Yrittäjyyden aalloilla 3: Yrittäjyyden myytti. Konkurssi(uhka) on yrittäjän loppu
Yrittäjyyden aalloilla podcast-sarjassa käsittelemme yrittäjyyteen liittyviä myyttejä ja tässä jaksossa keskustelun aiheena on kysymys siitä, onko konkurssi tai konkurssin uhka yrittäjän loppu.
Yrittäjyyden aalloilla -podcastin kippari Helena Miettusen kanssa myyttiä murtaa Sami Heikkilä Nordeasta.
Yrittäjyyden aalloilla on Euroopan sosiaalirahaston rahoittaman Katse tulevaisuuteen -hankkeen podcast-sarja. Hankkeesta ja yrittäjyyteen liittyvistä teemoista löydät lisätietoja osoitteesta www.metropolia.fi/katsetulevaisuuteen
Käsikirjoitus: Helena Miettunen. Jingle: Pixabay, Sandy Beach – Calm Waves – Water – Nature Sounds, JuliusH.
Äänitteen kesto 28 minuuttia.
Podcast tiedostona: Lataa omalle laitteellesi (64.1MB)
MetroPodian RSS-syöte: RSS
Helena Miettunen: Tervetuloa podcast-sarjaan Yrittäjyyden aalloilla. Podcast-sarjassa käsittelemme yrittäjyyteen liittyviä myyttejä ja tänään käsittelyssämme on ”konkurssi tai konkurssin uhka on yrittäjän loppu”. Mukanani aiheesta on keskustelemasta Nordea-pankista Sami Heikkilä. Tämä on Euroopan sosiaalirahaston rahoittaman Katse tulevaisuuteen -hankkeen podcast-sarjan kolmas jakso. Hankkeesta ja yrittäjyyteen liittyvistä teemoista löydät lisätietoja osoitteesta www.metropolia.fi/katsetulevaisuuteen. Minä olen Helena Miettunen, lehtori ja tutkintovastaava Metropolia Ammattikorkeakoulusta ja toimin asiantuntijana Katse tulevaisuuteen -hankkeessa.
Tervetuloa murtamaan myyttiä siitä, että konkurssi tai konkurssiuhka on yrittäjän tai yrityksen loppu.
Nordeasta Sami Heikkilä. Kertoisitko kuka olet ja mistä tulet.
Sami Heikkilä: Olen Heikkilän Sami. Asun Oulussa ja olen Nordean aluejohtaja yrityspankissa. Yritysasiakkaitten parissa työskentelen. Juristi olen koulutukseltani. 20 vuotta yli olen ollut pankissa töissä ja mulla on myöskin yhtymäkohtia yrittämiseen. Mun vaimoni on ollut välillä yrittäjä ja sitten mä olen sijoittanut joihinkin pieniin yrityksiin ja ollut siellä myös neuvonantajana ihan harrastepohjalta.
Miettunen: Hyvä. Eli yrittäjyys on sulle tosi tuttua niiltä osin.
Heikkilä: Rakasta ja tuttua. Kyllä.
Miettunen: Kyllä. Yritykset ja yrittäjät laativat aina semmoisen liiketoimintasuunnitelman ja siihen yrittäjän täytyy miettiä ne kaikkein keskeisimmät ja tärkeimmät asiat yrityksensä toiminnan kannalta. Kulurakenne on varmasti yksi semmoinen liiketoimintasuunnitelman ydinkohtia ja siinä voisi olla hyödyllistä pyytää esimerkiksi ammattilaisen tukea ja neuvoa, että miten siitä liiketoiminnasta tehdään kannattavaa. Mitä ehdotuksia tai ajatuksia sinulle tulee, Sami, tästä suunnitelmallisuudesta yrityksen alkuvaiheessa mieleen?
