Ammattikorkeakoulujen rooli yritysten tuotekehityksessä, osa 4/7

Toini Harra: Tervetuloa TUTTU netin podcast-sarjaan, jossa me keskustellaan digitaalisten tuotteiden ja palveluiden kehittämisestä. Ja tällä kertaa meillä on keskustelun aiheena ammattikorkeakoulujen rooli tuotekehityksessä ja yritysyhteistyössä. Ja keskustelukumppaneina meillä on tänään Metropolia Ammattikorkeakoulusta Minna Elomaa-Krapu. Toimit asiakaslähtöisten hyvinvointi- ja terveyspalveluiden innovaatiokeskittymän johtajana.

Minna Elomaa-Krapu.Kyllä. Näin on.

Toini Harra: Ja sitten on TAMKista Tarja Heinonen. Sinä toimit siellä kehittämispäällikkönä. Ja sitten myös Sote Virtual Labin vastaavana.

Tarja Heinonen: Kyllä vaan. Tervehdys.

Toini Harra: Ja sitten meillä on vielä Oulustakin. Ihana, että olet päässyt sieltä saakka tulemaan, Tiina Tervaskanto-Mäentausta. Ja olet yliopettaja ja siellä Oamkin SimLabissa toimit.

Tiina Tervaskanto-Mäentausta: Kyllä.

Toini Harra: Oikein paljon tervetuloa kaikille. Ja myös Panu Karhiselle, jonka kanssa me tänään tätä keskustelua viedään eteenpäin. Hyvä. Ja lähdetään liikkeelle alueellisesta kehittämisvastuusta. Kun te kaikki olette ammattikorkeakoulusta, niin olette varmaan hyvin tietoisia siitä, että mikä tämä meidän alueellinen kehittämisvastuu ammattikorkeakouluissa on. Ja sitä kautta varmaan myöskin näiden yritysyhteistyökeskittymien rakentaminen on melkoisen tärkeä asia. Ja sillä tavalla tuetaan sitä alueellista elinkeinoelämää ja soveltavaa tutkimus- ja kehittämistoimintaa myöskin ja innovaatiotoimintaa. Ammattikorkeakouluilla on kuitenkin aika iso autonomia ja sehän mahdollistaa sen, että tätä vastuuta ja velvollisuutta yritysyhteistyötä toteutetaan eri tavoin siitäkin huolimatta, että nämä keskukset ovat samankaltaisia. Niin, ensin tekee mieli kysyä nyt Minnalta, että millä tavalla Metropolia on tätä vastuuta ottanut ja toteuttaa sitä.

Minna Elomaa-Krapu: Kiitos erittäin hyvästä johdannosta. Tämä on erittäin tärkeä asia ja kyllä me Metropoliassa ja varsinkin nyt Myllypurossa ajatellaan näin, että kun sitä innovaatiokeskittymän toimintaa avataan yrityksille ja muille organisaatioille, kuten esimerkiksi tutkimusorganisaatioille, se on tämmöisen kestävän kehityksen periaatteen mukaista eli myös resurssiviisasta. Että jotenkin tässä Suomen pienessä maassa, ja ollaan kuitenkin vahva innovaatiomaa, niin vielä tiiviimpi yhteistyö takaa sitten elinkeinoelämälle, jopa ihan vasta-aloittaville yrityksille, meidän kautta mahdollisuuden päästä tuotekehitykseen mukaan, ymmärtää sosiaali- ja terveysalan regulaatio-ohjausta. Ja myös tutkimusyliopistojen kanssa jos saataisiin tiivistettyä tätä yhteistyötä, niin tätä resurssiviisasta tutkimusinfrastruktuurien jakamista. Ja sitten minä koen, että tässä kestävän kehityksen periaatteissa erittäin tärkeää on tämmöinen osaamisen jakaminen, asiantuntijuuden jakaminen toisten hyväksi kuitenkin niin, että jokainen kumppani pysyy ja saa pitää tavallaan sen oman itsenäisyytensä. Mutta se jakaminen, sen osaamisen jakaminen ja sen lisäarvon tuottaminen eri kumppaneille tämmöisissä innovaatioekosysteemeissä on äärimmäisen tärkeää, jotta me voidaan olla kansainvälisestikin kilpailukykyisiä ja tavallaan tukea myös pienyrittäjien mahdollisuutta kehittyä ja kehittää omaa toimintaansa. Ja meillä myös opiskelijat kuuluvat tähän eli he ovat myös meillä asiakkaita ja kehittäjäkumppaneita yhdessä näiden muiden kanssa.

