Strategiasta käytäntöön 2: Henkilöstön hyppy tuntemattomaan

[äänite alkaa]
Puhuja 1 Heidi Rontu
Puhuja 2 Mikko Jäkälä

Haastattelija 1 [00:00:13]: Tervetuloa tähän Strategiasta käytäntöön -podcast-sarjan toiseen jaksoon. Tämä on Metropolian johtoryhmän podcast -sarja, jossa keskustelemme Metropolian strategiasta, ja mitä se käytännössä oikeasti tarkoittaa. Minun nimeni on Heidi Rontu, ja toimin Metropoliassa jatkuvan oppimisen johtajana. Ja tänään täällä kanssani on keskustelemassa…

Puhuja 2 [00:00:42]: Hei, Mikko Jäkälä, ja toimin Metropolian HR- ja riskienhallinnasta vastaavana johtajana. Eli Metropolian henkilöstöjohtaja.
Puhuja 1 [00:00:53]: Hyvä. Ja olemme tänään täällä Mikon kanssa keskustelemassa henkilöstön hypystä tuntemattomaan. Ja tämä on jatkoa sarjan ensimmäiselle osalle, jossa keskustelimme yhdessä TKI-johtajan Anna-Maria Vilkunan kanssa teemasta TKI+O, mitä se tarkoittaa. Onko se yhtä kuin, mitä se on. Ja siinä päädyimme miettimään, että mitä TKI voisi sitten tarkoittaa henkilöstölle. Onko se hyppy tuntemattomaan? Miten, kun me puhumme ekosysteemimäisestä toimintatavasta, johon TKIO:n on tarkoitus tuottaa syötettä ja jota kohti olemme Metropoliassa liikkumassa. Ekosysteemimäinen toiminta, TKIO, kaikki kuulostavat ehkä vähän epämääräiseltä ja mahdollisesti hähmäiseltä. Mitä se tarkoittaa henkilöstön kannalta, Mikko?

Puhuja 2 [00:02:02]: Epämääräistä ja hähmäistä. Hieman oikaistu, mutta ehkä joskus kuultu tiivistelmä aiheesta. Jos lähestytään ajatusta ihmiset ja kulttuuri -strategiateeman kautta, jossa meillä yhtenä isona tavoitteena on se, että pystymme toimimaan vahvuuksiemme kautta, hyödyntämään osaamistamme, osaamispotentiaaliamme joustavasti muuttuvissa kokoonpanoissa. Sillä tavalla, että ei enää nojata vastaavalla tavalla kuin perinteisesti siihen, että on pelkkä funktionaalinen organisaatio. Vaan meillä on erilaisia toimintatapoja, ryhmiä, projekteja, hankkeita, joita pystymme henkilöittämään joustavasti, muuttuvasti.

Puhuja 1 [00:02:59]: Kyllä, juurikin näin. Erittäin hyvin kuvattu. Ja tähän ehkä itse toisin sellaisen kokoavankin ajatuksen, että tähän suuntaan voisi todeta, että maailma ja meidän yhteiskuntamme on muuttumassa. Ja myöskin hyvin vahvasti korkeakoulukenttä muuttumassa. Jotta me pystymme työelämän ja yhteiskunnan jatkuvan muuttumisen ottamaan huomioon ja pysymään siinä kehityksessä mukana.

Puhuja 2 [00:03:29]: Tuo on, Heidi, totta. Siis työelämä; luulen, että se on tällä hetkellä aika isossa murroksessa. Se on ehkä isommassa murroksessa kuin me tällä hetkellä tässä murroksen sisällä huomaammekaan. Vallankumous yleensä nähdään vasta historiankirjoista, ei välttämättä paikalla olleena. Niin se, että työn aika- ja paikkasidonnaisuushan on nyt, mielestäni siitä on puhuttu 15 vuotta. Nyt viimeisen parin-kolmen vuoden aikana on aidosti otettu tosi isoja harppauksia eteenpäin. Ja luulen, että tämä murros ikään kuin lähtee tästä liikkeelle. Ja erityisesti asiantuntijatyössä, joka ei ole niin paikkasidonnaista, että suorite täytyy tehdä johonkin tiettyyn kellonaikaan jollain tietyllä kokoonpanolla jossain tietyssä paikassa, se tarjoaa tosi paljon mahdollisuuksia.

Puhuja 2 [00:04:21]: Kyllä. Juurikin näin. No miten, Mikko, kun itse, jos ajatellaan, edustat työnantajaa. Ja työnantajan rooli, vastuut ja tehtävät tässä tilanteessa, jonka mielestäni erittäin hyvin tuossa kuvasit, että ehkä me näemmekin tämän vähän vallankumouksellisen muutoksen vasta sitten myöhemmin, mitä nyt elämme. Niin miten kuvailisit työnantajan vastuuta ja tehtävää tässä tilanteessa ja muutoksessa?

Puhuja 2 [00:04:50]: Hyvä kysymys. Sitä voi lähestyä lyhyellä aikavälillä ja pitkällä aikavälillä. Ja me olemme pyrkineet jo tiettyjä tällaisia liian kontrolloivia ohjeistuksia, sanotaan näin, purkamaan sillä tavalla, että siirretään aktiivisen toimijan roolia, vastuunottajan ja harkitsijan roolia tiimeille, yksilöille. Ei pyritä ohjaamaan keskitettynä kaikkea. Mutta se työnantajan vastuu, rooli on tietyllä tavalla luoda kuitenkin niitä rakenteita, jotka mahdollistavat tätä alkuun todettua osaamisen vahvuuksien kautta toimimista joustavasti muuttuvissa kokoonpanoissa. Mehän tarvitsemme sellaisia tiettyjä ohjaavia rakenteita, jotka eivät ainakaan estä tätä toimintaa, vaan pikemminkin edistävät sitä. Eli esimerkiksi joustavaa työskentelyä organisaation sisällä, liikkumista horisontaalisesti sekä vertikaalisesti eri tehtävissä. Urapolkumallit, mistä on puhuttu aina sellaisina horisontaalimalleina, sanoisin, että asiantuntijatyössä paljonkin. Että pystytään luomaan sitä kiinnostavuutta työssä. Meillä erityisesti, nyt kun tehtiin erilaisia henkilöstötutkimuksia, people power sekä palkitsemis- ja motivaatiokyselyjä, niin ihmiset kiinnittyivät todella vahvasti siihen asiantuntemukseen ja työhön. Heille on tärkeää, että työ on haastavaa, se on mielekästä. He kokevat, että sillä on vaikuttavuutta, ja erityisesti, että heillä on vaikutusmahdollisuuksia siihen työhön. Ja tässä tavallaan se, että sitä työtä pystytään monipuolistamaan, räätälöimään myös sen mukaan, mitkä sen yksilön motivaatiotekijät ovat, niin näen, että se on sellainen vahva win-win-tilanne kaikille.