Heikkilä: Jos ajatellaan yrityksen alkuvaihetta, niin kun lähdetään miettimään sitä yrittämistä, niin varmaan ensimmäisenä ajatuksena on jokin taito, josta muodostuu palvelu, tai jokin tuote, jota aiotaan myydä tai sille löytää asiakkaita. Mä ajattelen sitä liiketoimintasuunnitelmaa ensin sillä lailla, että mikä on se ikään kuin sen oman osaamisen tai tuotteen tai palvelun tuottama lisäarvo ja sitä kautta miettisin sitten, onko asiakkaita, onko tällaiselle tuotteelle ja palvelulle kysyntää. Ja oikeastaan siitä sitten kun menee eteenpäin, niin ne monet liiketoimintasuunnitelman osat alkavat muodostua, että mitä tarvii sen palvelun tai tuotteen toteuttamiseksi. Ja oikeastaan ne kulut tulevat sitten siellä mukaan, kun alkaa valjeta, tarviiko vaikka liiketilan jonkin palvelun tuottamiseksi tai tarviiko ostaa jotain asiantuntijapalvelua tai komponentteja, jos on jokin tuote esimerkiksi suunnitteilla. Ja sitten kun se ikään kuin tuotteen tai palvelun tekemisen kulu tulee selville, niin sitten oikeastaan se kääntyy niinpäin, että paljonko pitäisi saada myyntiä ja asiakkaita, jotta se on kannattavaa. Ja sitä kautta pystyisi muodostamaan sellaisen ajatuksen, että kun vaikka palvelua tuottaa, paljonko siitä syntyy kuluja ja paljonko se oma ansaintatarve on ja se alkaa määrittää sitä hintaa sille asiakkaalle. Ja kun ymmärtää vähän sitä, kuka se asiakas voisi olla, mistä se löytyy ja onko se valmis sellaista summaa maksamaan, niin se on vähän sellaista niinkuin kehittyvää ajattelua se liiketoimintasuunnitelma ennenkuin se paperille syntyy.
Miettunen: Kyllä. Mikä siinä voisi auttaa siinä laskemisessa? Mistä saisi semmoisia lukuja tai miten voisi päätellä semmoisia lukuja, että tietäisi sitä…
Heikkilä: Kustannusrakennetta.
Miettunen: Niin.
Heikkilä: Otetaan nyt esimerkiksi, että olisi semmoinen hyvin selkeästi ymmärrettävä palvelu kuin vaikka kampaamo. Jos tarvii siihen liiketilan sanotaan vaikka 60 neliötä ja vuokraa sen, niin selvittäisi ensin, että minkä suuruiset vuokrat sillä omalla paikkakunnalla on ja siihen liittyisi sitten se kampaamotuoli yksi tai kaksi alkuun, montako ostaa ja muut varastot hoitoaineille ja näille, niin ne hinnathan pystyy selvittämään. Siitä syntyisi tämmöisessä palvelussa esimerkiksi se kulurakenteen ydinosa. Sitten varmaan se seuraava olisi se, että minkälaista yrittäjän tulovirtaa itse haluaa siitä. Ja siitä aika äkkiä lähtee muodostumaan se minimi liikevaihto ja sitten sitä kautta, että paljonko palvelun hinta on ja montako asiakasta tarvitsisi päivässä löytää ja mistä ne löytyy. Ihan tällä tavalla aika konkreettisesti miettimällä.
Miettunen: Hyvä. Kiitos. Korona-aikana monen yrityksen tulovirta tyssäsi ja tämä vaikutti heidän toimintaansa vakavasti. Olisiko, Sami, sinulla esimerkkejä tämmöisistä tilanteista?
Heikkilä: Varmasti. Jos me ajatellaan koronaa ja sen vaikutuksia, niin se vaikutti eri toimialoilla toimiviin yrityksiin hyvin eri lailla. Osa pärjäsi paremmin kuin aikaisemmin, esimerkiksi ihmiset alkoivat investoimaan kodin remontteihin ja rakentamaan terasseja ja ostamaan pihakalustoja, huonekaluja ja tämmöistä niinkuin televisioita ja uusimaan kaikenlaista tavaraa muun muassa, ostamaan mökkejä ja tän tyyppiset toiminnot, jotka näissä toimivat eli kaupat ja kiinteistövälittäjät ja…
Miettunen: Eli heillä meni paremmin.
Heikkilä: Heillä meni paremmin. Mutta sitten kun ihmiset eivät voineet liikkua ja käyttää palveluita, joitten ostaminen vaatii liikkumista ihan ravintoloista lähtien, kuntosalit, tämmöiset missä ollaan lähikontaktissa palvelun tuottajan kanssa, kuten kauneudenhoitopalvelut tai jopa kampaamot joutuivat rajoittamaan vähän toimintaa tai pitämään paikkoja kiinni. Ja sehän totta kai vaikutti erittäin paljon. Myös taksit ja hotellit kärsivät tästä. Ja aikalailla pääsääntöisesti tämmöinen palveluliiketoiminta, jota on hyvin monenlaista, niin näitten rajoitusten vuoksi tuli sitten haasteita yrityksille. Ja ehkä sillä lailla haasteita vielä, että sen vähän pitemmän aikajakson aikana oli sellaisia jaksoja, joissa oli rajoituksia ja vähän vähemmän rajoituksia, mutta sitten aika paljon oli kiinni siitä, että lähtikö ihmiset kuitenkaan liikkeelle.
