Pedagogin hetki 5: Koulutuksen tulevaisuus

[äänite alkaa]

[00:00:000]: [tunnusmusiikki alkaa]

Markus [00:00:09]: Tervetuloa Pedagogin hetkeen, jossa keskustelemme kaikenlaisesta opettamiseen liittyvästä Metropolian digitaalisen muotoilun lehtorin näkökulmasta. Varoitus kuitenkin, että vaikka teemme tätä podcastia työaikana, niin se, mitä sanomme ei välttämättä edusta Metropolian virallista kantaa. Täällä keskustelemassa tänään minä Markus ja kollegani Juhana.

[00:00:40]: [tunnusmusiikki päättyy]

Markus [00:00:41]: Moi Juhana.

Juhana [00:00:42]: No moi.

Markus [00:00:43]: Meille tuli vähän taukoakin näissä podcasteissa, useasta asiasta johtuen, mutta aika paljon minä syyttäisin opetuksia siitä, että tuli tauko.

Juhana [00:00:51]: Kyllä kyllä, työt tulevat töiden edelle.

Markus [00:00:53]: Mutta näinhän se pitääkin olla, että opetusten on rullattava.

Juhana [00:00:57]: Kyllä kyllä, ja sehän on oikein mukavaa olla opettamassa, ei siinä mitään.

Markus [00:01:01]: Ihan mukavaa olla äänittämässä podcastia myös.

Juhana [00:01:03]: Kyllä, pitkästä aikaa.

Markus [00:01:04]: Joo. Sinä tulet nyt vähän niin kuin sokkona tänne, sanoin sinulle, että puhutaan vähän opettamisen ja oppimisen tulevaisuudesta ja että älä valmistaudu, minulla on sinulle kysymyksiä.

Juhana [00:01:15]: Kauhunsekaisin tuntein odottelen tässä mitä tulee tapahtumaan.

Markus [00:01:19]: No hyvä. Ajattelin, että tällaisena vähän niin kuin kokeiluna kanssa, että katsotaan minkälaista keskustelua tästä syntyy. Olen ihan varma, että hyvää. Ennen kuin menen varsinaisiin niihin kysymyksiin tai taustoitan sen enempää, niin mitkä ovat ensimmäiset lyhyet ajatuksesi, jos sanoin, että puhumme opettamisen ja oppimisen tulevaisuudesta?

Juhana [00:01:34]: Itselleni tavallaan tulee erilaisia skenaarioita mieleen siitä. On dystooppisia ja utopisia skenaarioita siitä, mihin se menisi.

Markus [00:01:42]: Eikä mitään siltä väliltä. [nauraa 00:01:43]

Juhana [00:01:44]: Niin, todellisuus on todennäköisesti niiden välistä.

Markus [00:01:47]: Todennäköisesti, joo. Olet saattanut joskus lukea jotain scifikirjoja tämän perusteella.

Juhana [00:01:52]: Se voi olla, että nekin ovat.

Markus [00:01:54]: Utopia ja dystopia.

Juhana [00:01:55]: Kyllä.

Markus [00:01:56]: Muuta tärkeää ei olekaan. Eli aihe tuli siitä, että minä pidän täällä meidän osaamisalueella Metropoliassa tällaisia pedakahvikeskusteluja ja joku lähetti minulle, en muista edes kuka, mutta sain sähköpostin, että voisimme jossain pedakahvikeskustelussa käsitellä Jouni Kosken tulevaisuuden pedagogiikkaan liittyviä kysymyksiä. Ja nämä olivat aika kiinnostavia nämä kysymykset, jotka minulle lähetettiin sähköpostitse. Vähän selvitin sitä sitten jälkeenpäin, Jouni Koski on siis Laurea-ammattikorkeakoulun rehtori, ja hän on pitänyt puheen virtuaalisilla ammattikorkeakoulupäivillä toukokuussa 2021. En itse siis ollut paikalla, enkä tiedä sen tarkemmin miten hän näitä kysymyksiä käytti, voi olla jopa, että oli jotain työpajajuttuja tai jotain sellaista, että näitä piti pohtia. Tosiaankin joku oli kirjoittanut näitä muistiin ilmeisesti ja lähetti minulle sähköpostitse, ja minä ajattelin, että tämähän voisikin toimia meillä täällä podcastin aiheena, niin voimme levittää ajatuksiamme näistä asioista. Kysymyksiä on jonkin verran, ehkä voisin sitä vielä taustoittaa, että minun näkökulmastani, kun nyt tiedän nämä kysymykset etukäteen, niin sen ehkä hieman huomaa, että nämä kysymykset on tehty kesken pahinta covid-pandemiaa ja etätyöskentelyä ja tällaista. Eli näissä on aika vahva sellaisen etätyöskentelyn ja virtuaalisuuden painopiste näissä kysymyksissä, mutta se on ihan ok, siihen suuntaan kuitenkin vähän enemmän tuntuu, että ollaan menossa muutenkin. Vaikka olemmekin nyt Metropoliassa vähän jo palanneet lähiopetukseen, niin kyllähän se virtuaalinen on sellainen keskeinen kysymys, mitä tulee pedagogiikkaan ja opettamiseen. Okei, ensimmäinen kysymys, ellei sinulla ole nyt jotain heti. [naurahtaa 00:03:38]

Juhana [00:03:40]: Minä säästelen ne paukut näihin vastauksiin.

Markus [00:03:42]: Säästele paukut. Ensimmäinen kysymys voisi olla tällainen, kuin tuleeko digitaalisen koulutuksen määrä ohittamaan ammattikorkeakoulujen perinteisen koulutuksen määrän? Jos, niin milloin?

Juhana [00:03:52]: [naurahtaa 00:03:52] Okei. No dystooppinen vastaus minun näkökulmastani on se, että tulee. Ja utopinen vastaus olisi sitten että ei tule. Perusteluna on itselleni se, että ainakaan vielä tällä hetkellä teknologia ei ole sellaisessa vaiheessa, että kohtaaminen aidosti onnistuisi etänä, vaan se on asiapitoista kommunikointia ja hyvin paljon raskaampaa, kuin todellinen läsnäolo ihmisten kanssa. Se ei myöskään edistä inhimillisyyttä, vaan se edistää tiettyjen tällaisten asiakokonaisuuksien siirtoa, joka on minusta vain osa opettamista, tai osa ikään kuin koulun tehtävää. Minun mielestäni koulun pitää valmistella ihmiset elämään ja siihen kuuluu muitakin asioita, kuin vain jonkun yksittäisen substanssiasian opettaminen. Ja yleensä työelämässäkin selviäminen tarvitsee jotain muitakin komponentteja, ja niitä on vaikeaa tavallaan saada toteutumaan puhtaasti etänä. Mutta sitten sanotaan nyt näin, että veikkaisin, että tähän suuntaan meitä painostetaan ja koulutus halutaan nähdä puhtaasti jonkin vaikka osaamisen ja substanssin siirtämisenä, mikä on suppea ja väärä näkemys, mutta monilla se tuppaa olemaan.