Puhuja 2 [00:06:50]: Kyllä. Ja erityisesti ehkä tästä pidin, kun puhuit tästä vertikaalisesta… ei, anteeksi, nimenomaan ei vertikaalisesta, vaan horisontaalisesta liikkumamahdollisuudesta, jota työnantaja voi tarjota työntekijöille. Sitä uskoisin, että jo tämän päivän asiantuntijaorganisaatiossa on hyvä tarjota. Sitä ehkä asiantuntijat hakevatkin; työtehtävien moninaisuutta, mahdollisuutta orientoitua uudestaan, löytää uusia kiinnostuksen kohteita. Ja oppia uutta. Ja uskoisin, että tämän tyyliset mahdollisuudet tulevaisuudessa tulevat olemaan työnantajan vahvuustekijöitä. Ja myöskin sellaisia houkuttelevuustekijöitä.

Puhuja 2 [00:07:41]: Kyllä, minä uskon ihan samaan. Se ei ole se ajatus, että mennään jonnekin töihin ja tehdään tietty asia – varmasti sitä jatkossakin on ja näin – mutta asiantuntijatuntijatyössä näen, että organisaation… yleensäkin, mikä on organisaation tarkoitus, jos ajatellaan näin. Siis totta kai yhtiöillä on tarkoituksensa, ammattikorkeakouluilla on tarkoituksensa, se tulee amk-laista ja näin. Mutta tarkoitan laajemmin, että mikä on tavallaan organisaation tarkoitus suhteessa yksilöön. Ja perinteinen tapahan on ollut vähän sellainen, että funktionaalinen organisaatio, topdown-johdettu. Ja tämä on kyllä menossa enemmän sellaiseen [?? 00:08:32] alustatalous, se viittaa tuonne huonoihin… tällaiseen keikkatyöhön. Mutta tarkoitan sitä, että organisaation merkitys tulee ehkä sellaisesta, että organisaatio toimii enemmän alustana, jossa ihmisillä on mahdollisuus hyödyntää asiantuntemustaan monipuolisesti.

Puhuja 2 [00:08:48]: Kyllä. Itseasiassa tämä alustamainen ajattelu itselleni ainakin vie ajatukset tähän ekosysteemimäiseen toimintaan, jota Metropoliassa haetaan. Ja tuo, kun mainitsit, että on tällainen horisontaalinen mahdollisuus ja alustamainen toiminta, ja asiantuntija voi orientoitua sen mukaan, mitä itse näkee, että haluaa ja tarvitsee siihen omaan osaamisen kehittämiseen. Niin itse kun edustan oppimista ja jatkuvaa oppimista Metropoliassa, niin näkisin, että opettajan työssä myöskin elämme vaihetta, jossa opettajan työnkuva on selkeästi murroksessa, sanoisin. Ja sitä haastetaan, ja sitä myöskin Metropoliassa haastetaan, juurikin tämän ekosysteemimäisen toiminnan ja TKIO-toiminnan kautta. Eli opettajaa kutsutaan mukaan, halutaan antaa mahdollisuuksia lähteä miettimään opetustaan ja luomiaan oppimismahdollisuuksia ihan uudentyyppisissä ympäristöissä, uudentyyppisten toimijoiden kanssa. Jos mietitään hanketoimintaa tai muuta, mitä meillä vaikkapa opettaja voi tehdä osana innovaatiokeskittymissä olevaa toimintaa. Muutakin kuin puhdasta hanketoimintaa.

Puhuja 2 [00:10:21]: Tämä muutoshan kuitenkin lisää nyt tietyllä tavalla sitä, voisi sanoa, että tulee nopeampaa muutosta. Ja ehkä näkymä ei ole niin pitkä tai selkeä kuin aiemmin, että vähän sumuisempi. Tai kuten alkuun totesit, vähän epämääräistä ja hähmäistä. Mutta tämähän lisää ihmisten ja organisaation resilienssitarvetta. Näetkö, että tämä on uhka vai mahdollisuus?

Puhuja 2 [00:10:46]: Ehdottomasti mahdollisuus. Ymmärrän toki, että se voi myöskin näyttäytyä uhkana. Se on sellainen tietynlainen hyppy tuntemattomaan varmasti monelle. Ja minkä takia sanoin, että opettajan työ ja työkenttä ja roolikin ovat muutoksessa, murroksessa. Niin jos ajatellaan ehkä sellaista perinteisempää opettajaroolia, niin tiedossa on jo hyvissä ajoin pitkälle eteenpäin oma opetus, mistä se koostuu. Ja opettaja pääsee suunnittelemaan sen hyvinkin pitkälle etukäteen. Ja nyt me olemme sitten tämän tyyppisen ekosysteemimäisen hähmäisemmän toiminnan lopputulemana siirtymässä kohti sellaista toimintatapaa, jossa tilanteet saattavat muuttua. Olit ehkä edellisellä viikolla suunnitellut opetuksesi toteutettavan näin, ja sitten tapahtuikin jotain, ja aika nopeasti tilanne muuttuu, sama sisältö säilyy. Opettaja joutuu ehkä miettimään niitä metodejaan hetkellisesti uusiksi, ja sen jälkeen päästään taas eteenpäin.