Miettunen: Ravintolat ja kahvilat ja…
Heikkilä: Kyllä ja vielä varmaan edelleenkin, kun tätä koronaa on ja rajoituksia ei ole, vieläkin voi olla, että osa ihmisistä ei samalla tavalla käytä palveluita kuin aikaisemmin.
Miettunen: Kyllä. Tässä meidän Katse tulevaisuuteen -hankkeessa me ollaan työpajoissa on pohdittu myös johtamisen näkökulmia. Ja esiin on tullut muun muassa hyvän muutosjohtamisen merkitys. Silloin kun yritys, jolla on työntekijöitä, ajautuu huomattaviin taloudellisiin vaikeuksiin, on johtamisessa otettava vankkaa roolia asioitten hoitoon. Millaisia taitoja tai ominaisuuksia johtajuus erityisesti tällaisissa tilanteissa vaatii, Sami? Jos mietitään, että on tilanteita, joissa niitä kahviloita tai ravintoloita on pitänyt sulkea pitemmäksikin aikaa, niin mitä se johtamistaidoilta vaatii tämmöisissä muutoksissa?
Heikkilä: Kaiken kaikkiaan minun mielestä johtamisen pitää olla rehellistä ja läpinäkyvää, hyvin avointa. Ja niillä toimilla myös vaikeissa tilanteissa pääsee hyvin pitkälle, kun avoimesti kertoo työntekijöille, jos on työntekijöitä, että mikä tilanne on yrityksellä, mitä yrityksen tilanteeseen vaikuttaa ja millä toimilla voidaan yrityksen toimintaa siinä vaikeassa tilanteessa muuttaa tai vaikka laittaa yritys tauolle tai mikä ikinä se toimi on, niin hyvä johtaminen edellyttää, että työntekijät otetaan mukaan siihen mietintään. Heiltä voi tulla myös ideoita, vaikkapa lyhennettyä työaikaa tai erilaista vuorojärjestelmää, tai mikä se ikinä sen yrityksen silloisessa tilanteessa on paras. Hyvin tämmöistä avointa johtamista. Mutta myös samaan aikaan tietysti koko ajan, vaikka yritys ei olisikaan ongelmissa, pitäisi miettiä erilaisia skenaarioita, että mitä voisi tapahtua. Nythän me eletään hetkeä, jossa inflaatio on erittäin korkea ja näkyy energiahinnassa, kaikkien tuotteitten ja palveluitten hinnassa se näkyy, myös korot ovat nousseet ja se asettaa myös rasitteita. Näitä voisi myös etukäteen vähän yrittäjä aina pohtia, että mitäs jos vuokra vaikka nousee tosi paljon tai sähkölasku, niin miten sitten toimittaisiin. Kun on valmiiksi vähän pohtinut semmoisia erilaisia tilanteita niin sitten kun se tilanne aikanaan tulee kohdalle, niin voi paljon paremmin toimia sitten.
Miettunen: Kyllä. Meillä on ollut tuossa Katse tulevaisuuteen -hankkeessa semmoinen tulevaisuuden muistelu -menetelmä, jossa on visioitu yrityksen haluttu tulevaisuus vuoteen 2027. Miten ajattelet, että miten tämmöisessä tulevaisuuden muistelussa voisi ottaa huomioon nämä asiat?
