Pedagogin Hetki 3. Mitä Opimme koronasta

[äänite alkaa]

[00:00:00 – 00:00:33 taustamusiikkia ]

Markus [00:00:08]: Tervetuloa Pedagogin hetkeen, jossa keskustelemme kaikenlaisesta opettamiseen liittyvästä Metropolian digitaalisen muotoilun lehtorin näkökulmasta. Varoitus kuitenkin, vaikka teemme tätä podcastia työaikana, se mitä sanomme, ei välttämättä edusta Metropolian virallista kantaa. Täällä keskustelemassa minä Markus ja kollegani Juhana.

Markus [00:00:33]: Tämän päivän jakson teema olisi, olemme Juhanan kanssa keskenämme puhuneet, mitä opimme koronasta, mutta oikeastaanhan se on, että mitä opimme etäilystä. Meidän digitaalisen muotoilun opetuksemme on ollut kokonaan etänä koko tämän pandemiahässäkän aikana, ja me todennäköisesti puhumme etäilystä, pakotetusta etäilystä tänään ja mitä siitä opimme. Ennen kuin siirrymme varsinaiseen aiheeseen, niin hei, Juhana, meillä on nyt ensimmäiset jaksot julkaistu. Tämä on nyt kolmas jakso, jonka äänitämme, ja meillä pitäisi olla jo kaksi jaksoa eetterissä. Mitä ajatuksia?

Juhana [00:01:07]: Se on tietenkin ihan mukava, että homma on pyörähtänyt käyntiin. Kuten viimeksikin taisimme palata edelliseen jaksoon, niin tässäkin voisi sen verran palata, että jälkikäteen jäin itse miettimään, se on muuten yksi yleinen asia podcastien tekemisessä, että aina jää miettimään, mitä tuli sanottua ja mitä pitäisi ikään kuin korjata omissa sanomisissa. Niin jäin miettimään tätä, että olisi pitänyt ehkä tarkemmin erotella toisistaan, mehän puhuimme oppimaan opettamisesta ja sitten puhuimme oppimisen metataidoista vähän sekaisin keskenään. Nämähän ovat kaksi käytännössä eri asiaa. Etupäässä minä ainakin henkilökohtaisesti puhuin oppimaan opettamisesta. Olen aikaisemmin joskus tehnyt listan tavallaan, että mitä metataidot voisivat olla, tällaiset oppimisen metataidot. Ajattelin, että ne voisi tässä nyt vaan nopeasti käydä läpi, ei sen enempää niihin enää keskittyen, kun meillä on uusi aihekin. Tällaiset asiat joskus aikoinaan ajattelin, että liittyisivät oppimisen metataitoihin tai olisivat näitä metataitoja eli keskittymiskyky, työn ja ajan hallintataidot, itsetuntemus ja reflektiokyky, tiedonhankintataidot ja tiedon soveltaminen, sitten erikseen vielä taidonhankintataidot ja sosiaalinen älykkyys ja vuorovaikutustaidot ja avoimuus.

Markus [00:02:35]: No niin, minä taisin viimeksikin sanoa alussa, että sinä olet miettinyt tätä enemmän kuin minä. Tuo oli tosi hyvä lista. Nyt kuin minä mietin, niin jos meillä on pulaa ideoista jatkossa, niin mehän saisimme ihan oman jakson siitä, kun me käymme noista jokaista läpi vielä, ja pohdimme tarkemmin, mitä ne tarkoittavat.

Juhana [00:02:51]: Joo, se voisi olla ihan hyvä, koska nämä ovat kuitenkin yleismaailmallisia, että ne voisivat ehkä kiinnostaa. Täytyy sanoa, että näistä metakognitiivisista taidoista tai metataidoista, miksi niitä kukakin kutsuu, niistä on kaikenlaisia virallisiakin listauksia. Erilaiset instanssit ovat tehneet listaukset, tämä oli täysin minun omani, mutta suurin piirtein tämäntyyppisiä ne ovat.

Markus [00:03:13]: Tämä on hyvä segmentti tässä meidän podcast-sarjassamme, että alussa me voimme käydä korjailemassa vähän viime kertaa ja pohtia sitä, mitä tuli sanottua ja mitä jäi sanomatta. Me voisimme siirtyä päivän aiheeseen, eli mitä opimme pakotetusta etäilystä, joka iski meihin päälle.

Juhana [00:03:30]: Mehän olemme olleet nyt, mitä me olemme olleet, kohta, ei nyt ihan puoltatoista vuotta, mutta yli vuosi kuitenkin, etäopetuksessa käytännössä melkein koko ajan.

Markus [00:03:39]: Ehkä pitää sanoa se, että ennen sitä olimme aika tiiviisti läsnä eli meillä oli hyvin tärkeätä se, että tehdään paikan päällä ryhmässä. Me edellytimme, ei nyt koko päivän läsnäoloa koskaan, koska itsenäisiä tehtäviä opiskelijat ovat saaneet tehdä missä ja milloin tahansa, mutta sellaisia päivittäisiä kokoontumisia oli aika yleistä ja yhdessä tehtävien tekoa luokkahuoneessa.

Juhana [00:04:00]: Kyllä. Ylipäänsäkin toivomme, että myös ryhmätöitä tehtäisiin koulussa sen takia, että silloin me pystymme helpommin seuraamaan ja auttamaan ja olemaan siinä ikään kuin nopeaa palautetta antamassa. Nyt tilanne oli se mikä oli, ja etäilyyn mentiin, ja mehän menimme hyvin nopeasti, niin kuin kaikki menivät. Viikossa asiat muuttuivat läsnäopetuksesta puhtaaseen, täyteen etäopetukseen.

Markus [00:04:29]: Joo, pitäisikö ihan teoreettisessa mielessä, minä voisin lyhyesti täsmentää, että on tavallaan kolme eri opetusmuotoa, voidaan ajatella. Jos ensimmäisenä on se läsnäopetus, joka tapahtuu luokassa, sitten kakkonen on se täysetäopetus ja kolmas on hybridiopetus. Nämähän vielä jakautuvat, että se täysetäopetus voi olla joko striimattua live-opetusta, jota seurataan siis tiettynä kellonaikana livenä tai sitten etäopetus voi olla sellainen MOOC-tyylinen, jossa on videoita ja materiaaleja verkossa, joita opiskelija voi käydä läpi omaan tahtiin. Hybridiopetus vielä jakautuu myös kahteen. Sehän voi olla sillä lailla, että osa opiskelijoista on läsnä ja osa etänä samaan aikaan eli tavallaan on live-opetustilanne ja muutama opiskelija seuraa sitä etänä ja muutama luokassa. Hybridi voi myös olla sillä tavalla toteutettu, että osa kurssin kerroista on läsnäoloa ja osa etänä, että vaikka joka toinen opetuskerta etänä tai mikä tahansa malli. Nyt en tiedä, mistä me näistä keskustelemme eniten tänään, mutta oletan, että se mitä meillä on eniten ollut digitaalisessa muotoilussa on ollut just se, että kokonaan etänä live-striimauksia ja kokonaan etänä, että meillä on tiettyjä kellonaikoina, jolloin on opetusta, jolloin me tapaamme opiskelijoita ja puhumme niiden kanssa. Sen lisäksi on materiaalia kyllä myös etänä.