Toini Harra: Olisiko sinulla ihan lyhyesti kertoa joku esimerkki, konkreettinen esimerkki tämmöisestä?

Minna Elomaa-Krapu: Joo. Meillä on ehkä kolme semmoista konkreettista esimerkkiä eli me pyritään kumppaneiden kanssa sosiaali- ja terveyspalveluita vähän testaamaan ja rakentamaan uudella tavalla. Varsinkin meillä nyt pyritään kehittämään tämmöistä moniammatillista konsultointimallia, jota tuossa meidän pienessä mittakaavassa olevassa sairaalamaailmassa voidaan testata. Sitten toinen on yrityskiihdyttämö Turbiinin tuominen osaksi meidän toimintaa, jossa alumniyrittäjyyttä pyritään tukemaan eli heidän liiketoimintaideaa. Ja tavoitteena on, että me saadaan alumniyrittäjät tuonne meidän HyMy-kylään. Alustan nimi on HyMy-kylä, Hyvinvointia Myllypurosta. Ja kolmas on meidän täysin autenttiset, sairaalaympäristön kanssa, nämä meidän laitteet ja tilat avataan nyt sitten yrityksille ja tutkijoille sekä tutkimukseen ja tuotekehitykseen ja nimenomaan pre-kliiniseen vaiheeseen. Eli siellä on kokonainen hoitopolku periaatteessa tutkittavissa ihan diagnostiikasta kuntoutukseen. Sieltä löytyy kuntosalit, terapia-altaat, kaikki mahdolliset huoneet, mitä sairaalassa voi olla, liikelaboratoriot, bioanalytiikka, röntgenosastot, muut. Että näin me lähdetään kantamaan vastuuta.

Toini Harra: Hyvä, kiitos.

K2: Tarja, TAMKiin on juuri perustettu tutkimus-, kehittämis- ja oppimisympäristö Sote Virtual Lab. Kertoisitko vähän, että mikä se on?

Tarja Heinonen: Joo, kiitos. Ihan mielellään ihan tuoreita kuulumisia tuolta Tampereen suunnasta. Ensinnäkin sehän pohjaa TAMKin strategiseen tekemiseen eli me halutaan kehittää juuri tätä yhteistyötä esimerkiksi yritysten ja hyvinvointialan toimijoiden kanssa ja tuolta pohjalta noin kaksi vuotta sitten itse asiassa vedin semmoista strategista painoalaa meillä kuin sosiaali- ja terveyspalveluiden uudet toimintamallit. Ja tähän kyseiseen painoalaan liittyen tehtiin tämmöinen investointiesitys ja tässä on kiinni siis meidän TAMKin omaa rahoitusta. Ja kyseinen Lab tosiaan on tämmöinen innovaatioalusta myös erityisesti yrityksille, hyvinvointipalveluiden tuottajille ja monialaisesti meidän opetukselle. Ja kyseinen Lab ei oo pelkästään TAMKin käytössä, että meillä on vielä semmonen uniikki asetelma tuolla Tampereen päässä, että me puhutaan korkeakouluyhteisöstä. Ja se, mikä tuo myös sitä suolaa, että meillä on sitten myöskin yliopisto tuossa yhteistyössä mukana.

Toini Harra: Se on hieno asetelma. Todella hienoa.

Tarja Heinonen: Se tuo vielä mahdollisuuksia. Me keskitytään tutkimukseen, kehittämiseen ja tietysti se on myös oppimisympäristö. Kyseisessä Labissa, mikä varmaan tekee myös siitä hyvin ajankohtaisen, me profiloiduttiin kyseisessä Labissa erityisesti näihin digi-, etä- ja virtuaalisiin teknologiaratkaisuihin ja miten me voidaan niitä hyödyntäen kehittää etäpalveluita, etäkuntoutusta, etähoivaa, etähoitoa. Ja se on kyllä tässä hetkessä enemmän kun ajankohtainen. Ja vaikka kaksi vuotta sitten tätä hakemusta jo tehtiin, niin kyllä se oli silloinkin ajankohtainen, mutta niin kun me kaikki tiedetään, niin tässä hetkessä vielä nämä etäpalvelut ja niihin liittyvät teknologiaratkaisut ovat kyllä vain korostuneet.

K2: Juuri mietinkin sitä, vastasitkin siihen jo tuossa vähän, että mitä mahdollisuuksia se virtuaalisuus tarjoaa siellä, mutta tulisiko sinulle vielä siitä jotain?