Heikkilä: Nämä asiat varmaan on vähän sellaisia lyhyemmän ajan mietintöjä loppujen lopuksi. Tämmöinen vaikka energiahinta tai jokin muu tilannehan voi tulla aika nopeasti. Mutta jos halutaan oikein pitkälle miettiä sitä omaa yritystä ja minne se halutaan viedä, niin mun tapa on miettiä oikeastaan sillä tavalla sitä, että minne maailma on menossa. Ja aika usein mä käytän itse, se riippuu vähän henkilön tilanteesta, mutta vähän ne omat ajatukset, miten uskoo, että maailma menee. Mä olen tän ikänen, että olen melkein 50, mun pojat on aika nuoria niin mä aika usein katson heitä ja heidän käytöstään, että miten he käyttäytyvät. Niin mä arvelisin, että kun he 10 vuoden päästä ovat 25-30 vuotiaita, niin he ovat niitä palveluitten käyttäjiä, kuluttajia, ja he eivät varmaan ole samanlaisia kuin minä itse olen. Ja sitten semmoisia isoja trendejä, mitä maailmalla on, niistä pystyy löytämään tietoa netistä, googlesta tai lehdistä lukemalla. Vaikka tämä kestävyystrendi, sustainability, on yksi ja terveystrendi on yksi, ihmiset panostavat omaan terveyteen, ehkä ulkoiluun. Nythän korona-aikaan työmarkkinoilla on puhuttu erilaisesta muutoksesta, että ihmiset ovat ruvenneet miettimään sen työn merkitystä ja mielekkyyttä. Löytyykö näistä isoista trendeistä sellaisia tekijöitä, joissa se oma yritys voisi ollakin sitten 2027 vuonna menestyvä. Että ikään kuin hyvin ajoissa nähdä se visio, missä maailma on ja missä yritys voisi silloin olla. Ja tietenkin se sitten edellyttää niitä etappeja ja steppejä, joita joutuu ottamaan matkalla ja ehkä muuttaa suuntaakin sitten, jos ympäristö muuttuu.
Miettunen: Uudelleenarviointia.
Heikkilä: Kyllä, uudelleenarviointia.
Miettunen: Nostitkin esiin tuossa tuon kestävän kehityksen ja sehän on meillä tässä Katse tulevaisuuteen -hankkeessa ollut aika keskeinen asia ja kaikki ne ulottuvuudet, taloudellinen kestävyys, ekologinen kestävyys ja sosiaalinen kestävyys, ne ovat olleet meillä mielessä, kun ollaan yritysten kanssa työskennelty. Äsken puhuttiin siitä tulevaisuuden visiosta, niin mitä ajattelisit, kun tämä on tämä nouseva trendi ja jos me palataan taas siihen liiketoimintasuunnitelmaan, niin pitäisikö sinne ihan yksilöidä niitä tavoitteita, jos ajatellaan, että asiakkaat mitä todennäköisemmin haluavat olla sellaisten yritysten asiakkaina, jotka keskittyvät tämmöisiin asioihin?
Heikkilä: Varmaan niitä omia arvoja kannattaa miettiä ja sitä kautta sen yrityksen arvoja sinne liiketoimintasuunnitelmaan. Voisi vaikka ajatella, että missä valmistettuja tuotteita yritys ostaa, jos palvelussaan käyttää niitä, miten yritys toimii työntekijöitä kohtaan noudattaen velvollisuuksia. Ja sitten, jos siihen yritykseen liittyy semmoisia tekijöitä, jotka vaikuttavat ympäristöön, esimerkiksi jätehuollon järjestäminen, kierrättäminen tai energiankäyttö, niin kyllä ne kannattaa miettiä jo valmiiksi, koska tulevaisuudessa hyvin paljon, just puhuin nuorista vähän aikaisemmin miten he katsovat asioita sitten 10 vuoden päästä, arvelisin, että he myöskin tekevät ostopäätöksiä jonkin verran sen muun kuin hinnan perusteella.
Miettunen: Kyllä. Olen huomannut että sitä tapahtuu lähipiirissä jo nyt nuoremmalla väellä. Ettei enää osteta lapsille kaikkein uusimpia juttuja, vaan vähän kierrätetään. Vaikka on ennenkin kierrätetty mutta nyt ehkä vähän enemmänkin sitten.
Heikkilä: Kyllä näin.
Miettunen: Kyllä. Miten sitten, jos ajatellaan, että sille yrittäjälle tulee sellainen tilanne, että se kulurakenne, suunnittelu ja realismi eivät sitten kohtaakaan. Ja sitten tulee isoja rahavaikeuksia, maksuvaikeuksia ja asiakkaita ei ole tai sitten tulee jopa ihan se konkurssiuhka. Mitä neuvoisit, Sami, siinä tilanteessa yrittäjää tekemään?
