Moninainen Metropolia 6: Moninainen työ- ja opiskelukyky

[musiikkia taustalla]

Heidi Rontu: Tervetuloa kuuntelemaan Moninainen Metropolia -podcast-sarjaa. Minun nimeni on Heidi Rontu, ja toimin Metropoliassa jatkuvan oppimisen johtajana. Tämän sarjan tavoitteena on laajentaa ja syventää moninaisuuden, yhdenvertaisuuden ja tasa-arvon ymmärrystä sekä pohtia myös keinoja, miten näitä kaikkia voisi edistää käytännössä.

[musiikki loppuu]

Heidi: Lämpimästi tervetuloa Moninainen Metropolia -podcast-sarjan kuudenteen jaksoon. Tänään keskustelemme moninaisesta työkyvystä. Minun nimeni on Heidi Rontu ja toimin Metropolia Ammattikorkeakoulussa jatkuvan oppimisen johtajana ja kanssani täällä tänään on keskustelemassa Ulla Vehkaperä ja Piia Vaajakallio. Tähän alkuun kertoisitteko Ulla ja Piia hieman taustastanne? Ulla voisi vaikka aloittaa.

Ulla Vehkaperä: Kiitos Heidi. Minä olen Ulla Vehkaperä, ja olen täällä Metropoliassa toimintaterapian lehtorina, ja ollut vuodesta 2008.

Piia Vaajakallio: Kiitos Heidi, mun nimi on Piia Vaajakallio, ja mä olen Vamlasista, vammaisten lasten ja nuorten tukisäätiöstä, ja olen täällä meidän hankkeen tiimoilta Polku monimuotoiseen työelämään, jossa ollaan sitten Metropolian hankekumppanina. 

Heidi: Kiitos sulle ja kiitos Piia. Olemme täällä siis tänään keskustelemassa moninaisesta työkyvystä ja toimintakyvystä ja voitaisiinkin aloittaa kysymyksellä: mitä moninainen työkyky ja moninainen toimintakyky tarkoittaa.

Piia: Tämä onkin mielenkiintoinen kysymys mitä tässä meidän hankkeessakin mietitään. Eli meillähän on ihmisiä nuoria ja vanhoja ihmisiä, joilla on erilainen toimintakyky. Voidaan ajatella, että meillä kaikilla on ihan erilainen toimintakyky, kun jollakin toisella. Mutta sitten myös erilaiset vammat tai muut toimintarajoitteet vaikuttaa meidän toimintakykyyn ja kaikki vammat ei myöskään ole näkyviä. Eli meillä on paljon myös esimerkiksi mielenterveyden haasteita tai muita sellaisia asioita, jotka vaikuttavat esimerkiksi jaksamiseen ja sitä kautta myös toimintakykyyn.

Heidi: Kiitos Piia. Mites Ulla jos omasta näkövinkkelistä miettisit?

Ulla: Joo me täällä Metropoliassa ollaan aika monessa hankekumppanuudessa tätä teemaa mietitty, toiminta- ja työkykyä. Ja viime aikoina muun muassa heikommassa työmarkkina-asemassa olevien henkilöiden näkökulmasta ja mielenterveystoimien näkökulmasta ja loppujen lopuksi me kuka tahansahan voidaan olla sellaisessa tilanteessa, että toimintakyky heikkenee tai muuttuu ja silloin tarvitaan erilaisia mahdollisuuksia sitten kuitenkin tehdä työtä ja toimia ja olla osallisena yhteiskunnassa, että tää on oikeastaan meitä kaikkia koskettava asia.

Heidi: Ja vielä ehkä sitä Ulla mietin että sä toimit täällä Metropoliassa – oot aika pitkäänkin toiminut – niin onko jotain sellaista mitä ihan omassa työssä täällä Metropoliassa olet huomannut? Niinku tämä näkökulma, miten se tulee esille?

Ulla: No toki, mä mietin sitä sekä opiskelijoiden näkökulmasta – eli miten meidän opiskelijoiden toimintakyky ja opiskelukyky, miten me voidaan sitä edistää ja se liittyy tähän meidän Polku monimuotoiseen työelämään -hankkeeseen, mutta sitten ihan henkilöstön näkökulmasta sitä voi miettiä, että miten me mahdollistetaan erilaisten työntekijöiden, Metropolian henkilökunnan, tämmöistä toimijuutta ja osallisuutta. Eli kyllä se tulee niinku monessa, mutta tietenkin sitten tää mun oma ammattitoimintaa terapeuttina niin mehän tehdään paljon työ- ja toimintakyvyn arvioinnin kanssa töitä ja kehitetään myös siihen liittyviä arviointimenetelmiä täällä Metropoliassa, että hyvinkin monelta näkökulmalta, että tää on hyvin keskeinen ja tämän päivän työelämässä erityisesti.

