Strategiasta käytäntöön 2: Henkilöstön hyppy tuntemattomaan
Metropolian johtoryhmän jäsenet keskustelevat pareittain Strategiasta käytäntöön -podcastsarjassa.
Sarjan toisessa jaksossa ”Henkilöstön hyppy tuntemattomaan” Jatkuvan oppimisen johtaja Heidi Rontu kysyy henkilöstöjohtaja Mikko Jäkälältä, mitä henkilöstön kannalta tarkoittaa Metropolian ekosysteemimäinen toimintatapa, kun TKIO tuottaa siihen syötettä? Onko se epämääräistä, jopa hähmäistä?
Podcastissa saat tähän vastuksen.
Strategista käytäntöön podcastsarjan ensimmäisessä jaksossa Heidi Rontu ja TKI-johtaja Anna-Mari Vilkuna keskustelivat teemasta ”TKI+O. onko se yhtä kuin totta?”
Podcast tiedostona: Lataa omalle laitteellesi (19.3MB)
MetroPodian RSS-syöte: RSS
[äänite alkaa]
Puhuja 1 Heidi Rontu
Puhuja 2 Mikko Jäkälä
Haastattelija 1 [00:00:13]: Tervetuloa tähän Strategiasta käytäntöön -podcast-sarjan toiseen jaksoon. Tämä on Metropolian johtoryhmän podcast -sarja, jossa keskustelemme Metropolian strategiasta, ja mitä se käytännössä oikeasti tarkoittaa. Minun nimeni on Heidi Rontu, ja toimin Metropoliassa jatkuvan oppimisen johtajana. Ja tänään täällä kanssani on keskustelemassa…
Puhuja 2 [00:00:42]: Hei, Mikko Jäkälä, ja toimin Metropolian HR- ja riskienhallinnasta vastaavana johtajana. Eli Metropolian henkilöstöjohtaja.
Puhuja 1 [00:00:53]: Hyvä. Ja olemme tänään täällä Mikon kanssa keskustelemassa henkilöstön hypystä tuntemattomaan. Ja tämä on jatkoa sarjan ensimmäiselle osalle, jossa keskustelimme yhdessä TKI-johtajan Anna-Maria Vilkunan kanssa teemasta TKI+O, mitä se tarkoittaa. Onko se yhtä kuin, mitä se on. Ja siinä päädyimme miettimään, että mitä TKI voisi sitten tarkoittaa henkilöstölle. Onko se hyppy tuntemattomaan? Miten, kun me puhumme ekosysteemimäisestä toimintatavasta, johon TKIO:n on tarkoitus tuottaa syötettä ja jota kohti olemme Metropoliassa liikkumassa. Ekosysteemimäinen toiminta, TKIO, kaikki kuulostavat ehkä vähän epämääräiseltä ja mahdollisesti hähmäiseltä. Mitä se tarkoittaa henkilöstön kannalta, Mikko?
Puhuja 2 [00:02:02]: Epämääräistä ja hähmäistä. Hieman oikaistu, mutta ehkä joskus kuultu tiivistelmä aiheesta. Jos lähestytään ajatusta ihmiset ja kulttuuri -strategiateeman kautta, jossa meillä yhtenä isona tavoitteena on se, että pystymme toimimaan vahvuuksiemme kautta, hyödyntämään osaamistamme, osaamispotentiaaliamme joustavasti muuttuvissa kokoonpanoissa. Sillä tavalla, että ei enää nojata vastaavalla tavalla kuin perinteisesti siihen, että on pelkkä funktionaalinen organisaatio. Vaan meillä on erilaisia toimintatapoja, ryhmiä, projekteja, hankkeita, joita pystymme henkilöittämään joustavasti, muuttuvasti.
Puhuja 1 [00:02:59]: Kyllä, juurikin näin. Erittäin hyvin kuvattu. Ja tähän ehkä itse toisin sellaisen kokoavankin ajatuksen, että tähän suuntaan voisi todeta, että maailma ja meidän yhteiskuntamme on muuttumassa. Ja myöskin hyvin vahvasti korkeakoulukenttä muuttumassa. Jotta me pystymme työelämän ja yhteiskunnan jatkuvan muuttumisen ottamaan huomioon ja pysymään siinä kehityksessä mukana.
