MetroPodia uudenlainen tapa julkaista 1: Käsis purkkiin! – Vinkkejä podcastin käsikirjoittamiseen

[äänite alkaa]

Puhuja 1 Mari Virtanen
Puhuja 2 Ilse Skog

Puhuja 1 [00:00:27]: Tänään olemme Metropolia -ammattikorkeakoulun digistudiossa vaihteeksi podcastien äärellä. Olemme puhumassa podcasteista osana korkeakoulujen julkaisutoimintaa. Täällä keskustelemassa tänään olemme minä, yliopettaja Mari Virtanen ja viestintäyksikön asiantuntija Ilse Skog. Tervetuloa.

Puhuja 2 [00:00:47]: Kiitos.

Puhuja 1 [00:00:48]: Me katsellaan podcastasiaa eri kulmista. Minä pääasiassa sisällöntuottajan roolissa, opettajaroolissa ja Ilse vahvasti, laajasti, viestintäasiantuntijuuden erilaisista rooleista katselee tätä. Tässä jaksossa me puhumme erityisesti podcastien käsikirjoittamisen vaiheista. Mitä kaikkea siihen liittyy ja mitä kannattaa ottaa huomioon? Muissa sarjan jaksoissa keskustellaan podcastien tuottamiseen ja julkaisemiseen liittyvistä aiheista. Kaikissa jaksoissa kuullaan käytännön kokemuksia ja jaetaan vinkkejä liittyen podcastien julkaisuprosessin eri vaiheisiin. Vähän niin, että käytännössä miten sinä voisit tällaisen podcastin tehdä ja miten sinun kannattaa lähtee liikkeelle. Meillä on Metropoliassa oma podcast -kanava nimeltään Metropodia, johon tämä sarja liittyy. Tämä on tarkoitettu juuri sinulle, joka haluaisit tehdä podcastin, mutta et oikein tiedä mistä lähtisit liikkeelle ja miten olisi hyvä edetä. Toki sarja on tarkoitettu kaikille korkeakouluissa julkaisujen parissa toimiville henkilöille ja aiheesta muuten vaan kiinnostuneille. Podcastithan ovat nyt nousussa ja niitä tehdään paljon. Tule ihmeessä kuulemaan miten pannaan podcast purkkiin.

Puhuja 1 [00:02:08]: Ilse, nyt ollaan podcastien äärellä. Kerrotko vähän itsestäsi ja intohimostasi podcasteja kohtaan? Mikä on tuonut sinut podcastien maailmaan ja näin syvälle tänne?

Puhuja 2 [00:02:20]: Tykkään kaikista uusista digijutuista. Tästä on jo, niin kuin nykyään sanotaan, että ajanjakso ennen koronaa, niin tämä oli paljon ennen koronaa, kun keksin että Metropoliaan pitää saada podcast-kanava. Enhän minä tiennyt mitään siitä. Korkeakouluissakaan ei ollut niitä, mutta minäpäs päätin kirjottaa blogin, kaksi blogia ja selvitin perusteellisesti mikä se podcast on. Siitä se sitten lähti käyntiin. 2019 oli ensimmäinen podcast, joka pantiin eetteriin. Meillä ei ollut vielä edes tätä Metropolian kanavaa ja 2020 se käynnistyi.

Puhuja 1 [00:02:58]: Ihan mahtavaa, uran uurtavaa työtä olette tehneet korkeakoulujen saralla. Me on oltu etulinjassa tässä. Ollaan tosi paljon julkaistu ja julkaisumäärät on koko ajan kasvamassa. Se, miten minä olen ajautunut tähän, niin minähän olen tällainen eri medioiden moniottelija. Eli asiantuntijajulkaisuja, kirjoitan paljon blogitekstejä, videokanavaa ylläpidän ja nyt viimeisimpänä tullut nämä podcastit, joka on ihan oma genrensä ja ehkä sellainen hyppy tuntemattomaan sieltä teksti-, videopuolelta tänne äänimaailmaan. Metropodia -kanava on tietysti Metropolialle iso juttu, ja me kannustamme henkilöstöä ja opettajia, opiskelijoitakin julkaisemaan näihin meidän kanaviin. Kerrotko Ilse vähän, että mikä ja kenelle tämä kanava on tarkoitettu ja miten julkaisuprosessiin itse kukin pääsee halutessaan mukaan?

Puhuja 2 [00:04:01]: Meillä on valtavasti sisältöä täällä Metropoliassa. Jaoteltiin Metropodia kolmen teeman alle; ”Tulevaisuutta luotaamassa”, jossa oli tarkoitettu enemmän, että se tulee julkaisutoimintaan tulevia podeja. ”Kestotilaus oppimiseen”, mikä kertoisi opettamiseen ja oppimiseen ja sitten vähän enemmän hömppäkanava ”Ammattikorkeakoulun arjessa”. Siellä voisi kertoa meidän tapahtumistamme ja muuta. Podcastin pariin pääsee tosi helposti ja meillähän on tuotettu näitä paljon. Ihmiset ovat, meillä Metropolialaiset, kiinnostuneita ja innostuneita tekemään näitä. Ei ole ollut sisällöstä pulaa. Näitä mitä on tehty julkaisutoimintaan, siellä on ollut ihan laidasta laitaan. Meillä on ”Pedagogin hetki”, missä kerrotaan, tämä on oppimiseen. Meillä on tehty rokotuksista asiantuntijapodcast ja on meillä myös opiskelijat tehneet. Meillä on opinnäytetyökin tehty podcastina. Hyvin laaja kirjonta ja helposti tähän prosessiin mukaan pääsee. Me on pidetty meidän julkaisuasiantuntijamme kanssa podcast-työpajoja, joissa on kerrottu käsikirjoittamisesta ja miten pääsee alkuun. Ihmiset on innostuneet ja ne on ottaneet päätoimittajaan, toimin myös Metropodian päätoimittajana, on kysyneet miten voi tehdä. Olen kertonut, että jos he haluavat julkaisupisteitä, niin täytyy olla käsikirjoitettu teksti ensin ja pitää toimittaa toimituskunnalle. Sitten vielä avustanut heitä. Meillä on hienot uudet digistudiot Myllypurossa ja Myyrmäessä. Täällä on helppo tehdä podcasteja. Olen auttanut heidät siinä vierihoitona mukaan, että on tullut podcasteja julkaistua.

Puhuja 1 [00:05:57]: Ihan mahtavasti otit samoja teemoja, mitä olin ajatellut etukäteen. Itse aina kun lähden miettimään julkaisuprosessia ja paneutuu kanavaan, mihin olen julkaisemassa, teen aina taustatyötä ja se on se ensimmäinen vaihe. Kun haluan julkaista jossain, teen taustatyötä ja näinhän sieltä nuo kolme teemaa, ”Ammattikorkeakoulun arjessa”, ”Kestotilaus oppimiseen” ja ”Tulevaisuutta luotaamassa” myös minun listalleni nousivat. Tämä on minulle hyvä työväline. Kuuntelen, minkälaisia juttuja siellä on aikaisemmin julkaistu ja minkälaisia juttuja minä haluaisin julkaista ja miten käsikirjoittaa. Saan sieltä teemottelua siihen, miten omaa hommaansa voi lähteä viemään eteenpäin. Sen teen aina ensin. Siinä vaiheessa, kun olen päättänyt, että haluan puhua tutkimus- ja kehittämismenetelmän perusteista, aina teen taustatyötä lähdekirjallisuuden muodossa. Olemme tuottamassa uutta tietoa, olemme tekemässä näyttöön perustuvaa terveydenhuoltoa tai aluevaikuttavuutta, niin minulle on tosi tärkeää aina se, että siellä on lähdekirjallisuutta taustalla, mihin meidän koko tekeminen täällä pohjautuu. Saan siitä tietysti uusia ajatuksia, että mistä haluan vieraiden tai kollegoiden tai muiden henkilöiden kanssa täällä puhua. Noi kaksi juttua teen ennen kuin alan miettiä ollenkaan käsikirjoitusasiaa. Vähän kerroitkin, sitten kun podcast päätös on tehty, että ”Minä haluan tällaisesta jutusta tehdä”, otetaan yhteyttä toimituskuntaan, joka vähän työntää käsikirjoituksen alkuvaiheessa eteenpäin, niin sanotko siitä muutaman sanan?

Puhuja 2 [00:07:49]: Toi on tosi hyvä, että se tulee toimituskunnalle ensin, koska jos tehdään julkaisukriteerit täyttäviä podcasteja, niin siinä täytyy olla tietyt asiat. Esimerkiksi esitellään itsensä, että ollaan Metropoliassa. Meillä on yksi podcast joskus muinoin tehty, joka meni hienosti ja oli tosi hieno, mutta kukaan ei kertonut ketä täällä puhuu. Siitä ei tullut julkaisupisteitä täyttävää podcastia. Pienet asiat. Sitä voi pitää itsestään selvänä asiana, että se unohtuu tässä kohdassa, että näinkin pitäisi toimia. Siinä mielessä toimituskunta tavallaan sparraa ja ottaa huomioon, jos on jotain siinä käsikirjoituksessa, että mitä voisi huomioida lisää tai tehdä toisella tavalla.

Puhuja 1 [00:08:44]: Toi on todella timanttista, toimituskuntatyö. Itse olen julkaissut paljon, olen kirjottanut tekstejä, mutta jotenkin tämähän on oma lajinsa, oma genrensä, jota pitää eri tavalla opetella. Tietysti meillä on aikaraja ja meillä on tietyt elementit mitä podcasteissa aina ne toistuvat. Esimerkiksi se, että tyypillisesti käsikirjoitetaan aloitus, sisältö ja lopetus ja sinne laitetaan nämä Ilsen mainitsemat esittäytymisasiat ja johdatukset osioon tai sarjaan mitä ollaan tekemässä. Tietyt palikat pitää aina olla. Sitten tullaan sisältöasiaan. Sisältöasia tietysti, sisällöntuottajan hommaa on pitkälle, että minkälaisia teemoja ja te olette tehnyt, Riikka Wallin ja sinä Ilse, olette tehnyt You Tube -videosarjaa podcast -sarjan luomiseen liittyen ja siellä on paljon hyviä pieniä nyansseja, että miten tätä kannattaisi tehdä. Siellä on tämä kolmen teeman ajatus kaikkeen. Olen juurtunut kolmen näkökulman ajatukseen kaikessa. Mietin aina sisältöä kolmesta kulmasta. Jos tänään puhutaan podcastin käsikirjoittamisesta, niin ne kolme teemaa voisi olla, ”Mitä teen ennen julkaisuhalua, ideapäätöstä”, ”Mitä teen käsikirjoittamisen aikana” ja ”M itä sen jälkeen tapahtuu, miten homma päätellään”?

Puhuja 2 [00:10:17]: On myös tärkeä se, että yhdessä jaksossa voi olla vaan yksi asia. Jos sinulla olisi vaikka kuinka monta juttua, niistä tehdään aina oma jakso. Ei voi rönsyillä.

Puhuja 1 [00:10:28]: Se on tärkeätä. Sehän on kuulijalle myös tärkeätä, että sieltä löytää sen ydinviestin ja mitä haluamme välittää. Me voidaan välittää tietoa tai yrittää muuttaa ajatuksia tai sitten me teemme pelkästään viihdettä, mitä ehkä vähän vähemmän korkeakoulusektorilla tehdään, mutta sitäkin voisi tehdä. Mietin aina ydinviestin tosi tarkkaan. Vaikka ”Käytännön vinkkejä podcastin käsikirjoittamiseen”. Tai joku muu. Ja otsikon, joku naseva otsikkohan pitäisi keksiä, että ihmiset kuuntelisivat. Voisiko olla esimerkiksi ”Podcast in a nutshell”, vaikkapa pähkinänkuoressa. ”Podcastin käsikirjoittamisen perusteet” ehkä vähän perinteinen, tai sitten joku ”Näillä vinkeillä podcast purkkiin”. Se on ehkä blogitekstimaailmasta minulle tuttua, mietin monesti ihan viimeiseen asti, että miten tämä kannattaa otsikoida, jotta ihmiset kuuntelisivat. Sisältöä, sitä kolmesta kulmasta ja luonnostelen, minä olen ”bullettikirjoittaja”. Luonnostelen aina, nykyään digitaalisiin tauluihin. Olen ollut post it- lappujen suurkuluttuja aina. Hahmottelen ydinviestien, teemasanojen, asiasanojen ympärille ja sehän sopii podcastiin hirveän hyvin, koska ei minun tarvitse kirjoittaa valmiita lauseita, vaan voin nostaa niitä ajatuksia mistä tässä jaksossa on kyse. Mitä kuulija voi odottaa, esittäytyminen, kolme näkökulmaa sisällöstä, sisällöllisen viestin tavoite. Olen kirjottanut itselleni kärjellään seisovan kolmion periaatteet, eli tärkein asia aina kärkeen, sen jälkeen perustelut, sen jälkeen lisätiedot. On ollut paljon opeteltavaa, kun on kirjoittanut asiantuntijatekstiä, että miten se homma, että tulokset ei tulekaan sinne loppuun vaan tulokset tulisi ikään kuin alkuun ja sen jälkeen vasta mentäisiin toisinpäin. Siinä toimituskunta on tosi monesti antanut viestiä ja neuvoa. Vinkkiä siitä, että kannattaa kääntää tämä ihan toisin päin. Ja niinhän olen tehnyt ja on tullut taas ihan…Tuosta sanoitkin, että aiherajaus on tosi tärkeätä, että puhutaan yhdestä aiheesta tänään ja seuraavassa sitten seuraavia asioita.

Puhuja 1 [00:13:05]: Se mitä mietin käsikirjoittamisessa vielä, mikä siinä tosi tärkeätä, podcastien kannalta on se, että siitä jäisi aito paikka ja hetki dialogille.

Puhuja 2 [00:13:18]: Kyllä, nimenomaan. Sanoit, että meillekin on korkeakoulumaailma tosi asiantuntijapainotteista, niin podcastissa sen ei tarvitse olla tylsää. Siinä saa olla huumoria, se saa olla viihdyttävä, vaikka asiat ovatkin asioita. Minkä olen oppinut, hymy kuuluu aina. Se kannattaa siinä olla, kun puhuu mukana. Nauraa saa ja olla iloinen.

Puhuja 1 [00:13:52]: Tämähän on erilaista tekemistä siinä, kun on ehkä totuttu olemaan tiukassa asiantuntijaroolissa, niin se, että voiko nauhalle nauraa, sitä pitää opetella. Tai se on minun kokemukseni, että vaikka olemme median moniottelijoita ja esiintymisen ammattilaisia, niin silti tällaiset tilanteet voi ihan hirveästi jännittää. Me olemme uuden äärellä tekemässä uudenlaista. Minä aina ajattelen kaikkea elämässä ja uuden oppimista myös siitä kulmasta, että aina kun tehdään ensimmäistä kertaa mitä tahansa, niin onhan se jännää ja haastavaa. Mutta se, että kokemus luo varmuutta ja sen takia, meillähän suositellaan tekemään sarjoja, että tehdään useampi jakso aina kerrallaan ja päästään kunnolla tekemisen meininkiin mukaan ja tulee tosi hyviä sarjoja.