Juhana [00:05:52]: Kyllä, juuri näin. Meillä on ollut ihan opetusta tai opetustilanteita, video-online-tilanteita, ja sen lisäksi tietenkin opiskelijat ovat keskenään pitäneet erilaisia miittejä erilaisten ryhmätöiden yhteydessä. Heillä on paljon tehtäviä, projekteja ja tällaisia, joita on voinut tehdä sovelletusti ja ehkä jonkinlaisen asynkronisen viestinnän avulla on kommunikaatio jaettu ryhmän välityksellä eli vaikka jotain ihan erilaisia tekstipohjaisia palveluita on hyödynnetty niissä. Sellainen kokonaisuus, etupäässä se opettajalle näyttäytyy erilaisina online-tapaamisina ja isona määränä erilaista tekstimassaa, jota skannataan läpi. Tällaista se meidän opetuksemme on ollut, että emme ole lähteneet klassiseen, perinteiseen verkko-opetukseen, jossa materiaalit tuotettaisiin tavallaan verkkoon etukäteen, ja ne käytäisiin jotenkin itsenäisesti läpi. Se nyt oli osittain tilanteen sanelema pakko, että näin oli.

Markus [00:07:08]: Tämä oli helpoin tapa hypätä nopeasti etäilyyn, ja lisäksi kyllä me saimme sen toimimaan aika hyvin. Minulla ainakin lähtökohta, kun kävi ilmi, että on pakko siirtyä etäilyyn, niin ensimmäisenä otin opiskelijat mukaan suunnittelemaan sitä. Kysyin opiskelijoilta, että okei, nyt meidän tämän koronatilanteen takia on pakko siirtyä etään, mitä mieltä te olette tästä, että miten me toteutamme tämän, miten me saamme tästä kurssista, että se on mahdollisimman hyvä sekä teille että minulle, jos me etäilemme. Se olikin tosi hyvä lähtökohta, että otti opiskelijat mukaan suunnitteluun.

Juhana [00:07:44]: Joo, tuo on erittäin kannatettava, varsinkin meidän alallamme tietenkin, koska meidän opiskelijoidemme pitäisi osata käyttää näitä laitteita ja miettiä nimenomaan tämän tyyppisiä prosesseja, niin tämä oli erittäin hyvä kaikin puolin tämä tilanne itse asiassa meidän opiskelijoillemme, koska he joutuivat ihan tällaiseen todelliseen tilanteeseen ja mukaan miettimään sitä, miten tästä selvitään. Se oli tavallaan meidän opetusaiheidemme kannalta erittäin tervetullut, tietenkin ei missään muussa mielessä, mutta tässä mielessä, että tuli tavallaan tällainen pakotettu myös oppimisharppaus meidän opiskelijoillemme.

Markus [00:08:23]: Minä luulen, että tämä on monella muullakin alalla ollut tällainen samanlainen efekti, että tavallaan aikaisemmin on jollain tapaa menty sen helpomman ja heikoimman lenkin mukaan myös, että ihmiset ovat pelänneet näitä softia ja miten se toimii ja kaikkea muuta. Nyt monet ovat sitten saattaneet todeta, että vaikka kokoukset etänä voivat toimia tosi hyvin, kun ihmisillä, meilläkin on osaamisaluekokouksissa, mitä yli 50 osallistujaa, jokaisella on eri kalenteri ja eri sijainti luultavasti, missä menee ja kaikki muu, niin se, että ne olisivat etänä, tuo aika hyvää etua siihen aika useastikin tai mahdollistaa, että useampikin voi osallistua helposti siihen.

Juhana [00:09:04]: Kyllä vaan. Näihin varmaan pääsemme ihan kohta tarkemmin käsiksikin, jos rupeamme käymään näitä asioita läpi. Minä ajattelin just, että voisimme ensin käydä niitä jonkinlaisia negatiivisia vaikutuksia ja sitten voisimme käydä positiivisia vaikutuksia ja sitten sen jälkeen voisimme vähän niin kuin jutella siitä, että mitä ikään kuin oikeasti haluaisi itse kokeilla tämän kaiken jälkeen, sitten kun palataan jonkinlaiseen normaalitilanteeseen takaisin.

Markus [00:09:32]: Sopii, sopii, vaikka me nyt hylkäämme sitten tämän opettajan hampurilaismalli, että ensin positiivista ja sitten negatiivista ja lopeta positiiviseen. Tehdään vain näin, että otetaan ensin negatiivisia, mitä keksitään ja sen jälkeen lopetetaan sellaiseen positiiviseen fiilikseen.

Juhana [00:09:46]: No niin, juuri näin. Ensimmäinen minun listassani iso tekijä on tämän etätyöskentelyn uuvuttavuus, sen väsyttävä vaikutus tai sellainen, puhutaan kaikenlaisesta online-apatiasta tai online-väsymyksestä tai mistä tahansa sellaisesta. Se on kyllä ihan todellinen ilmiö, ja siihen minusta liittyy muutamia juttuja, jotka ovat keskeisiä. Ensinnäkin opetuksen järjestäminen isolle ryhmälle, vaikka meillä nyt ei sinänsä niin isoja ryhmiä ole, jos meillä on 20 henkilöä luokassa ja meidän pitäisi henkilökohtainen suhde luoda jokaiseen ja seurata henkilökohtaisesti jokaisen toimintaa. Tämä on ainakin oman kokemuksen mukaan ollut kognitiivisesti aika kuormittavaa, koska siitä puuttuu sellaista, luokkatilanteessa on paljon, vaikka ihan visuaalisia muistutuksia siitä, että aa, tuolla on tuo tyyppi, hänelle minun piti sanoa noin tai että tuo ryhmä on tuolla ja heille piti sanoa näin. Tällaisia muistutuksia ei käytännössä online-tilanteessa ole muuta kuin aina silloin, kun satutaan olemaan ehkä jossain videopuhelussa, niin täytyy kirjoittaa ihan hirveästi asioita ylös ja pitää muistaa hirveän paljon asioita, jotka muuten tavallaan hoituisivat ihan luontevasti ilman mitään muistutuksia. Toinen tavallaan siihen kognitiiviseen kuormitukseen liittyvä juttu on minusta se, että videoviestintä on kuitenkin puutteellista, että paljon sellaista ei-kielellistä kommunikaatiota katoaa, ja on jotenkin välillä vaikea saada yhteys varsinkin kokonaiseen luokkaan. Yksittäisen ihmisen kanssa se onnistuu helpommin, mutta jos sinulla on 20 ihmistä ja kaikilla ei vielä välttämättä ole edes video päällä, niin siinä on se yhteyden luominen tavallaan yhteishenkenä aika vaativaa.

Markus [00:11:38]: Joo, hyviä pointteja. Minä luulen, että kaikki tunnistavat tällaisen kognitiivisen uupumisen, joka tulee, jos liian pitkään, liian paljon joutuu toimimaan etänä ihmisten kanssa. Tästä on julkaistu viime aikoina paljon artikkeleita, joissa pohditaan eri syitä ja teorioita, että mistä se voi johtua tällainen uupuminen. Se on ihan todellinen ilmiö. En tiedä, ehkä me olemme oppineet jotain, miten vähentää tätä uupumusta, mutta me ehkä palaamme niihin sitten vielä plussissa, jos jotain tulee mieleen. Minä voin minun listaltani heti poimia, että se, mitä sanoit, menee kahteen kohtaan. Minulla on yhtenä miinuksena kommunikaatio oli vaikeampaa, ja toinen oli, että väljät kohtaamiset puuttuvat ei sellaiset niin sanotut käytävä- ja kahvikohtaamiset. Ne tulivat tässä tavallaan molemmat, ja ne, varsinkin nämä väljät kohtaamiset ovat olleet niin arvokkaita sekä henkilökunnan että sitten opettajan ja opiskelijan välillä ja opiskelijoiden kesken myös varmasti.

