ohjaajalta, tutoropettajalta, tutoreilta eli vertaisopiskelijoilta ja muilta. Eli yhteisöllisyys on minusta se ammattikorkeakoulun suola.

Paula [00:17:28]: Kyllä todellakin. Mainitsit, että tehdään opinnäytetyötä? Haluaisitko pari sanaa mainita siitä? Mikä se opinnäytetyö on?

Mari [00:17:38]: Opinnäytetyö tehdään siellä opintojen loppuvaiheessa monesti työelämälähtöisesti. Otetaan jokin tutkimusongelma, joka muotoillaa, rajataan ja tiivistetään. Sen jälkeen lähdetään etsimään siihen tutkimusongelmaan vastaus. Se on päättötyö, siinä tiivistetään se tutkimusosaaminen, menetelmät, se metodologia eli se tapa, jolla sitä asiaa on tutkittu. Onko se ollut joku kysely, haastattelu tai onko se toiminnallinen työ niin, että tehdään vaikka jokin opas tai seurataan päiväkirjamaisesti jotain prosessia tai projektia. Tarkoitus on tiivistää se osaaminen siinä opintojen loppuvaiheessa. Mikään mörkö se ei ole; se tehdään osissa, sitä tehdään yhdessä, on ohjaajan ja opiskelukavereiden tuki siinä. Se on kirjallinen lopputyö.

Paula [00:18:37]: Kyllä mutta aina alakohtainen. Eli ne voivat olla hyvin erilaisia. Haluaisin Mari kysyä vielä siitä, että kun aikaisemmin tuossa mainitsit, että pitäisi löytää sitä omaa intohimoa ja kuunnella itseä. Mitä sinä sillä oikeastaan tarkoitit?

Mari [00:18:54]: Että jaksaa jotakin asiaa opiskella kolme ja puoli tai neljä ja puoli vuotta, niin täytyy olla se jokin kipinä tai kiinnostus, joka kumpuaa sinusta itsestäsi ja sieltä sisältä. Halu oppia sitä asiaa. Niin kuin sanoin, sitä ei tarvitse naulata heti alussa, vaan kun on avoin niille mahdollisuuksille, mitä eteen tuleen. Tarttuu niihin projekteihin, lähtee vaikka opiskelijakunnan toimintaa, tutoriksi, vapaaehtoiseksi tai tarttuu siihen ulkomailla suoritettavaan projektiin tai muuta. Silloin pystyy menemään kohti niitä itselle tärkeitä asioita. Puhutaan arvoista, eli siitä, mikä minulle on elämässä sellainen asia, mistä en ole valmis neuvottelemaan. Haluanko tehdä sellaista työtä, jossa autan ihmisiä tai haluanko tehdä työtä jonkin organisaation kehittämiseksi? Haluanko olla insinööri ja sitä kautta rakentaa parempia taloja? Eli mikä on se, mille sydän ja mieli sykkii. Siitä mielestäni täytyy lähteä liikkeelle.

Paula [00:20:02]: Kyllä. Näin opinto-ohjaajana sanoisin, että sitten kun hakija täyttää sitä hakulomaketta, niin siinä kohdassa kannattaa olla jo aika varma, että laittaa ne hakukohteet, jotka on itselle sopivia. Siinä mielessä juuri, että ne olisivat sellaista alaa ja sellaisia sisältöjä, joihin on valmis menemään. Nyt tietysti voi olla sellainen mahdollisuus, että vähän vahingossa pääsee opiskelemaan alaa, mikä ei sitten vastaakaan juuri sitä omaa käsitystä alasta tai omia arvoja.

Mari [00:20:37]: Mitkä ovat ne tavat, millä pääsee ammattikorkeakouluun opiskelemaan?