Puhuja 2 [00:03:29]: Tuo on, Heidi, totta. Siis työelämä; luulen, että se on tällä hetkellä aika isossa murroksessa. Se on ehkä isommassa murroksessa kuin me tällä hetkellä tässä murroksen sisällä huomaammekaan. Vallankumous yleensä nähdään vasta historiankirjoista, ei välttämättä paikalla olleena. Niin se, että työn aika- ja paikkasidonnaisuushan on nyt, mielestäni siitä on puhuttu 15 vuotta. Nyt viimeisen parin-kolmen vuoden aikana on aidosti otettu tosi isoja harppauksia eteenpäin. Ja luulen, että tämä murros ikään kuin lähtee tästä liikkeelle. Ja erityisesti asiantuntijatyössä, joka ei ole niin paikkasidonnaista, että suorite täytyy tehdä johonkin tiettyyn kellonaikaan jollain tietyllä kokoonpanolla jossain tietyssä paikassa, se tarjoaa tosi paljon mahdollisuuksia.
Puhuja 2 [00:04:21]: Kyllä. Juurikin näin. No miten, Mikko, kun itse, jos ajatellaan, edustat työnantajaa. Ja työnantajan rooli, vastuut ja tehtävät tässä tilanteessa, jonka mielestäni erittäin hyvin tuossa kuvasit, että ehkä me näemmekin tämän vähän vallankumouksellisen muutoksen vasta sitten myöhemmin, mitä nyt elämme. Niin miten kuvailisit työnantajan vastuuta ja tehtävää tässä tilanteessa ja muutoksessa?
Puhuja 2 [00:04:50]: Hyvä kysymys. Sitä voi lähestyä lyhyellä aikavälillä ja pitkällä aikavälillä. Ja me olemme pyrkineet jo tiettyjä tällaisia liian kontrolloivia ohjeistuksia, sanotaan näin, purkamaan sillä tavalla, että siirretään aktiivisen toimijan roolia, vastuunottajan ja harkitsijan roolia tiimeille, yksilöille. Ei pyritä ohjaamaan keskitettynä kaikkea. Mutta se työnantajan vastuu, rooli on tietyllä tavalla luoda kuitenkin niitä rakenteita, jotka mahdollistavat tätä alkuun todettua osaamisen vahvuuksien kautta toimimista joustavasti muuttuvissa kokoonpanoissa. Mehän tarvitsemme sellaisia tiettyjä ohjaavia rakenteita, jotka eivät ainakaan estä tätä toimintaa, vaan pikemminkin edistävät sitä. Eli esimerkiksi joustavaa työskentelyä organisaation sisällä, liikkumista horisontaalisesti sekä vertikaalisesti eri tehtävissä. Urapolkumallit, mistä on puhuttu aina sellaisina horisontaalimalleina, sanoisin, että asiantuntijatyössä paljonkin. Että pystytään luomaan sitä kiinnostavuutta työssä. Meillä erityisesti, nyt kun tehtiin erilaisia henkilöstötutkimuksia, people power sekä palkitsemis- ja motivaatiokyselyjä, niin ihmiset kiinnittyivät todella vahvasti siihen asiantuntemukseen ja työhön. Heille on tärkeää, että työ on haastavaa, se on mielekästä. He kokevat, että sillä on vaikuttavuutta, ja erityisesti, että heillä on vaikutusmahdollisuuksia siihen työhön. Ja tässä tavallaan se, että sitä työtä pystytään monipuolistamaan, räätälöimään myös sen mukaan, mitkä sen yksilön motivaatiotekijät ovat, niin näen, että se on sellainen vahva win-win-tilanne kaikille.