Juhana [00:12:33]: Kyllä. Joo, ne ovat sitä, missä se todellinen, tavallaan sellainen hiljainen tieto leviää, koska ne ovat hetkessä tapahtuvia, spontaaneja asioita, niin sellaista on hyvin vähän ollut etänä. Toinen, minulla on oikeastaan vain kaksi tällaista negatiivista vaikutusta, toinen on säätö. Tämä liittyy erityisesti sekä opetustilanteisiin että opettajien välisiin online-tapaamisiin, joissa pitäisi joku aika kompleksinen ongelma saada ratkaistua ryhmässä. Tällaiset ovat olleet minun mielestäni erittäin vaikeita etänä. Jotain siitä, että keskustelu on onlinena vähän luonnotonta, sieltä puuttuu nopean reagoinnin mahdollisuus. Just, kun sinä et näe kaikkia henkilöitä samassa tilassa ja niiden kehonkieltä ja muuta, niin siitä tulee jotenkin haasteellisempaa. Esimerkkinä, kun me teimme pääsykokeita viime vuonna etänä, niin se oli tavallaan niin iso ja vaikea asia jotenkin saada keskusteltua läpi, että ne olivat todella uuvuttavia ne meidän keskustelumme siitä. Se on myös se toinen, mikä tätä säädön määrää lisää, on se, että kun ollaan totaalisesti teknisessä ympäristössä, joka ei ole lainkaan luonnollinen, niin mikä tahansa komponentti voi minä tahansa hetken hajota tai lopettaa toimintansa. Tästä johtuen esimerkiksi pääsykokeita miettiessä täytyy aina olla myös varasuunnitelma. Jokaiselle asialle täytyy olla varasuunnitelma, että miten esimerkiksi, jos joku asia ei toimi, miten me saamme sen kommunikoitua, vaikka kaikille pääsykokeissa oleville henkilöille ilman, että me voimme sitä ikään kuin kommunikoida millään uudella tavalla. Meillä täytyy olla valmiin eli kaikkien tiedossa täytyy olla valmiina ne varasuunnitelmat. Tämä lisäsi minusta vielä entisestään kompleksisten ongelmien ratkaisua, että niistä tulee itse asiassa vielä kompleksisempia, kuin mitä ne olisivat live-tilanteissa.

Markus [00:14:48]: Minä muistan tämän, kun piti just ne valintakokeet silloin vuosi sitten suunnitella. Siinä oli niin monella ihmisellä niin paljon sanottavaa ja ne olivat niin kompleksisia asioita. Minä huomasin, että suurin ongelma minulla oli se muutaman sekunnin viive, joka tuli siitä, kun edellinen lopetti puhumisen, kun ennen kuin se tulee sinun tietokoneellesi ja sinun kuulokkeisiisi ja sitten sinä vastaat ja se saa sen vastauksen, siinä tulee sekunnin viive. Siinä välissä joku muu on tehnyt jotain, ja jotenkin just se lägi, aikaviive, joka tuli keskustelussa häiritsi sitä ja teki siitä todella vaikeaa. Jossain vaiheessa minä päätin, että olen enemmän hiljaa ja sitten vasta, kun on oikein pakko, niin sanon jotakin suunnittelussa. Se oli vaikeaa. Minä olen täysin samaa mieltä, että just tällaisia erittäin kompleksisia asioita, niiden ratkaisu ryhmässä on tosi vaikeaa etänä.

Juhana [00:15:34]: Itse asiassa varmaan sanoit yhden syyn sille, miksi se on vaikeampaa etänä: ihmiset alkavat olla hiljempaa He eivät ikään kuin sano kaikkea, mitä heillä olisi sanottavaa, koska siitä tulee niin vaikeaa.

Markus [00:15:47]: Vastakohtahan on tavallaan kanssa se, että niin, siitä tulee vaikeaa, jos sanoo kaiken ja vastakohta on se, että joku voi tietenkin puhua hirveen paljon koko ajan, eivätkä sitten muut saa tarpeeksi huomiota. Joo.

Juhana [00:15:58]: Kyllä, sekin on tietenkin ongelma, mutta se on kyllä ehkä livenäkin mahdollisesti ongelma, jos on sellaisia ihmisiä, jotka ottavat paljon ilmatilaa. Ehkä sellaisena vielä yleisempänä just tästä etäläsnäolosta, että se vaatii itse asiassa ihmiseltäkin aika paljon. Minulla on sellainen fiilis, että esimerkiksi kaikilta opiskelijoilta sellainen ei välttämättä onnistu. Se vaatii, että sinä olet video päällä, että sinulla on audio päällä ja että sinä olet tavallaan, ikään kuin sinun maailmasi näkyy kaikille muille sitten vielä. Se vaatii jonkinlaista rohkeutta, mutta se vaatii myös aika jotenkin paljon enemmän sitkeyttä, että sinä pitkissä online-tapaamisissa jaksat olla jotenkin mukana. Se on asia, joka haastaa kaikki opiskelijat ja opettajat, mutta jos tätä ei tapahdu, että ollaan etäläsnäolossa, niin sittenhän tilanne muuttuu siksi, että opettaja on ikään kuin yksin puhelemassa, ja se on vielä huonompi tilanne tietenkin.

Markus [00:16:58]: Joo, siitäkin on joskus kokemuksia. Oli yksi sellainen luentosarja, jossa tuntui, että puhuin aina vaan tietokoneelle yksin, että muut olivat, eivät oikein kommentoineet mitään opiskelijat, eikä ollut kameraa päällä tai muuta. Sitten tuli outo oli. Jossain vaiheessa minä kokeilin verkosta löytämäni kikan ja laitoin pehmoeläimen sinne tietokoneen taakse, niin minä pystyin puhumaan sille. Oli sellainen konkreettisempi olo, että puhuu jollekin toiselle, eikä vain pidä monologia sille tietokoneelle. Se ehkä, ei se korvannut opiskelijoita, mutta se ehkä pikkuisen auttoi.

Juhana [00:17:29]: [nauraa]

Markus [00:17:30]: Joo. Tuohon sinun säätöjuttuun, tähän nyt, kun me olemme hahmotelleet näitä asioita eri tavoin, niin tämä on aika laaja otsikko. Minulla on yleisiä muistiinpanoja tähän liittyen, niin minulla on esimerkiksi, että se mitä on opittu tästä pikemminkin on se, että teknisiä ongelmia esiintyy välillä. Tämä yksi asia, jonka mainitsit tähän liittyen, ja se pitää ottaa huomioon kaikessa suunnittelussa, mutta pitää myös oppia elämään sen kanssa, että joskus netti ei toimi sinulla tai jollain opiskelijalla ja se tavallaan voi olla myös ihan ok. Että se on hyvä asenne oppia, että sitten sen hyväksyy vaan. Tietenkin silloin, jos on pakko oppia tai siis suunnitella jokin kompleksinen asia, niin silloin se on aika harmi, jos tekniset asiat eivät toimi. Joo, mutta onneksi tällaisia ongelmia on harvoin ja onneksi niihin on ratkaisuja.

Juhana [00:18:16]: Minulla loppu nyt negatiiviset piirteet tähän. Toki niitä varmasti on paljon enemmän, mutta nämä nyt olivat sellaiset, jotka tulivat tähän asiayhteyteen liittyen ensimmäisenä mieleen. Oliko sinulla vielä jotain muita negatiivisia?