Puhuja 2 [00:14:50]: Podcasthan on siinä mielessä tosi hyvä verrattuna, vaikka johonkin tiedotteeseen tai muuhun, niin tässä on todella pitkä häntä. Podcasteja kuunnellaan aina. Niitä ensimmäisiäkin kuunnellaan aina. Siinä on jatkuvuus, se ei lopu siihen, kun olet tehnyt sen podcastin ja sitä joku porukka kuuntelis ja sitten sitä ei enää kukaan muka kuuntele. Näin se ei ole. Se saa aina uusia kuulijoita ja kuuntelumääriä.

Puhuja 1 [00:15:21]: Nyt me on nostettu muutamia asioita esiin siitä, että miten pääsee julkaisuprosessiin mukaan, miten pääsee käsikirjoittamisessa liikkeelle, miten kolmella kulmalla katsomalla saa sitä sisältöä haltuun, niin mitä Ilse sanot, tuntuuko siltä, että näillä ajatuksilla lähtisi käsikirjoitus syntymään?

Puhuja 2 [00:15:43]: Kyllä minun mielestäni ehdottomasti. Meillähän on Metropoliassa julkaisuasiantuntija tehnyt podcastpohjan, käsikirjoituspohjan, mikä helpottaa tosi paljon. Siinä on tehty aloitukset ja lopetukset ja mitä on sinun ydinviestisi. Siinä on tehty kolme kohtaa, että ymmärtää tehdä kolmen teeman mukaan. Siinä on aloitus, siihen kun kirjoittaa että ”Minä Mari Virtanen, minä Ilse Skog…”, niin ei varmasti unohdu. Ja kun kirjoittaa loppuun, lopetukseen, että ”Muista kiittää kuuntelijoita”, niin sekään ei, jos on jännittynyt, unohdu siinä tilanteessa.

Puhuja 1 [00:16:27]: Se on myös pikku vinkki. Se tuntuu ihan itsestään selvältä, mutta kun on jännää, niin voi jäädä. Ja se on kyllä, se paperi ja lomakepohja, on ollut tosi laajasti meillä käytössä ja siitä on koettu olevan hyötyä. Kiitos Ilse, että tulit minun kanssani puhumaan podcasteista podcasteihin. Kiitos sinulle siellä linjalla, että kuuntelet. Tänään me ollaan puhuttu teemalla ”Käsis purkkiin”. Seuraavassa jaksossa edetään ”Käsiksestä eetteriin”, eli miten käsikirjoituksen perusteella syntyy kuunneltava lopputuote. Siinähän on paljon teknistä tuottamiseen liittyvää asiaa. Pysy kuulolla niin podcasteillaan.

Puhuja 2 [00:17:16]: Kiitos kaikille ja kiitos Mari.

[äänite päättyy]

————————————————————————————————————————
[äänite alkaa]

Mari Virtanen [00:00:20]: Hei vaan. Taas me olemme Ilsen kanssa täällä ja me vedämme viimeinen jakso tähän podcast-sarjaan, jonka tarkoituksena on innostaa ja kannustaa podcastien tekemiseen ja tuottamiseen. Me olemme eri vaiheissa tätä jo aikaisemmissa jaksoissa käsitelty ja tässä jaksossa me puhumme erityisesti tavoitteellisesta julkaisemisesta. Täällä olemme Metropolia ammattikorkeakoulun digistudiossa minä, yliopettaja Mari Virtanen ja minulla on kaverina viestintäyksikön asiantuntija Ilse Skog. Joka jaksossa olemme täällä yhdessä tätä duunailtu. Tervetuloa Ilse.

Ilse Skog [00:00:56]: Kiva olla täällä taas.

Mari Virtanen [00:00:59]: Aikaisemmissa jaksoissa olemme puhuneet ensin käsikirjoittamisesta ja viimeksi puhuimme siitä, että miten käsikirjoituksesta syntyy julkaistava lopputuote ja nyt olemme siinä vaiheessa, että meillä olisi se lopputuote käsissä. Lähtisimme sitä jatkohoitamaan, että mitä sille julkaisulle tai lopputuotteelle tapahtuu. Tämä jakso, mitä juuri täällä tehdään, liittyy sarjaan, joka käsittelee podcasteja osana korkeakoulujen julkaisutoimintaa. Tämä on juuri sinulle, joka mietit siellä oman podcastin tuottamista ja sinulle, joka toimit korkeakouluissa julkaisujen parissa ja sitten tietysti sinulle, joka olet muuten vaan aiheesta kiinnostut ja haluat kuunnella meidän hyviä keskustelujamme.

Mari Virtanen [00:01:50]: Nyt me tulimme tuohon, kutsun sitä jatkohoidoksi eli sitten kun on lopputuote olemassa, niin sitten se on olemassa. Mutta mitä sitten? Sittenhän on aika paljon mielestäni työtä jäljellä. Miten se tavoittaa meidän kohderyhmämme? Miten se tavoittaa meidän kuulijat? Minkälaisessa muodossa me heille tätä tarjoilemme?

Ilse Skog [00:02:13]: Joo, sitä ei missään nimessä, sitä podcastia, kannata jättää sinne, esimerkiksi meillä sinne WordPressin sivulle yksinään unohtumaan ja että sitä kukaan ei löytäisi. Tähän podcastiin on kuitenkin käyttänyt paljon aikaa, niin kyllä se olisi kiva, jos löytäisi jonkun kuuntelemaan. Podcastien markkinoinnissa toimii hyvin esimerkiksi mp4-muotoiset waveformit. Nämä ovat videotiedostoja, joissa on still-kuvan päälle lisätty ääniraitaa. Podcast on kuitenkin ääntä, niin se vaatii jotain visuaalisuutta. Waveform on hyvä laittaa jonnekin some-kanavan postaukseen, niin kuuntelija pääsee kuuntelemaan sitä waveformia 30 sekuntia, jotain mielenkiintoista kohtaa siitä kyseisen jakson keskustelusta. Ja sitten waveformista jatkaa se kuuntelija. Eli waveformista kuuntelija ohjataan sinne podcastin laskeutumissivulle. Eli Metropolialla se on MetroPodia.

Mari Virtanen [00:03:12]: Tämä oli minullekin, vaikka monenlaista olen tehnyt, niin kun ensimmäisen kerran Ilse puhuit tuosta waveformista, niin ei ihan heti yhdistynyt, että mistä on kyse, mutta kun rupesin tutkimaan, tekemään taustatyötä ja selvittelemään, niin kyllähän sitten tunnistin, että se on tämä, missä sellainen aalto sykkii siinä kuvan päällä.

Ilse Skog [00:03:30]: Joo. Ja Googlella löytää sellaisen headlinerin. Siinä saa muutaman waveformin ihan maksutta. Jos tuottaa enemmän, niin sitten siinä on jonkinlainen kustannus.

Mari Virtanen [00:03:42]: Onko se aina se, että siinä tulee ensiksi joku pieni pätkä vai voiko siinä valita vaikka… Soittaisi koko…

Ilse Skog [00:03:51]: Voi, mutta mieluummin ihminen kuuntelee vaikka Spotifystä, että on tavallaan sellainen sisäänheitto tämä waveform. Jos olisi vaikka Twitterissä tästä waveformista se kuva, koska se kuva on siinä, pelkkä äänihän ei herätä, siitä kun klikkaa kuvaa se kuuntelija, niin sitten se saa sen 30 sekuntia jotain mielenkiintoista, että se haluaa sitten jatkaa. Siinä on tietysti ohjeet, miten mennään se koko jakso kuuntelemaan.

Mari Virtanen [00:04:17]: Minä mietin omaa kohderyhmääni vaikka, kenelle minä julkaisen, niin tuohan toimii varmaan kaikissa. Ehkä tärkeimmät kanavat ovat Linkedin, Facebook, Twitter, niin tuon waveformin saa varmaan liitettyä kaikkiin.

Ilse Skog [00:04:30]: Kyllä saa. Ja vaikka YouTubeen. Olen tehnyt nyt, mitä olen tehnyt näitä waveformeja, sellaisen soittolistan. Olen laittanut sen YouTubeen ja YouTubesta pieni linkki, jota olen jakanut. Sen voi jakaa ihan sen mp4-tiedostonkin suoraan, ettei tarvitse kierrättää YouTubesta.

Mari Virtanen [00:04:49]: Tämä on vinkki, tämä waveform-asia, niille, jotka ovat vähän pidemmälle edistyneet ja haluavat vielä upgreidata sitä hommaansa sillä, niin sitten voi liitellä noita. Ainakin on hyvä olla tietoinen, että mitä kaikkea tuossa voi tehdä. Nyt kun perehdyin waveformiinkin paremmin, niin liitän niitä osaksi niitä postauksia, mitä tulevaisuudessa teen. Mietin noita postauksia eri kanaviin, niin niitäkin tosi paljon, eli sen lisäksi, että kirjoitan ingressin ja käsikirjoitan sisältöä, niin sen lisäksi mietin vielä postauksia, että minkälaisen postauksen haluan vaikka sinne Linkedinin profiiliin kirjoittaa. Ja mikä siinä on se ydinviesti, kun katselin, että paljonko vaikka Linkedinin postaukseen, niin siihen menee käytännössä kolme riviä tekstiä. Sitten laskin, että se on noin 300 merkkiä, noin 40 sanaa. Sen jälkeen tulee sellainen, että klikkaa tästä ja lue lisää. Mä aina ajattelen, että haluaako se minun kohderyhmäni painaa vielä, että lue lisää, niin mä yritän aina tiivistää siihen ensimmäiseen kolmeen riviin aivan sen timantin ja sillä sitten kehotan, että okei, tästä voit kuunnella lisää.

Ilse Skog [00:06:12]: Some-postauksissa kannattaa muistaa tällaiset hakukoneoptimoinnit, hashtagit eli käyttää niitä hashtageja, millä kuvittelisi, että se kuuntelija etsii tätä podcastia. Näitä aika paljon googlaamalla näitä podcastejakin haetaan, että laitetaan joku sana vaan. Minä itse katson aina viestejä ja katson, mitä sen alla on tapahtunut.

Mari Virtanen [00:06:40]: Tuo on todella tärkeä. Tuohon pitää itsekin jatkossa kiinnittää enemmän huomiota. Toistaa sitä samaa hakukoneoptimoitua termistöä sitten kaikissa eri vaiheissa, niin että se löytyisi sieltä paremmin. Ja juurikin, kun aiheenamme on tänään tavoitteellinen julkaiseminen, niin varmaan myöskin tuo, että se liittyy johonkin tavoitteeseen, että miksi näitä tehdään. Tietysti itsellenikin on aina tavoitteena, että ensin tehdään tätä työtä näkyväksi. Se on tietysti yksi iso osa sitä tavoitetta. Sitten on varmaan jonkinlainen tavoite aina oppia uuttakin. Ja kertoa muille omia kokemuksia, että miten joku voisi päästä sitten ehkä helpommalla ja löytää omia tapoja tehdä.

Ilse Skog [00:07:26]: Tosiaan, podcasteja kannattaa jakaa ihan joka paikkaan, mihin keksii. Uutiskirjeitä, jos on sellaisia, korkeakoulujen uutiskirjeitä, niihin aina kanssa mukaan ne podcast-jaksot. Blogi on hyvä. Minä tiedän Mari, että sinulla on näitä blogeja, niin niistä voi vielä mennä syventämään asiaa sen blogin kanssa ja siellä sieltä löytää. Ja on tietysti hyvä, että jos saisi sen jakson keskustelijat ja hostin, niin heidän pitäisi jakaa omissa some-kanavissaan. Ja jos sinulla on keskustelijana joku julkkis, niin sehän on ihan mahtavaa, koska hän laittaa omilleen, niin siinä tulee näkyvyyttä vaikka kuinka paljon. On tässäkin tämä työntekijä[?? 00:08:10] että voisi myöskin yliopiston tai korkeakoulun omat työntekijät käydä näitä, jos he löytävät hyvää kuunneltavaa. Ei spammata saa, koska silloin omat seuraajat häviävät hyvin äkkiä, jos alat spammaamaan. Jos löydät itsellesi timanttista sisältöä, silloinhan sen mielellään jakaa muillekin. Oppimista vartenhan näitä tehdään.

Mari Virtanen [00:08:34]: Ajattelin tuossa juuri, että tämä on jatkumo ja tää on yksi osa tätä. Meillä on käsikirjoittaminen, valmistautuminen, tekninen tuottaminen ja sitten meillä on tämä jatkosuunnitelma ja tavoitteellinen julkaiseminen. Itse ainakin, se jää jotenkin kesken, jos minä teen kaksi kolmesta, niin ei mene ihan maaliin asti. Ja ihan mitkä palikat vaan, kaksi kolmesta, ei ole… Minulla nuo liittyvät aina yhteen. Minä teen myöskin tällaisia ristiinjulkaisuja ja koosteita eri kanaviin, että voin sitten kirjoittaa blogitekstin vähän eri näkökulmasta ja sitten sinne tulee se podcast linkiksi tai joku videosarja tai jotkut aikaisemmat blogitekstit. Ja tuohan sitten ohjaa sitä lukijaa eteenpäin, kun sieltä löytyykin lisää tietoa samaan aiheeseen liittyen.

Ilse Skog [00:09:28]: Tällainen orgaaninen some-mainonta toimii ihan hyvin. Välillä saattaa olla ihan hyvä panostaa ja ostaa maksettua mainontaa. Ja nyt jos otetaan tällaisia oppeja, mitä tekisin toisin, niin silloin kun tämä MetroPodiakin perustettiin, ehkä silloin olisi kannattanut vähän laittaa, räjäyttää alkuun, että saada heti alkuun niitä kuuntelumääriä. Ja se ei ole kovin iso panostus kuitenkaan, jos haluaa enemmän kuuntelijoita.

Mari Virtanen [00:10:01]: Tuosta tullaankin hyvin tähän julkaisusuunnitelmien asiaan, mikä minulla oli ajatuksissa tämän päivän tavoitteelliseen julkaisemiseen liittyen. Olen kauhean kova suunnittelemaan kokonaisuuksia ja minä aina ajattelen, että eikö se vanha sanonta sano, että hyvin suunniteltu on puoliksi tehty tai sitten se voi olla vähän enemmänkin. Kun minä teen erilaisia juttuja eri teemoista, niin teen sellaisia julkaisusuunnitelmia myöskin teemoittain. Ja minulla on tietysti suosikkiteemat, on opetuksen digiin liittyvät, sotealadigitalisaatiopalvelumuotoiluun liittyvät, tutkimisen kehittämiseen liittyvät sekä sisällöntuotantoon ja julkaisemiseen. Minulla olisi nyt tällä ajatuksella neljä erillistä julkaisusuunnitelmaa. Jokaisella minun teemallani on joku kohderyhmä. Mietin, että okei, tuolle kohderyhmälle vaikka sisällöntuotantoon ja julkaisemiseen liittyvää asiaa. Mietin ehkä koko ajan niitä aiheita. Minun aivoni tuottaa koko ajan uusia aiheita, mistä voisi seuraavaksi puhua ja mikä voisi kiinnostaa. Sitten kuuntelen kollegoita ja asiantuntijoita ympärilläni, että mitkä teemat kiinnostaisi. Listaan koko ajan kumulatiiviseen julkaisuusuunnitelmaani, että okei, seuraavaksi tästä, sitten tästä, sitten tuosta. Niillä on kuitenkin kaikilla aina se sellainen kattoteema, että ne liittyvät johonkin, vaikka teknologian hyödyntämiseen opetuksessa, mitä nyt ikinä onkaan. Ja sen jälkeen alan teemoitella ja miettiä, minkälainen teksti tulee jostain, tuleeko jostain podcast-sarja, minkälaista videota haluan tehdä ja mihin kanavaan minä näitä laitan. Meillä on paljon julkaisukanavia, niin minulta menee moniin kanaviin monenlaista. Ne eivät istu kaikki siihen samaan kanavaan, vaan se paletti on iso. Sitten teen suunnitelmaan, että kenen kanssa minä haluaisin tehdä, keitä minä tarvitsen siihen, tarvitsenko tuotantovaiheessa apua ja sitten sitä työnjakoa ja roolittamista. Mekin olemme tässä nyt eri rooleissa, että miten sitä hommaa… Sitten tehdään aikataulusuunnitelmaa sekä sille tekemiselle että milloin tuotetaan ja sitten myöskin sille julkaisemiselle, millä viikolla tulee minkäkinlaista sisältöä. Jos haluaa ja jos tekee tätä työkseen, niin Excel-pohja on mielestäni aina hyvä siihen, että siinä on ne eri vaiheet, miten tuo minun työni etenee ja mikä mistäkin kanavasta tulee. Kun miettii some-julkaisua ja vaikka Linkedin-postauksia, niin aika vähän teen sellaista, joskus toki sitäkin, että joku kiinnostava aihe nousee, niin sen postaan. Mutta sille perussisällölle, mitä siellä julkaisen, niin kyllä minulla on sille suunnitelma olemassa.

