Auditointipäiväkirja 4: Paljastiko itsearviointi luurankoja koulutuksen kaapista?

Puhuja 1 Virve Kentta
Puhuja 2 Heidi Rontu
Puhuja 3 Marjatta Kelo

Puhuja 1 [00:00:24]: Tämä on Metropolian auditointipäiväkirja. Metropolia valmistautuu ulkoiseen auditointiin, ja tässä podcastissa me ihmettelemme näitä auditointi -asioita tällaisella rennolla ja uteliaalla otteella. Ei olla niin ryppyotsaisia. Ja tänään minulla on kaksi vierasta. Heidi Rontu, oppimistoiminnan johtaja ja Marjatta Kelo, päällikkö uudistuva oppiminen -tiimistä. Tervetuloa.

Puhuja 2 [00:00:48]: Kiitos, Virve.

Puhuja 3 [00:00:49]: Kiitos.

Puhuja 1 [00:00:50]: On hauska saada teidät tänään tänne. Aikomuksenamme on puhua Metropolian oppimistoiminnan itsearvioinnista. Te olette olleet kirjoittamassa sitä itsearviointiraportin osuutta, jossa käsitellään osaamista Luova korkeakoulu -otsikon alla. Meidän koulutustoimintaa, tai oppimistoimintaa niin kun me sitä kutsumme. Ja käydään vähän läpi sitä, että miltä se on teidän näkökulmastanne vaikuttanut. Minkälaisia asioita teille on tullut mieleen, ja minkälaista tämä tekeminen kaiken kaikkiaan on ollut? Jos ihan aloitetaan siitä hetkestä, kun me ryhdyimme konkreettisesti tähän työhön. Helmikuussa meillä oli itsearviointikysely, joka silloin pyöri, ja ihmiset vastasivat siihen. Ja sitten te saitte sen aineiston käsiinne ja siitä lähtien ruvettiin sitten tekemään töitä. Ja nyt ollaan siinä vaiheessa, että raportti alkaa olla koossa, niin miltä tämä matka vaikuttaa? Minkälaista työskentelyä se on ollut, ja minkälaisia kokemuksia teille on siitä tullut?

Puhuja 2 [00:01:52]: Jos minä vaikka tässä lyhyesti voisin aloittaa, niin matka on ollut hyvin mielenkiintoinen. Ja itse voin ainakin todeta, että olen oppinut tosi paljon tämän matkan aikana. Itse olen ollut nyt töissä, itse asiassa titteliltäni jatkuvan oppimisen johtaja, mutta siinä mielessä oppimisjohtaja myös toimii ihan hyvin, koska vastaan kaikesta oppimisesta, sekä tutkinto- että muusta oppimisesta Metropoliassa. Ja olen työskennellyt täällä nyt reilun vuoden ajan. Ja itse asiassa siinä vaiheessa, kun ruvettiin tekemään sitä itsearviointiraporttia, en ollut vielä ollut töissä vuottakaan. Käytännössä siitä, kun niitä tutkintojen tekemiä, käytännössä se oli tutkinto-ohjelmat muistaakseni, jotka tekivät niitä itsearviointeja, niin siitä alkoi itselläni sellainen hyvin hyödyllinen oppimisprosessi. Niitä lukiessa se arki, oppimisen arki avautui ihan uudella tavalla. Ja oikeastaan siitä lähtien, koko ajan oppinut jotain uutta. Ja siitä olen ollut todella kiitollinen tämän prosessin aikana.

Puhuja 1 [00:02:58]: Joo. Miltä Marjatasta on vaikuttanut?

Puhuja 3 [00:03:01]: No, se oli avaava kyllä se aineisto, joka saatiin tutkinto-ohjelmilta. Ja myös osaamisaluepäälliköt vastasivat siihen tältä oppimistoiminnan osalta. Niin siinä oli paljon sellaista, joka oli toisaalta hyvin tuttua ja sitten siinä oli paljon sellaista, jota sitten ei ehkä osannut itse niin kuin, tästä omasta näkökulmastaan kun on, niin katsoa sitä sillä tavalla. Mutta paljon sellaista tietoa oli siinä, ja paljon niitä näkökulmia, ja myös sitten sellaisia niin kun toimintatapoja, jotka toimivat ja myös sitten sellaisia joita sitten ehkä pitää kehittää.

