Toivoa ja teetä yrittäjille 8: Mikroyrittäjien hyvinvoinnin ja uudistumisen edistäminen

[teetä kaadetaan ja lusikka kilisee kupissa, kun teetä hämmennetään]

Naisen ääni: Tervetuloa Toivoa ja teetä yrittäjille -podcastiin. Tämä podcast on syntynyt osana Toivo@Tee-hanketta vuosina -22 ja -23. Tämän podcastin keskusteluissa syvennytään keinoihin, joilla voidaan edistää erityisesti mikroyrittäjien hyvinvointia ja uusitumista kriisitilanteissa.

[lusikka kilisee teekupissa]

Tarja Kantola: Tervetuloa mukaan kuuntelemaan Toivo@Teen tarinaa. Toivo@Tee on Euroopan sosiaalirahaston rahoittaman hanke, joka on lähtenyt liikkeelle sitä varten, että tuetaan yksinyrittäjiä ja mikroyrittäjiä heidän hyvinvoinnissaan ja uusiutumisessaan ja nimenomaan kriisitilanteessa. Meidän on tarkoitus tänään pohtia sitä, että mikä tämä hanke on, mistä se on saanut alkunsa ja mitä tämä hanke lopulta onkaan mahdollistanut. Mä olen Tarja Kantola ja työskentelen projektipäällikkönä tässä hankkeessa. Varsinainen pestini mulla Laurea-ammattikorkeakoulussa yliopettajana. Mun kaverina tarinoimassa täällä on Senja Niskala. Kerrotko Senja, kuka olet ja mistä tulet?

Senja Niskala: Kiitos Tarja. Mä olen tosiaan Senja ja mä olen tässä hankkeessa Metropolian puolen hankekoordinaattori. Mä tulen Musiikin osaamisalueelta ja mä teen siellä hanketehtäviä. Toimin projektisuunnittelijana ja tosiaan nyt tässä hankkeessa hankekoordinaattori. Viimeiset vuodet olen tosiaan tehnyt lähinnä näitä Euroopan sosiaalirahaston rahoittamia hankkeita. Nyt kun on esittelyt tehty, mennään suoraan tämmöiseen jämäkkään hankeasiaan. Tarja, kerrotko mistä tämä hanke on saanut alkunsa ja mistä idea tähän syntyi? Mikä oli se tilanne ja tarve, kun tämä hanke luotiin?

Tarja Kantola: Mehän ruvettiin valmistelemaan tätä hanketta itse asiassa Laurean ja Metropolian yhteistyönä -20 vuoden alkupuolella. Silloinhan me elettiin sitä aikaa, että korona oli yllättänyt meidät kaikki. Meillä oli takana Laureassa sellainen toinen hanke yksin- ja mikroyrittäjille heidän hyvinvoinnin edistämiseksi. Siinä oltiin jotenkin tultu tietoiseksi siitä, miten tärkeä asia on sen yksin- tai mikroyrittäjän hyvinvoinnin edistäminen. Helposti ei tule ajatelleeksi, miten merkityksellisessä roolissa nämä tämmöiset yritykset ja yrittäjät ovat meidän yhteiskunnassa. Kaikista meidän yrityksistä yli 90 prosenttia on mikroyrityksiä tai yrityksiä, joita vetää yksi ihminen. Nämä yritykset työllistävät myöskin yli viidenneksen yrityksissä työskentelevästä henkilöstöstä. Eli tavallaan se, miten se yrittäjä itse voi, on tosi merkityksellistä ja silloin jos yrittäjä on kriisissä, hän varmasti tarvitsee siihen myöskin erilaista tukea. Tämä oli se tilanne, mistä me lähdettiin liikkeelle.

Senja Niskala: Joo. No mikä on Toivo@Tee?