Heidi: Kyllä tärkeä keskeinen asia. No meillä Metropoliassa on toisaalta panostettu jo tietysti ihan lakisääteisestikin, mutta myös olemme halunneet panostaa moninaisuus, tasa-arvo ja yhdenvertaisuuskysymyksiin ja ollaan tehty Moninaisuus-, yhdenvertaisuus- ja tasa-arvosuunnitelma. Meillä tämän hetkinen suunnitelma on vuodelle 2023 ja 2024 ja sitä lähdetään sitten päivittämään taas seuraavia vuosia varten. Ja nyt oikeastaan haluaisin kysyä teiltä molemmilta, Ulla ja Piia, että miten näkisitte, kun mietitään tällaista moninaisuus-, yhdenvertaisuus- ja tasa-arvosuunnitelmaa. Sitähän monet organisaatiot tekevät tosiaan ihan lakisääteisesti, kuten Metropoliakin, niin miten meidän tämän päivän teema eli moninainen työkyky ja ja toimintakyky voisi liittyä tällaiseen suunnitelmaan?

Piia: Tämähän liittyy hyvin keskeisesti juurikin tähän suunnitelmaan ja haluan vielä korostaa sitä, että se suunnitelma on tärkeää tehdä, mutta sitten siellä pitäisi olla niitä konkreettisia asioita ja niitä asioita mitä voidaan seurata ja edistää. Ja kaikilla on aina jotakin vähän parannettavaakin, niin se on hyvä olla semmoinen ohjekirja mitä organisaatiot voi sitten seurata ja useasti kun me puhutaan yhdenvertaisuudesta, niin tää vammaisuus tai toimintarajoitteisuus tai toimintakyky jää sinne viimeiseksi. Eli me puhutaan iästä ja sukupuolesta ja sukupuolen moninaisuudesta, mutta sitten tää toimintakyky jää sinne viimeiseksi ja tää on kuitenkin valtavan keskeisessä roolissa. Jos mietitään sitä miten ihmiset pystyy osallistumaan ja tulemaan mukaan ja olemaan osallisina eli se esteettömyyden ja saavutettavuuden kautta. Ja tämmöiseen kaikille sopivan suunnittelun kautta voidaan tätä mahdollistaa.

Heidi: Kiitos Piia. Tosi tärkeä itse asiassa ehkä tässä vähän tulikin semmoinen omantunnon kolahdus, että mietin nyt sitten meidän tän hetkistä suunnitelmaa, mikä meillä on voimassa oleva suunnitelma, niin ehkä juurikin näin kun toit esille, että mahdollisesti tämmöinen moninainen työkyky, toimintakyky kyllä niinku suunnitelmassa on, mutta se voisi varmaan olla vähän semmoisella keskeisemmällä paikalla ja niinku laajemminkin mukaan otettuna. Mites Ulla?

Ulla: No kyllä siellä hyvääkin on siellä tämänhetkisessä suunnitelmassa, että siellä siellä on nimenomaan nostettu esille opiskelukyvyn vaihtelevuuden tunnistaminen ja tukeminen ja se on hyvä lähtökohta. Et mitä se sitten on ja nimenomaan tämä vaihtelevuus ja sen tunnistaminen, että meillä on moninaisia opiskelijoita ja heidän toimintakyky on moninainen. Ja millä lailla me voitaisiin edistää saavutettavia ja esteettömiä mutta toki se meidän tän hetkinen suunnitelma on tämmöisellä tavoitetasolla, mutta että mitä se konkreettisesti tarkoittaa ja sen takia onkin ollut ihan äärettömän hienoa ollut tehdä tätä hanketyötä – nyt tätä Polku monimuotoiseen työelämään, jossa nimenomaan sote-alan opiskelijoita ja liittyy sote-alan tämä meidän hanke, niin me ollaan tehty nyt opiskelijoille kyselyä, johon vastasi reilu 230 Metropoliam sote-alan opiskelija ja heiltä kysyttiin, mitä tämä saavutettavuus ja esteetön opiskelu, mitä siellä on niitä? Opiskelujen alkuvaiheessa siinä hakemusvaiheessa? Mitä opintojen ja sitten siihen työelämän harjoitteluun liittyen? Ja erittäin mielenkiintoisia mahtavia nostoja. Ja tässä täytyy ehkä sanoa kiitos kaikille vastaajille, että sieltä nousee hienoja ideoita. Hienoja ratkaisuja, että seuraavaan meidän suunnitelmaan meillä on jo hankkeessa noussut kovastikin niinku konkreettisia ehdotuksia ja näitä me työstetään nyt sitten seuraavan vuoden aikana. Opettajien kanssa ja opiskelijoiden kanssa ja tota tää on hyvä suuntaan menossa.