Puhuja 1 [00:03:41]: Joo. Se niin kun minun näkökulmasta, kun olen teidän kanssanne tehnyt tätä työtä ja sitä vähän niin kuin teknisenä tukena ollut tavallaan sinä raportin kirjoittamisessa, niin välillä aina olen miettinyt sitä, että miten te saatte tästä valtavasta aineistosta niitä punaisia lankoja kiinni, ja miten nousevat tärkeät asiat, erottuvat vähemmän tärkeistä, ja. Onko teillä ollut niin kuin tällaista, että onko se tullut haasteeksi? Sitten toisaalta te olette joutuneet Karvin niihin kysymyksiin peilaamaan sitä aineistoa, niin mitä te siitä sanoisitte?

Puhuja 3 [00:04:17]: No, siinä Karvin kysymykset on olleet sillä tavalla hyviä, että niistä on ollut hyvä lähteä. Ja sitten toisaalta me olemme käyttäneet sitä aineistoa, joka siitä itsearvioinnista saatiin, mutta myös sitten tietysti meidän omaa toimintaamme peilattu niihin Karvin kysymyksiin. Ja sitä kautta pyritty rakentamaan sitä arviointi- tai auditointiraporttia sillä tavalla, että se vastaisi niihin kysymyksiin, mutta myös sitten niin, että se kuvaisi sitä meidän toimintaamme. Että miten me teemme, ja mitä me teemme.

Puhuja 2 [00:04:50]: Jatkaisin oikeastaan tuosta, että juurikin noin, niin kuin Marjatta sanoi, että se Karvin auditointikäsikirja on ollut mielestäni hyvä, niin kuin suuri apu siitä, niiden kysymysten avulla on saanut jotenkin sen niin kun hehtaarin, missä liikutaan. Sitten tietysti täytyy todeta tähän, että itse olen myöskin ammentanut siitä, että missä olen aikaisemmin urallani ollut töissä, Aalto-yliopistossa, niin osallistuin käytännössä kaikkiin Aalto-yliopiston auditointeihin tavalla tai toisella. Niin sitä kautta tietenkin nämä ovat aika tuttuja asioita. Ja se sellainen abstraktiotaso ehkä jotain, jos minä ymmärsin oikein, mitä Virve tuossa vähän kyseli, niin minä luulen, että se on jotenkin nyt jo minulla tuolla jossain takaraivossa sillä tavalla, että pystyn sieltä tunnistamaan ne, mitkä ovat olennaisia nyt nostaa tämän tyyppiseen raporttiin esille. En välttämättä tällä tarkoita sitä, että aina luulen oikein, mutta että uskon, että sellainen tietty toimintatapa tulee jotenkin niin kun sen kokemuksen kautta.

Puhuja 1 [00:05:55]: Ja hyvinhän se kuitenkin, meillä on jo aineisto koossa. Tai raportti pitkälti koossa, että tuota vaikeuksien kautta voittoon on edetty, ehkä tässäkin voisi näin kuvata. Mutta mitä sitten, jos siirrytään tähän, niin kuin siitä raportin tekemisestä ja siitä prosessista itse sinne sisältöön. Niin miltä Metropolian oppimistoiminta teidän silmin nyt sitten näyttää, kun olette käyneet tämän matkan tässä läpi? Mitkä ovat ihan joitain sellaisia ensimmäisiä isoja huomioita?

