Sukellus dialogiin 1: Mikä ihmeen dialogi?

[äänite alkaa]
Puhuja 1 Minna Kaihovirta
Puhuja 2 Laura Arikka

[Musiikkia. 00:00:01]

Puhuja 1 [00:00:10]: Tervetuloa pysähtymään tänään miettimään Mikä ihmeen dialogi? -teeman äärelle. Tässä jaksossa saan vieraakseni Laura Arikan Erätauko-säätiöstä. Ja edelleen tässäkin jaksossa keskustelua johdattelemassa olen minä, Minna Kaihovirta Dialogipäällikkö Metropolia Ammattikorkeakoulusta. Omassa työssäni edistän dialogisuutta ja luon kohtaamisen ja dialogin paikkoja ammattikorkeakoulussa. Tervetuloa Laura, taidat tehdä samaa työtä, mutta vielä isommilla areenoilla, eikö niin?

Puhuja 2 [00:00:52]: No kiitos Minna ja mukava olla tänään tässä podcastissa mukana.

Puhuja 1 [00:00:58]: Kertoisitko Laura vähän, mistä Erätauko-säätiössä on kysymys. Mistä tulet tänne tänään vieraaksi?

Puhuja 2 [00:01:05]: Joo. Työskentelen tosiaan Erätauko-säätiössä, joka on on nyt vähän yli kolmevuotias toimija. Meidän perustajiimme kuuluu Jenny ja Antti Wihurin rahasto, Sitra, Suomen Kulttuurirahasto ja Svenska kulturfonden. Meidän tehtävänämme on yhdessä yhteistyökumppaneiden kanssa vahvistaa suomalaista keskustelukulttuuria ja nykyään tehdään myös jonkin verran kansainvälistä yhteistyöstä. Mutta ollaan tämmöinen voittoa tavoittelematon, riippumaton toimija ja tehdään tosiaan yhteistyötä dialogin tukemiseksi eri toimijoiden kanssa.

Puhuja 1 [00:01:41]: Kuulostaa erittäin mielenkiintoiselta työkentältä. Tähän alkuun voisi todeta, että dialogi käsitteenä nousee esiin yhä useammin ja ainakin minulle on välittynyt sellainen, että myös dialogisuuden merkitystä ymmärretään yhä paremmin. Kyse on moniulotteisesta ja todella mielenkiintoisesta käsitteestä. Tässä jaksossa yhdessä Lauran kanssa pysähdymme pohtimaan dialogia ja sen reseptiikkaa, jos niin voisi sanoa. Lähdetäänkö ihan tästä sanasta liikkeelle. Mistä, Laura, sinun mielestäsi dialogissa on kysymys? Miten se eroaa esimerkiksi tavallisesta keskustelusta?

Puhuja 2 [00:02:29]: No, varmaan ihan tavallinenkin keskustelu voi olla hyvä dialogi. Ja minä ehkä itse ajattelen niin ja me Erätauko-säätiössä ajattelemme niin, että dialogi on tällainen rakentava ja tasavertainen tapa keskustella, jossa tähdätään toisten ymmärtämiseen, mutta ei välttämättä yksimielisyyteen. Ja se, että pyritään ymmärtämään itseä ja muita ja maailmaa paremmin, niin parhaimmillaan se tuo myös uusia oivalluksia ja tukee uudenlaista ajattelua. Dialogia voi käydä oikeastaan mistä aiheesta tahansa, mutta ehkä se semmoinen kannatteleva ajatus siinä on, että on kyse sitten kahdesta tai useammasta ihmisestä, niin pyritään syventämään ymmärrystä ja tukemaan sitä, että kaikki, jotka siinä dialogissa ovat mukana, niin heillä on mahdollisuus halutessaan kertoa omia ajatuksiaan ja näkökulmia ja kokemuksia siitä käsiteltävästä aiheesta.

Puhuja 1 [00:03:26]: Hyvin samalla tavalla itsekin käsitän dialogisuuden. Ehkä toisin tähän vielä lisää, nyt kun edustan itse asiantuntijaorganisaatiota. Me usein muistuttelemme dialogiin osallistujille, että dialogiin on lupa tuoda myös keskeneräisiä asioita. Se on paikka ajatella ääneen ja parhaimmillaan se on yhdessä ajattelua, jolloin ehkä itselläkin kirkastuu se, mitä ajattelinkaan siitä asiasta. Eli kun asiantuntijaorganisaatiossa aika usein tullaan se asiantuntijakulma edellä ja ikään kuin halutaan olla aika valmiita ja halutaan aika valmiita kokonaisuuksia niistä asioista, niin dialogisuus, näin itse koen, on meillä ehkä antanut lupaa siihen, että voi sanoa sen hioutumattoman timantinkin ääneen ja antaa sen ikään kuin yhteiseen hiontaan. Miltäs tämä kuulostaa?