Piia: Kyllä, ja mä haluaisin nostaa myös sieltä suunnitelmasta tän ajatuksen siitä monimuotoisuusolettamuksesta, että lähdetään jo siitä, että kaikki opiskelijat ja henkilökunta ovat myös monimuotoisia ja mietitään niitä kaikkia palveluita ja toimintoja siitä näkökulmasta. Niin se on hieno lähtökohta.

Heidi: Hyvä. Kuulostaa erittäin hyvältä ja on ilahduttavaa kuulla, että näin paljon saatiin opiskelijoita osallistumaan kyselyyn ja antamaan sitä tietoa, että itselle kuulosti siltä, että teillä on vahva tietopohja tässä hankkeessa, mistä lähteä ponnistamaan ja tunnistaa juuri niitä erityyppisiä tapoja miten pystyttäisiin sitten edistämään sitä moninaisuutta? Tässä oli kuitenkin fokuksessa nyt opiskelijat ja opinnot ja opiskeleminen. Tässä on kuitenkin me ollaan mainittu ja puhuttu näistä myöskin työelämästä, niin ehkä nyt haluaisin esittää sellaisen kysymyksen, että miten ja miksi moninaista työkykyä pitäisi edistää työelämässä? Miksi tämä on tärkeää?

Ulla: No mä voisin vaikka aloittaa jo ehkä tämmöiseltä näkökulmalta, että työvoimaa meillä ei kohta ole niin paljon tai työikäisiä henkilöitä, että ei voida enää ehkä työpaikoilla ja työnantajat katsoa, että ottavat niin sanottua huippuosaajia pelkästään töihin ja sellaisia nyt ehkä en tiedä missä niitä onkaan sellaisia henkilöitä, mutta joka tapauksessa niin tää erilainen kohtaanto ongelma että ei ole yksinkertaisesti riittävästi työntekijöitä, niin nyt täytyy viimeistään lähteä miettimään näitä ratkaisuja. Ja toisaalta taas sitten jos ajatellaan, niin kaikkihan me voidaan jossain elämänvaiheessa tarvita jotain joustoa, ihan vaikka pienten lasten vanhempi. Että voi tarvita erilaisten vähän vanhemmassa iässä olevat, niin heillä on omia vanhempia, joita ehkä tarvitsee olla auttamassa ja ja omaishoitajan roolissa tai mikä se sitten onkaan. Eli ei tää ole aina niin, että on sitten pitkäaikaissairaus tai joku tällainen diagnoosi siellä taustalla, mutta semmoinen inhimillisen työelämän edistäminen ylipäätänsä ja se mitä mitä niin kun moninaisempaa, miten me ajatellaan, että kaikki me voidaan siellä tehdä, tehdä osaamme työelämässä, niin se se on. Ehkä tässä niinku tärkeä ja me ollaan tehty nyt tällaista hanketyötä ja kerätty kokemusta siitä, että mitkä ne, hyvät ratkaisut ja keinot voisi olla osatyökykyisten työllistämisen näkökulmasta. Ja toisaalta jos työtä muokataan ja muotoillaan hyvin, niin sanottu osatyökykyinen henkilö, jolla on jotain rajoitetta, niin hän on aivan täysin työkykyinen siihen työtehtävään. Ja tää ajattelu ei ole tän ihmeellisempää, mutta se on ehkä vähän uutta työnantajan näkökulmasta ja sen takia musta on aivan ihana, kun me ollaan saatu tehdä nyt yhteistyötä Vamlasin kanssa ja heillä on paljon työkaluja siihen miten huomioidaan erilainen toimintakyky työelämässä.