Puhuja 2 [00:06:34]: Minä ehkä voisin aloittaa sillä, ja Marjatta sitten täydentää, aloitan sillä että viittaan niihin tutkintojen tekemiin itsearviointeihin, ja sitten myöskin tosiaan niin kun, että siellä oli mukana myöskin oppimisen puolelta osaamisaluepäälliköt. Itse olen ollut todella vakuuttunut niistä hyvistä käytänteistä, joita juurikin niissä itsearviointiraporteissa oli kirjattuna. Paljon on mielestäni oivia käytänteitä, joita on hyvä nostaa niin kun sellaiselle, enemmän Metropolia -tasolle. Ja jakaa niitä hyviä käytänteitä niin, että niitä saataisiin niin kun laajemminkin käyttöön. Se on ehkä sellainen.

Puhuja 1 [00:07:13]: Voisitko mainita ihan joitain?

Puhuja 2 [00:07:15]: No, olen miettinyt sellaista vaikkapa, että muistaakseni tämä taisi olla, jos muistan oikein, liiketalouden puolelta. Mutta Marjatta korjaa, jos muistan väärin, jos muistat paremmin. Heillä on tällaisia seminaareja, foorumeita, joihin he kutsuvat työelämän edustajia. Saattavat olla alumneja, valmistuneet Metropoliasta aikoinaan. Ehkä aika useasti olivatkin alumneja. Ja siihen kutsutaan sitten opiskelijoita mukaan. Ja ne eivät ole pelkästään, ymmärrykseni ainakin muodostui sen kaltaiseksi, että ne eivät ole pelkästään sellaisia monologisia tilaisuuksia, jossa jokin entinen alumni kertoo upeasta urastaan, tai jotain tämän tyyppistä, vaan ne ovat ehkä aika aitoja keskustelutilaisuuksia. Että siellä käydään läpi yritystoiminnan nykytilaa, talouden kehityssuuntauksia, tämän tyyppisiä. Ne toimivat siis samalla opiskelijoille tällaisina oppimistilanteina, ja ne ovatkin osa jotain opintojaksoa esimerkiksi. Tai opiskelija kirjoittaa niistä jonkun raportin tai ryhmä kirjoittaa raportin, tai näin. Ja se oli minun mielestäni sellainen, mitä ajattelin, että vau! Tämähän on tosi makee! Että ei pelkästään se, että kutsutaan alumneja kertomaan, ja sillä tavalla innostetaan, vaan että se myöskin nivotaan yhteen siihen oppimiseen. Tämä olisi minusta sellainen yksi hyvä käytäntö, mitä uskoisin että, ajattelisin että se olisi sellainen matalan kynnyksen mahdollisuus toteuttaa muillakin Metropolian aloilla esimerkiksi.

Puhuja 3 [00:08:42]: Minun täytyy täydentää tähän nyt alkuun, että toki meillä oli opiskelijoita myös, jotka vastasivat siihen kyselyyn, jonkun verran. He nostivat siellä myös niin kun sitä opiskelijanäkökulmaa tietysti, mikä on sitten taas niin kun hyvä siinä mielessä, että saamme myös sitä opiskelijoilta sitä palautetta, että miten meidän nämä järjestelmät toimivat. Ja sitä kautta tietysti pystytään huomioimaan entistä paremmin varmasti jatkossa myös sitä opiskelijoiden kokemusta, ja tukemaan sitä opiskelijoiden oppimista eri tavoin.

Puhuja 1 [00:09:17]: No, tuliko siellä esille jotakin sellaista, mikä olisi jotenkin yllättänyt erityisesti teitä, että ”enpä olisi uskonut” tai jotenkin. Tietysti kerroit jo vähän sellaista, miten sinä niin kun innostuit, ja hyvässä mielessä yllätyit, mutta jotenkin vielä sellaista mikä poikkeaisi kovasti siitä, mitä te ehkä odotitte, kun lähdimme tähän raportin kirjoittamiseen ja muodostamiseen?

