Perehdytyksen uudet tuulet työllisyyspalveluissa 3: Työarjessa oppiminen

[alkumusiikki]

Outi Pyrhönen: Tervetuloa kuuntelemaan Perehdytyksen uudet tuulet työllisyyspalveluissa podcast-sarjaa. Tässä sarjassa astumme askeleen lähemmäs tulevaisuuden työelämää, jossa perehdytys on avainasemassa onnistuneen työuran rakentamisessa. Vantaan ja Keravan työllisyyspalveluissa on tehty mittavaa työtä sen varmistamiseksi, että perehdytys on kokonaisvaltaista ja tukee työntekijöiden menestystä. Tämä sarja valottaa, miten organisaatioon ja työtehtäviin perehdyttäminen on nostettu uudelle tasolle. Miten sitouttaminen on otettu huomioon ja mikä rooli yksilöllisellä sekä jatkuvalla oppimisella on tässä kaikessa?

Ole valmiina sukeltamaan perehdytyksen uusiin tuuliin työllisyyspalveluissa ja saamaan arvokkaita oivalluksia siitä, miten voimme kaikki oppia ja kehittyä paremmiksi ammattilaisiksi. Tule mukaan kuulemaan, miten perehdytys voi olla avain menestyksekkääseen työuraan.

Mari Virtanen: Tässä perehdytyksen uudet tuulet työllisyyspalveluissa sarjan aikaisemmin jaksoissa, niin teidän kanssa on puhuttu hyvästä perehdytyksestä ja uudenlaisista perehdytyskäytänteistä. Niiden yhteydessä on puhuttu vuorovaikutuksesta, sitouttamisesta ja motivaation merkityksistä ja perehtymisprosessiin liittyvistä tehtävistä ja henkilöstön erilaisista rooleista vähän ja tässä jaksossa mennään ehkä askeleen vähän kauemmas taii eri suuntaan, ehkä vähän ja pureudumme erityisesti jatkuvaan oppimiseen ja työarjessa oppimisen teemaan. Keskustelemassa mun kanssa täällä ovat

Kirsi Tuovinen: Kirsi Tuovinen, hankeasiantuntija työllisyyspalveluista.

Mirka Jokela: Ja Mirka Jokela, palveluesihenkilö työllisyyspalveluista.

Mari Virtanen: Ja minä olen Mari Lehtori Virtanen Metropolia Ammattikorkeakoulusta. Ja olen tässä teijän kanssa sen tähden, että oon ollu mukana toteuttamassa tota teidän perehdytysvalmennuksen teknistä osaa ja pedagogista osaa sinne Moodle-alustalle ja on ollut ilo seurata teidän työskentelyä pitkin matkaa tässä vuosien varrella ootte tehnyt uraauurtavaa hienoa työtä. Mutta tänään tota tai tässä jaksossa erityisesti puhutaan tästä, niin kuin työarjessa tapahtuvasta jatkuvasta oppimisesta ja siitä kaikesta mitä siihen liittyy. Ja tää on mulle erityisen mieleinen teema opettajan näkökulmasta ja mulla on tähän kun suosikkilähteitä aina laittaa, että et mistä lähdetään liikkeelle. Ja yks näistä mun suosikeista on Opetushallituksen (2019) tämmönen Osaaminen 2035- raportti, jossa kuvataan aika tarkasti sellaisia työelämävalmiuksia ja geneerisiä osaamisia mitä jokaisen meidän pitäisi työelämässä vuonna 2035 osata. Ja mielummin varmaan vähän aikasemminkin jo. Mä nostin tohon kärkeen niitä geneerisiä top 10: kestävän kehityksen periaatteiden tuntemus, vuorovaikutus, viestintä ja kommunikointitaidot, ongelmanratkaisutaidot, luovuus, oppimiskyky, monikulttuurisuustaidot, kokonaisuuksien hallinta, itseohjautuvuus, eettisyys, tiedonhallinta ja analysointitaidot. Ja osaa näistä teemoista ollaan sivuttu noissa edellisissä jaksoissa, mutta minkälaisia ajatuksia tuosta geneerisen osaamisen listasta nousee erityisesti suhteessa Vantaan ja Keravan työllisyyspalvelujen jatkuvaan työarjessa oppimisen strategiaan?