Heikkilä: Yrittäjän luonnehan on sellainen, että ei anna helpolla periksi ja se on hirveän haastavaa, jos ongelmia alkaa syntymään ja ne eivät oikein oikene, niin monesti, niinkuin minun kokemuksella, päätyy parempaan lopputulokseen, jos ajoissa tekee sen ratkaisun, että tavalla tai toisella pyrkii ajamaan alas sen yritystoiminnan. Se voi tietenkin päätyä myös konkurssiin, jos ei yksinkertaisesti löydy järjestelyillä mahdollisuutta hoitaa yrityksen ulkoisia velkojia ja laskuja. Mutta usein sitten käy niinkin, ja ihan sellainen tilanne, että on pyritty auttamaan sitä yritystä ja pelastamaan sitä pitkään ja otettu esimerkiksi ihan siellä viime hetkillä henkilökohtaista velkaa. Yrittäjän kannattaa pohtia siinä vaiheessa, kun ne ongelmat alkaa, että mikä mahdollisuus tai todennäköisyys on sille, että saa liiketoiminnan kääntymään. Ja varmaankin siinä aika alkuvaiheessa, jos huomaa ongelmia, kannattaa hyvin avoimesti ottaa yhteyttä niihin, jotka on myynyt, joilta on laskuja, tai on pankista velkaa tai verottajaa, niin kannattaa heidän kanssa keskustella, löytyykö joustokohtia sieltä. Jos on hyvä suunnitelma sen yrityksen pelastamiseksi. Kyllä se vaatii… se ehkä liittyy siihen aikaisempaan kommenttiin siitä, että yrityksen pitäisi koko ajan ennakoida sitä omaa tilannettaan ja pikkuisen aavistaakin, vaikka esimerkiksi justiin tämä korona-aika otettiin huomioon, sitähän ei voinut tietää toki etukäteen. Se tuli niin yhtäkkiä, mutta jos ajattelisi, että jokin trendi maailmalla muuttuu ja alkaa aavistella sitä, että tämän tyyppistä tuotetta ei kukaan oikein enää halua jostain syystä, niin silloin kannattaisi jo alkaa miettiä, pystyykö muuttamaan sitä yrityksen toimintaa vai kannattaisiko se hyvässä vaiheessa jo ajaa alas, ja pystyy maksamaan velat. Sehän on aina hyvä tilanne, jos yrittäjälle menee…. tai olen joskus sanonutkin näin ihan käytännön elämässäkin, että aina kun tipahtaa maanpinnalle, niin on parempi tilanne kuin joutua semmoiseen syvempään kuoppaan, josta kestää aikaa kiivetä ulos.
Miettunen: Kyllä. Tuo, kun sanoit, että ottaa vaikka niihin velkojiinkin yhteyttä, niin varmaan ne velkojatkin ovat tyytyväisempiä siihen, että päästään neuvotteluihin kuin se, että ne rahat jää kokonaan saamatta.
Heikkilä: Kyllä. Kyllähän verottaja ja pankit ja kaikki laskuvelkojatkin ovat ihmisiä yleensä ja ihmisten edustamia laitoksia tai yrityksiä ja pyrkivät aina keskustelemaan ja löytämään järkevän ratkaisun. Että siihen kannustan. Mutta aika usein se tilanne on raskas ja henkisesti raskas voi olla ja muutenkin ollut vaikeuksia, niin voi olla, että sitten voimat ehtyvät ja siinä lopussa sitten pahenee se tilanne sen takia, että ei vaan enää kykene. Silloinhan kannattaisi miettiä, onko lähipiirissä tai onko semmoisia palveluntarjoajia, jotka pystyvät tulemaan avuksi ajoissa auttamaan niitten velkojen ja laskujen järjestelyssä ja yrityksen muun toiminnan järjestelyssä.
Miettunen: Kyllä. Eli konkurssiuhka ei ole välttämättä yrityksen loppu.
Heikkilä: Ei välttämättä. On maailma täynnä esimerkkejä, joissa tosi vaikeasta tilanteesta yritys on selvinnyt, mutta se vaatii yleensä sen yrittäjän tai yrittäjien uskon ja tekemisen. Ihan käänteisesti samalla tavalla aika harvoin käy niinkin, että voi maailma muuttua, vaikkapa tämä korona on taas hyvä esimerkki, tai jokin muu tilanne – voi vaan ympäristö muuttua niin hankalaksi, että ei millään toimilla yritys selviä. Mutta normaalitilanteessa kyllä siellä yrityksen epäonnen takana aika usein on huono johtaminen.