Markus [00:18:31]: Minun listassani on vaikka sellaisia, että opiskelijan vaikeuksia oli vaikeampi huomata etänä, elleivät he itse tuoneet niitä esille. Tässä taustalla on sellainen juttu, että on tavallaan helpompaa olla läsnä, mutta olla poissa myös. Okei, no syitähän voi olla monia, mutta tuolla toisella kommentilla mietin itseäni kokouksissa. Jos kokous ei kiinnosta, niin minä olen läsnä olematta oikeasti läsnä. Minä en ole mukana siinä, minä teen kaikkea muuta ja mietin kaikkea muuta, niin se on helpompaa etänä. Onko se nyt plussa vai miinus, että on helpompaa olla poissa? Mutta sitten just tuo, että jos opiskelijalla on ongelmia, niin sillä voi olla useita syitä, hän voi olla ujo tai jotain muuta, ja hän ei sitä itse esille tai ei osaa itse tuoda sitä esille, ja opettaja ei välttämättä huomaa sitä etäilyssä. On tosi helppo feikata mukana pysymistä.

Juhana [00:19:16]: Se on ihan totta. Siinä tavallaan opettaja joutuu, ainakin itse jouduin aika monessa kohtaa vaan luottamaan siihen, että kaikki on mukana. Se vaatisi niin ison operaation sitten taas kävisi kaikki jotenkin järjestelmällisesti kaikilla kursseilla koko ajan läpi, että missä jokainen menee. Se ei varmaan ole edes mahdollista.

Markus [00:19:38]: Tarpeeksi pienellä ryhmällä tietenkin voi jokaisen kanssa pitää henkilökohtaisen edistymiskeskustelun, mutta se vaatii sitten tosi pienen ryhmän. Muita miinuskohtia täällä, tällaisia asioita kuten, jos samassa sessiossa on sekä läsnä- että etäopiskelijoita, niin etäilijät kärsivät. Sehän on aika selvä. Sitten minulla on yhteisöllisyys kärsii. Tämähän on siis iso negatiivinen puoli, ja siihen pitäisi kehittää menetelmiä, ja se on aika vaikeaa, miten saa yhteisöllisyyttä rakennettua opiskelijoille. Yhdessä tekeminen oli paljon vaikeampaa, mutta sen me taisimme mainita jo. Sitten minulla on yksi, joka on sekä plussa että miinus, että itseohjautuvuus parani osalla opiskelijoita, se oli se plussa, ja miinus, toisaalta osalle se oli erityisen vaikeaa.

Juhana [00:20:24]: Kyllä, tämä saattaa polarisoida jollain tavalla enemmän. Live-tilanne saattaa kannatella niitä, joilla itseohjautuvuus on vähän heikompi, paremmin, mutta sitten live-tilanne saattaa myös jarruttaa niitä, joilla itseohjautuvuus on ihan tapissa.

Markus [00:20:43]: Joo, siirrytään plussakohtiin sitten.

Juhana [00:20:45]: Okei. Itsellä oli ensimmäisenä kohtana tällainen henkilökohtainen tai oman työn joustavuus. Tietenkin, kun työmatkat vähenivät ja varsinkin ikään kuin kokouksesta toiseen ja sen tyyppiset siirtymät vähenivät, niin oman työn rytmittäminen itse asiassa oli ehkä astetta helpompaa kuin live-maailmassa. Minä olin laittanut tämän puhtaasti plussapuolelle tämän, että kokoukset, joissa vaan esitellään asioita, joissa ikään kuin muut puhuvat ja sinä olet vain kuuntelijana, niin ne pystyi myös hyödyntämään jollain muulla tavalla. Ihmiset ovat viikanneet pyykkejä tai tehneet ruokaa tai muuta ja samaan aikaan kuunnelleet. Minä en näe sitä mitenkään sillä lailla, että ei olisi oikeasti lainkaan läsnä, koska se on vähän kuin radio-ohjelman kuuntelua. Sinä pystyt kyllä tavallaan tekemään tavallaan jotain tuollaista yksinkertaista, vaikka kotityötä tai jotain muuta sellaista tai kävellä vaikka ulkona, olla kävelyllä samaan aikaan ja sillä lailla nauttia luonnosta samaan aikaa, niin ne on mielestäni pelkästään positiivisia asioita.

Markus [00:21:52]: Siinä tuli kaksi minun eri plussakohtaani yhdistettynä yhteen. Minulla on totta kai myös, että etäily säästi aikaa opettajalta ja opiskelijoilta eli joustavuus, mitä sinä sanoit. Sitten minulla on toisena plussakohtana, että salliva ja ymmärtävä asenne. Minä ajattelin, että se on vähän tuohon, että voi tehdä muita asioita samaan aikaan, vaikka minä olen muotoillut sen näin, että etäilyyn voi tulla enemmän omana itsenä, johon kuuluu muukin elämä. Eli siihen voi kuulua taustalla haukkuva koira tai kenties siinä on jotain vauvan imettämistä välissä tai jotain muuta. Kävelykokouksia minä olen laittanut tänne myös. Jotenkin se asenne on myös muuttunut ja mahdollistaa tällaista.

Juhana [00:22:34]: Joo, tämä itse asiassa tuli esiin, minä olin mukana viime keväänä haastattelemassa ihmisiä koronan vaikutuksesta tietotyöhön, niin siellä moni nosti tämän nimenomaan positiivisena piirteenä, että ihmisistä on tullut inhimillisempiä, koska niiden tavallaan kaoottinen kotielämä myös välillä tulee mukaan, jolloin ihmiset näyttäytyvät mahdollisesti jotenkin moniulotteisempina ja enemmän ihmisinä, kuin mitä ne välttämättä työpaikalla olisivat.

Markus [00:23:07]: Joo, entäs mikä on seuraava plussa sinulla?

Juhana [00:23:10]: Joo, no minulla on jostain syystä tässäkin vain kaksi pointtia eli tuo joustavuus oli ensimmäinen ja toinen on tehokkuus. Tämäkin itse asiassa siinä keväisessä haastattelututkimuksessa nousi jo esiin. Osa tapaamisista on etä-online-tapaamisina nopeampia ja tehokkaampia. Minä en ihan tarkalleen osaa sanoa, minkä takia näin on, ehkä ihmiset eivät halua vain norkoilla etänä ja he haluavat tavallaan saada asioita edistymää tai mikä se syy sitten olisikaan. Esimerkiksi tällaiset yksinkertaiset kokoukset, joissa tehdään rutiinipäätöksiä, että hyvin tavallaan yksinkertaisia päätöksiä, niin sellaiset ovat itse asiassa aika helppoja etänä. Siitä minä olen pitänyt. Sitten esimerkiksi meillä ovat opettajat olleet sitä mieltä, että opinnäytetyöohjaukset ovat olleet parempia ja tehokkaampia tällä lailla etätapaamisina. Opettajien tutorointi, opiskelijoiden tutorointi on ollut jollain tavalla helpompi järjestää etänä, ja itse asiassa nyt ihan viimeisimpänä, kun juuri oli meillä pääsykokeet, niin pääsykoehaastattelut toimivat etänä ehkä jopa liveä paremmin. Ne saatiin paljon järjestelmällisemmin etenemään, ja puute, mikä siinä yhteyden hakemisessa on ei jotenkin siinä ollut niin paha. Saattaa olla, että opiskelijatkaan tai hakijat eivät välttämättä jännittäneet ihan niin paljon etänä, kuin mitä he livenä jännittävät.