Puhuja 2 [00:09:45]: No minä ehkä en ihan käyttäisi tässä kohtaa näin voimakasta ”poikkeaisi”. Mutta se minkä minä tunnistin, joka on myöskin mielestäni sellainen kehittämistarve meillä. Metropolia on sen verran suuri ammattikorkeakoulu, organisaationa suuri, minä ehkä oletinkin, että on varmasti niin, että meillä on tiettyjä linjauksia, suosituksia, korkeakoulutasolla, ja sitten mikä se todellisuus siellä arjessa ja kentällä on, voi olla hyvinkin erinäköinen eri paikoissa. Eli niitä sovelletaan kovinkin eri tavoin. Ja tämä ehkä myös tuli niistä raporteista ilmi. Ja se on hyvin ymmärrettävää. Mitä isompi organisaatio, itselläni on kokemusta, jos vaikka sellaisen vertailun annan. Aikoinaan tulin rekrytoiduksi Teknilliseen korkeakouluun, ennen kuin siitä tulin Aalto-yliopistoon suoraan Åbo Akademista. Eli tällaisista hyvin pienestä, sisäänlämpiävästä, kaikki tuntevat kaikki -yliopistosta siirryin jo heti kertalaakista isompaan yliopistoon, ja siinä välissä itse asiassa vielä ehdin olemaan töissä yhden vuoden ajan Helsingin yliopistossa. Niin se avasi kyllä itselleni, niin silloin jo aikoinaan, tästä on jo pitkä aika, silmiä siihen että miten paljon hankalampaa asioiden virtaviivaistaminen ja ihan sinne ruohonjuuritason käytäntöön vieminen on, mitä isompi organisaatio on kyseessä. Eli sitä osasin kyllä odottaa. Mutta samalla tietysti siinä itse, kun on katsellut niitä tai miettinyt niitä asioita, joita olisi tärkeätä kuitenkin, erityisesti opiskelijan, minkälaisena ne asiat näyttäytyvät opiskelijalle, että me varmistetaan, että opiskelijaa kohdellaan aina yhdenvertaisesti. Riippumatta siitä, missä päin organisaatiota hän on. Niin siinä meillä kyllä tunnistan, että on jonkin verran työsarkaa. Että se ehkä niin kun itselleni avautui, mutta kuten sanoin, niin ei myöskään millään tavalla yllättänyt.

Puhuja 3 [00:11:46]: No itse asiassa minä komppaan hyvin sitä, mitä Heidi sanoi, että tässä on iso organisaatio ja paljon erilaisia tutkinto-ohjelmia, niin tuota meillä voi olla sellaisia yhteisiä käytänteitä, ja sitten paljon myös sellaista, joka on sen tutkinnon omalaatuisuutta, ja siihen liittyvää, että näiden sellainen tasapainoilu niin tiesin sen etukäteen, että näin on. Ja sitä niin kuin tietysti tuossa kyselyssäkin, se vahvistui ja nyt kun on kirjoittanut sitä raporttia, niin siinä myös niin kun juuri tämä, että taiteilu siitä, että missä mennään, jotta nähtäisiin se opiskelijan etuna, että toimitaan kaikki tietyllä tavalla, ja mikä on sitten sellaista alakohtaista, omaa ominaisuutta, joka liittyy siihen alaan.

Puhuja 1 [00:12:40]: Joo. Ja tässähän tulee jotenkin se mielenkiintoinen, niin kun laadunhallinnallinenkin näkökulma nyt sitten, että miten, missä asioissa pyrimme tasalaatuisuuteen ja missä tavallaan se erinomaisuus onkin niin kun omaleimaisuuden sallimista. Jos nyt voisi tätä tällaista sanaa käyttää tässä. Ja se varmaankin tulee meille sitten tässä jatkossa, meillä on ehkä jonkunlaista to do-listaa, tai teillä on to du-lista siitä, että mitä sieltä nousee ennen kun auditoijaryhmäkään käy ja suosituksia tulee, niin me ehkä jo näämme, että mitä lähdemme kehittämään. Haluaisitteko te siitä täsmentää jotain, että minkälaista kehittämistyötä mahdollisesti tästä voisi käynnistyä?