Paula [00:20:40]: Ammattikorkeakouluun otetaan opiskelijoita sekä todistusvalinnalla että AMK-valintakokeella. Todistusvalinnassa otetaan huomioon ammatillisen perustutkinnon todistus, jos se on vuoden 2015 jälkeen myönnetty ja sitten ylioppilastodistus vähän pidemmältä ajalta. Hakijan ei tarvitse itse määritellä siinä, että mitä kautta valitaan, vaan hän laittaa hakulomakkeelle ne aikaisemmat opiskelu- ja koulutustietonsa. Sitten se opintopolun järjestelmä sen mahdollisen pisteen laskee. Voi olla, että jo tämän todistusvalinnan kautta sitten saakin sen opiskelupaikan. Mikäli sitä kautta se opiskelupaikka ei vielä tule, niin sitten hakija menee sinne AMK-valintakokeeseen.

Mari [00:21:34]: Miten siihen valintakokeeseen voi sitten valmistautua? Olen ymmärtänyt, että siinä yleisessä osiossa mitataan loogista päättelykykyä ja yleisiä opiskeluvalmiuksia? Ja sitten on alakohtaisia tehtäviä. Mitä hakija voi tehdä, että kokeessa hyvin menestyy?

Paula [00:21:48]: Nykyisin ei tarvitse oikeastaan opiskella oikeastaan etukäteen yhtään mitään. Ei ole mitään ennakkoon luettavaa materiaalia. On tosiaan tällaisia erilaisia yleisempiä osioita, joista voisi ottaa esimerkiksi englannin kielen ja sen oppilaitoksen kielen eli suomen ja ruotsin osion, matemaattisen taidon osion ja niin edespäin. Kannattaa tutustua sivustoon ammattikorkeakouluun.fi. Siellä kerrotaan AMK-valintakokeen eri osista. Sitten kukin hakija voi pohtia, että onko jokin osa-alue näistä sellainen, missä tarvitsee ehkä enemmän harjoittelua. Vastaisin tuohon kysymykseesi niin, että jokainen vähän arvioi sitä, että missä osa-alueella tarvitsee itse harjoitusta. Aina on hyvä idea lukea jotakin alaan liittyviä tieteellisiä artikkeleita tai vähän enemmän tieteellisempiä juttuja. Ei niiden nyt tarvitse vielä mitään erityisiä tutkimuksia olla mutta alaan liittyvää materiaalia kannattaa kyllä lukea. Vaikka siinä kokeessa ei varsinaisesti ole minkään yhden alan juttuja mutta saisi vähän sellaista esikuvaa siitä, millaisia artikkeleita täällä meillä luetaan.

Mari [00:23:08]: Juuri näin. Ennen sitä koetta minusta on kaikista tärkeintä nukkua ja syödä hyvin ja lähteä virkistäytyneenä hyvällä tsempillä siihen kokeeseen. Niin, että on raikkaana ja reippaana valmiina tähän koitokseen.

Paula [00:23:24]: Kyllä juuri näin. Ehkä vielä muistuttaisin siitä, että se AMK-valintakoe tehdään tietokoneella ja jokaisella hakijalla pitää olla oma tietokone. Nämä kaikki tiedot löytyvät sieltä ammattikorkeakouluun.fi -sivustolta. Suosittelen lämpimästi.

Mari [00:23:40]: Tämä oli todella hyvä keskustelu ja mielenkiintoista oli kuulla sinun ajatuksiasi siitä, että minkälaista ammattikorkeakouluopiskelu on ja minkä tyyppiselle hakijalle tämä sopii.

Paula [00:23:50]: Todellakin Mari on todella kiva jutella ammattikorkeakoulusta. Me olemme vähän sellaisia ammattikorkeakoulun puolesta puhujia. Toivotan todella lämpimästi kaikki hakemaan ammattikorkeakouluihin ja erityisesti meille Metropoliaan. Täältä löytyy monia eri aloja ja niiden pohjalta voi sitten rakentaa sitä omaa urapolkua ja sitä koulutuselämää eteenpäin. Se on alku tälle jatkuvalle oppimiselle.

Mari [00:24:19]: Näin se on, kiitos Paula.

Paula [00:24:20]: Kiitos Mari.

www.metropolia.fi