Reflektoinnin voima, jakso 3: Reflektoiva kirjoittaminen
Reflektion voima -podcastissa asennejohtamisen asiantuntija, yritysvalmentaja ja tietokirjailija Marjo Huhtalan vieraana on Amara Collaborationin perustaja, yrittäjä, transformaatiovalmentaja Heidi Gutekunst.
Heidi on kahden advisor boardin puheenjohtaja, sekä Women’s Board Awardin Suomen maajohtaja.
Reflektoiva kirjoittaminen -jaksossa pohditaan reflektoivan kirjoittamisen mahdollisuuksia omassa henkilökohtaisessa kasvussa ja sen sopivuutta esimiestason ja johdon valmennuksiin kehittymisen välineenä. Reflektoiva kirjoittaminen ei ole vain teennäistä positiivista huttua, vaan siinä kohdataan myös raadolliset ja pimeimmät puolet itsessä. Itseään voi kehittää tietoisuuden ja läsnäolon kautta, mitä reflektoiva kirjoittaminen edistää. Heidi jakaa kokemukseen perustuvat vinkkinsä, miten menetelmää on mahdollista lähteä kokeilemaan sekä kertoo sen hyödyistä.
Reflektion voima -podcast-sarjassa opitaan uusia näkökulmia ja keinoja ammattilaisena kasvuun ja ajattelutaitojen kehittämiseen. Sarja on tuotettu Urbaania kasvua – GSIP Vantaa -hankkeen avulla, joka saa rahoitusta 80 % UIA-rahoituksen Jobs and Skills -ohjelmasta. Urban Innovative Actions (UIA) on Euroopan komission EAKR-rahoitteinen ohjelma, jonka tavoitteena on löytää uusia innovatiivisia ratkaisuja kaupunkien kohtaamiin haasteisiin.
Käsikirjoitus, editointi ja tuotanto: Marjo Huhtala.
powerpress]
Marjo Huhtala [00:00:03]: Tervetuloa kuuntelemaan Metropolian podcastia Reflektion Voima. Podcastissa etsimme uusia näkökulmia reflektion hyödyntämisen mahdollisuuksiin. Reflektoinnista voi tehdä tavan, joka vahvistaa sinua itseäsi ja yhteyttä muihin ihmisiin. Tässä podcast -jaksossa aiheenamme on reflektoiva kirjoittaminen. Minä olen Marjo Huhtala ja työskentelen Metropoliassa yritysvalmentajana Urbaania Kasvua Vantaa -hankkeessa. Vieraanani on Amara Collaborationin perustaja, yrittäjä, transformaatiovalmentaja Heidi Gutekunst. Heidi on kahden advisor boardin puheenjohtaja, sekä Women’s Board Awardin Suomen maajohtaja. Halusin kutsua Heidin vieraakseni, koska Heidi on erikoistunut erilaisiin reflektoiviin työkaluihin ja reflektoivaan kirjoittamiseen. Olen myös itse osallistunut vuosia sitten Heidin transformaatiojohtamisen työpajaan. Lämpimästi tervetuloa Heidi. Ja kiitos, että olet tänään täällä. Kerrotko vielä hieman lisää itsestäsi.