Puhuja 2 [00:12:05]: Tämä, Heidi, kuulostaa tämä tilanne siinä mielessä tutulta, että minulle tulee mieleen maaliskuu 2020, jolloin eräs perjantai-iltapäivä taisi olla, kun kuulimme, että seuraavalla viikolla, oliko keskiviikko vai torstai, [aluehallintoviraston? 00:12:23] päätöksellä kampuskiinteistöt suljettiin.

Puhuja 1 [00:12:27]: Juuri näin. Tämä oli todellinen hyppy tuntemattomaan! Mikko, erinomainen vertaus, minkä otit tuossa, ja silloinhan oli pakko hypätä.

Puhuja 2 [00:12:41]: Joo. Pakko on joskus hyvä konsultti. Ei välttämättä se aina kiitollisin tapa asioita tehdä, eikä mukavin. Mutta siinä toisaalta uskon, että monet, ja organisaationa opimme siinä, että se itsestäkin tuntuu, että näinköhän tämä voi onnistua. Mutta yllättävän hyvin se sitten kuitenkin sujui.

Puhuja 1 [00:13:04]: Kyllä. Ja ehkä sen kokemuksen vahvistamana sanoisin, että ainakin itse uskon, että mikä vain uudenlainen tapa toimia opetuksessa ja oppimisessa on oikeasti mahdollista. Siinä pitää vaan ehkä uskaltaa tosiaan vähän hypätä. Ja sitten kuitenkin luottaa siihen omaan pedagogiseen osaamiseen ja kokemukseen. Että tilanteesta, mistä tahansa kuitenkin aina selvitään. Siinä luotan siihen opettajan vahvaan identiteettiin ja ammattitaitoon käytännössä. Että ne ovat sellainen vahva pohja, joka aina auttaa tilanteessa kuin tilanteessa. Ja uskon, että myöskin siinä tilanteessa silloin keväällä -20 varmasti auttoi monia opettajia. Vaikka saattoi alussa vähän pelottaa.

Puhuja 2 [00:14:00]: Leap of faith.

Puhuja 1 [00:14:01]: Kyllä, juuri näin. Puhuit tuossa aikaisemmin, Mikko, siitä, että olemme tosiaan tällaisessa murroksessa. Ja asiantuntijaorganisaatioissa se tarkoittaa sitä, että toimintakulttuuri tulee muuttumaan, ja meillä täytyy löytyä sellaista joustavuutta ja uudentyyppistenkin toimintatapojen nopeastikin käyttöönottamista. Miten näkisit, miten tätä pystytään käytännön tasolla edistämään? Että löydetään sitä valmiutta; henkilöstö ymmärtää, miten heidän tulee toimia ja mitä heiltä odotetaan. Mitä näet, että siinä tarvittaisiin? Mitä itse lähtisit viemään eteenpäin?

Puhuja 2 [00:14:44]: Jos ehkä ottaisi kaksi pointtia kolmen pointin sijaan. Strategiasta johdettuja oikeastaan nämäkin. Eli meillä on siellä rohkeat kokeilut. Ja ei välttämättä tarkoita rohkea kokeilu harkinnan puutetta ja yltiöpäisyyttä. Mutta näkisin, että se kuitenkin tarkoittaa sellaisen perinteisen ehkä muutos- ja projektimallin sijaan, jossa kaikki suunniteltiin viimeistä piirtoa myöten, pyrittiin, että tämä on valmista ja asiat ovat harkittuja, nyt otamme ison muutoksen käyttöön. Niin enemmän sitä, että lähdetään viemään asioita jo vähän puolivalmiina eteenpäin ja sitten katsomaan, että tämä homma toimii, tämä ei toimi, tätä pitää muuttaa näin. Että tehdään tavallaan vähän niin kuin ketterällä tekniikalla, [?? 00:15:36] boardeja, projektiryhmiä ynnä muuta hyödyntämään, että tämä toimii. Ja sitten voidaan vähän laajentaa toimintaa. Tuo on keskeinen tässä TKIO, ekosysteemit, henkilöiden liikkuminen organisaatiossa, tässä näin.
Puhuja 1 [00:15:52]: Kyllä. Voisin ehkä jatkaa tuohon. Tärkeää, nopeasti pystytään lähtemään liikkeelle. Itse mietin, kun ajattelen opetustoimintaa, niin jotta me pääsemme sellaiseen yhdessä jakamiseen ja nopeasti uusien asioiden pilotointiin ja yhdessä tekemiseen enemmän. Koska pitäisin sitä hyvin tärkeänä siinä, kun lähdetään uusia asioita kokeilemaan. Ja sellaista kokeilukulttuuria viemään.

Puhuja 2 [00:16:22]: Kyllä. Ja se kokeilukulttuuri ja se, että mikä ehkä… nivoutuvat nämä mainitsemani kaksi strategiateemaa oikeastaan, tai nostoa, yhteen siinä, että rohkea kokeilu. Mutta se, että miten kokeilua tehdään. Miten yleensä kaikkea toimintaa tehdään. Että dialogisuus kulkee meillä myös vahvasti strategiassa, ja se on sellainen läpileikkaava toimintatapa mielestäni. Mitä tahansa tehdään, niin tavallaan siinä on se asioiden yhteinen kehittely, sparraava dialogi. Ei ehkä osallistaminen, vaan osallistuminen.