Että siellä on paljon tollaisia niin kun ei ihan siihen substanssi- tai asiantuntijaosaamisen sisältöön liittyviä. On paljon laajempia asioita. Miten ootte tätä ajatellu?

Mirka Jokela:Moniki herätti silleen et oikeestaan siel oli semmosii mitä mitä meillä on nytkin jo tärkeitä, mutta varmaan mikä on nyt jo tosi iso osa ja tulee varmasti jatkossa vielä olemaan tärkeämpi on tuo maahanmuuttajateema. Tälläkin hetkellä meidän asiakaskunnasta iso osa on maahanmuuttajataustaisia ja meillä on niinku monikielisyys on arkea ja ylipäätään niin kuin jos ajattelee mitä meidän asiakkaat, mitä heidän tavoitteenaan on, niin se maahanmuuttajuus ja kielitaito näyttäytyy siinä tosi merkittävänä osana. Ja niin jos ajattelee nyt ihan yhteiskunnallisesti, niin sellaisten kansainvälisten osaajien houkuttelu Suomeen on on ihan koko Suomen tasolla tosi tärkeää ja Vantaalla ja Keravalla myös. Niin se nousi nyt itelle ainakin sieltä yhtenä tosi, mihin ollaan havahduttu jo nyt kyllä ja mikä on meidän arkea.

Mari Virtanen:Nyt kun tuohon on havahduttu, niin onko konkreettisia suunnitelmia tai ajatuksia jo siitä, että miten sitä käytännössä vaikka tämän perehtymisprosessin yhteydessä voidaan tukea heitä? Kun tarve on, niin onko ajatuksia siitä, et miten?

Mirka Jokela: Siinä nykyisessä perehdytysohjelmassa on jo jotain. Meillä on ihan sellainen oma moduuli, ikään kuin vähän niinku tähän teemaan liittyen nyt siellä on. Esimerkiksi meidän näkökulmasta on tärkeää osata esimerkiksi oleskelulupa- asioita ja sit siellä on tulkkausasioita ja sen semmosia. Mutta mutta. Tää on varmaan semmonen semmonen aihe, josta nimenomaan tän jatkuvan osaamisen kehittämisen teemasta tarvittais vielä lisää, että me saatais meidän työntekijöille lisää työkaluja rakentaa erilaisia etenemispolkuja meidän asiakkaille ja saada kun meidän työntekijät sais vähän työvälineitä ikään kuin tähän teemaan liittyen.

Kirsi Tuovinen: Ja kyllä, ja vaikka meillä on erikseen kotoutuja- ja vieraskielisten tiimit, niin meillä kuitenkin on vieraskielisiä asiakkaita kaikissa tiimeissä.

Mirka Jokela: Ja se itse asiassa on tuottaakin pikkasen ehkä sen haasteen, että sille kotoutumisajalle on kyl paljon palveluita, aika selkeät palvelupolut, mut sit kun se kotoutumisaika on ohi, niin sen jälkeen sitten ikään kuin ne tarpeet ne muuttuu pikkasen ehkä sillä asiakaskunnalla, mutta nei ei välttämättä ole yhtään sen vähäisempiä, et se kielitaidon taso voi olla silti edelleen heikko ja se on kuitenkin ihan julkisesti, tutkimusten mukaan tunnustettu tosiasia, että maahanmuuttajataustaisilla työllistyminen on hankalampaa kuin kantaväestöllä, ni se on semmonen tärkeä strateginenkin kulma ehkä silleen jos ajattelee organisaation kannalta.

Mari Virtanen: Edellyttääkö se teidän asiantuntijoilta jotain, että se asiakaskunta on niin monikulttuurista?