Puhuja 2 [00:04:25]: Kuulostaa aivan erinomaiselta. Ja yhdyn kyllä ja liityn tähän teidän ja sinun ajatukseesi. Ajattelen, että meillä ehkä se ajatus tukee myös sitä dialogin määritelmää, juuri tämä mahdollisuus siihen keskeneräiseenkin. Että semmoinen keskustelu, mitä ehkä jotkut ajattelisivat, ettei välttämättä ole dialogia, niin me yritämme välttää sitä, että kauhean vahvasti tehtäisiin niitä raja-aitoja, mikä on onnistunut dialogi ja mikä on oikein mennyt dialogi ja mikä ei. Koska huomataan, että monilla ihmisillä on vähän erilainen näkemys siitä, mitä se hyvä keskustelu ja hyvä dialogi on. Ja meillä on niin erilaiset myöskin keskustelu- ja vuorovaikutustaidot ja saadaan tosi erilaisia eväitä elämään, niin ihan jo sekin vaikuttaa siihen, miltä se dialogi kuulostaa ja miten se etenee. Ja silti se voi olla kaikille hyvä dialoginen kokemus. Tämä dialogi on vähän semmoinen kuin moni muukin aihe, että tähänkin liittyy omia koulukuntia ja erilaisia ajatuksia siitä, mikä on oikeanlaista dialogia ja miten sitä käydään. Mutta me yritämme sitten taas kutsua entistä enemmän mukaan ihmisiä pohtimaan yhdessä myös ehkä sitä dialogin käsitettä.

Puhuja 1 [00:05:42]: Eli ehkä mieluummin kuin että rajaisi dialogisuutta jotenkin poissulkevasti, että tämä tai tämä tai tämä ei kuulu, niin pikemminkin ajatus siitä, että dialogi vahvistuu silloin, kun mahdollistetaan mahdollisimman erilaisille toimijoille se osallistuminen, tarjotaan kaikille se kokemus kuulluksi tulemisesta ja niiden omien ajatusten ja käsitysten arvosta tai siitä, että ne ovat kuulemisen ja jakamisen arvoisia. Ja sitten muistetaan, että dialogisuus pohjautuu siis vuorovaikutustaitoihin. Kukaan vauva ei synnytyssairaalassa ole vuorovaikutusosaavampi kuin toinen, vaan nämä kaikki ovat taitoja, joita elämän varrella voi kehittää. Niissä voi parantaa taitoaan. Ja yhtäältä tietysti jonkin verran nojaavat persoonaan, toiset ovat ehkä matalammalla kynnyksellä jakamassa omia ajatuksia, mutta vuorovaikutusosaamista voi oppia kuka tahansa. Tässä ehkä nyt vähän jo innostun, opettajatausta minullakin on pitkä ja nimenomaan vuorovaikutustaitoja opiskelijoille opettaessani niin ehkä jossain kohti vähän hämmästyinkin sitä, kuinka syvässä oli se ajatus, että joku vain nyt on taitava ja joku ei ole taitava, kun kysymys on opittavissa olevista taidoista.

Puhuja 2 [00:07:06]: Minun mielestäni hienosti sanottu ja laitettu ja ei haittaa ollenkaan. Minun mielestäni on tärkeää, että dialogisuudesta myös puhutaan ja sitä opetetaan ja käsitellään yhdessä oppilaiden tai opiskelijoiden kanssa. Ajattelen ihan samalla tavalla, että nämä ovat taitoja, joita voi opetella. Meillä kaikilla on vahvuuksia tähän liittyen ja toisaalta meillä on myös niitä kehittymisen paikkoja ja niitä voi sitten tosiaan harjoitella. Ehkä armollista ja mukavaa on se, että ikinä tässä ei tule valmiiksi. Me ihmiset olemme ihmisiä ja tulemme kohtaamaan koko elämämme aikana erilaisia vuorovaikutustilanteita ja erilaisia ihmisiä ja aina täytyy vähän viilata eteenpäin, miten mennään ja tullaan toimeen keskenään. Mutta nämä ovat tosiaan sellaisia, että eri ihmiset tarvitsevat erilaisia työkaluja ja valmiiksi ei tule. Ja se on vaan hyvä asia, niin ei tule liikaa ehkä sitä arvottamista.