Tarja Heinonen: Joo. Tämähän on mahdollisuuksia täynnä oleva alue. Varmaan yksi semmonen Labin helmi on tällä hetkellä, mikä me ollaan investointina tehty, niin siellä on tämmönen sylinteritila, immersiivinen tila, mistä meidän kaunis ja iso ajatus on se, että me voitaisiin livestreamata, olla ikään kuin meidän pääkampuksella siellä sylinterissä ja samanaikaisesti meidän autenttisissa ehkä sote-ympäristöissä. Eli rakennettaisiin myöskin, tutkitaan, kehitetään sitä etäyhteyden mahdollisuutta livestreamaten samanaikaisesti molemmissa paikoissa. Ja toki kyllä meillä löytyy siellä tämmöistä uusimpaa VR- ja AR-laseja ja sellaista tuotantoa, mutta minä nostaisin ehkä tämän sylinterin, koska se on nyt ollut semmoinen mielenkiinnon kohde ymmärrettävistä syistä.

K2: Entä yritysten tuotekehitys, minkälaisia palveluja teillä siihen on?

Tarja Heinonen: Joo, pitää sanoa, että kiitos myöskin meidän yhteisen HIPPA-hankkeen, jossa me ollaan hyvin mietitty niitä tällaisia testausprosesseja ja käyttäjäkokeiluja, testauksia siellä autenttisissa testausympäristöissä niin varmasti kyseisessä Labissa yksi repertuaari näistä palveluista voi olla edelleen tällaiset käyttäjälähtöiset testaukset. Ja tuotekehittely siihen liittyen eli tutkimuksellisesti ihan tehden ehkä siellä edelleen näitä testauksia ja käyttäjäkokeiluja myöskin kytkien sitä autenttista ympäristöä ja loppukäyttäjiä mukaan. Yhden elementin ja palvelumuodon myös lisäisin eli meidän Lab-tilassa on suunniteltu myös tämmöisiä pop up -tiloja yrityksille eli sinne yritykset voivat tuoda uusimpia teknologiaratkaisujaan esille, jolloin se on ikään kuin tämmöinen show room. Voi olla ammattilaisille tai tutkijoille, kehittäjille tai sitten tosiaan meidän monialaisille opiskelijoille.

Toini Harra: Tiina, sinä olet ollut pitkään siellä SimLabissa, ja Ouluhan on ihan edelläkävijä ollut tässä, että varmasti on sekä Tampereelle että Helsinkiin haettu mallia teiltä. Mitä haluaisit kertoa siitä, missä te menette tällä hetkellä?

Tiina Tervaskanto-Mäentausta: Varmaan pitää lyhyesti sanoa kuitenkin historiaa, koska mikään ei kehity yhtäkkiä vaan se on aina prosessi. Ja onhan meillä kaikilla sama tausta ja samat velvoitteet, mitä lainsäädäntökin sanoo. Ja ehkä me ollaan vahvasti myöskin mietitty sitä, että miten me kehitetään samalla koulutusta, miten me voidaan saada sitä tulevaisuuden osaamista ja välittää sitä niille opiskelijoille, jotka sitten tulee toimimaan siellä tulevaisuuden työyhteisöissä, ja miten he pääsevät myöskin mukaan kehittämään sitä ja luomaan sitä omaa tulevaisuuttaan. Ja Oulussa on ollut aika aktiivista pöhinää työelämän kanssa. On ollut monia tapahtumia, jotka ovat edistäneet sitä. Tietenkin me ollaan Pohjois-Suomessa. Se on tietenkin iso haaste, mutta myöskin esimerkiksi Nokian kaatuminen Oulusta, Nokiahan on lähtöisin Oulusta, ja Nokian osaajat ovat kyllä aika hyvin sitten löytäneet uusia uria. Ja juuri esimerkiksi terveysteknologia on Oulussa tosi vahvana lähtenyt kehittymään. Ja myöskin sitten tämä korkeakoulujen, tutkimuslaitosten, kaupungin, isojen organisaatioiden yhteistyö on vahvaa. Oulun kaupunki on käynnistänyt tämmöisen Oulun innovaatioallianssin. Siinä on mukana meidän Business Oulu myöskin. Ja Oulun ammattikorkeakoulu on myöskin siellä yhtenä tietenkin isona toimijana mukana. Ja Oulun innovaatioallianssissa on neljä ekosysteemiä, joista yksi on terveysekosyysteemi OuluHealth. Ja se on ollut vahva buustaus meidän SimLab-toiminnalle myöskin eli yhdessä Oulun kaupungin sosiaali- ja terveystoimen ja sitten yliopistosairaalan kanssa olemme käynnistäneet yhteisen OuluHealth Labs -koalition eli me toimitaan yhdessä. Meidän SimLab on osa sitä. Ja jokaisella on tavallaan lähtökohtaisesti ollut oma rooli, oma paikkansa siellä kehittämisympäristössä. Ja sitä me tietenkin koko ajan kehitetään edelleen. Me ollaan jo niin pitkällä, että me ollaan tuotteistettu meidän palvelut. Ollaan myöskin sitä opetussuunnittelmaintegraatiota tehty, koska minä näen, että se on ehkä haastavin. Iso talo ei käänny nopeasti, ja sitä yhteistyötä ei synny vain sormia napsauttamalla. Olen itse tehnyt väitöskirjani moniammatillisesta yhteistyöstä ja koulutuksesta, että se on hyvin pitkä polku. Mutta sitä me nyt tehdään. Kehitetään tavallaan tämmöistä win–win-tilannetta, että koulutus uudistuu ja me tarjotaan yrityksille palveluita. Toisaalta tietenkin ehkä pisimpään meillä on ollut myöskin sitä, että meillä on Oulun yliopiston kanssa tämmöinen Avanto-yrityshautomopalvelu, joka toimii tehokkaasti. Opiskelijat, jotka saavat yritysidean, saavat tukea ja koulutusta siihen ja toimitaan yhteistyössä Oulun innovaatioallianssin kanssa. Se on ehkä nyt meidän tämänhetkinen tilanne.