Mirka Jokela: No se vaikuttaa ihan niinku siihen asiointiin, sinänsä, että meillä esimerkiksi neuvontapalveluissa on sellaista kasvokkaista neuvontaa, niin tarvitaan ihan. Meillä on tosi, meillä on kyllä uudistumassa meidän asiakastietojärjestelmä tällä hetkellä, se on aika sellainen hankala ehkä hahmottaa, että mistä sieltä löytyy asiat. Meillä on siihen palveluprosessi liittyy lakisääteisesti, asiakkaan täytyy raportoida tekemisistään. Se on vaikeaa teknisesti, he tarvitsevat ihan kädestä pitää apua siihen. Meillä on esimerkiksi ihan konkreettiseen työnhakuun liittyviä erilaisia ostopalveluita. Ja sitten semmost meidän omaakin, omiakin palveluita. Mut sit käytännössä osoittautuu, että nekin on niinku jotenkin tosi hankalia maahanmuuttajan kannalta, koska kielitaito on heikko ja ehkä digitaidotkin, että sitten tarvii tosi paljo tukea siihen, että saa esimerkiksi ihan konkreettisesti haettua töitä, vaikka sitä ammattiosaamistakin voisi olla, monenmoisia. Ja sitte ihan niinkuin tietyllä tavalla sellainen selkokielisyyden osaaminen. Ihan lähtien siitä, minkälaisia meidän kutsukirjeet on. Minkälaista. Kaikkeen me ei pystytä vaikuttaa, minkälaista materiaalia, minkälaisia kirjeitä asiakkaalle lähtee. Osa lähtee automaattisesti sieltä järjestelmästä ei päästä niitä tekstejä itse muokkaamaan, mutta pitää miettiä aina kun me itse jotain tuotetaan jotain tekstejä, että että onko ne ymmärrettäviä, paljonko siellä käytetään esimerkiksi passiivimuotoa ja muuta.

Niin ja sitten että meillä kuitenkin hyvin tärkeä semmonen palvelukanava on, on se oma asiointi, mikä on sähköinen. Tarvitaan vahva tunnistautuminen, pankkitunnukset. Mut tosi paljon asioidaan puhelimitse. Ja todella moni, jolla suomen kielen taito on heikko ja vaikka englannin kielen taito voi olla auttava, niin kertoo että on tosi hankala ymmärtää puhelimessa, että haluais ennemmin asioida aina kasvokkain. Nää kaikki haastaa kyllä ihan käytännön tekemistä.

Mari Virtanen: Ja ihan varmaan haastaa. Sitte tuosta listasta nostan vielä ton ongelmanratkaisutaidot ja vaikka oppimiskyky niin tuota, mitä Kirsi, nouseeko niistä mitään, että miten sitä asiantuntijaa tuetaan tällaisen taidon oppimisessa, kun se on kuitenkin geneerinen työelämätaito?

Kirsi Tuovinen: No jos mä ajattelen tätä meijän perehdytysohjelmaa, niin siellä on tämmösiä työpajoja, joissa käydään läpi asiakaskeissejä. Eli sitä ongelmanratkaisua pääsee jo harjoittelemaan hyvin varhaisessa vaiheessa ja me myös pyritään ohjaamaan uusia työntekijöitä niiden tiedon lähteille elikkä sinne lainsäädännön pariin, jotta heillä sitten olisi paremmat valmiudet tehdä itsenäisestikin sitä sitä asiakastyötä ja osaa perustella ne tehdyt ratkaisut ja päätökset sitten asiakkaille. Ja jotenkin halutaan kannustaa siihen tiedonhakuun meidän työntekijöitä, että sitä kuitenkin siinä arjessa tarvitsee.

Mirka Jokela: Mulle tulee tuosta vielä mieleen se, et mikä itse asiassa on niinku tuutoroinnin näkökulmasta siinä niinku uuden työntekijän perehdyttämisvaiheessa, että jo siinä ikään kuin vähä opettaa siihen, että meillä on tosi hyviä työn tukemisen välineitä, ihan valtakunnallisia ja sit myös meidän omia, että opetetaan sitä ihan alusta saakka, että mistä sitä tietoa vois ensin kaivella, ettei ihan heti ensimmäisenä kun kysy, niin se on ikään kuin semmonen mikä on hyvä oppia jo siinä alussa ni sit se kannattelee sit myös siellä myöhemmin Ja siellä on monesti on myös niin, että niinku oman kokemuksen myötä on huomannut, että jos jonkin asian jos vaikka kysyy kolmelta ihmiseltä kysyy sitä asiaa voi saada kolme eri vastausta, ni sit kun sä olet asiantuntijatehtävässä, niin sit sun täytyy ikään kuin ite kuitenkin sit päättää mikä se on se neuvo minkä mukaan sä meet ja sillon on just tärkeetä se mitä Kirsi sanoit, et just et palaa sinne niin kuin lakiin tai siihen lain menettelytapaohjeisiin tai löytää jostain sen et mistä pystyy itse tulkitsemaan sen, että mihin tämä perustuu. Et mä teen tähän päätökseen nyt tässä asiassa tai ratkaiseen tän asian näin tai tulkitsen tän näin ja se perustuu nyt tähän asiaan. Et löytää jonkun sieltä sen semmosen jyvän, tiedon jyvän mihin sen perustaa.