Miettunen: Aivan. Mitä se voisi se huono johtaminen silloin pitää sisällänsä?
Heikkilä: Yksi hyvä esimerkki on, missä on tavallaan tietyt syyt taustalla, että esimerkiksi yritys jakaa energiansa tai kykynsä liian moneen linjaan. Eli lähdetään tekemään – perinteisessä esimerkissä – lähdetään tekemään kolmea eri tuotetta, kun resurssit riittäisivät vain yhteen tuotteeseen. Ja unohdetaan se aika-ajattelu. Tässä on semmoinen filosofinen ajattelu, että länsimaissa aika on jana mutta Aasiassa se on ympyrä. Meillä pitäisi saavuttaa tietyllä janalla se tilanne ja se johtaa monesti siihen, että halutaan hirveän nopeasti saavuttaa jokin piste. Mutta lopputulos saattaisi olla parempi, jos tehtäisiin yksi tuote, saataisiin se markkinoille ja alettaisiin tekemään toista ja saataisiin se markkinoille. Mutta eihän siihen yksittäistä vastausta ole. Mutta tämmöinen kykyjen liiallinen jakaminen, se voi olla rahaa tai käsipareja tai ajattelua tai mitä tahansa kykyä, joka ei sitten riitäkään niihin kaikkiin hankkeisiin, joita ollaan tehty.
Miettunen: Aivan. Hauskasti lähetyt, vaikka et tiennytkään, meidän seuraavaa aihetta ”resurssien suuntaaminen”. Seuraava podcast Titta-Maria Kettusen, meidän projektipäällikön, kanssa tehdään parin viikon päästä.
Heikkilä: Resurssien suuntaaminen noin yleensäkin, sehän koskee meitä ihmisiä elämässäkin, kun meillä on 24 tuntia aikaa, josta pitää nukkua, meillä on tietyt tarpeet, joita pitää täyttää. Voi olla perhettä, työtä, liikuntaa, mitä se kelläkin on ja eihän ihmisen aika riitä sen enempään. Jos ajatellaan yritystä, niin ihan samalla tavalla yrityksellä on tietty määrä työntekijöitä, tietty määrä rahaa, tietty määrä tuotantokoneistoa tai palvelupisteitä tai kampaamotuoleja, millä vaan ei yksinkertaisesti voi sen enempää kuin päivässä voi tehdä.
Miettunen: Niinpä. Ketkä voisivat olla siinä yrittäjällä muuten apuna? Mitä ehdottaisit?
Heikkilä: Varsinkin aloittavalla yrittäjällä, niin kyllä mä olen nähnyt, että tällaisista toimijoista kuten esimerkiksi Uusyrityskeskus on erittäin paljon hyötyä. Siellä on kokeneita yritysneuvojia, jotka voivat käydä sen liiketoimintasuunnitelman läpi ja esittää hyviä kysymyksiä, että oletko miettinyt. Pankista löytyy kokeneita ihmisiä, ja minusta hyvä tapa lähestyä aloittavaa yrittäjää tai yrittäjää yleensäkin on, kun eihän me kukaan olla sen viisaampia maailmassa, että mikä on oikea tapa tehdä, niin on lähestyä kysymyksillä ja löytää sellaisia huomioita ja havaintoja, joita ehkä yrittäjä ei ole miettinyt, ja sillä tavalla jalostaa sitä ajattelua.
Miettunen: Itsekin olen ollut 17 vuotta yrittäjä ja aikanaan sain Uusyrityskeskuksesta tosi paljon hyviä kysymyksiä siihen yrityksen aloittamisen lähtökohtiin. Ainakin silloin se oli vielä ihan maksutonta palvelua. Luultavasti vielä nykyäänkin osa palveluista on maksutonta.
Heikkilä: Kyllä. Ja tavallaan yrittäminen on silloin kun on paljon sen tyyppisiä yrityksiä, joissa myydään sitä, voisko sanoa intellektuellia, sitä pääomaa, osaamista, niin siinähän aika harvoin joutuu ottamaan isoja taloudellisia riskejä välttämättä. Mutta sitten on toinen laita, jossa tämmöinen uusi tuote, jonka tuotekehitys saattaa maksaa todella paljon, eli se on hyvin yksilöllinen se tilanne. Uusyrityskeskuksesta ja pankeista ja Finnvera mukaan lukien ja erilaiset muut tämmöiset yrityshautomot ja -neuvojat pystyvät jopa joskus toimialan erityispiirteitä nostamaan esille. Voi olla, että itse ei muista kaikkea tai ei ole hoksannut jotain juttua selvittää. Ja sitä kautta sieltä voi saada ihan hyvänkin avun. Joskushan se on niinkin, että huomaa, ettei tätä kannata tehdäkään ja se voikin olla paras neuvo sitten ja vaihtaa vaikka johonkin toiseen.