Ilse Skog [00:12:58]: Tuo on hirveen hyvä, tuo aikataulu. Silloin sen tekemisen saa näkyväksi ja sitten se vielä toteutuukin.

Ilse Skog [00:13:06]: Ja kun tietää, että tässä työarjessa, mitä me tällä hetkellä elämme, niin meillä kaikilla on ihan riittävästi tehtävää. Sitten myöskin sen oman työn rytmittämisen, jaksamisen ja sen, ettei tule tulipalokiire joka kerta, se helpottaa kyllä siinäkin. Ja se, että ne tulevat näkyväksi. Paljonhan me teemme myös sellaista, että nyt, kun tehdään vaikka tätä sarjaa ja sitten se nousee ajankohtaiseksi puolen vuoden päästä uudestaan tai vuoden päästä, niin sitten voimme tehdä uusintajulkaisuja jossain toisessa yhteydessä ja linkittää ja nostaa taas esiin. Se on myöskin osa tuota.

Ilse Skog [00:13:49]: Tässä podcastissa on, että se voi tulla uudestaan ajankohtaiseksi. Kun on laittanut vaikka hakukoneoptimoituja sanoja, ne uudet kuulijat sitten löytävät tämän, koska podcastiin pitäisi pyrkiä tekemään sellaista sisältöä, mikä ei vanhene ihan heti, että se olisi sellaista ajatonta.

Mari Virtanen [00:14:10]: Tuonhan sinä sanoit jossain vaiheessa näissä aikaisemmissa jaksoissa, että podcasteilla on tyypillisesti pitkä häntä.

Ilse Skog [00:14:18]: Joo, on. Tämä on sillä lailla kustannustehokasta, kuten joku sanoi, koska jos ajattelee vaikka uutisen tekee, niin se uutinen tuli ja meni. Mutta vielä ne ensimmäisetkin podcastit, niinkuin minulla on tästä MetroPodiastakin kokemusta, että se 2019 ensimmäinen podcast, niin edelleen se löytää uusia kuulijoita. Jos on vaan kiinnostava aihe.

Mari Virtanen [00:14:42]: Sehän on mahtavaa. Siitä tulee juuri sellainen olo, että teemme työtä, jolla on tarkoitus. Ja se, että se ei ole vain se hetki, vaan se voi kantaa todella pitkälle. Minä mietin noita tavoitteita, että jos on tavoitteellinen julkaiseminen, niin sittenhän pitää olla varmaan joku tavoite. Ne tavoitteet, mitä nyt voisi ajatella, niin ne olisivat kuuntelijoiden määrä, kuinka moni kuuntelija kuulee, voisiko se olla kuunneltujen minuuttien määrä, että kuunnellaanko vain alkutahdit vai jaksetaanko loppuun asti. Sitten varmaan some-julkaisujen yhteydessä, kun on jaettu tuo podcast, niin siellä ovat ne eri reaktiot, että tykätään ja reagoidaan ja sitten ehkä jaetaan eri kanavissa. Joskus voi olla tavoitteena kerätä kommentteja tai jatko-leadeja tai että mistä haluaisitte seuraavaksi kuunnella. Tavoitteitahan on todella paljon tai eri vaihtoehtoja. Tuleeko sinulla joitain muita mieleen?

Ilse Skog [00:15:47]: Joo, hyvä kun kysyit. Ajattelin, että minä vähän avaan tätä meidän MetroPodia-analytiikkaa, koska se kovasti kiinnostaa, olen huomannut. Minä pidän julkaisusuunnitelmaa tästä aina, että aina, kun uusi julkaisu ilmestyy, niin laitan sen Excel-taulukkoon. Nämä, mitä luettelen, ovat nimenomaan näitä OKM:n julkaisukriteerit täyttäviä julkaisuja. Tehdäänhän me muitakin podcasteja, jotka eivät sitten ole tässä piirissä. Mutta nämä ovat niitä rahapodeja, jos näin voi sanoa. Vuonna 2020 näitä julkaisuja oli 11, siis aika vaatimaton määrä. Ja vuonna 2021 niitä oli julkaistu enemmän eli 23. Ja tässä täytyy muistaa, että nämä ovat näitä pandemia-vuosia vielä, että podcast-tuotanto on tietysti ollut vähän hankalampaa, kun ei ole oikein voinut kohdata. Mutta sitten vuonna 2022 eli tänä vuonna, niin tähän mennessä, elämme tässä syyskuuta, niin näitä on peräti 42 julkaistu. Ja minulla on lista loppuvuoden, joka on tämä kolme kuukautta, mitä on tulossa näitä podcast-jaksoja, niin siellä on peräti 31 eli me pääsemme tulokseen 73. Ja mikä tässä on mahtavaa, tai en tiedä onko se mahtavaa minun kannaltani, mutta eivät ne varmaan tähän jää, koska niitä putkahtelee sieltä. Aina tulee yhteydenotto, että minulla on nyt tällainen. En tiedä vielä edes kaikkia näitä. Kannustan seuraamaan näitä tuloksia. Nämä myös motivoivat sitä työntekoa. Itse teen sillä viisiin, että seuraan näitä MetroPodian kuuntelumääriä, kvartaaleita Google anal14:n kautta. Se oikeastaan antaa vain niitä kuuntelumääriä, mutta Soundcloudissa on aika hyvä analytiikka, että siitä näkee myös tykkäykset, uudelleenjaot ja lataukset. ja sieltä tulevat myös kommentit. Kommentteja tulee myös WordPressin kotisivulle. Kuuntelumäärät ovat minusta todella hyviä. Jos nyt katson tämän koko podcast-kanavan aikana kuuntelukerrat, niin niitä on ollut lähes 11000. Ja nehän tietysti jakautuvat eri jaksoille ja meillähän on aika paljon jaksoja kyllä. Kun katson tämän vuoden kuuntelumäärät, niin niitä kun on tämä kolme kuukautta jäljellä, niin niitä on 6500. Ja ne tulevat tästä kasvamaan, koska huomaan, että MetroPodia on enemmän ja enemmän löydetty. Minun mielestäni nämä ovat todella hyviä kuuntelumääriä. Me emme tavoittelekaan mitään Yle Areenan, ei tietenkään. Meillä on ihan eri kohderyhmät. Voin sanoa tästä esimerkkinä, että jos kohderyhmä on oikea ja se löytää sen podcastin, niin silloin on onnistuttu. Otan esimerkiksi tällaisen Podiatri, lääkäripodcast-sarjan Lääkäriltä lääkärille. Sillä ei ole kauheasti kuunteluja, mutta se on niin erikoispodcast eli se on niin kohdistettu. Ja se oikea kohderyhmä on sen löytänyt, niin silloin se on onnistunut. Vaikka sillä ei ole satoja eikä tuhansia kuunteluja. Ja vielä tuosta lisää tätä seurantaa, niin olen ottanut meidän suosituimmat podcastit, kolme. Ykkösenä on Miksi rokottaminen on tärkeää? Kenellä on lupa rokottaa?. Se on kerännyt 670 kuuntelua. Sitten on TK-menetelmiä soveltamassa. Miksi TK-menetelmien osaaminen on tärkeä?, 350. Tämä kakkospodcastikin on äskettäin julkaistu eli se vielä kerää, kerää, kerää näitä kuunteluja. Ja sitten on Reflektoinnin voima -sarja, mikä meillä oli ja siinä jakso Reflektoiva kirjoittaminen on saanut 230 kuuntelua. Eli olen tyytyväinen tuloksiin.

Mari Virtanen [00:19:47]: Joo, niin olen minäkin. Ja me olemme tuolla meidän toisen jengimme kanssa kakkosijalla, niin ei voi olla muuta, kuin tosi tyytyväinen. Tuo analytiikka on myös minulle tärkeä asia. Minä ehkä sen kautta vähän yritän haarukoida ja miettiä myöskin sitä, että teemmekö me oikeita asioita. Ja olenko minä tekemässä oikeita. Ja ovatko teemat sellaisia, mitkä kiinnostavat. Ja kuitenkin, kun tässä on aika iso työ kuitenkin tämän kaaren läpiviemisessä, niin onhan se mahtavaa nähdä, että ne teemat ja aiheet kiinnostavat muitakin, kuin meitä. Sitten mietin tuossa, kun kerroit, että miten analytiikkamäärät ovat kasvaneet, niin tuo kasvuhan on ollut kumulatiivinen, ihan huikea. Se on moninkertaistunut joka vuosi. Ei tiedä, siis voipa olla, että tarvittaisiin ihan pian isompikin koneisto tätä hommaa pyörittämään täällä. Tuo kertoo minulle sen, että podcastiin mediamuotona ja uuden tiedon välittämisen muotona, niin se on kyllä löytänyt tiensä ihmisten korviin.

Ilse Skog [00:20:53]: Ja mikä tässä on ollut minusta ihanaa, koska silloin, kun MetroPodia syntyi, niin pelkäsin, että miten minä saan sisältöjä. Mutta eihän tästä ole mitään ongelmaa ollutkaan, että meillä on sisältöjä ihan tosi, tosi…

Mari Virtanen [00:21:06]: Ja ehkä tuossa on myöskin se, että meillä on jonkunlainen tarve kertoa myöskin näiden seinien ulkopuolelle, että kuinka valtavan hienoa työtä me täällä teemme eri näkökulmista ja eri asiantuntijat yhdessä ja erikseen, niin se kyllä näkyy myöskin tuossa.

Ilse Skog [00:21:24]: On kyllä tosiaan. Juuri kun sanoit ”eri asiantuntijoita”, niin otan vielä tällaisen esimerkin, että meillä on tuossa auditointi tulossa ja itse ajattelisin, että auditointi on tylsääkin tylsempää, jos katsoo sen paperilla. Mutta meilläpä perustettiin tällainen auditointipäiväkirjapodcast-sarja, missä näitä vaikeitakin käsitteitä avataan hauskasti ja rennolla otteella, niinkuin siinä sanotaan. Eli podcastilla on mahdollisuus monenlaiseen tuottamiseen.

Mari Virtanen [00:21:51]: Oikein hyvä. Kiitos, Ilse sinulle valtavan paljon, että tulit puhumaan kanssani podcasteista. Ja kiitos sinulle siellä linjalla, joka tätä kuuntelet. Toivottavasti sait nyt intoa ja uusia ajatuksia myöskin siihen, että myös sinusta voi tulla podcastaaja.

Ilse Skog [00:22:10]: Juuri näin. Kiitos Mari.

[äänite päättyy]

Puhuja 1 Markus Markus Norrena
Puhuja 2 Juhana Kokkonne

Puhuja 1 [00:00:00]: Tervetuloa pedagogin hetkeen, jossa keskustelemme kaikenlaisesta opettamiseen liittyvästä Metropolian digitaalisen muotoilun lehtorin näkökulmasta. Varoitus kuitenkin, että vaikka teemme tätä podcastia työaikana, niin se, mitä sanomme ei välttämättä edusta Metropolian virallista kantaa. Täällä keskustelemassa tänään minä, Markus ja kollegani Juhana. Moi Juhana!

Puhuja 2 [00:00:37]: Terve vaan!

Puhuja 1 [00:00:41]: Mitenkäs kesä meni?

Puhuja 2 [00:00:42]: Kesä meni kyllä, oli hienot kelit ja paljon kaikkea hauskaa tekemistä, mutta toisaalta on todella mukava olla takaisin töissä.

Puhuja 1 [00:00:50]: Hauskaa, jos on sellainen tunne. Minulla kesä oli erittäin rentouttava, meni ihan hyvin, pääsin ihan hyvin irti töistä, mutta nämä ensimmäiset vajaa kaksi viikkoa, mitä nyt on ollut töissä ovat olleet kyllä todella murskaavia, tämä ero on ollut todella suuri minulle, minun taas on ollut vaikea… Minä luulen, että tämä on pitkän loman kirouksia, että minulla menee varmasti kuukausia, ennen kuin totun tähän normaaliin rytmiin, ennen kuin se menee normaalisti, mutta tällä hetkellä en voi sanoa, että olen missään tällaisessa normaalissa tilassa.

Puhuja 2 [00:01:30]: No minulla taas kun opetukset ovat jo alkaneet, niin minut on tavallaan pakotettu tähän normaalitilaan ja on ollut todella kiva nähdä uusia opiskelijoita ja olla myös kampuksella, mikä on ollut mukava vaihtelu.

