Auditointipaivakirja 8: Auditointiasiantuntijan puheenvuoro

[äänite alkaa]
Haastattelija 1 Virve Kentta
Puhuja 1 Marja-Liisa Saarilammi

[musiikkia]

Haastattelija 1 [00:00:23]: Metropolian auditointipäiväkirja. Metropolia valmistautuu ulkoiseen auditointiin, ja tässä podcast-sarjassa me ihmettelemme näitä auditointijuttuja rennolla ja uteliaalla otteella. Minun nimeni on Virve Kenttä ja olen Metropolian toiminta-arkkitehti. Tässä jaksossa minulla on vieraana Marja-Liisa Saarilammi, arviointineuvos ja strateginen vastaava Karvista eli Kansallisesta Koulutuksen Arviointikeskuksesta. Sinä toimit Metropolian auditoinnin projektipäällikkönä myös yhteyshenkilönä meille päin. Tervetuloa.

Puhuja 1 [00:00:59]: Kiitos Virve.

Haastattelija 1 [00:01:01]: Moni varmaan tuntee sinut paremmin sinun lempinimelläsi Mafi, ja varmaan voidaan ajatella, että tässäkin podcastissa tuttavallisesti juttelemme me, Virve ja Mafi.

Puhuja 1 [00:01:12]: Kyllä. Mielellään näin.

Haastattelija 1 [00:01:16]: Kerro vähän tähän alkuun sinun työstäsi Karvissa. Sinulla on tällainen arvokkaalta kuulostava titteli kuin arviointineuvos. Mitä teet käytännössä? Minkälaista sinun arkinen työsi Karvissa on?

Puhuja 1 [00:01:31]: Varmasti aika sellaista mitä monella muullakin tänä päivänä: hybridityötä, eli teen monenlaisia. Arviointineuvospuoleen kuuluu erityisiä vastuita, ja strateginen vastaavaa liittyy siihen, eli meillä alkaa uusi strategiakausi, ja tällä hetkellä vastaan Karvin koko strategian valmistelusta. Itseasiassa meillä aloitti uusi arviointineuvosto eilen. Arviointineuvoston tärkeä tehtävä on juuri strategia, mutta tätä tässä laajassa yhteistyössä henkilöstön ja neuvoston kanssa. Meillä on arviointisuunnitelmakausi aina nelivuosittain. Vastaan siitä. Auditoinnit ja teema-arvioinnit ovat arviointipuolta. On yleistä kehittämistyötä ja arviointityötä.

Haastattelija 1 [00:02:25]: Ilmeisesti on niin, että sinulla on erityisesti korkeakoulut.

Puhuja 1 [00:02:29]: Kyllä.

Haastattelija 1 [00:02:30]: Ei muita koulutusasteita?

Puhuja 1 [00:02:32]: Korkeakoulutus ja vapaan sivistystyön yksikkö ovat ne, missä toimin, ja johtotiimin kanssa johtamiseen ja strategiaan liittyvissä asioissa.

Haastattelija 1 [00:02:43]: Entä projektipäällikön rooli? Korkeakoulu kun auditoidaan, Karvista aina nimetään projektipäällikkö. Kerro siitä vähän käytännössä vielä. Mitä sinä siinä roolissa meille päin teet?

Puhuja 1 [00:02:58]: Se on varmaan aika paljon sitä, että koko prosessi olisi mahdollisimman sujuva puolin ja toisin, ja tietenkin dialogi on tärkeää. Me olemme tässä työpari Virven kanssa, ja siihen liittyy niin monta asiaa, ettei varmaan aika riitä kertomaan siitä, mutta kaikki tähän vierailuun liittyvät valmistelut, sitä ennen itsearvioinnin tekeminen ja ryhmän kanssa kokousten vetäminen. Tietenkin meillä on aika kova vastuu siinäkin, että myös tsekkaamme sen, että kaikki auditointikriteerit tulevat, kun on raportointivaihe, haastattelut ja niin pois päin tulevat katsottua, että mennään kansallisten kriteereiden mukaisesti, ja katsotaan myös ryhmän perehdyttäminen tähän työhön.

Haastattelija 1 [00:03:53]: Ja me olemmekin olleet tässä paljon yhteistyössä, ja sinusta on varmaan muodostunut sellainen tukihenkilö myös meille päin tänne. Kiitos siitä.