Puhuja 1 [00:08:04]: Mm. Erittäin hyvä muistaa. Ja muistutetaan tässä kohti vielä, että vuorovaikutustaitoja ja vuorovaikutusosaamisen kehittymistähän on tutkittu paljon, ja tähän löytyy myös tuolta kirjallisuuden ja tutkimuksen puolelta paljon hyviä apukeinoja sille omalle elämänmittaiselle oppimismatkalle evääksi.

Puhuja 2 [00:08:25]: Joo, juuri näin. Ja ehkä meidän isoin oppimiskokemuksemme tälle Erätauko-säätiössä on viime vuosina ollut myös se, että monelle ihmiselle se dialogi alkaa jo siitä, kun heidät kutsutaan mukaan. Vähän mitä itsekin tuossa ehkä sanoitit, että vaikka ei välttämättä osallistuisi aktiivisesti tai veisi keskustelua aktiivisesti eteenpäin tai liittyisi siihen, mitä muut ovat sanoneet. Mutta tuntuu, että nyky-yhteiskunnassa monella on juuri se kuulluksi tulemisen tarve, mistä itsekin puhuit, ja halu myös kuunnella muita. Ja se on jotenkin tosi rohkaisevaa ja myös sen ymmärtäminen, että jo se on sitä dialogia monelle, kun he pääsevät istumaan siihen samaan piiriin tai tulemaan siihen samaan etäkeskusteluun. Nämä dialogin alustatkin on semmoinen oma juttunsa sitten, mitä voi pohtia, että mikä kenellekin sopii.

Puhuja 1 [00:09:18]: Kyllä. Ja itse asiassa näihin erilaisiin alustoihin, niin näihin paneudumme tämän podcast-sarjan toisissa jaksoissa. Eli jos erilaiset dialogin paikat kiinnostavat, niin kannattaa pysyä kuulolla.

[Musiikkia. 00:09:31]

Puhuja 1 [00:09:34]: Sitten voitaisiin siirtyä tuohon toiseen osaan. Hiukan jo tuossa äsken, Laura, sivuttiinkin dialogia yhteiskunnassa. Teillä varsinkin Erätauko-säätiössä on hyvinkin tällainen yhteiskunnallinen tulokulma dialogiin. Kerrotko vähän, miten yhteiskunta ja dialogi liittyvät teidän näkökulmastanne toisiinsa.

Puhuja 2 [00:09:59]: No joo. Meillä tosiaan tarkoituksena on tukea nimenomaan yhteiskunnallista dialogia ja keskustelua. Ja siinä se meidän tavoitteemme erityisesti on kutsua sellaisia ihmisiä mukaan keskusteluun, jotka eivät yleensä osallistu. Ja tämä tarve nousee ehkä monesta tutkimuksesta ja ajankohtaisesta ilmiöstä, eli ajankohtaisten kyselyjen ja muiden tutkimusten mukaan enemmistö suomalaisista kokee, että kotimainen keskustelukulttuuri on muuttunut huonompaan suuntaan. Neljännes suomalaisista ei enää halua osallistua yhteiskunnalliseen keskusteluun, koska pelkää meidän muiden reaktioita. Ja valtaosa suomalaisista kaipaa lisää kunnioitusta, erityisesti sosiaalisen median ja median keskusteluihin. Mutta paljon hyviäkin asioita löytyy, ja yksi on esimerkiksi se, että valtaosa suomalaisista kertoo nauttivansa syvällisistä keskusteluista, ja kun me olemme kysyneet sitä, mitä se hyvä keskustelu suomalaisista on, niin sieltä nousee melkein sadan prosentin tarkkuudella, että kuunteleminen ja kuulluksi tuleminen ja keskustelukumppanin kunnioittaminen esimerkiksi kuuluu hyvään keskusteluun. Eli kun me puhumme siitä yhteiskunnallisesta dialogista, niin tuntuu, että suomalaisilla on siihen ensinnäkin tarve. Ja tuntuu, että yhteiskunnassa siihen on tarve, koska osa meistä hiljenee. Ja sitten toisaalta meillä suomalaisilla on jo hyvä näky siitä, mitä se hyvä dialogi ja keskustelu on, joten meillä on erinomaiset lähtökohdat myös sitä yhteiskunnallista dialogia tukea. Mutta se meidän ajatuksemme…

Puhuja 1 [00:11:34]: Mm.

