Pedagogin hetki 7. Mitä on oppimismuotoilu?

Haastattelija 1 Markus Norenna
Puhuja 1 Hannu Turunen
Haastattelija 2 Juhana Kokkonen

[äänite alkaa]

Haastattelija 1 [00:00:09]: Tervetuloa pedagogin hetkeen, jossa keskustelemme kaikenlaisesta opettamiseen liittyvästä Metropolian digitaalisen muotoilun lehtorin näkökulmasta. Varoitus kuitenkin, että vaikka teemme tätä podcastia työaikana, niin se mitä sanomme, ei välttämättä edusta Metropolian virallista kantaa. Täällä keskustelemassa tänään minä Markus ja kollegani Juhana. Tänään meillä on myös mukana vieras, kanssamme täällä on Hannu Turunen Metropolian lehtori Puhtaat ja älykkäät ratkaisut osaamisalueelta.

Haastattelija 1 [00:00:47]: Tervetuloa Hannu. Onko jotain muuta mitä kuuntelijoiden tulisi tietää sinusta?

Puhuja 1 [00:00:53]: Kiitos vain tästä kutsusta, oli ilo ja kunnia tulla teidän podcastiin. Ja oikeastaan se lisätieto että toimin tässä Digimentorit tiimissä koordinaattorina ja muutaman vuoden olen ollut siinä mukana. Ja sitä kautta aika paljon mukana digituessa ja siihen liittyen. Mutta olen halunnut pitää koko ajan vahvasti mukana myöskin opetuksessa, että pysyy siellä kädet savessa.

Haastattelija 1 [00:01:27]: Minulla on käsitys että olet Metropolian sisällä hiukan kuin digijulkkis. Että olet aika näkyvä varmasti monelle metropolialaiselle. Sekä näistä digiklinikoista ja digiope koulutuksista?

Puhuja 1 [00:01:37]: Kyllä niitä digimentorit tosiaan kouluttaa ja koronan kautta ehkä noustiin pinnalle vielä enemmän kun tuli äkillinen digiloikka ja tukeamme tarvittiin. Ja meillä sattui olemaan teams alusta joka laajennettiin koko Metropoliaa koskevaksi. Ja edelleen toimii ja siellä on kohta 600 jäsentä. Sitä kautta kyllä tavoittaa hyvin monet metropolialaiset.

Haastattelija 1 [00:02:07]: Kutsuimme sinut kuitenkin tänne keskustelemaan oppimismuotoilusta, kun kuulin sinun puhuvan siitä toisessa yhteydessä. Minusta esityksesi ja mitä puhuit siitä, oli niin loistava, että ajattelin, että ajatuksia täytyy levittää vähän laajemminkin. Niin jos tästä oppimismuotoilusta, niin mitä Juhana sanoo, ehditkö tutustua siihen etukäteen?

Haastattelija 2 [00:02:32]: Ehdin tutustua ja olen todella kiinnostunut juttelemaan siitä ihan tietenkin sen vuoksi, kun itse olemme digitaalisen muotoilun opettajia niin näitä yhtymäkohtia. Ja toisaalta on kiinnostavaa keskustella pedagogisesta puolesta myös. Katsotaan mihin kaikkialle päädytään tänää.

Haastattelija 1 [00:02:49]: Pitäisi varmasti aloittaa ihan alkeista, perusteista. Ja miettiä mitä tämä oppimismuotoilu oikein on. Haluaako kumpi, haluaako Hannu sanoa, miten näet, mistä olemme nyt keskustelemassa?

Puhuja 1 [00:03:04]: Kaikille tietenkin löytyy erilaisia määritelmiä ja muita. Ja oppimismuotoilullekin useita eri näkökulmista. Mutta sitä voisi kuvata tällaisena, se on systemaattinen prosessi joka asettaa sen opiskelijan tai oppijan tekemisen keskiöön. Ja samalla integroi siihen jotain digitaalisia ratkaisuja pedagogisesti mielekkäällä tavalla. Niin siinä on varmasti aika monta ulottuvuutta määritelmään kiteytetty.

Haastattelija 1 [00:03:38]: Miten olet itse törmännyt tähän ja miten olet päätynyt siihen, että olet kokeillut tätä käytännössä ymmärtääkseni?

Puhuja 1 [00:03:49]: Siitä on nyt muutama vuosi aikaa kun törmäsin jossain nettihaun yhteydessä Akseli Huhtasen tekemään Verkko-oppimisen muotoilu kirjaan. Ja siellä on hyvin konkreettisesti tuotu oppimismuotoilu, siellä on työkaluja joita käyttämällä tulee otettavaksi huomioon kaikki oppimismuotoilun näkökulmat aivan itsestään. Ja totesin, että he vaikuttivat mielenkiintoisilta ja aloin soveltamaan niitä omassa opetuksessa. Ja heti täytyy sanoa, että sen olen todennut, että se ei ole mikään yht äkillinen hyppäys. Vaan että tämä on prosessi joka joudutaan iteroimaan useamman kerran että päästään vähän paremmalle tasolle. Mutta niinhän se kaikessa tekemisessä on. Että ei suoraan päästä välttämättä huipputasolle, mutta ensi askeleet kun ottaa niin suunta on valittu.