Puhuja 1 [00:04:04]: Kiva jos voi olla tukena, ja on ollut todella miellyttävää tehdä tätä yhteistyötä.

Haastattelija 1 [00:04:10]: Mainitsitkin haastattelut, ja olemme siis nyt Metropoliassa siinä vaiheessa, että itsearviointiprojekti on jo takana päin siitä. Kukaan ei varmaan enää muistakaan tai sitten ehkä joku muistaa kevään urakan, ja se lähetettiin teille elokuun lopussa. Sen jälkeen me olemme lähteneet tekemään seuraavaa vaihetta, joka on ihan kohta huipentumassa tähän haastatteluun eli siihen, että auditoijaryhmä tulee vierailulle tänne meille. Nyt kun pandemia-ajasta päästiin, me pääsemme jo kasvokkain tapaamaan. Se on marraskuun 23. ja 24. päivä. Se on semmoinen tapahtuma, että siihen liittyy korkeakouluissa varmaan tietysti järjestelyä ja kaikkea, mutta myös aika paljon erilaisia ajatuksia, jopa tunteita, että kun kutsutaan sinne, joku voi ajatella, että ”jee pääsen”, ja jollekin se on ” voi apua, joudun sinne.” Kaikki siihen tilaisuuteen valmistautuessaan käyvät läpi erilaisia, kuinka minä nyt ja miten tästä hanskataan. Jutellaan siitä nyt vähän tässä jaksossa. Miten me voisimme evästää Metropolian henkilöstöä, jotka ovat saaneet kutsun ja ovat valmistautumassa? Aloitetaan tällaisesta laajemmasta asiasta. Miksi auditointiprojektiin on rakennettu tämä haastatteluvaihe? Mikä merkitys haastattelulla on kokonaisuuteen nähden?

Puhuja1 [00:05:52]: Todella hyvä kysymys. Olemme tosiaan saaneet itsearvioinnin, ja yksi pointti tässä on, että haluamme jatkaa keskustelua niistä teemoista, mitä siellä on kirjoitettu. Tietenkin se toimii eräänlaisena evidenssinä sille, ovatko ne asiat juuri niin, miten te olette ne kirjoittaneet, mutta mielestäni siinä on hirveän tärkeänä myös se, että monesti sieltä kyllä saadaan sellaista tietenkin, että miten arki sujuu ja miltä se näyttää, ettei arjenlaatutyö jäisi vain paperille, ja että saadaan se vuorovaikutus. Ehkä yksi tärkeä asia, jota haluan oikein painottaa, on se, että haastattelua ei kannata millään lailla jännittää. Yritämme auditointiryhmänä tehdä sen mahdollisimman vuorovaikutteiseksi. Se ei ole todellakaan mikään kuulustelutilaisuus. Keskustellaan siitä arjen työstä. Jotenkin ajattelen, että jos se olisi pelkästään itsearviointiosuus, se jäisi todella paperinmakuiseksi. Korkeakoulun tärkeä työ, mitä tehdään, näkyisi, kun ihmiset pääsevät kertomaan omasta työtään, ja myös että siellä on johtohallitus, laatutoimijat, henkilöstö ja opiskelijat. Kaikkien äänet ovat tärkeitä.

Haastattelija 1 [00:07:18]: Te saatte ehkä elävämmän kuvan kuin jos vain olisi se paperi.

Puhuja 1 [00:07:26]: Mm.

Haastattelija 1 [00:07:27]: Tuosta minulla nousee mieleen sellainen ajatus tai kysymys, että kun raportti on se, joka teille on annettu, ja me pystymme sen uudestaan ja uudestaan lukemaan. Se on meidän yhteinen työkalu siinä välissä, kun haastattelu tapahtuu. Eli raportin rooli on edelleen aika iso, mutta mitä sitten, kun sanoit, että kukin oman arkisen työnsä? Raporttiin on kuitenkin saatu… Sehän on hirveän rajattu ja ikään kuin niukka. Varmaan monella voi olla sellainen kokemus, että tämä teksti raportissa on niin ylätasoista, että missä minun työtehtäväni nyt tässä tekstin sisällä on? Miten sinä tähän kommentoisit?

