Moninainen Metropolia 7: Pinkkipesua vai aitoa moninaisuuden edistämistä?

[musiikkia taustalla]

Heidi Rontu: Tervetuloa kuuntelemaan Moninainen Metropolia -podcast-sarjaa. Minun nimeni on Heidi Rontu, ja toimin Metropoliassa jatkuvan oppimisen johtajana. Tämän sarjan tavoitteena on laajentaa ja syventää moninaisuuden, yhdenvertaisuuden ja tasa-arvon ymmärrystä sekä pohtia myös keinoja, miten näitä kaikkia voisi edistää käytännössä. 

[musiikki loppuu]

Heidi: Tervetuloa tänne moninaisuus-podcast-sarjan seuraavaan jaksoon ja tänään minulla on täällä vieraana Riikka Wallin. Haluaisitko Riikka vähän kertoa alkuun itsestäsi?

Riikka Wallin: No tottakai! Mä oon Riikka, virallisesti oon julkaisemisen asiantuntija Metropoliassa ja oon tehnyt oikeastaan koko mun työuran erilaisten tasa-arvo- ja moninaisuuskysymysten parissa töitä – kulttuurialalla alun perin ja sitten Metropoliaan ja korkeakoulumaailmaan olen oikeastaan tullut TKI-toiminnan kautta. Ja moninaisuutta mä katson ammatillisesti nimenomaan sieltä tutkimus- ja kehittämis- ja innovaatiotoiminnan näkökulmasta, mutta sitten mulla on myöskin henkilökohtainen suhde siihen. Eli meillä on sateenkaariperhe. Mä oon yksi lapseni äideistä. Hänellä on kaksi äitiä, eli tavallaan se teema tulee myöskin tosi lähelle ja se on varmaan yksi syy sille miksi mä myöskin oon jotenkin niin aktiivinen tän asian suhteen.

Heidi: Hyvä, kiitos Riikka. Ja tosiaan meillä tehdään Metropoliassa tasa-arvo ja yhdenvertaisuustyötä. Me ollaan tehty ja meillä on ollut suunnitelma vuosille 2023 ja 2024 ja nyt ollaan uudistamassa sitä, tekemässä seuraavaa suunnitelmaa. Ja me otetaan itse asiassa siihen vähän laajemmin vielä tasa-arvo-, moninaisuus- ja yhdenvertaisuuskysymyksiä mukaan ja mahdollisesti myöskin ehkä saavutettavuusasioita. Mutta aivan erityisessä fokuksessa meillä tulee olemaan moninaisuuden eri kysymykset. Ja tänään ollaankin täällä Riikka sinun kanssasi keskustelemassa nimenomaan sukupuolten moninaisuudesta. Ja oikeastaan voisin, tämmöisenä ensimmäisenä kysymyksenä kysyä, että miten näet, millä eri tavoin voimme edistää ja voisimme oikeastaan vielä paremmin edistää sukupuolten moninaisuuden ymmärrystä täällä Metropoliassa, että myöskin menisimme kohti yhdenvertaisuutta sukupuolten moninaisuuskysymyksissä.

Riikka: No eka mä ehkä lähtisin määrittelemällä sitä, että mitä sukupuolen moninaisuus tarkoittaa. Eli silloin, kun me puhutaan sukupuolen moninaisuudesta, niin me yleensä aina ajatellaan sukupuolivähemmistöjä, mutta itse asiassa se moninaisuus käsittää sen koko kirjon. Eli siellä on sukupuolienemmistöt ja -vähemmistöt mukana ja siellä on se, miten me koetaan meidän sukupuoli, miten se ilmenee, miten me puhutaan – niin koko se kirjo siinä. Ja jotta me voidaan tehdä sitä yhdenvertaisuustyötä, niin meidän pitää sisäistää tämä, että “ai niin, moninaisuus koskee, vaikka minua, joka oon siis nainen jo syntymästä niin on määritelty naiseksi. Koen itseni olevani naiseksi, olen sitä.”

Heidi: Joo.