Haastattelija 2 [00:04:53]: Ainakin itselle tulee mieleen, että tuo iteratiivisuus on sellanen, jos halutaan ottaa ne opiskelijat keskiöönkin. Niin samalla lailla kuin käyttäjälähtöisessä suunnittelussa täytyy päästä testaamaan oikeilla käyttäjillä kuinka asia sujuu, ennen kuin tiedetään, mikä on hyvä ja mikä huono siinä toteutuksessa. Niin sinänsähän tuo kuulostaa järkevältäkin että sitä täytyy iteroida.

Puhuja 1 [00:05:21]: Kyllä ja tosiaan se oikeastaan tulee tähän kahteen isompaan asiaan se oppimismuotoilu vastaa. Me opettajana tiedetään se, että meidän työkuorma on välillä aika suuri ja oikeastaan tämän oman urani aikana 2000 luvulta alkaen kun olen ollut. Niin kokenut, että työmäärä on kasvanut ja se on ehkä pirstaloitunut ja on yhä enemmän eri asioita mihin pitäisi pystyä reagoimaan ja toimimaan. Ja jos pitäisi vielä opetusta kehittää, niin tuntuu, että ei minulla vain riitä aika. Niin oppimismuotoilu on yksi apuväline, joka jollain tavalla antaa valmiita työkaluja suoraan sovellettavaksi. Ja toinen iso asia tässä on se, että opettajana aina olen tottunut siihen, että se minun oppiaineeni, se on tärkeä, ne sisällöt, mitä kaikkea minun pitäisi yhdellä kurssilla käydä läpi. Niin ne helposti tulee hyvin tärkeiksi ja mitään ei voi jättää pois, koska tämä on minusta tärkeä asia. Mutta tämä oppimismuotoilu asettaakin sen oppijan keskiöön ja en näkökulmasta tarkastellaan asioita. Ja se usein tarkoittaa sitä, että kannattaa jättää jotain pois jotta se oppiminen tapahtuu laadukkaasti siinä pienemmässä määrässä.

Haastattelija 1 [00:06:49]: Tuo on kiinnostava asia, jota haluaa toistaa, että tosiaankaan ei mennä sisältö edellä, mitä kaikkea pitää opettaa. Vaan pyritään menemään oppija edellä siihen kurssiin. Mitä se oppija tarvitsee ja mitä se voi oppia mahdollisimman paljon tästä tai mahdollisimman hyvin.

Puhuja 1 [00:07:06]: Ja sitten oikeastaan tässä jos vielä ajatellaan miten tämä sijoittuu. Mehän perinteisesti, pedagogiikka on opetuksessa ollut vahvana jo, voidaan sanoa, vuosisatoja. On erilaisia pedagogisia malleja ja niitä sovellettu. Nyt viime vuosikymmeninä ehkä teknologia ja tekniikka on ottanut yhä enemmän sijaa. Ja nyt tämä kolmas näkökulma mikä tähän otetaan, niin on palvelumuotoilu ja näiden kolmen asian leikkauspisteestä löytyy oppimismuotoilu.

Haastattelija 1 [00:07:42]: Siis tarkoitat, että teknologia on keskeisessä roolissa tässä? Se kuulostaa, en tiedä, hiukan pelottavalta. Onko tässä nyt tarkoitus, että on pakko käyttää paljon uusia teknisiä apuvälineitä opetuksessaan?

Puhuja 1 [00:07:55]: Oikeastaan siinä se ei ole pelkästään teknologinen vaan siinä on myöskin prosessipuoli mukana. Oppimismuotoilussa hyödynnetään tiettyjä prosesseja jotka auttaa ja vähentää työmäärää. Mutta tekniset välineet on yksi osa sitä, millä tavalla pystymme vaikka yhteisöllisesti kirjoittamaan jotakin. Ei välttämättä olla edes kaikki samassa tilassa, mutta pystymme samaa dokumenttia työstämään ja kommentoimaan ja nähdään kuka on tehnyt mitäkin. Tämä on yksi esimerkki teknologian hyödyntämisestä.

Haastattelija 1 [00:08:34]: Hyvä esimerkki, selvästi hyödyllinen.

Haastattelija 2 [00:08:37]: Tietenkin jos haluaa teknologiaa nyt ajatella hyvin laajasti, niin kyllähän kynä ja paperikin on teknologiaa.

Haastattelija 1 [00:08:43]: Totta, mainitsit että tämä pointti, joka minulla tulee usein vastaan kun puhun pedagogiikasta eri ihmisten kanssa täällä Metropoliassa, on se, että opettajalla on hyvin rajallinen se aika valmistella opetusta. Niin millä tapaa oppimismuotoilu voisi auttaa tähän rajalliseen työaikaan?

Puhuja 1 [00:09:03]: Itse koin juuri kun tästä oppimismuotoilu työkalupakista löytyy valmiita työpohjia. Esimerkiksi lähdin siitä liikkeelle, että tein ydin[?? 00:09:19] kautta tavoite analyysin opintojaksostani jota olin pitkään jo opettanut. Mutta kuitenkin se auttoi jo minua edelleen kirkastamaan mitkä on oleellisemmat asiat oppijan näkökulmasta mihin erityisesti pitää keskittyä. Ja tämä taas, seuraava työkalupakista löytyvä työväline oli kurssirunkopohja, joka ohjasi jakamaan ne pääperiaatteet omiksi moduuleikseen ja taas se ohjasi myöskin, että siinä olisi esittely- tai orientaatiojakso ja taas lopetus- yhteenvetojakso. Ja siinä välissä on sisältöjaksot. Tämä on tietenkin monelle itsestään selvää pedagogiikassa, mutta tämä kuitenkin jotenkin edelleen jäsenti ja paransi sitä, miten opetettavan asian jaottelen. Ja mitä paremmin se on jaoteltu niin se ei näy isona kakkuna opiskelijalle, vaan opiskelija pystyy sen pienempinä palasina helpommin omaksumaan.