Puhuja 1 [00:08:16]: Kyllä auditointiryhmä aina katsoo, minkälainen porukka on tulossa paikalle, ja kysymykset ohjataan siihen. Ei tosiaan tarvitse etukäteen opetella vaikka sitä itsearviointiraporttia tai meidän kriteerejämme. Sellaisia asioita ei kysytä. Ne kysymykset liittyvät oman arjen työhön. Se varmasti ehkä helpottaa sitä, että voi vapaasti kertoa omasta työstään. Tosiaan pyritään aika hyvään vuorovaikutukseen ja niin, että kaikki, jotka tulevat paikalle, pääsevät ainakin kerran puhumaan. Aikatauluhan on aika tiukka.

Haastattelija 1 [00:08:56]: Se on totta. Eli viestisi on, että nyt valmistautuessa ei tarvitse ulkoa opetella raportista eikä myöskään meidän tahtotilamme ole, että kukaan siellä ulkoa lurittelisi mitään, mutta te olette tässä huolehtineet yhteyden syntymisestä, että on kunkin oma työtehtävä ja se aika ylätasoinen raporttiteksti. Te ymmärrätte auditointiryhmänä, että kun se ylätasoinen kuvaus on tätä, kysytään juuri näitä asioita.

Puhuja 1 [00:09:28]: Kyllä. Esimerkiksi ehkä yleisesti ottaen aikaisemmista auditoinneista monesti strategiset ja tämäntyyppiset kysymykset suunnataan johdolle, vaikka ne tietenkin ovat jokaisen arkipäivää nykyaikana, mutta ehkä opettajille enemmän omaan työhön, opettamiseen ja opettamisen kehittämiseen ja tämän tyyppiset kysymykset. Opiskelijoilla puolestaan se, mikä opetuksessa toimii, palautteista ja tämäntyyppisistä.

Haastattelija 1 [00:10:01]: Eli kaikki voivat mennä sinne omana itsenään.

Puhuja 1 [00:10:04]: Kyllä. Nimenomaan tämä olisi se pääviesti.

Haastattelija 1 [00:10:10]: Entä konkreettinen haastatteluiltanne? Eli sehän järjestetään nyt. Meillä esimerkiksi tulee tällainen järjestely, että kun on kutsuttu haastatteluun, sitä ennen on lounge-tyyppinen tila, jossa voi kokoontua ja rauhoittua, ja sieltä kutsutaan sinne tilaan, missä auditoijaryhmä on ja haastattelu tapahtuu. Kerro vähän siitä, mitä siellä tapahtuu. Miten käytännössä haastatteluiltanne etenee? Porukka tulee sisään ja istuutuu tuoleille.

Puhuja 1 [00:10:45]: Siinä meillä monesti vaihtuukin se puheenjohtaja, joka toivottaa ihmiset tervetulleiksi, ja siellä on jo valmiiksi oma nimikyltti, jotta tietää, mihin menee istumaan. Näkee oman paikkansa. Ehkä kun pandemia on jälkiaalloissa, ei kätellä vielä, kun nähdään aika paljon ihmisiä, mutta kuitenkin toivotetaan lämpimästi tervetulleiksi, ja monestihan meillä on jokin lämmittelykysymys alussa, jotta saadaan ihmiset rentoutumaan. Se etenee sillä lailla, että meillä jokaisella on omia vastuita, joita on etukäteen mietitty. Se aikahan menee todella nopeasti. Yritämme kysyä ne tärkeimmät kysymykset. Jos valmistautuu vastauksiin, monesti siitä on ihan hirveän paljon apua raportin kirjottamisessa, jos pystyy antamaan joitain konkreettisia esimerkkejä omasta kokemuksistaan tai omasta työstään jonkin konkretian vastauksena kysymyksiin.

Haastattelija 1 [00:11:54]: Eli voisi ajatella, että keskeinen selvitettävä on, miten ne asiat, joita on sanottu, käytännössä ilmenevät.

Puhuja 1 [00:12:04]: Kyllä. Nimenomaan. Todella hyvin sanottu.

Haastattelija 1 [00:12:07]: Se on ehkä sellainen hyvä ohjenuora. Entä kun meillä on kansainvälinen auditointi nyt kyseessä? Tietysti kieli on englanti. Se on itsestään selvä vaikutus, mutta onko sillä muita vaikutuksia haastattelutilanteeseen tai ylipäänsä tähän? Miten sinä sen näet?