Kirsi Tuovinen: Ja mun mielestä tää myös liittyy mikä tossa listassa mainittiin itseohjautuvuuteen et on sellasta niinku kykyä lähtee niinku johtamaan sitä omaa työtä ja tää kytkeytyy myös siihen niinku semmoseen niinku ajanhallinnan ja sen oman kalenterin suunnittelutaitoihin. Et joskus, no tällä hetkellä meillä ei perehdytyksessä, siinä ohjelmassa oo sitä, että et jotkut työntekijät esitteli et miten he on niinku organisoineet sen oman työn kalenteriinsa, mutta tätäkin voitas ehkä ottaa meillä mukaan.

Kirsi Tuovinen: Joo, kyllä mä luulen, että tää on ehkä sellainen mitä tällä hetkellä tiimeissä on tosi paljon just kollegoiden kanssa, eikä joku kollega selittää sitä et miten he saa tän homman toimimaan ja miten. Minkälaisia keinoja heillä on pitää se oma kalenteri koossa? Koska käytännössä kuitenkin suurin osa siitä työstä ni se pitää ite se oma kalenteri tehdä ja luoda ne tekemisen tavat, että miten saa sen koko paletin toimimaan. Ja siinä just sillä semmosella tiimikohtaisella perehdytyksellä ja tuutoroinnilla on tärkein rooli tällä hetkellä. Näyttää niitä hyviä käytäntöjä.

Mari Virtanen: Nyt tuossa mahtavasti, kun teitä kuuntelee niin nousee noita. Ongelmanratkaisutaidot, Mirka kuvasi hienosti hienosti sitä, että pitää tehdä niitä itsenäisiä päätöksiä ja kyetä päättämään ja toteuttaa. Kirsi nosti itsensä johtamisen taidot ja sitte monikulttuurisuustaidot. Mut sit mä vielä haluun ottaa tuosta yhden ja se on toi luovuus. Se on mun mielestä mielenkiintoinen, että se on geneerinen työelämätaito kaikille työllisille, odotettu taito tai heiltä odotettu taito. Niin miten sellasta?

Mirka Jokela: No mä sanoisin, että tää on sellainen, mietin ihan mitä tahansa tehtävää, että tässä niinku työllisyyspalveluissa ni just tota aikaisemmin jotain sanoo siitä, että että kun täs painiskellaan ilmiöiden ja asioiden äärellä, niinku siellä täysi ikäisyyden kynnykseltä, sinne eläkeikään asti ja ihmiset on lopuksi niin asiakaspalvelutilanteissa aika avoimesti kertoo tosi monenlaisista eri asioista. Ja niiden tilanteet voi liittyä niin monenlaiseen eri asiaan, että täytyy olla kyllä todella luova siinä, että miten saa ikään kuin otettua haltuun sinne. Okei, no nyt on tällainen tilanne. Ja mitäs että esimerkiks sieltä palvelurepertuaarista kaivelee, että mikä tähän nyt sopisi. Se on niin odottamatonta et mitä sieltä voi tulla. Ja meillä esim. palveluneuvojat tekee kasvokkaista neuvontaa, puhelinneuvontaa, että sieltä asiakas voi tulla niin kuin myös… ja sit meillä on myös Vantaalla Ohjaamo ja Keravalla on myös Ohjaamo. Ja Ohjaamon slogan on ettät. “Jos et tiedä mistä aloittaa, aloita Ohjaamosta”. Eli siellä voi ihan todellakin tulla asialla kuin asialla, et siellä on tultu kysymään läksyapua matematiikkaan, siellä on tultu kysymään apua, että miten täytetään veroilmoitus ja niinku, mut tosi usein, yleensä ne kysymykset toki liittyy siihen, että on tavoitteena työllistyä tai saada koulupaikka, mutta että pitää tosi luovasti jotenkin löytää aina ratkaisuja, etenemistapa siihen, just siihen kulloinkin kyseessä olevaan asiaan.