Piia: Joo, kiitos Ulla. Mä oon muassa on tosiaan kehittänyt Ratko-menetelmä työn muotoilun, joka on työyhteisölähtöinen menetelmä, jossa koko työyhteisö osallistuu esimerkiksi uuden työtehtävän muokkaukseen, mutta siihen sisäöllytetään omia työtehtäviä, jolloin siihen omaan perustehtävään jää sitten myös paremmin aikaa. Ja nämähän on hirveän tärkeitä asioita myös, kun mietitään työnantajan vastuuta ja velvollisuutta. Eli meillä on ihan lakisääteisenä moniakin asioita ja niitä nousee myös YK vammaissopimuksesta: kaikilla ihmisillä on oikeus työhön ja koulutukseen. Eli ei voida lähteä siitä, että pitäisi olla jotenkin tietynlainen ihminen sopiakseen työelämään, vaan työelämän täytyy myös pystyä joustamaan. Ja meillähän menee aika hyvin Suomessa. Silloin työnantaja joustaa, kun työntekijä vammautuu esimerkiksi kesken sitä omaa työuraa tai tulee joku vaikka pitkäaikaissairaus, mutta meillä on vielä vähän päätyypillisempää. Se, että valmiiksi muokattaisiin työtehtävä jo vaikka siinä rekrytointivaiheessa sitten henkilölle sopivaksi. Tämä on ehkä semmoinen seuraava askel mitä mä toivon, että näkyisi vielä paljon enemmän.

Heidi: Hyvä. Kiitos Ulla ja kiitos Piia. Todella tärkeitä asioita nostitte esille ja itse kuulen tässä myöskin sitä samalla kun pyritään edistämään sitä moninaista työkykyä ja toimintakykyä työelämässä ja opinnoissa, niin kuule myöskin paljon siellä kokonaisuudessaan moninaisuuden ymmärtämiseen kasvattamista moninaisuuden hyväksynnän kasvattamista ja näkisin sen hyvinkin keskeisenä osana sitä kokonaisuutta. Olisiko vielä jotain mitä haluaisitte nostaa esille tähän loppupuolelle moninaisesta työkyvystä tai toimintakyvystä?

Ulla: No sellaisen, että kyllähän meillä on työnantajia, jotka ovat tähän lähteneet ja on tutkittu näitä työnantajia joissa moninaisuus ja työkykyjohtaminen on otettu ohjaavaksi johtamisen ideologiaksi, niin selkeästi tällaisissa työpaikoissa myös tuottavuus on noussut, että siinä mielessä voidaan ajatella, että tää on myös yhteiskunnallisesti äärettömän tärkeää ja hyvää. Eli tää ei ole niin kun tää ei ole keneltäkään pois. Jos näin tehdään, että silloin kun ihmiset voivat tehdä sen itsensä kokoista työtehtävää niin hyvin kun vaan voivat niin se myös motivoi ja se tuloskin on sitten hyvä että tällaisen tähän ehkä loppuun sitten että kyllä tähän voi tuottavuus- ja tuloksellisuusajatustakin liittää yhtä aikaa, kun se on inhimillistä ja hyvää kaikille.

Piia: Kyllä ja vielä myös se, että työ tuottaa hyvinvointia myös ja sitä mielenterveyttä ja kun me saadaan olla osallisena hyvässä työporukassa niin me tiedetään kaikki, että se tuo paljon myös mielihyvää.

Heidi: Hyvä. Kiitos paljon Ulla ja Piia näistä viimeisistä viisaista sanoista. Ehkä vielä tähän itse haluan todeta, että poimin tästä kyllä myöskin meille Metropoliaan kehitettävää ihan meille koko yhteisölle miettittävää sekä työyhteisön että opiskeluyhteisön näkökulmasta. Tässä mielessä mielestäni oli paljon sellaista mitä me voidaan ottaa. Taisit Ulla viitata meidän nykyiseen suunnitelmaan niin että sinne on asetettu tavoitteita, jotka me lähdetään päivittämään. Me voisimme niistä tavoitteista siirtyä sinne toimenpiteisiin ja viedä ihan käytäntöön myöskin tätä moninaisen työkyvyn ja moninaisen toimintakyvyn edellytysten eteenpäin viemistä. Kiitos paljon Ulla ja Piia tästä keskustelusta. 

Ulla ja Piia: Kiitos.

Heidi: Ja kiitos kaikille meidän kuulijoille. Tämä oli siis Moninainen Metropolia -podcast-sarjan kuudes jakso, jossa keskustelimme Ulla Vehkaperän ja Piia Vaajakallion kanssa moninaisesta työkyvystä. Kiitos kaikille.