Puhuja 1 [00:01:44]: Kaikissa kouluissa tai oppilaitoksissa ei tosiaankaan ole näin tällä hetkellä, mutta Metropoliassa ollaan kampuksella tai me olemme meidän oppilaiden kanssa ja Metropoliassa on sellainen tahtotila, että ollaan mahdollisimman paljon kampuksella nyt sitten tässä vaiheessa pandemiaa. Kesä meni siinäkin mielessä hyvin, että me olemme saaneet aika paljon kuuntelijapalautetta, olemme saaneet useita kiittäviä viestejä ja kehuja, mitä on aina hauska saada, todella mukavaa, mutta sen lisäksi saimme kysymyksiä sähköpostitse, hieman tarkennuksia meidän edellisten kertojen höpöttelyyn. Voisin lukea ääneen, Pia Tuulia lähetti meille kaksi eri kysymystä, jos minä luen nämä ääneen, niin ensimmäinen kysymys on, että kerroitte, että digitaalisessa muotoilussa tehdään jo heti ensimmäisinä vuosina asiakaskeissejä. Kerroitte myös, että nämä ovat todella opettavaisia, jopa opettavaisimpia tapoja opetuksessa, kun saa vapaasti kokeilla ja tehdä virheitäkin ja niin edelleen. Olisin kysynyt, miten teillä nämä asiakaspartnerit tyypillisesti hankitaan kursseille, minkä pituisia projektit ovat tyypillisesti? Olen itse samaa mieltä siitä, että opiskelijoiden on hyvä päästä heti asiakastöiden pariin. Tämä usein vaatii opettajalta sopivaa heittäytymistä ja sitä, että kaikkea ei voi suunnitella täysin etukäteen. Vaatii siis varmasti heittäytymistä ja se on näitä voimavaroja tässä ilman muuta. Jos lyhyesti vastataan näihin kysymyksiin, että miten meillä yleensä asiakaspartnerit tyypillisesti hankitaan kursseille, niin minä itse olen aika syvälläkin näissä asiakaskeissien hankkimisessa, mutta meillä on ehkä digitaalisessa muotoilussa sellainen hyvä juttu, että me saamme aika paljon kysymyksiä, että tulee ihan sähköpostitse, otetaan yhteyttä ulkoapäin ihan pyytämättäkin, että löytyisikö teiltä tekijöiltä ja usein se voi olla jotain verkkopalvelun suunnittelua tai verkkosivuston julkaisua tai jotain muuta ja sitten kun näitä kyselyjä tulee, niin siitä aukeaa sitten dialogi ja katsotaan, että sopisiko se aikataulu johonkin meidän kurssiin, että aika suuri ongelma usein on tämä projektien deadlinet asiakkaan näkökulmasta ja sitten meidän kurssien, koska kun me tehdään projektia, niin sen projektin on loputtava siihen kohtaan, kun kurssi loppuu, elikä opiskelijat eivät ole käytettävissä sitten, että se ei voi venyä hirveästi, koska opiskelijoilla alkaa tietenkin seuraava kurssi ja heillä on kaikki työaika siinä kiinni, niin tämä voi olla aika usein ongelma. Muuten projektin hankkimisesta, kun me olemme tehneet tätä monta vuotta, niin meillä kasvaa tietenkin verkostoa, meillä on vanhoja asiakkaita, joihin voidaan olla yhteydessä, jotka ehkä suosittelee meitä eteenpäin ja jonka kautta löydetään projekteja. Sitten kun meillä joskus on vuosia, jolloin joku kurssi alkaa ja meiltä puuttuu sieltä projekteja, niin sitten voidaan myös kysyä opiskelijoilta, että onko heillä joitain tuttuja tai joitain ideoita projekteista, mitä voidaan tehdä tai jotain muuta. Yksi juttu vielä, mitä ei ole mainittu projekteihin liittyen, että mehän pyrimme laskuttamaan niistä, eli yleensä laskutamme jonkun pienen kohtuullisen taksan mukaan asiakkaita näistä projekteista, mutta jos meiltä puuttuu projekteja, niin me olemme joinain vuosina olleet yhteydessä tällaisiin kolmannen sektorin toimijoihin, järjestöihin ja muihin ja kysytty, että olisiko heillä tarvetta jollekin projekteille, että me teemme nyt ilmaiseksi, koska me tarvitsemme kurssille projektia pedagogisista syistä.

Puhuja 2 [00:04:49]: Tämä oli minusta aika kattava vastaus, ei ole mitään lisättävää.

Puhuja 1 [00:04:54]: Varmasti minulla jäi asioita sanomatta, koska tämä on loppupeleissä yllättävän monimutkainen juttu, että mitä se asiakas saattaa pyytää ja miten ne kaikki aikataulutukset ja muut sitten saadaan sopimaan asiakkaan ja meidän näihin juttuihin. Sitten seuraava kysymys, että miten ne hankitaan ja minkä pituisia projektit ovat tyypillisesti. Pisimmät projektit kestää koko syyskauden, se on pisin, meillä ei kevätlukukaudella ole sellaista, mutta syyskaudella on, joka kestää syyskuusta joulukuuhun, syyskuun alusta joulukuun puoliväliin. Ne on pisimmät projektit, jotka liittyy johonkin kurssiin suoraan ja sitten lyhimmät taitaa olla, totta kai me voimme tehdä siis myös useita lyhyitä projekteja, että saattaahan meillä olla vaikka kahden viikon projekti. En kyllä muista, että koskaan olisi ollut niin lyhyt, mutta kahden viikon projekti, jonka jälkeen opiskelijat tekevät seuraavaa tai jotain muuta projektia, kun se on valmis, mutta periaatteessa kurssin kannalta lyhin taitaa olla yhdeksän viikkoa, kahdeksan tai yhdeksän viikkoa se aika, mitä opiskelijoilla on aikaa työstää projektia.

Puhuja 2 [00:05:54]: Niin, kaikessa tärkeintä on ehkä se, että asiakas ymmärtää, että hänen täytyy olla aktiivinen tässä projektissa, että hän ei voi vain ikään kuin esittää tilausta ja odottaa, että se jossain vaiheessa valmistuu, vaan toivotaan asiakkaalta sitä, että he ovat aktiivisesti mukana siinä projektin kehittämisessä, jotta ei tule sitten yllätyksiä lopussa, että miksi sitten tällaista teette tai muuta, että se on sellainen, mitä toivomme.

Puhuja 1 [00:06:25]: Siis todella hyvä lisäys ja tämä oli juuri se yksi pointti, jonka unohdin sanoa, eli tosiaan aina sanotaan asiakkaalle, että heillä pitää olla joku selkeä yhteyshenkilö, joka vastaa nopeasti ja aktiivisesti ja antaa palautetta siitä työstä, jotta opiskelijat tekevät oikeaa asiaa ja tietävät, mitä heidän pitää tehdä. Mutta sen lisäksi, niin kuin sanoin, että me laskutamme projekteista, niin aina alussa meillä on sellainen disclaimer varoitus, että nämä ovat opiskelijaprojekteja ja joskus joku niistä voi mennä metsään ja pitää opiskelijoilla olla oikeus myös mokata, eli tehdään sellainen sopimus, että ellei asiakas ole tyytyväinen lopputulokseen, eikä aio ottaa sitä käyttöön, niin me emme laskuta mitään ja siinä tapauksessa ainoa, mitä asiakas menettää on se siihen käytetty aika ja sitä me tosiaankin vaaditaan myös, aikaa heiltä, mutta minusta tämä on erittäin hyvä lisä ja siinä saa vähän meidän painetta kevennettyä, koska sitten kun on joskus tullut jotain tällaisia isojen toimijoiden projekteja, jotka tosiaankin vaativat, että se on pakko olla valmis, niin jos se menee päin metsää, niin sitten opettajalle tulee hirvittävä paine ja stressi, että pitää löytää jotain nopeasti apuja heille tai itse työstää projektia, että se saadaan maaliin edes jollain tapaa, sitäkin on joskus tapahtunut vuosien varrella. Sitten toinen kysymys oli Pia Tuulialta, että kerroitte, että teillä on opetuksessa käytössä leirinuotio, jossa kaikki opiskelijat ja opettajat ovat kokoontuneet tietokoneen ruutujen ympärille. Minusta tämä kuulostaa kivalle. Oletteko itse rakentaneet nämä leirinuotiot vai löytyykö Metropoliasta valmiina tällaisia kokonaisuuksia? Leirinuotiot ovat sinun erityisalaa, Juhana.

Puhuja 2 [00:07:58]:Kyllä vain, eli leirinuotio on alunperin ollut minun oma idea. Leirinuotio nyt vielä kertauksena niille, jotka eivät ole aiemmin kuunnelleet näitä, siis on tällainen vähän niin kuin pöytämäinen kaluste, jossa on joka suuntaan näyttöjä, viisi näyttöä ikään kuin eri suuntaan ja jotta siihen ympärille voi kaikki istua ja kaikki näkee saman kuvan siitä leirinuotiosta, eli sinne voi heijastaa sitten tietokoneelta mitä tahansa. Tämä on siis tosiaan aluksi ollut minun idea ja sitten tuo meidän teollisen muotoilun lehtori Mika Ihanus on sen itse kalusteen suunnitellut ja tällä hetkellä itseasiassa me emme ole enää siinä millään lailla mukana niiden tuottamisessa vain sellainen firma kuin Tilassa.fi myy ja tekee niitä, elikkä se on ihan kaupallinen toimija, joka ei ole millään lailla sidoksissa minuun tai Mikaan, elikkä sieltä niitä saa, jos haluaa ja toki jos haluaa niitä tulla katsomaan, niin voi tulla Arabianrantaan tuonne digitaalisen muotoilun tiloihin kurkkaamaan, miltä ne näyttävät.

Puhuja 1 [00:09:09]: Kyllä, ne ovat aika kivoja tosiaankin opetuksessa. Kalusteena ei mikään hirveän halpa, kun ne tehdään kuitenkin käsin aika paljon siinä.

Puhuja 2 [00:09:15]: Mutta periaatteessa saman vaivan ajaa, jos laittaa tavalla tai toisella viisi näyttöä tai jonkun verran näyttöjä rinkiin keskelle ja saa niihin saman kuvan, niin periaatteessa tämmöisiä voi väkertää itsekin huomattavasti halvemmalla, jos ei halua sitä itse kalustetta.

Puhuja 1 [00:09:35]: Kyllä, itse kuva siirrettiin alkuvaiheessa johtoja pitkin, mutta ollaan siirrytty aika nopeasti langattomasti chromecastiin, jolla me lähetetään se kuva niihin näyttöihin, sama kuva kaikkiin, sinne tarvitsee vaan sellaisen splitterin, joka jakaa sen kuvan sitten, että sama kuva tulee kaikkiin näyttöihin. Kiitoksia paljon näistä kysymyksistä, on kiva saada palautetta, myös kaikille, jotka lähettivät palautetta muuta kuin kysymyksiä, niin niitä on todella kiva saada. Toivomme jatkossakin sellaisia. Tämän päivän teema oli tarkoitus tai puhuimme, että puhuttaisiin metataidoista, opiskelemisen metataidoista vai oppimisen metataidoista?

Puhuja 2 [00:10:11]: No minä olen käyttänyt oppimisen metataidot-termiä itse.

Puhuja 1 [00:10:11]: Kyllä ja meidän uudet opiskelijat ovat nyt talossa ja ymmärtääkseni sinä olet itse asiassa tämän viikon keskustellut muun muassa metataidoista näiden uusien opiskelijoiden kanssa?

Puhuja 2 [00:10:27]: Kyllä, elikkä niin kuin joskus aikaisemmin mainittiinkin ehkä jossain, niin meillä on tällainen parin viikon aloituskurssi, jossa erityisesti pohditaan sitä, mitä on oppiminen, miten kannattaa opiskella, miten suhtautua opiskeluun, sen tyyppisiä asioita ja opiskelijat itse hakevat sitten erilaisista aihealueista tietoa tämän kurssin aikana ja esittelevät sitten omat löytönsä muille kurssin lopussa ja kaikki oikeastaan pyörii enemmän tai vähemmän näiden minun oppimisen metataidoiksi kutsumien asioiden ympärillä, eli saadaan opiskelijat ajattelemaan uudestaan vähän uudella tavalla sitä, mitä oppiminen on ja että minkälaiset kaikki tällaiset hieman pehmeämmät tai epämääräisemmäksi taidot siihen liittyy kuin pelkästään se, että sinä tiedät sinun alastasi jotain.

Puhuja 1 [00:11:15]: Kyllä, eli nämä ovat meillä nimenomaan, että miksi näiden pohtiminen on tavallaan tärkeää, niin juuri tällaisena introna ja sisäänajona varsinkin, että joutuu miettimään uudestaan, kun aloittaa uuden koulun tai pohtimaan, että mitä täällä tehdään ja minkälaisia taitoja tarvitsee ja miten tämä ehkä toimisi hyvin. Mutta todella hyvä, että olet keskustellut niistä tämän viikon opiskelijoiden kanssa, koska olet nyt varmasti iskussa tätä podcastia varten.

Puhuja 2 [00:11:43]: No katsotaan.

Puhuja 1 [00:11:43]: Pitäisikö jollain tapaa vielä tarkemmin määritellä, että mitä ne oppimisen metataidot ovat?

Puhuja 2 [00:11:50]: Kyllä, no minä itse henkilökohtaisesti ajattelen, että se on sellainen epämääräinen klöntti erilaisia asioita, jotka ovat osittain myös päällekkäisiä. Periaatteessa ne ovat jonkinlaisia tällaisia pehmeitä taitoja tai vähän piilossa olevia taitoja, jotka kaikki liittyvät siihen, että miten oppiminen mahdollistuu tai miten opiskelija esimerkiksi itse mahdollistaa oman oppimisensa ja näiden tavallaan oppimisen metataitojen pointtina on se, että ne jollain tavalla muuttavat meitä tai muuttavat sitä meidän ympäristöä otolliseksi oppimiselle, eli jossain mielessä ne ovat tällaisia potentiaalitaitoja, ne mahdollistavat jotain. Ja kuten sanottu, niin ne ovat eri asia kuin substanssiosaaminen, eli ne ovat jotain muuta kuin sen oman oppiaineen tai muun sisältöjen osaamista. Toinen sellainen erottelu oikeastaan, en nähtävästi pääse kunnon määritelmään, mutta erottelu on se, että siellä täällä puhutaan myös tällaisista metakognitiivisista taidoista ja minun mielestäni se, miten ne ovat yleisesti määritelty ovat hieman suppeammat, kuin mitä minä tarkoitan oppimisen metataidoilla, mutta tästäkin varmasti voi olla montaa eri mieltä. Sitten toinen vielä sellainen pointti on se, että minä nyt olen ikään kuin kasannut jonkun tällaisen satsin erilaisia ikään kuin taitoja tai asioita, jotka minun mielestäni ovat näitä oppimisen metataitoja, mutta se ei ole mitenkään varmastikaan lopullinen, että niitä on todennäköisesti enemmän ja sitten toisaalta ne voisi myös jaotella tai määritellä hyvin eri tavalla, eli tässä juuri näkyy se, että ne ovat minun mielestä epämääräisempiä ja päällekkäisempiä kuin moni muu asia.

Puhuja 1 [00:13:56]: Minä valmistauduin tätä varten ainoastaan luettelemalla, minkälaisia oppimisen metataitoja minulle tuli mieleen, kirjoittelin niitä hieman sitä mukaan, kun ne tuli mieleen ja turhauduin jopa, koska se on niin epämääräistä, että voi jatkaa ja jatkaa ja tavallaan tarkentaa niiden määritelmää ja vetää sivuun ja muuta ja minua jopa vähän häiritsee, että se on vähän vaikea määritellä tarkkaan, että mitä on oppimisen metataidot tai siihen liittyy niin paljon eri asioita, mutta tämä on varmasti yksi tärkeä kyky, että pitää pystyä elämään tällaisen kanssa.

Puhuja 2 [00:14:29]: Niin, voisi sanoa, että elämä on epämääräistä, että nämä ovat elämisen taitoja ja sillä lailla eri asioita kuin esimerkiksi jokin tieteellinen tieto siinä mielessä, että ne eivät välttämättä kaikki ole edes mitenkään sanoitettuja taitoja tai ne eivät ole välttämättä sellaisia, jotka osuvat siinä mielessä johonkin tiettyyn, helposti määritettävä slottiin, mutta sitä voi tietenkin aina yrittää ja sitä minä olen tietenkin tässä yrittänyt tehdä, kun minä olen näitä jaotellut, mutta kuten sanottu, se on vain yksi yritelmä jotenkin nähdä se kokonaisuus, mutta varmasti olisi muitakin vaihtoehtoja ja ehkä jopa parempia kuin tämä minun.

Puhuja 1 [00:15:11]: Sitten minulla heräsi myös sellainen kysymys äskettäin tai kun puhuit aikaisemmin, että kun sanoit, että ne ovat eri kuin metakognitiiviset taidot nämä oppimisen metataidot, niin okei, metakognitiiviset taidot, niin sekään ei ole ihan selkeästi määritelty tai ihmiset voivat ajatella hieman eri asioita, mutta eivätkö kokonaisuutena metakognitiiviset taidot ole yksi osa oppimisen metataitoja, eivätkö ne kuulu siihen?