Markus [00:05:20]: Eli jos tulkitsen sinua oikein, niin näet tämän dystooppisena juuri sen takia, että kohtaaminen tällaisessa digitaalisessa koulutuksessa ei ole tarpeeksi monimuotoista.

Juhana [00:05:30]: Niin, se ei ole riittävän herkkää, siitä katoaa suurin osa kommunikaatiosta ja yhdessä olemisen tavallaan sellaisesta positiivisesta vaikutuksesta ja sen korvaa se, että ollaan tehokkaita ja vältellään ikään kuin sellaista epämääräisempää problematiikkaa, jota liittyy ihmisenä olemiseen.

Markus [00:05:54]: Minä heti hyppään pois näistä kysymyksistä, ja se, että me muutamme digitaalisemmaksi, niin siinähän on mahdollisuuksia, siis jos puhutaan vaikka oppimisen demokratisoimisesta, että jos me digitalisoimme ja opetamme enemmän verkossa, niin sitten se olisi mahdollista, että useampi pääsisi käsiksi tähän oppimiseen. Useampi kuin tällä hetkellä, ehkä opiskelijamääriä olisi mahdollista kasvattaa, että useammalla olisi opiskelupaikka, että voisimme mennä omien maan rajojen ulkopuolelle ja ottaa globaalimmin opiskelijoita.

Juhana [00:06:27]: No se on sitten eri juttu. Jos halutaan kansainvälistä koulutusta, niin se täytyy tietenkin järjestää sillä lailla, että se on mahdollista tehdä. Suomen sisällä ei tietenkään haluta, että jollekin tietylle spesifille alalle valmistuu liikaa opiskelijoita, ja sen takia sellainen opiskelijamäärän kasvattaminen ei välttämättä ole järkevää. Toki on myös niin, että minä en vastusta digitaalisten välineiden ja laitteiden käyttöä, sitähän me täällä koko ajan teemme ja käytämme, mutta kysymys oli aseteltu mielestäni sillä lailla, että se on joko tai.

Markus [00:07:04]: Joo, nämä kaikki kysymykset ovat vähän joko tai, ja enemmän kallellaan siihen virtuaaliseen puoleen. [naurahtaa 00:07:10]

Juhana [00:07:10]: Hyvä, tästä tulee kiusallinen keskustelu.

Markus [00:07:12]: [naurahtaa 00:07:12]

Juhana [00:07:13]: [naurahtaa 00:07:13]

Markus [00:07:15]: Me voimme pohtia sitä kanssa, että mitä se vaatisi, että se mahdollistaa, että se olisi hyvä asia. Tässähän oli aika selvää, että se vaatisi, että se teknologia muuttuisi niin paljon, että se kohtaaminen olisi jotenkin kokonaisvaltaisempaa, kuin se tällä hetkellä on ihmisen kohtaaminen ja se keskustelu olisi jotenkin luonnollisempaa, että se olisi muutakin kuin sellaista aikataulutettua ja pelkän ehkä videokuvan perusteella, tai vielä pahempi, pelkän äänen perusteella, että jotenkin näkisi sen ihmisen enemmän kokonaisena.

Juhana [00:07:43]: Joo, jotain eroa siinä on, kyllä kaikki tietävät, ketkä ovat olleet erilaisissa Zoom-kokousmaratoneissa, että ei se ole ihan sama asia kuin livenä paikalla olo. Tai jos osallistuu kokoukseen Zoomissa, niin se on raskaampaa ja siitä saa vähemmän irti.

Markus [00:08:00]: No, hyppään nyt seuraavaan kysymykseen. Seuraava kysymys on sellainen, kuin että loppuuko lähiopetuksen toteuttaminen kokonaan kysynnän hiipuessa?

Juhana [00:08:07]: No tässäkin tavallaan täytyy ajatella muutamia asioita, eli nyt puhutaan siitä, mitä opiskelijat haluavat, jos puhutaan kysynnän hiipumisesta, niin käytännössä minä tulkitsen sen niin, että opiskelijat eivät haluaisi tulla lähiopetukseen. Osittain varmasti pitää paikkansa, että opiskelijat mieluummin jäävät kotiin ja hoitavat asiat nopeammin, tehokkaammin, ja pystyvät tekemään kaikkea muuta siinä sitten sillä ajalla, joka on säästetty sillä, että tullaan paikan päälle. Mutta sitten taas, jos ajatellaan, mikä on sen oppimistilanteen vaikuttavuus, niin mitä minä nyt olen ainakin itse opiskelijoiden kanssa tänä syksynä keskustellut, koska he ovat nyt olleet kuitenkin puolitoista vuotta etänä ja nyt lähiopetuksessa, niin hyvin monet ovat sanoneet, että on joo raskaampaa ja vähän ärsyttävää tulla tänne kampukselle, mutta kyllä siitä paljon enemmän jää myös päähän siitä opetuksesta. Suurin syy minun mielestäni siihen on, että opiskelija, joka tekee esimerkiksi jotain harjoitusta koulun tiloissa, saa siitä suoraa nopeaa feedbackia sekä kollegoiltaan, eli muilta opiskelijoilta, että opettajalta. Ja tätä ei tapahdu etänä, että jos etänä sanoo, että olen päivystämässä täällä ja täällä, tulkaa paikalle, jos teillä on jotain kysyttävää, niin kukaan ei tule paikalle, ellei ole siis joku ihan maailmanluokan ongelma. Eli feedbackin määrä tippuu ja se vaikuttaa mielestäni ihan selkeästi oppimistuloksiin ja siinä mielessä vaikka kysyntä vähenisi, niin sille ei saa antaa periksi.