Puhuja 1 [00:12:26]: Metropolia on tosiaan valinnut kansainvälisen ryhmän ja on tehnyt näitä kansallisilla ja kansainvälisillä ryhmillä, ja ehkä se kansainvälisen ryhmän spesialiteetti on, että kyllä siellä monesti tulee sellaisia näkemyksiä, joita me suomalaiset emme ehkä ole tulleet ajatelleeksi. Toivoisin näin, että saatte joitain uusia näkemyksiä ja kehittämisideoita. Siellähän on yksi kehittämiskohde, joka teillä liittyy tutkimuskehitysinnovaatioon, oppimisympäristöihin ja innovaatiokeskittymiin. Te saisitte myös uusia ideoita. Tietenkin ryhmäkin on valittu silla lailla, että siellä on asiantuntemusta. Mutta ehkä tämä kansainvälisyys, että tulee Suomen ulkopuolelta ajatuksia.

Haastattelija 1 [00:13:15]: Ilmeisesti siinä on niin, että kun te valmennatte sen ryhmän juuri tähän meidän keissiimme, te käytte läpi myös suomalaista korkeakoulujärjestelmää ja yleiset, että Suomessa on yleensä näin.

Puhuja 1 [00:13:29]: Kyllä.

Haastattelija 1 [00:13:29]: Siinä mielessä he tulevat valmistautuneina.

Puhuja 1 [00:13:33]: Kyllä. Näin nimenomaan.

Haastattelija 1 [00:13:34]: Eikä vaikka omista kansallisista viitekehyksistä.

Puhuja 1 [00:13:37]: Ei. Meillä on oma spesiaalisysteemi. Kyllä käymme ministeriön roolit, rahoitukset ja ylipäätään korkeakoulusysteemin heidän kanssaan. Se liittyy meidän perehdytykseemme.

Haastattelija 1 [00:13:55]: Sitä meillä on mietitty, että haastatteluajat ovat todella lyhyitä, ja kun siellä voi olla kahdeksan tai kymmenenkin henkeä kerralla paikalla, onko kuitenkin niin, että jokainen ehtii jotain sanoa?

Puhuja 1 [00:14:13]: Kyllä tähän ehdottomasti pyritään ja pitämään huolta siitä, ettei kukaan tule haastatteluihin turhaan. Kaikki siellä kyllä ainakin kerran saavat sanoa, ja monestihan jos on kysymys, viittaamalla voi pyytää puheenvuoroa. Ehkä haluaisin senkin sanoa, että jos tuntuu, että on jokin tärkeä asia, jota me emme ole hoksanneet kysyä, mutta joka liittyisi jollain lailla tähän asiaan, ihan reippaasti voi kyllä nostaa kätensä, pyytää puheenvuoroa ja kertoa vielä. Ei ole sillä lailla, että on pakko vastata vain meidän esittämiin kysymyksiin.

Haastattelija 1 [00:14:49]: Mutta kuitenkin se keskustelu on sillä lailla kontrolloitu, että pyydetään puheenvuorot, ja te esitätte kysymykset kohdennetusti. Se ei ole ihan sellaista vapaana olevaa keskustelua?

Puhuja 1 [00:14:59]: Ei se ole juuri sen takia, että koska ne sessiot ovat rajattuja, pyritään saamaan se informaatio ihmisistä irti, mutta kuitenkin ihan mukavassa hengessä.

Haastattelija 1 [00:15:17]: Se on teillekin aika rankka päivä, jos ajattelee auditoijaryhmän kannalta. Te olette kaksi päivää pitkälti yli kahdeksan tuntia aikamoisen infotykityksen kohteena siellä. Kerro vähän vielä teidän näkökulmasta. Olet kuitenkin ollut tekemässä ja toteuttamassa monia. Miltä se tuntuu auditoijan roolissa? Oletteko te ihan puhki päivän päätteeksi?

Puhuja 1 [00:15:41]: Täytyy myöntää, että se on sillä tavalla rankkaa. Tulee paljon informaatioita, mutta on se myös ihan älyttömän kiinnostavaa. Sehän on näköalapaikka organisaatiolle päästä kuulemaan kaikkien ihmisten kertomukset ja kokemukset. Yleensähän näemme noin keskimäärin ehkä sata ihmistä kahden päivän aikana. Se on paljon. Kyllä sen huomaa, että oma kognitiivinen kapasiteetti on aika tiukoilla, mutta toisaalta se on ihan hirveän kiinnostavaa. Se on myös tämän työn suola, että me pääsemme tänne vierailulle ja näemme kaikki ihmiset. Oikein odotamme sitä. Ainakin itse aina odotan juuri sitä kohtaa tässä auditoinnissa.