Heidi Gutekunst [00:01:26]: Kiitos Marjo. Todella hienoa saada kutsu. Ja todella kiva nähdä sinua jälleen kerran, vaikka tällä kertaa online. Ja näissä merkeissä. Jos minä lähden kertomaan vähän itsestäni, niin ensimmäisenä tulee mieleen, että olen kanssaihminen. Olen äiti. Työskentelen yrittäjänä. Yhdessä kollegoideni kanssa. Kansainvälinen yritys, joka on Suomessa oleva Amara Collaboration, viimeiset seitsemän vuotta. Ja sitä ennen olin mainosdigialalla ja myöskin IT-alalla pitkän aikaa. Jos jos kerron, mitä minä teen nykyään. Päätyöni on yritysvalmentaja coach konsultti. Eli autamme Amarassa yrityksiä, jotka ovat isojen transformaatioiden edessä. Ja teemme sen systeemisellä tasolla, eli teemme sekä koko yrityksen, vaikkapa kulttuuriin sitä, että minkä tyyppisiä käytäntöjä halutaan kulttuuriin. Mutta sitten myöskin ylimmän johdon, ennen kaikkea ylimmän johdon kautta. Ja tehdään myöskin yksilötasolla. Eli autetaan yrityksiä ajattelemaan paremmin, laajemmin, sofistikoidummin ja myöskin viemään sitä käytäntöön, että miten he oikeasti toimivat ja ajattelevat siinä työssä. Koska sillä on suuri merkitys siihen, että millä tavalla ihmiset silloin johtavat. Tämän lisäksi, kuten sanoit, olen kahdessa Advisor Boardissa puheenjohtajana. Ja siinä se näkökulma on sekä johtaminen, mutta myös itseohjautuvat yritykset, eli on kaksi hyvin itseohjautuvaa yritystä. Tämä on ollut pitkään minulla itselläni myös arvoissa. Joskus 2014 lähdin viemään sitä siinä organisaatiossa, jossa olen toimitusjohtajana. Ja tuotiin jopa [Fredrik Laloux ja Bill Torbert? 00:03:21] konferenssiin Suomeen, mutta teen sen lähinnä sitä kautta, että autetaan toki joitakin yrityksiä itseohjautuviin menetelmiin ja sen kehittämiseen, mutta ennen kaikkea teen sen Advisor Boardien kautta. Ja mainitsit vielä yhden asian, mikä oli tämä Women’s Board Award. Joka on oikeastaan meille projekti. Ja minulle projekti. Mutta se on minulle lähellä sydäntä oleva asia, koska koska koen, että maailmassa ja Suomessa on tosi paljon päteviä ja osaavia naisia, jotka eivät välttämättä pääse esiin. Ja me tarvitaan ylimmän johdon tehtäviin, ei, vaan johtoryhmään, päättävään asemaan enemmän naisia. Women’s Board Awardin tavoitteena on nostaa niitä kykeneviä naisia, jotka ovat kandidaatteja listattujen yritysten hallituksen puheenjohtajatehtäviin.
Marjo Huhtala [00:04:20]: Reflektoivaa kirjoittamista käytetäänkin usein itsensä, ja oman johtajuutensa kehittämiseen. Ja tämän huomasin silloin, kun veditte meille todella innostavaa transformaatiojohtamisen työpajaa. Siellä me huomattiin, että reflektoidessaan kirjoittamalla ihminen valjastaa alitajuntansa tekemään työtä juuri oman itsensä puolesta. Miten reflektoiva kirjoittaminen eroaa vaikkapa perinteisestä kirjoittamisesta?
Heidi Gutekunst [00:04:54]: Reflektoiva kirjoittaminen eroaa perinteisestä kirjoittamisesta sillä tavalla, että usein perinteisessä kirjoittamisessa on joku tavoite itsessään. Pitäisi kirjoittaa jotain, joka lähetetään ulkomaailmaan. Kirjoitetaan meili, tai kirjoitetaan päiväkirja, jossa halutaan käydä läpi, että mitä kaikkea tapahtui tänään. Sitten reflektoivassa kirjoittamisessa se on enemmän prosessi, joka on sinulle itsellesi oleva prosessi. Se on reflektoiva harjoite. Niitä on tietysti monenlaisia, mutta kirjoittaminen on yksi niistä, joita me käytetään aika paljon meidän työssämme sen takia, että me nähdään prosessi itsestään, joka antaa siihen sitä voimaa. Siinä ei olla niin tiukkoja esimerkiksi sen osalta, että ollaanko kirjoitettu oikein, onko kielioppi oikein ja pystyykö joku lukemaan, mitä siinä sanotaan. Tai onko pisteet oikeassa paikassa. Vaan se on enemmänkin sitä, että pääsee ikään kuin puhumaan paperilla. Päästään saamaan sitä asiaa ulos, mikä meillä on mielessä. Mitä me ei välttämättä edes tiedosteta. Ja se on hyvin erilainen asia, kuin se, että otetaan joko kynä tai ruvetaan näppäimistöä käyttämään. Koska me halutaan kertoa jotain meidän ulkopuolelle. Tai vaikka se olisi itsellemmekin, niin halutaan, että siinä on jotain loogisuutta. Tämmöisessä reflektoivassa kirjoittamisessa ei tarvitse olla mitään loogista. Kun me kirjoitetaan jotain tietoisesti ja perinteisellä tapaa, niin me käytetään filtteriä. Käytetään sellaista filtteriä, että miten se toinen osapuoli sen ottaa vastaan. Tai jos kirjoittaa itselleen, niin se on kuitenkin sellaista tekstiä, mikä yleensä voi nähdä päivänvaloa. Mutta reflektoivassa kirjoittamisessa ajatus on se, että on todella rehellinen itselleen. Eli sinne voi kirjoittaa ihan mitä vaan. Ja sitä me tosi harvoin tehdään. Meillä on yleensä se filtteri päällä, että tätä ei voi sanoa. Ja niin edelleen. Mutta reflektoivassa kirjoittamisessa ei pitäisi olla mitään filtteriä.