Tarja Kantola: Toi on hauska kysymys. Mulla palautui mieleen se, kun me pohdittiin tälle hankkeelle nimeä. Sitten jostain putkahti, en enää muista mistä, tämä Toivo@Tee. Mä jotenkin tykkäsin ja viehätyin siitä kovasti, koska musta siinä on semmoinen ajatus, että sä voit ajatella sen niin, että toivoa tee tai sä voit ajatella, että toivo ja tee. Ja molemmissa on jotenkin se pointtinsa. Silloin kun ollaan vaikeassa tilanteessa ja kriisitilanteessa, niin mikään ei tavallaan korvaa sitä, että sillä yrittäjällä tai yrityksellä joka kriisissä, että sillä säilyy tavallaan se toivo siitä, että tästä selvitään ja sitä kautta myöskin tietyllä tavalla se usko siihen, että kannattaa tehdä asioille jotakin. Ei jäädä jotenkin siihen toivottomuuteen makaamaan, vaan ajatellaan, että myös yksinkin voi tehdä paljon asioita, mutta yhdessä toisten kanssa tässä tapauksessa hankkeen ja toisten yrittäjien tukemana voi tehdä asioille jotakin. Toki siinä on myöskin jotenkin lähtökohtaisesti se ajatus, että tässä hankkeessa luotetaan yrittäjän omiin voimavaroihin. Ajatellaan, että sillä yrittäjällä on se toivon kipinä varmasti olemassa jossain. Meidän tehtävä on tukea sitä ja auttaa löytämään niitä keinoja ja välineitä, joilla yrittäjä itse pystyy myöskin sitä toivoa vahvistamaan ja tekemään konkreettisia asioita, joilla päästään eteenpäin, jaksetaan, voidaan paremmin myös siinä kriisitilanteessa ja päästään siitä kriisistä eteenpäin. Mutta sitten myöskin se ajatus, että kun ollaan siinä kriisitilanteessa, lähtökohta-ajatus oli meillä se, että me ei silloin tiedetty, että sitä seuraa kohta globaali toinen kriisi tämä Ukrainan sota Euroopassa, joka koskettaa koko maailmaa. Me ei tiedetty silloin vielä, että tämä on tulossa, mutta meillä oli semmoinen ajatus, että meidän pitää hankkeena auttaa ei vain selviämään ja jotenkin menemään yli siitä kriisistä, vaan ottamaan myös oppia siitä kriisitilanteesta. Niin kurjalta kuin se tuntuukin, ei hukata sitä tosi vaikeata tilannetta, vaan otetaan siitä opiksi, jotta pystytään ennakoimaan tulevia mahdollisia kriisejä. Myös tämä ajatus oli siellä läsnä, että ei vain selvitä ja sillä tavalla tueta hyvinvointia, vaan autetaan uusiutumaan ja autetaan ennakoimaan.

Senja Niskala: Mistä tämä Toivo@Teen ajatus on lähtöisin?

Tarja Kantola: Kyllä mä luulen, että jollain tavalla ne juuret olivat siellä Voi hyvin -hankkeessa. Se oli ainakin itsellä ensimmäinen, vaikka työhyvinvoinnin kanssa on tehnyt töitä tutkijana, kehittäjänä ja kouluttajanakin, tämä yksinyrittäjän ja mikroyrittäjän, elikkä semmoisen yrittäjänä, jonka yrityksessä on vähemmän kuin kymmenen ihmistä töissä, hänen hyvinvoinnin eteen on tähdellistä tehdä töitä. Kun ammattikorkeakoulussa meillä on myöskin tämä aluekehittämisen vastuu, jotenkin nähtiin, että meillä voi olla aika hyvät mahdollisuudet myös tulla tueksi alueen yrittäjille, joista monet ovat näitä yksin- tai mikroyrittäjiä. Tavallaan silmät avautuivat sille siinä Voi hyvin -hankkeessa, että tämä on tähdellistä ja sitten todettiin, että tosi paljon on konsultatiivista apua olemassa maksua vastaan yrittäjille, mutta aika vähän oli vielä olemassa tutkimustietoa, joka tulisi kehittämisen tueksi. Haluttiin myös ehkä vahvistaa semmoista osaamista. Kun me tehdään ammattikorkeakoulussa tutkijoina ja kehittäjinä, myös opiskelijat ovat usein jollain tavalla integroituneet vaikkapa opinnäytetöiden kautta tähän, me tuotetaan samalla tietoa tästä kohderyhmästä. Se oli jotenkin jäänyt muhimaan, ja kun tämä toinen oli päättynyt, ei mennyt kauaa kun oltiin koronan pyörteissä. Tuli myöskin viestejä, ja siellä täällä kohtasi niitä yrittäjiä, jotka olivat olleet hankkeessa, jotka kertoivat siitä, miten se oli syvästi kouraissut se korona heitä. Jos ajatellaan monet näistä yksinyrittäjistä esimerkiksi ovat hoiva-alan yrittäjiä tai mikroyrittäjistä saattaa olla vaikkapa ravitsemusalan yrittäjiä tai matkailualan yrittäjiä, silloin kun ne asiakkaat, joita on kohdannut siinä arjessa, joille se palvelu tarjottu, häipyvät, kyllähän se on ihan mielettömän iso juttu. Se havahdutti meidät. Mä luulen, että tämä oli varmaan se, minkä takia hanketta lähdettiin rakentamaan.