Puhuja 2 [00:11:34]: [Naurahtaa. 00:11:34] Anteeksi, sanon vielä sen, että se meidän ajatuksemme on myös, että yhteiskunnallinen keskustelu tukee myös demokratiaa ylipäätään, eli se miten ihmiset voivat osallistua tärkeistä aiheista keskustelemiseen, niin se on myös meille tärkeää.

Puhuja 1 [00:11:51]: Mm. Ja yksi erinomainen esimerkki siitä, miten tuette tätä yhteiskunnallista dialogia, ovat nämä dialogin perusrunko ja dialogin säännöt, jotka olette antaneet kaikkien toimijoiden käyttöön. Metropolia Ammattikorkeakoulu järjesti valtakunnalliset AMK-päivät keväällä 2022, ja me otimme näille päiville vähän niin kuin tällaiseksi tukirakenteeksi nämä Erätauko-dialogin rakenteet. Koulutimme kaikki työpajan vetäjät tähän menetelmään siellä yhteistyössä teidän kanssanne, ja kyllä se palaute, joka työpajaosuuksien vetäjiltä ja osallistujilta tuli, oli sen suuntaista, että oli helppo saada kaikki mukaan. Ja ehkä erityisesti tällaiset henkilöt, joiden oma kokemus oli, että eivät ole heti ensimmäisenä nostamassa kättä tai avaamassa suutaan, niin oli jotenkin ehkä siitä helppoudesta, että nyt koin, että pääsin helposti mukaan keskusteluun. Eli tässä tällainen tuore kokemus siitä, kuinka teidän tukitoimenne ihan käytännössä sitä keskustelua sujuvoittavat ja dialogin käynnistymistä helpottavat.

Puhuja 2 [00:13:11]: Joo, kiitos tästä mahtavasta kokemuksen jakamisesta. Tämä on tosiaan meillä tosi tärkeää, että tämä Erätauko-menetelmä, jota me hyödynnämme, joka on tämmöinen dialogimenetelmä. Kehitettiin Sitrassa tuossa 2016 ja -17 ja etenkin meille siitä on suurta iloa ollut. Ja yhteistyökumppaneille, että sitä on näin kestävällä tavalla kehitetty sitä menetelmää. Siinä on ollut mukana dialogisuuden asiantuntijoita ja yhteiskunnallista kehittäjäryhmää ja palvelumuotoilua ja sitten ihan käytännön kokeiluja Kemijärveltä Helsinkiin. Eli sitä menetelmää itsessään on testattu ja työstetty hyvin pieteetillä. Ja nyt sitten tosiaan Erätauko-säätiö muiden kouluttavien tahojen kanssa kuljettaa tätä menetelmää eteenpäin. Kyseessä on tosiaan ihan avoin ja ilmainen menetelmä, eli ei ole mitään maksua eikä lisenssiä eikä muuta, vaan kuka tahansa toimija voi hyödyntää erätauon materiaaleja. Kaikki ne materiaalit löytyvät ihan ilmaiseksi meidän sivuiltamme kolmella, ja nykyään itse asiassa neljällä eri kielellä, niin siellä ne ovat kaikkien iloksi jaossa.

Puhuja 1 [00:14:23]: Puhutaan kohta siitä, minkälaisia muitakin menetelmiä dialogin tukemiseen voi olla, mutta näitkö itse, että onko jotain haastetta siinä, että kun ikään kuin sitä vuorovaikutusta ohjataan jonkun tietyn menetelmän avulla? Tuoko se mukanaan jotain ongelmaa tai haastetta?