Markus [00:24:57]: Niin, tässä ovat ihmiset varmasti tottuneet tällaiseen yleiseen etäilyyn, että sitä tekee eri asioita tietokoneen ääressä ja sillä ei ole sitten niin suurta väliä, kuka siellä toisessa päässä on kuuntelemassa. Ehkä se, ihan vaan heittona, se saattaa helpottaa jännittämistä, ja tuo haastattelutilanne, jos se oli tehokkaampaa, niin oli vähemmän fyysisen tilan sääöä ja sellaista, niin varmasti johtui selkeistä ja hyvistä ennakko-ohjeista, että mitä tulee tehdä ja miten valmistautua etukäteen. Koska potentiaalisesti, jos sinä avaat haastattelusi kello 10:00, etkä ole testannut mitään laitteita tai mitään etukäteen, niin voi olla aika paljonkin säätöä kyllä.

Juhana [00:25:37]: Kyllä joo, se oli hämmästyttävää, että tätä säätöä ei ollut lainkaan. Vaikka me 60 ihmistä haastateltiin, niin säädön määrä oli aika lailla minimissä.

Markus [00:25:45]: Joo. Sinulla oli vain kaksi plussakohtaa. Minulla oli muuten myös se, että henkilökohtainen ohjaus, muun muassa opinnäyteohjaus toimi hyvin etänä. Se on ihan totta. Muutenkin kaikki vanhempien opiskelijoiden ohjaaminen, tutorointitapaaminen, koska monet heistä ovat alan töissä ja oli paljon helpompaa sopia kellonajat ja saada ne mahtumaan tai toteutumaan molemmille. Sitten minulla on yksi plussa, että opiskelijat arvostivat luentotallenteita. Minä harrastin tällaisia tallenteita, joita jaettiin, ja niitä on kaikilla kursseilla, joilla niitä on ollut, on kiitetty. Eivät kaikki tietenkään niihin palaa, mutta osa näköjään tarkistaa asioita. Tietenkin minulla, kun minä opetan teknisiä asioita, ohjelmointia, niin minä näytän esimerkkejä sellaisista, ja sitten he saavat tehtäviä, jotka liittyvät tähän. Se voi olla minun aiheessani erityisen hyvä. He pääsevät katsomaan mitä minä tein ja reflektoida sitä suhteessa siihen tehtävään, jota heidän itse pitää tehdä sen jälkeen.

Juhana [00:26:40]: Joo, minä luulen, että tuon tyyppisessä varsinkin se on ihan kullanarvoista, että pääsee palaamaan niihin.

Markus [00:26:47]: Sitten minulla oli sellainen plussa, jota vähän siinä ihan alussa hyödynnettiin, mutta mikä on jäänyt meillä pois sen jälkeen, mutta minä olen kuullut huhuja, että muut ovat harrastaneet enemmänkin, on tämä työelämän kutsuminen mukaan tai vierailijaluennot. Siinä, kun siirryttiin koronaan, niin rohkeasti otin tuttuihin erilaisissa media-alan firmoissa yhteyttä ja pyysin, jos he voivat puhua lyhyesti jostain alamme aiheesta opiskelijoille. Hyvin helposti tulivat mukaan. Hesarissa oli juttu tästä jostain rummunsoitonopettajasta, jolla oli ihan maailmanluokan rumpaleita pitämässä sessioita heidän opiskelijoilleen, niin aika hienoa toimintaa. Viimeisenä plussana minulla oli, sekin ehkä tuli tuossa joustavuudessa, joka sinulla oli, että pienessä flunssassa pystyi osallistumaan tartuttamatta muita. Tämä oli vähän koko etäilyn tarkoitus, mutta oli helpompaa, vaikka ehkä opettajalla on aina se paine, minä ainakin koen sellaista painetta, että jos on joku pieni flunssa, niin ehkä sittenkin pitää pitää tämä opetus ja kaikki muu, ettei kurssi voi jämähtää tai jäädä tähän odottamaan tätä, niin etäillessä se on helpompaa. Ei tarvitse pelätä, että tartuttaa muita. Jos tässä oli nyt koronan positiivisia ja negatiivisia puolia, mitä meillä tuli mieleen, onko meillä jotain opetuksia sitten, mitä ollaan opittu.

Juhana [00:27:59]: Minun mielestäni tuo oli tosi hyvä pointti tuo vierailijapointti. Sitähän voisi jatkaa aivan hyvin tai laajentaa hyvin, vaikka oltaisiin läsnäopetuksessa eli vierailijoita voisi hyvin pyytää etänä osallistumaan vaikka live-opetuksen keskelle. Minä luulen, että se voisi toimia oikein hyvin, jos on yksi ihminen vieraana etänä, niin voisi toimia oikein hyvin.

Markus [00:28:27]: Niin totta, siinähän voisi hyödyntää just, mikä se on, projektoria ja hyvää äänentoistoa. Voisi toimiakin ihan hyvin.

Juhana [00:28:36]: Kyllä. Toinen, mikä itselle on tullut mieleen, on tällainen ikään kuin hybridiopetuksen malli, jota voisi olla kiinnosta meidän joissain kursseissa kokeilla. Minä olen miettinyt esimerkiksi tällaista kaksi plus yksi -rytmitystä, että olisi kaksi viikkoa läsnäopetusta ja sitten olisi yksi viikko etätyöskentelyä. Joku sellainen, että olisi rytmi, jossa olisi sellaisia kausi, joissa ollaan enemmän sosiaalisesti toisten kanssa tekemisissä ja sitten olisi sellainen intensiivinen tekemiskausi, jossa hetkellisesti pureudutaan joihinkin asioihin ja olisi selkeää, että mitä pitää olla sen viikon aikana saanut tehtyä. Joku sellainen voisi toimia, ja se voisi antaa opettajalle myös sellaista tiettyä joustovaraa, että sitten voisi vähän rytmittää opetusta. Siitä tulisi ehkä monipuolisempaa myös monella tavalla.

Markus [00:29:32]: Joo, se kuulostaa hyvältä. Minä en ole tarkkaan suunnitellut vielä tai siis muuta, mutta sen olen päättänyt, että pidän kurssikohtaisen etäohjaussession. Eli on varsinaisia opetustilanteita, jotka sitten on etänä tai läsnä, mutta on täysin etänä oleva sellainen tule kysymään mitä tahansa kurssiin liittyvää, jos on kysyttävää, sellainen sessio kerran viikossa. Ja sitten sinne joko tulee ihmisiä kysymään tai ei.

Juhana [00:29:57]: Joo. Tuo on itse asiassa minunkin toinen pointtini tai ideani, jota aion jatkaa. Meillä on kaikilla opettajilla oma tutoroitava luokka, jonka opiskeluasioita aina sitten niissä autetaan ja niitä edistetään, niin minulla oli viime vuoden tai viime kevään tällainen vastaanottoaika onlinena eli sinne sai tulla kysymään mitä tahansa asioita ja sen ihan opiskelijoille viestitetty idea oli se, että minä saisin vähemmän sähköpostia ja muita tekstikysymyksiä. Tällainen klassinen professorin vastaanottoaika -tyyppinen yksi tunti viikossa kyllä toimi tosi hyvin, ja se toimi etänä myös oikein hyvin. Se on kyllä sellainen, mitä minä ajattelin jatkaa myös tulevaisuudessa. Se vähentää hajanaista yhteydenottoa, koska opiskelijat tietävät, että on se tietty hetki, jolloin voi tulla kysymään mitä tahansa.