Riikka: Ei pelkästään koen, vaan olen sitä niin, mutta se koskettaa mua ihan yhtä lailla kun vähemmistöjä. Ja mun mielestä tähän liittyy oikeastaan se, että meillä on sellainen mielikuva Suomessa, että me ollaan tasa-arvon mallimaa ja meistä myöskin luodaan sellaista mielikuvaa. Ensimmäinen maa, jossa naisilla oli äänioikeus. Mutta todellisuudessa meillä on aika paljon vielä työtä tehtävänä. Meillä on aika paljon segregaatiota tästä niinku sukupuolinäkökulmasta katsottuna. Ja silloin kun me ruvetaan puhumaan moninaisuudesta ja yhdenvertaisuudesta, niin silloin on riski, että me unohdetaan tää sukupuolinäkökulma. Eli tavallaan vaikka se on hyvä, että me myöskin laajennetaan sitä näkökulmaa, niin ei saa kuitenkaan unohtaa tätä näkökulmaa. Sen mä oon huomannut tässä, kun oon seurannut keskustelua jo oikeastaan tässä ehkä viidentoista vuoden aikana, on siirrytty puhumaan tasa-arvosta yhdenvertaisuuteen – on otettu semmoista moninäkökulmaa, että katsotaan, että on erilaisia ominaisuuksia mitkä määrittelee että miten tulen kohdatuksi tai miten voin osallistua yhteiskuntaan, niin sitten ajatellaan ehkä että tämä sukupuolinäkökulma on hoidettu jo.

Heidi Rontu: Mm. Joo noi on hyviä nostoja ja oikeastaan itse vähän otan tuosta nyt kiinni, kun mainitsit siitä että miten puhutaan. Sehän tietysti liittyy siihen määrittelyyn ja itsellä kun on lingvisti taustaa niin se paljon kiinnostaa aina, että miten me asioita nimetään. Ja oikeastaan sitä toivoisin, että vähän voisi vielä pohtia kielenkäyttöä. Eli miten me jos puhutaan sukupuolten moninaisuudesta, niin toitkin tuossa hyvin esille, että mitä, miten miten se moninaisuus olisi tärkeää ymmärtää. Elikkä siinä on niinku se enemmistö ja sitten ne vähemmistöt. Ja mut mä ehkä ajattelisin näin, että että moni voi olla aika epävarma siinä, että että miten pitäisi kutsua, miten voi niinku kielellistä sukupuolten moninaisuutta niin haluaisitko sitä vähän kommentoida?

Riikka Wallin: No. Aika varma tapa on käyttää sukupuolineutraaleja sanoja. Siis ihan työelämässä esim. esihenkilö on aika hyvä, vaikka esimerkiksi lainsäädännössä edelleen puhutaan esimiehestä. Se, että me ruvetaan käyttämään esihenkilöä niin me luodaan uudenlaista mielikuvaa ja uudenlaista maailmaa sen kielen avulla. Ihan kuin pelastaja versus palomies. Tän tyyppisiä asioita, nehän tulee sinne ihan ammattisanastoa. Ja sitten kun me puhutaan toisistamme niin kun ihmisinä, jotka ei ole sidottu johonkin tiettyyn ammattiin, niin käytetään vanhempi tai lapsi, sen sijaan että puhutaan isistä ja äideistä tai tytöistä ja pojista. Niin tai kaverit. Mutta se vaatii kyllä aivotyötä. Kyllä mä itsekin oon tehnyt tosi paljon työtä sen eteen. Mä tosi harvoin käytän esimerkiksi…

Heidi Rontu: Joo.