Markus [00:10:00]: Joo, minä tuohon viimeiseen, niin nythän nämä suuret, kuuluisimmat ja suurimmat yliopistot tarjoavat jo aika onnistuneesti MOOC:eissa tutkintoja verkossa, erilaisia tutkintoja. Ja nehän ovat aika pidettyjä, en tiedä, ovatko oppimistulokset, tuskin, ehkä yhtä hyvät, kuin jos olisi käynyt siellä koulussa niitä, mutta kuitenkin niin, että niillä on paikkansa selvästikin. Ja näissä esimerkiksi sitä palautetta voidaan antaa siten, että, niin kun sanoit, että palautteen määrä vähenee, niin minun kokemukseni oli, että palautteen määrä ei vähentynyt, vaan sen laatu huononi. Että jos oli ratkaistu niin, että piti palauttaa jokin tehtävä sellaiselle foorumille, tietylle kanavalle verkkoon tiettyyn aikaan, sitten neljä muuta opiskelijaa käyvät antamassa sinulle palautetta siitä tai kommentoimassa sitä. Niin palautetta sai, mutta se motivaatio, millä muut opiskelijat antoivat sitä palautetta, ja niiden osaaminen, se palautteen laatu, oli huonompaa sitten tällaisessa esimerkissä. Että eihän se laatu, ei ollut sama eikä sitä varmasti kukaan siellä oleva odottanutkaan, eli ihmiset, jotka osallistuivat näihin MOOC:eihin tuskin he, he ovat kriittisiä, mutta ehkä he eivät ole kriittisiä sillä tapaa, että he miettivät, että olisinpa ollut läsnä ja mitä olisin silloin saanut, että ehkä niihin MOOC:eihin osallistuneissa on selvä, että ne lukukausimaksut siellä ovat niin kalliita, että ei olisi mahdollista maksaa. Että tämän paikka on se, että saan sen oppimateriaalin ja niiden opettajien juttuja huomattavasti halvemmalla tai ilmaiseksi yleensä MOOC:ssa.

Juhana [00:11:34]: Joo, MOOC:it ovat sitten taas ihan oma erityistapauksensa, ja niissä täytyy sitten sen lisäksi, ne ovat ihan hyvä asia, se on mahtavaa, että sellaisia on, niissä täytyy myös huomioida se, että niissä myös keskeytysprosentti on aika lailla erilainen, kuin esimerkiksi lähiopetuksessa. Eli jos on jättimäinen kurssi, jolle osallistuu vaikka 10 000 ihmistä, ja niistä vaikka 5000:kin jopa tekisi sen loppuun, mikä on mielestäni poikkeuksellisen hyvä MOOC:lle, niin se on kuitenkin vain 50 % pääsee läpi kurssista. Eli se kertoo myös jotain siitä, mitä se etäopiskelu ikään kuin aiheuttaa esimerkiksi motivaatiolle.

Markus [00:12:16]: Joo. Ja yksi iso syyhän on se kanssa, että on niin helppoa ilmoittautua ilmaiselle MOOC:lle, siksihän se keskeyttämisprosentti on myös, että läheskään kaikki eivät, niin, eivät ole motivoituneita viemään loppuun asti eivätkä ehkä edes ajattele, että tekisivät. Se on enemmän niin, että on ilmaista ja helppoa ilmoittautua. Minulle tuli mieleen lyhyt määritelmä, oletetaan nyt, että kaikki kuulijat tietävät, mikä MOOC on, mutta se on siis Massive Open Online Course. Ja näitä nimenomaan massiivisia, jossa voi olla vaikka samaan aikaan kurssilla tuhansia opiskelijoita suorittamassa niitä tehtäviä ja ehkä Suomessa kuuluisimmat MOOC:it lienevät Helsingin yliopiston tietojenkäsittelytieteen laitoksen, uskoisin. Helsingin yliopistolla on muitakin kyllä kuin tietojenkäsittelytieteen, mutta sehän on kiinnostava käyttöesimerkki se tietojenkäsittelytieteen laitoksen, jossa on kaikille avoin ohjelmoinnin perusteet -MOOC, ja ne, jotka pärjäävät kai tarpeeksi hyvin niissä tehtävissä, saavat tarpeeksi hyvän arvosanan, pääsevät, onko se kokonaan ilman pääsykokeita opiskelemaan? Luulen, että kokonaan ilman, tai sitten se on niin, että siinä on jokin ihan pieni juttu tai jotain. Esimerkkinä vaan hyödyllisestä ja kiinnostavasta käytöstä tällaiselle MOOC:ille, jolloin tavallaan se varsinainen opiskeluhan ei ole virtuaalista, vaan se on se sisäänpääsy, joka on siirretty, pääsykokeet, jotka on jollain tapaa siirretty tuollaiseen pohjustavaan koulutukseen.

Juhana [00:13:38]: Joo, ja se on ihan hyvä, se mittaa motivaatiota ja sitä, että oletko halukas itse opiskelemaan asioita ja sinänsä ihan tosi hyvä juttu. Sanoisin ylipäänsä vielä tähän koko kysyntäkysymykseen, että opiskelijat varmasti joka tapauksessa adaptoituvat mihin tahansa systeemiin, mikä niille luodaan, jos ei ole vaihtoehtoa. Eli jos kaikki opetus menisi verkkoon, niin totta kai ihmiset yrittäisivät opiskella sitten verkossa. Mutta minun mielestäni se lähtökohta pitäisi olla se, että me kehitämme parhaan mahdollisen systeemin, ja käytämme sitä riippumatta siitä, mikä se on. Ainakaan tällä hetkellä se ei ole mielestäni puhdas verkkototeutus.

Markus [00:14:22]: Joo. Toki äskettäin puhuit juuri siitä, että haluavatko opiskelijat mieluummin olla kotona ja opiskella vai tulla tänne paikan päälle opiskelemaan, niin tämänhän voi ratkaista myös rahoitus, sehän voi olla, että meidät ajetaan pienentämällä rahoitusta ja kaikkea muuta niin meidät mahdollisesti saatetaan tulevaisuudessa ajaa pelkästään verkko-opettamiseen, tai lähes pelkästään verkko-opettamiseen. Sehän on, niin, ei voi tietää. Mutta sehän säästäisi tiloissa, tilavuokrissa ja kaikenlaisessa muussa, voi olla enemmän opiskelijoita.

Juhana [00:14:54]: Niin, en tiedä, missä kaikessa muussa kuin tiloissa se säästää.

Markus [00:14:57]: Niin no, on mahdollista ottaa enemmän opiskelijoita, että siinähän se mahdollisesti säästää.

Juhana [00:15:01]: Niin, silloin menee aikaa opettajalla enemmän.

Markus [00:15:03]: Jos sen hoitaa hyvin. [naurahtaa 00:15:04] Voiko näin sanoa, aikaa menee enemmän, jos sen hoitaa hyvin, ja menee saman verran aikaa, jos ei vaan yhtä tarkasti tarkista niitä tehtäviä ja muuta.

Juhana [00:15:18]: Tietenkin tässä myös vaikuttaa se, että mitä asiaa opetetaan. Eli se substanssi vaikuttaa, nämä juuri MOOC ja muut esimerkit tulevat helposti asioista, joita on helppo esimerkiksi korjata automaattisesti, että siinä on oikeita ja vääriä vastauksia. Mutta sitten jos ollaan jollain vähän epämääräisemmällä kentällä, niin sitä ei kone pysty tulkitsemaan, että onko tämä vai tuo, kumpi näistä on parempi ja mitä hyvää tai pahaa tässä jossain asiassa on.