Mirka Jokela: Ja mä oon miettinyt, että niinkun näissä tehtävissä, niin itse asias markkinointiosaaminen on todella tärkeää, että monesti on niinku erilaisia ratkaisuja mitä olis, niinku polkuja mitä asiakkaalle vois tarjota. Mutta sitte kun se ei aina ole se asiakkaan motivaatio, aina just mätsää siihen et pitää ikään kuin yrittää aika luovasti myös löytää niitä argumentteja siihen, että miks nää etenemistavat nyt olis sulle hyviä. Tietysti siin on se asiakkaan oma osallisuus ja hän itse päättää omasta omasta elämästään, mutta että on on ainakin tarjota sit hyviä vaihtoehtoja. Mistä niistä sit asiakas vois kenties valita ja jotain mihin hän sitten mielellään tarttuu.

Kirsi Tuovinen: Ja mä kytkisin tän luovuuden niinku meillä meillä kehittämiseen. Et kyl tää perehdytyksen kehittäminen on sitä luovuutta vaatinut ja luovuutta siinä on päässyt paljon käyttämään. Mutta varmasti sit jos ihan ajattelee. No Mirkka, puhu tässä asiakastyöstä ihan meillä ite asiakasprosessien kehittäminen niin varmasti sellainen kanssa mistä luovuudesta on hyötyä.

Mari Virtanen: Ja sitte mä mietin tuosta luovuuden osalta sitä, että aika monesti ihan työarjessa niin semmonen, vaaniiko siellä semmonen urautumisen mahdollisuus, että mä lähden tekemään tiettyjä asioita aina tietyllä tavalla? Ja sitte taas tää luovuus niinku vastapainona, että pystyisin pitämään sen mieleni avoimena aina kaikille ja ajattelemaan niin kuin jokaisen tapauksen ja asiakkaan ja heidän tarinaansa uutena. Että onko konkreettisia vinkkejä siitä, että miten sitä voitais pitää yllä sellaista avointa mieltä?

Mirka Jokela: Mä ehkä näkisit siinä tärkeänä just se, ehkä se työyhteisö ja se semmonen niinku jatkuva avoin keskustelu siitä, että puhutaan niistä eri tavoista miten kukin tekee sitä käytännössä sitä työtä, niin sit voi aina saada toiselta ideoita siitä. Hei ton voikin tehdä noin. Se on ehkä yks se keskustelun kautta ikään kuin se.

Kirsi Tuovinen: Mä kans jotenki uskon siihen keskusteluun et jotenki, että ei unohdeta sitä mikä se meijän työn perimmäinen tarkoitus on ja myös sellaisten onnistumisen kokemusten jakaminen on kanssa tärkeää. Et jotenki et pystytään se semmonen urautuminen ja kyynistyminen myös välttämään.

Mirka Jokela: Ja mä ehkä ajattelisin myös se, että niinku vaikka niinku nää monet tehtävät mitä meillä on niin niissä on, työtä riittää välillä enemmän ku ehtis tekemään. Mutta jos jos jonkun palasen ehtii siitä omasta ajastaan säästämään sille, että ikään kuin katsoo vähä ulospäin, että ketä tässä lähellä onkaan. Ketkä on meidän tärkeimpieä sidosryhmien? Esimerkiksi koska mitä mä oon nyt huomannut on se, että tosi monen eri tahon kanssa kun on keskustellut, niin kaikilla on jotenkin kiinnostus ja halu jotenkin yhdessä pohtia asioita. Ja sitten kun törmäillään niinkuin esimerkiksi meidän nuorten työllisyyspalveluiden osalta esimerkiksi vaikka nuorisopalveluiden kanssa, ne tekee vähän niinku sen saman asiakasryhmän kanssa vähä eri asiaa. Mut sitte kun yhdessä pohditaan emme löydetään ne omat kulmat molemmat siitä sit yhessä todetaan yhessä me voitas ehkä tehdä jotain ja sit me saadaankin aikaan jotain ihan uudenlaista ni semmoset, jos on vaan niiku aikaa vähän ettei vaan pelkästään tee sitä omaa juttua vaan katsoa vähä ulospäin ni se voi tuoda sitte lisäelementtejä ehkä siihen omaan tekemiseen ja sitte siitä voi saada ituja ehkä myös siihen ihan omaan arkityöhön, myös uusia näkökulmia.