Haastattelija 1 [00:16:21]: Te varmaan tunnette toisenne jo. Teidän porukka on hyvin ryhmäytynyt, ja teillä on omat roolinne. Mainitsitkin, että te vähän jaatte vastuita. Tarkoittaako se sitä, että jokin henkilö on erityisesti kysymässä vaikka TKI-asioista, ja jokin toinen opetuksen kehittämisestä?

Puhuja 1 [00:16:40]: Kyllä. Juuri näin. Arviointialueet on jaettu. Kukin vastaa yhdestä arviointialueesta.

Haastattelija 1 [00:16:52]: Onko teillä vaikeaa keksiä kysymyksiä. Raavitteko te päitänne? Mitä me voisimme tästä?

Puhuja 1 [00:16:57]: Ei. Ne ovat kyllä aika tiukasti ja tarkasti etukäteen mietitty. Se on minun mielestäni myös vaativaa. Siinä on yhtä aikaa itsearviointiraportti ja meidän kriteerimme ja menemme teidän intraanne. Se, mitä siellä kysytään, on todella, todella tarkkaan mietitty. Ne eivät ole improvisaatioita siinä tilanteessa, jotta niistä saataisiin hyvää aineistoa loppuraporttiin. Monesti meille tulee palautetta, että haastateltavat kertovat, että he ovat oppineet jotain uutta haastattelun aikana, ja se on minusta mahtavaa, että tämmöistä palautetta tälläkin kerralla tulee. Tietenkin kollegat kuulevat myös toistensa kertomuksia. Siinä voi oppia myös omasta organisaatiostaan jotain uutta.

Haastattelija 1 [00:17:46]: Rauhoittuu yhtäkkiä, kun kuuntelee toisesta näkökulmasta omaa juttuaan. Mitä kun kuitenkin sanoit jo, että siellä voi olla satakin ihmistä, kaikenlaista voi aina tapahtua. Tuleeko sinulle mitään sellaisia kommellustilanteita, joista on kuitenkin selvitty? Mitä kaikkea voi sattua? Jokin nimeltä mainitsematon, mehukas juttu korkeakoulusta?

Puhuja 1 [00:18:16]: En tiedä mehukkuudesta, mutta sinänsähän voi sattua kaikkia tämmöisiä black outeja tai jokin asia ei tule mieleen, ja sehän ei haittaa yhtään mitään. Koska on tämä englannin kieli, siinä voi käydä niin, ettei saa jotain sanaa mieleen. Meillähän Karvista on paikalla kaksi suomenkielistä. Edelleen autamme, jos etsii jotain sanaa, ja kollegat monesti auttavat. Ei tule kyllä semmoista mieleen, että olisi totaalisesti jotain ihan kauheaa sattunut. Teemme tätä yhteistyössä ja vuorovaikutuksessa. Kaikesta selviää ja autamme toinen toisiamme. Oikeastaan mielestäni siellä ei oikein voi mokata, jos vain kertoo omasta työstään.

Haastattelija 1 [00:19:04]: Se on oikeasti aika lohdullinen ja toivorikas ajatus. Me kukin puhumme siitä, minkä tunnemme parhaiten eikä olekaan oletusta, että sen ulkopuolelle mentäisiin.

Puhuja 1 [00:19:18]: Ja sairastumisiahan voi sattua, ja niillehän ei voi mitään

Haastattelija 1 [00:19:22]: Ihan totta. Tuossa juuri sanoit, että englannin kieli on ehkä sellainen, mitä montaa tulijaa mietityttää. Senhän ei tarvitse olla mitään täydellistä. Meidän auditoijatkaan eivät ole natiivienglannin puhujia.

Puhuja 1 [00:19:40]: Näin on, ja itsekään en todellakaan ole. Yrittää parhaansa, ja kyllä me tuemme siinä, jos tulee jotain. Näkee, että ei saa sanottua sitä, mitä ajatteli. Ajattelin, että omasta työstä voisi kerrata ehkä jotain sanastoa. Jos ei ole käyttänyt englannin kieltä, siitä voisi olla hyötyä omaan työhön, että miettii vaikka mielessään, miten kertoisi omasta työstään. Vähän saisi sitä sanastoa, koska tämä on kuitenkin tämmöinen vähän erikoissanasto, mutta mitään ei tarvitse ruveta opettelemaan. Vähän jos ei ole viime aikoina ollut käytössä.