Markus [00:31:03]: Joo. Tuo varmasti vähän jakaa myös ihmisten luonteen ja tarpeiden mukaan. Minulla itsellä on enemmän sellainen, että voi kysyä milloin tahansa ja vastaan mahdollisimman nopeasti, mutta suosin sellaisia sähköpostikysymysvastauksia etänä, että en hirveän helpolla lähde sopimaan mitään kasvotusten tapaamista. Sitten toisaalta minä vastaan todella paljon, todella tiheään näihin kaikkiin kysymyksiin ja laitan sinne kaikkea listaan puuttuvista kursseista ja mahdollisista suoritustavoista niille sitten sähköpostitse. Se minun kyllä luultavasti saattaa viedä enemmän aikaa tai olla stressaavampi, en tiedä.

Juhana [00:31:39]: Joo, minun kokemukseni on se, että puhumalla yleensä asiat saadaan sumplittua, ja ne saadaan sumplittua johonkin päätepisteeseen, mikä ei ole edes kovin tarkka, että voidaan sopia, joo, kato sinä nyt näitä vähän aikaa tässä ja funtsitaan sitten myöhemmin, miten tämä hoituu. Sellainen on kirjallisesti aika vaikeaa minusta, että molemmat olisivat tyytyväisiä, että tämä on nyt ihan hyvä näin.

Markus [00:32:02]: Joo, jos minulla on enemmän sellainen, että tässä ongelma, ratkaise se tällä tapaa, yksi, kaksi, kolme ja tee se.

Juhana [00:32:07]: Niin, sinä ehkä saat pidemmälle asioita, minä olen sitten ehkä slarvimpi hoitamaan asioita, en tiedä, mutta joo, minun kokemukseni on se, että tuo on auttanut siihen viestien määrään aika paljon. Se on itsellekin ollut hyvä, että minä tiedän, että tämän tietyn tunnin viikosta minä pyhitän tälle asialle, niin sitten minä myös tiedän, kuinka paljon minulla menee aikaa näiden asioiden hoitoon.

Markus [00:32:31]: Joo, se on kyllä tosi hyvä. Nykypäivänä, kun on niin kiire ja on niin paljon erilaisia pieniä asioita, jotka syövät aikaa sieltä ja täältä, niin tuo on aika hyvä, jos sen saa keskitettyä tiettyyn slottiin viikkoon ja tietää, paljonko se vie aikaa.

Juhana [00:32:45]: Joo, kolmas idea, mikä on vähän sellainen, etäisesti etäilyyn liittyvä, on itse asiassa sellainen, että minäkin olen miettinyt, että olisi hyvä olla jotain etukäteen tehtyä materiaalia joillekin tietyntyyppisille kursseille, mutta minä en itse jotenkin näe sellaista luentotaltiota kauhean miellyttävänä vaihtoehtona saada tietoa tai jollain tavalla seurata opetusta. Minusta se on aina ollut itselleni hirveän raskasta olla luentotilanteessa, joka vaikka kestäisi tunnin, jos se on tallenne. Se vaatii hirveästi keskittymiseen pakottautumista. Minä olen itse asiassa miettinyt nyt kaikenlaisten erilaisten omien podcast-kokeilujen kautta, että sellainen podcast-tyyppinen keskustelu, vähän niin kuin tämän tyyppinen, mitä me nyt tässä teemme, voisi olla itse asiassa todella hyvää luentoa korvaavaa materiaalia. Voisi erityisesti esimerkiksi näitä työelämän vierailijoita voisikin haastatella tai niiden kanssa voisi itse keskustella ja äänittää ne niin kuin podcast-tyyliin, ja sitten pistää opiskelija kuuntelemaan ne, ja sitten niistä voisi keskustella luokassa. Tällainen on sellainen, mitä minä olen ajatellut, että tätä minä haluaisin itse kokeilla.

Markus [00:34:07]: Sellainenhan varmasti aika hyvin kattaa saman funktion kuin joku ennalta valmistettu video, jonka haluaa, että he katsovat. Ehkä ero tulee siinä, että video olisi ehkä käsikirjotetumpi, suunnitellumpi mahdollisesti kuin se podcast, se vähän riippuu ja toinen on, että onko siinä riski, että podcast-keskustelu jää vähän pinnalliseksi kuitenkin, että jos haluaa mennä sinne oikein syventäviin juttuihin, niin se vaatisi enemmän editoimista, tallentamista ja suunnittelua.

Juhana [00:34:34]: Joo, se vaatii varmaan ainakin testauksen, että käykö näin. Minä itse ehkä nimenomaan videoita vastustan en takia, että se pakottaa ihmisen pysymään täysin paikoillaan, ja se on vaikeaa. Audioluento okei, sellainen voisi mennä myös tai joku yhdistelmä esimerkiksi podcastia ja jotain enemmän käsikirjoitettuja vaiheita tai jotain, voi olla vaihtoehto. Itse ajattelen ehkä niin, että podcastit ovat sellainen, joita on helpompi seurata etänä ja sitten tavallaan ne syväluotaavat kysymykset voidaan niitten jälkeen esittää sitten luokkatilanteessa.

Markus [00:35:13]: Joo. Tietäisitpä muuten, kuinka paljon minä olen kuunnellut video-opetusmateriaalia liittyen erilaisiin kursseihin, MOOCeihin tai muuhun sillä lailla, että se on minulla kännykässä pyörimässä päällä se video, mutta minä kuuntelen ainoastaan audiota. Kävelen jossain metsässä samalla, ja minulle keskeistä on se, että minä aina toista sen puolitoista nopeudella eli vähän nopeammin kuin mitä he muuten puhuisivat. Sitten tietenkin, jos tulee, että siinä puhutaan, että tässä on kuva siitä ja siitä tai joku kaavio, joka pitää nähdä, niin sitten ottaa sen kännykän taskusta ja katsoo mitä siinä on, mutta muuten keskittyy ainoastaan audioon ja liikkuu samalla.

Juhana [00:35:47]: Kyllä. Joo, siitä tunnistaa sen, että seuraa audiona videoluentoa, että tasku rupeaa kuumenemaan, kun kännykkä kuumenee. Minulla on vielä yksi oma pointti näistä ideoista, mitä haluaisin testata, ja se on nyt aika tekninen ja yhteen ohjelmistoon liittyvä. Me olemme käyttäneet nyt meidän opetuksessamme ja meidän alallamme muutenkin käytetään paljon sellaista online-palvelua kuin Miro, joka on siis softa, jolla voidaan fasilitoida erilaisia työpajoja. Siellä on ikään kuin voi laitta post it -lappuja, voi piirrellä kaikenlaisia kuvioita, sinne voi kirjottaa erilaisia juttuja, siellä pystyy tekemään erilaisia mind mappeja ja sen lisäksi siellä pystyy tekemään meidän alalle olennaisia rautalankamalleja ja kaikkea tällaista. Sen pystyy tekemään sillä lailla, että monta ihmistä on samaan aikaan tekemässä ja sinä näet myös, mitä muut tekevät. Se on ollut tosi tärkeä meidän omaan opetukseen, koska siellä on pystynyt työstämään sellaista yhteistä tekemistä, mitä normaalisti voisi ryhmätöissä teettää, vaikka jollain ihan normaaleilla fläppipapereilla tai tussilla ja valkotaululla. Tämän Miron käyttöä myös ihan normaaleissa live-tilanteissa tällaisen yhteistyöskentelyn alustana, minä olen miettinyt, että sitä voisi testata. Se tekisi siitä tilanteesta jotenkin kiinnostavan, pikkuisen erilaisen kuin sen pelkän tussi-paperijutun, mistä minä kyllä itse tykkään tosi paljon. Minä pidän siitä, että on mahdollisimman yksinkertaiset välineet, ja se ajattelu on ydinasia, mutta jollain tavalla, kun tuo Miro on niin kehittynyt ja se on meidän opiskelijoillemme vielä niin tärkeä työkalu muutenkin tällä hetkellä, niin sitä olen miettinyt, että sitä voisi ehkä hyödyntää monellakin eri tavalla ihan tällaisen live-opetuksen yhteydessä.