Markus [00:15:50]: Tiedätkö seuraava kysymys on sellainen, kuin tuleeko lähiopetustunneista luksusta ja niille pääsemisestä kilpaillaan? Tämä menee nyt hyvin yhteen siihen sinun äskeisen pohtimisesi suhteen, että jos ne ovat parempia, niin syntyykö siitä kilpailua sitten ketkä mahtuvat, ketkä pääsevät lähiopetustunneille?

Juhana [00:16:06]: Haluaisin ajatella näin, tietenkin lähiopetustakin on monenlaista, on hyvää ja huonoa lähiopetusta, että ei se itsessään myöskään ole mikään ratkaisu, että täytyy olla hyvää opetusta. Ja jos hyvä opetus tapahtuu verkossa ja se toimii hyvin niin mikäs siinä, ja jos on huonoa opetusta lähiopetuksena, niin sehän on ihan sietämätöntä.

Markus [00:16:28]: Sitten sellainen pieni huomio, että lähiopetustunneista, sinne pääsemisestä kilpaillaan jo tällä hetkellä pääsykokeiden muodossa.

Juhana [00:16:36]: Kyllä, joo.

Markus [00:16:37]: Seuraava kysymys. Milloin opiskelijoiden käytettävissä on videoluentoja niin paljon, että opiskelijat katsovat niistä vain parhaat arviot saaneet videot? Tässä lukee opiskelijat katsovat niistä vain TripAdvisorin yli 10 tähteä saaneet videot, mutta ymmärrämme sen pointin nimenomaan, että ne olisivat.

Juhana [00:16:56]: Siis nyt on jo niin hyvin videoita, että ei niitä kaikkia tarvitse katsoa. Kyllä puhuvia päitä maailmasta löytyy aiheesta kuin aiheesta, ja se on ihan hyvä tapa opettaa on kuratoida hyvää materiaalia. Ongelma oikeastaan tällaisessa äänestysperustaisessa valikoinnissa on se, että jos on joku yksittäinen kurssi, niin saattaa olla, että sen näkökulmaan sopii jokin toinen luento, joka on hieman huonompi paremmin, kuin joku kaikista eniten jotain peukkuja saanut luento. Eli ongelma on sama kuin minkä tahansa tiedon kanssa, että näkökulma, mistä tietoa tarkistetaan, tarkastellaan, on vähintäänkin yhtä tärkeä kuin se, että kuinka laadukasta se on.

Markus [00:17:45]: Eli pelkäät, että sinne saattaa syntyä tällaisia jonkinlaisia, miksi niitä kutsuisi, pimeitä kulmia, siis tällaisia asioita, jotka sitten olisivat tärkeitä myös ottaa mukaan, tai olisi tärkeää, että tarkastellaan siitä näkökulmasta, mutta ne eivät yllä arvioissa syystä tai toisesta yhtä korkealle, ja ne sitten tippuvat pois.

Juhana [00:18:04]: Niin, jos nyt ajatellaan, että miten asioita arvioidaan, niin yleensä hauskat ja helpot saavat helpommin hyviä arvioita, ja vaikeat ja epämääräiset vähän huonommin. Mutta saattaa olla, että jos vaikka nyt katsottaisiin joku video koulussa, joka on vähän epämääräinen ja haasteellinen, ja sitten sen jälkeen keskustellaan siitä, niin se saattaa antaa enemmän ja syvemmin jotain, kuin se, että katsotaan joku helppo ja viihdyttävä suoraan ikään kuin itsestään selvä video. Ja joskushan on hyvä katsoa myös asioita, joista on täysin vastakkaista mieltä, eli voi olla hyvää opetusta tai hyvä oppimiskokemus katsoa sellaista, josta on täysin eri mieltä.

Markus [00:18:49]: Täysin samaa mieltä tästä. Tähän liittyen vähän seuraavassa kysymyksessä tulee termi mikrokurssi. Sitä ei avata mitenkään, mutta mikrokurssi on kiinnostava käsite kokonaisuudessaan, ja niitä voisi käyttää varmasti muunkin opetuksen tukena, että olisi sellaisia pieniä lyhyitä. No, seuraava kysymys on, että milloin mikrokurssien kysyntä ylittää perinteisten opintojaksojen kysynnän?

Juhana [00:19:12]: Toivottavasti ei koskaan. Ongelma tällaisten mikroannosten kanssa on se, että kokonaisuus jää epämääräiseksi. Se on vähän sama, kuin että opiskeltaisiin twiittien perusteella, eikä lukemalla kirjoja.

Markus [00:19:30]: Tuo oli aika hyvä analogia. Twitteristäkin saa tietoa, mutta ei se ole ihan sama asia, kuin että lukisi kirjan siitä aiheesta. Eli tavallaan mikrokursseilla on paikkansa, mutta niiden paikka minun mielestäni olisi perinteisen opintojakson osana. Että siinä olisi kattona sellainen perinteinen opintojakso, joka pitää sen jotenkin järkevästi sisällään sen kokonaisuuden.

Juhana [00:19:50]: Niin, ei tuo minun mielestäni kovin kaukana ole siitä, mitä joka päivä tehdään kaikilla kursseilla, että esimerkiksi opiskelija saa itse valita, minkä kirjan lukee, tai saa itse määritellä, mikä on tavallaan jonkun harjoitustehtävän todellinen aihe tai muuta tällaista. Nehän ovat tavallaan mikro-osia siitä kokonaisuudesta.

Markus [00:20:10]: Joo, ja voidaan mikrokurssina, mikro-osina, kyllä, aivan. Seuraava kysymys on, että mikä on lähiopetukseen perustuvien tutkinto-ohjelmien tulevaisuus? Korvaantuvatko ne kenties kokonaan monimuotototeutuksilla?

Juhana [00:20:25]: Mitä sitten tässä yhteydessä monimuotototeutus tarkoittaa niin on se kysymys. Jos sitä ajatellaan sellaisena, että osa oppimisesta hankitaan vaikka työelämässä toimimisen kautta tai omien harrastusprojektien kautta, niin sellaistahan opiskelu on jo nyt, ainakin meillä. Että ei sillä ole mitään merkitystä, mistä sen tiedon ja taidon hankkii, kunhan sen hankkii.

Markus [00:20:52]: Tuo on totta. Luulen, että kysymyksellähän tavallaan haettiin sitä, että pystytäänkö jatkamaan lähiopetusta, jossa ainoastaan opetetaan luokassa, tai tuleeko sinne pakostakin, pitääkö pakostakin ottaa myös etäopiskelijoita mukaan.