Haastattelija 2 [00:10:25]: Mietin tuossa, kuinkakohan lähelle tämä tulee, sinulla oli kolmijako, että palvelumuotoilu, pedagogiikka ja prosessit ja teknologia. Mutta taas esimerkiksi desing ajattelussa on sellainen pyhä kolminaisuus kuin haluttavuus, kannattavuus ja toteutettavuus. Jotka kuulostavat aika samanlaisilta, haluttavuus tarkoittaa sitä, että tässä tapauksessa opiskelija haluaa, on motivoitunut tekemään sitä. Kannattavuus tarkoittaisi tässä tapauksessa varmaan sitä, että se on opettajalla resurssitehokasta mitä tehdään. Se on hyödyllistä tehdä tietyllä tavalla, uudella suunnitellulla tavalla. Ja toteutettavuus sitä, että se on mahdollista ylipäätänsä toteuttaa. Herättääkö tuo jotain ajatuksia sinussa?

Puhuja 1 [00:11:20]: Kyllä, tässä oikeastaan löytyy myöskin tämän oppimismuotoilun taustalta vähän ehkä osittain samojakin asioita. Mutta tämä ihmisen psykologiset perustarpeet, ne kun jollain tavalla täyttyy niin silloin oppiminenkin on laadukkaampaa. Ja on neljä asiaa, mitkä on otettu esille. Psykologiset tekijät, muisti, motivaatio, tarkkaavaisuus ja emootiot. Ja kun nämä kaikki huomioidaan kokonaisuudessa, niin oppijan kaikki tarpeet tulee huomioiduksi ja oppiminen olisi sujuvaa ja laadukasta. Ne ei ihan täysin mene noihin, mitä mainitsit, mutta minusta sieltä löytyy jotain leikkauspintoja kuitenkin.

Haastattelija 1 [00:12:23]: Nuo neljähän on tosi hyviä esimerkkejä. Siellä on asioita, joita kuka tahansa voisi heti ajatella tai ottaa käyttöön kursseilla, mitä tällä hetkellä pitävät tai suunnittelevat. Tai asioita mitä on hyvä pitää mielessä, eikö ensimmäinen ollut muisti?

Puhuja 1 [00:12:40]: Kyllä muisti on yksi tärkeä elementti. Helposti ajattelemme muistia säilytyspaikkana, mutta se on paljon laajempi asia. Yleensäkin se sosiaalinen vuorovaikutus on se, missä me parhaiten opimme. Ja myöskin se, että siinä tarvitaan rakentelua. Meillä täytyy olla tietoa jota me yhdistelemme uudella tavalla. Se ei ole pelkästään säilytyspaikka se muisti, vaan se on monimutkaisempi asia.

Haastattelija 1 [00:13:23]: Entä se toinen, se oli motivaatio?

Puhuja 1 [00:13:24]: Eli motivaatio liittyy itseohjautumisteoriaan. Motivaation näkökulmasta ihminen ryhtyy toimenpiteeseen, jos psykologiset perustarpeet tulee tyydytetyiksi. Ja siinä on jaettu kolmeen osaan perustarpeet, siinä on autonomia tai omaehtoisuus, kyvykkyys kautta pystyvyys ja yhteisöllisyys kautta merkityksellisyys. Jos nämä kolme tarvetta jollain tavalla täyttyvät, niin motivaatio on hyvin voimakas. Omaehtoisuus siitä, että kokee jollain tavalla, että pystyy itse vaikuttamaan siihen, tai tehdä jotain valintoja, mitä lähden tekemään. Mitä olen kuunnellut teidän aikaisempia podcasteja teidän opinnoissa, niin tätä on minusta hyvin hyödynnetty. Heti alkuvaiheessa pystytte tarjoamaan, se ei ole niin tiukasti rajattu, että näin täytyy tehdä. Niin tämä varmasti lisää motivaatiota. Ja yksi tärkeä on kyvykkyys tai se, että jos heti tulee liian vaikeita asiota. Että opiskelija ei suoriudukaan siitä, niin sehän on heti se, mikä laskee motivaatiota. Ja itse kun fysiikkaa opetan, niin siinä joutuu aina tasapainoilemaan sen kanssa, aina pyrin alkuun laittamaan helppoja laskutehtäviä, hyvin perusasioita. Että tulee tunne, että saan jotain aikaiseksi, olen onnistunut ratkaisemaan. Se on haastava, että pystyy pienin stepein vaikeustasoa nostamaan. Jos tulee liian iso steppi, jos hakataan päätä seinään liian pitkään, niin sitten okei, minulla ei taidot riitä. Ja motivaatio laskee. Ja kolmas perustarve, yhteisöllisyys ja merkityksellisyys. Jotenkin, että kokee sen, että olemme yhteydessä toisiin ihmisiin. Se mitä minä teen niin on osa jotain laajempaa kokonaisuutta tai jaettua merkitystä tai tällasta. Niin se myöskin ylläpitää motivaatiota. Jos olisit ihan yksin tekemässä jotain, niin et välttämättä kovin pitkään jaksaisi sitä tehdä. Mutta jos on kokemus, että tällä on vaikutusta laajemminkin, niin motivaatio säilyy paremmin. Ja tämä on todella mielenkiintoinen. Motivaatiothan voidaan jakaa sisäiseen ja ulkoiseen motivaatioon ja ulkoinen motivaatio ajatellaan, että se ei ole niin, ainakaan pedagogisesti, niin hyödyllistä. Jos se saadaan se sisäinen motivaatio syttymään ja ylläpidetään sitä, niin silloin oppimista tapahtuu.