Puhuja 1 [00:17:00]: Juuri näin. Tuosta en voisi olla enempää samaa mieltä. Ja tämä oli juuri tämä, mitä myöskin itse pidän opettajien kehittymisen tukena erittäin tärkeänä. Eli yhdessä tekemistä. Että kukaan ei jää yksin miettimään, että mitenkäs minä tämän hähmäisen ekosysteemimäisen TKIO:n kanssa taklaan. Vaan että kollegoiden kanssa. Ja yhdessä.

Puhuja 2 [00:17:28]: Kyllä. Se on se vahvuus, mikä vie eteenpäin. Ja se on se missä olemme mielestäni pystyneet kehittymään ihan tässä etätyössäkin. Että on ruvennut tulemaan mielestäni sellaista tiettyä epävirallista yhteydenpitoa ja foorumeita, jotka eivät välttämättä ole niin virallisia. Pikkuhiljaa opimme toimimaan myös virtuaalimaailmassa ehkä dialogisemmin ja osallistavammin. Vaikka edelleenkin täytyy sanoa, että verrattuna lähityöyhteisössä toimintaan, niin kyllä minä pidän tuota vähän sellaisena kokouspainotteisena tapana.
Puhuja 1 [00:18:01]: Kyllä kyllä. Tästä pääsemmekin siihen, mistä uskon, että pallo siirtyy seuraavaksi tämän podcast-sarjan kolmannessa osassa. Mikko jatkaa siinä yhdessä…

Puhuja 2 [00:18:19]: …viestintäpäällikkömme Liisa Salon kanssa. Ja keskustelemme nimenomaan tästä dialogisuudesta, viestinnästä, yhteisön toimivuudesta.

Puhuja 1 [00:18:30]: Kyllä. Hyvä. Kiitos!

Puhuja 2 [00:18:32]: Kiitoksia.

[äänite päättyy]

Toini Harra:  Tervetuloa TUTTU netin podcast-sarjaan, jossa me keskustelemme tulevaisuuden teknologioiden ja palveluiden kehittämisestä erityisesti käyttäjälähtöisesti. Tämän kerran aiheena meillä on digitaalisten ekosysteemien rakentaminen. Keskustelukumppaneina ovat Minna Komu Oulusta, jossa toimit OuluHealth-ekosysteemin verkostojohtajana, ja Markku Niemi, Smart Tampere -ohjelman asiakkuusvastaava. Minä olen Toini Harra ja olen Metropolia Ammattikorkeakoulusta. Tässä vieressäni istuu Panu Karhinen myös Metropoliasta. Terveuloa kaikille.

Panu Karhinen: Tervetuloa.

Minna Komu: Kiitos.

Markku Niemi: Kiitos.

Toini Harra:  Ekosysteemeistä puhutaan nyt melkoisen paljon. Jotenkin minusta tuntuu, että se määritellään hyvin monenlaisella tavalla. Ihan ensin tekee mieli kysyä Minna sinulta, että miten siellä OuluHealthissa on tämä ekosysteemi määritelty? Mitä siihen kuuluu ja mitä te teette?

Minna Komu: OuluHealth, niin kuin nimestä voi jo ajatella, on puhtaasti terveysalaan rajoittunut tai rajattu ekosysteemi Oulun alueelta. Meidän ekosysteemiin kuuluu useita eri organisaatioita, useita toimijoita. Meille kuuluu akateemiset tutkimuslaitokset, sosiaali- ja terveysalan palveluntarjoajat niin perus- kuin erikoissairaanhoidon puolelta, kuuluu terveys- ja hyvinvointialan yritykset sekä liiketoiminnan osaajia, viestinnän ammattilaisia. OuluHealthin tavoitteena, ekosysteemin tavoitteena on tuottaa innovaatioita, tukea yritysten kasvua ja kansainvälistymistä sekä edistää uusien hoitojen ja toimintamallien käyttöönottoa ihmisten terveyden edistämiseksi.

Toini Harra:  Siinä on valtavan monta hyvin erilaista organisaatiota mukana. Jotenkin tulee semmoinen mieleen, että se voi olla aika haasteellistakin saada nämä kaikki eri tyyppiset organisaatiot toimimaan yhdessä. Miten te olette siinä onnistuneet?

Minna Komu: Ekosysteemin rakentaminen on pitkä työ. Se on pitkä työ ja vaatii sinnikkyyttä ja aikaa. Kaikki lähtee aluksi liikkeelle siitä yhteisestä tahtotilan määritelmästä ja yhteisen vision luomisesta, siitä, että ekosysteemi rakennetaan aitojen, omien vahvuuksien varaan ja yhteistyöllä. Se vaatii myös eri organisaatioista johtajatason sitoutumista asiaan ja sen ymmärtämistä, että tämä vaatii yhteistyötä tai yhteistyö on se perusedellytys, eikä se aseta ketään kilpailulliseen asemaan toiseen nähden, eikä se hyvä ole keneltäkään toiselta pois. Se vaatii myös yhteistä toimintaa, yhteisiä projekteja, innovaatiosessioita. Ennen kaikkea se vaatii voimakkaasti viestintää niin ekosysteemin sisällä kuin tekemisistä ulospäin. Se vaatii mekanismeja. Se vaatii sen, että, esimerkiks OuluHealthilla on oma ohjausryhmä, ohjausryhmällä on oma strategia, oma toimintasuunnitelma, meillä on se oma brändi. Vaatii resursseja, vaatii mielellään myös organisaatiorajojen ylittäviä yhteisiä resursseja ja jaettuja roolituksia. Se vaatii aikaa, paljon aikaa ja sinnikkyyttä ja myös sitä, että ajoitus on oikea tän kaltaiselle toiminnalle. Se vaatii myös rahaa. Resurssit ja raha on aina totta kai se puutteellinen kohta, mutta ekosysteemiä ei kannata rakentaa projektirahoituksella, koska kun projekti loppuu, ekosysteemin toiminta loppuu, ja silloin se hiljainen tieto katoaa projektin päätyttyä ihmisten mukana. Eli sillä lailla rahaa ja tahtotilaa sen yhteisen tekemisen toteuttamiseksi.