Senja Niskala: Joo. Tuliko yrittäjiltä suoraa toivetta tällaiselle vai huomattiinko, että tällaiselle on selvästi tarvetta?

Tarja Kantola: Silloin kun se Voi hyvin -hanke loppui, yrittäjät toivoivat, että voi kun saisi jotain jatkoa. Monet kokivat, että se Voi hyvin -hankkeen tapa tehdä heidän kanssaan töitä niin, että ei ikään kuin tyrkytetty samaa konseptia kaikille yrittäjille, vaan lähdettiin siitä, mikä on myös ollut tässä mun mielestä vahva idea, että vaikka se kriisi näyttäytyy jotenkin objektiivisesti, ehkä kaikki tunnistavat, mistä koronakriisissä on kysymys, silti se kohtelee eri ihmisiä, erilaisia yrittäjiä, eri alan yrittäjiä, eri kokoisia yrityksiä eri tavalla. Se oli koettu hyvänä, että lähdetään yrittäjän tarpeista rakentamaan ja erilaiset yrittäjät voivat ikään kuin kulkea hankkeessa erilaisen polun. Mehän lähdettiin siitä liikkeelle, että yrittäjätkin voivat olla erilaisessa tilanteessa sen kriisinsä kanssa ja vähän niin kuin kriisin vaiheita mukaillen voi tulla erilaisiin kohtiin mukaan tässä hankkeessa.

Senja Niskala: Kyllä ja nythän korona-aikaan on myös paljon muitakin yrittäjille suunnattuja hankkeita ollut. Selvästi näille on ollut tämmöisessä kriisitilanteessa tarvetta myös. Yritykset ovat olleet hätää kärsimässä, ja hyvä että on pystytty mahdollistamaan tällainen toiminta.

Tarja Kantola: Joo ja silti me kamppaillaan. Meillä on nelisenkymmentä yrittäjää mukana hankkeessa. Silti me tavallaan kamppaillaan sen asian kanssa, että joku yrittäjä aina löytää meidät ja sitten sanoo, että miten hän ei ole kuullut tai voi kun hän olisi kuullut aikaisemmin tai voi kun joku toinen yrittäjä olisi kuullut. Ehkä on paljonkin hankkeita samanaikaisesti menossa, mutta myös se tilanne on niin kova, että ei välttämättä jakseta lähteä mukaan, vaikka se hyödyllistä olisikin.

Senja Niskala: Kyllä ja justiin se näkyvyys, miten saadaan sitä hanketta näkyville…

Tarja Kantola: Joo.

Senja Niskala: …ulkopuolelle ja yrittäjille ja myös muille kohderyhmäläisille.

Tarja Kantola: Niin.