Haastattelija 2 [00:16:30]: Muistaakseni jossain oli tutkittu tätä, näitä ihmisten sisäisiä ja ulkoisia motivaatioita. Niin parhaiten pärjäsivät ne ihmiset joilla oli pelkästään sisäisiä motivaatiota. Se että oli sekä että, niin ei parantanut vaan huononsi lopputulosta.

Puhuja 1 [00:16:47]: Sitä on tosiaan tutkittu, että motivaatiota on monenlaista. Ne voivat olla lyhytkestoisempia ja joku pakko voi lyhytkestoisesti olla. Mutta tosiaan kuten mainitsit, niin pitkäkestoisesti sisäinen motivaatio on se, mikä on paras tilanne. Ja tämä oppimismuotoilu työkalu pyrkii luomaan sellaiset olosuhteet, että nämä kolme perustarvetta tulisivat tyydytetyiksi.

Haastattelija 1 [00:17:18]: Sitten tuossa oli tarkkaavaisuus, eikö ollutkin yksi näistä?

Puhuja 1 [00:17:24]: Kyllä, tarkkaavaisuus on yksi tekijä myös. Jos ajattelemme, että motivaatio käynnistää oppimisen ja muistissa taas prosessoidaan sitä opittavaa asiaa, niin tarkkaavaisuus on vähän kuin suppilo, joka jollain tavalla ohjaa tarkkaavaisuutta sen opittavan aineksen ja muistin välillä. Se suuntaa ne ajatuksemme siihen tärkeisiin asioihin ja suodattaa vähemmän tärkeää pois. Ja siinä on taas sellaisia näkökulmia, että meillä helposti ihmisellä tarkkaavaisuus suuntautuu oppimisen kannalta epäoleellisiin asioihin hyvin helposti. Kaikki mikä liikkuu tai missä on värejä tai muuta, niin se herättää meidän kiinnostuksen. Tai joku ääni tai muu. Ja jos sitä ilmenee sellaisessa tilanteessa missä meidän tarkkaavaisuutemme pitäisi olla keskittyneenä johonkin muuhun, niin se häiritsee silloin tarkkaavaisuutta. Ja jossain tilanteissa siitä, on kun tarkkaavaisuus, se pyrkii jollain tavalla suodattamaan mutkikkaita asioita. Ja yksityiskohtia pois. Jossain tilanteissa se ei välttämättä toimi oikeaan suuntaan. Mutta pääsääntöisesti pyrittäisiin välttämään turhia huomioita herättäviä asioita. Jos ajatellaan jotain oppimisympäristöä, niin jos siellä vilkkuu sivuilla jotain valoja tai ääniä tulee tai muuta. Niin se kaikki häiritsee sitä oppimista.

Haastattelija 2 [00:19:21]: Tämä on varmasti nykymaailmassa ylipäätänsä haasteellinen kohta. Koska vaikka tekisit kuinka tarkkaan oman oppimisympäristön, niin on parikymmentä muuta laitetta ympärillä jotka saattavat häiritä tarkkaavaisuutta.

Puhuja 1 [00:19:37]: Se on ihan totta. Tämä meidän nykyteknologinen yhteiskunta ja laitteet on kyllä oma haasteensa. Ja niitä pitää vain osata laittaa hiljaisella ja pois hälytykset ja muut ilmoitukset.

Haastattelija 1 [00:19:59]: Minulla oli tähän liittyen tarkkaavaisuuteen yksi ehkä hiukan hassu kokeilu kerran, tai teimme sen kaksi kertaa yhdellä kurssilla, jossa minulla oli hiukan pidempi luento aamupäivällä. Joka vaati tarkkaavaisuutta. Ja kun nämä psykologiset teoriat menee sillä tavalla, että ihminen pystyy noin kaksikymmentä minuuttia keskittymään yhteen asiaan kerrallaan vaikka kuinka yrittää. Ja sen jälkeen keskittyminen herpaantuu. Niin meillä herätyskello, olisiko se ollut 22 minuutin välein, sanoin piip piip koko luennon ajan. Aina kun se sanoi piip piip niin nousimme, teimme muutaman jumppaliikkeen, nollattiin tilanne ja katsottiin, että olemme tässä menossa ja nyt jatkamme. Ja tämä sai suurta kiitosta opiskelijoilta, kummallista kyllä. Olin aika epävarma tämän koko kokeilun suhteen. Mutta opiskelijat olivat sitä mieltä että se oli todella hyvä.

Puhuja 1 [00:20:48]: Tuo on ihan totta, tosiaan tarkkaavaisuudella on raja, kuinka kauan jaksamme keskittyä. Ja 15-20 minuuttia on tällaisessa liveluennossa. Ja jos ajattelemme digitaalista oppimisympäristöä missä on mahdollisesti videoita, ja siinä ei ole sitä läsnäoloa. Niin se on jopa pienempi, puhutaan jopa muutamasta minuutista, kolmesta viiteen minuuttiin videopätkät. Että niitä vielä jaksetaan katsoa. Ja ilmeisesti suuntaus on näillä nuoremmilla sukupolvilla, se menee yhä lyhyemmäksi. Alkaa tuleman TikTok sukupolvea, niin se on kohta enää minuutin verran mihin ne jaksavat keskittyä. Se pitää ottaa huomioon kun tällaista materiaalia rakentaa, että ei ole järkevää jotain oppituntia koko tunnin mittaista oppituntia pistää verkkoon jakoon. Mieluummin pätkii sen pienemmiksi palasiksi.