Puhuja 2 [00:15:40]: Joo, siis totta kai ne ovat päällekkäisiä ja niissä on hyvin paljon samaa, mutta se, mitä minä sanoin, minun mielestäni oppimisen metataidot ovat vielä laajempi, elikkä siihen kuuluu ehkä sellaisiakin asioita, jotka eivät välttämättä tai joita ei aina mielletä metakognitiivisiksi taidoiksi.

Puhuja 1 [00:15:57]: Näin minäkin ajattelen sen asiaa. Mutta nyt tämä on liian teoreettista minun makuuni, pitäisikö luetella joitain konkreettisia esimerkkejä tai asioita, mitä tähän kuuluu, niin saa paremmin otteen, mitä me tarkoitamme?

Puhuja 2 [00:16:10]: Joo, siis listaus on suurin piirtein sama, kuin jossain aikaisemmassakin, missä minä listasin, eli voidaan käydä niitä vähän tarkemmin läpi. Eli ensimmäinen näistä minun listauksissa olisi tällaiset tiedonhankintataidot ja tiedon soveltaminen, jotka ovat itseasiassa näitä, mitä aika usein sitten metakognitiivisissa taidoissa myös puhutaan, elikkä ongelmahan on monesti se, että kun sinä olet oppimassa jotakin uutta, niin et tiedä, mitä sinun pitäisi oppia ja sinä et tiedä, miten sitä pitäisi hakea ja tähän tavallaan tarvitaan monenlaisia tekniikoita ja taitoja, metodeja, joilla pystyt ikään kuin saavuttamaan sellaisen tietotason, että voit hakea tietoa ja sitten toki sen jälkeen vielä eteenpäin kun tiedät jo, mitä sinä haet, niin se tiedonhaku toki vain jatkuu. Eli tämä on sellainen perustavanlaatuinen ongelma yleensä oppimisessa, että miten hakea se ensitieto, jolla lähteä liikkeelle ja miten siitä sitten mennään eteenpäin ja tähän tosiaan ihmiset sitten voivat kehittää erilaisia metodeja, mitä nyt voisi yksinkertaisimmillaan olla vaikka kirjakaupassa kävely, norkoilu, katsoa uusia kirjoja, minkälaisia termejä niissä käytetään ja niin edespäin tai ihan erilaiset sosiaaliset kontekstit, asiantuntijat tai ystävät, jotka tietävät jostain asioista, heidän kanssaan puhuminen, mitä tahansa. Se olisi yksi sellainen ja sitten tietenkin tiedonhankintataidoissa, siihen liittyy myös tällainen saatavan tiedon muokkaaminen itselle ymmärrettäväksi tai omaksi, elikkä se, että millä lailla työstät sitä tietoa siten, että itse sisäistät sen ja että sen ymmärrät ja siihenkin on toki hirveästi erilaisia tekniikoita, erilaisia metodeja ja ihmiset ovat tässä hyvin erilaisia, jotkut sisäistävät suoraan vaikka monimutkaista teoreettista tietoa pelkästään lukemalla, osa joutuu visualisoimaan sitä ja tekemään kaikenlaisia muistiinpanoja tai mitä tahansa, elikkä nämä eivät ole myöskään sellaisia, että nämä olisivat kaikille ihmisille samoja nämä, mitä tarvitaan. Sitten sellainen yleisesti tähän tiedon hankintaan, tiedon soveltamiseen, niin minusta sellainen tärkeä erityispointti tai nosto täytyy antaa yleissivistyksen, joka nykyään on jollain tavalla pannassa jostain syystä tai ainakin sellainen fiilis minulla on, että laaja yleissivistys on paras keino myös tulevan oppimisen pohjana. Ihan jo senkin takia, että sitten sinulla on jotain, mihin liittää sitä uutta tietoa.

Puhuja 1 [00:19:07]: Joo, ehkä viime aikoina on vähän puhuttu taas monialaisuudesta ja monialaisuutta on taas vähän arvostettu, niin sehän liittyy yleissivistykseen ilman muuta, että ehkä siinä on pieni sellainen uusi tuleminen, mutta samaistun tuohon, mitä sanoit, että oli hetki, jolloin haluttiin vain yhden asian erityisasiantuntijoita ja eksperttejä, eikä tavallaan arvostettu niinkään, että on laaja yleissivistys monesta eri asiasta.

Puhuja 2 [00:19:32]: Joo, yleissivistys auttaa nimenomaan myös tiedon soveltamisessa siinä mielessä, että jos tiedät joistain muista asioista, niin pystyt soveltamaan sitä johonkin uuteen asiaan ja tällaiset tavallaan transfarenssi vai miksikä sitä nyt kutsuisi, niin on hyödyllistä monessa asiassa.

Puhuja 1 [00:19:51]: Eli tiedonhankinta ja sen soveltaminen, nuo olivat ihan fiksuja, mitä sanoit. Varmasti todella tärkeää nimenomaan tällainen kouluympäristössä tällainen vertaisten verkko, että voi puhua muiden kanssa tai vanhempien opiskelijoiden kanssa ja kuulee heidän ajatuksiaan sitten ja jotenkin osaa filtteröidä oman ajatusmaailmansa kautta ja soveltaa niihin omaan ajatuksiin maailmasta ja muodostaa sitten oma kuva siitä, mutta juuri tämä, että ei tiedä, mitä ei tiedä ja mistä lähteä hakemaan tietoa ja laajentaa sitä tietämystään. Tänä päivänä opiskelijat varmasti muuten aika paljon, mitä olen seurannut, niin on joku tällainen YouTube-video, mistä ensimmäisenä haetaan ja kaikki podcastit ja verkko yleensäkin, että yrittää laajentaa tietämystään jostain.

Puhuja 2 [00:20:35]: Kyllä, joo.

Puhuja 1 [00:20:32]: Mutta harva pitää muuten muistiinpanoja tiedon sisäistämisestä. Sanoit, että muistiinpanot tai tällainen voi olla hyvä, niin siitä näkee harvoin nykyään, että joku piirtää oikeasti jotain mindmappeja tai tekee muistiinpanoja ainakaan kynällä ja paperilla.

Puhuja 2 [00:20:48]: Joo, tietenkin meidän alalla sitten kun ruvetaan oikeasti hommiin, niin aika paljon käytetään tussia ja valkotaulua ja fläppipapereita ja post-it lappuja sun muuta sellaista, että tavallaan meidän aloilla on ihan käytäntö tehdä muistiinpanoja, varsinkin kun tehdään yhdessä duunia. Mutta seuraava sitten näistä minun ehdotelmistani oppimisen metataidoiksi olisi taidonhankintataidot, jonka itse ajattelen tavallaan eri asiana, elikkä tämä on vaikeimmin minun mielestä määriteltävä, että mikä tämä on, mutta ihan puhutaan vaikka sellaisista kädentaidoista tai sen tyyppisistä kehon toimintaan tai kehon ikään kuin jotenkin kontrollointiin liittyvistä taidoista erityisesti ja toki ne ovat aina yhteydessä tietoon, että jos nyt ottaa vaikka jonkun esimerkin. Vaikka minulla on ollut joskus esimerkkinä, kun itsellä oli joskus sellainen vipuvarsikahvinkeitin, niin siinä tarvitaan sekä tietoa että taitoa, jotta saat sieltä edes ylipäänsä kahvia ulos ja jos haluat sieltä hyvää espressoa ulos, niin sinulla täytyy olla paljon tietoa ja paljon taitoa. Tässä yhteydessä olen käyttänyt sellaisen jaottelua, mikä tulee sellaisesta populaarikirjasta kun Talent code, joka on minun mielestäni ihan kiinnostava ainakin näkökulma taitojen hankintaan, eli jotta pystyisi kehittämään omat taitonsa huippuunsa, niin täytyy käyttää kolmea eri metodia, eli tehtävän tai asian pilkkomista riittävän pieniksi asioiksi tai kokonaisuuksiksi, jotta voit harjoitella tehokkaasti ja järjestelmällisesti koko asiaa pienissä paloissa. Sitten toinen on se, että sinun pitäisi saada jatkuvaa palautetta, eli saada joltain taitavammalta koko ajan palautetta siitä, mitä teet väärin ja kolmantena pitäisi olla tällainen tiivistetty ympäristö, joka tarkoittaa siis sitä, että se tehostuu sen asian tekeminen, eli tässä kirjassa oli esimerkki, että Brasiliassa monesti nuoret pelaa jalkapalloa pienemmällä kentällä, jotta sitä lähikontaktia tulee enemmän ja sen takia he ovat sitten niin taitavia jalkapallossa, koska he ovat oppineet pelaamaan pienessä tilassa, eli tällaiset kolme asiaa vaikuttavat ainakin taidonhankintataitoihin ja minusta erityisen tärkeää, itse ajattelen sillä lailla, että vaikka taitoa kehittäisi itsenäisesti ja yksin, niin keskeisintä olisi tehdä paljon, tehdä erittäin paljon virheitä ja yrittää oppia omista virheistään, eli se nyt varmaan on se keskeinen taidonhankintataidon ydin, että suostuu tekemään virheitä ja suostuu hyväksymään sen, että tekee niitä ja sitten vielä yrittää tavalla tai toisella analysoida ja oppia niistä virheistä, että miten niitä voisi välttää.

Puhuja 1 [00:23:55]: Ja tämä nyt todellakin taidonhankintataidot, niin ajattelen aika paljon tällaisia fyysisiä kädentaitotyylisiä asioita. Tuo kuulostaa kyllä varsin fiksulta muuten ja ensimmäinen ajatus, mikä minulla tuli, oli juuri tuo virheiden tekeminen, eli että kuinka tärkeää se on. Eli asioiden pilkkominen osiin, mutta myös harjoitella sitä kokonaisuutta, jotta siitä tulee myös se koko flow, mutta voi jotain tiettyä osiota siitä hinkata, jos se on ongelmallinen.

Puhuja 2 [00:24:25]: Joo, se esimerkki siinä kirjassa oli muistaakseni musiikista, että epätehokasta opiskella uutta vaikka pianoläksyä on se, että aloitat aina alusta, kun teet virheen, vaan fiksua olisi pilkkoa se biisi pienempiin osiin ja harjoitella niitä osia erillisenä, jotta opettelisit kaikkia kohtia yhtä paljon. Se nyt oli tavallaan se syy, minkä takia kannattaa pilkkoa ja toinen syy on tietenkin se, jos on hirvittävän monimutkainen keissi, niin kuin nyt olisi vaikka tämä vipuvarsiespressokeitin, niin täytyy pilkkoa tavallaan ne ongelma-alueet eri alueisiin, että mikä on kahvipapujen tuoreuden vaikutus, mikä on sen jauhannan koon vaikutus ja niin edespäin, että täytyy oppia tavallaan sen kokonaisuuden myös, kun pilkkoo asiat pienemmiksi.

Puhuja 1 [00:25:14]: Tästä oli puhetta myös Hubermann-podcastissa, Hubermann, mikähän se etunimi nyt onkaan, maailmankuulu neurotieteilijä, joka nykyään pitää omaa podcastia, jossa hän muun muassa kävi läpi oppimisen neurologiaa jossain vaiheessa ja se oli ihan kiinnostavaa, että virheiden tekeminen, niitä pitää uskaltaa tehdä ja tehdä paljon ja sitten kun olet tehnyt useita virheitä peräkkäin pitkään ja kun se kerran onnistuu, niin tulee todella vahva dopamiinin eritys aivoissa ja tämä dopamiini sitten lujittaa sen oppimisen, että se sitten pysyy todella vahvasti sinun mielessäsi ja jää niihin aivoratoihin ja auttaa oppimista todella paljon ja tätä on sitten yritetty laboratoriotutkimuksissa ja näin kiertää antamalla oppijoille dopamiinia ulkoisesti lisäämällä dopamiinia, on jollain tapaa katsottu, että lisääkö tämä heidän oppimistaan muuten tai automatisoiko se sitä jotenkin, niin vastaus oli ei, se huononsi oppimista, koska heillä oli koko ajan dopamiinitasot vähän liian ylhäällä, että se ero onnistumisen ja epäonnistumisen välillä ei ollut yhtä iso, jolloin se oppiminen ei ollut yhtä pysyvää ja yhtä tehokasta heidän tutkimuksissaan. Eli tässä on vähän tällainen, mikä se sana olisi, pitkäjänteisyys tai sellainen, että pitää jaksaa tahkoa, sitkeys, pitää jaksaa tahkoa sitä ja tehdä niitä virheitä, ei ajatella, että se on nimenomaan hyvä hioa sitä pikkuhiljaa eteenpäin ja sitten kun sen kerran tekee vahingossa oikein, niin se dopamiini on sitten todella hyväksi ja opettavainen.

Puhuja 2 [00:26:49]: Pystyn samaistumaan, kuulostaa todella oikealta tuomiolta tästä dopamiiniasiasta, ainakin itse kun harrastan boulderointia, niin siinä kun ensimmäisen kerran pääsee jonkun vaikean kohdan yli eteenpäin, niin sen jälkeen se suhteellisen hyvällä varmuudella tulee menemään aina sen jälkeenkin se kohta, että siinä oli jokin jännä juttu.

Puhuja 1 [00:27:17]: Okei, se oli taidonhankintataito.

Puhuja 2 [00:27:20]: No sitten olisi itsetuntemus ja reflektointikyky ja tämä on sitten sellainen myös aika epämääräinen klöntti erilaisia asioita, mutta pääpointti on tavallaan se, että olisi mahdollisimman realistinen näkemys sekä itsestä että muista. Eli pystyisi näkemään itsensä sellaisena kuin on, että oppimista saattaa haitata, jos arvioi esimerkiksi omat taitonsa liian hyväksi, mutta sitä haittaa myös se, jos arvioit omat taitosi liian huonoksi, jolloin et myöskään kykene oppimaan, eli sen takia tuo itsetuntemus ja omien taitojen ja tietojen ja kaiken reflektio on tärkeää, eli pitäisi osata vastata kysymyksiin mitä olen, mitä tiedän, mitä osaan, eli tällä lailla ainakin. Sitten tähän minun mielestäni liittyy myös vahvasti tuo motivaatio, eli se, että pystyy näkemään oman motivaationsa tehdä asioita, että motivaatio voisi olla periaatteessa ihan oma osa alueensakin tässä oppimisen metataidoissa, mutta motivaatio on sillä lailla vähän kimurantti myös, että sitä helposti joko on tai ei ole, mutta ainakin se olisi hyvä tunnistaa, että onko sitä vai eikö sitä ole ja onko jotain tavallaan syitä, minkä takia esimerkiksi motivaatio ei ole kovin korkealla jonkun asian tekemiseksi. Siinä nyt ehkä lyhykäisyydessään olisi tuo osuus.

Puhuja 1 [00:28:58]: Kiinnostava kohta. Minulla oli minun listassani vain, että pitää olla itseluottamusta, mutta että tämä itsetuntemus, samaistun tähän, koska monella voi olla myös nykyään tätä imposter-syndroomaa, että ei oikein usko siihen, että osaa tai että on oikea henkilö johonkin ja tietenkin toisaalta monet varsinkin internetissä voi olla erityisasiantuntijoita ja luulee osaavansa kaiken ja tietää kaiken jo, mutta tällainen jonkinlainen oikeasti objektiivinen reflektointikyky ja itsetuntemus, että voi vähän näiden omien pelkojen ja muiden, astua niiden ulkopuolelle ja olisi jotenkin realistinen kuva siitä, että mitä osaa. Mutta se varmasti myös osittain kehittyy tekemällä ja iän myötä ja opit koko aika itsestäsi lisää, että mitä osaa ja mitä ei osaa ja mitkä omat vahvuudet on.

