Tässä jaksossa keskustelemme työssä oppimisen merkityksestä. Metropolian oppimisen asiantuntija Olga Trishkina ja jatkuvan oppimisen päällikkö Taru Ruotsalainen jakavat kokemuksiaan työssä oppimisen mallista, joka kehitettiin osana Sitran rahoittamaa Opi arjessa -hanketta. Hankkeessa Metropolia Ammattikorkeakoulu ja Vantaan kaupunki loivat yhdessä ketterän työssä oppimisen mallin syksyllä 2021.
Podcastissa käsitellään työssä oppimisen mallin tuloksia ja kokemuksia, ja pohditaan, millaista osaamista tämä malli on tuottanut. Olga Trishkina tuo esiin opiskelijalähettilästoimintamallin näkökulman, kun taas Taru Ruotsalainen keskittyy oppimisratkaisuihin eri elämäntilanteissa oleville ihmisille. Tämä jakso antaa kuulijalle mahdollisuuden ymmärtää, miten ketterä työssä oppimisen malli voi vaikuttaa oppimistuloksiin ja osaamisen kehittymiseen.
Tämä podcast on julkaistu avoimella Creative Commons Nimeä-EiMuutoksia 4.0 Kansainvälinen (CC BY-ND) -lisenssillä.
Taru Ruotsalainen: Tervehdys Metropoliasta ja tervetuloa linjoille! Olemme, mä olen Taru Ruotsalainen Metropolia ammattikorkeakoulusta, jatkuvan oppimisen päällikkö siellä. Ja täällä kanssani studiossa on:
Olga Trishkina: Moi kaikille, Olga Trishkina, jatkuvan oppimisen palveluiden asiantuntija.
Taru: Ja meidän tarkoitus tässä ja miksi me olemme täällä, liittyy siihen, että me olemme alunperin Sitran rahoituksella yhteistyössä Vantaan kaupungin kanssa rakentaneet työpaikalla tapahtuvan oppimisen mallin. Vähän tämmöisen niin kuin käsitteellisen kehikon. Me olemme sitten Metropoliassa jatkaneet sen työstämistä, kehittämistä ja se on saanut pikkaisen uuden muodon. Ja siitä on tehty myös tämmöinen vähän lyhyempi, ytimekkäämpi versio. Ja me olemme sitten Olgan kanssa ja meidän tiimi on testannut sitä versiota erilaisilla keisseillä. Ja meidän kokemus ja omasta mielestä tulokset on ollut varsin mielenkiintoisia ja niitä nyt halutaan, haluamme tässä jakaa nyt sitten teidän kanssa. Eli haluamme kertoa, että minkä tyyppistä osaamista tämä malli on meille tuottanut. Olga, minkä keissin avulla sä lähdit oppimaan?
Olga: Me tarvittiin uudistusta vähän opiskelijalähettilästoimintaan. Sitten me päätettiin, että meidän pitää vähän keventää sitä mallia ja me lähdettiin sitten tutkimaan ja kehittelemään uutta opiskelijalähettilästoimintamallia.
Taru: Ja mulla oli puolestaan sitten, mä halusin lähteä rakentamaan tämmöistä kokonaiskuvaa siitä jatkuvasta oppimisesta. Eli kun meillä Metropoliassa tarkoituksena ja tavoitteena on, ihan siellä strategian ytimessä niin tuottaa ja mahdollistaa eri ikäisille, eri elämäntilanteessa oleville henkilöille oppimisratkaisuja, jotta mahdollistetaan se jatkuva oppiminen. Mä lähdin miettimään sitä, pureskelemaan sitä palasiksi, että mitä kaikkea meidän pitää tehdä, jotta me tuohon päästään, minkälaisista asioista se meidän jatkuva oppiminen Metropoliassa muodostuu. Ja tässä tosiaan niin kuin ideana oli se, että tämmöisten työstä nousevien haasteiden, niitä ratkaisemalla me opitaan ja tässä koko aika keskiössä oli oppiminen ja ne arvioinnit ja reflektoinnit tapahtui oppimisen näkökulmasta. Ei niinkään tämmöisen perinteisen kehittämistyön näkökulmasta. Mutta jos me sitten ajatellaan Olga tätä meidän prosessia ja me ei tässä kerrota sen tarkemmin itse prosessista vaan siitä, että kun me hyödynsimme tämmöistä mallia niin mitä me sitten itse opimme. Niin mitä sä nostaisit tästä sun kokemuksen ja keissin pohjalta, mitä sä opit?