Haastattelija 2 [00:21:48]: Fysiikka on onneksi lyhyttä ja jämptiä, sitä voi sanoa ihan muutamalla kirjaimella.

Puhuja 1 [00:21:55]: Kyllä siinä on oma pointtinsa se, mutta ne pitää monesti sisällään niin paljon. Sen avaaminen vaatii enemmän. Mutta on totta, että fysiikassa olen hyödyntänyt, että olen tehnyt, joku fysiikan käsite. Niin olen siitä pelkästään tehnyt lyhyen videotallenteen, jossa olen avannut sitä. Ja kun ajattelee oppituntitilannetta, niin siinä, se tarkkaavaisuus herpaantuu. Se vaatii aina jonkun uuden virikkeen, että saisi taas takaisin sen tarkkaavaisuuden. Itse olen, jos niissä tilanteissa, missä minulla on oppitunteja. Niin olen käyttänyt aikaisemmin kun olin vielä livenä, niin minulla oli klikkerit, äänestyslaitteet. Opetin jonkun asian, ehkä siihen meni 20 minuuttia. Sitten laitoin monivalintakysymyksen, jossa opiskelijat, heille tarjottiin vastausvaihtoehtoja, fysiikassa on paljon vääriä ennakkokäsityksiä, niin niitä on hyvä tarjota sinne. Ja äänestetään anonyymisti ja katsotaan kuinka paljon on opittu. Ja tämä toimii hyvänä virikkeenä taas mistä keskustellaan, kun nähdään, että jakauma oli tällainen ja suurin osa vastasi näin. Ja taas on hyvä siirtyä uuteen asiaan. Näitä löytyy keinoja. Ja nyt etäaikana olen tehnyt ihan testin, forms testin tai vastaavan, jonka olen laittanut. Anonyymisti vastattu ja jaettu jakaumaa ja sillä tavalla nähty toisaalta minä, että kuinka moni on mukana, tarvitseeko kerrata asiaa vielä. Ja myöskin opiskelijat ovat pitäneet sitä hyvänä, pystyy peilaamaan suhteessa muihin, kuinka, miten sijoitun tässä. On hiukan pientä pelillisyyttäkin siinä. Ja siinä on tärkeää anonyymiys, että ne aidosti vastaavat sen, mitä ne. Joskus kokeilin, että chatissa laitoin vaihtoehtoja, käykää tykkäämässä. Mutta siitä näkyy se, kuka on tykänny, niin se alkoi ohjaamaan. Joku auktoriteetti joka tunnetaan, hän varmaan osaa tätä asiaa. Se vastasi noin, niin minäkin vastaan noin.

Haastattelija 1 [00:24:15]: Näistä psykologisista tarpeista, jäikö meillä vielä emootiot käsittelemättä? Onko siitä vielä jotain sanottavaa?

Puhuja 1 [00:24:23]: Kyllä, se liittyy oikeastaan siihen, ajatteluun, tai voidaan jakaa kahteen tapaan tai systeemiin. On nopeata, intuitiivista ajattelua joka liittyy pakenemistilanteeseen, tai äkkiä reagoimistilanteeseen. Ja sitten on hidasta, tietoista ajattelua. Jota vaaditaan kun on vähän mutkikkaammista asioista kysymys. Nopea on luonteva meille ja se syntyy helposti. Mutta hidas, tietoinen, se vaatii ponnisteluja. Ja jotta se onnistuu, niin siinä nämä emootiot liittyy ehkä siihen sillä tavalla, että meidän täytyy kokea turvalliseksi se tilanne. Juuri tämä, että ei ole rankaisun pelkoa siinä tilanteessa. Tai ei pelätä, että voin sanoa väärin asian, uskalletaan heittäytyä siihen. Se turvassa oleminen on tärkeä asia, että pystytään tätä mutkikkaampaa ajattelua tekemään. Psykologinen turvallisuus pitäisi jollain tavalla taata.

Haastattelija 1 [00:25:49]: Se ei olekaan aina helppoa. Tai toivottavasti on. Jotenkin saa sen rakennettua.

Puhuja 1 [00:25:56]: Se ei ole helppoa ja vaikka kuinka sanoo, että ei ole vääriä kysymyksiä, ei ole tyhmiä kysymyksiä ja kysykää, sitä varten täällä ollaan, että jos teille tulee kysymyksiä, niin kysykää. Niin silti sieltä jää kysymyksiä tekemättä. Mutta itse olen käyttänyt, tarjonnut siihen mahdollisuuden, että oppitunnin lopuksi no exit tiketti. Pistänyt taas kyselyn formsilla, jossa on anonyymisti vastattu. Siinä on hiukan peilattu mitä opin tänään, ja jäikö jotain kysyttävää. Niin olen huomannut sen, että vaikka olen oppitunnin lopuksi kysynyt, että onko jolla kulla jotain kysyttävää. Ei ole tullut. Minulle on jäänyt tunne, että kaikki on ymmärretty. Mutta tämän kyselyn jälkeen sieltä on tullutkin moneltakin yllättäviäkin kysymyksiä joihin on voinut palata. Tämä on yksi digitaalinen väline, jolla tuodaan turvallisuus. Kun se on anonyymi, siellä uskalletaan kysyä sellaista mitä ei julkisesti uskallettu.