Toini Harra: Millaisia palveluja yritys voi sieltä saada?

Tiina Tervaskanto-Mäentausta: Me kaikki tiedetään, että terveysteknologia on ihan omaa laatuaan. Että varsinkin, jos ollaan siellä ihan hardcoressa, niin tämä tuotekehitysprosessi on paljon pitempi kuin monella muulla alalla, koska siellä puhutaan turvallisuustekijöistä. Ja testaus- ja validointivaihe kestää pitkään, on monia vaiheita. Ja me pystytään parhaiten palvelemaan yritystä silloin – kun tietenkin innovaatiot on ihan oma juttunsa – mutta jos mietiään innovaatioproessia, niin siellä prototyyppivaiheissa ja sitten, kun on tämmöinen esitestausvaihe, niin me pystytään integroimaan opetusta, opettajia myöskin mukaan. Me viedään sinne opetukseen. Siitä on hyviä kokemuksia. Voidaan integroida esimerkiksi meidän simulaatioharjotuksiin. Mutta koko ajan löytyy uusia uria ja mahdollisuuksia. Nyt opiskelijat saavat myöskin tilauksia yrityksiltä tekemään vaikka pientä tutkimusta tai projektia, joka vie sitä tuotekehitystä eteenpäin. Itse asiassa eilen oli tämä yritys, joka on lähtenyt sieltä innovaatiovaiheesta meidän kanssa tekemään yhteistyötä, tekee nyt markkinointimateriaalia siellä SimLabissa.

Toini Harra: Juuri näin. Hei, vielä minun tekee mieli kysyä tästä, että kun yritykset ottaa yhteyttä niin minkälaiset käytännöt teillä on tähän tai onko teillä olemassa jo valmiita käytäntöjä siihen, kehen yritys ottaa yhteyttä?

Tiina Tervaskanto-Mäentausta: Me ollaan luotu nyt tässä OuluHealth Labs -yhteistyössä nettipohjainen yhteydenottokanava. Eli siellä on semmoinen lomake, jonka yritys täyttää. Kertoo siinä lyhyesti. Se on lomake, johon täytetään ydintiedot. Ja sitten me ihan säännöllisesti kokoonnutaan, kun meitä on kolme avainhenkilöä, ja katsotaan ne tilaukset, että ”kuka ottaa tän kopin tästä näin” taikka ”onko tää mahdoton ottaa vastaan”, että onko semmoinen tilaus ylipäätänsä, että siihen voi vastata.

Toini Harra: Oletteko te ehtineet TAMKissa tai Metropoliassa …

Minna Elomaa-Krapu: Joo. Aloitanko minä vai miten?

Tarja Heinonen: Aloita vaan.