Puhuja 2 [00:14:47]: No ehkä sanoisin, että valtaosin me saamme todella hyvää palautetta. Ja ajattelen, että ehkä se johtuu just siitä, että vaikka tästä dialogisuudesta on puhuttu tuhansia vuosia ja on just erilaisia koulukuntia ja erilaiset filosofit ja teologit ja muut ihmiset ovat näitä asioita pohtineet eteenpäin. Mutta jotenkin se on jäänyt semmoiselle vähän abstraktille, ehkä akateemisellekin tasolle. Ja sellaisten ihmiset asiaksi, jotka ovat tästä aiheesta hyvin kiinnostuneita. Se, mikä tuntuu Erätauko-keskustelumenetelmässä puhuttavan ihmisiä ja koskettavan, on nimenomaan juuri se yksinkertaisuus ja semmoinen liikkeelle lähtemisen mahdollisuus. Ja ehkä se on semmoinen, minkä me haluamme myöskin pitää ja säilyttää ja kehittää koko ajan eteenpäin, että se säilyisi hyvin matalan kynnyksen tapana lähteä liikkeelle dialogista tai oman vuorovaikutuskulttuurin kehittämisestä tai vuorovaikutustaitojen kehittämisestä. Tällaisena se tuntuu toimivan erittäin hyvin. Mutta ehkä sitten se ajatus siitä, että dialogi on yksi tapa monen muun keskustelutavan ja vuorovaikutustavan lisäksi avoimessa ja demokraattisessa yhteiskunnassa, mutta dialogi ei sovi kaikkiin tilanteisiin ja kaikkiin kohderyhmiin ja juttuihin ja muuhun, vaan me tarvitsemme vapaassa yhteiskunnassa myös muita keskustelun ja kohtaamisen muotoja. Me tarvitsemme väittelyjä ja asiantuntijakeskusteluja ja me tarvitsemme eduskunnan kyselytunteja. Dialogi on yksi tapa tukea demokratiaa. Mutta ehkä sitä kannattaa aina pohtia, missä sitä dialogia käyttää, vaikka se on hyvin monikäyttöinen ja voi tukea eri tavoin, mutta se ei ole kaikkien paikkojen ja hetkien menetelmä. Tämä on ehkä semmoinen, mitä mekin yritämme koulutuksissa ja kun Erätauosta puhutaan, niin nostaa aina esiin. Että kannattaa aina funtsia, missä sitä dialogia olisi hyvä käyttää ja missä sitten taas tarvitaan jotakin muuta menetelmää tai tapaa.

Puhuja 1 [00:16:57]: Todella mielenkiintoinen näkökulma. Minun oma taustani on tuolla viestintätieteissä, ja tuntuu, että siellä asetutaan ikään kuin kiinnostuneena tarkkailijana seuraamaan vuorovaikutustilanteita ja luokitellaan ja ryhmitellään esimerkiksi erilaisia osallistumistapoja tai tunnistetaan ryhmän keskustelun tavoitetta tai sitten pysähdytään yksilön viestinnällisten piirteiden äärelle ja tunnistetaan vaikka viestintätyylejä. Mutta ehkä se, mitä kanssa itse olen kaivannut, että mikä sitten tuo sen sinne arkeen, mikä voisi olla arjessa avuksi. Ja tässä ehkä nimenomaan näen tällaisten konseptien, kuten vaikka tämä teidän Erätauko-dialogi, että se ikään kuin saa sen pallon liikkeelle, saa sen keskustelun käyntiin. Ja oikein käytettynä, sopivissa tilanteissa voi olla juuri se, joka mahdollistaa sen tasapuolisen osallistumisen kokemuksen ja sen, että asian käsittely etenee. Mutta hyvä muistaa, kuten sanoit, että tässäkään ei ole ihmelääke kaikkiin tilanteisiin. Ajattelisi vaikka joku napakka puuttumiskeskustelu, niin se on syytä pitää tietynlaisena, avoin dialogisuus ei taivu ihan joka kohtaan, sekään.

Puhuja 2 [00:18:14]: Näin se on, ja moni esimerkiksi meidän yhteistyökumppaneistamme käyttää Erätaukoa juuri jonkun, vaikka prosessin tai päätöksentekojutun osana tai jos halutaan viedä jotakin asiaa eteenpäin. Että yhtenä esimerkkinä vaikka se, että ensin käydään Erätauko-dialogi jostakin aiheesta, mistä sitä ymmärrystä halutaan syventää. Ja sitten kun on saatu sitä syvempää ymmärrystä ja opittu ehkä uutta tai käsitelty asiaa laajemmin tai tasavertaisemmin, niin sitten sen jälkeen järjestetään työpaja, missä sitten ihan konkreettisesti työstetään asioita. Tai sitten sen Erätauko-keskustelun jälkeen on helpompi tehdä kestävämpiä päätöksiä, kun on kuultu ja ymmärretty ehkä syvemmin, mitä siellä taustalla on ja minkälaisia kokemuksia asiaan liittyy. Mutta tässäkin sitten just aina erotellaan vähän sitä, mikä tapa ja tyyli milloinkin toimii missäkin tilanteessa. Kyllä me tarvitsemme just niitä nopeita ja tärkeitä tapaamisia, joissa tehdään myös päätöksiä tai ollaan muilla tavoin vuorovaikutuksessa.