Juhana [00:21:07]: Ai että se on monimuoto-opetusta?

Markus [00:21:09]: Niin minä ajattelin, että se on se monimuoto, että on sekä paikalla olevia luokassa että etänä olevia opiskelijoita.

Juhana [00:21:14]: Okei, niin no siitähän ei tule mitään, sen nyt tietävät kaikki. Jos on iso populaatio luokassa ja iso populaatio etänä, niin jompi kumpi kärsii.

Markus [00:21:24]: Joo, näin se on. Minulla juuri päättyi verkkojulkaisemisen alkeet, jossa nyt tilanteesta johtuen kaikki, jotka halusivat olla etänä, saivat olla etänä. Ja alussa käytiin läpi periaatteet, että miten kurssi toimii, ja se oli niin, että minä keskityn niihin, jotka ovat luokassa, koska ei ole mahdollista keskittyä molempiin ja tarjota yhtä hyvää molemmille, opetusta. Että joko tai. Silloin, kun oltiin kokonaan etänä, niin koin, että pystyi tarjoamaan hyvää tukea niille kyllä, jotka olivat, koska kaikki olivat etänä. Mutta nyt se valinta on tehtävä.

Juhana [00:21:56]: Mm, näin se juuri on.

Markus [00:21:59]: Että siinä tilanteessa mielestäni oikea tapa lähestyä tätä on se, että tekee tämän selväksi siinä alussa ja keskustelee mahdollisuuksista ja rajoitteista.

Juhana [00:22:08]: Jos sen haluaa sen kysymyksen tulkita näin, miten minä sen tulkitsin, että se liittyy siihen, että sitä opiskelua tehdään jossain muualla kuin vaan koulussa, niin kuin esimerkiksi toisella asteella nykyään yritetään tehdä niin periaatteessa minusta on hyvä olla joustava siihen suuntaan. Mutta pitää olla myös mahdollisuus sille, että pystyy toteuttamaan tai tekemään opintoja koulussa ihan sen takia, että jos tavallaan mentäisiin siihen, että enemmän ja enemmän opetusta menee työelämän kontolle niin se on jossain vaiheessa ihan järjetön painajainen työelämälle, että kaikki ovat opiskelemassa siellä. En näe sitä kestävänä ratkaisuna ja silloin siitä myös uupuu joku sellainen henkilö, joka tarkastelee sitä kokonaisuutta, että mikä se kokonaisuus on, mitä opiskelija tästä kaikesta saa, koska se on aina vähän onnenkantamoinen, minkälaista apua ja oppia työelämässä sitten saa.

Markus [00:23:14]: Joo, kyllä se varmasti on noin. Okei. Seuraava kysymys. Tarpeeseen oppimisen ja varaston oppimisen erot ja edut. Eli tarpeeseen oppiminen, se on selvää, silloin kun tarvitaan. Varastoon oppiminen lienee jonkinlainen yleissivistys oikeastaan, ja näiden erot ja edut.

Juhana [00:23:33]: Joskus aikaisemmin oli jo puhetta yleissivistyksestä. Sitä tarvitaan, ei voi oppia mitään, jos ei tiedä, mitä voi oppia. Yleissivistys ylipäänsä on tärkeä asia, mutta sitä ei tietenkään voi pelkästään opiskella, koska täytyy tehdä myös jotain spesifiä työtä tai täytyy käytännössä erikoistua johonkin, eli tarvitaan myös jotain vähän tarkempaa jostain asiasta tai joistain asioista. Tällä hetkellähän ainakin minun mielestäni ammattikorkeakouluopetus on etupäässä sitä tarpeeseen oppimista, ja ehkä sitä yleissivistystäkin voisi yrittää sinne jollain tavalla ympätä ja yritetäänkin ympätä, ne molemmat tukevat samaa tavoitetta ja jos tavoite olisi enemmän, että ihminen kykenee elämään arvokasta elämää, niin silloin ne molemmat ovat tärkeitä.

Markus [00:24:28]: Joo, koen kyllä, niin, varmasti se on aika paljon kiinni opettajista, tämä että kuinka paljon tavallaan panostetaan myös siihen varastoon oppimiseen jossain ammattikorkeakoulussa tietyssä tutkinnossa ja muuta. Koen, että meillä, toivon, että meillä on sitä aika paljon. Onko yliopisto sitten enemmän sellainen yleissivistävä varastoon oppiminen?

Juhana [00:24:50]: Niin. Vaikea sanoa, siis tässäkin taas varmaan että keneltä kysytään mikä on tarpeeseen ja mikä varastoon oppimista. Jos nyt ajattelisi vaikka jotain insinööriopiskelijaa, joka opettelee matematiikkaa ja fysiikkaa ja kaikkia tällaisia asioita ensimmäisinä vuosina, voisi ajatella, että se on sitä pakkopullaa, vähän sellaista varastoon oppimista. Mutta sitten taas jos opettaja arvioi sitä, niin hän ajattelee juuri päinvastoin, että se on sitä suurinta tarvetta, että ennen niiden osaamista ei pysty tekemään mitään muuta. Ja eri aloilla vielä tuo vaikuttaa eri tavalla, että me voimme esimerkiksi täällä meidän alallamme tehdä helposti niin, että me pistämme opiskelijamme vähän liian vaikeisiin projekteihin, jotta he oppivat sen, että mitä heidän kannattaisi oppia. Mutta sitten taas joillain muilla aloilla ei ole ehkä kenenkään edun mukaista se, että pistetään ihmiset taidottomina tekemään jotain.

Juhana [00:25:45]: Joo, hyvää analyysiä, näinhän se varmasti on. Jaksaako vielä kysymyksiä, näitä olisi.

Juhana [00:25:50]: No anna tulla vaan, kuinka monta sataa niitä vielä on?

Markus [00:25:52]: Tätä olisi periaatteessa seitsemän jäljellä, mutta minä aina tsekkaan jokaisen kohdalla, että otetaanko se vai eikö. Korkeintaan seitsemän, sanotaan niin. Seuraava on, että voiko sekä yksin että yhdessä oppiminen lisääntyä, vaikka perinteisen kontaktin tunnit vähenevät?

Juhana [00:26:06]: Niin siis yksin oppiminen varmasti lisääntyisi.

Markus [00:26:09]: Niin, jos on vähemmän perinteistä kontaktia, joo.

Juhana [00:26:11]: Miten ne molemmat voisivat lisääntyä, mistä se otetaan pois?

Markus [00:26:16]: Sehän tarkoittaisi, että olisi enemmän oppimista kaiken kaikkiaan, jos sekä yksin että yhdessä oppiminen lisääntyy, niin sitten oppiminen yleensäkin lisääntyy.