Minna Elomaa-Krapu: Eli Metropoliassa ollaan. Täytyy sillä tavalla myös tuota historiaa sanoa, että 2019:han Myllypuron kampus vasta valmistui ja tämä sosiaali- ja terveysala on siellä asteittain avautunut. Mutta meillä on jo koordinaattori, johon voi jo ottaa yhteyttä. Meillä pilotoidaan ja rakennetaan tätä palvelumallia HIPPA-hankkeen myötätuulissa. Myös otetaan nyt yritys- ja tutkimusyhteisö tähän mukaan, jotta he lähtevät testaamaan sitten sitä palvelumallia eli vielä hieman testataan. Mutta päähuomio tänä syksynä on rakentaa, joihin ollaan yhteistyösopimus jo saatu, niin yhteistyötä HUS Testbedin kanssa ja Helsingin kaupungin, SPARK Finlandin kanssa ja Health Capital Helsinki meitä siellä sparraa. Meillä on nimenomaan nyt tämä tämmöinen tuotekehityspolku. Juuri niin kuin Tiina sanoi alkuvaiheesta, sitten (mennään) sinne oikein hardcoreen. Koska nyt nämä meidän julkisen puolen sairaalat ja laitokset eivät voi ottaa alkuvaiheen yrityksiä tai tuotekehitystä vastaan, koska juuri niin kuin Tiina tuossa totesi, nämä ovat lakisääteisiä ja regulaatio-ohjattuja, joten siellä on aikamoinen tunku. Mutta kun he tarvitsevat sitä apua. Ja nyt, jos me ajatellaan semmoista kilpailukyvyn ja yritysten elinkeinon vahvistamista, niin he tarvitsevat ja se linkki ainakin pääkaupunkiseudulla, nyt Oulu on tässä etunenässä ollut, puuttuu pääkaupunkiseudulta ja sitä lähdetään nyt rakentamaan tämän syksyn aikana niin, että heillä on joustava polku. Ja markkinointi- ja viestintämateriaalia on heidän kanssa jaettu. Oli se verkossa tai oli se paperinen manuaali tai sähköinen portfolio, mutta aina mainostetaan sitä, että ensin lähdetään täältä Metropolia Proof Healthista ja sitten se polku lähdetään yhdessä suunnittelemaan HUS Testbedin tai Helsingin kaupungin Testbedien kanssa. Ja se on nyt se tämän syksyn juttu. Eli avataan yrityksille polku. Avataan heille, että mihin he ensimmäisenä ottaa yhteyttä, kun he vähän tarkastelee sitä, että missä vaiheessa se tuotekehitys on. Eli meillä on tämä vasta tämmöisessä kehittämisvaiheessa, mutta 2021 on asetettu tavotteeksi, että sitten se yhteinen viestintä ja markkinointimateriaali on jo, ja polku sitten valmiina.

Tiina Tervaskanto-Mäentausta: Kyllä yritykset pikkuhiljaa ovat saaneet sitä tietoa tämmöisestä mahdollisuudesta toimia korkeakoulujen kanssa yhteistyössä. Ja minä muistelen, että alkuaikoina oli tosi tärkeää osallistua kaikenlaisiiin yritystapaamisiin, aamiaistapahtumiin, että pystyi markkinoimaan, että ”Hei, meillä korkeakouluissa on tällaista palvelua”, koska sitä ei tiedetty ollenkaan. Että tällä hetkellä on ihan erilainen tilanne ja tulee paljon enemmän kyselyitä. Ja me itsekin järjestetään yritystapaamisia. Ne ovat olleet aika kivoja tämmöisiä aamiaistapahtumia, joissa on joku teema. Ja sitten kutsutaan sinne yrityksiä ja opiskelijoita, opettajia, työelämän edustajia mukaan. Niistä on poikinut todella hyviä juttuja, ja me ollaan myöskin tehty hankintoja sitä kautta itselle.

Minna Elomaa-Krapu: Ja minä en usko, että kaikki muutkaan ihan tietävät ammattikorkeakouluista, että mikä valtava varanto siellä on. Ihan nyt, kun katsoo noita tutkimusyhteisöjä, niin sinne suuntaan myös.