Puhuja 2 [00:06:50]: Kyllä. Ja erityisesti ehkä tästä pidin, kun puhuit tästä vertikaalisesta… ei, anteeksi, nimenomaan ei vertikaalisesta, vaan horisontaalisesta liikkumamahdollisuudesta, jota työnantaja voi tarjota työntekijöille. Sitä uskoisin, että jo tämän päivän asiantuntijaorganisaatiossa on hyvä tarjota. Sitä ehkä asiantuntijat hakevatkin; työtehtävien moninaisuutta, mahdollisuutta orientoitua uudestaan, löytää uusia kiinnostuksen kohteita. Ja oppia uutta. Ja uskoisin, että tämän tyyliset mahdollisuudet tulevaisuudessa tulevat olemaan työnantajan vahvuustekijöitä. Ja myöskin sellaisia houkuttelevuustekijöitä.
Puhuja 2 [00:07:41]: Kyllä, minä uskon ihan samaan. Se ei ole se ajatus, että mennään jonnekin töihin ja tehdään tietty asia – varmasti sitä jatkossakin on ja näin – mutta asiantuntijatuntijatyössä näen, että organisaation… yleensäkin, mikä on organisaation tarkoitus, jos ajatellaan näin. Siis totta kai yhtiöillä on tarkoituksensa, ammattikorkeakouluilla on tarkoituksensa, se tulee amk-laista ja näin. Mutta tarkoitan laajemmin, että mikä on tavallaan organisaation tarkoitus suhteessa yksilöön. Ja perinteinen tapahan on ollut vähän sellainen, että funktionaalinen organisaatio, topdown-johdettu. Ja tämä on kyllä menossa enemmän sellaiseen [?? 00:08:32] alustatalous, se viittaa tuonne huonoihin… tällaiseen keikkatyöhön. Mutta tarkoitan sitä, että organisaation merkitys tulee ehkä sellaisesta, että organisaatio toimii enemmän alustana, jossa ihmisillä on mahdollisuus hyödyntää asiantuntemustaan monipuolisesti.
Puhuja 2 [00:08:48]: Kyllä. Itseasiassa tämä alustamainen ajattelu itselleni ainakin vie ajatukset tähän ekosysteemimäiseen toimintaan, jota Metropoliassa haetaan. Ja tuo, kun mainitsit, että on tällainen horisontaalinen mahdollisuus ja alustamainen toiminta, ja asiantuntija voi orientoitua sen mukaan, mitä itse näkee, että haluaa ja tarvitsee siihen omaan osaamisen kehittämiseen. Niin itse kun edustan oppimista ja jatkuvaa oppimista Metropoliassa, niin näkisin, että opettajan työssä myöskin elämme vaihetta, jossa opettajan työnkuva on selkeästi murroksessa, sanoisin. Ja sitä haastetaan, ja sitä myöskin Metropoliassa haastetaan, juurikin tämän ekosysteemimäisen toiminnan ja TKIO-toiminnan kautta. Eli opettajaa kutsutaan mukaan, halutaan antaa mahdollisuuksia lähteä miettimään opetustaan ja luomiaan oppimismahdollisuuksia ihan uudentyyppisissä ympäristöissä, uudentyyppisten toimijoiden kanssa. Jos mietitään hanketoimintaa tai muuta, mitä meillä vaikkapa opettaja voi tehdä osana innovaatiokeskittymissä olevaa toimintaa. Muutakin kuin puhdasta hanketoimintaa.
Puhuja 2 [00:10:21]: Tämä muutoshan kuitenkin lisää nyt tietyllä tavalla sitä, voisi sanoa, että tulee nopeampaa muutosta. Ja ehkä näkymä ei ole niin pitkä tai selkeä kuin aiemmin, että vähän sumuisempi. Tai kuten alkuun totesit, vähän epämääräistä ja hähmäistä. Mutta tämähän lisää ihmisten ja organisaation resilienssitarvetta. Näetkö, että tämä on uhka vai mahdollisuus?