Toini Harra:  Tässä tuli jo todella paljon asioita, varmaan palataan niihin vielä myöhemminkin. Markku, miten teillä Tampereella on määritelty Smart Tampere -ohjelman ekosysteemi? Mitä sillä tarkoitetaan?

Markku Niemi: Minna tuossa aika hyvin avas noita periaatteita. Luulen, että meillä on aika lailla samanlaiset määritelmät käytössä. Meillä ehkä aika paljon ajatellaan yritysten kannalta asioita. Sanoisin lyhyesti niin, että ekosysteemi on verkosto, jossa yksi plus yksi on enemmän kuin kaksi. Eli kun laitat sinne jotain, saat enemmän itsellesi takaisin. Silloin aletaan puhuun siitä, että se ekosysteemi toimii. Meillä on ekosysteemejä hyvin eri vaiheissa. Meil on ehkä  pisimpään toiminut ja vakiintunein verkosto on ITS Factory eli älyliikenteen toimijoiden verkosto, jossa on yrityksiä, isoja yrityksiä, pieniä yrityksiä, tutkimuslaitoksia, ja kaupunki myös aktiivisesti mukana. Heillä on ollut monenmoista toimintaa jo yli kymmenen vuoden ajan. Se on siinä vaiheessa, että se toimii itsenäisesti, ekosysteemitoimijat keskenään järjestää rahoituksen ekosysteemin toiminnan fasilitoinnille ja tämän tyyppisille asioille. Se on esimerkki minusta siitä, että kaikki toimijat saa siitä enemmän kuin mitä panostavat siihen. Se on sillä tavalla nostanut, tai sillä on arvoa. Sitten meillä on ekosysteemejä, jotka ovat vasta aivan alkuvaiheessa, missä joudutaan miettimään sitä, että mistä se yhteinen arvo löytyy, ja onko tässä edes mitään tulevaisuutta. Mutta sitä pitää vaan lähtee kokeilemaan ja konkretian kautta etsimään.

Toini Harra:  Minkälaisen ekosysteemin rakentamisessa sinä itse olet mukana?

Markku Niemi: Minulla on itsellä vastuulla kaksi ekosysteemiä. IoT-toimijoiden ekosysteemi, mikä on myöskin aika lailla alkuvaiheessa. Tampereella on paljon Nokian rakennemuutoksen myötä syntyneitä pieniä startup-alueen firmoja, jotka toimivat IoT-alueella. Kaupungilla on paljon tarpeita, joissa IoT:ta voitais hyödyntää. Tässä IoT-ekosysteemissä on yritetty näitä kahta yhdistää, ja minusta jossain määrin onnistuttukin. Mutta vielä jää nähtäväksi, että päästäänkö esimerkiks älyliikenteen ekosysteemin tasolle niin, että myöskin näitten kokeilujen jälkeen löytyy firmojen kesken yhteistä pohjaa. Toki osittain firmat aina myöskin kilpailevat keskenään, että pitää löytää yhteinen nimittäjä siinä.

Panu Karhinen: Tuosta tuli mieleen, tuossa Minnakin puhuit siitä tahtotilasta, oikeastaan liikkeellelähdön paikkana. Mutta miten keskinäinen solidaarisuus näiden yritysten välillä tässä kehittämisessä, minkälaisia kokemuksia tai miten se on näkynyt?

Markku Niemi: Minä sanoisin, että esimerkiksi tutkimushankkeissa, EU-hankkeissa semmoinen löytyy aika helpostikin, kun puhutaan asioita, jotka on ehkä, liiketoiminta on vielä muutaman vuoden päässä. Sieltä löytyy yhteistä pohjaa suhteellisen helposti. Mutta sitten, kun tullaan lähemmäs liiketoimintaa, sitten pitää alkaa etsimään semmiosia asioita, että löytyykö jotain yhteistä tarjontaa, löytävätkö firmat toisensa sillä tavalla, että pystyisivät tarjoamaan esimerkiksi isommille yrityksille isompaa kokonaisuutta. Tästä on meillä Tampereella minusta hyvä esimerkki. Meillä on muutamia yrityksiä, joiden asiakkaita on autoteollisuus. Autoteollisuudessa on hyvin pitkät tuotekehityssyklit ja pitkät valintaprosessit. Startupin, vaikka olis kuinka hyvä idea, voi olla hankala päästä keskustelemaan jonkun Volvon tai saksalaisten isojen autotoimijoiden kanssa. Mutta tämmöisellä ekosysteemillä voi olla arvoa sillä tavalla, että voidaan tarjota isompia kokonaisuuksia ja ikään kuin nostaa profiilia ylemmäksi ja sillä tavalla saada huomiota, mindsharea. Meillä on siitä muutamia lupaavia esimerkkejä nimenomaan autoteollisuudessa.

Panu Karhinen: Joo, se on tosi tärkee asia.

Toini Harra:  Eli se liittyy jotenkin siihen, että nämä yritykset eivät niinkään kilpailisi tuotteilla keskenään vaan etsisivät toisiaan täydentäviä tuotteita ja rakentaisivat siitä konsortiota.

Markku Niemi: Nimenomaan. Koska sitten taas jos ajatellaan näiden isojen yritysten kannalta, siellä ehkä trendi on se, että halutaan ostaa isompia kokonaisuuksia, samoin kuin julkisella sektorilla myöskin. Se tekee joskus pienemmille yrityksille hankalaks tarjota, mutta yhteistyöllä semmonen mahdollistuu.

Panu Karhinen: Kyllä. Entä Minna, miten tämä teillä Oulussa näkyy?