Marjo Huhtala [00:06:54]: Tämä on mielestäni Heidi tosi hieno näkökulma. Keskeinen ero, eli filtteri pois. Miksi reflektoivaa kirjoittamista kannattaa tehdä ja mitä hyötyä siitä on?
Heidi Gutekunst [00:07:08]: Semmoinen itsensä tutkiminen tai omien ajatusten tutkiminen on äärimmäisen kiehtova asia. Ja sitä päästään tekemään. Siinä mielessä se voi olla hauskaa. Mutta ihan näin kehittämisen näkökulmasta siitä on tosi paljon hyötyä. Ja se mitä me esimerkiksi tehdään meidän työssä, me autetaan ihmisiä tulemaan tietoisemmaksi. Autetaan ihmisiä ajattelemaan laajemmin. Olemaan kriittisiä sen oman ajattelun kannalta. Kuinka me luodaan parempaa ajattelua. Ja kuinka me tullaan läsnäoleviksi, jolloin meidän toiminta on paljon tietoisempaa. Ja me pystytään ottamaan laajemmin informaatioita päätöksentekoon. Ja tässä on aivan sama, varsinkin kun me tehdään se [?? epäselvää 00:07:51] -näkökulmasta ja johtamisen ja kehittämisen näkökulmasta. Niin on juuri se, että me voidaan sitä kautta vaikkapa saada parempia päätöksiä aikaiseksi. Kun me mennään vähän pintaa syvemmälle. Kun me ollaan oikeasti rehellisiä itsellemme. Ja kun me käydään, vaikkapa sen reflektoivan kirjoittamisen kautta, otetaan tietoisesti erilaisia perspektiivejä. Tätä voi toki tehdä myöskin vaan ajattelemalla, mutta aika usein, kun me tehdään sitä kirjoittamalla, niin me joudutaan tekemään enemmän päätöksiä. Koska me joudutaan jotain kirjoittamaan siihen vihkoon, tai mihin ikinä kirjoitammekaan. Kun sitten ajattelussa, me voidaan jossain kohtaa, jos tulee hankala tilanne, ikään kuin ohittaa se ja hypätä seuraavaan ajatukseen. Minä koen, että me voidaan tulla hyvin läsnäoleviksi. Eli jos me vaikka kirjoitetaan, että mitä minulle tapahtuu juuri nyt. Mitä minä tunnen juuri nyt. Niin se voi auttaa minua tulemaan läsnä olevaksi tässä hetkessä. Me voidaan tehdä vähän tietoisempaa, vaikkapa kommunikaatiota sen takia, että jos me saadaan meidän omat reaktiot vaikka paperille, niin voidaan sitä kautta filtteröidä, että nämä on oikeasti minun ajatukset ja minun tunteet. Ja sitä kautta päästään päättämään, että mitä mitä minä haluan tästä kommunikoida ulospäin. Se voidaan nähdä vaikkapa sellaisena lyhyenä taukona. Eli on olemassa kaikennäköisiä tapoja, millä me voidaan pysähtyä sen päivän ääreen. Yksi voi olla se, että me vaikka otetaan minuutin tauko, hiljaisuus. Ja päästään ikään kuin läsnäolevaksi. Mutta me voidaan yhtä lailla [putous ??00:09:27] kirjoittamisen kautta myöskin.
Marjo Huhtala [00:09:31]: Minun omatkin ajatukset lähtivät tästä virtaamaan, niin kuin aivan varmasti kuulijoillakin. Minä otin tällaisen kansainvälisen bestsellerin tuosta kirjahyllystä myös sinun puheenvuorosi aikana. Tämän kirjan nimi on The Art of Thinking Clearly. Tämä on Rolf Dobellin kirjoittama. Rolf Dobelli. The Art of Thinking Clearly. Ja tässä kirjassa, katsoin nopeasti ajattelua, kehittävistä kirjoista ei löydy tätä kirjoittamista. Rolf Dobelli on tehnyt tämän kirjan vuonna 2013. Kahdeksan vuotta sitten. Jos nyt ajattelusta tehtäisiin kirjoja. Ja muistan itsekin omassa asennejohtajakirjassani, anteeksi, aikaansaaja-asennekirjassani iso kappale reflektiosta. Niin pieneen rooliin jäi tämä kirjoittaminen. Tämä podcast täydentää nyt hienosti tätä reflektiosarjaa. Voiko reflektoivassa kirjoittamisessa tulla writer’s block, tyhjän paperin syndrooma?