Mari Virtanen: Sä Mirka tohon loppuun nostit sen sanan mikä pyöri mun mielessä jo tossa pitkin matkaa, että jos on aikaa. Eli jos on aikaa, on resursseja, on mahdollisuuksia. On niinku vuorovaikutusta, on kohtaamisia, niin siellä on sitä luovaa ja uuden kehittämistä ja uudenlaisia alkuja varmaan on mahdollista syntyä.

Mirka Jokela: Jo ja varmaan se on myös sellasta mitä pitää ikäänkuin myös organisaationa järjestää. Ikäänkuin et varaa sille sitä aikaa, että on ja järjestetään niitä mahdollisuuksia just törmätä niihin ympärillä oleviin muihin toimijoihin.

Kirsi Tuovinen: Ja ihan niinku meillä sisäisestikin, niinku yli tiimirajojen, niinku tehdä omavalmentajat tyhteistyötä. Sekin on tärkeää.

Mari Virtanen: Ootteko tän osalta kun miettii tota organisaation toimintakulttuuria tai organisaatioiden missä olette ehkä aikaisemminkin työskennelleet, niin oletteko huomanneet muutosta siinä, että et miten niitä mahdollisuuksia ja yhdessä tekemistä ja yhdessä pohtimista ja niitä paikkoja ja sitä tilaa sille jatkuvalle oppimiselle ja jatkuvalle yhdessä tekemiselle, niin onko sitä tilaa tarpeeksi?

Mirka Jokela: No ainakin omasta näkökulmasta must tuntuu siltä, että just miettii, että me ruvetaan puhumaan jo aika hifistelytason asioista välillä. Et huomaa, että ne semmoset perusrakenteet vaikka me ollaan edelleen ja tullaankin olemaan vielä tosi isojen muutosten keskellä, et ihan niitä perusasioita pitää miettiä, et mitä ne on sitten siinä uudessa, et joutuu siihen käyttää energiaa. Mut silti me ollaan mun mielestä niinkun tekemisessä ja osaamisessa jo aika pitkällä, että me voidaan jo niinku keskustella tosi yksityiskohtaisista asioista.

Kirsi Tuovinen: Kyllä ja just sitä keskustelua voidaan käydä erilaisissa niinku tiimikokouksissa. Sit on niinku erilaisia kehittämispäiviä ja työpajoja järjestetään missä siihen on niinku mahdollisuuksia. Mut sit ehkä mitä ite välillä kun tän oppimisen näkökulmasta kaipaa ehkä vielä enemmän jotenkin sen pohtimista ja välillä sen äärelle pysähtymistä, et mitä mitä mä oon viime aikoina oppinu töissä? Mitä mä haluaisin oppia seuraavaksi? Et sitä tietysti on sitä oppimisen näkökulmaa siinä meidän perehdytysohjelmassa nostettu esiin. Sehän tulee monesti niinkun opinnoissa opinnoissa esiin, mut sit ehkä se semmonen et oppimisesta puhuttas työelämästä, niin helposti sit unohtuu.

Mirka Jokela: Mä mietin sitä et me ollaan ihan hirveesti jouduttu ihan ihan käytännön syistä laittaa paukkuja just nimenomaan uuden työntekijän perehdyttämiseen ja ikään kuin sellainen systemaattinen niinkun sen miettiminen, että miten me kehitetään meidän, kun jo jo niinkun meillä olevien työntekijöiden osaamista, niin se on jäänyt vähemmälle. Mut kun kattoon niinku esimerkiksi meidän SharePointissa erilaisia tallenteita, meillä on viikottain kuitenkin on joku palveluesittely tai sit joku ratkaisuklinikka. Sitä materiaalia oli siellä ihan hirveesti, mut se on ehkä vaan vähän jäsentymätöntä, että sitä ikäänkuin uutta oppimista tulee koko ajan hirveesti. Mut me ei välttämättä vaan niinku hoksata, että mitä kaikkea meillä on jo ikään kuin eri kanavilta tarjolla.