Puhuja 3 [00:13:26]: No minä näen sillä tavalla, että se opiskelijalähtöisyys on sellainen, mikä meillä on keskiössä, ja tulee olemaan varmaan jatkossakin. Ja sen eteen varmasti tehdään töitä.

Puhuja 1 [00:13:38]: Kyllä. Juuri näin. Ehdottomasti tuo on mielestäni niin kuin se ykkösasia. Sellainen iso asia, mikä meidän pitää pitää niin kun kaiken toiminnan, kaiken oppimistoiminnan kehittämisen keskiössä koko ajan. Ja siitä lähtee sitten erilaisia teemoja. Ja yksi teema, minkä tähän ehkä vielä tuon lisäksi on palaute, ja palautekulttuurin kehittäminen siten, että voidaan käydä sellaista niin kun rakentavaa keskustelua. Tässä tapauksessa puhutaan oppimistoiminnasta sekä opettajakollegoiden kesken että tietysti sitten opiskelijoiden ja opetushenkilöstön välillä. Nämä ehkä olisivat sellaiset, mitä tässä kohtaa voisi nostaa, mitkä me varmaankin olemme tunnistaneet aika vahvasti, että ne ovat asioita, mitä haluamme viedä eteen päin.

Puhuja 1 [00:14:28]: Tuleeko teille ihan loppuun vielä mieleen jotain sellaista erityistä, mitä te haluaisitte sanoa oppimistoiminnan henkilöstölle, opettajillemme ja ihmisille, jotka tekevät opiskelijoiden kanssa siellä töitä? [Raportti?? 00:14:42] on nyt tässä vaiheessa, ja auditointihaastattelua odottelemme, niin mikä olisi sellainen keskeinen viesti tästä kohtaa?

Puhuja 2 [00:14:50]: Tässä haluaisin vain sanoa sen, että mielestäni meillä on, olen hyvin vakuuttunut siitä asiantuntijuudesta, ja siitä osaamisesta, jota meillä Metropoliassa on. Ja siitä on ihan jokaisen syytä olla ylpeä. Rinta rottingilla tuoda se asiantuntijuus ja osaaminen esille. Se on hyvin moninaista ihan jo lähtien siitä, että meillä on monia eri aloja. Meillä on käytännössä laajin alakokoelma, jos mietitään niin kun ammattikorkeakoulukenttää Suomessa. Ja itse olen hyvin vakuuttunut siitä. Meillä on vahva osaamisen pohja. Tästä niin kun itsekin olen vakuuttunut tämän prosessin lopputulemana.

Puhuja 2 [00:15:35]: Tuo on sellainen, mikä varmasti niin kun, nostan tähän esille. Komppaan tuota kyllä, mitä sanoit, mutta myös sellainen niin kun se yhteisöllisyys, mikä on niin kun tutkinto, tutkinnoissa ja opettajien kesken, ja myös sitten suhteessa opiskelijoihin. Että me olemme tämä Metropolia -yhteisö. Ja rakennamme Metropoliaa yhdessä.

Puhuja 1 [00:15:57]: Tuo on kyllä tosiaan sellainen, mihin minäkin voin suht tuoreena metropolialaisena yhtyä, että tällainen on minunkin kokemukseni. Tämä on yhteisöllinen talo, ja se tulee meidän arvoissa, ja se tulee myös käytännössä. Kiitos teille kun vierailitte tässä ja kerroitte teidän kokemuksistanne. Jatketaan seuraavassa jaksossa vähän samantyyppisellä aiheella, mutta tehdään se eri ihmisten kanssa, eli Anna-Maria Vilkuna ja Minna Möttönen, jotka ovat olleet kirjoittamassa sitten sitä TKI -toiminnan puolta, niin tulevat vastaavasti kertomaan minkälaisia huomioita he ovat tehneet. Täällä sitten jatketaan seuraavaan kertaan. Kiitos kuulijoille, ja kiitos teille vieraat.

Puhuja 2 [00:16:37]: Kiitos.

Puhuja 3 [00:16:38]: Kiitos.

[äänite päättyy]