Juhana [00:26:24]: Minä en usko tuohon, ihan vaan sen takia, että etäily aiheuttaa sellaisen hyöty-laatusuhdekalkuloinnin, ja yleensä halutaan tehdä tavallaan tehokkaasti niin ei se voi, ei kokonaismäärä oppimista voi lisääntyä. En usko.

Markus [00:26:42]: Mutta yhdessä oppimistahan voi kyllä olla etänä varmasti yhtä paljon kuin perinteisessä kontaktissa.

Juhana [00:26:48]: Varmasti joo, ei se ihan samaa asiaa ole, jos ei puhuta sen yhdessä oppimisen laadusta niin kyllä, jos puhutaan pelkästä määrästä, niin totta kai kaiken voi vaikka tehdä jonkinlaisina ryhmä ja pari ja yms. -tehtävinä.

Markus [00:27:01]: Selvä. Seuraava. Voiko, tai mitä se vaatisi, että dialogisuus oppimisessa lisääntyisi, vaikka verkossa oppiminen lisääntyy?

Juhana [00:27:09]: Tämä on kiperä kysymys. Tavallaan yhden vastauksen annoin jo siinä, että teknologian hienovireisyys täytyisi olla ihan toisella levelillä, kuin mitä se tällä hetkellä on. Mutta en osaa sanoa, että riittäisikö sekään vielä, koska en ole koskaan sellaista teknologiaa nähnyt.

Markus [00:27:27]: Ehkä Facebookin metaverse jonain päivänä.

Juhana [00:27:29]: Niin, sinnehän me kaikki jossain vaiheessa uppoamme.

Markus [00:27:33]: Hyh, toivottavasti ei. Mutta joo. [naurahtaa 00:27:35] Niin, ja kaikkihan suhteessa, että voiko dialogisuus lisääntyä, vaikka on enemmän verkossa oppimista, niin sehän riippuu paljonko sitä dialogisuutta on ollut perinteisessä yleensäkään. Se on kimurantti kysymys, ajattelin että dialogisuus opiskelijoiden välillä, kenties, jos on satojen opiskelijoiden ryhmä, niin sittenhän sitä ei ole varmasti läsnä opetuksessa niinkään paljon, niin verkossa ehkä on helpompi järjestää, en tiedä.

Juhana [00:28:03]: Niin, nyt taas sitten herää kysymys mitä dialogisuudella tarkoitetaan. Itse tulkitsen sen niin, että se on nimenomaan inhimillistä kommunikaatiota, jossa kuuntelu on vähintään yhtä tärkeää, kuin puhuminen. Ja minun kokemukseni verkosta ja erilaisista keskustelufoorumeista on se, että dialogisuus on hyvin haasteellista etänä, ja ihan Zoom-palavereistakin niin aito dialogi on vähäisempää. Jollain tavalla se teknologia vähentää sellaisen keskustelun määrää, missä ei ihan tiedetä, minne ollaan matkalla, ja sanotaan asioita, joista ei olla ihan varmoja, ja se on mielestäni dialogin alku, että ollaan epävarmoja omasta positiosta ja kuunnellaan kaikkia.

Markus [00:28:50]: Mm, kiinnostavaa. Siis se, että kuuntelee muita, on varmasti keskeistä, mutta myös, että ollaan epävarmoja omasta positiosta. Okei, anna minä sulattelen tätä ensi jaksoon. [naurahtaa 00:29:00]

Juhana [00:29:01]: [nauraa 00:29:01] Niin, ei se välttämättä välttämätöntä ole, mutta ajattelen sellaista oppimistilannetta, jossa tavallaan löydettäisiin jotain uutta yhdessä, niin yleensä se tapahtuu niin, että kaikki näkevät, että jonkinlainen perusta on epämääräinen, ja että sille on hyvä rakentaa jotain yhteistä uutta näkemystä.

Markus [00:29:21]: Joo, tuossa on järkeä. Hyppään seuraavaan. Tässä kysymyksessä on aihe, joka itse asiassa kiinnostaa minua aika paljon, jos ollaan verkossa, niin tällainen oppimisanalytiikka kiinnostaisi aika paljon, sen mahdollisuudet. Kysymys on, että voiko tulevaisuudessa oppimisanalytiikka tunnistaa oppimisen tarpeet paremmin kuin yksikään ohjaaja?

Juhana [00:29:43]: Tähän minä kyllä vastaan, että voi. Nyt olemme siellä utopistisessa päässä tietyssä mielessä, että teknologia on aidosti ihmisen hyväksi suunniteltua ja se toimii täydellisesti, ja sitä käytetään hyvään, niin miksi ei. Että tuo on varmasti mahdollista.

Markus [00:30:03]: Joojoo, siis se on tosi kiinnostavaa, nyt tietenkin en tiedä, pitäisikö oppimisanalytiikka määritellä vähän mitä se on, minulla ei ole valmiina mitään. Mutta siis periaatteessahan se on se, että seurataan, sehän voi olla vaikka kuinka tarkkaa, jos vertaa sitä tällaiseen verkkoanalytiikkaan eli jos meillä on verkkokurssi analytiikassa voi olla, mitkä vastaukset opiskelijat yleensä saavat oikein, mitkä saavat väärin, kauanko aikaa vie tehdä jotain tehtävää verkossa, jääkö lukemaan jotain tekstiä tai aihetta pitkään vai lukeeko sen nopeasti, ja saako silti vastaukset oikein vai väärin, ja mitä kursseja on suorittamatta, mitä on suorittanut. Ja sitten oppimisanalytiikkaan voi yhdistää kaikenlaisia muita ulkoisia tietolähteitä, taustoittaa ja mihin kellonaikoihin opiskelija on siellä ja sittenhän nimenomaan meidän alalla tiedetään, että kun yhdistää mahdollisimman paljon tällaista vakoiludataa tai eri dataa, niin sieltä voi vetää aika jänniä johtopäätöksiä ja oppia jänniä juttuja niistä ihmisistä. Ohjaaja voi olla tosi hyvä ja tunnistaa tiettyjä asioita tosi hyvin tai voi olla tosi sokea tietyille asioille, riippuu ihmisestä, mutta oppimisanalytiikassa on kyllä potentiaalia johonkin sellaiseen, mihin se ihminen ei kykene, että tulisi jotain lisää siihen ainakin.