Haastattelija 1 [00:26:59]: Todella hyvä idea, täytyy ottaa itsekin käyttöön exit tiketti. Se on, luokassa ehkä sen turvallisen ympäristön luominen on jollain tapaa helpompaa, koska voi viestiä tai näkee kehonliikkeet ja muut. Mutta verkkokurssissa tai etäopetuksessa se on kyllä huomattavasti vaikeampaa rakentaa se ympäristö. Niin kaikki tiedon kerääminen ja anonyymi mahdollisuus kommentoida ja saada käsitys opiskelijoista, niin tämä on hyvä työkalu.

Haastattelija 2 [00:27:24]: Tuntuu, että se on myös yhteydessä yhteenkuuluvuuden tunteeseen tai yhteisöllisyyteen. Sitä kautta, että jos se on kunnossa niin tuokin todennäköisesti on kunnossa. Ne tulee käsi kädessä.

Puhuja 1 [00:27:37]: Kyllä nämä kaikki on sellaisia, ne eivät ole irrallisia. Ne on kuin verkosto, kaikki vaikuttaa kaikkeen.

Haastattelija 1 [00:27:45]: Eli tässä oppimismuotoilussa siis opiskelija ja opiskelijan oppiminen nostetaan keskiöön ja koko kurssi rakennetaan [?? 00:27:54] lähtöisesti. Miten, ihan hassu ajatus, että miten sitä oikeastaan voi oppia tuntemaan asiakkaansa, opiskelijan. Meillä on palvelumuotoilussa kuitenkin erilaisia työkaluja, kuten että käydään tarkkailemassa asiakkaita ja katsomassa prosessia ja muuta. Onko tässä oppimismuotoilussa mitään siihen liittyvää?

Puhuja 1 [00:28:13]: Tässä, se lähtee oikeastaan, se ensimmäinen työpohja on kohderyhmäpohja. Jossa katsotaan kolme pääkohtaa, kurssin pääteemat ja miksi aihe olisi relevantti juuri tässä tilanteessa. Ja sitten katsotaan erilaisia mahdollisia kohderyhmiä ja mietitään mikä niitä motivoi ja mikä voisi olla vaikeata niille. Ja tässä pyritään käyttämään monia menetelmiä. Yksi varmaan paras tapa on se, että oikeasti kysytään näiltä kohderyhmän henkilöiltä. Ja itse opettajana kun opettaa samaa kurssia vuodesta toiseen, niin aina sen edellisen vuosikurssin opiskelijoilta. Minulla on palautekysely, missä kyselen, mikä on toiminut ja mitä pitäisi kehittää. Ja sitä kautta tulee hyvää palautetta. Ja muutenkin se ei ole pelkästään, minulla on koko ajan se, haluan viestittää opiskelijoille että olen kiinnostunut siitä oppivatko he asioita. Ja että ne matalalla kynnyksellä ilmaisisivat, jos joku asia ei toimi, niin me voidaan sitä lennossakin muuttaa. Mutta toki seuraavalla kerralla sen pystyy ottamaan huomioon jo varsinaisessa kurssin suunnittelussa.

Haastattelija 2 [00:29:39]: Itselle tuli tuosta mieleen desing prosessit, joita me nyt täällä omalla puolella käytämme. Niissä aika vahvasti yritetään ottaa asianosaiset koko prosessiin mukaan, mikä tässä tapauksessa tarkoittaisi sitä, että opiskelijat tulisivat tekemään sen kurssin. Ja tekisivät sinun kanssasi sen kaiken materiaalin ja vielä jollain tavalla se lopputuotoskin olisin yhdessä kaikin puolin tehty. Onko sinulla tuollaisia kokeiluja ollu, että olisit ottanut radikaalisti vielä enemmän mukaan niitä opiskelijoita?

Puhuja 1 [00:30:17]: Kyllä, tuo olisi yksi lisäpuoli. Siinä on ollut yksi tietty osa-alue yhdellä kurssilla. Minulla on ollut, ne opiskelijat ovat valinneet tietyn aihepiirin ja pienryhmissä perehtyneet siihen ja sillä ajatuksella, että he tekevät siitä esityksen, missä he opettavat sen asian muille. Mutta tämä on ollut vain yksi pieni osa kurssia. Mutta miksi ei sitä voisi laajentaa, siinä ehkä tulee se vastaan, että se vie, juuri tämä ajankäytöllinen puoli. Ja tietyt asiat kuitenkin fysiikassa on sellaisia, että ei ole valmiuksia kaikilla lähteä sitä tekemään ilman vahvempaa opettajan tukea. Mutta sanoisin että edistyneimpien kohdalla tämä voisi toimia. Vähän eriyttävänä opetusmetodina.

Haastattelija 1 [00:31:21]: Onko tässä mitä vielä, tähän liittyvää, mitä kannattaa huomioida prosessissa jos joku kiinnostuu ja haluaa ottaa käyttöön tämän?