Riikka Wallin: Mun oman lapsen kuullen silleen että mä puhun muista ihmisistä sanoja Että jos on vaikka leikkipaikalla niin en sano, että siellä on poika tai siellä on tyttö. Mutta se kyllä oikeasti vaatii multa myöskin keskittymistä ja mä oon kuitenkin tehnyt tätä pitkään. Niin mun mielestä se mitä mikä on tärkeätä on, että me annetaan itsellemme aikaa oppia ja ja myöskin luodaan turvallisia paikkoja ja tiloja oppia asioita. Vaikka kollegoiden kesken voi tehdä tätä. Mulla on ollut joskuskin tämmöisiä sopimuksia kollegoiden kesken, että nyt harjoitellaan tätä ja tota noin, niin olen ystävällinen. Jos huomaat että mä niinku lipsauttanut jotain niin sano mulle ja sitten kun se on yhteinen sopimus niin sitten se on silleen että sitten sitten se ei ole myöskään sillä että hei nyt sä teit virheen että nyt sun pitää korjata toi asia ettei siitä tule niinku tavallaan paha fiilis, koska sehän on myös semmoinen kun näistä kysymyksistä. Keskustellaan ja tätä asiaa opetellaan, niin saattaa syntyä semmoista niinku turhaa vastakkainasettelua, kun se on kuitenkin oppimisprosessi.

Heidi Rontu: Joo. Just näin. Just näin. Toi oli hirveän hyvältä. Nostit tuon esille, että voi vaikka sopia kollegan kanssa, että voitko sitten sanoa mulle aina kun kun en en ole ollutkaan. En osannutkaan huomioida, koska se on nimenomaan oppimisprosessi ja me ehkä tähän nostan sen mikä mitä itse kun myöskin tota niin. Kaksikielisenä itse olen. Olen itse käytän paljon myöskin ruotsia ja sitten myöskin se seuraa mitä tapahtuu ruotsin. Mielessä, niin se oli hyvin mielenkiintoista seurata. Minusta se nimen tai siis nimenomaan liittyy tähän, kun haluttiin enemmän sukupuolineutraali öö yksikön kolmas persoona luoda. Eli kun ruotsissahan on tämä niinku hun ja hun perinteisesti ollut niinku monissa muissakin kielissä ja sitten haluttiin luoda siihen neutraali hen. Ja se tehtiin ihan tietoisesti luotiin noin 20 vuotta sitten. Ja se on onnistunut onnistuneesti saatu läpi koko kieliyhteisön. Se on otettu käyttöön mediassa ja laajasti koululaitos. Kaikilla eri koulutustasoilla ja se on niinku itselle, niin ehkä just jos mä vielä niinku lindqvistin sitä mietin niin se on niin kun ihan valtavan hieno, onnistunut uudistus mikä tehtiin kieleen ja kuitenkin kyse on aika keskeisestä. Kielen niinku pronomini pronominien käytöstä ja siinä on onnistuttu kuitenkin viemään läpi. Tällainen enemmän neutraali pronomini, joka ei alunperin ollut kielessä ollenkaan niinku lähtökohtaisesti.

Riikka Wallin:  Joo ja se on rantautunut myöskin suomeen, eli sitä käy niin sitä samaa käytetään suomenruotsalaisessa yhteisössä eli eli tota noin niin mä oon samaa mieltä ja siis sekin on ihan kyllä se niinku vaatii ihan hirveästi.

Heidi Rontu: Vaatii vaatii keskittymistä.

Riikka Wallin: Että kun puhuu ruotsia niin käyttää tavallaan sitä hen ja tai den en niinku että esimerkiksi että ei kannata niinku tavallaan man ja tota noin niinku kun puhutaan niin kun passiivissa vaan käytetään en mikään vastaava.

Heidi Rontu: Kyllä, mutta että tosiaan niinku se vaatii vaatii tietoisuutta, mutta tuossa mainitsit riikka aikaisemmin, että erityisesti ehkä TKI. Tuossa olet miettinyt niinku sukupuolinäkökulma niin haluaisitko sitä avata vähän?