Minna Komu: Yritykset ovat kyllä hyvin isolla sydämellä myös tässä toiminnassa mukana. Erityisesti niin kuin tuossa oli puhe, se yritysten yhteinen palvelutarjonta on yksi asia, mutta sitten on ihan toinenkin asia, että on paljon sellaista tietoa, mitä yritykset voivat jakaa keskenään toisilleen säästääkseen toistensa aikaa. Esimerkiksi meillä, me järjestämme säännöllisesti Oulussa Health Business Breakfast -tapahtumia, johon kutsutaan meidän alueen yritykset paikalle. Ne aamupalat rakentuvat jonkun teeman ympärille, jolloin yritykset voivat jakaa luottamuksella sitä tietoa niille muille yrityksille. On ollut esimerkiksi kokemuspuheenvuoroja, jos on ollut ulkomailla vaikka kiihdyttämöohjelmassa pienet yritykset, tai myyntikanavien hahmottamisessa, että miten vaikka sairaaloihin myytäessä, miten on, mikä on toiminut ja mikä ei, tai kansainvälisistä markkinoista, että miten vaikka tilanne on heidän mukaan tällä toimialalla erilainen Ruotsissa kuin Suomessa tai Saksassa. Paljon myös sellaisen tiedon jakaminen, mikä on hyvin arvokasta yrityksille heidän toiminnan kannalta.

Toini Harra:  Nämä ovat hyviä esimerkkejä siitä, miten jotenkin minun mielestäni maailmassa on tällä hetkellä ymmärrettykin, että siilomaisella työskentelyllä ja sillä, että yksin vaan yritetään eteenpäin, ei loppujen lopuksi oikein päästä minnekään ja että yhdessä toimimalla saadaan enemmän myös markkinoita ja saadaan tuotteita vietyä eteenpäin. Miten näette, että mikä merkitys digitalisuudella on tässä yritysten ja myös muiden organisaatioiden yhteistyössä?

Markku Niemi: Sanoisin, että ekosysteemien toiminnassa digitalisaatio ja digitaaliset apuvälineet ovat hyviä työkaluja, mutta minun kokemukseni mukaan fyysiset tapaamiset ja tämän tyyppiset tiedonvaihtotilaisuudet ovat kuitenkin edelleen erittäin tarpeellisia, ehkä jopa vähän aliarvostettuja. Meillä on Tampereella kokeiltu muutamaakin erilaista voisko sanoa digitaalista alustaa, jonka ajatuksena on ollu fasilitoida ekosysteemiyhteistyötä. Mutta ehkä vaikea vielä sanoa, että miten paljon niistä loppujen lopuksi on apua. Voi olla vähän digitalisaatioähkyäkin yrityksissä. Työkaluja ja alustoja on niin paljon, että se alkaa tavallaan syömään yritysten aikaa. Itse näkisin, että säännölliset tapaamiset, tilaisuudet ovat edelleen paikallaan, ja sitä tukemaan voidaan tehdä erilaisia työkaluja ja alustoja.

Toini Harra:  Millaisia kokemuksia Minna sulla on siellä Oulussa?

Minna Komu: Osittain kyllä hyvin samankaltaisia. Mutta toisaalta nyt tämä meidän maaliskuussa alkanut vallitseva pandemiatilanne on ehkä auttanut aukaisemaan silmiä, että on äärimmäisen tärkeää digitalisoida myös palveluita ja miettiä vaihtoehtoisia tapoja luoda suhteita ja rakentaa suhteita. On totta kai selvää, että digitaalisuden avulla on helpompi ylläpitää jo luotuja suhteita kuin luoda täysin uusia suhteita, mutta ennen kaikkea kokisin, että tärkeimpänä on se, että palveluja digitalisoidaan ja ne olisivat ajasta ja paikasta riippumattakin saatavilla niin yrityksille kuin muillekin niitä palveluita etsiville tahoille. Sen eteen ollaan paljon tehty työtä Oulussakin monellakin osalla, myös tässä terveysalalla ja ihan lähtien opetuksesta. Meillä on tämmöinen MEDigi-hanke, joka on kansallinen hanke, jossa digitalisoidaan ja harmonisoidaan lääketieteen opetusta eri yliopistojen välillä. Kun uskallamme ajatella eri tavalla ja katsoa tulevaisuuteen, löydämme kyllä monenlaisia keinoja hyödyntää digitaalisuutta paremman palvelukokemuksen saamiseksi.

Toini Harra:  Ekosysteemi on myös toisenlainen toimintakulttuuri ihan kaiken kaikkiaan, jos ajatellaan. Jos me ollaan aikaisemmin toimittu vaan yhden organisaation sisällä pääasiassa, ja nyt meillä onkin ekosysteemien myötä yritysten ja organisaatioiden isoja verkostoja, jotka työskentelevät yhdessä, se väistämättä varmaan muuttaa toimintakulttuuria myöskin. Nimensä mukaisesti se perustuu systeemiselle ajattelulle, ja nyt olisi kiinnostavaa kuulla, että minkälaisia kokemuksia teillä on tästä toimintakulttuurin muutoksesta ja miten sitä edistetään. Tuossa alussa varmasti Minna toitkin esille juuri niitä tekijöitä, mitkä ovat mukana vaikuttamassa siihen, mutta jos nyt keskityttäisiin vielä ihan erikseen tähän aiheeseen, mitä haluaisitte nostaa esiin toimintakulttuurin näkökulmasta? Mitä se edellyttää organisaatioiden toiminnalta?