Heidi Gutekunst [00:10:37]: Toki voi. Se tulee aika monella eteen silloin, kun lähdetään tämmöiseen. Ja me käytetään sitä meidän työpajoissa ja jopa siellä coachingissa. Me käytetään aika paljon tätä metodia. Ja me tehdään se niin, että me annetaan joku lauseen alku ja sen jälkeen pyydetään, että nyt kirjoittakaa vaan mitä ikinä tulee mieleen. Mitä ikinä sinä ajattelet juuri nyt. Niin kirjoita se siihen. Ja aika monelle tulee semmoinen, en tiedä, mitä minun pitäisi kirjoittaa. En tiedä, mitä minun pitäisi sanoa tähän näin. Ja kun se ajatus on se, että mitä ikinä teet, niin vaan kirjoita. Se on sen prosessin ajatus. Älä ajattele, lähde vaan kirjoittamaan. Ja älä mieti kielioppia, tai mihin pisteet tulee. Tai kirjoitanko oikein, pystyykö kukaan lukemaan sitä, pystynkö edes itse lukemaan sitä, mitä minä olen kirjoittanut. Jolloin periaatteessa sinulla on aina ajatuksia. Eli me ehdotetaan silloin, että mitä ikinä ne ajatukset on. Jos ajatus on se, että minun ääneni juuri nyt häiritsee ihan valtavasti, niin sitten kirjoittaa sen. Että Heidin ääni ärsyttää ihan valtavasti. Tai jos ajatuksissa on, en tiedä mitä minun pitäisi kirjoittaa, niin sitten kirjoittaa sen. En tiedä, mitä minun pitäisi kirjoittaa. Eli sen verran rehellisyyttä siinä pitäisi olla mukana. Koska silloin tehdään myöskin näkyväksi se, mitä me ajatellaan. Ja tämän yli pitäisi ikään kuin päästä siihen prosessiin. Että on valmis kirjoittamaan sitä, että juuri nyt minulla on, mitä voi esimerkiksi kutsua writer’s blockiksi. Tai en vaan tiedä, mitä minun pitäisi kirjoittaa. Se on okei. Se on osa prosessia.
Marjo Huhtala [00:12:21]: Eli jokainen ihminen varmasti pääsee siinä omassa asiassaan heti eteenpäin avattuaan sen pelin rehellisyydellä. Voisi varmaan kuvitella, että sieltä lähtee se sydämen kieli tulemaan. Mitä ajattelet siitä, onko se reflektoiva kirjoittaminen sydämen kielellä kirjoittamista, kun siitä poistetaan se filtteri.
Heidi Gutekunst [00:12:46]: Se on myöskin siellä sydän, mistä silloin, jos on todella raadollisia ajatuksia, tai sellaista, mitä ei todellakaan halua kuulla. Eli sen verran mitä rehellisyyttä pitäisi olla. En lähde nyt tässä valikoimaan, mistä se tulee, muuta kuin se, että se tulee syvältä meidän tietoisuudesta. Ja voihan sen nähdä niinkin, että se on ikään kuin kollektiivista tietoisuutta tai flowta, mihin me päästään ikään kuin kiinni.
Marjo Huhtala [00:13:17]: Pidän tuosta tietoisuus -sanasta, mitä käytät. Ja myös tästä läsnäolosta, jonka mainitsit aiemmin. Jotenkin ne on minun mielestäni hyviä sanoja. Pohtikaapa tätä Heidin ajatusta siitä, että reflektoiva kirjoittaminen nostaa tietoisuudesta esiin jotakin kiinnostavaa, jotakin mitä et vielä tiennyt itsestäsi, tai maailmasta. Kuitenkin se on siellä koko ajan ollut olemassa.