Puhuja 2 [00:29:47]: Kyllä, tekemällä ja myös jakamalla sitä, mitä osaa, muiden kanssa. Tässäkin on tärkeää se, että pystyt peilaamaan muihin ihmisiin, vertaamaan monilla eri tavoilla muiden ihmisten taitoja omiin taitoihin. Tämä nyt erityisesti minusta on sellainen todella epämääräinen kenttä, että on hyvin vaikea nähdä, kuinka hyvä vaikka itsetuntemus tietyillä ihmisillä on, ellei ole jollain tavalla täysin pielessä, sehän on yleisesti tunnettua kai, että esimerkiksi ihmiset, joilla on vähiten tietoa niin on yleensä varmimpia omista tiedoistaan, että tietyssä mielessä tässä sellainen tietty skeptisyys liittyy tähän itsetuntemukseen, sellainen terve skeptisyys omia taitoja kohtaan, omia tietoja kohtaan.

Puhuja 1 [00:30:46]: Mutta kaikkiaan tämä on minusta todella vaikea kohta, että varmasti vaan nimenomaan sosiaalisuuden kautta, jakamalla asioita ja reflektoimalla tai puhumalla avoimesti muiden kanssa, niin saa parannettua tätä itsetuntemusta ja reflektointikykyään.

Puhuja 2 [00:31:02]: Joo. Seuraava on ehkä jotenkin vielä epämääräisempi tai vaikeampi tai sitä on vaikea jollain tavalla lajitella, koska minulla on tällainen kuin avoimuus, jolla tarkoitan sitä, että pystyisi olemaan avoin uusille asioille, uusille näkökulmille, uudelleentulkinnoille ja kaikelle sellaiselle ja tässä on pohjana se problematiikka, joka liittyy ylipäänsä asiantuntijuuteen, että asiantuntijuus saattaa olla myös omaa näkökulmaa kaventava tekijät, eli mitä syvemmällä olet jossain suossa, niin sen vaikeampi sinun on nähdä muita mahdollisia näkökulmia tai sellaista ja se, mikä tästä avoimuudesta ikään kuin jonkinlaisena taitona tai jonain sellaisena tekee haasteellisen on, että se on jollain tavalla sellainen psykofyysinen tila. Se on enemmän minusta mielentila kuin sellainen varsinainen taito, mutta sillä on valtava vaikutus kuitenkin siihen oppimiseen. Meilläkin on joskus ollut opiskelijoita, jotka tulevat kouluun sillä mielialalla, että he ovat ikään kuin jo asiantuntijoita kaikessa ja tietävät kaikesta kaiken, niin tällaista ei-avointa ihmistä on hirveän vaikea opettaa, koska ei tavallaan ole kanavat auki, mutta tämähän menee sellaiselle hippisektorille tietyssä mielessä tämä avoimuus sellaisena aiheena, mutta itse koen, että se on hirveän tärkeää.

Puhuja 1 [00:32:40]: Kyllä näiden sinun perusteluiden jälkeen ehkä ymmärrän ja näen sen myös, sehän on todella vaikea luopua omista ajatuksistaan ja olla avoin sille, että voi olla muita näkökulmia, jotka on enemmän oikeassa tai parempia, että avoimuus, okei se on hirveän laaja ja sitä voi tulkita monella tapaa, mutta selvästi tuossa on jokin tärkeä pointti, jota kannattaa pohtia myös.

Puhuja 2 [00:33:04]: Joo ja kyllähän se tavallaan, että jos ajatellaan puhtaasti vain tieteellistä tietoa, niin kaikki tietää jo nyt, että se on muuttuvaa ja 100 vuoden päästä niille tiedoille, joita meillä on, niin nauretaan, että olivatpa he yksinkertaisia, kun eivät tätäkään ymmärtäneet. Että joka tapauksessa kaikki tulee muuttumaan, niin siinä mielessä tämä on ihan tavallaan relevantti juttu. No sitten on ehkä tällaisia yksinkertaisempia nämä loput kolme, eli ensimmäinen minulla on tällainen kuin keskittymiskyky. Pitää olla kyky jonkinlaiseen sisäiseen regulaatioon, eli pitää pystyä jättämään joitain asioita taka-alalle ja keskittyä johonkin, mitä on milloinkin tekemässä ja tähän toki vaikuttaa motivaatio ja monet muut asiat myös tähän sisäiseen regulaatioon. Mutta myös keskittymiskykyyn vaikuttaa valtavasti se, kuinka pystyt vaikuttamaan tai muuttamaan ulkoista kontekstia, jossa olet, että se keskittymiskyky on tavallaan sekä ihmisen sisällä, mutta myös kontekstissa. Joissain tietyissä ympäristöissä on helpompi keskittyä tiettyihin asioihin ja joissain tietyissä ympäristöissä on täysin mahdotonta. Tähän liittyy myös priorisointikyky tietyissä määrin, mutta sen olen ehkä lajitellut tuonne myöhempiin taitoihin sitten todellisuudessa, mutta tähän vaikuttaa todella moni asia ja loppupeleissähän tavoitteena olisi jonkinlainen flow-tila, koska silloin jos opiskelussa pääsee flow-tilaan, niin todennäköisesti, no ainakin sinä olet hyvin keskittynyt, mutta myös asiat virtaavat hyvällä tavalla oikeaan suuntaan.

Puhuja 1 [00:34:57]: Keskittymiskyvystä tärkeää aina sanoa mielestäni, että sitä voi kehittää ja sitä voi harjoitella, että se on hyvä muistaa, että sehän on vähän sellainen jonkinlainen priorisointiasia myös, että jos haluaa kehittää sitä ja panostaa siihen vai ei, mutta se on kyllä tärkeä kyky tosiaankin.

Puhuja 2 [00:35:19]: En ole ihan varma, kuinka paljon keskittymiskykyä pystyy kehittämään ilman, että sitä ulkoista kontekstia myös kehittää. Mielestäni oman kokemukseni mukaan keskittymiskyky ei ole ihan niin täysin meidän hallussa kuin me haluaisimme ajatella, vaan siihen liittyy sisäisten prosessien lisäksi myös se ulkoinen konteksti.

Puhuja 1 [00:35:44]: No joo tuo on varmasti totta, että se on todella iso se ulkoinen konteksti, mutta itse haluan uskoa näitä, jotka sanovat, että se on kuin lihas, joka treenaamalla paranee.

Puhuja 2 [00:35:54]: No tästä voidaan pitää oma keskustelunsa, tämä on nimittäin niin laaja aihe.

Puhuja 1 [00:36:01]: Kyllä.

Puhuja 2 [00:36:01]: No sitten olisi tällainen kokonaisuus, jonka olen aikaisemmin nimennyt työ- ja ajanhallintataidoiksi, mutta ehkä haluaisin sen jopa nimetä elämänhallintataidoiksi, joka tarkoittaa sitä, että käsitellään se elämänhallintapuoli ensin. On tärkeää, jos haluaisi vaikka oppia asioita, niin on tärkeää, että se muu elämä, jota ei käytetä sen asian oppimiseen on jollain tavalla balanssissa sen kanssa, mitä me olemme tekemässä, eli yksinkertainen esimerkki, jos ryyppää kaikki illat, on vaikea päivisin opiskella, mutta että on paljon toki hyvin paljon hienovaraisempiakin asioita, jotka saattavat haitata oppimista, eli siinä mielessä koko elämä täytyy olla jollain tavalla synkronissa oppimisen kanssa. Toki me emme voi hallita meidän elämäämme täydellisesti ja aina on vaiheita ja tilanteita, jolloin asiat ryöpsähtivät sillä lailla, että se ei ole meidän kontrollissa millään lailla, mutta että ainakin se, että olisi jonkinlainen sellainen näkökulma siihen, että meidän koko elämän vaikuttaa siihen, mitä voi oppia tai miten oppiminen mahdollistuu, mutta ehkä sitten jos mennään tarkemmin näihin työn- ja ajanhallintataitoihin, joka on tämän elämänhallinnan tavallaan alaosa mielestäni, niin siellä mielestäni tärkein kysymys, joka täytyy esittää ennen kuin mennään mihinkään erilaisiin ajanhallintamenetelmiin ja muihin, joita on pilvin pimein ja ne ovat toinen toistaan haasteellisempia tai monimutkaisempia, niin pitäisi kysyä itseltä, että miksi teen sitä, mitä teen. Eli osata vastata siihen, että onko tämä oikeasti tärkeää, mitä minä juuri nyt teen ja sitä kautta ikään kuin löytyy sitten se priorisointikyky ja asioiden karsimisen kautta saavuttaa enemmän sellaista hallintaa omasta elämästä ja tekemisestä. Näin sen itse näen, että täytyy itse osata priorisoida ja täytyy osata tehdä rankkoja valintoja siinä, että kieltäytyy tekemästä yhdentekeviä asioita.

Puhuja 1 [00:38:30]: Kuulostaa myös järkevältä.

Puhuja 2 [00:38:29]: Itse tavallaan ainakin meidän opiskelijoille sanon ja se on meillä muutenkin ollut linjana digitaalisen muotoilun pedagogiikassa, että me toivomme, että opiskelijat sanoisivat aina, jos heistä tuntuu, että tämä on aivan typerää, mitä me nyt teemme tai että voisimmeko tehdä tämän jollain ihan eri tavalla tai voisiko tämä tehtävä olla vaikka ihan joku muu, kuin mitä se nyt on ja tällä lailla se on osa sitä, että heilläkin on valtaa siihen, mitä me koulussa teemme ja että me kuuntelemme oikeasti sitä, mutta että loppupeleissä se on sitä priorisointia, elikkä että tehtäisi sitä, mikä on opiskelijoiden prioriteeteissa ylhäällä.

Puhuja 1 [00:39:13]: Ajatteletko enemmän tai ajatteletko, että he saavat tunteen siitä, että he hallitsevat myös sitä oppimisprosessia tai sitä, että he voivat antaa palautetta koko ajan ja se vaikuttaa siihen, että heillä on jonkinlaista hallintaa siihen, että se ei ole täysin ulkoapäin saneltua?

Puhuja 2 [00:39:25]: Niin, minä ajattelen sitä, että se oppimistilanne on aina neuvottelutilanne ja että meidän kaikkien pitäisi päätyä yhteiseen ymmärrykseen siitä, mikä milloinkin on tärkeintä. Eli jos minä en pysty perustelemaan opettajana, että minkä takia tämä tehtävä tai asia, jota nyt käydään läpi on tärkeää ja miksi se kannattaa juuri nyt käydä läpi, niin silloin minun täytyy olla itse avoin muille ehdotuksille ja hyväksyä tavallaan se, että okei, tämä voikin olla fiksumpi tehdä jollakin toisella tavalla tai voi olla fiksumpaa, että me keskitymme vähän johonkin toiseen asiaan. En ole sitä sen syvällisemmin ajatellut, mutta että niin sen näen, että se on opiskelijan prioriteettien kunnioittamista kuunnella, jos on itse mennyt metsään.

Puhuja 1 [00:40:25]: Joo, tämä sinun pointtisi oli ihan hyvä ja ajattelen jotenkin, että se on kuitenkin sen oppimisprosessin enemmän kuin opiskelijan kunnioittamista tai sen pedagogiikan kunnioittamista, että tosiaankin pitää pystyä perustelemaan ja pitää pystyä käymään keskustelua siitä, että miksi tehdään sitä, mitä tehdään.

Puhuja 2 [00:40:45]: Joo ja siis olemme me silloin tällöin muuttuneet aika radikaalisti vaikka kokonaisia kursseja ihan sen mukaan, mitä palautetta ollaan saatu, että se on myös tietenkin, että kun meillä on mahdollisuus, ala muuttuu koko ajan nopeasti, niin meillä on mahdollisuus tehdä aika hassujakin kokeiluja välillä ja ei kaikki kokeilut aina onnistu ja tavallaan sehän on oikeastaan myös sellainen, mikä tuo siihen opettamiseen itseensä jotain sellaista sielukkuutta tai hauskuutta, että se voi mennä metsään ihan totaalisesti. No viimeisenä täällä olisi sitten vielä nuo vuorovaikutustaidot ja sosiaalinen älykkyys, eli tämä on tietenkin tullut jo läpi tuolta aika monessa muussa kohtaa, mutta sellaiset asiat kuin tunneäly, empatia, toimeentuleminen muiden kanssa, tällainen juuri moninäkökulmaisuus, että otetaan huomioon monenlaisten ihmisten näkökulmia, ne ovat kaikki sellaisia asioita, jotka ensinnäkin voi opettaa itsessään paljon, ne voivat syventää sinun ymmärrystäsi jostain tietystä asiasta ja yksi oppiminen tietenkin on meillä koulussa ja meidän alalla muutenkin sellainen asia, joka vain on se de facto, miten asioita tehdään, sen takia meillä erityisesti ovat ainakin nämä vuorovaikutustaidot ja tämä sosiaalinen aspekti myös koulussa korostunut aika vahvasti, mutta että jos nyt ajatellaan, että oppiminen on myös sosiaalinen prosessi aina, niin siinä mielessä nämä ovat myös keskeisiä oppimisen taitoja.

Puhuja 1 [00:42:29]: Joo ja se on vähän tähän ajan henkeen liittyen ehkä, että kuinka tärkeitä nämä ovat ja vähän jäin miettimään sitä, että nehän liittyvät ilman muuta oppimiseen, mutta osittain siihen yleissivistykseen ehkä, että ymmärtää asioita laajasti, koska onhan siellä vastakohtana tai toisessa ääripäässä tästä sosiaalisesta älykkyydestä ja muusta niin tälläinen matemaattinen asperger-nero, joka ei ymmärrä muiden sosiaalisia taipumuksia tai piirteitä, mutta on ihan todella hyvä siinä asiassa, mikä kiinnostaa häntä ja mihin sitten syventyy. Tuli mieleen, miten se liittyy tähän kokonaisuuteen, että se on ehkä sitten, siinä on yhdenlaista oppimista, ja me puhutaan ehkä sellaisesta laajemmasta kontekstista ja yleissivistävästä osaamisesta, jossa kaiken pystyy suhteuttamaan toisiinsa kaikki asiat.

Puhuja 2 [00:43:16]: Niin, ehkä tällaisessa ikään kuin kaikenlaisissa nerotapauksissa, niin ne ovat poikkeustapauksia, mutta kaikille muille, jotka eivät ole neroja, myös tämä vuorovaikutustaidot ja sosiaalinen älykkyys tulee siinä vaiheessa käyttöön, koska sinun täytyy tulla toimeen tämän neron kanssa siinä mielessä, että saat häneltä tätä tietoa valutettua, että meitä on moneen junaan ja siinä mielessä myös semmoinen näkökulma on tai tämä on hyvä nostaa, että siitä tulee tavallaan empatian, myötätunnon kautta me ymmärrämme erilaisia ihmisiä ja otetaan ne sellaisena, kuin he ovat ja hyväksymme sen tilanteen, että tämä on nyt näin ja kykenemme toimimaan kuitenkin, niin sekin on tavallaan sitä vuorovaikutusta ja sosiaalista älykkyyttä.