Puhuja 1 [00:31:30]: Se mikä minulla on ollut tässä hiukan puute ja mikä kuitenkin vahvasti liittyy oppimismuotoiluun niin on yhteisöllisyys ja se, että se olisi hedelmällistä, että tässä koko prosessissa olisi useampi henkilö joka sitä tekisi. Siinä tulisi vuoropuhelua ja vaihtelua ja olen, kun olen ainut fysiikan opettaja meidän osaamisalueella. Niin siinä on hiukan ollut puutetta, kenen kanssa sitä kehittelisi. Mutta olen kuullut, että se on todella hedelmällistä ollut monessa tilanteessa. Ja olen ymmärtäny, että tekin esimerkiksi, te teette yhteistoteutuksia. Se on vahvasti mukana tässä oppimismuotoilussa.

Haastattelija 1 [00:32:20]: Kyllä, olemme kokeneet, että yhteisopettajuus on ollut todella hyvä meille silloin kun se toteutuu. Mutta onhan se, me jaamme kyllä kokemuksia keskenämme paljon ja kysymme neuvoa ja muuta. Mutta kun kursseille kuitenkin resurssoidaan yleensä vain, usein vain yksi opettaja, niin se on vaikea saada siihen yhteisopettajuutta. Toki on joitakin suurempia kurssikokonaisuuksia, joissa on useita opettajia. Tai minulla on myös sama, että olen ainoa meistä joka opettaa näitä teknisempiä aineita, verkko-ohjelmointia. Niin silloin on myös vaikea saada palautetta muilta, koska ne on enemmän muotoiluopettajia. Ja minulla on tekninen puoli.

Haastattelija 2 [00:32:59]: Se on varmaan juuri se, että kuitenkin se substanssi jota opetetaan vaikuttaa niin paljon muotoon, siihen mikä on järkevää. Kuten juuri sanoit, jos opiskelijoilla ei ole valmiuksia opettaa joitain asioita, ne on niin vaativia. Niin se on eri tilanne kuin taas meillä suurin osa asioista on kohtuullisen maalaisjärjellä ymmärrettävää. Niin voimme hyvin isojakin kokonaisuuksia periaatteessa pistää opiskelijoiden harteille ja vain korjata jos se menee jotenkin väärin.

Puhuja 1 [00:33:27]: Kyllä tässä on varmasti eri oppiaineilla ja aiheilla eroa, että mitä kaikkea pystyy toteuttamaan. Ja se on oikeastaan opetuksen suola, ettei löydy yhtä oikeaa totuutta vaan joutuu soveltamaan ja on mahdollista kokeilla ja sitä kautta kehittää omaa opetusta.

Haastattelija 1 [00:33:48]: Niin että vaikka oppimismuotoilu on, mikä se sana on, kehys, framework, miten toimia, malli sille miten toimia. Niin tässä on kuitenkin tilaa reagoida ja improvisoida ja muuttaa samalla, vai tulkitsinko oikein?

Puhuja 1 [00:34:06]: Kyllä ehdottomasti näin. Tämä tarjoaa strukturoituja työkaluja jotka sitä prosessia, kehitysprosessia jollain tavalla nopeuttaa. Mutta sinulla säilyy vapaus toimia eri tavallakin ja huomioida niitä erityispiirteitä mitä siinä sinun tapauksessasi on.

Haastattelija 2 [00:34:30]: Ainakin jos itse ajattelen muotoiluprosesseja, muotoilussakin on paljon erilaisia prosesseja, piirreltyjä kaavioita miten asiat menee. Todellisuushan on se, että ei se ikinä mene sillä tavalla. Se menee ihan miten sattuu ja varsinkin mitä taitavampi muotoilija on niin sitä vähemmän se ehkä toteuttaa jotain tiettyä prosessia. Vaan tekee sitä mikä juuri sillä hetkellä on kaikista oleellisinta ja tärkeintä. Niin se on varmaan tässäkin, itsekin kun katsoin hiukan noita oppimismuotoilun materiaaleja. Siinä tuli hiukan työkalulähtöisyys ja lineaarisuus jollain tavalla. Ne on aika vahvasti siellä. Mutta se toki varmaan on siinä alkuvaiheessa tärkeää, että ne onkin.

Puhuja 1 [00:35:14]: Kyllä, jos ajatellaan että meilläkin meidän osaamisalueella opsia uudistettiin. Niin siinä käynnistyi pienimuotoisesti, että näitä työkaluja hyödynnettiin. Kun sieltä löytyy ihan ajankäyttöönkin liittyen työkaluja. Pystyt arvioimaan, jos annan tällaisen tehtävän, niin kuinka paljon siihen opiskelijalta menee aikaa. Se, että ei tule liikaa vaadittua. Ja sitten mikä täällä on myöskin hyvä, niin tällä on niin sanotut tarkistuslista. Kun olet rakentanut kurssin niin voit käydä läpi, tällasen vähän kuin laadun näkökulmasta, kuinka hyvin minun kurssillani toteutuu tämä joku tietty asia. Esimerkiksi psykologian tarkistuslistasta, siellä on tiettyjä asioita, voiko opiskelija valita suoritusmuodon itselleen sopivimman elementin mukaisesti. Miten he ovat yhteydessä toisiin opiskelijoihin. Ja arvioidaan yhdestä viiteen asteikolla, niin siitä saa kuvaa että nämä asiat minulla on hyvin, mutta ehkä seuraavalla kerralla kannattaisi näihin asioihin keskittyä, että tämä menee vielä paremmaksi. Siellä on käytettävyydelle oma tarkistuslista ja teknisen toteutuksen tarkistuslista. Ne on hyviä jo olemassa olevan kurssin tarkistuksia. Mutta jos kehittää jotain, niin varmistaa, että kaikki on otettu huomioon.