Markus [00:37:53]: Aika jännä, koska minä muistan joitain vuosia sitten tuli sellainen vahva vastareaktio, että tehdään liikaa digitaalisesti ja pitää ottaa enemmän kynää ja paperia käteen ja tussia ja kaikkea muuta. Siitä on kyllä jo pitkä aika, mutta oli tällainen yleinen ajattelu valloillaan. Ovatko digityökalut edenneet niin pitkälle, että nyt voi jo miettiä, että osittain, vaikka olisi mahdollista käyttää tussia ja paperia, niin siirretäänkin ajattelu sinne digiympäristöön?

Juhana [00:38:18]: Niin, se etu mikä tästä tulee, tässä on minun mielestäni paljon riskejä ja, ne liittyvät nimenomaan siihen, että meneekö se sellaiseksi piipertämiseksi, että yleensä, kun ruvetaan diginä tekemään, niin ruvetaan keskittymään epäolennaisuuksiin ja teknologia tulee vähän tärkeimmän asian väliin. Kaikista paras puoli tämäntyyppisissä palveluissa ja softissa on se, että kaikki tallentuu ja kaikki jää tavallaan talteen yhteen paikkaan. Se on minusta sellainen etu, jolla voi olla yllättäviä etuja, että esimerkiksi kokonaisen kurssin kaikki ikään kuin, jos kaikki sellainen brainstormaus tai muu jäisi samaan paikkaan, niin se voisi olla hyödyllistä myös opiskelijoille jälkikäteen, että sieltä voisi käydä hakemassa, vähän samalla lailla kuin sinä sanoit noista äänitetyistä luennoista, niin tuota kautta voisi myös palata joihinkin asioihin jälkikäteen.

Markus [00:39:17]: Joo, okei. Näen pointin, kuulostaa hyvältä joo. Minullakin olisi siis lista tällaisista vähän enemmän, että mitä on opittu, mutta minä luulen, että suurin osa niistä on tullut keskusteluissa tai näissä sinun jutuissasi esille. Täällä on sellaista kuin, että ennakkovalmistelu on tärkeää. Minä olen kokenut, että etänä se on tärkeämpää kuin livenä se, että sinä oikeasti valmistelet sen, mitä sinä oikeasti aiot tehdä siinä sessiossa. Tarkka ohjeistaminen ja ennakkosuunnittelu on tarpeen hyvässä verkko-opetuksessa.

Juhana [00:39:50]: Joo, se varmaan pitää ainakin suurimmalta osin paikkansa ja se voi olla myös etäopetuksen vastaan oleva argumentti, koska myös sellainen hetkessä tapahtuva opetus, joka on aika spontaania, sillä on kyllä oma arvonsa, ainakin siinä mielessä voi ajatella, et-

Markus [00:40:08]: Ne eivät välttämättä ole toisiaan poissulkevia, se vähän riippuu. Nämä ovat vähän tällaisia käsitteitä, se vähän ,riippuu, miten niitä käyttää sitten, mutta joo. Ymmärrän sinun pointtisi myös, että että spontaaniudessa voi olla puolensa ja sitten toisaalta, ehkä sen saa sisään leivottua tällaiseen ennakkosuunnitelmaan.

Juhana [00:40:24]: No, aina on hyvä olla jonkin verran suunnitelmia, mutta just se, että kuinka pitkälle suunnitelmat viedään, niin siinä on minusta isoja eroja. Ainakin itse ajattelen, että se tiedon rakentaminen, joka tapahtuu opetustilanteessa, niin se on hyvä, että se tapahtuu jotenkin kohtuullisen hitaasti, ja sitten jos on ihan hirveän paljon valmistellut vaikka monimutkaiset kalvot monimutkaisine esimerkkeineen, niin se tavallaan etenee ehkä astetta liian nopeasti suhteessa siihen, mitä opiskelijat pystyvät omaksumaan. Siinä mielessä itse olen just sellainen valkotaulun ja tussin rakastaja ihan sen takia, että minä olen todennut, että minä olen vielä niin huono kirjottamaan, että minä teen paljon virheitä, niin se kestää kauan, niin se hidastaa sitä opetustilannetta.

Markus [00:41:09]: Minulle tuli mieleen, että tässä voi olla sellainen ero myös, koska me olemme aika tekninen ala eli meille nämä kaikki laitteet ja ohjelmat, niin me sisäistämme niitä aika helposti ja nopeasti ja tämähän on ollut keskeinen oppi tässä koko etäilyjutussa, että on ollut pakko ottaa haltuun näitä teknisiä juttuja. Se, että korona on tuonut parempaa ohjelmistoymmärrystä, niin se varmasti korostuu enemmän muilla kuin meillä, siis vielä enemmän. Sitten suhteessa tähän ennakkosuunnitteluun, niin ehkä se vaatii meiltä vähemmän ennakkosuunnittelua kuitenkin sen opetuksen suhteen, kuin joku toinen ala, joku toinen tutkinto, joka ehkä on vielä fyysisempi, se mitä opetetaan ja se kaikki muu, niin sitten se vaatii ekstrapaljon suunnittelua, että sen saa toimimaan myös etäopetuksessa.

Juhana [00:41:54]: Kyllä, joo. Se varmasti pitää paikkansa.

Markus [00:41:57]: Sitten minulla oli sellaista, no ehkä minä sanoin sen, että kuuntele opiskelijoita kurssin suunnittelussa. Itse saanut hyviä ideoita sieltä, että esimerkiksi opiskelijat itse ehdottivat jossain vaiheessa, että kurssilla pidetään oppimispäiväkirjaa, jotta pystyn paremmin seuraamaan, mitä he oppivat ja mitä he tekevät. Se oli tosi hyvä idea. Se oli tosi hyvä työkalu minulla ja sillä kurssilla.

Juhana [00:42:16]: Joo, minun mielestäni opiskelijoita voisi aina mahdollisuuksien mukaan ottaa ylipäänsä suunnittelemaan kursseja. Muutaman kurssin olen, sellaisen ison kurssin, vetänyt, joissa ikään kuin lähtökuopissa olemme olleet aika lailla sillä lailla, että emme me tiedä, mitä me olemme tekemässä, ja ensimmäisiä viikkoja olemme opiskelijoiden kanssa yhdessä suunniteltu, että mitä me lähdemme tekemään. Ne ovat olleet ihan järkyttävän raskaita, ja opiskelijat ovat olleet ihan järkyttävän nihkeitä alkuun, mutta sitten kun se avautuu ja he ovat olleet mukana siitä prosessissa ja näin ja se onnistuu, mitä tehdään, niin siinä on paljon hyvää.