Puhuja 1 [00:19:17]: Voisiko ajatella, että ihan niin kuin osaavan ammattilaisen tunnistaa siitä, että hän osaa valita oikean työkalun oikeaan tarpeeseen, niin tässäkin ammattilainen osaa nähdä, minkälainen viestinnällinen työkalu taipuu mihinkin tarpeeseen ja valita sen tilanteen mukaan. Eikä koita vaikka sorkkaraudalla ratkaista jokaista tilannetta, jos tätä työkalumetaforaa nyt jatkaa.

Puhuja 2 [00:19:40]: Joo, juuri näin. Näin minäkin tämän asian koen, että se on myös semmoinen osaamisen tapa pohtia, että millä mennään eteenpäin missäkin vaiheessa ja tilanteessa.

[Musiikkia. 00:19:50]

Puhuja 1 [00:19:53]: Kolmas teema, josta tänään, Laura, haluaisin kanssasi pysähtyä keskustelemaan, on dialogisuus yhteisön valintana. Oikeastaan tämä teema kumpuaa siitä, että olen nyt muutaman vuoden toiminut dialogipäällikkönä Metropoliassa, ja Metropolia Ammattikorkeakoulu on tehnyt vahvan valinnan siihen, että haluamme lisätä keskustelun paikkoja, osallistuvaa työotetta erilaisiin kehittämisprojekteihin tai yhteistyöfoorumeihin tuoda lisää moniäänisyyttä. Ja yksi toimija tätä edistämässä on dialogipäällikkö. Toinen meillä varsin näkyvä toimija on Parru-tiimi, joka tuo osallistuvaa työotetta ja sparraa metropolialaisia sen käyttöön. Kun ollaan aloitettu tätä tekemistä, niin ei ole aina ollut ihan helppoa löytää verrokkeja tai sparrauskumppaneita tai muita tarinoita organisaatioista, joissa tätä työtä on lähdetty tekemään. Minkälainen sinun näkemyksesi on siitä, että valitsevatko yhteisöt dialogisuuden, onko se aktiivinen valinta, edistetäänkö sitä aktiivisesti vai onko se vain jotain, joka tapahtuu?

Puhuja 2 [00:21:23]: Kyllä minä ajattelen, että sitä yleensä edistetään aktiivisesti tavalla tai toisella, jotta se dialogisuus on mahdollista tai että se vuorovaikutuskulttuuri kehittyy tietynlaiseksi. Ja siinä voi olla monia eri tapoja edistää, mutta kyllä se vaatii yleensä ihmisiä, jotka vievät sitä ajatusta ja kulttuuria eteenpäin, ja sitten yleensä myös johdon ymmärrystä ja halua. Että ihan sitä strategista näkyä siitä, että näin halutaan tehdä. Ja ymmärretään se, että siinä on hyötyjä ja se voi viedä vähän resursseja eri tavalla, mutta että loppupeleissä kuitenkin asia on hyvä. Tämä on ehkä se meidän huomiomme, että tarvitaan sekä niitä aktiivisia etunojaihmisiä erilaisissa tehtävissä organisaatioissa ja yhteisöissä, mutta tarvitaan myöskin semmoista johdon ja esihenkilöiden tukea siihen, että varataan myös resursseja ja aikaa sille dialogisuudelle. Tämä yleensä tuo sitten niitä parhaita käytäntöjä. Ja ehkä just mitä itsekin sanoit, että ei ollut helppo löytää niitä verrokkeja, niin ajattelen, että tämä on myös sellainen, mikä on… ehkä liittyy myös tähän, mitä äsken sanoin siitä, että tämä on jäänyt vähän ehkä tämä dialogisuus sellaiseksi ylätason abstraktiksi asiaksi, josta siitä kiinnostuneet ovat kiinnostuneet ja vievät eteenpäin. Me taas nyt sitten yritämme vähän niin kuin isommalla volyymillä tukea sitä, että olisi niitä liikkeelle lähtemisen paikkoja, kuten Erätauko. Tässä ajattelen niin, että se ymmärrys siitä, että kun organisaatiot tai yhteisöt pyrkivät vahvistamaan tai kehittämään sitä keskustelukulttuuria, niin se vie välillä pitkän aikaa. Ja siihen on hyvä varautua. Kuten mekin olemme tässä sinun kanssasi, Minna, puhuttu, niin meillä kaikilla on erilaisia taitoja ja kun niitä lähdetään kehittämään, niin se on ihan kuin se kaurapuuron syöminen aamupalaksi, että siihen täytyy vähän totutella, että siitä tulee osa sitä omaa arkea. Ja dialogisuudesta tulee osa sitä yhteistä työ- tai vapaaehtoistyön arkea. Niin se vaatii sitä treenaamista, ja sitä, että niitä paikkoja etsitään ja löydetään. Yksittäinenkin dialogi voi olla tosi hyvä ja tärkeä, mutta jos siitä halutaan semmoinen tapa ja arkinen juttu omassa yhteisössä, niin se vaatii sitten toistoja ja paneutumista.