[lusikka kilisee teekupissa]

Tarja Kantola: Mä mietin semmoista asiaa, että mitenköhän tämä Toivo@Tee-hanke näyttäytyy meille hanketoimijoille, jotka ollaan oltu aika monissakin hankkeissa mukana. Musta olisi kiinnostavaa kuulla, miten sä Senja näet tämän hankkeen. Mikä sun mielestä tässä on ollut jotenkin erityistä, jos on ollut erityistä ja miten tämä eroaa muista hankkeista?

Senja Niskala: Tämä on mun mielestä monellakin tapaa hyvin erityinen. Tämä aika on erityinen, ja myös siihen liittyen tämä toteutustapa on hyvin erityinen, koska tämä on pääosin toteutettu etänä. Toki etätoteutuksista, etäpalavereista ja tämmöisistä on kokemusta, mutta ei ihan tässä mittakaavassa. Nämä meidän työpajat, mitä tässä hankkeessa on ollut ja tapaamiset ja webinaarit ja muut tapahtumat, ne on toteutettu tuolla etäyhteyksien kautta. Samaten kuin meidän hanketiimin palaverit on toteutettu etänä. Elikkä mekin tässä nyt Tarja tavataan ensimmäistä kertaa kasvotusten, mikä…

Tarja Kantola: Niinpä.

Senja Niskala: …on mahtavaa tässä hetkessä, mutta tällein hankkeen loppuvaiheessa. Eli tämä on toteutustavaltaan hyvin erityinen. Onko sulla kokemuksia tämmöisistä, millä tavalla tämä on erityinen tai esimerkiksi tässä toteutustavassa, onko tämä sulle ihan uutta?

Tarja Kantola: Tässä on paljonkin sillä tavalla uutta. Mainitsin sen edellisen hankkeen tälle kohderyhmälle. Se oli pelkästään laurealaisten hanke, Laurean toteuttama hanke. Tässä on mun mielestä viehättävää se, että tässä on kaksi ammattikorkeakoulua. Meillä on vähän erilaiset toimintakulttuurit ja myöskin erilaista osaamista. Esimerkiksi tämä Metropolian luovien alojen, taidealojen kautta tuleva osaaminen ja erilaiset menetelmät, jotka niihin liittyvät, se on mun mielestä hirveän kivasti rikastanut. Samaten se, että meillä on mikroyrittäjä mukana tässä Osuuskunta Orrellan Putiikkiopisto, joka kouluttaa yrittäjiä ja jolla on pääosin verkkokauppaan painottuva yritys. Se on mukana tässä. Ja sitten on myös Novago, Länsi-Uudenmaan yrityskehitysyhtiö. Sillä tavalla tämä on mun mielestä kauhean kiva. Tämä on moniäänistä, monitoimijaista tämä työskentely. Ja ehkä sitten voisi sanoa sen, että mitä mä itse pidän kauhean tärkeänä, on just se, että vaikka tämä on hanke ja projekti, että ei ikään kuin viipaloida sitä osaamista silleen, että sä teet tuon, sä teet tuon ja mä teen tämän ja mä teen tämän ja sitten me ei ikään kuin jaeta sitä. Vaan vaikka mulla onkin vastuulla joku oma juttu, kuitenkin sitä riittävästi jaetaan siinä tiimin kesken, jotta siitä syntyy uudenlaista osaamista myös toisille hanketoimijoille.

Senja Niskala: Joo.

Tarja Kantola: Ehkä tämä moniääninen tekeminen on semmoista, mikä on tuntunut hyvältä.

Senja Niskala: Joo.

Tarja Kantola: Varmaan on sitä ollut aikaisemminkin, mutta se on ollut mun mielestä tärkeätä tässä hankkeessa.

Senja Niskala: Kyllä.

Tarja Kantola: Sitten olisi hetken aikaa kiva keskustella myös siitä, että mitä tämä on mahdollistanut tämä hanke toisaalta yrittäjille, jotka ovat selkeästi meidän kohderyhmää, mutta toisaalta myös meille hanketoimijoille. Miten sä Senja näet tämän?