Puhuja 1 [00:44:17]: Sehän on ilman muuta sitä ja tuo oli todella hyvä lisä tai tarkennus tavallaan siihen, kyllä. Sitähän se nimenomaan on sitten. Elikkä taustalla oli hieman se, että kun kukaan meistä ei toimi eristyksissä muista, joten siksi nämä ovat myös tärkeitä, että yhteiskunta ja maailma on kuitenkin kaikki sosiaalista vuorovaikutusta loppupeleissä jollain tapaa.

Puhuja 2 [00:44:39]: Joo ja onhan sellaisia vahvasti sosiaalisia oppimisen teorioita, niin kuin esimerkiksi käytäntöyhteisöteoria on puhtaasti ikään kuin sosiaalinen teoria ja niissä on oma pointtinsa. Ne eivät ole tietenkään muita poissulkevia tai mitään sellaista, mutta kyllä se vain on osa sitä, miten asiantuntijoiksi tullaan, on se yhteisö, jossa olet asiantuntija.

Puhuja 1 [00:45:08]: Okei, elikkä siinä olivat nämä oppimisen metataidot sitten, mitkä sinulla oli. Minulla oli tietenkin eri epämääräinen lista, mutta että nämähän menevät päällekkäin jossain kohti aina, niin kuin tiedonhaku oli, se on ihan sama, epävarmuuden sieto ja kyky mukautua, no se mainittiin, se oli siinä avoimuudessa ja sitten minulla oli ryhmätaidot, suluissa sosiaaliset taidot, no se oli tämä viimeinen kohta, pitkäjänteisyys ja sitoutuminen, niin oliko meillä oikeastaan, niin?

Puhuja 2 [00:45:45]: Sellaista ei ehkä ole tässä minun listauksessani, että se on ehkä sen motivaation sitten alla, voisi olla tuo, se liittyy motivaatioon ja ehkä priorisointiin, mutta hyvä lisä.

Puhuja 1 [00:45:57]: Organisointikyky slash järjestelmällisyys slash muistiinpanot, niin ne tulivat esille tässä tosiaankin. Reflektointi kautta kriittinen ajattelu, me emme ole maininneet kriittistä ajattelua vielä, mutta sehän on mukana tässä kyllä.

Puhuja 2 [00:46:14]: Joo, kriittisen ajattelunkin voisi nostaa ihan omaksi asiakseen, tosiaan minun mielestäni tässä ei kannattaisi lähteä sellaiseen määrittelykimaraan, että nämä ei välttämättä olisi päällekkäisiä, jos tätä metodia käytetään, niin lisätään kriittinen ajattelu listaan.

Puhuja 1 [00:46:29]: Sitten minulla oli uteliaisuus, keskittymiskyky, virheiden sieto, minä luulen, että me voimme sanoa, että me olemme nyt käsitelleet tämän teeman.

Puhuja 2 [00:46:41]: Ehkä, ellei tule jotain valtavaa palautetta, että me olemme unohtaneet jotain todella tärkeää, mikä tietenkin olisi mahtavaa oppia.

Puhuja 1 [00:46:49]: Joo ja jos tulee kysymyksiä näihin liittyen, niin sittenhän me palaamme ainakin niiden kysymysten kautta vielä lyhyesti tai pitkästi näihin, riippuen kysymyksestä.

Puhuja 2 [00:46:56]: Kyllä vain.

Puhuja 1 [00:46:56]: Oliko se siinä tällä kertaa?

Puhuja 2 [00:47:01]: Mä olen ainakin ihan kaikkeni antanut.

Puhuja 1 [00:47:00]: Kiitoksia, annoitkin paljon, olemme siitä kiitollisia.

.

Puhuja 1 Markus Norenna
Puhuja 2 Juhana Kokkonen

Puhuja 1 [00:00:09]: Tervetuloa Pedagogin hetkeen, jossa keskustelemme kaikenlaisesta opettamiseen liittyvästä. Metropolian digitaalisen muotoilun lehtorin näkökulmasta. Varoitus kuitenkin, vaikka teemme tätä podcastia työaikana ja se mitä sanomme ei välttämättä edusta Metropolian virallista kantaa. Täällä on keskustelemassa tänään minä Markus ja kollegani Juhana.

Puhuja 1 [00:00:38]: Tervetuloa tänne Pedagogin hetken ensimmäiseen jaksoon ja ensimmäiseen äänitykseen. Täällä paikalla tosiaan minä Markus ja kollegani Juhana. Tarkoituksemme olisi puhua pedagogiikasta digitaalisen muotoilun lehtorin näkökulmasta. Nyt kun tämä on ensimmäinen kerta, niin luodaan pohjaa sille mistä me tulemme puhumaan tulevissa jaksoissa, joita toivottavasti vielä äännitämme jonain päivänä. Aloitetaan esittelyillä. Juhana haluaisitko sanoa jotain itsestäsi?

Puhuja 2 [00:01:12]: Olen Kokkosen Juhana, olen ollut digitaalisen muotoilun – se on ollut ennen eri nimellä, mutta nykyään ollaan digitaalinen muotoilu. Olenkohan ollut kohta parikymmentä vuotta täällä Metropoliassa ja sitä edeltävissä organisaatioissa opettajana, lehtorina. Opetan erityisesti oppimisen taitoja meidän opiskelijoille ja muita ajatteluun liittyviä taitoja. Se on ehkä minun keskeinen asia mitä opetan. Ja mitä Digitaalinen muotoilu taas on, niin siihen voidaan palata kun Markus on esitellyt itsensä.

Puhuja 1 [00:01:56]: Olen Markus Norrena ja olen ollut tässä samassa digitaalisessa muotoilussa tai sen aikaisemmissa versioissa yli 15 vuotta, en jaksa laskea tarkkaan montako vuotta. Päävastuuni alusta asti on ollut tekninen opetus. Opetetaan digitaalisia muotoilijoita ja ajatuksemme on, että heidän pitäisi ymmärtää aika monesta asiasta jotain. Yksi näistä monista asioista mitä heidän pitäisi ymmärtää on tekninen ”front-end”- koodaus ja sen tyylinen. Tämä on ollut minun vastuulla täällä alusta asti. Sen lisäksi olen opettanut vähän muitakin asioita, mitä liittyy alaamme.

Puhuja 2 [00:02:44]: Digitaalinen muotoilu on tosiaan hyvin epämääräinen asia. Eli käytännössä kaikki, mikä liittyy digitalisaatioon voi olla digitaaliseen muotoiluun liittyvää. Voisi ajatella että meidän ala on muuttunut todella paljon ja se mitä meillä tehdään nykyään on muuttunut aikojen saatossa paljonkin. Yksinkertaisuudessaan meidän opiskelijoista tulee suunnittelun ammattilaisia erilaisten digitaalisten palveluiden, appsien, verkkosivujen tai laajempien palvelukokonaisuuksien, joihin kuuluu jotain muutakin kuin digitaalista ulottuvuutta. Me yritämme parhaamme mukaan pysyä mukana.

Puhuja 1 [00:03:38]: Tämä on tosiaan muuttunut vuosien varrella. Tämä design-ajattelu ja kaikki suunnitteluun liittyvät menetelmät ovat ottaneet yhä suuremman roolin siinä mitä opetetaan. Ne ovat tulleet keskeisempään rooliin. On meillä joitakin perusperiaatteita ollut ihan alusta asti, kriittinen ajattelu sitä kohtaan mitä tehdään. Olen itse miettinyt minkälaisia asioita digitaalisessa muotoilussa opiskelijat osaavat. Sellainen käyttäjälähtöinen suunnittelu, UX suunnittelu, kaikki verkkoteknologia, informaatioarkkitehtuuri, sosiaalisen median konseptit ja palvelut ovat jonkin verran mukana siinä sekä vuorovaikutteiset toiminnallisuudet. Tällaisia asioita lyhyesti lueteltuna.

Puhuja 2 [00:04:28]: Kyllä vain. Ehkä keskeinen asia, jos otetaan oppimisen näkökulma ja pedagoginen näkökulma mukaan, niin keskeinen asia joka me huomattiin varmaan kymmenen vuotta sitten, ehkä jopa aikaisemmin, että perinteinen tapa opettaa, jossa opettaja omaksuu asian ja jakaa saamansa tiedon opiskelijoille. Se ei oikeastaan toiminut, koska tämä ala on niin valtavassa murroksessa oikeastaan koko ajan. Se että opettaja opiskelisi välissä tietyt asiat itse, saattaa aiheuttaa sen että ne asiat ovat jo vanhentuneita siinä vaiheessa kun ne tulisivat opiskelijoille. Aloimme miettimään hyvin erilaista lähestymis tyylejä ylipäätään opettamiseen. Mitä voisimme opettaa niin, ettei meidän tarvitse tehdä sitä opettajan oppimisväliliikettä siinä välissä. Miten voisimme yhdessä opiskelijoiden kanssa tutkia ja oppia asioita. Tähän liittyen olemme tehneet paljon, minun mielestäni melko isojakin muutoksia ajatteluun siitä miten opettaminen tapahtuu. Se lähtee epämääräisyydestä ja että ei tiedetä mihin koulutetaan ja sen takia ollaan tehty valintoja. Painotetaan esim. ajattelun taitoja, opiskelutaitoja ja muita tietyssä mielessä metataitoja, jotka toivottavasti auttavat opiskelijoita työelämässä valmistumisen jälkeen. Silloin kun he ovat paikan päällä ja pitäisi taas uutta ottaa haltuun

Puhuja 1 [00:06:34]: Tämä kuvastaa meidän alaa kokonaisuutena niin hyvin. Tuo oli hyvä että emme tiedä mihin me koulutamme. Kaikki muuttuu niin nopeasti ja taidot mitä tarvitsee osata. On mahdotonta sanoa tässä vaiheessa mitä ne olisi sitten kun ovat työelämässä tai kun niitä tarvitsee. Tämä on ollut myös opettajana hauska muutos. Muistan kun alussa stressasi sitä että pitää osata kaikki ja pitää ymmärtää kaikki. Pikkuhiljaa siirtyminen on ollut sellaisiin menetelmiin, ja nimenomaan mihin voisi tarttua niin se yhdessä tekeminen ja oppiminen opiskelijoiden kanssa. Aina on ollut käsitys, että en voi tuputtaa muille omaa tapaani nähdä miten asiat ovat yhteydessä toisiinsa, sitä kokonaisuutta. Se että jokainen hankkii tiedon, prosessoi sitä, reflektoi sitä ja luo assosiaatioita omaan historiansa ja oman käsityksensä maailmasta. Tällä tapaa siinä on enemmän järkeä. Kun sen jakaa vielä muiden kanssa ja keskustelee muiden kanssa, ja opettajakin on yksi näistä muista jonka kanssa niitä käydään läpi ja mietitään, että miten tämä saattaa olla. Jokainen saa muodostettua siitä eheämmän kuvan, kartan, verkoston siitä mikä on oleellista, mitä pitää osata, mitä tämä tarkoittaa. Tässä tulee, tykkään sanoa että opetamme kriittistä ajattelua. Tulee keskeiseksi, että kysytään miksi ja mitä varten, onko tämä oikeasti hyvä asia yleensäkään yhteiskunnassa. Mutta selvitetään juuri sitä että onko vaihtoehtoja.

Puhuja 2 [00:08:22]: Kyllä vain. Kirjasin tähän itselleni tärkeitä arvoja. Täytyy muistaa myös kun me puhumme digitaalisen muotoilun opettamisesta, niin loppujen lopuksi jokainen opettaja puhuu omista asioistaan. Meilläkin Markuksen kanssa on paljon yhteistä ja jaettu ja opetetaan osittain yhdessä ja jaetaan samanlaisia menetelmiä. Meillä on loppujen lopuksi erilaiset näkemykset joistain yksityiskohdista ja muista, mutta minulle nämä digitaalisen muotoilun arvot olisi inhimillisyys, joustavuus, läpinäkyvyys, tasa-arvoisuus ja itseohjautuvuus. Mitä näistä ajattelin sanoa, minkälaisilla keinoilla näihin meidän opetuksessa pyritään. Jos otetaan inhimillisyys ensimmäisenä, mikä on minulle henkilökohtaisesti todella tärkeä. Pidän hyvin tärkeänä sitä, että koulutuksessa olisi jonkinlaisia inhimillisiä komponentteja. Se ei olisi puhtaasti tiedon siirtämistä vaan siinä pyritään ottamaan opiskelijat ja opettajatkin elävinä olentoina huomioon ja kokonaisuuksina. Tähän meillä on onnekkaasti ollut keinona, että meidän sisäänottoryhmät ovat hyvin pieniä. Meillä tulee 20 opiskelijaa vuodessa sisään, mikä on joidenkin muiden pääaineiden tai muiden alojen näkökulmasta järkyttävän pieni ryhmä. Se on syy minkä takia olemme pystyneet ylläpitämään tiettyä inhimillisyyttä. Tunnemme kaikki meidän opiskelijat ja tiedämme heistä hieman normaalia enemmän. Joustavuudessa keskeinen keino tai metodi on ollut sellainen, että kolmannen ja neljännen vuoden opinnot ovat todella kustomoitavat. Eli opiskelijat pystyvätä määrittelemään mitä he haluavat opiskella syventymisvaiheessa ja siitä pystymme opettajien kanssa aika hyvin neuvottelemaan. Tämä näkyy siinä myös että meiltä valmistuu hyvin erityyppisiin ammatteihin. Vaikka 20 otetaan sisään, voi olla että ulos meneviä on kymmeneen erilaiseen tehtävään tai jopa eri enempäänkin. Läpinäkyvyys arvona käytännössä tarkoittaa sitä, tätä Markus vähän jo sivusikin. Eli minun mielestä opettajan pitäisi pystyä myös aina kertomaan miksi asiat tehdään jollain tietyllä tavalla. Jos on valittu joitain tiettyjä menetelmiä tai keinoja niin pystytään perustelemaan miksi ne on valittu. Tämä sisältää myös kriittisen ajattelun komponentin. Opiskelijalla pitää olla myös suoran palautteen mahdollisuus kesken kurssin. Sanoa että tämä ei toimi, tehdään jotain muuta. Sitten asialle täytyy tehdä jotain. Tätä on meillä tapahtunut jonkin verran ja se on todella hyvä ja toimiva asia jos pystytään reagoimaan opiskelijapalautteeseen suoraan, eikä vasta kurssin jälkeen. Tasa-arvoisuutta myös vähän sivuttiin. Eli meillä on käytössä sellainen opetuskaluste kun leirinuotio. Se on pöydän tapainen, näyttöjen keskittymä, jonka ympärillä istutaan niin että kaikki näkevät saman asian. Me istumme ikään kuin ympyrämuodostelmassa.

Puhuja 1 [00:13:15]: Niissä on näyttöjä joka suuntaan. Vaikka istuu sivulla tai toisella puolella, näkee saman mikä näkyy muihinkin suuntiin.

Puhuja 2 [00:13:23]: Tämä on mielestäni symboli tietylle tasa-arvolle. Opettajat ja opiskelijat ovat kaikki samassa ringissä ikään kuin saman arvoisina. Tasa-arvoisuus muutenkin tapahtuu erilaisissa kohtaamisissa. Mielestäni meillä on vahva eetos siihen, että kohdataan opiskelijat samalla tasolla heidän kanssaan. Ei pyritä olemaan mitään sen ihmeempää. Viimeisenä arvona oli itseohjautuvuus, joka on meidän tämän hetkisen opetustyylin keskeinen juttu, jotta se onnistuisi. Siihen keinona näkisin että on tämä – meillä on heti opiskelujen alussa keskustelua opiskelijoiden kanssa siitä mitä on oppiminen, mitä sen pitäisi olla ja samaan aikaan ikään kuin metataito-opetus. Kokonaisuus tapahtuu sellaisilla menetelmillä, joissa opiskelijat itse selvittää asioita ja jakavat niitä muille. Eli tavallaan tuodaan toisten opettaminen heti alussa käytännössä kokemuksena.