Heidi Gutekunst [00:13:49]: Sinä kerroitkin aikaisemmin, miten sinä säästit niitä kirjoituksia, joissa se oli sinun oma uniikki ajattelu. Ja tämä on mielestäni sen kaiken ydin. Eli meitähän ohjelmoidaan tavallaan koulutuksen kautta ja kaiken tällaisen kirjallisuuden kautta ajattelemaan tietyllä tavalla. Ja sitten me uskotaan, että se on jotenkin meidän omaa ajattelua. Joskus se voi näin ollakin, että se on oikeasti integroitunut siihen meidän omaan ajatteluun. Mutta aika usein se ei ole niin, vaan me toistetaan sitä, minkä joku muu on joskus sanonut. Mutta se ei välttämättä ole meillä sisällä integroituna totuutena itsessämme. Me käytetään myös reflektoivaa kirjoittamista sillä tapaa, että me katsotaan jotakin tietoa, tai jotakin meidän ulkopuolella tai sisällä olevaa asiaa. Sitten lähdetään luomaan meidän omaa, uniikkia ajattelua siitä. Olen ihan yhtä lailla samaa mieltä kanssasi, että se on paljon arvokkaampaa. Se on hienoa saada tietoa ulkopuolelta. Se, että meillä on tietoa ulkopuolelta, se ei tee meistä yhtään parempia tai erilaisia johtamaan tai olemaan ihmisinä. Vaan se, mikä oikeasti integroituu siihen meidän ajatteluun, sisäiseen tietoisuuteemme, olemassaoloomme, se on se, mikä muuttuu myöskin käyttäytymiseksi. Ja siihen, että miten me ollaan muiden ihmisten kanssa. Vaikkapa se, että me tiedetään, kuinka meidän pitäisi antaa palautetta. Niin se ei välttämättä tee meistä yhtään parempia antamaan palautetta. Lähdetään sitten integroimaan uniikkia ajattelua niistä asioista. Ja siinä on minun mielestäni se iso arvo.
Marjo Huhtala [00:15:32]: Jos joku pysäyttäisi sinut kadulla yllättäen ja sanoisi, että miten reflektoiva kirjoittaminen auttaa minua ihmisenä kasvamaan. Niin mitä sanoisit hänelle?
Heidi Gutekunst [00:15:45]: Tuo olisi aika mahtava tilanne kyllä, jos joku oikeasti pysäyttäisi minut kadulla kysymään, että miten se auttaa ihmisiä kasvamaan. Ja minä varmaan kysyisin häneltä itseltään ensin, että mitä mieltä sinä olet? Mitä ajatuksia sinulla on itselläsi tämän asian osalta? Mutta sitten kun mentäisiin vähän pidemmälle keskusteluun, niin kyllä minulla on muutamia pointteja. Eli se tapa, millä me pystytään kasvamaan, miten me katsotaan kasvamista. Mitä on Bill Torbertin työn ja monien muiden työn kautta. Eli mikä on kehityspsykologia. Niin siellä me lähdetään kohti tietoisempaa olemista, eli me tiedostetaan enemmän, mitä meidän sisällä tapahtuu. Minkä tyyppisiä ajatuksia, minkä tyyppisiä tunteita meillä on. Me tiedostetaan, mitä tapahtuu minun ja jonkun toisen ihmisen välillä. Me tiedostetaan myöskin laajemmin, miten tämä kaikki liittyy toisiinsa. Eli myöskin tämmöiseen vähän systeemisempään ajatteluun, joka sitten muuttuu tehokkaammaksi, kuin se, jos meillä on hyvin pientä ajattelua. Ja tästä näkökulmasta se, miten me autetaan ihmisiä kasvamaan, niin aina pohditaan sellaista laajempaa, parempaa ajattelua. Joka sitten siirtyy käytäntöön. Ja tästä näkökulmasta yksi asia on se, miten tulee läsnäolevaksi, miten lisää sitä tietoisuutta ylipäätäänsä. Ja nyt minusta täytyy muistaa, että tietoisuus ei ole vain mitä minun sisällä tapahtuu. Vaan myöskin, millä tavalla minulla on interaktio ulkomaailman kanssa. Ja miten minä hyödynnän ja käytän sitä ulkomaailmaa. Miten minulla vaikkapa on, me halutaan toimia tietyllä tapaa. Mutta aika harvoin me toimitaan juuri niin, kuin me haluttaisiin toimia. Vaan siellä on vielä gappia siellä välillä, että