Riikka Wallin: No joo, no siis sehän on ihan tosi luonnollinen paikka edistää moninaisuutta ja sukupuolen moninaisuutta, yhdenvertaisuutta. Rahoittajat vaatii sitä ja ja tota noin niin jos me ajatellaan ammattikorkeakoulujen TKI toimintaa, niin rakennerahastot, euroopan sosiaalirahasto ja ja tota noin niin aluekehitysrahasto on ollut meidän tärkeimpiä ulkopuolisia rahoittajia. Ja sosiaali euroopan sosiaalirahasto on se oikeastaan rahoitusinstrumentti, joka on ohjannut tätä tota noin niin sukupuolen liittyvää edistämistyötä kaikkein eniten. Ja se näkyy siellä läpileikkaavaasti ja se on ehkä myöskin haaste siinä eli se tarkoittaa sitä, että jokaisessa hankkeessa pitäisi edistää yhdenvertaisuutta. Nyt hän on rahoituskausi just vaihtunut edellisellä rahoituskaudella. Siellä ei näkynyt niin hyvin se niin kun sukupuolen moninaisuus, mutta siitä ollaan annettu palautettakin rahoittajalle ja ylöspäin. Ja toki yhteiskuntakin on niinku kokonaisuudessaan muuttunut tässä niin, että nyt siellä tavallaan näkyy se se niinku moninaisuus, että ennen siellä oli vahvemmin tavallaan miesten ja naisten välinen tasaarvo se mitä ajettiin, mutta nyt se on laajentunut.

Heidi Rontu: Nyt se on niinku laajentunut käytännössä. Joo.

Riikka Wallin: Joo mikä on hyvä asia, mutta tota noin niin ja sitten sen lisäksi esimerkiksi horisontti eurooppa. Rahoituksessa niin sitä on tuotu sinne niin kun sitä näkökulmaa vahvemmin kuin ennen. Ja. Haastehan siinä on se, että joku hanke keskittyy tavallaan johonkin ihan muuhun, mutta sitten pitäisi samalla miettiä sitä sukupuolinäkökulmaa ja se vaatii oikeastaan niinku sitä, että on sekä sen hankkeen varsinaista substanssiosaamista, että jos puhutaan vaikka rakennusalasta ja tehdään jotain, niin pitäisi osata sitä. Mutta sitten pitäisi ymmärtää tarpeeksi siitä niinku tota noin niin mikä mitä se niinku sukupuoli. Tarkoittaa tässä miten rakennusalan, niin kun konteksti tai tämä asia mitä me tehdään, niin miten miten siihen liittyy sukupuolikysymykset? Aa ja oikeasti se on aika vaativa asiantuntijuutta, että että että että me tarvitaan paljon enemmän osaamista ja usein sitä on tutkittukin niin niin. Ja näin niin niin siellä tutkimuksissa se tulee nousee esille se, että usein se vaatii sen, että siellä on joku henkilö, joka on jotenkin omistautunut tälle siinä siinä hanketiimissä, jotta se niin kun oikeasti menee sinne syvälle eikä jää semmoiseksi pintapuoliseksi asiaksi.

Heidi Rontu: Joo. Niin mä just mietin kun mehän puhutaan niinku tutkimus, kehittämis ja innovaatiotoiminnasta ja siinä tyypillisesti tosiaan on varmaan ensisijaisesti sellainen tilanne, että on niinku sen substanssin asiantuntijoita, jotka on siinä hankkeessa, että toi on aika niin kun voi olla aika niinku haasteellinen tilanne, että miten myöskin sitten samaan aikaan pystyttäisiin huomioimaan sukupuolten monin. Mutta miten sä näet? Onko meininki jos ajatellaan metropolia, kun meillä on kuitenkin aika paljon hanketoimintaa ja ja innovaatiotoimintaa ja kehittämistoiminta ja siihen saadaan ulkopuolista rahoitusta eri lähteistä? Miten me pystytään varmistamaan että näissä niinku metropolian niissä hankkeissa ja ja muussa TKI toiminnassa jossa metropolia on mukana, että meillä todellakin huomioidaan ainakin pyritään huomioimaan tää sukupuolten moninaisuus.

Riikka Wallin: No. En mä tiedä pystyykö sitä varmistamaan muulla kuin se, että että sitä seurataan sitä hanketoimintaa ja että tehdään niin kun myöskin meidän henkilökunnalle tätä kysymystä näkyvämmäksi ja ja ohjataan siihen ja lisätään sitä tietoisuutta ettei siitä tule semmoista pakkopullaa myöskään että tavallaan jotenkin niin kun. Ihminen oppii ajattelemaan, että mitä merkitystä sillä on sen niin kun oikeasti varsinaisen substanssin näkökulmasta.