Juhana [00:31:20]: Joo, sellainen todennäköisesti joku hybridiversio olisi paras, koska tässä voidaan mennä myös tosi pahasti metsään tässä oppimisanalytiikassa, eli on myös ihan todennäköistä, että se muodostaa ihan järkyttäviä ikään kuin vääryyksiä maailmaan. Esimerkiksi juuri tuollainen, että mitataan jotenkin jonkun asian kestoa, kun opiskelee. Jos opiskelija on tietoinen siitä, että hänen ikään kuin jotenkin nopeuttaan testataan, niin sehän voi olla ihan järkyttävä suhteessa siihen, miten se vaikuttaa sitten opiskelijan toimintaan. Eli tuossa täytyisi olla todella sitten kyllä jotenkin eettisesti valveutunut, kun tällaista tehdään, ja testata tarkkaan minkälaisia pullonkauloja ja ongelmia tuottavat erilaiset mittaukset. Itse ajattelin sellaista enemmän niin kuin ei ihan lähitulevaisuuden toteutusta, jossa jonkinlainen tekoäly kykenisi lukemaan hyvin hienovaraisesti hyvin paljon pienempiä asioita, kuin jotain tuollaisia ikään kuin nyt mitattavissa olevia juttuja.

Markus [00:32:31]: Mutta molemmissa on kuitenkin tämä eettisyys hyvin tärkeässä roolissa, ja molemmissa se on se, että se, mitä mitataan, on se, mitä me saamme, tai se ohjaa toimintaa tosi paljon, että sen suhteen pitää olla varovainen. Ja vielä jos se kohde tietää, mitä mitataan tai mitä tarkastellaan, silloin vielä tarkempi pitää olla, se sitten vielä enemmän ohjaa sitä, että mitä saadaan tavallaan.

Juhana [00:32:55]: Kyllä kyllä. Tai vaikka ei tietäisikään, mutta jos sillä on jotain oletuksia siitä, jos on vaikka jotain huhuja, että mitä mitataan ja miksi, niin vaikka ne olisivat täysin vääriä niin ne vaikuttavat jollain tavalla. Eli se mittaaminen itsessään vaikuttaa, vaikka mitattaisiin ihan eri asiaa mitä joku luulee.

Markus [00:33:14]: Selvä, seuraava kysymys. Ehkä me hyppäämme tämän yli nopeasti, että milloin virtuaaliset oppimisympäristöt ovat parempia oppimispaikkoja kuin perinteiset kampukset? Emmekös me ole tätä käsitelleet, sinun näkökulmasi oli, että ei ole näkyvissä.

Juhana [00:33:29]: Niin, ei tällä hetkellä näyttäisi siltä, että näin olisi ainakaan lähitulevaisuudessa, mutta katsotaan, voihan sitä jossain vaiheessa tulla jotain uutta ja ihmeellistä ja sitten täytyy tarkistaa omaa näkemystään.

Markus [00:33:42]: Joo. Seuraava kysymys mielestäni on kiinnostava ja keskeinen, koska osittain maailma muuttuu globaalimmaksi koko ajan, vaikka osittainhan se muuttuu myös suljetummaksi, että on molempia voimia ja tahoja yhteiskunnassa. Kysymys on sellainen, että vaikka matkustaminen oppimisen takia vähenee on oppiminen kansainvälisempää, kuin aiemmin. Milloin lokaali oppimisympäristö on kokonaan globaali, mitä se vaatisi, että se on kokonaan globaali?

Juhana [00:34:10]: No ensinnäkin se vaatisi tietenkin sen, että kaikki puhuvat samaa kieltä tai että ymmärretään ja käytetään riittävällä pieteetillä jotain kieltä, jotta pystytään opettamaan myös hienovaraisia ja yksityiskohtaisempia asioita. Tällä hetkellähän englanti vähän niin kuin on sellainen, mutta kyllä se olisi iso muutos, että kaikki opettajat puhuisivat pelkästään englantia, ja että kaikki opiskelijat puhuisivat pelkästään englantia. Ja en ole ihan varma onko se esimerkiksi valtioiden etujen mukaista tai kansakuntien tai jonkun tällaisen. Onko siinäkin joku etunsa, että meillä on erilaisia kieliä ja että opetusta annetaan ihmisten äidinkielellä. Se nyt on ensimmäinen juttu. Muutenhan tuo ikään kuin on mahdollista järjestää hyvin monella eri tavalla, voidaan olla täysin etänä, voidaan tarjota kaikille ulkomaisille ilmaiset asunnot ja matkat tai mitä tahansa, kaikkea siltä väliltä. Se globaalisuus voi tapahtua monella eri tavalla, ei se välttämättä etää tarvitse, ei se välttämättä tarvitse myöskään lähiopetusta sinänsä, se voi olla mitä vaan. Ehkä sellaisia kiinnostavia juttuja voisivat olla sellaiset kahden tai kolmen tai neljän koulun ikään kuin yhdistelmiä, jossa opiskelijat voivat ikään kuin eri maissa ryhmän kautta opiskella eri asioita eri korkeakouluissa tai oppilaitoksissa. Joku sellainenhan voisi olla, sellainen olisi oikein kiinnostavaa, siinä näkisi myös sitä, että miten kulttuuri vaikuttaa siihen, mitä opetetaan, opettajatkin todennäköisesti näkisivät vähän omien rajojensa ulkopuolelle.

Markus [00:35:58]: Joo. Minusta tuntuu, että jos ajatellaan jo niitä mahdollisuuksia, mitä tällä hetkellä on nyt Zoomin ja digijuttujen suhteen, että sitä ei käytetä niin paljon, kuin voitaisiin. Vaikka joku ruotsin kielen oppiminen, jota meillä kanssa on, niin miksei, tai olisi tosi hienoa, jos siihen saisi jotain oikeasti ruotsalaista yhteistyötä, että olisikin jotain etäyhteyttä Ruotsiin. Tai me opetamme digitaalista muotoilua, niin suurin osa meidän materiaaleista on englanniksi, joten opiskelijoilla pitää olla aika hyvä englannin kielen taito, ja suurin osa meidän alamme kehityksestä tapahtuu Yhdysvalloissa Kaliforniassa, niin emmehän me ole sinne päin yhteydessä, etäyhteydessä, vaikka sekin olisi mahdollista. Kun me pyydämme firmoista puhujia, niin ne ovat aina suomalaisia firmoja. Mehän voisimme laajentaa, no jos ei Yhdysvaltoihin niin sitten Ruotsissahan on ihan uskomattomia menestystarinoita meidän alaltamme, otetaan vaikka Spotify tai joku muu, niin sekin on, että mehän voisimme olla globaalimpia, kuin mitä olemme ja hyödyntää tätä mahdollisuutta. Ja siinäkin, että jos lähestyy jotain ja kysyy ja se ei sitten toteudukaan, tai he eivät vastaa koskaan tai he kieltäytyvät, niin eihän se ole nyt oikeastaan keneltäkään pois, että voisi yrittää jotain.