Haastattelija 1 [00:36:47]: Jäin miettimään vielä ihan käytännön ohjeistusta jos joku kuuntelee tätä ja kiinnostuu, haluaa käyttää näitä työkaluja ja tarkistuslistoja ja muuta. Niin onko paras tapa saada ne käyttöönsä ja löytää ihan Google?

Puhuja 1 [00:36:59]: Kyllä Googlella löytyy oppimismuotoilu ja Akseli Huhtanen. Sieltä varmasti Google vie perille. Ja meillä on tuolla digiklinikalla nämä myöskin jaossa. Ja myöskin meidän digiope kaksi koulutuksessa on näitä jaettu. Jos sinne ilmaantuu tai sinne ilmestyy, niin sieltä löytyy. Ja tässä on viime aikoina tullut ihan tuorettakin materiaalia. Laurea ammattikorkeakoulusta Tuija Marstio on tehnyt teoksen, jossa kerää yhteen mitä tästä oppimismuotoilussa tällä hetkellä tiedetään. Sen nimi on Pedagogista uudistumista oppimisen muotoilun avulla. Siinä on myöskin tapausesimerkkejä miten eri aloilla sitä on hyödynnetty. Se löytyy myös kun laittaa Tuija Marstio ja Pedagogista uudistumista oppimisen muotoilun avulla.

Haastattelija 1 [00:38:04]: Kyllä, taisin löytää sen julkaisun ihan vain etsimällä oppimismuotoilua, niin se oli siellä ensimmäisten kymmenen osuman joukossa sekin. Onko tässä vielä jotain, mitä tarvitsee tietää oppimismuotoilusta, tai keskeistä, mitä pitäisi sanoa?

Puhuja 1 [00:38:22]: En oikeastaan muuta. Olen itse ollut aina oppimisen kehittäjä, kokeillut uusia asioita. Ja tämä minusta on edelleen tuonut linjakkuutta opetukseeni ja antanut uusia työkaluja. Mutta aina täytyy muistaa, että on armollinen itselleen ja ei lähde liian isoa kakkua haukkaamaan kerralla. Ja on välillä vaikeaa, että sietää sitä, että tiedän että tuo osio kurssissani ei ole nyt paras mahdollinen. Mutta koska minulla ei ole nyt resurssia siihen, niin minun täytyy vain hyväksyä se. Ja keskityn nyt tämän asian kehittämiseen ja mahdollisesti seuraavalla kerralla on tämän toisen vuoro. Pienin askelin kun lähtee, niin sillä pääsee kuitenkin pidemmässä juoksussa eteenpäin.

Haastattelija 2 [00:39:17]: Tuo on nerokas neuvo. Sitä pitäisi itsekin välillä muistaa.

Haastattelija 1 [00:39:23]: Onko Juhana loppusanoja, sinä tutustuit tähän nyt? Jäikö sinulla mieleen vielä jotain, kiinnostaako kokonaisuus, mitä ajatuksia herätti?

Haastattelija 2 [00:39:32]: Ihan todella kiinnostava. En tiedä, vaikea arvioida mitä tuolta kannattaisi ottaa varsinaisesti itselle käyttöön tällä hetkellä. Mutta uskon, että on todella hyvä, jos ei esimerkiksi palvelumuotoilu tai muotoiluajattelu ja tällaiset ole tuttuja entuudestaan. Niin uskoisin, että tällä voi aika paljon saada lisää oman opetuksen suunnitteluun.

Haastattelija 1 [00:40:02]: Olen ihan varma, että tämä antaa kaikille jotka siihen perehtyy, ajattelemisen aihetta. Ja tulee ideoita omiin kursseihin. Uskon että se on hyvin käytettyä aikaa, jos tähän hiukan tutustuu.

Puhuja 1 [00:40:16]: Ja mekin teimme tätä sillä tavalla, että jos joku tästä innostuu, niin otetaan pieni porukka. Ja yhteisesti luettiin verkko-oppimisen muotoilu kirjasta tietyt sivut. Ja sitten meillä oli online tapaaminen missä keskustelimme mitä ajatuksia se herätti. Ja sillä tavalla pääsee hiukan syvällisemmin siihen sisälle. Ettei se ole pelkästään sitä, että otan sieltä nyt jokun word-pohjan ja alan täyttämään sitä. Vaan että siihen tulee hiukan peilattua ja mietittyä ja ajateltua, miten oikeasti minun opetukseni suunnitella.

Haastattelija 1 [00:40:52]: Hyvä idea, hyvä ehdotus, lukupiiri tähän liittyen, opiskelupiiri. Hei, kiitos Hannu todella paljon kun tulit vieraaksi tänne meille.

Puhuja 1 [00:41:02]: Kiitos, oli ilo olla tässä mukana, olen kuullut, että teillä on kuuluisuutta saanut podcasti. Ja nyt pääsin itse mukaan.

Haastattelija 2 [00:41:14]: Kiitos.

Haastattelija 1 [00:41:14]: Hienoa, hauskaa kun olit ja kiitos myös kaikille kuuntelijoille. Löydät meidät Metropolian Metropodia podcast sarjasta. Ja myös mistä nyt yleensä kuuntelet podcasteja. Lähettäkää meille palautetta, kysymyksiä ja aiheideoita osoitteeseen pedagoginhetki at metropolia piste fi.

[äänite päättyy]

[äänite päättyy]