Heidi Rontu: Joo.

Riikka Wallin: Niin se on ehkä semmoinen ja sitten toinen on tietenkin se, että meillä oikeasti niin kun olisi niitä osaajia, jotka voisi olla mukana hankkeessa. En hankkeessahan on ihan hirveän paljon kaikenlaisia asioita mitä pitää huomioida ja ja tota noin niin ja sitten pitäisi niinku kehittää sitä mitä siellä hankesuunnitelmassa on sanottu, mutta mutta sitten tulee niinku kaikenlaista mitä pitäisi huomioida, niin niin niin tota.

Heidi Rontu: Joo.

Riikka Wallin: Se vaatii sen, että siihen sen äärelle pysähtyy ja joissain hankkeissa niin ei. Ei se välttämättä niinku ole niin, että se sen toiminnan kannalta olisi niin kun hirveän iso asia ja se voi olla, että tehdään jotain, kehitetään jotain niin niin kun tavallaan semmoista mihin tai tutkitaan jotain mihin niinku sukupuoliasiat ei niinku sinänsä oikeasti liity. Mutta ainakin siellä on ihmisiä jotka tekee sitä hanketta niin niin heihin se liittyy, että se niinku vähintään silleen, että jollain lailla se liittyy kaikkeen ja silloin voi miettiä että OK että no no niinku.

Heidi Rontu: Joo. Vähintään sitä kautta. Joo joo.

Riikka Wallin: Nää tekijät tai nää joiden kanssa me tätä tehdään niin miten me huomioidaan se moninaisuus niinku siinä yhteydessä.

Heidi Rontu: Itse asiassa mä kuulen linkitystä nyt siihen. Mä ajattelisin näin kun tuossa enemmän alkupuolella sanoin, että me pyritään nyt tässä Metropolian tasa-arvo. Yhdenvertaisuus ja moninaisuustyössä myöskin laajentamaan entistä enemmän sitä moninaisuus käsitettä ja huolehtimaan siitä, että myöskin sukupuolten moninaisuus tulee niinku laajemmin siihen mukaan jatkossa, niin tietysti sitä kautta toivon, että myöskin se tietoisuus niinku koko Metropolian yhteisössä niinku askeleittain laajenee ja se ehkä sitä kautta tulisi sitten toivottavasti luontaisesti myöskin siihen TKI toimintaan hanketoimintaan, että se olisi jotenkin siellä aina automaattisesti mukana. Mutta automaattisesti mukana. Tässä on tietysti semmoinen mistä puhutaan aina aina niinku liittyen näihin sukupuolten moninaisuusasioihin puhutaan sellaisesta pinkkipesusta, että että siihen siihen niinku tavallaan se on ehkä semmoinen ansa mihin voi helposti astua ja ja ja tota niin ja ja silloin ehkä siinä hanketoiminnassa on enemmän semmoista pinkkipesua sen sijaan että se semmoinen sukupuolten moninaisuus olisi, jos jos sanotaan näin aidosti otettu huomioon. Siinä hanketoiminnassa niin avaisitko vähän tätä pinkkipesua.

Riikka Wallin: No siis pinkkipesu tulee niinku englannista suomeksi voisi käytetään välillä myös sateenkaaripesu termiä OK ja siis se tarkoittaa vaan sitä että pidetään asiaa esillä suunnitelmissa tai juhlapuheissa tai liputetaan pride viikolla, mutta sitten se ei näy siellä niinku käytännön arjen työ. Tai sitten vaikka jossain hanketyössä voisi ajatella, että ollaan tosi tietoisia siitä, että vaikka minkälaisia valokuvia käytetään ja tuodaan siellä monipuolinen niin kuin moninaisesti erilaisia ihmisiä esille. Mutta sitten ei mietitä, että jos nää kaikki erityyppiset ihmiset tulisikin meidän tapahtumaan, niin mitä se vaatii meidän tapahtumatuotannosta? Joo ja järjestelyistä, mutta tota noin niin siis se tietoisuuden lisääminen ja jotenkin sen ymmärtäminen, että mitä se tarkoittaa sen oman hankes substanssin näkökul. Tomas. Niin se on se pohjatyö mikä tehdään ja silloin kun tämä työ on tehty, niin silloin myöskin sitä voi tuoda esille ja sitä moninaisuutta sinne viestintään ilman että sitten tulee tätä pinkkipesua. Eli jos mä itse mietin vaikka metropolia organisaationa, niin jos me en olisi täällä töissä.