Mari Virtanen: Ja voiko sitä ehkä niinku kokonaan irrottaakaan erilliseksi, että et mikä on sitä perehtymistä, mikä on sitä jatkuvaa oppimista? Työssä tapahtuu jotain, sit tapahtuu työn ulkopuolellakin aika paljon ja sit ne asiat kuitenkin tukevat toisiaan. Ja siitä alkuun sanoin, että mulla on pari tollasta suosikkilähdettä ni se toinen asia mikä on on mun tämän hetken suosikki on tämä Digivisio 2030- hanke Mikä on kaikkien suomalaisten korkeakoulujen yhteinen hanke. Jatkuvan oppimisen mallimaaksi Suomea pyritään 2030- vuoteen mennessä saamaan ja Digivision kokonaisuuden, sen ajattelun pohjana on tällaisia asioita, että maailma muuttuu koko ajan yhä nopeammin. Kilpailu osaajista kovenee. Uusien taitojen omaksumisen tarve on jatkuvaa. Me ollaan käyty koulut joskus ja opittu paljon sen jälkeen. Oppiminen ja osaaminen saavat sellaisia muotoja, joita emme osaa edes tässä hetkessä ehkä kuvitella, että mitä se on 2030 tai 2035. Tahtotilana tuossa kokonaisuudessa on se, että et jokaisella olis taustastaan tai koulutuksesta riippumatta mahdollisuus oppia jatkuvasti muuttuvassa maailmassa. Tullaan siitä tohon erilaisiin oppijoihin ja ehkä jatkuvan oppimisen haasteisiin organisaatiossa. Et ku meil on moninaisilla taustoilla asiantuntijoita ja työntekijöitä ja eri, me opitaan eri tavalla, niin ootteko sellaisia asioita tässä tän viime vuosien aikana pohtineet?

Mirka Jokela: No Kirsi, sä varmaankin ainakin osaat sanoa näistä meidän saavutettavuuspohdinnoista, et meidän kaikki materiaalit, että ne on varmasti kaikille saavutettavia. Sitä me ainakin joudut pohtimaan.

Kirsi Tuovinen: Siinä on varmasti meillä vielä kehitettävää. Ja teknisiä ratkaisuja pitäisi siihen siihen löytää, että meillä on videoissa tekstitykset, esimerkiksi että ne on niin kun meillä on paljon työntekijöitä, joiden äidinkieli ei ole suomi. Ja uskon myös, että jos on taustalla myös jotain oppimisvaikeuksia, niin se että on tekstitys niin voi auttaa. Auttaa sitte siinä tiedon omaksumisessa.

Mirka Jokela: Mut onneksi meillä on kuitenkin, sen pidän just hyvänä, että meillä on kuitenkin tosi sillälailla monimuotoinen, kuten tämä sekä perehdytysohjelma, mutta ylipäätään niinkun nää tavat et miten me otetaan uusia asioita haltuun. Että sit löytyy kuitenkin ehkä jokaiselle jotakin. Vaikka tosi paljo tietysti on niinku tekstimuodossa asiaa mitä pitää ottaa haltuun. Mä oon joskus miettinyt sitä ikään kuin rekrytoidessani, että että me ei voida niinku päästää irti siitä hyvän suomen kielen osaamisvaatimuksesta. Tietysti ruotsin kieli kävis aikalailla yhtä hyvin, mut kun kaikki materiaalit on pääsääntöisesti suomeksi, kaikki lajit ja kaikki semmoset, että ne ihan ne meidän perustyövälineet mitä me käytetään, niin siinä on sen verran monimutkaista kieltä, että meidän on ihan pakko niinku varmistua siitä, että niihin pystytään sitte.

Mari Virtanen: Ja toihan on monissa organisaatioissa tätä päivää, että se suomen kieli on se vahva työkieli tai sitte vastaavasti ruotsi.