voi ei, miksi minä en sanonut tätä. Tai miksi minä en tehnyt näin. Niin myöskin lähdetään katsomaan sitä gappia, että miten minä pääsisin enemmänkin semmoiseen flowiin, jossa minä myös toimin siinä hetkessä juuri niin, kuin minä haluaisin toimia. Ja tähän gappiin se reflektoiva kirjoittaminen auttaa aika paljon. Koska me lähdetään tutkimaan sitä asiaa. Taisin jo myös mainita siitä, että perspektiivit ovat yksi tärkeä asia. Ja ehkä yksi toinen tosi tärkeä asia on tällaiset olettamukset. Eli mehän tehdään jatkuvasti todella paljon olettamuksia. Minä ja sinä oletetaan, että kuulijat haluavat jotain, tai [Marjo nauraa 00:18:21] ajattelet [?? epäselvää 00:18:22] tapaa. Eli ihan jatkuvasti meillä on olettamuksia. Aika vähän niistä asioista, mitä me väitetään, perustuu oikeasti mihinkään tietoon, joka on aivan varmasti totta. Tämä on ylipäätänsä meidän henkilökohtaisessa maailmassa ja arjessa, ja yhtä lailla työssä ja johtamisessa. Ja se, että me tehdään meidän olettamukset näkyviksi. Että mitkä ovat asioita, jotka me oletetaan, ja mitkä on oikeasti totta. Tai mistä me tiedetään, että se on tietoon perustuvaa. Niin se auttaa myös tekemään parempia päätöksiä. Koska jos me tehdään päätös, joka perustuu olettamukseen, niin meidän pitäisi tietää, että se ajatus perustuu olettamukseen, eikä tietoon. Ja reflektoivan kirjoittamisen kautta tätäkin työtä voi tehdä itsekseen. Toki sitä voi tehdä myös muiden kanssa.
Marjo Huhtala [00:19:19]: Kirjoittaminen on tapa, jota voi vahvistaa. Ja se lähtee sieltä ihmisestä itsestään. Ja nämä sinun vinkkisi auttavat poistamaan niitä kynnyksiä siitä, että miksi sitä reflektoivaa kirjoittamista kannattaa tehdä. Tiivistin tuolta puheestasi tällaisen lauseen. Elämä on omien olettamusten testaamista. Ja tätä olettamusten testaamista joutuu tekemään työssään myös esimiehet. Tässä Urbaania Kasvua Vantaa -hankkeessa, missä toimin yritysvalmentajana, minulla on vielä tänä keväänä aikaa testata viimeisten valmennusten parissa tätä reflektoivaa kirjoittamista. Ja niin olen ajatellutkin tehdä.
Heidi Gutekunst [00:20:09]: Minusta se kuulostaa erittäin hyvältä idealta. Ja minä tiedän, että Bill Torbert on joitakin [NWA ?? 00:20:15] -ohjelmia itseasiassa pitänyt tällä tapaa. Eli ihmisillä on ollut se oma kirjoittaminen siinä rinnalla. Ja itse asiassa se on tuonut tosi hyviä tuloksia, auttaa todellakin siihen integroimiseen. Se mitä me paljon käytetään näissä työpajoissa on se, että ne on semmoisia yhden tai kahden minuutin [boltteja ?? 00:20:36]. Eli aloitetaan vaan jollain sanalla ja sitten jatketaan. Se on juuri siinä hetkessä juuri se asia, mikä on päällä. Se on nopeaa, se alkaa ja se loppuu. Tätä reflektoivaa kirjoittamista on jo se, että sen session aikana meillä on ollut jotain sisältöä, jota on käyty läpi. Sitä pääsee reflektoimaan sekä muiden kanssa, mutta myöskin niin, että itse kirjoittaa vaikkapa kolme tai neljä lausetta. Joihin me autetaan alku.
Marjo Huhtala [00:21:08]: Herää kyllä ajatuksia, mitä reflektoiva kirjoittaminen voi tähän ihmisten kehittämiseen ja esimieheen ja vahvistamiseen tuoda. Sekä sen kovan asiasisällön lisäksi. Ja hyvät kuulijat, nyt teillä on tuhannen taalan paikka miettiä, miten reflektoiva kirjoittaminen solahtaisi osaksi sinun työtäsi. Olipa sinun työsi mitä tahansa. Tai oma olemisesi mitä tahansa. Mutta ihan varmuudella tätä kannattaa vähän tutkia. Onko merkitystä, kirjoittaako käsin vai koneella?