Olga: No mä ryhdyin heti käyttämään uusia työskentelytapoja ja mä ajattelin, että nyt en keksi mitään uutta vaan otetaan mallia muilta tahoilta ja katsotaan, mikä sopii meidän oppilaitokselle parhaiten ja otetaan hyvät ja huonot käytännöt käsittelyyn ja sitten tehdään
oma malli. Ja opin tosi oikeasti jonkun verran sitä palvelumuotoiluakin ja sitten tutkiskelin vähän näitä asiakkaiden tarpeita ja benchmarkkausta tässä on tehty eli ryhdyttiin tekemään haastatteluja ja sekin meni mainiosti ja sitten tietysti tämä koko prosessin aikana sitten oman toiminnan priorisointitarpeita on kyllä nyt sitten katsottu tarkasti. Joo. Miten sulia Taru, että mitä sä opit tämän prosessin aikana?
Taru: Mulle tuli nämä käsitteet selväksi eli mä tosiaan hyvin paljon niin kuin luin, luin ja luin. Ja meillä on valtavan hyviä lähteitä tänä päivänä. Ihan tämmöisiä niin kuin kansallisiakin lähteitä ja sitten tämmöisiä EU-lähteitä, missä on tuotu esille tämä tulevaisuuden oppiminen ja oppimisen merkitys ja miten oppimista pitäisi, vaikkapa Sitra on tästä paljon Osaamisen aika -hankkeessa tehnyt. Ja sitten tämän lukemisen kautta niin kuin tämmöinen käsitteellinen ajattelu ja tämmöiset niin kuin käsitteet kirkastui, että okei nämä on niitä merkittäviä elementtejä, mitä meidän pitäisi lähteä kehittämään, jotta me pystyttäisiin siihen meidän strategiaan monimuotoisista, joustavista oppimisratkaisuista niin kuin pääsemään. Eli mun ajatteluni tästä jatkuvasta oppimisesta laajeni ja käsitteellistyi. Ja samaten ajattelu, ajattelussa tapahtui muutosta siihen, että vaikka olen varsin tietoinen ja oon tehnyt monta vuotta yritysten ja organisaatioiden kanssa yhteistyötä ja rakentanut sinne erilaisia osaamisen kehittämisen malleja tai yksittäisiä ratkaisuja niin tämä entistä enemmän niin kuin sai huomaamaan sen, että se ei vielä niin kuin asiaa ratkaise vaan nimenomaan se pitää vielä voimakkaammin se oppiminen niin kuin rakentaa sinne työpaikoille eikä meidän kolmen tunnin koulutuksiksi tänne Metropoliaan. Eli se vahvistui ja sitten ehkä kolmantena jos miettii, mä oikeastaan puhuin käsitteellisestä ajattelusta. Oppimaan oppimisesta siihen liittyi varmaan tämä ajattelutavan muutos, jonka mä tuossa kerroin. Mutta sitten jos ehkä kolmantena mä nostaisin tuollaisen niin kuin käytännön niin kyllä sitten ihan tuollainen tieto, taito lisääntyi, ilmiön tietämys lisääntyi. Kyllä mä niin kuin koin, että siitä oli iloa ja ennen kaikkea sitten niin kuin se osaaminen lisääntyi. Sitten mä vielä ehkä nostaisin tässä lopuksi semmoisen tulokulman omalta kohdaltani, että tämmöinen tehtävä, missä niin kuin sitä edistymistä tai sitä, että työtehtävä etenee tarkastelemalla oppimista ja niitä oppimisen tarpeita niin, siinä oli selkeä ero semmoiseen, että valitaan joku asia, kehitetään sitä, että tässä mä huomasin sen eron.