Minna Komu: Kysymyksenä on hyvin laaja ja aika haasteellinen. Ensimmäisenä se vaatii sen ymmärryksen, että kaikkea ei voi kontrolloida. On erilaista toimijaa ekosysteemissä, joka koostuu useista organisaatioista ja julkisista toimijoista ja yrityksistä ja mitä tahansa ihan pienestä startupista isoon pörssiyritykseen ja kaikkea siltä väliltä. Ekosysteemissä ihan kaikkea et voi kontrolloida. Ja hyväksyä myös se, että muutos ottaa aikaa. Mutta siinä perusedellytyksenä on vahva luottamus ja usko yhteiseen tekemiseen ja luottamus myös siihen, että tässä ollaan yhdessä menossa eteenpäin, eikä kukaan ole ottamassa pois mitään keltään. Päinvastoin, kun saatetaan erilaisia tekijöitä yhteen, ne omat ajatukset, organisaation omat ajatukset voivat saada hyvin erilaisia sykäyksiä uusien innovaatioiden synnyttämiseksi, kun hyödynnetään eri toimijoiden resursseja, eri toimijoiden ydinosaamista ja tuodaan niitä yhteen. Ajatellaan, että meillä voi olla myös jaettuja resursseja, ettei tarvitse olla yhden organisaation oma resurssi, vaan voidaan myös jakaa, jolloin tieto siirtyy ja mahdollistaa uudenlaisia ajatuksia ja uusia innovaatioita.

Panu Karhinen: Onko syntynyt jotain uusia käytäntöjä tai pelisääntöjä esimerkiksi vaikka hankintojen osalta? Onko tämä ekosysteemi tuonut jotain uudenlaisia käytäntöjä?

Minna Komu: On varmasti tuonut paljonkin uudenlaisia käytäntöjä. Varsinaisesti hankintojen osalta on ehkä, en ehkä niinkään osaa ajatella. Siihen ehkä joku toinen henkilö osaisi paremmin vastata. Varsinaisesti ekosysteeminä ne hankinnat ovat totta kai erilaisia kuin mitä ne voivat olla organisaatioissa muuten. Mutta meillä esimerkiksi Oulussa on, OuluHealthissä on otettu käyttöön innovaatiotyökalu, joka aloitettiin OYSissa, Oulun yliopistollisessa sairaalassa. Sitä on testattu siellä ympäristössä erinomaisin tuloksin. Ja nyt me olemme sitä vastaavaa innovaatiotyökalua jalkauttamassa sitten ekosysteemin muihin toimijoihin. Tällainen esimerkki tulee ainakin vaikka hankintojen osalta mieleen.

Panu Karhinen: Entä Markku? Onko teillä, jos miettii pelisääntöjä tai käytäntöjä, mitä nämä ekosysteemit ovat tuoneet, niin miten ne poikeavat? Onko jotain esimerkkejä ehkä sieltä, että mikä sitä yhteistyötä tukee?

Markku Niemi: Minun mielestäni luottamus on ehkä avainsana, ja sen rakentaminen tietenkin kestää vähän aikaa, että pitää oppia tuntemaan toimijat ja vähän motiiveja ja näin. Minun mielestniä ehkä yksi hyvä tapa rakentaa luottamusta on konkreettiset hankkeet, konkreettinen tekeminen. Meillä on Tampereella muutamia alustoja, kaupunki on avannut tiettyjä alustoja yritysten käyttöön, missä voi yhdessä tehdä testejä, projekteja. Se on ollut yksi hyvä tapa tuoda toimijoita yhteen ja tehdä vaikka EU-tutkimushankkeita tai muita pienempiä pilotteja näitä alustoja hyödyntäen. Konkreettisen tekemisen kautta syntyy sitä luottamusta ja uusia ideoita ja näin.

Toini Harra:   Rakennetaan yhteistä kokemusmaailmaa, jota sitten jaetaan.

Markku Niemi: Kyllä.

Toini Harra: Yks tärkeä asia vielä: johtaminen. Verkostojohtamista tässä varmaan tarvitaan. Minna, oletkin verkostojohtajana siellä. Oisko sulla muutama asia, mitä liittyy erityisesti johtamisen näkökulmaan? Minkälaista johtamista hyvä ekosysteemitoiminta edellyttää?

Minna Komu: Ekosysteemin johtaminen on varmaan jo käsitteenäkin haasteellinen asia, kun ekosysteemit ovat hyvin erilaisia keskenään. Meidän tapauksessa OuluHealth on valtavan suuri ekosysteemi, joka kasaa yhteen niin akatemian kuin terveydenhuollon ammattilaisia, yrityksiä ja liiketoiminnan osaajia. Ennen kaikkea koen, että tärkeintä myös siinä johtamisessa on selkeä, tai en ehkä käyttäisi sanaa johtamista, mutta sanoisin, että tärkein edellytys ekosysteemin toiminnassa on voimakas roolitus niin, että on selkeät roolit. Esimerkiksi meillä OuluHealthissä on jaettu niin, että meillä tutkimus-, kehitys-, innovaatiotoiminnasta on vastuullinen taho ja vastuuhenkilö, vastaavasti myös terveysalan yrityksistä, health and life science -yrityksille on oma asiakkuusvastaava eli se, joka on varsinaisesti yritysrajapinnassa. Sitten myös meidän testaus- ja pilotointitoiminnassa on oma vastuuhenkilö. Silloin sitä johtamistakin hajautetaan ja luotetaan siihen, että jokainen hoitaa sen oman toimintansa. Meillä OuluHealthissa minun tekemistä ohjaa OuluHealthin ohjausryhmä. Eli meillä OuluHealthillä on oma ohjausryhmä, jota voidaan ajatella, että se on ikään kuin yrityksissä on hallitus. OuluHealthin ohjausryhmä koostuu mukana olevien organisaatioiden edustajista. Ja OuluHealth kuuluu puolestaan osana Oulun innovaatioallianssiin. Oulun innovaatioallianssissa on muitakin ekosysteemejä, joista tämä meidän OuluHealth on yksi. Oulun innovaatioallianssilla on oma strategia, jonka osana on OuluHealthin strategia, ja sitten siitä on meidän toimintasuunnitelma. Tärkeintä on, että se on toiminta, mihin saadaan ihmiset sitoutettua, joten palaan tähän, niinku on jo useampaan kerran tullut, että se on se luottamus ja roolitus ja usko yhteiseen tekemiseen.