Heidi Rontu: Niin no mä oikeastaan just joo. Joo.

Riikka Wallin: Niin mä voisin kysyä että onko se sateenkaariliputus mitä me tehdään niin onko se aitoa vai onko se näin? Mutta koska mä tiedän että meillä aidosti tehdään erilaista moninaisuuskysymysten parissa täällä töitä se on aina hidasta, se on joka paikassa hidasta niin mutta me tehdään aidosti sitä työtä niin niin niin mä tiedän että OK että se sateenkaariliput on aitoa ja se tarkoitetaan ja sille on myöskin se pohja siellä. Jolloin mulla tulee hyvä fiilis. Siitä sateenkaariliputuksesta eikä semmoinen että nyt ne yrittää vaan niinku jotenkin. Joo joo.

Heidi Rontu: En nyt näe yrittää joo, että näyttäisi hienolta ja jonain, mutta itse asiassa mä olisinkin tuosta kysynyt, että mikäs sun oma niinku ymmärrys on tällä hetkellä metro metropolia miten me toimitaan ja vielä korostan ehkä sitä mitä itsekin tuossa toit esille, että on hidas prosessi ja semmoinen oppimisprosessi ihan kaikille ja ja se menee niin kuin askeleittain eteenpäin. Mutta jos mä ymmärsin oikein tuosta sun mitä mitä sanoit niin sä oot ihan tyytyväinen siihen miten me tällä hetkellä toimitaan Metropoliassa. Näin ymmärsin, mutta mä ehkä nyt tässä vielä loppuun kysyisin, että jos ajatellaan tätä sukupuolten moninaisuutta ja miten me voitaisiin sitä Metropoliassa edistää, niin jos saisiko sä tämmöisen niin kun. 3 pointin listan tähän mietittyä, että mitkä olisi semmoisia keskeisimpiä asioita? Mitä sun mielestä mihin meidän olisi hyvä niinku vielä kiinnittää huomiota aivan erityisesti. Ja nyt mä kysyn sitä Riikka senkin takia, että kun olen myöskin muka. Ja tässä niinku moninaisuus, tasa-arvo ja yhdenvertaisuussuunnitelmatyössä ja haluaisin niin pyrkiä, että me otetaan sitä niinku paremmin myöskin haltuun siinä ja autetaan koko Metropolian yhteisöä, niin sitäkin taustaa vasten niin mitä sä nostaisit erityisesti esille missä meidän olisi syytä niinku parantaa toimintaa.

Riikka Wallin: No siis meillähän on paljon koulutuksia tähän liittyen. Mun kokemus osallistujana on se, että siellä on kaikki me samanmieliset taas syventymässä ja kuulemassa sitä asiaa uuden. Eli meidän pitäisi ehkä miettiä sitä, että miten me saadaan mukaan niitä, joita tää aihe ei hirveästi kiinnosta, se on niinku. Asia nyt joo, että meillähän on ollut vaikka tota noin niin kestävään kehitykseen tai tota noin niin tämmöisiin niin koko henkilöstölle pakollisia koulutuksia, mutta moninaisuuskysymyksiin niin on ollut. Ei ole ollut mitään pakollista. Pitäisikö olla joku pieni pala joka on pakollinen kaikille? Ja tää tää on todella epäsuosittu asia, että mä sanon tän ääneen.

Heidi Rontu: Laajemmin yhteisön mukaan. Joo. Hyvä hyvä. Ensimmäinen pointti.