Haastattelija 1 [00:20:22]: Kaikki opetussuunnitelma ja tämmöiset peruskäsitteet.

Puhuja 1 [00:20:25]: Niin.

Haastattelija 1 [00:20:26]: Tähänhän varmaan se raportti on ja tietysti oman intran englannin kieliset osuudet, mitä niitä on. Oikein hyvät sanastolähteet. Oli jokin asia vielä tuossa mielessä? Ihan semmoinen käytännön tilanne, mitä siellä voisi? Niin. Jos unohtaa kerta kaikkiaan jonkin? Voisin itse kuvitella, että jälkikäteen minulle tulee sellainen olo, että voi että en saanut sanottua tätä asiaa ja minun olisi ehdottomasti pitänyt muistaa mainita tästä. Voiko sellainen vaikuttaa jotenkin? Meneekö se?

Puhuja 1 [00:21:08]: Tuo on todella tyypillinen kommentti ja palaute, jonka olemme saaneet. Ihmisillä tulee jälkikäteen, että olisi pitänyt vielä sanoa sekin asia. Ei sillä ole kokonaisuuden kannalta merkitystä. Voi olla ihan rauhassa sen suhteen. Ei auditointi mennyt pilalle sen suhteen millään lailla. Tietenkin jos on ihan semmoinen kriittinen asia, siellähän on tulossa sellaisia ryhmiä, tai voi vaikka Virvelle tai Annalle kertoa siitä, että tämä olisi hyvä tuoda esiin. Tietenkin yhteyshenkilönä voi vielä välittää ryhmälle jonkin asian. Samalla lailla kuin me voimme vielä auditointivierailuaikana pyytää teiltä jotain aineistoa, jos tulee mieleen siinä. Me emme enää kiusaa teitä sen jälkeen. Samalla laillahan siinä voi tuoda jotain viestiä, jos on jokin tärkeä asia jäänyt sanomatta.

Haastattelija 1 [00:22:00]: Tuo on hyvä vinkki. Kiitos. Täytyy järjestää se mahdollisuus, että me vielä viestimme. Nyt olemme aika lailla käyneet läpi erilaisia näkökulmia. Millä mielillä sinä nyt odotat? Sanoit, että olet yleensä innostunut, mutta jännittääkö sinua yhtään tai teitä, kun olet ollut ryhmän kanssa tekemisissä?

Puhuja 1 [00:22:23]: Siis ihan todella kiinnostuneena olen tulossa Metropolian ammattikorkeakouluun. Ehkä siinä on vähän semmoinen pieni jännitys aina. Miten kaikki sujuu ja saammeko asiat hoidettua? Mutta toisaalta on sen verran kauan tehnyt niitä, että aina prosessit ja itse asia ovat kantaneet jotenkin sillä lailla, että olemme päässeet hyviin lopputuloksiin. Tämä kokemus kyllä tuo tähän tiettyä varmuutta, mutta tietty pieni jännitys on siellä. On todella mukavaa ja kivaa tulla tänne. Kyllä me odotamme todella paljon, että pääsemme tutustumaan teihin vielä syvemmin.

Haastattelija 1 [00:23:04]: Mehän omista asioista siis kerromme, omasta työstä niin kuin tässä puhuimme. Kiitos Mafi. On ollut kiva jutella näistä, ja toivottavasti tässä myös meidän henkilöstön jännitys… En usko, että kaikki kauheasti edes jännittää. Meilläkin on konkareita mukana, mutta kuitenkin sellainen ajatus siitä, että tämä viedään yhdessä läpi, tämä menee hyvin ja me selviämme oikein mainiosti.

Puhuja 1 [00:23:32]: Kiitos Virve. Oli kiva keskustella sinun kanssasi.

Haastattelija 1 [00:23:36]: Kiitos sinulle myös. Me jatkamme tätä podcast-sarjaa. On vielä yksi jakso tulossa ennen tätä h-hetkeä eli tätä haastattelua, ja siellä vieraana on meidän rehtorimme Riitta Konkola, ja kuulemme vielä Riitalta viimeiset evästykset siihen, että kun haastattelu tulee, miten siihen mennään. Jää kuulolle ja kuuntele se vielä, niin olet hyvin valmistautunut. Kiitos.

[musiikkia]

[äänite päättyy]