Juhana [00:37:14]: Se on ihan hyvä pointti. Totta kai, tuollaista ehdottomasti kannattaisi tehdä.

Markus [00:37:21]: Eli mitä se vaatisi, sitä, että opettajat myös ajattelevat näitä mahdollisuuksia.

Juhana [00:37:26]: Se vaatisi resursseja.

Markus [00:37:27]: Se vaatisi resursseja kyllä, aikaa, sitä ei ole koskaan. Kyllä. Seuraava. Voiko opiskelijan aika ohjaajan kanssa kasvaa, vaikka lähiopetus vähenee?

Juhana [00:37:42]: Anteeksi, sanotko uudestaan?

Markus [00:37:42]: Voiko opiskelijan aika ohjaajan kanssa kasvaa, vaikka lähiopetus vähenee?

Juhana [00:37:47]: No siis periaatteellisella tasolla totta kai.

Markus [00:37:52]: Ja sitten siinä esteenä on se, että luulen, että me ainakin opettajina mielellään annamme aika paljon ohjausaikaa opiskelijoille, jos sitä aikaa vain on.

Juhana [00:38:00]: Niin.

Markus [00:38:01]: Eli se raja tulee sen opettajan ajankäytössä ja mahdollisuuksissa.

Juhana [00:38:05]: Niin, näin se juuri on. Mutta sillähän nyt ei sinänsä ole merkitystä, että ollaanko, tavallaan sen ajan näkökulmasta ei ole merkitystä ollaanko samassa huoneessa, puhelimessa vai Zoom-yhteydessä, aika kyllä kulkee eteenpäin.

Markus [00:38:26]: Joo. Tiedätkö mitä, se oli viimeinen kysymys täällä. Minä vähäsen googletin jotain tällaisia yleisiä avainsanoja tähän liittyen etukäteen ja löytyi tällaista, että Helsingin yliopisto tuntui painottavan, että siellä annetaan tulevaisuudessa laaja-alaisia oppimisen taitoja, opetus tulee tulevaisuudessa olemaan ongelmalähtöisempää ja ilmiöpohjaisempaa, ja juuri tämä, että digitalisaatio demokratisoi oppimista. Se on mielestäni hyvin kiinnostava näkökulma, siis että se on tavallaan verkkolähtöistä, demokraattisempaa ja tällaista ilmiöpohjaista. Mikä ettei, sillä on paikkansa myös sellaisella. Sitten katsoin Arenen julkaisemaa ammattikorkeakoulubarometriä, jossa puhutaan aika paljon rahoitusmallista, eli siellä on aika paljon, että mihin raha riittää, mitä sillä on mahdollista tehdä. Siellä oli sellaisia näkökulmia, kuten että koulutussektoreiden yli menevä yhteistyö lisääntyy tulevaisuudessa. Sehän voi olla tosi hyvä asia, ja sitten puhutaan jatkuvasta oppimisesta, joka on ammattikorkeakouluissa aika tärkeä, eli vauvasta vaariin ja koko ajan opitaan lisää.

Juhana [00:39:38]: Vauvoja on vähän vähemmän näkynyt täällä.

Markus [00:39:40]: [naurahtaa 00:39:41] Niitä on, vaareja joitain. [nauraa 00:39:42]

Juhana [00:39:42]: [naurahtaa 00:39:42]

Markus [00:39:44]: Joo. Ja juuri se, että yhä enemmän tarjotaan verkko-opetuksena, niin tämä on sitä tulevaisuutta varmasti. Ja sitten löytyi tämä korkeakoulujen Digivisio 2030, josta en ole ihan varma, mikä hanke se on, oletko sinä kuullut siitä? Luulen, että siitä ei ole paljoa puhuttu vielä, mutta se on kaikkien Suomen korkeakoulujen yhteinen hanke, jossa yritetään antaa nämä opetuksen resurssit, niin kuin jakaa niitä tasaisemmin. Eli mitä niiden sivuilla lukee, että haluaa avata oppimisen kansalliset tietovarannot yksilön ja yhteiskunnan käyttöön, niin se on jonkinlaista korkeakoulujen yhtenäistäminen ja resurssien jakoa ja tällaista. Mutta se on Digivisio 2030, että sinne on vielä aikaa siihen 2030-vuoteen. Ne olivat nämä kysymykset ja hiukan taustoitusta, onko mitään loppusanoja tai loppuajatuksia?

Juhana [00:40:40]: Huomaan olleeni jotenkin ehkä kyyninen kysymyksiä kohtaan, pahoittelut siitä. [naurahtaa 00:40:48] Minä tavallaan aavistin, että tästä tullaan keskustelemaan tästä etä-läsnäolon tavallaan, ja mielestäni se on väärä keskustelulähtökohta ylipäänsä. Mielestäni pitäisi lähteä siitä, että miksi me haluamme kouluttaa ihmisiä ja mikä on paras mahdollinen tapa kouluttaa ihmisiä, ja se vastaus voi olla eri aloilla ja eri aikoina täysin erilainen.

Markus [00:41:15]: Ja tähän vaikuttaa opettamisen ja oppimisen tulevaisuuteen se peruste, että miksi haluamme opettaa ja kouluttaa, niin se ohjaa sitä kyllä tietenkin.

Juhana [00:41:27]: Niin, että mikä on se pääsyy minkä takia ihmisiä ylipäänsä pitää kouluttaa, niin sekään ei varmaan ole se vastaus kaikille sama.

Markus [00:41:35]: Joo, mielestäni nuo olivat hyvät loppusanat ja kyllä minäkin arvelin, että dystopian puolelle mennään, että sinä et ole aina maailman optimistisin henkilö. [naurahtaa 00:41:45]

Juhana [00:41:45]: [naurahtaa 00:41:45]

Markus [00:41:46]: Vaikka on myös niitä utopiakuvauksia, mutta nyt meni tällä kertaa synkistelyksi, ja ensi kerralla yritämme olla positiivisempia.

Juhana [00:41:54]: Kyllä kyllä. Positive thinking.

Markus [00:41:56]: Positive thinking. Juuri näin. Kiitoksia Juhana ja kiitos kaikille kuuntelijoille.

Juhana [00:42:02]: Kiitos.

[00:42:02]: [tunnusmusiikki alkaa]

Markus [00:42:06]: Löydätte meidät Metropolian Metropodia- podcast-sarjasta, ja myös mistä nyt yleensä kuuntelet podcasteja. Lähettäkää meille palautetta, kysymyksiä ja aiheideoita osoitteeseen pedagoginhetki@metropolia.fi.

[00:42:45] [tunnusmusiikki päättyy]

[äänite päättyy]