Riikka Wallin: Mutta että se pakko on hyvä keino välillä että niin, mutta sitten mä ehkä niinku ajattelen, että semmoisia konkreettisia asioita mitä voisi tehdä on se, että meillähän on esimerkiksi turvallisemman tilan periaatteet ja häirintäyhdyshenkilöt.

Heidi Rontu: Joo ihan hyvä nostaa. Joo pakko hyvä pulla joo.

Riikka Wallin: Tapahtumissa, jossa on opiskelijoita mukana ja sitä tehdään yksi metkan kanssa opiskelijakunnan kanssa, mutta miksi se ei laajennettaisi niin, että se olisi kaikissa tapahtumissa?

Heidi Rontu: Joo. Joo.

Riikka Wallin: Joo en joo jokaisessa hanketapahtumassa pitäisi olla.

Heidi Rontu: Toi on erinomainen. Joo toi on erinomainen toi joo toi ei pitäisi olla vaikea oikeasti viedä eteenpäin koska me ollaan tätä jo harjoiteltu ihan onnistuneesti ymmärtääkseni ja meillä on tähän niinku semmoista. Perehtyneitä henkilöitä eli toi oli mun mielestä hyvin konkreettinen ja ajattelisin helposti eteenpäin vietävä asia.

Riikka Wallin: Niin niin.

Heidi Rontu: Joo.

Riikka Wallin: Hyvä että tota noin niin ja sitten se on oikeastaan niinku siis nehän on pieniä asioita, että hanke jos puhutaan teki toiminnasta niin me kerätään palautetta tai me tehdään kyselytutkimuksia ja muuta niin että mitä siellä palautelomakkeissa lukee kun me kysytään taustatietoja tämmöisiä asioita siellä voi määritellä oman sukupuolensa tai olla määrittelemättä. Siellä on niin kun. Tota noin niin nainen ja mies vaihtoehdon lisäksi, että olen jotain muuta kuin näitä tai sitten voi olla montaa vaihtoehtoa, mutta en mä tiedä niin kun on niin.

Heidi Rontu: Niinku? No jos me sinne saataisiin edes se kolmijako, että siellä voisi olla se muu tai en halua. Mä muista mikä se termi on, että ei halua niinku ilmoittaa sitä. Mun mielestä se vaihto vaihtoehto pitäisi olla.

Riikka Wallin: Niin. Niin. Niin niin. Joo.

Heidi Rontu: Joo.

Riikka Wallin: Niin niin tota noin niin.

Heidi Rontu: Eli hyviä konkreettisia tekoja. Joo mitä me pystyttäisiin ihan käytännön tasolla viemään tätä eteenpäin.

Riikka Wallin: Niin. Joo ja siis silloinhan me niinku mun mielestä näiden tämmöisten niinku käytännön tekojen kautta me luodaan uudenlaista maailmaa yhdenvertaisempaa maailmaa, että tää nyt on tätä niinku pill.

Riikka Wallin: Eli no osastoa mitä mulla on, mutta käytännön tekojen kautta me pystytään tekemään sitä ja myöskin luomaan mielikuvaa siitä, että meille ollaan tervetulleita, että usein me sanotaan että kaikki on tervetulleita. Mutta tavallaan se, että me sanotaan se niin ei riitä vaan sen pitää osoittaa. Teoin, että joku niinku tietty henkilö kokee itsensä tervetulleeksi ja huomioiduksi ihmisenä.

Heidi Rontu: Joo. Joo. Kyllä. Kyllä kyllä. Joo.

Riikka Wallin: Ja tää takaa sen, että me pystytään tekemään niin kun oikeasti vaikuttavaa toimintaa myöskin.

Heidi Rontu: Joo.

Riikka Wallin: Jo, jossa niinku sidosryhmät voi olla mukana, jossa kaikenlaiset osallistujat voi tulla mukaan oppimaan ja kehittämään ja tutkimaan.