Senja Niskala: Jos mä mietin yrittäjän näkökulmasta, tämähän on tosiaan niin kuin sanoit tuossa aikaisemmin alussa, että tämä hanke on tehty tähän korona-aikaan ja tähän koronakriisiin. Mä toivoisin, että tästä jää yrittäjille semmoisia oppeja ja ehkä työkaluja siihen, oli se sitten tämä koronakriisi tai mikä tahansa kriisi, että miten siitä kriisistä selvitään, miten on mahdollista uusiutua sellaisessa tilanteessa ja miten edistää sitä omaa hyvinvointia. Mä olen harmillisen vähän saanut olla näitten yrittäjien kanssa tässä hankkeessa, mutta olen päässyt olemaan näissä joissakin tapahtumissa ja työpajoissa mukana. Siellä kun on kuunnellut, mitä yrittäjät ovat tästä saaneet ja mitä he on kokenut tärkeänä tässä hankkeessa, niin siellä nousee esiin vertaistuki ja keskustelu ja muitten yrittäjien kohtaaminen. Sieltä saa ihan tätä vertaistukea, mutta myös ideoita siihen oman liiketoiminnan edistämiseen ja kehittämiseen, mikä on todella hieno kuulla näin hanketekijänä. Sitten jos mietin ihan henkilökohtaista oppia, musta tuntuu, että tämä koko hanke on ollut semmoista uuden oppimista ainakin minulle. Ihan tämä nimike, kun tämä teen tätä projektikoordinaattorin tehtävää, se on pikkasen erilainen mitä mä olen aikaisemmin tehnyt. Siinä on osittain tuttuja asioita: viestinnällistä puolta ja markkinointia. Mutta sitten tässä on uutena itselle tullut talouspuoli ja budjetin seuranta ja hankehallinnointi. Ne ovat mukava uusi lisä jo aiemmin opitun lisäksi. Sitten muun muassa tämä podcast on uusi juttu, mitä pääsee tekemään. Tämä on tosi kiva mahdollisuus. Sitten ihan tämä kohderyhmä yrittäjät. Mä työskentelen samaan aikaan myös toisessa hankkeessa, jossa myös on yrittäjät kohderyhmänä. Se on uusi juttu minulle. Ollaan tässä hankkeessa päästy kuulemaan yrittäjien tarinoita. Meillä on ollut yhdessä työpajassa tarinateatteriryhmä, joka on uusi elementti ja taidemuoto mulle. Niiden esitysten kautta on päässyt kuulemaan näitä yrittäjien tarinoita. Ne ovat olleet kohokohtia tai ainakin yksiä kohokohtia tässä hankkeessa. Tuleeko sulla Tarja mieleen, mitkä sun kohokohdat ovat olleet tai mitä sä olet oppinut tässä hankkeessa?

Tarja Kantola: Varmaan moniakin kohokohtia on ollut. Tuo tuli kivasti tuossa, että mitä kaikkea on tapahtunut ja tämä, että yrittäjät ovat nostaneet esille tämän keskustelun ja vertaistuen. Kun tuossa nimessäkin on tämä toivo ja tee tavallaan se tekeminen, niin se tekeminenhän voi tarkoittaa sitä konkreettista jopa yrityksen kehittämiseen liittyvää asiaa ja niitten uusien mahdollisuuksien näkemistä ja hakemista erilaisilla työkaluilla. Mutta se voi olla myöskin sitä, että yhdessä toisten yrittäjien kanssa katsoo sitä omaa yrittäjyyttä ja omaa tarinaa uusin silmin, saa näkökulmia siihen ja uudenlaista valoa ja polkua. Se tekeminen ei ole pelkästään sitä konkreettista tekemistä, vaan se on myöskin kriisitilanteissa paljolti sitä uudenlaista ajattelua ja sen näkökulman hakemista yhteisissä keskusteluissa. Tuo on mun mielestä hirveän tärkeä pointti. Se ei ole tavallaan hukkaan heitettyä aikaa, että sä jotenkin muodostat ja kerrot ja jaat sitä omaa tarinaa, vaan se voi aina paitsi sulle itselle valottaa sitä omaa tarinaa uudella tavalla, se voi tuoda sen tarinan kautta jollekin toiselle ihan uuden tavan hahmottaa sitä omaa tarinaansa.