Puhuja 2 [00:10:46]: Ehdottomasti mahdollisuus. Ymmärrän toki, että se voi myöskin näyttäytyä uhkana. Se on sellainen tietynlainen hyppy tuntemattomaan varmasti monelle. Ja minkä takia sanoin, että opettajan työ ja työkenttä ja roolikin ovat muutoksessa, murroksessa. Niin jos ajatellaan ehkä sellaista perinteisempää opettajaroolia, niin tiedossa on jo hyvissä ajoin pitkälle eteenpäin oma opetus, mistä se koostuu. Ja opettaja pääsee suunnittelemaan sen hyvinkin pitkälle etukäteen. Ja nyt me olemme sitten tämän tyyppisen ekosysteemimäisen hähmäisemmän toiminnan lopputulemana siirtymässä kohti sellaista toimintatapaa, jossa tilanteet saattavat muuttua. Olit ehkä edellisellä viikolla suunnitellut opetuksesi toteutettavan näin, ja sitten tapahtuikin jotain, ja aika nopeasti tilanne muuttuu, sama sisältö säilyy. Opettaja joutuu ehkä miettimään niitä metodejaan hetkellisesti uusiksi, ja sen jälkeen päästään taas eteenpäin.
Puhuja 2 [00:12:05]: Tämä, Heidi, kuulostaa tämä tilanne siinä mielessä tutulta, että minulle tulee mieleen maaliskuu 2020, jolloin eräs perjantai-iltapäivä taisi olla, kun kuulimme, että seuraavalla viikolla, oliko keskiviikko vai torstai, [aluehallintoviraston? 00:12:23] päätöksellä kampuskiinteistöt suljettiin.
Puhuja 1 [00:12:27]: Juuri näin. Tämä oli todellinen hyppy tuntemattomaan! Mikko, erinomainen vertaus, minkä otit tuossa, ja silloinhan oli pakko hypätä.
Puhuja 2 [00:12:41]: Joo. Pakko on joskus hyvä konsultti. Ei välttämättä se aina kiitollisin tapa asioita tehdä, eikä mukavin. Mutta siinä toisaalta uskon, että monet, ja organisaationa opimme siinä, että se itsestäkin tuntuu, että näinköhän tämä voi onnistua. Mutta yllättävän hyvin se sitten kuitenkin sujui.
Puhuja 1 [00:13:04]: Kyllä. Ja ehkä sen kokemuksen vahvistamana sanoisin, että ainakin itse uskon, että mikä vain uudenlainen tapa toimia opetuksessa ja oppimisessa on oikeasti mahdollista. Siinä pitää vaan ehkä uskaltaa tosiaan vähän hypätä. Ja sitten kuitenkin luottaa siihen omaan pedagogiseen osaamiseen ja kokemukseen. Että tilanteesta, mistä tahansa kuitenkin aina selvitään. Siinä luotan siihen opettajan vahvaan identiteettiin ja ammattitaitoon käytännössä. Että ne ovat sellainen vahva pohja, joka aina auttaa tilanteessa kuin tilanteessa. Ja uskon, että myöskin siinä tilanteessa silloin keväällä -20 varmasti auttoi monia opettajia. Vaikka saattoi alussa vähän pelottaa.
Puhuja 2 [00:14:00]: Leap of faith.
Puhuja 1 [00:14:01]: Kyllä, juuri näin. Puhuit tuossa aikaisemmin, Mikko, siitä, että olemme tosiaan tällaisessa murroksessa. Ja asiantuntijaorganisaatioissa se tarkoittaa sitä, että toimintakulttuuri tulee muuttumaan, ja meillä täytyy löytyä sellaista joustavuutta ja uudentyyppistenkin toimintatapojen nopeastikin käyttöönottamista. Miten näkisit, miten tätä pystytään käytännön tasolla edistämään? Että löydetään sitä valmiutta; henkilöstö ymmärtää, miten heidän tulee toimia ja mitä heiltä odotetaan. Mitä näet, että siinä tarvittaisiin? Mitä itse lähtisit viemään eteenpäin?