Heidi Rontu: Joo joo toi on tärkeä Riikka nosta tähän ihan loppuun ja mä ehkä vielä tuon vähän toisella tavalla summerran eli se että me metropolia tehdään tutkimus kehittämis- ja innovaatiotoimintaa. Me tehdään sitä aina meidän kumppaneiden. Ulos tuonne yhteiskuntaan sidosryhmien kanssa ja sitä kautta se, miten me huomioidaan myöskin sukupuolten moninaisuus, on ihan ensiarvoisen tärkeätä, koska siellä me tehdään sitä niiden tekojen kautta ja mä ajattelisin näin me pystytään myöskin antamaan mallia ja ja toimimaan. Toivottavasti myöskin esimerkkinä elikkä se vaikuttavuus se niin kun on vähän niinku kiven heittäisi veteen ja se siitä lähtee niitä. Renkaita niinku laajemmalle niin niin sitäkin silmällä pitäen niin niin tosi tosi tärkeä asia.

Riikka Wallin: Joo ja sitten mun mielestä niinku siinä näkyy tavallaan se mikä ehkä puuttuu. Mun mielestä nyt tässä nykyisessä tasa-arvo ja yhdenvertaisuussuunnitelma, joka tietenkin lähtee tavallaan siitä mikä mitä laki säätää niin niin joo.

Heidi Rontu: Niin se on tämä juuri juridisesti niin kun velvoittava ja meidän täytyy olla tämmöinen ja sehän itse asiassa laissa edelleen on tasa-arvo ja yhdenvertaisuussuunnitelma, että laissahan ei vielä mainita moninaisuutta, mikä on sinänsä.

Riikka Wallin: Joo joo. Mielenkiintoista joo, mutta mun mielestä se toimii ihan hyvältä koska se koska tota noin niin me ollaan moninainen yhteisö ja me ollaan moninainen yhteiskunta, mutta se mitä me tavoitellaan niinku sä sanoit on yhdenvertaisuus niin niin se toimii. Mun mielestä ihan hyvä että se on tasa-arvo ja yhdenvertaisuussuunnitelma, mutta tota noin niin siellähän näkyy niinku tavallaan työntekijä ja sitten opiskelijan näkökulma, mutta siellä ei näy tätä meidän yhteiskunnallista vaikuttavuutta. Niin nyt kun te teette sitä työtä, niin Ottakaa se näkökulma sinne vielä mukaan ja ja jotenkin siihen mun mielestä kanssa liittyy. Musta olisi niinku. Todella mielenkiintoista päästä tutkimaan vähän sitä, että miten tota noin niin miten ammattikorkeakoulukenttä kokonaisuutena, että millaista mielikuvaa me annetaan itsestämme omassa viestinnässä tai vaikka rajast viestintään sen sen näköä.

Heidi Rontu: Joo.

Riikka Wallin: Huomaan että että niinku mimmoinen mielikuva ja mitä asioita nousee sekä tähän niin kun sukupuolen moninaisuus näkökulmaan, mutta yhdenvertaisuuteen niin kun laajemminkin niin tota noin niin voisi tehdä vähän samantyyppistä tarkastelua. Kun toi brittiläinen tutkija Rosalind sillon tehnyt tavallaan katsonut mediaa laajasti ja ja mitä niinku post feminismi tarkoittaa ja mitä teemoja sieltä nousee tai tälleen niin niin, mutta rajata sitä tähän meidän yhteisöön.  ja niinku koska. Osittain tässä niin kun myöskin niin mulla taustalla on vähän semmoista mututuntuma tai se kokemus mikä mulla on. Meillä ei ole tutkittua tietoa siihen liittyen.

Heidi Rontu: Niin eli meillä ei ole tieto on perustanut vaan siihen että tästä tästä me löydettiin tähän loppuun. Tämmöinen seuraava tutkimusaihe, kiitos riikka. Kiitos sulle tästä keskustelusta ja kiitos meidän kuulijoille ja niin kuin ehkä tässä arvelette niin niin saattaa olla että tästä aiheesta vielä tulevaisuudessa puhutaan Riikan kanssa. Ehkä joskus vähän lisää jos Riikka lähtee viemään tätä tutkimus ideaansa eteenpäin. 

Riikka Wallin: Kiitos oikein paljon.

Heidi Rontu: Kiitos kaikille.