Tota mä kuulen tässä teidän organisaation osalta paljon tällaista oppivan organisaation tekemistä ja tarjota erilaisia mahdollisuuksia. Teillä on yhdessä tekemisen paikkoja, teillä on työpajoja. Tiimissä opitaan. Te mentoroitte ja tuutoroitte, käytätte vertaisoppimisen mahdollisuuksia ja teillä on myös tosi monipuolinen valikoima tällä hetkellä käytössä. Ehkä tietysti just toi asiantuntijuuden laaja kenttä mitä siellä otetaan haltuun niin edellyttää sitä, että niitä erilaisia tapoja on tarjolla.

Ja sit otetaan tähän loppuun, Kirsi vähän jo ehkä raapasikin tota ajatusta mitä mä olin ajatellut et otetaan tähän tota loppuun niin, mitä ootte viimeksi ite oppineet?

Kirsi Tuovinen: Työelämässä vai?

Mari Virtanen: Ihan… oppiminen on monisäikeinen ilmiö ja kun tää on jatkuva oppiminen työarjessa ja työn ulkopuolella, niin mikä on viimeisin asia mitä olet oppinut?

Mirka Jokela: Tuntuu, että niinko mä oon nyt tässä itseasiassa juurikin tämän kyseisen kurssin kohdalla. Mitä, mitä, minkä takia tässäkin olemme nyt juuri puhumassa, ni tää on tuonut taas uutta näkökulmaa siihen, miten rakennetaan tällaista tällaista lyhyempää kurssikokonaisuutta. Ja olemme täällä nyt täällä podcastissa puhumassa. Niin tää on, tää on itselle taas uus juttu. Niin esimerkiksi, että olen kyllä hoksannut, että nyt on tullut taas opittua paljo uutta, vaikka aika monta vuotta tän perehdytyksen parissa olen tässä nyt jopa ehtinyt painiskella ja sitä ennenkin vähän samojen teemojen äärellä.

Kirsi Tuovinen: No siis kyllä mullakin tää tää meidän perehdyttäjien tuutoreiden koulutuksen suunnitteluprosessi on ollut tosi, tosi opettavainen, mutta mä voisin ehkä sieltä vapaa-ajalta nostaa nostaa tota oppimiskokemuksen, että olen opetellut tekemään yön yli sämpylöitä. Eli on ihan mukavaa rentoutua oppimisen parissa myös vapaa- ajalla.

Mari Virtanen: Mahtavaa! Ja tota, täähän on vähä vaikea. Siis mä mietin kanssa, että mitä mää oon oppinu viimeksi kun no matkaan on tarttunut aika paljon kaikenlaista, että mitä se vois olla ja sit mää ajattelin, et no se mitä mä oon viime aikana oppinu ja aktiivisesti opetellu, niin se on ihan varmasti näihin tekoälytyökaluihin liittyvää asiaa. Mihin kaikkeen sitä voi, niin kuin tässä mun omassa työarjessa hyödyntää.

Tosi paljon kiitoksia teille Kirsi ja Mirka, jotka ootte aktiivisesti olleet kehittämässä Vantaan ja Keravan työllisyyspalveluiden perehdytyskäytänteitä ja kiitos siitä, että olette rohkeasti tulleet jakamaan omia kokemuksianne meidän kanssamme. Niistä voi ja toivottavasti onkin apua ja innostusta monille meidän kuulijoille.

Ja kiitos myös sinulle, joka meitä kuuntelet. Toivottavasti sait uusia ajatuksia perehdytysprosessin kehittämiseen tai oman perehtymisesi tueksi. Niin kuin oppiminen ylipäänsä, myös uuteen työhön perehtyminen on omanlaisensa matka, joka ei pääty koskaan. Minä olen Mari Lehtori Virtanen ja tämä oli viimeinen osa Perehdytyksen Uusia tuulia sarjaan.

Outi Pyrhönen: Tämä podcast-sarja on tuotettu yhteistyössä Vantaan ja Keravan työllisyyspalveluiden sekä Metropolia Ammattikorkeakoulun kanssa, osana perehdytyksen kehittämistä.

[loppumusiikki]