Heidi Gutekunst [00:21:48]: Minä suosittelen kyllä aina kirjoittamaan käsin. Tiedän, että varsinkin tällainen nuorempi sukupolvi ei välttämättä halua kirjoittaa käsin. Koen, että silloin me ollaan lähempänä sitä asiaa, mitä me kirjoitetaan. Se liikuttaa ihan eri tavalla meidän kehoa samanaikaisesti. Minä näen ainakin niin, että me ollaan menossa kehityksessä. Jos me halutaan kehittyä, niin me ollaan menossa kohti sitä, että meidän keho ja meidän mieli, meidän ajatukset, meidän tunteet. Ne on kaikki yhtä. Ja se, että me kirjoitetaan koneella, koen, että se vie meitä poispäin siitä, että me ollaan samanaikaisesti kehollisesti läsnä. Tästä voi mielestäni olla hyvinkin eri mieltä, ja joillekin se voi sopia mainiosti. Mutta suosittelen kuitenkin tekemään sen käsin.
Marjo Huhtala [00:22:47]: Mainitsit tuossa, että teillä on niissä työpajoissa reflektoivia kysymyksiä. Haluaisitko jakaa muutaman? Millaisia kysymyksiä sinulla olisi reflektoivalle kirjoittajalle?
Heidi Gutekunst [00:23:01]: Kun me tehdään niitä työpajoissa, niin se on siihen kontekstiin liittyvää. Eli se on mielestäni tärkeää, että me ei lähdetä kirjoittamaan välttämättä jostain aivan muusta, vaan se on itse asiassa se, että jos puhutaan vaikka johtoryhmästä. Ja se, mitä ne on juuri nyt käsitelleet, niin me muodostetaan silloin ne, mistä kirjoitetaan, juuri silloin. Vaan ajatellaan, että me käydään aina ensimmäinen, toinen ja kolmas persoona. Eli minä, me ja te. Se on kokonaisuus. Eli me halutaan sen tyyppisestä, ikään kuin kurinalaisuudesta pitää kiinni, koska se auttaa meitä saamaan erilaisia näkökulmia asiaan. Mutta jos miettii näin kuuntelijana ja juuri nyt jos vaikka kotona on, tai ihan missä vaan, niin voi ihan yhtä lailla kirjoittaa vaikka siitä, että mitä tunnen juuri nyt. Valita jonkun värin ja kirjoittaa siitä jotain muistoa. Ensimmäinen muistoni. Tai tänään opin. Tänään jäi mieleen. Palaverissa jäi päällimmäisenä mieleen. Tämäntyyppisiä. Se on hyvä kuitenkin, että ne ovat aloituksia, jotka ovat ikään kuin avoimia kysymyksiä. Eli jollain tasolla, jos on valmentavasta johtamisesta tai tai valmennuksesta kiinnostunut, tai tietää siitä, niin me pyrimme aina sellaisiin avoimiin kysymyksiin. Pyritään kysymyksiin, jonka vastauksina ei ole kyllä tai ei, ne on suljettuja kysymyksiä. Vaan sellaisia, joista kumpuaa paljon ajattelua. Tästä, kun muodostaa näitä aloituksia, niin pitäisi ajatella vähän samalla tapaa. Eli mikä on sellainen aloitus, joka ikään kuin avaa oven sillä lailla, että pääsee kirjoittamaan siitä asiasta monesta eri näkökulmasta. Tämän tyyppisiä asioita. Tekee omia tällaisia kehityssuunnitelmia. Niin silloin voidaan lähteä sellaista rataa, että mitä haluan tehdä vähemmän, mitä haluan tehdä enemmän. Tai minkä tyyppistä palautetta haluaa antaa jollekin toiselle. Niin aloittaa sitten sillä, että haluan antaa tälle palautetta. Ja sitten vaan jatkaa siitä. Eli haluan antaa Marjolle palautetta. Ja sitten vain jatkaa sitä kirjoittamista. Minä sanoin siitä, että kirjoittaa juuri sitä, mitä on mielessä. Eli hyvin sellainen rehellinen tapa ja siinä ei ole sitä filtteriä. Mutta sitten myöskin, jos jää jumiin jostain syystä. Jos sinulla on sellainen aloitus, niin voit aina aloittaa alusta. Eli sitten palaa vaan siihen alkuun ja juuri nyt minä tunnen. Tässä on se alku vaikkapa. Niin se on toinen tämmöinen ehdotus. Mutta tosiaankin minun valmennuksissani se voi olla johonkin yritykseen liittyvää, johonkin keskusteluun liittyvää. Eli myöskin pohtii, että mikä on tässä kontekstissa tärkeä, relevantti asia.