Markus [00:42:57]: Sitten minulla on kaksi tällaista ehkä menetelmiin liittyvää vain huomiota täällä, että se mitä on tullut käytettyä paljon, on, että yhdessä ryhmän kanssa pohditaan jotain asiaa päähuoneessa ja sitten järjestetään pienryhmätyöskentelyä breakout roomeissa, että he saivat pienryhmissä miettiä jotain teemaa. Minä uskon, että tämä on hyvin laajasti käytetty malli kaikkialla, mutta sehän on selvä oppi tästä, että miten tällaista digiopetusta järjestää.

Juhana [00:43:26]: Kyllä, ja sehän tulee tavallaan ainakin meillä ihan suoraan siitä, miten me järjestämme lähiopetusta tai ollaan aina järjestetty. Meillä on aika usein sillä lailla, että on joku isompi aihe, ja sitten jaetaan opiskelijat ryhmiin pohtimaan jotain pienempää osaa, jonka he sitten esittelevät muille.

Markus [00:43:43]: Minun viimeinen kohtani oli, että ei liian pitkiä sessioita, että pitää olla aikaa hengittää, huokoisuutta ja reflektoida asioita. Sehän tuli kanssa tuossa ennakkosuunnittelussa tai kun sinä sanoit, että sinä olet tussi ja valkotaulu -miehiä, niin sehän myös antaa sitä tilaa reflektoida ja aikaa ajatella.

Juhana [00:43:59]: Joo, siihen on varmaan monia keinoja. Tähän liittyy myös sellainen, tämähän on ristiriitainen asia monelle opettajalle, itsellekin, että sellainen ikään kuin täysin vapaan reflektioajan antaminen opiskelijoille monesti voi tuntua vähän siltä, että hehän lähtevät baariin, jos he saavat vapaata, että se on sellainen asia, joka pitäisi miettiä aika hyvin, että miten innostetaan aitoa reflektiota tekemään.

Markus [00:44:27]: Joo, kyllä. Minä jäin miettimään, minulla on täällä kanssa sellainen kysymysmerkki kuin läsnäololistojen merkitys, että tarvitaanko yleensäkään niin paljon opiskelijavalvontaa. Minulla on itse asiassa ollut vähemmän valvontaa näin etänä, ja se on osalla toiminut paremmin. Tuosta ajatuksesta, että he tarvitsevat aikaa reflektoida ja he menevät muuten baariin, niin tuli mieleen vaan just tämä, että tavallaan ehkä vähempi valvonta ja enemmän vastuuta voikin johtaa suurella osaa opiskelijoita hyvän lopputulokseen. Minä en tosiaan ole tarvinnut läsnäololistoja nyt tai ne ovat olleet turhia, koska merkityksellisempää on se, että he tekevät kaikki kurssin tehtävät ja osaavat ne ja pystyvät käymään dialogia aiheesta.

Juhana [00:45:05]: Se varmaan riippuu just, että minkälaista opetusta ja mitä opetetaan, niin tuolla on iso merkitys. Se, että ihmiset ovat etänä läsnä, ei ole sinänsä ihmeellistä, koska ei ole mitään muuta, mitä voisi tehdä, ei ole mitään, minne mennä tässä nyt viimeisen vuoden aikana ollut. Oma muistikuva ainakin siitä ajasta ennen koronaa oli se, että opiskelijoilla on aika paljon muuta elämää ja he kyllä käyttävät kaikki keinot hyväkseen, että he pystyvät sitä muuta elämää myös elämään, mikä on tietenkin ihan täysin fine, mutta se edellyttää, että on jotkut säännöt. Varsinkin jos meillä on tällaista läsnäolevaa ryhmätyöskentelyä, niin se ei ole kenenkään etu, että puolet ovat poissa.

Markus [00:45:45]: Siinä taisivat olla meidän juttumme. Mitäs tulevaisuudesta, mitä sinä näet, Juhana, mikä on kampusten ja koulun tilojen rooli ja funktio tulevaisuudessa? Totta kai me olemme osittain läsnä, mutta pitäisikö tänne tulla jotain muutoksia tai näetkö sinä, että tulevatko nämä muuttumaan tai tulisiko kampusten ja koulun tilojen muuttua?

Juhana [00:46:04]: Minä näen yhden tulevaisuuden suunnan, joka olisi kansainvälistyminen eli jos ruvettaisiin tekemään kansainvälistä yhteistyötä, niin silloin etätoiminta tulisi jotenkin luonnolliseksi osaksi sitä toimintaa. Minä en näe kauheasti järkeä siinä, että pysyttäisiin määrätietoisesti etänä silloin, kun meillä on ainakin pieni opetusryhmäkoko ja keskiössä on kommunikaatio ja sosiaaliset taidot, niin ne eivät kyllä kehity niin hyvin etänä. Sitten jos lähdettäisiin siihen suuntaan, että meillä olisi vaikka yhteistyökouluja ulkomailla ja haluaisimme vetää yhteisiä kursseja tai jotain sellaista, niin sentyyppiseen toimintaan tämä olisi aika luonteva juttu, ja se olisi varmasti monella tapaa kiinnostava kehityssuunta.

Markus [00:46:52]: Joo, se olisi tosi kiinnostava kehityssuunta, ja jotain mitä olemme tavallaan aika monta vuotta jo miettineet, kun maailmalla on hyviä MOOCeja ja muuta, että voisiko niitä hyödyntää enemmän ja voisiko olla oikeasti yhteiskursseja muiden koulujen, ulkomaalaisten koulujen kanssa verkossa. Just se, että voisiko oppiminen olla globaalimpaa kuin mitä se tällä hetkellä on. Tulevasta nyt ei koskaan tiedä, mutta kyllä minulla on sellainen käsitys, että kyllä tällainen digikoulutus, suunta on sellainen, että digikoulutus mahdollisesti tulee ohittamaan perinteisen opetuksen jossain vaiheessa. Tuo on vaikea kysymys, mutta se on se suunta, johon pikku hiljaa yhä enemmän mennään kuitenkin.

Juhana [00:47:28]: Joo, se on teknologinen kysymys myös. Nyt korona on itse asiassa pakottanut palveluiden tekijöitä pohtimaan, miten aidon vuorovaikutuksen tunnetta tai tunnelmaa saataisiin parannettua palveluissa, että jos se hirveästi paranee, niin se voi olla, että jossain vaiheessa ohitetaan se joku kipupiste, että etätapaaminen tuntuu ihan yhtä hyvältä kuin läsnäolo. Toki epäilen sitä kyllä, että näin olisi, mutta jossain vaiheessa ainakin jokin sellainen kipupiste varmasti ylitetään, että se ei ole ihan näin tuskaista, mitä se nyt on.

Markus [00:48:04]: Nyt tää äänitys on jatkunut jo niin pitkään, tästä tulee pitkä jakso, että nyt minun mielestäni olisi aika lopetella pikku hiljaa. Onko sinulla vielä jotain viimeisiä sanoja vai olemmeko tyytyväisiä?

Juhana [00:48:13]: Minun viimeiset sanani ovat hyvää kesää kaikille, koska tämän jälkeen meikäläinen siirtyy kesälaitumille.

[00:48:19 taustamusiikki alkaa]

Markus [00:48:20]: Erinomaista, hyviä kesälaitumia sinulle, Juhana.

Juhana [00:48:22]: Joo, ja sinulle myös.

Markus [00:48:28]: Tämä oli Pedagogin hetki -podcast. Löydät meidät Metropolian Metropodia-podcast-sarjasta ja mistä nyt yleensäkään kuuntelet podcasteja. Lähettäkää meille palautetta, kysymyksiä ja aiheideoita osoitteeseen pedagoginhetki@metropolia.fi. Kiitos kaikille kuuntelijoille.

[äänite päättyy]

.