Puhuja 2 [00:14:44]: Jos ehkä ottaisi kaksi pointtia kolmen pointin sijaan. Strategiasta johdettuja oikeastaan nämäkin. Eli meillä on siellä rohkeat kokeilut. Ja ei välttämättä tarkoita rohkea kokeilu harkinnan puutetta ja yltiöpäisyyttä. Mutta näkisin, että se kuitenkin tarkoittaa sellaisen perinteisen ehkä muutos- ja projektimallin sijaan, jossa kaikki suunniteltiin viimeistä piirtoa myöten, pyrittiin, että tämä on valmista ja asiat ovat harkittuja, nyt otamme ison muutoksen käyttöön. Niin enemmän sitä, että lähdetään viemään asioita jo vähän puolivalmiina eteenpäin ja sitten katsomaan, että tämä homma toimii, tämä ei toimi, tätä pitää muuttaa näin. Että tehdään tavallaan vähän niin kuin ketterällä tekniikalla, [?? 00:15:36] boardeja, projektiryhmiä ynnä muuta hyödyntämään, että tämä toimii. Ja sitten voidaan vähän laajentaa toimintaa. Tuo on keskeinen tässä TKIO, ekosysteemit, henkilöiden liikkuminen organisaatiossa, tässä näin.
Puhuja 1 [00:15:52]: Kyllä. Voisin ehkä jatkaa tuohon. Tärkeää, nopeasti pystytään lähtemään liikkeelle. Itse mietin, kun ajattelen opetustoimintaa, niin jotta me pääsemme sellaiseen yhdessä jakamiseen ja nopeasti uusien asioiden pilotointiin ja yhdessä tekemiseen enemmän. Koska pitäisin sitä hyvin tärkeänä siinä, kun lähdetään uusia asioita kokeilemaan. Ja sellaista kokeilukulttuuria viemään.
Puhuja 2 [00:16:22]: Kyllä. Ja se kokeilukulttuuri ja se, että mikä ehkä… nivoutuvat nämä mainitsemani kaksi strategiateemaa oikeastaan, tai nostoa, yhteen siinä, että rohkea kokeilu. Mutta se, että miten kokeilua tehdään. Miten yleensä kaikkea toimintaa tehdään. Että dialogisuus kulkee meillä myös vahvasti strategiassa, ja se on sellainen läpileikkaava toimintatapa mielestäni. Mitä tahansa tehdään, niin tavallaan siinä on se asioiden yhteinen kehittely, sparraava dialogi. Ei ehkä osallistaminen, vaan osallistuminen.
Puhuja 1 [00:17:00]: Juuri näin. Tuosta en voisi olla enempää samaa mieltä. Ja tämä oli juuri tämä, mitä myöskin itse pidän opettajien kehittymisen tukena erittäin tärkeänä. Eli yhdessä tekemistä. Että kukaan ei jää yksin miettimään, että mitenkäs minä tämän hähmäisen ekosysteemimäisen TKIO:n kanssa taklaan. Vaan että kollegoiden kanssa. Ja yhdessä.
Puhuja 2 [00:17:28]: Kyllä. Se on se vahvuus, mikä vie eteenpäin. Ja se on se missä olemme mielestäni pystyneet kehittymään ihan tässä etätyössäkin. Että on ruvennut tulemaan mielestäni sellaista tiettyä epävirallista yhteydenpitoa ja foorumeita, jotka eivät välttämättä ole niin virallisia. Pikkuhiljaa opimme toimimaan myös virtuaalimaailmassa ehkä dialogisemmin ja osallistavammin. Vaikka edelleenkin täytyy sanoa, että verrattuna lähityöyhteisössä toimintaan, niin kyllä minä pidän tuota vähän sellaisena kokouspainotteisena tapana.
Puhuja 1 [00:18:01]: Kyllä kyllä. Tästä pääsemmekin siihen, mistä uskon, että pallo siirtyy seuraavaksi tämän podcast-sarjan kolmannessa osassa. Mikko jatkaa siinä yhdessä…
Puhuja 2 [00:18:19]: …viestintäpäällikkömme Liisa Salon kanssa. Ja keskustelemme nimenomaan tästä dialogisuudesta, viestinnästä, yhteisön toimivuudesta.
Puhuja 1 [00:18:30]: Kyllä. Hyvä. Kiitos!
Puhuja 2 [00:18:32]: Kiitoksia.
[äänite päättyy]
1 kommentti
[…] Strategiasta käytäntöön 2: Henkilöstön hyppy tuntemattomaan […]