Miettunen: Joo, sitten suunnata huomio muualle.
Heikkilä: Kyllä.
Miettunen: Finnvera on meillä kanssa tulossa podcast-sarjan haastatteluun loppuvuodesta. Mitäs muuta neuvoisit yrittäjälle tämmöisen kulurakenteen suunnitteluun, konkurssiuhan tai yleensä tämmöiseen rahavirran käsittelyyn yrittäjällä? Jos verrataan, että olisi semmoinen pienempi yrittäjä ja sitten vähän isompi yritys.
Heikkilä: Mun omassa ajattelussa on aina se, että olkoonkin kotitalous tai pienyritys tai iso yritys, niin täytyy tuntea se oma rahavirta, se oma kassavirta. Ja siihen löytyy aika hyviä oppaita ja laskentapohjia, excel-pohjia myös ihan googlaamalla. Ja niinkuin ymmärtää se koko ajan, että jos minun liikevaihto on vaikka 1000 euroa päivässä, paljonko siitä jää myyntikatetta minulle, josta sitten myyntikatteesta mitä siitä maksetaan sitten, ne kiinteät vaikka vuokrat ja sitten jää, onko osakeyhtiö vai kommandiittiyhtiö, että miten se palkka rakentuu. Mutta ymmärtää koko ajan se kassavirta. Mun oma lähestymistapani yrityksiin on aina ollut sellainen – vaikka olenkin pankkiiri – niin en mielellään ensimmäisenä katso niitä lukuja vaan enemmänkin yritän ymmärtää sen yritystoiminnan, koska siitä ymmärtää sitten sen, miten sen yritystoiminnan muutokset vaikuttavat sinne lukuihin. Ja sillä tavalla jos oppii ymmärtämään sitä omaa yritystä, niin heti tietää, melkein sitten ilman niitä laskelmiakin, että millainen päivä on. Ja sitten myöskin ymmärtää ne liikkeet suunnitella, että jos näkee että nyt on ollut myynti hieman alle sen, mitä pitäisi olla että mitä keinoja voisi tehdä, että löytyy lisää asiakkaita ja niin pois päin. Itse näen sen, että pitäisi tunnistaa, että ketkä ja missä ne omat asiakkaat on ja miten heitä voi lähestyä. Ja sen myyntityön aktiivisuutta ei voi koskaan korostaa, sehän voi tarkoittaa jollain toisella markkinointia Facebookissa tai lehti-ilmoitusta paikallisessa lehdessä; jollakin se voi olla jopa myyntimiehen palkkaaminen, joka kiertää tapaamassa asiakkaita tai on messuilla tai mikä se oma tapa onkin, se vaihtelee yrityksittäin.
Miettunen: Joo. Se aktiivisuus siinä.
Heikkilä: Aktiivisuus. Joo.
Miettunen: Ja vähän ennakointia.
Heikkilä: Ennakointia ja oman tilanteen tunnistaminen, että ymmärtää ikäänkuin sen oman, vähän niinkuin kotitalouskin. Jos talous on hallussa, niin tietää, että minun palkka on tämä X ja mulla on tällainen lainanlyhennys ja tällainen sähkölasku ja tällainen puhelinlasku, tämän verran menee ruokaan, niin tää on sitä mun kulutusvaraa, että paljonko mulle jää. Ihan samalla lailla yrityksillä käy. Jos yritys ei ymmärrä, mikä se kulutusvara on, se voi johtaa myös siihen konkurssiin. Kassavirta ei riitä.
Miettunen: Joo ja itse näkisin, että silloin kannattaa niitä alojen ammattilaisia ottaa mukaan, jos itsellä ne laskelmat eivät suju.
Heikkilä: Kyllä. Ja siinäkin on se Uusyrityskeskus tai oman pankkinsa yhteyshenkilö voi olla, tai jos Finnveralta hakee jotain alkutakauslainaa tai vastaavaa, niin kyllähän nekin vaatii ne laskelmat.