Panu Karhinen: Tässä tulikin jo esille se, että tavallaan näitä mahdollisuuksia on monia sille yritykselle siihen tuotekehitykseen saada yhteyksiä ja apua AMKien kautta, mutta että jos miettii vielä ihan tiloja ja kehittämisympäristöä, mitä ammattikorkeakoulu tarjoaa. Niin minkälaisia simulaatiotiloja esimerkiksi on tarjolla?
Tarja Heinonen: Jos minä nappaan vaikka TAMKista ensimmäisen puheenvuoron. Joo, tämän meidän uuden Labin lisäksi meillähän on tämmöinen Taitokeskus esimerkiksi, missä on selkeitä simulaatioympäristöjä, mutta ehkä haluaisin myös nostaa sen esiin, että TAMKissa meidän strategiassa on tosiaan ollut tämmönen Living lab -toimintamalli jo pidempään. Eli me ollaan European Network of Living Labs -organisaatiojärjestön jäsen, ja se myös tarkoittaa sitä, että se on vähän niin kuin sisäänrakennettu toimintamalli esimerkiksi TKI-toiminnassa. Ja sen vuoksi nostaisin nämä autenttiset, aidot sote-ympäristöt todella vahvaksi näihin simulaatioihin ikään kuin opetusmielessä, mutta sitten yhtä lailla tutkimus-, kehittämisnäkövinkkelistä. Ja yksi semmoinen uusi elementti, mitä nyt suunnataan myös yhteistyössä niin korkeakouluyhteisön kanssa kuin sitten Tampereen kaupungin, niin meillähän on tulossa myös Tampereelle tämmöinen uusi yliopistollinen sote-keskus ihan tässä parin vuoden kuluttua siihen meidän lääketieteellisen yliopiston kupeeseen, siihen TAYSin, meidänkin kampuksen lähelle, joka on itseasiassa tämmöinen kehityshyvinvointikeskus, jossa me puhutaan myöskin vähän siitä tulevasta Living lab -ympäristöstä. Tämä on varmaan yksi semmoinen myös, mitä me halutaan nyt yhteisvoimin kehittää ja rakentaa. Ja tulee olemaan tämmöinen, missä minä itse toivon, että siellä aidosti yhdistyvät myös niin lääketieteen opiskelijat kuin sitten esimerkiksi vaikka hoitotyön ja fysioterapeuttiopiskelijat, koska jo opiskeluaikana, kuten oliko Tiina joka mainitsi siitä, että minun mielestäni on tosi tärkeää myös jo opiskeluaikana sitä monialaista ja moniammatillista oppimista päästä toteuttamaan. Ja jos se on vielä tämmöisessä aidoissa elämisen ja sote-toimintaympäristöissä, niin se on vaan plussaa.

Panu Karhinen: Ja monta kertaahan yrityksilläkin on se tilanne, riippuu missä vaiheessa se kehitys on menossa, että se teknologia ei ole vielä valmista käyttäjän kanssa kokeilemiseen, että käyttäjä voi muulla tavalla yhdistää sen siihen kehittämiseen. Niin silloin tällaiset ympäristöt, missä opiskelijat toimivat ja kokeilevat, kuulostaa tosi hyvältä.

Tarja Heinonen: Ehdottomasti. Ja ne ovat vähän tämmöisiä esitestausten paikkoja eli voidaan myöskin juuri näitä vielä ei markkinoilla olevia protovaiheen testauksia tehdä. Meillä on juuri itse asiassa yksi sellainen meneillään jo tuolla meidän tuoreessa Labissa, jossa opiskelijat ovat mukana. Tämä on tärkeää, koska on monta myös niin regulaatioon kuin eettisiin asioihin liittyviä seikkoja, joita pitää huomioida ennen kuin mennään ihan sitten sinne loppukäyttäjäarkeen testaamaan.

Panu Karhinen: Kyllä. Juuri näin.

Tiina Tervaskanto-Mäentausta: Ja varmaan korkeakoulunäkökulmasta niin, kun kehitetään oppimisympäristöjä, niin voidaan samalla miettiä tätä yhteiskäyttöä sitten tietenkin yliopistojen kanssa ja yhteistyökumppaneiden kanssa. Ja sitten tämä yritysmalli. Se ei kuitenkaan loppujen lopuksi vaadi ihan hirveän paljon ekstrainvestointia vaan me pystytään, kun kehitetään niitä normaaleja eri tutkinto-ohjelmien oppimisympäristöjä, niin me pystytään palvelemaan yrityksiä niissä. Että ehkä se isoin haaste on juuri se, että sitä perusopetussuunnitelmaa saadaan kehitettyä niin, että ne eri tutkinto-ohjelmien opiskelijat toimivat yhdessä niin kuin he toimivat työelämässäkin. Että mehän ollaan Oulussa tehty aika pitkään esimerkiksi lääketieteen kanssa yhteistyötä. Nyt kun teillä on tulossa tulevaisuuden ympäristöjä, niin Oulussahan kehitetään sitä maailman moderneinta sairaalaa ja Tulevaisuuden sairaalaa. Ja siihen rakennukseen meille tulee yhteiset tilat lääkiksen kanssa. Itse asiassa meidän tämä OuluHealth Labs myöskin palvelee Tulevaisuuden sairaalan kehittämistä. Siellä ideologiana on se, että tehdään myöskin sairaalan suunnittelua yhdessä. Myöskin potilaat ovat mukana ja ammattilaiset ja opiskelijat ja tietenkin sitten rakennuksen ammattilaiset, mutta että se ei ole vain niin, että arkkitehti tekee ja piirtää ja sitten tullaan katsomaan, että toimivatko nämä.