Senja Niskala: Just näin.

Tarja Kantola: Ja sen takia toi tarinamenetelmä ja tämä tarinallisuus, mikä on ollut vahva metodologisesti tässä hankkeessa, se on ollut itselle uutta. Se on mun mielestä ollut kyllä hirveän oivaltavaa ja kaiken kaikkiaan tämmöisten luovien menetelmien käyttö tämmöisessä hankkeessa. Monesti jotta me tehdään muutos jossain asiassa, me tarvitaan aika vahva peili sille, miten me toimitaan, miten työskennellään, miten me ajatellaan. Sitten kun se tulee se peili ehkä jotakin muuta kanavaa pitkin kuin mikä on meidän normaali tapa puhua tai keskustella, se voikin olla paljon vahvempi se peili kuin se, mitä me ollaan totuttu katsomaan, näkemään ja kuulemaan. Ehkä nuo ovat semmoisia asioita, mitkä itselle jäävät mieleen. Ja toki se, että kyllä mua… En mä tiedä yllättääkö se, koska varmaan yrittäjiksi hakeutuu monesti ihmisiä, joilla on tosi vahva semmoinen sinnikkyys ja tahto selvitäkin asioista, mutta kyllä mut on jotenkin yllättänyt se, miten mielettömiä voimavaroja yrittäjistä löytyy. Ne ovat olleet kovia ne tarinat joillain yrittäjillä, kun asiakkaat ovat menneet alta ja on haettu ihan uusi suunta sille omalle yrittäjyydelle ja liiketoiminnalle. Sitten on ollut mukana myös yrittäjää, jonka bisnes on lähtenyt käyntiin korona myötä, joka painiskelee sen valtavan työn paljouden kanssa. Jotenkin se moninaisuus, että ei ole olemassa yhtä yrittäjän tarinaa kriisitilanteessa, vaan on monia erilaisia tarinoita. Se tarkoittaa tietenkin hankkeen kannalta sitä, että ei auta mennä valmiilla käsikirjoituksilla pelkästään. Vaikka kuin suunnitellaan hyvin asioita, pitää aina ajatella, että ennen kuin tehdään jotakin, kuullaan yrittäjän tarve ja yrittäjän tilanne. Joo. Luovitaan vähän eteenpäin ja muutetaan käsikirjoitusta tarpeen mukaan.

Senja Niskala: Niin.

Tarja Kantola: Joo.

[lusikka kilisee teekupissa]

Tarja Kantola: Mä ajattelin, että me voitaisiin vielä lopuksi hiukan pohtia sitä, mitä tästä hankkeesta jälkeen jää. Itse mä ajattelisin ainakin, että aina kun kirjoittaa hankehakemusta, jo siinä vaiheessa yrittää ajatella sitä, että toivoisi, että se ei ole vain sen hankkeen mittainen se anti, vaan että siitä jäisi niille yrittäjille ja hanketoimijoille jotakin, joka kannattelee sittenkin kun hanke on ohitse. Itse mä mietin, että ehkä liittyy tuohon, mistä äskenkin keskusteltiin, että saa uusi näkemyksiä ja näkee itsensä uudella tavalla. Kyllä varmaan se, että jos sä hahmotat jotenkin itsesi hiukan toisin tai pystyt uusiutumaan omassa yrittäjyydessä ja uudistamaan omaa yritystä sillä tavoin, että se kantaa jatkossa paremmin, sehän on semmoinen, joka jälkeen jää. Ehkä kuitenkin tietyllä tavalla se keskeisin anti on semmoinen, jotta hanke ei olisi kertakäyttöinen, ne uudenlaiset tavat ajatella ja toimia, konkreettiset välineet, joilla pitää huolta siitä omasta hyvinvoinnistaan ja siitä omasta uusiutumisestaan yrittäjänä. Nehän voivat olla semmoisia, että ne seuraavat matkalla, kun yrittää jatkaa sitä omaa yrittämistään tai jotain muuta.