Miettunen: Ja suunnitelmallisuutta.
Heikkilä: Ja suunnitelmallisuutta. Kaikki yrittäminen on arvokasta ja vaikka ajatellaan aina niin, ehkä ei pitäisi kategorisoida liikaa, että pieni yritys – iso yritys. Toki isolla yrityksellä on isommat eurot ja he saavat palkattua ammattilaisia helpommin mutta aivan yhtä tärkeätä pienellekin yritykselle on tunnistaa se oma liiketoiminta ja olla ajan tasalla ja hieman ennakoida.
Miettunen: Joo. Mut ensin varmaan tarvitaan se semmoinen intohimo johonkin asiaan.
Heikkilä: Ilman intohimoa on vaikea yrittää. Olen itse joskus huumorilla sanonut, että kun on juristi koulutukseltaan ja 22 vuotta ollut pankissa, josta ison osan yrityspankkitoiminnassa, niin ei ole ihan paras lähtökohta yrittämiselle, koska on niin paljon tietoa. Ehkä yrittäminen vaatii myöskin semmoista rohkeutta, ettei ihan kaikkia riskejä, vaikka kannustankin tässä tunnistamaan kaikki riskit, niin sitten toisaalta ei anna niitten riskien masentaa ja uskoo siihen omaan toimintaan ja on se intohimo lähteä yrittämään. Siihen riskienhallintaan mun mielestä riittää se, että ymmärtää, mihin on lähdössä ja ottaa sellaisia riskejä, joitten kanssa pystyy elämään. Että ei tule sellaista, joista on kaikki varmasti joskus nähnyt tarinoita, että on lähdetty yltiöpäisesti johonkin valtavan isoon hankkeeseen ja sitten jos jää semmoinen iso velkataakka kohtuu nuorella iällä hoidettavaksi, niin kyllähän se sitten lamaannuttaa ihmistä. Että kannattaa olla tietoinen riskeistä mutta riskejä kannattaa ottaa, jos uskoo.
Miettunen: Rohkea ei ole semmoinen joka ei pelkäisi vaan se, joka pelosta huolimatta yrittää.
Heikkilä: Kyllä.
Miettunen: Ja siksi ehkä yrittäjä, vaikka se tuntuu välillä hassulta sanalta, niin ’yrittäjä’ kuvastaa sitä, että mitä se yritystoiminta ja yritystoiminnan ylläpitäminen on.
Heikkilä: Ja ehkä se kulttuuri Suomeenkin hiljalleen tulee, ja on tullutkin osittain, että eihän epäonnistuminen aina tarkoita että se yrittäjä se ihminen olisi huono…
Miettunen: Erittäin tärkeä asia.
Heikkilä: …vaan siinä ajanhetkessä, ajankohdassa tai se tuote tai palvelu ei siinä hetkessä ollut sellainen, jolle oli kysyntää. Ja jossakin eri kulttuurissa, vaikka Yhdysvalloissa, voi esimerkiksi olla kasvuyrityspuolella, että on vaikea saada pääomasijoitusta, jos ei ole tehnyt konkurssia, koska ehkä se usko siellä on se, että jos on nähnyt sen epäonnistumisen niin se on myös opettanut.
Miettunen: Kyllä. Nimenomaan, että kokemukset ovat tuoneet sitä osaamista ja muuta. Hyvä. Kiitokset kuulijoille ja kiitos, Sami.
Heikkilä: Kiitos oikein paljon. Oli mukava jakaa näitä kokemuksia. Toivottavasti joku näistä kokemuksista saa ajatuksia ja ideoita omaan yrittämiseen.
Miettunen: Ihan varmasti. Ja mä luulen, että se tärkein tuki tulee siitä, että ei ole yksin niitten asioitten kanssa, vaan että apua löytyy aina.
Heikkilä: Apua löytyy, kun uskaltaa kysyä.
Miettunen: Kyllä. Tämä oli Euroopan sosiaalirahaston rahoittaman Katse tulevaisuuteen -hankkeen podcast-sarjan kolmas jakso. Kiitokset kuulijoille siis ja tulkaa kuuntelemaan seuraavaa podcastia, jossa käsittelemme resurssien suuntaamista. Lisätietoja hankkeesta löydät osoitteesta www.metropolia.fi/katsetulevaisuuteen.
[musiikkia]
[äänite päättyy]
Ei kommentteja