Toini Harra: Mietitään yhdessä sitä toimintaa, mitä siellä tehdään ja kaikkien niiden toimijoiden kanssa.

Minna Elomaa-Krapu: Miten te, saako uteliaisuuttaan kysyä, kun nyt huomaan, että yksi asia tästä puuttuu. Katsotaan paljon niitä organisaatioiden ja yritysten näkökulmasta ja sitten meidän pitäisi hyvinvointia ja terveyttä rakentaa koko Suomen kansalle ja kansainvälisestikin viedä ehkä kestävän kehityksen periaatteista tietoa ja taitoa. Miten teillä Tampereella ja Oulussa loppukäyttäjät, asiakkaat, huomioidaan kehityksessä?

Tarja Heinonen: Kumpi aloittaa? Minä voin tästä aloittaa. Niin kuin sanoin, että meillä on tuo Living lab -toimintamalli, joka nostaa kuitenkin sen loppukäyttäjän mielestäni hyvin keskiöön jo. Niin kyllä, juuri tätä kautta. Minun mielestäni se on strategisesti sinne rakennettu, mutta toki paljon vielä enemmän minun mielestäni pitäisi tehdä. Että on hienoa, että meillä on esimerkiksi tämmöisiä HIPPA-hankkeita, jotka ovat nostaneet sitä esiin, miten tärkeää se käyttäjän näkökulma ja mukaan ottaminen on myöskin jo hyvin varhaisessa vaiheessa. Ei niin, että se on ikään kuin loppupuolella, että otetaan ne testaajat mukaan sitten lopuksi, vaan se itse asiassa on jo siellä alkuvaiheen innovoinnissa.

Tiina Tervaskanto-Mäentausta: Sieltähän se pitäisi lähteä. Mutta sitä suunnitellaan ja pilotoidaankin monissa uusissa jutuissa, että on tämmöinen asiakaslähtöinen palveluketjumalli. Nythän kaiken kaikkiaan meidän täytyy olla kytköksissä siihen sote-uudistukseenkin, mikä se sitten ikinä onkaan, mutta meillä on jokaisella varmaan käsitys siitä, näky siitä, että tämmöisiä rajoja rikotaan ja kuiluja yritetään kuroa umpeen ja nähdä ne ihmisten tarpeet ja se hoitopolku ja yhteistyö. Kuinka se tulee olemaan tärkeää, ja kuinka se digiteknologia sen mahdollistaa jo tänä päivänä.

Minna Elomaa-Krapu: Niin ja jotenkin meidän rooli ammattikorkeakouluna on olla myös suunnannäyttäjiä tuonne sosiaali- ja terveysalan autenttiseen elämään. Ja jotenkin niin ajattelen, että me ollaan edelleen kuitenkin tuotantolähtöisessä tuotekehityksessä eikä niinkään tarvelähtöisessä. Että kun jotenkin koen, että niin kun sanoit, että pitää olla siellä alkuvaiheessa, niin se täytyy jotenkin. Ja meidän pitää uskaltaa ottaa vahva suunnannäyttäjän rooli.

Toini Harra: Tuo kuulostaa hyvältä. Minkälaisena te näette nyt tulevaisuutta kohti mentäessä, että mikä näiden hubien rooli tulee jatkossa olemaan? Minna sanoitkin jo, että vahva suunnannäyttäjä pitää olla. Miten haluaisitte jatkaa tätä?

Tiina Tervaskanto-Mäentausta: Kyllä minä näen, tai näyttäytyy ainakin siltä, että tämmöistä isoa, yhtenäistä Suomi-mallia ei saada aikaan. Meillä on niin erilaisia tarpeita ihmisillä, mutta toki siellä on yhteistä. Mutta varmaan juuri tällaiset alueelliset hubit on niitä, jotka vievät asioita eteenpäin ja voidaan jakaa sitten sitä osaamista. Ja niin kun tässäkin meillä on kaikilla samat jutut takana. Mutta me ollaan toteutettu eri tavalla. Että voidaan päästä hyvään lopputulokseen eri tavalla. Silloin tulee se alueellinen osaaminen ja tavallaan ne vahvuudet sitten vielä painopisteenä siellä.

Panu Karhinen: Mites tuommonen kansainvälinen? Tuossa sanoitkin, että tässä valtakunnallisesti jakaminen hubien välillä. Mutta että minkälaista yhteistyötä näette?