Marjo Huhtala [00:25:59]: Miten ja milloin omiin kirjoituksiin kannattaa palata?
Heidi Gutekunst [00:26:05]: [?? epäselvää 00:26:04] parissa me halutaan tehdä töitä. Jos meillä on joku oma kehityskohde, niin siinä kohtaa. Ja jota vaikka tehdään tosi pitkään. Joskus, kun me tehdään coachingeja ja meillä on vaikkapa vuoden ohjelma. Niin päätetään, että hei, tämä henkilö haluaa muuttaa vähän tiettyä asiaa. Ja käyttää myös tätä reflektoivaa kirjoittamista siihen kehittämismetodina. Minulla on vaikkapa yksi asiakas, joka on tehnyt sellaisen, että hän kirjoittaa joka ilta niitä asioita, ennen kuin menee nukkumaan. Ja silloin se voi olla aika silmiä avaavaa. Jos vaikkapa kuuden kuukauden päästä palaa siihen, missä olin silloin, mitä ajattelin silloin, kun lähdin tätä tekemään. Ja se tosiaankin voi nähdä itse, miten muuttaa sitä omaa ajattelua.
Marjo Huhtala [00:27:04]: Millaisia vinkkejä antaisit vielä tähän loppuun reflektoivaan kirjoittamiseen?
Heidi Gutekunst [00:27:10]: Ehkä vielä ohjeet kertauksena. Eli kun sinä kirjoitat, niin kirjoita ihan minuutti tai kaksi. Lähde jostain yhdestä sanasta tai kahdesta sanasta alkuun. Ja sitten vaan jatkat kirjoittamista. Eli ei ole taukoja, et nosta käsiä paperista. Vaan sinä vain jatkat sitä kirjoittamista. Eli älä ajattele, vaan kirjoita. Älä mieti mitään kielioppia, tai mihin laitat pisteitä, tai onko oikein kirjoitettu. Vaan mene siihen prosessiin mukaan. Jos jäät vaikka vähän jumiin, niin aloita alusta. Tai rehellisyys, mistä puhuttiin, niin se rehellisyys tulee vaikka sitä kautta, että ärsyttää joku ääni, tai kertoo juuri siitä, mitä on tällä hetkellä sinun mielessäsi.
Marjo Huhtala [00:28:00]: Reflektoiva kirjoittaminen. Siinä piilee paljon vielä mahdollisuuksia, joista voi kummuta jotakin. Ja jokinhan sinutkin, kuulija, toi tämän Reflektoivan Kirjoittamisen Podcast -jakson väliin. Toivottavasti olemme synnyttäneet innostusta sitä asiaa kohtaan. Heidi, mistä sinut löytää jatkossa?
Heidi Gutekunst [00:28:25]: Minua löytää meidän verkkosivuilta, joka on www.amara.fi. Olen toki myöskin LinkedInissä. Twitteriä käytän hyvin harvoin. Ehkä LinkedIn ja nettisivut ovat kaikkein parhaat. Sieltä voi laittaa meiliä, tai olla yhteydessä, jos haluaa muutosta aikaan omassa organisaatiossa. Tai omassa johtamisessa, tai johtoryhmien kehittämisessä. Niin sieltä saa minut kiinni.
Marjo Huhtala [00:28:57]: Lämmin kiitos Heidi kaikesta viisaudestasi. Todella mielenkiintoista, ja on aivan mahtavaa, että teet näiden asioiden parissa valmennuksia ja työtäsi. Maailma muuttuu pala kerrallaan, sana kerrallaan ja reflektoiva kirjoitus kerrallaan. Suuri kiitos, Heidi.
Heidi Gutekunst [00:29:18]: Kiitos, Marjo.
Marjo Huhtala [00:29:20]: Tämä on Metropolian Reflektion Voima -podcast. Lisätietoja sivuiltamme podcast.metropolia.fi, jossa pääset käsiksi myös muihin podcasteihimme. Valoa ja voimaa.
.
Podcast tiedostona: Lataa omalle laitteellesi (19.3MB)
MetroPodian RSS-syöte: RSS
1 kommentti
[…] in helping you develop towards more reflective and aware leadership. The blog is based on the Reflektoinnin Voima -podcast episode 3, by Marjo Huhtala from Metropolia and Heidi’s practical experience about the use of […]