Senja Niskala: Kyllä. Ei oikeastaan mitään lisättävää tuohon. Toivoo tosiaan, että tämä jää henkilöitten kautta elämään siihen omaan henkilökohtaiseen elämään tai siihen yrittäjän elämään, että tästä on ollut jotain apua ja jotain työkaluja on jäänyt siihen elämään.

Tarja Kantola: Joo.

Senja Niskala: Se on se, mitä tietenkin toivoo.

Tarja Kantola: Ja kyllähän parhaimmillaan myös nämä yrittäjien keskinäiset verkostot, mutta myös meidän hanketoimijoiden verkottumiset yrittäjien kanssa, voi olla, että siitä seuraa jotain semmoista, mitä ei ehkä vielä tiedetäkään. Tai se, että oppii työskentelemään toisten kanssa. Sä mainitsit Senja, että me ei ole aikaisemmin nähty kasvokkain, kun ollaan korona-aikana hanketta työstetty. Jotenkin se, että tavallaan kodikkaalta tuntui tulla tai nähdä teidät, vaikka me ei olla nähty aikaisemmin. Varmaan on paljon helpompi jatkossakin työskennellä. Ja sitten tämä moninaisuus, että meillä ammattikorkeakouluinakin on erilaista osaamista ja meillä ammattikorkeakoulujen toimijoilla on erilaista osaamista. Mä uskon, että ne verkot kannattelevat sitten myös tulevaisuudessa. Voi tulla jotain ihan uutta tekemistä, jossa ollaan yhdessä mukana.

Senja Niskala: Kyllä. Me ollaan tässä jaksossa keskusteltu Tarjan kanssa, että mikä ensinnäkin on Toivo@Tee-hanke ja mistä se on sen ajatuksensa saanut sekä vähän, että mitä erityispiirteitä tähän hankkeeseen liittyy ja mitä tämä antaa yrittäjille. Tämä on ollut tämmöinen korona-ajan hanke. Vielä on luvassa asioita ja ihan konkreettisia tuotoksia. Meillä on tämä podcast, mitä meidän asiantuntija tekee. Sitten meillä on tulossa muita julkaisuja, Tulevaisuustyökirja, jota meidän asiantuntijat Hanna-Maija Aarnio ja Leena Unkari-Virtanen tekevät, yrittäjille työkirja sekä meidän asiantuntija Päivi Rahmel on työstänyt Yrittäjien pelikortteja sekä Yrittäjien tarinakirjaa. Nämä ovat ihan viittä vaille valmiita ja julkaistaan tässä vielä ennen hankkeen loppua, eli ne valmistuvat alkuvuoden aikana.

Tarja Kantola: Se, mikä on mun mielestä hauskaa näissä julkaisuissa, on se, että siellä on mukana yrittäjien tarinoita. Pääsee oikeasti lukemaan autenttisia yrittäjien tarinoita, joita yrittäjät itse ovat olleet mukana tuottamassa. Ja myöskin se visuaalinen ilme niissä julkaisuissa, siinäkin näkyy mukana olleen yrittäjän kädenjälki. Yrittäjät ovat siellä elävinä moninaisesti läsnä.

[lusikka kilisee teekupissa]

Naisen ääni: Toivoa ja teetä yrittäjille -podcast on syntynyt osana Toivoa@Tee-hanketta, jota on koordinoinut Laurea ammattikorkeakoulu. Yhteistyökumppaneita ovat olleet Metropolia Ammattikorkeakoulu, Novago Yrityskehitys Oy sekä Osuuskunta Orrellan Putiikkiopisto. Hanketta on rahoittanut Euroopan sosiaalirahasto.

[lusikka kilisee teekupissa]