Auditointipäiväkirja 1: Taasko meitä auditoidaan?

————————————————————————————————————————
[äänite alkaa]

Puhuja 1 Virve Kentta
Puhuja 2 Sofia Eskola

Puhuja 1 [00:00:20]: Hei. Nyt me olemme täällä Myllypuron studiossa, ja meillä on alkamassa kaikkien aikojen ensimmäinen Auditointipäiväkirja. Tämän kerran vieraana meillä on Sofia Eskola, meidän kokonaisarkkitehti. Ja minä olen Virve Kentta, minä hostaan näitä podcasteja tässä meidän Auditointipäiväkirja-sarjassamme. Ja toimin Metropolian toiminta-arkkitehtina. Ja Metropolia auditoidaan tänä vuonna. Sen toteuttaa Karvi eli Kansallinen koulutuksen arviointikeskus. Auditointi tarkoittaa käytännössä sitä, että joku ulkopuolinen arvioija tulee arvioimaan meidän toimintaamme ja meidän laatujärjestelmäämme. Ja auditointi on meille iso ponnistus, olemme aloittaneet tätä asiaa jo syksyllä Sofian johdolla. Se on monivaiheinen ja aika uniikki projekti. Teemme tätä suhteellisen harvoin tässä muodossa, ja siksi se herättää kaikenlaisia kysymyksiä, ja ihmisiä ehkä jännittääkin. Ja paljon sellaista muutakin, mitä pystymme nyt sitten tässä podcast-sarjassa käsittelemään, erilaisia näkökulmia vähän vapaamuotoisemmin. Sinä olet, Sofia, toiminut aiemmin monenlaisissa laadunhallinnan tehtävissä. Aikaisempi työurasi on liittynyt laadunhallintaan, ja nyt olet meillä kokonaisarkkitehtina. Olet tehnyt aikaisemmin myös toiminta-arkkitehdin tehtäviä, ja siinä sitten Metropolian laadunhallinta on tullut sinulle tutuksi, ja olet ehtinyt siihen jo omankin puumerkkisi painaa. Tästä lähtökohdasta kutsuimme sinut ensimmäiseksi vieraaksi. Mutta aloitetaan keskustelu sellaisella pienellä lämmittelyllä. Kysyn sinulta muutamia kysymyksiä; sinä voit ihan, mitä sinulle nousee mieleen, niin anna tulla sieltä. Nämä voi ottaa ihan kevyesti. Jos Metropolia olisi kasvi, niin minkälainen kasvi Metropolia olisi?

Puhuja 2 [00:02:22]: Sanoisin, että Metropolia olisi sellainen, tiedätkö kun emojeissa on se sellainen orastava, kasvava, keväällä nouseva kasvin alku. Niin näen Metropolian sellaisena. Ehkä tähän liittyy sitä sellaista omaa ajatusta siitä, että koko ajan ollaan kasvamassa ja menossa eteenpäin. Ja näen meidän polkumme hyvänä kaikella tavalla. Ja tänään kun tietysti puhutaan tästä laadunhallinnasta ja auditoinnista, niin kyllä minä näen, että silläkin saralla Metropolia on, sinä aikana kun olen Metropoliassa itse ollut, tehnyt jo isojakin askelia. Tai pieniä askelia, mutta niiden kautta sitten syntyy sellainen vähän isompikin askel eteenpäin. Ja sillä tiellä ollaan.

Puhuja 1 [00:03:16]: Joo. Eli kasvi, jossa on uusia juttuja kasvamassa. No mitäs, jos ajattelet, jos auditointi olisi jokin tällainen kasvinhoidollinen toimenpide, niin mitä sille kasville auditoinnissa sitten tehtäisiin?

Puhuja 2 [00:03:29]: Aaa, ihana tällainen ajatus. Oikeastaan näen, että tämä on paljoltikin sitä aikaa, kun lähdetään katsomaan, mitä se esimerkiksi se maaperä siellä on. Ja oikeastaan mehän olemme nyt keväässä, kun nauhoitamme tätä, eli tämä ajallisestikin menee hirveän hyvin tähän metaforaan. Eli kyllä minä näen, että siinä on osittain sellaista, että vähän hoidetaan ja vähän katsotaan, että se kasvi kasvaa oikeaan suuntaan. Poistetaan esimerkiksi, vaikka tomaateista poistetaan näitä varkaita, otetaan niitä turhia rönsyjä sieltä pois. Ja katsotaan, että ollaan menossa oikeaan suuntaan. Mutta sitten siinä on myös mielestäni sellainen maaperän möyhinnän paikka ja vähän ehkä lannoitetaan ja kylvetään uusiakin siemeniä sinne. Eli tämä aika kivasti kyllä johdattelee sinne suuntaan, että näen tämän auditoinnin sellaisena isona mahdollisuutena oppia ja taas kasvaa eteenpäin organisaatiossa.