Puhuja 1 [00:23:44]: Kyllä. Ihan tunnistan näitä elementtejä, joita nostat esiin. Sen verran voin jakaa omasta kokemuksesta, että kyllä Metropoliassa jonkinlaisen käännekohdan sai aikaan se, kun johtoryhmälle räätälöitiin ihan tällaisia omia Nuotio-dialogeja, joissa oli tämmöinen tietty, ohjattu dialogisuutta tukeva rakenne. Ja joka ikään kuin heidät pysäytti sen dialogisuuden äärelle. Pysykää kuulolla, yhdessä jaksossa kutsunkin kaksi Metropolian johtoryhmän jäsentä kertomaan, minkälainen kokemus se oli ja miten se vaikutti heidän johtajuuteensa. Mutta nyt jo pystyn itse sanomaan, että sillä on ollut kyllä valtava merkitys. Tuo toisto, totuttelu, niin kuin käytit tuota hauskaa kaurapuuroesimerkkiä. Ja sitten sanoisin vielä, että tietynlainen joustavuus. Täytyy vaan hyväksyä se, että joskus joku foorumi ikään kuin lipeää takaisin tuttuun, vaikka PowerPoint-diaesityskeskeisempään muotoon ja sitten sitä vaan hellästi sieltä nykii ja tukee, että se palaisi takaisin keskustelevampaan ja vuorovaikutteisempaan suuntaan. Ja sitten taas, että joskus vaan on niin paljon asiaa, että kaikista ei ehditä keskustella, että tulee sellaista tiedotustyyppisempää. Mutta että ei anna sen unohtua jotenkin sen dialogisen pohjavireen ja aina silloin tällöin pysäyttää ihmiset muistuttelemaan, että hei että muistattehan, näistä syistä tämä on meille kaikille tärkeä asia.

Puhuja 2 [00:25:23]: Näin se on, ja kuulostaa tutulta ja hyvältä. Hienosti sanoit tuossa, avasit sen meidän ja minunkin kokemukseni siitä, että välillä kun käydään Erätauosta puhumassa tai kouluttamassa, niin se vastaanotto saattaa olla vähän semmoinen, että mistä tästä on kyse ja miten tämä toimii. Sen vuoksi meillä omissa koulutuksissa nykyään aina käydään ihan Erätauko-dialogi, koska mekin olemme huomanneet, että kyllä se kokemalla oppiminen on tosi tärkeää tässä. Asia ei ole vaikea ja itse asiassa se on hyvin yksinkertainen. Mutta jotenkin me tarvitsemme sitä kokemusta siitä, että okei, tällä tavalla tämä toimii. Sitten hyvin harvoin löytyy sitä, jotenkin sellaista ajatusta, että tämä ei olisi hyvä asia. Että yksikään dialogi ei välttämättä ole aina täydellinen, että sen ymmärtäminen on myöskin hyvä sisäistää, mutta ylipäätään kyllä ihmiset yleensä pitävät siitä, että he pääsevät keskustelemaan toistensa kanssa ja ei ole kiire ja kaikilla on mahdollisuus kertoa ja jakaa omia ajatuksiaan, niin se tuntuu puhuttelevan tässä ajassa hyvin laajasti.

Puhuja 1 [00:26:31]: Mm. Voisiko summata jotenkin niin, että kokemuksellisuutta ja jonkinlaista semmoista kipinää, jonka ehkä ulkoinenkin henkilö voi tuoda, niin niitä tarvitsee dialoginen kulttuuri kehittyäkseen. Mutta taustalla on sitä suunnitelmallisuutta ja tietynlaista sitkeyttä ylläpitää niistä sovituista tai tavoitelluista asioista?

Puhuja 2 [00:26:54]: Joo, näin se kyllä on. Ja just sen ymmärtäminen, että jos halutaan sitä dialogisuutta tukea, niin sille pitää varata aikaa ja sille pitää varata niitä tekeviä käsiä ja suunnittelevia ja toteuttavia toimia. Mutta ehkä se omakin ajatus ja teesi on, että kun käyttää aikaa dialogiin, niin itse asiassa säästää aikaa pitkällä tähtäimellä. Eli kun ollaan valmiit kuuntelemaan ja tukemaan tasavertaista, ymmärrystä syventävää keskustelua, niin sittenhän ne päätöksenteko- ja ratkaisukeskeisetkin tapaamiset voivat mennä nopeammin eteenpäin. Ja se voi tukea luottamusta siinä yhteisössä ja monin tavoin ennaltaehkäistä monia asioita, mitkä sitten veisivät paljon aikaa, kun niitä lähdetään selvittämään ja setvimään ja purkamaan. Eli kannattaa käyttää aikaa siihen dialogisuuden tukemiseen. Koska pitkällä tähtäimellä se säästää aikaa.