Puhuja 1 [00:15:03]: Aika kiva että sinulla on tällaiset arvot. Pitäisikö niistä joskus keskustella kollegoiden kanssa?

[00:15:08] Naurua

Puhuja 1 [00:15:12]: Mehän ollaan oikeasti keskusteltu myös näistä arvoista. Tosin siitä on muutama vuosi, ei me olla viime aikoina aktiivisesti käyty läpi. Näkisin että se on myös koulutusohjelman, tutkinnon vahvuus jos opettajat – Sanoit että kaikilla ei ole välttämättä ihan samat eikä opettajalla täydy olla ihan samaa näkemystä tästä, mutta olisi ainakin ymmärrys siitä mistä kollegat tulevat kun he opettavat ja olisi mahdollisimman monesta kuitenkin sama näkemys. Hyvä asia ja haluaa viedä oikeaan suuntaan tai jos on eri mieltä, niin sitten perustellusti voi siitäkin keskustella kollegoiden kanssa. Tosiaan täällä on muitakin kuin minä ja Juhana täällä tutkinto- ohjelmassa ja olemme keskustelleet näistä. Ehkä jossain vaiheessa pitäisi keskustella uudestaan näistä arvoista ja mitä me oikeastaan olemme.

Puhuja 2 [00:16:00]: Kyllä. Se on ehkä nykymaailman piirre että ydintekemisestä ei tule, siihen ei tunnu olevan riittävästi aikaa. Muista kun kauan sitten meillä oli opettajakokous, jossa keskusteltiin pedagogiikasta ja joku sanoi että, tätähän meidän pitäisi keskustella ihan koko ajan. Se ei kuitenkaan siinä arjen kiireessä ole mahdollista ihan koko ajan, mutta ehdottomasti pitäisi silloin tällöin niihin palata.

Puhuja 1 [00:16:37]: Ilman muuta samaa mieltä. Luulen että tuo on yhä – kiire tavallaan lisääntyy. On ollut näitä resurssileikkauksia ja muuta. Tunnistan tuon ja olen samaa mieltä. Uskon että monet ovat samaa mieltä. Perusasioihin ei ole aina aikaa, palata niihin ja käydä läpi kunnolla ja pohtia niitä. Minulla ei ole tuollaista listaa itsellä, mutta olen samaa mieltä monesta niistä. Mietin mitähän siitä jäi puuttumaan. Oli puhetta että vaatii aikaa, että palaa perusasioihin. Tällainen reflektoiminen ja aika reflektoimiselle on yksi tärkeä asia opettamisessa ja pedagogisissa periaatteissa. Toinen mikä minulla on vahvasti opetuksessa, koska vastuuna on teknisestä opettamisesta, niin ei tätä opi kuin tekemällä ja kokeilemalla. Teknisessä puolessa on tärkeää että uskaltaa heittää ja kokeilee ja tekemään. Meillä on uskoakseni melko poikkeuksellista että meidän uudet opiskelijat kun tulevat tänne- Kauanko he ehtivät opiskella teoriaa? Vajaa kolme kuukautta, ja silloi heille tulee jo ensimmäinen asiakasprojekti jossa on oikea ulkopuolinen asiakas ja odotukset siitä, että jotain järkevää tuotetaan. Heille sanotaan että olkaa yhteydessä asiakkaaseen. Kommunikoikaa hänen kanssa siitä mitä hän haluaa ja mitä te voitte tuottaa. Sitten laitetaan kädet saveen ja tuotetaan jotain. Tämä on toinen, että varhaisessa vaiheessa on ihan oikea asiakasprojekti ja tämä auttaa myös meille tulevia opiskelijoita luomaan vahvan ammatti-identiteetin. Se on ainakin minulla pyrkimys, yksi tärkeä asia, miten minusta tulee digitaalinen muotoilija on se että alat ajattelemaan itseäsi digitaalisena muotoilijana. Eli luot itsellesi identiteetin ja oikeasti olet sitä mieltä itsestäsi. Se tukee kun otetaan asiakasprojektit mukaan ja oikeaa alan tekemistä jo varhaisessa vaiheessa.

Puhuja 2 [00:18:40]: Se varmaan on myös sellainen mikä on alaspesifi juttu. Me voidaan oikeasti laittaa opiskelijat tietämättöminä tekemään oikeita projekteja. Siinä ei ole niin valtavaa riskiä. Voisin kuvitella että vaikka sairaanhoito puolella tai jossain ei näin voi toimia. Se myös kallistaa pedagogista ajattelua siitä mikä on perinteinen ajattelu. Eli ensin otetaan haltuun kaikki perusteet ja sitten vasta voidaan käytännössä toimia. Meillä se on osoittautunut ettei se ole ehkä järkevää. Nämä käytännön projektit, joissa tehdään virheitä, joissa joudutaan tekemään uudestaan asioita koska ne on tehty huonosti tai väärin, ne ovat kaikista opettavaisimpia asioita joissa opetettu teoria tulee eläväksi.

Puhuja 1 [00:19:48]: Kyllä. Jäin miettimään, että meillä on ollut vähän erikoinen reilu vuosi-puolitoista vuotta kun ollaan hoidettu kaikki opetus etänä tämän koronatilanteen vuoksi. Ajatus ainakin itsellä, kun siirryttiin etään oli, että jos jonkun pitää osata tai tulisi osata tehdä tämä hyvin, niin meidän digitaalisina muotoilijoina. Tämä on osa meidän ammattiosaamista, että pitää osata järjestää hyvin pedagogisesti järkevää ja hyvää opetusta myös etänä ja saada opiskelijat mukaan. Mitä mieltä olet noista arvoista, Olemmeko onnistuneet siirtämään niitä etäopetukseen myös? Mitkä on siirtyneet paremmin ja mitkä huonommin?

Puhuja 2 [00:20:33]: Tämä on hyvä kysymys. Ei varmasti ole kaikki onnistuneet siirtymään kovin hyvin. Jos niitä on onnistuttu siirtämään, niin se on kaivettu kyllä jostain selkänahasta. Se vaatii enemmän muskelia ja tekemistä, että ne onnistuvat. Itseohjautuvuus on onnistunut jopa astetta paremmin kuin livenä. Tämä erikoinen tilanne on myös ajanut opiskelijat ajattelemaan että heidän täytyy itse ottaa vastuuta enemmän opiskelusta. En tiedä miksi se on näin ollut, mutta se on ainakin omilla kursseillani onnistunut jopa paremmin. Tasa-arvoisuus ei välttämättä onnistu yhtä hyvin, ainakaan koko ajan. Jollain tavalla se valtahierarkia tulee helpommin.

Puhuja 1 [00:21:35]: Olen samaa mieltä ja itse asiassa miettinyt miksi se on niin. Sen ei tarvitsisi olla niin. Mutta siinä opettaja on kuitenkin se joka sanelee mitä tehdään ja yrittää saada opiskelijat enemmän osallistumaan ja sanomaan asioita. Tällaisessa vaikka Zoom-opetuksessa on vaikeampi saada opiskelijat liidaamaan myös.

Puhuja 2 [00:22:01]: Kyllä. Näin se juuri on. Se vaatii varmaan fasilitointia enemmän, että ylipäätään saadaan jonkinlainen järkevä vuorovaikutus tapahtumaan etä- tai online opetuksessa. Se näkyy heti tasa-arvoisuuden rapautumisessa. Heti kun joku ottaa tavallaan liidin, vaikka se olisi ihan fasilitoiva liidi, kyllä se muuttaa jotenkin dynamiikkaa. Läpinäkyvyydelle en tiedä onko tapahtunut kauheasti. Se on ehkä enemmän pohjalla oleva arvo, joka ei tästä ole niin järkkynyt, tästä tilanteesta. Sehän on enemmän siitä kiinni että onko opettaja valmis perustelemaan tekemiään valintoja opiskelijoille.

Puhuja 1 [00:22:57]: Ehkä osittain jopa, en tiedä uskallanko sanoa että perustellut enemmän, mutta olen tavallista enemmä kysynyt ovatko opiskelijat samaa mieltä nyt miten tänä menee ja onko näin järkevää tehdä vai ei. Luulen että jopa korostunut minulla opetuksessa.

Puhuja 2 [00:23:15]: Joustavuus on myös pysynyt kohtuullisen samana. Edelleen on mahdollista tehdä erilaisia opintoja kolmantena ja neljäntenä vuotena. Se on yhdistelmä meidän tutoropettaja systeemiä. Minä ja markus opetetaan myös syventävien opintojen kokonaisuutta, joka kestää koko syksyn. Siellä voi tehdä kaikki syventävät opinnot. Se ei mielestäni viime syksynä nyt dramaattisesti eronnut aikaisemmista vuosista. Opiskelijat saivat melko vapaasti valita mitä tekevät ja saivat keskittyä siihen mikä kiinnostaa. Inhimillisyys, se kyllä kärsii aika paljon mielestäni onlineympäristössä. Valitettavasti se vain on niin, että videokuva ei voi korvata läsnäolon tunnelmaa. Itse olen huomannut, että tällä syksyisellä kurssilla mitä me Markuksen kanssa vedetään, minulla on ollut yksilökeskusteluja opiskelijoiden kanssa, niin siinä kun tein näitä yksilökeskusteluja huomasin että kohtaaminen tapahtuu paremmin pelkän audion avulla, kuin videokuvan ja audion avulla. Se paransi sitä vähän. Sekin on ihan kiinnostava ilmiö. Miksi näin on? Että se toimii vähän kuin puhelu, voi tomia jopa paremmin kuin video joissain yhteyksissä. Konaisuutena näen, kun ajatellaan inhimillisyyttä arvona, niin koko ryhmän koheesio ja sellainen että kaikki ikään kuin tuo oman palansa siihen ryhmään, niin kyllä se on todella paljon haastavampai ollut tänä korona aikana kuin se että oltaisi lähiopetuksessa.

Puhuja 1 [00:25:21]: Kyllä, samaa mieltä. Minä en halua että me puhutaan täällä liian pitkään, vaan että näistä tulee järkevän mittaisia. Mikä olisi vielä jotain keskeistä mitä me ei olla käsitelty? Onko nyt jotain jäänyt ulkopuolelle?

Puhuja 2 [00:25:34]: Sellaisen voisin vielä omasta puolestani sanoa, että jos mietitään ihan pedagogisia didaktisia valintoja, niin mielestäni tärkeää on että valinnat perustuvat opetettavalle aiheelle. Eli on selvää että ohjelmointia täytyy opettaa jollain tietyillä menetelmillä joihin liittyy tietyn tyyppisiä harjoituksia tai tekemistä. Sitten ajattelun taitoja kehittävää sisältöä täytyy opettaa hieman eri tavalla. Eli itse pidän ajatuksesta, että pedagoginen patteristo aina suunnitellaan opetettavan kurssin sisältöjen näkökulmasta. Niiden pitäisi olla aina linjassa. Näin varmaan kaikki muutkin opettajat tekevät, mutta ajattelin että se on hyvä sanoa ääneen

Puhuja 1 [00:26:39]: Joo, eihän siitä voi olla kuin samaa mieltä. Meidän näkemykseen kuuluu myös se, ettei ole yhtä selkeää totuutta miten kaikki pitää tehdä, vaan tämähän on sellaista muutosta, kokeilemme ja etsitään paras tapa jokaiseen tilanteeseen ja jokaiseen aiheeseen ja sovelletaan niitä. Uskallus kokeilla ja heittäytyä kuitenkin on myös osa sitä meidän pedagogiikkaa mitä teemme. Uskaltaa joskus kokeilla jotain uutta, kummallista ja hassua. Mielestäni jos on katsonut meidän kollegoja, niin kaikilla on sellaista ettei pidättäydy vanhassa tutussa vaan kokeilevat rohkeasti uusia asioita. Se on ehkä aika keskeinen juttu.

Puhuja 2 [00:27:27]: Kyllä luulen että se on itsellä opettajana jaksamiseen vaikuttava. Täytyy välillä kokea olevansa – ottaa riskejä tai olla joku mahdollisuus epäonnistua. Se pitää mielen virkeänä ja halu saada kurssi onnistuneesti päätökseen on paljon enemmän motivoimassa. Se ettei tiedä tuleeko tästä yhtään mitään vai epäonnistutaanko ihan dramaattisesti.

Puhuja 1 [00:28:06]: Nythän tämä vuosi etäilyä takanapäin. Lähdettiin nimenomaan aika huolestuneina, että mitä tästä tulee, kuinka hyvä tästä tulee. Meidän opiskelijoilta on enimmäkseen tullut hyvää palautetta. Moni asia en selvästi onnistunut meillä, ei tietenkään kaikki. Nyt me olemme oppineet paljon asioita ja seuraava vaihe meille olisi tunnistaa mitkä ne hyvät asiat on ja mistä me halutaan pitää kiinni ja jatkaa niitä jatkossakin. Miten se siirtyvät postkorona maailmaan, jossa opetus tapahtuu ainakin osittain tai kokonaan tietyssä tilassa.

Puhuja 2 [00:28:54]: Tämä on ehkä yhden podcastin hyvä aihe. Mitä opitaan koronasta.

Puhuja 1 [00:29:00]: Se saattaisi olla. Varmasti jatkossa mitä me jatkossa tullaan podcastissa tässä sarjassa käymään läpi, tuo on yksi hyvä aihe, mutta varmasti käydään mahdollisesti läpi joitakin menetelmiä miten me käytännössä toteutetaan meidän arvoja ja teorioita mistä ollaan puhuttu tänään.

Puhuja 2 [00:29:18]: Kyllä vain. Katsotaan mitä tulevaisuus tuo tullessa.

Puhuja 1 [00:29:22]: Ja toinen juttu on se, että jos on aiheideoita tai muuta palautetta meille, niin meillä on myös sähköpostiosoite pedagoginetki@metropolia.fi. Otamme mielellämme vastaan ideoita ja ehdotuksia sinne.

Puhuja 2 [00:29:34]: Kyllä vaan.

Puhuja 1 [00:29:35]: Kiitämmekö tästä kerrasta? Onko Juhana tyytyväinen?

Puhuja 2 [00:29:38]: Kiitos kovasti. Sellaisen loppu huomion voin vielä sanoa, että me ollaan Markuksen kanssa tunnettu ainakin 15 vuotta ja tehty paljon. Mutta nyt kun etänä äänitetään podcastia, niin kyllä tässäkin tietty latenssi on. Tässäkin huomaa että inhimillisyys ja se joka ikään kuin tapahtuisi samassa tilassa, niin siitä jotakin katoaa kun tullee pieni viive tässä audiossa. Toivottavasti ei häiritse kuulijoita liikaa.

Puhuja 1 [00:30:17]: Toivottavasti ei. Lämmin kiitos kaikille kuulijoille.

Puhuja 2 [00:30:21]: Kiitoksia.

Puhuja 1 [00:30:29]: Tämä oli pedagogin hetki podcast. Löydät meidät metropolia MetroPodia podcastsarjasta ja myös mistä nyt yleensä kuuntelet podcasteja. Lähetä palautetta, kysymyksiä ja aiheideoita meille osoitteeseen pedagoginhetki@metropolia.fi

.