Puhuja 1 [00:04:41]: Niin, eli tavallaan huomaisi, että sitä kasvia on hoidettu. Sieltä on erotettu sellaisia osia, jotka eivät ehkä enää seuraa mukana. Ja sitten maaperälle on annettu lisää hyvää kasvuvoimaa ja muuta. Sellainen aika kasvua auttava metafora meillä on tässä nyt sitten pohjalla. No hyvä. Jos sitten siirrymme ajattelemaan tätä Metropoliaa ja auditointeja. Meillä on historiaa auditoinneista takana, ja yleensä on usein hyödyllistä pohtia sitä, mistä on tähän tilanteeseen tultu. Ja minkälaisilla eväillä sitten ollaan tästä kasvamassa eteenpäin. Mitä voisit kertoa siitä, että mitä näet, minkälainen se auditointien polku, mikä meillä nyt on takana, niin minkälainen se on ollut? Sinun oma näkökulmasi ulottuu omaan Metropolia-historiaasi, mutta sinä tiedät myös sitä aikaisemmin, mitä siellä on tapahtunut. Olet perehtynyt myös niihin asioihin. Niin kerro vähän siitä polusta.

Puhuja 2 [00:05:48]: Joo. Eli nythän me olemme tällä hetkellä tämän meidän auditointikumppanimme eli Karvin kanssa tekemässä kolmatta kierrosta. Eli kolmas kerta, kun he tulevat meille auditoimaan. Ja Karvinkin malli on hieman muuttunut siinä vuosien varrella. Kun se on yhteistyötä, ja tavallaan sieltä tulee vähän niitä ohjenuoria tai sitä sellaista säännöstöä, miten sitä kasvia pitäisi hoitaa. Jos vielä vähän pidetään siitä kielikuvasta kiinni. Niin tietyllä tavalla me olemme kulkeneet sen meidän kumppanimme kanssa vuosien varrella. Ja toki siellä on ollut erilaisia painotuksia ja kuitenkin tämä sykli on kuusi vuotta, ja siinä ehtii myös paljon organisaatiossa tapahtua. Ja olemme aina vähän erilaisessa pisteessä; on eri strategia, on eri ihmisiä siellä toteuttamassa sitä auditointiin valmistautumista ja niitä käytännönjärjestelyjä. Ja sitten myös ehkä henkilöstöäkin on saattanut siinä matkan varrella vaihtua. Eli sinänsä ne ovat aina uniikkeja ja kertaluontoisia tilanteita.

Puhuja 1 [00:07:06]: Meillähän ajallisesti, jos 2022 on nyt, niin se aikaisempi oli 2016.

Puhuja 2 [00:07:12]: Siitäkin on jo se, todellakin kuutisen vuotta melkein tässä kohta vierähtänyt. Meillähän on Metropoliassa sitten tällainen sisäisten arviointien sykli, joka on huomattavasti paljon lyhyempi. On sovittu tällainen, että kahden vuoden välein arvioidaan sitä meidän toimintaamme. Ja sehän tulee, tämä tavallaan ikään kuin lakisääteinen velvoite ihan sieltä meidän ammattikorkeakoulun laista. Meidän täytyy arvioida omaa toimintaamme ja kehittää toimintamme laatua. Ja sitä kautta yritetään pitää tietysti sitä auditointia siinä läsnä, vähän lyhyemmässäkin syklissä. Mutta tämä on aina sitten vähän jännittävää, kun tulee se ulkoinen auditointi. Mikä on mielestäni kuitenkin hyvä muistaa, että se on aina juuri se kertatapahtuma, ja yksi otanta ja näyttö. Mutta se, mitä me käytännössä siitä voimme saada irti, niin sehän on meille valtava oppimiskokemus. Ja näkisin, että tätäkin tulevaa auditointia ajatellen haluaisin meitä kaikkia rohkaista näkemään näkemään sen sinä mahdollisuutena. Me voimme oivaltaa itsestämme jotain uutta, saada sitä palautetta niistä meidän hyvistä, toimivista käytänteistämme. Ja sitten myös saada oikeasti sellaista konkreettista hyvää palautetta siitä, miten ulkopuolinen taho, peilaten siihen mitä olemme kertoneet, että toimimme, antaa sitten meille tällaisia kehittämissuosituksia. Mutta matkahan on ollut tässä mielestäni sillä lailla kuitenkin jo pitkä tähänkin mennessä, että ihan näiden sisäisten auditointien osalta olemme paljon menneet eteenpäin. Minusta tuntuu, että sekin on ollut sellainen koeponnistelu, ja olemme sen edeltävän ulkoisen auditoinnin jälkeen niidenkin toteutustapaa tässä kehittäneet matkan varrella.