Tiina Tervaskanto-Mäentausta: Tosi paljon kiinnostusta on kansainvälisesti. Olin itse Oulun ammattikorkeakoulun kautta mukana, Itämeri Interreg -hankkeessa, jossa kehitettiin tätä Lab-palvelua juuri Living lab -mallilla. Niin, kyllä korkeakoulut ovat nyt nosteessa. Ne ovat olleet kaupallisia toimijoita aikaisemmin, ja pienille startupeille on kallista mennä testaamaan jonnekin maksulliseen paikkaan, jossa on kalliit hinnat. Niin nyt luodaan näitä verkostoja. Pohjoismaissa on luotu omia verkostoja, Nordic Proof ja niin edelleen. Mutta sitten siinä Itämeri-, ProVaHealth-hankkeessa luotiin ja kehitettiin semmoista laajempaa konsortioyhteistyötä, miten voidaan vielä paremmin palvella isomman alueen yrityksiä. Ja myöskin ehkä siellä näyttäytyi minusta vahvana se, että Suomessa me ollaan aika edelläkävijöitä. Että kuinka voidaan myöskin sitä osaamista, että voidaan jakaa niin, että me saadaan vahvempaa Eurooppaa jopa.

Tarja Heinonen: Kyllä. Olen samaa mieltä, että jotenkin myöskin ehkä ammattikorkeakouluissa näen näin, että me ollaan sellainen toimija, joka on äärettömän hyvä edesauttamaan myös yrityksiä kansainvälistymään. Ja ne meidänkin kansainväliset verkostot ovat, mitä kaikkea meillä onkaan, niin nehän ovat mahdollisuuksia avata niitä ovia. Ja ainakin se palaute, mikä yrityksiltä on tullut juuri, ehkä liittyy myös siihen, että päästään sinne autenttisiin (ympäristöihin). On se sitten kansallinen tai kansainvälinen, niin minun mielestäni me avaamme vähän niin kuin ovia. Meillä on vähän neutraali tulokulma, niin että me ollaan aika luotettava toimija siinä. Me rakennetaan sitä asetelmaa niin, että siellä on sitten yritys ja palveluntuottajaa ja tutkimuskehittämistä, kuten AMKin kanssa esimerkiksi yhdessä niin. Näen kyllä tätä en pelkästään kansallisena vaan myös kansainvälisenä. Ja tämä on myöskin se syy, miksi me ollaan vahvasti ENoLLissa mukana. Ja siellähän on myös juuri näitä Living lab -keskittymiä Euroopan tasolla, ja se on tärkeää myös benchmarkauksen näkökulmasta. Eli todella tärkeänä näen suunnan, että se on kyllä Suomen yrityselämän näkökulmasta tosi tärkeätä.

Minna Elomaa-Krapu: Sen verran jatkan kyllä, että yhdyn edellisiin puheenvuoroihin ja vielä nappaan Tiinalta semmoisen, kun sanoit, että ollaan edelläkävijämaita näissä Living labeissa, niin allekirjoitan tuon. Ja siinä meillä on valtava kasvupotentiaali kansainväliselle viennille avata näitä meidän kaikkien kolmen ja muidenkin ammattikorkeakoulujen toimintaa myös kansainvälisille yrityksille, koska tämän tyyppisiä tiloja ei ihan heti löydy, mitä Suomesta löytyy.

Toini Harra: Tässä keskustelussa on todella hyvin tullut esiin minun mielestäni korkeakoulujen rooli sekä palvelujen tarjoajana yrityksille, että sitten toisaalta myöskin opiskelijoille niiden oppimismahdollisuuksien tarjoajana, ja sitten sille alueelliselle elinkeinoelämälle kaiken kaikkiaan. Että miten paljon korkeakouluilla onkaan tarjottavana. Minusta ne ovat hyvin tiivistyneet tässä puolituntisessa keskustelussa. Tässä on tullut hyvin esille myöskin tämä verkostoituminen ja näiden kaikkien mahdollisuuksien tarjoaminen ja kansainvälinen mahdollisuus myöskin viedä asioita yhdessä eteenpäin. TUTTU nethän tarjoaa meille nyt sitten jatkossa näitä tilaisuuksia lisää. On mahdollisuus verkostoitua ja tulla myös mukaan muiden ammattikorkeakoulujen verkostoon. Lämmin kiitos kaikille tästä keskustelusta ja tervetuloa tutustumaan lisää näihin asioihin TUTTU netissä.

Minna Elomaa-Krapu: Kiitos.

Tarja Heinonen: Kiitos.

Tiina Tervaskanto-Mäentausta: Kiitos.

Panu Karhinen: Kiitos.