Toini Harra:  Markku, sinä olet asiakkuusvastaava. Tuossa Minnakin mainitsi asiakkuusvastaavan tärkeän roolin. Miten itse koet tämän roolin?

Markku Niemi: Minä näen oman roolini sillä tavalla, että olen fasilitoija, yritän auttaa ekosysteemin toimijoita onnistumaan. Se johtorooli voi vaihtuakin siinä vähän. Se voi siirtyä toimijalta toiselle riippuen, mitä tehdään. Jos on joku kiinnostava tutkimusalue, tutkimushanke, jota halutaan siinä ekosysteemin toimijoiden kesken tehdä, johto voi olla jossain yrityksessä, joka on siitä eniten kiinnostunut. Ja sitten taas jossain muussa se voi olla muualla. Mutta tarvitaan fasilitaattori, joka sitoo langanpäitä yhteen ja kertoo niitä, vinkkaa niitä yhteisiä kiinnostuksen kohteita. Ne eivät välttämättä ole aina itsestään selviä, vaikka voisi kuvitella niin.

Panu Karhinen: Mitenkäs sitten tulevaisuus? Miltä ekosysteemien tulevaisuus näyttää, ja mihin tarkoituksiin digitaalisia ekosysteemejä vois käyttää? Onko siellä näköpiirissä ehkä käyttäjän, enemmän vielä käyttäjän näköisiä palveluita ja tuotteita tai saavutettavampia, käytettävämpiä palveluita ja tuotteita vai miten te näette? Kerrotko vaikka Minna ensin ajatuksia?

Minna Komu: Itse näkisin niin, että erilaiset verkostot ja suhteethan ovat, ne ovat voimakkaasti tätä päivää, mutta ne ovat ennen kaikkea myös sitä meidän tulevaisuutta ja tulevaa. Silloin myös esimerkiksi itse ekosysteeminä teemme myös paljon niin kansallisesti kuin kansainvälisesti yhteistyötä muiden ekosysteemien kanssa, jolloin se myös auttaa ja mahdollistaa yrityksille niiden suhteiden luomista muualle Suomeen tai muualle ulkomaille, esimerkiksi meidän tapauksessa vaikka pilottien saannissa Saksan sairaaloihin tai muuta. Myös se palvelujen digitalisointi, niin kuin mainitsin tuossa aikaisemmin, että meidän OuluHealthin yksi peruspilareista on rakentaa ajasta ja paikasta riippumattomia palveluita. Ja myös siihen tarvitaan verkostomaista tekemistä ja monen yhteistä osaamista. Markku varmaan osaa jatkaa.

Panu Karhinen: Mites Markku, minkälaisia ajatuksia?

Markku Niemi: Minä ehkä nostaisin tähän semmoisen näkökulman, että tekoälystä ja koneoppimisesta on nähty vasta ihan pintaraapaisu, ja luulen, että siltä puolelta löytyy semmoista uutta, mitä ei ehkä osata vielä kuvitellakaan. Eri lähteistä olevan datan yhtenäistäminen, hyödyntäminen ja sieltä mielenkiintoisten uusien suhteiden löytäminen avaa aivan hurjia mahdollisuuksia. Meillä on Tampereella kaupunkiympäristön IoT-ratkaisujen suhteen tehty tällä puolella pieniä kokeiluja ja on ehkä todennettu se, että siellä on aivan valtavasti mahdollisuuksia. Tämä kun laajennetaan rakennuksiin ja terveyspuolelle, uskon, että sieltä löytyy vastaus tuohon kysymykseen. Mutta en osaa sanoo, mitä se on täsmälleen. Mutta sitten tietenkin tässä tullaan taas kysymykseen luottamuksesta ja miten sitä dataa hallinnoidaan, miten esimerkiksi minun henkilökohtaiset terveystiedot, haluanko jakaa niitä ja saanko enemmän sillä, että annan, kuin se, että mitä riskiä siitä on. Tässä on isoja ratkaistavia kysymyksiä, mitä voi näissä ekosysteemeissä myöskin pohtia. Ne ovat hyvä foorumi pohtia tämän tapaisia kysymyksiä, jotka koskettavat kaikkia toimijoita ja joiden ratkaisu saattaisi hurjasti edesauttaa toimijoita.

Panu Karhinen: Minna, haluatko vielä lisätä jotakin tähän?

Minna Komu: Joo, tuli tuosta, Markku syötti niin hyvin lapaan, niin ajattelin, että täytyy vielä vähän jatkaa. Juuri noita, mitä hän nosti tuossa esille, dataa ja datan keräämistä ja sen hyödyntämistä muuten ja tekoälyä ja sen tuomia mahdollisuuksia, meillä on OuluHealthissa on DigiHealth Hub -yksikkö, joka on osana lääketieteellistä tiedekuntaa ja joka nimenomaan keskittyy, niin kuin nimestäkin voi ajatella, DigiHealth Hub, osaamiskeskittymä digitaalisten ja datan hyödynnettävyyden ja sitä kautta tulevaisuuteen katsovien asioiden edistämiseksi ja osaajaverkoston kasaamiseksi ja niiden siirtämiseksi ja jalkauttamiseksi myös osaksi perustoimintaa pitkällä aikavälillä.

Toini Harra:  Nyt heititte kyllä molemmat niin hyvin meille lapaan, että me järjestetään tästä aiheesta vielä yksi ihan ikioma podcast-sarja tai -keskustelu. Nyt haluan tässä vaiheessa oikein lämpimästi kiittää teitä. Me olemme oppineet tänään ekosysteemin rakentamisesta. Tämä on ollut mielenkiintonen keskustelu. Oikein paljon teille kaikille kiitoksia. Ja tosiaan, jos haluatte tietää lisää, TUTTU netistä löytyy lisää informaatioo tästä aiheesta.

Panu Karhinen: Kiitos.

Markku Niemi: Kiitos.

Minna Komu: Kiitos.