Meillähän on tarkoitus julkaista tämä malli, me ollaan vähän tätä konseptoitu ja tehty semmoiseksi, että pystyy sitten muutkin helposti viemään eteenpäin ja tammikuussa mä toivon, että tosi moni nyt innostuu tästä sitten sen mallin, tutustumaan siihen malliin tai ottamaan meihin yhteyttä niin me pystytään sitä sitten eteenpäin jakamaan. Onko sulla Olga tähän oppimiseen jotain, mitä sä haluaisit vielä nostaa esille?
Olga: Joo, no kuten sanoin kyllä itse opin aika paljon tässä työskentelyn aikana, että sain paljon uutta tietoa ja sitten kokemusta ja, mutta sitten tiiminäkin me tosi paljon hyödynnettiin, kun me saatiin valmis tietopaketti ja kun me lähdettiin sitä purkamaan ja katsomaan, mitkä käytänteet on meille hyviä ja sitten me ruvettiin tekemään hyvää yhteistyötä tiimien välissä ison organisaation sisällä eli tämä oli erinomainen tapa lähestyä ja tehdä yhteistyötä sisäisesti tiimien välissä.
Taru: Toi oli tosi mielenkiintoista Olga, kun nostit tuon tiimin tässä esille viitaten ihan siihen, että mekin ollaan tässä omassa tiimissä usein nostettu sitä, että organisaation väliset raja-aidat ja tiimien toimiminen yhdessä, että niin siinä voitaisiin kehittää toimintaa niin jos tämä siinä toi hyviä uusia mahdollisuuksia, tulokulmia niin sehän on ilahduttavaa.
Olga: On kyllä, tosi, tosi hyvä kokemus. Ja hyvä fiilis jäi tästä prosessista, kun itse alussa mietin, että no mites kun kyllä asiantuntijana tässä ollaan ja mitäs tässä voidaan pakotteena oppia uutta, että siitä se lähti, että prosessin aikana opittu kyllä, ei vaan niin kuin teoreettisesti vaan käytännössä tekemään jotain uutta ja sitten, kun saatiin valmis hyvä tulos sitten näkyy kyllä, että on tapahtunut paljon ja on opittu paljon, että se ei välttämättä heti näy alussa, mitä mä tämän prosessin aikana opin. Mutta hyvät fiilikset kokonaisuudessaan. Mitä Taru sulla, että onko sulla, minkälaiset fiilikset sulla on tämän kokeilun jälkeen?
Taru: Mulla on oikeastaan ihan sama, että alussa oli vähän vaikea just kans miettiä, että minkä mä, mikä mun työtehtävistä on semmoinen, minkä mä valitsisin tähän, että missä mä opin. Ja mä siis mä huomasin, että oli tosi hyvä, että mun tuli se niin kuin tehtyä, pakotettuna tehtyä. Ja tosiaan se palaute, mikä on muiltakin tullut, että ihmiset on innostunut tästä niin mulle kyllä kävi se ihan sama. Mä innostuin tästä ja muistan Olga sä jossain vaiheessa nostit tämän, että kun tässä ei ollut paineita ja tässä samalla niin kuin oppi itse, että se oli kanssa niin kuin hirveän hyvä fiilis ja myös samaan aikaan se, että oli pakko tehdä. [naurua] Mutta ei ollut ehkä sitä aikataulua niin kirkkaasti ja sitten se yhteishenki, mikä oli kun me istuttiin ja pohdittiin ja puhuttiin ja oli eri rooleja ja sitten siinä lopussa kun sä huomaat, kun säkin sanoit tuossa aluksi, että kun ei oikein tiennyt, mutta sitten lopussa niin huomasi ja ilahtui, että ai hyvä, että mä teinkin tämmöisen kokonaisuuden. Mutta me varmaan kiitetään kuulijoita ja toivotaan, että siinä vaiheessa, kun tuota tammikuussa sitten meistä kuuluu lisää ja me kerrotaan konkreettisesti, että mikä tämä malli on ja mistä me oikeastaan tarkasti ottaen puhutaan, minkälaisen prosessin kautta me ollaan tähän tultu niin sitten kenties kuullaan toisistamme lisää.
Olga: Kiitoksia
Taru: Kiitos!
Ei kommentteja