Puhuja 1 [00:27:51]: Kyllä. Olen aivan samaa mieltä, se on oikeaan paikkaan satsaamista, kun annetaan aikaa, tilaa ja tukea dialogisuuden syntymiselle ja kasvamiselle.

[Musiikkia. 00:28:03]

Puhuja 1 [00:28:06]: Näiden podcast-jaksojen lopuksi kysyn aina keskustelukumppanilta jotakin sellaista onnistumista tai huippuhetkeä, jossa juuri sinulle on jäänyt kokemus siitä, että olet onnistunut dialogin edistämisessä. Mikä, Laura Arikka, olisi sinulle tällainen hetki?

Puhuja 2 [00:28:25]: No tämä minun valitsemani hetki tapahtui muutama viikko sitten. Me koordinoimme Ylen kanssa tämmöistä Hyvin sanottu -hanketta, jossa on mukana yli 160 yhteistyökumppania. Ja tuossa syys-lokakuun vaihteessa järjestettiin Suomen ensimmäiset keskustelufestivaalit Hämeenlinnassa. Hyvin sanottu -keskustelufestarit, joihin kutsuttiin ketä tahansa paikallista tai ympäristössä asuvaa ihmistä mukaan keskustelemaan tärkeistä asioista. Siellä oli julkisia keskusteluja ja oli luottamuksellisia erätaukoja ja sitten tämmöisiä julkisia pop up -keskusteluja, mihin kävijät saivat halutessaan liittyä ja heitä siihen tuettiin. Mukana oli yli 55 järjestäjää ja yli 80 eri keskustelua kouluruokailusta metsään ja hyvästä elämästä kateuteen ja turvallisuudesta teatteriin ja jääkiekkoon. Palaute on ollut todella hyvää tästä tapahtumasta kävijöiden ja järjestäjien osalta ja tämä on ollut jotenkin aivan huikea kokemus tältä syksyltä. Ollaan tehty uudella tavalla jotakin, pyritty kutsumaan mukaan heitä, jotka eivät yleensä osallistu ja pääsemään sieltä paneelikeskusteluista semmoiseen yhteiseen keskusteluun. Tämä tuntui nyt onnistuvan ja puhuttelevan ihmisiä, hyvin eri taustoista tulevia ja eri organisaatioista tulevia. Ja siellä oli niin mahtava meininki, että sekin oli jotenkin mainio, että siellä oli semmoinen innostunut festaritunnelma ja tuntui, että ihmiset tulivat hyvillä mielin. Tätä tullaan nyt sitten jatkamaan myöskin ensi vuonna, niin tämän kokemuksen halusin jakaa.

Puhuja 1 [00:30:08]: Ihan huikea esimerkki. Vau, keskustelufestarit. Ja ihan huikea kirjo noita eri teemoja, joista siellä on keskusteltu. Ihan pakko sanoa tähän näin, että erityisesti resonoi tuo paneelikeskustelujen maailmasta luopuminen. Itsekin olen tässä tämän syksyn aikana muutamassa tilaisuudessa saanut järjestäjät vakuuttumaan, että paneelikeskustelu voidaan korvata jollain muulla, ja meillä on muutama hyvä kokemus yhteistyödialogista, joka on järjestetty perinteisen paneelikeskustelun tilalle. Eli kokeilemalla ja tekemällä asiat kehittyvät ja muuttuvat pikkuhiljaa. Kiitos Laura, kun pääsit vieraakseni tähän podcastiin. Kaikkea hyvää sinulle ja koko Erätauko-säätiölle. Teette tärkeää työtä.

Puhuja 2 [00:30:58]: Kiitos Minna ja samoin, teette Metropoliassa hienoa työtä. Meillä kyllä tiimissä ja itsellä on aina iloa siitä, että teillä on oma dialogipäällikkö. Se on kyllä huikea juttu, että kiitos myös teille kaikesta yhteistyöstä ja hyvästä työstä.

[Musiikkia. 00:31:14]

[äänite päättyy]