Puhuja 1 [00:09:08]: Joo. Siinä tosiaan on, se ulkoinen auditointihan on, niin kuin sanoit, se perustuu ammattikorkeakoululakiin. Ja meidän on osallistuttava tällaisiin. Ja sitten toinen, mikä sieltä laista tulee, niin niiden tulokset ovat julkisia. Eli se, mitä sieltä sitten, mitä me itse olemme arvioineet ja mitä se ryhmä meille sitten kertoo, se julkistetaan. Ja kaikista ammattikorkeakouluista näitä on sitten luettavissa siellä Karvin sivustolla. Mutta meillähän on tehty sellainen kiinnostava päätös, että näiden julkisten lakisääteisten auditointien välillä tapahtuvat sisäiset auditoinnit, ne eivät ole ihan erilaisia verrattuna näihin Karvin mallin mukaisiin. Kertoisitko vähän siitä, minkälaista se väleillä tapahtuva on. Ja mitä yhteistä tai mitä ehkä erilaista siinä sitten on? Ne kuitenkin muodostavat sellaisen tietyn helminauhan tässä meidän historiassa. Niin miten ne helmet näkyvät siellä eri tavalla kuin sitten nämä Karvin helmet? Jos näin voisi sanoa.

Puhuja 2 [00:10:21]: Tuo onkin hyvä, että nostit tämän asian esille, koska minä oikeastaan näen, että se sisäinen auditointi tukee vielä paljon enemmän sitä meidän omaa tapaamme tunnistaa niitä kehittämiskohteita ja tehdä sitä peiliin katsomista. Ja sitäkin positiivisessa hengessä, rakentavassa hengessä miettiä, että mitkä asiat toimivat, mihin seuraavaksi suunnata paukkuja. Eli siltä olin siinä on paljon enemmän mahdollisuuksia, miten niitä halutaan toteuttaa. Ja siinäkin on ollut meillä hieman varianssia. Meillä sen 2016 ulkoisen auditoinnin jälkeen tehtiin 2018 vähän tällainen, ensimmäisiä tällaisia sisäisiä arviointeja, minkä tuloksia olen itse nähnyt. En toki silloin vielä itse ollut Metropoliassa, mutta saimme tätä tällaista sisäisten arviointien systematiikkaa käynnistettyä. Ja itse aloitin Metropoliassa todellakin toiminta-arkkitehtina silloin 2020, ja heti ensimmäisenä tehtävänäni oli, että nyt tulee tehdä tämä itsearviointi. Ja siinä meillä oli ajatuksena koko ajan, että tässä nyt lähdetään katsomaan sitä, mitä tämä tuleva, tämän vuoden ulkoinen auditointi ja Karvin auditointimalli meiltä edellyttää. Vähän aloimme harjoittelemaan sen mukaista toimintatapaa ja otimme jo siinä vaiheessa käyttöömme tämän Karvin auditointikäsikirjan, jossa on hyvä pohja tällaiselle itsearvioinnille. Lähdimme sitä kautta toteuttamaan hyvin tällaisella helpolla tavalla. Eli tällainen itsearviointikysely, joka toteutettiin sähköisenä kyselynä. Sitä kautta sitten tutustumaan tähän Karvin malliin ja pääsemään siitä kiinni, että ensinnäkin, missä olemme nyt menossa, jos peilataan sen mallin mukaisesti. Ja sitten, että tultaisiin jo vähän tutuksi, minkälaisia kysymyksiä, mihin asioihin meidän tulisi tässä sitten fokusoitua jo sitä seuraavaa ulkoista auditointiakin ajatellen.

Puhuja 1 [00:12:30]: Joo. Se on ollu varmaan sellainen hyvä, kauaskantoinen päätös, että valitsimme tehdä sen tällä Karvin mallilla. Vaikka se oli sisäinen, niin silti me harjaannuimme sitten tietyllä tavalla niihin kysymyksiin. Ja osa sellaisista vaikeuksista, mitä sen mallin soveltamisessa ehkä korkeakouluilla sitten on, onkin jo selätetty siinä vaiheessa. Näkisitkö, että nyt… Sinunkaan perspektiivisi ei ole niin montaa vuotta, mutta pystyisitkö sinä erottamaan, tai haluaisitko nostaa jotain vaikutuksia, mitä me olisimme jo voineet havaita näiden menneiden… Eli nyt puhutaan, siellä 2016 kun oli se edellinen Karvin auditointi, sitten 2018 on ollut sisäinen auditointi, 2020 oli toinen sisäinen auditointi, joka perustui Karvin malliin, ja nyt 2022 meillä on tulossa uusi ulkoinen auditointi. Niin erottuuko mielestäsi joitain vaikutuksia toimintaan ja toiminnan kehittämiseen, jotka voisivat suoraan tavallaan johtaa siihen, että ne oivallukset ovat tulleet näissä auditoinneissa?

Puhuja 2 [00:13:46]: No sanoisin, että tämä on ollut sellaista… Niitä alkuaskelia toki on tätä ennenkin tehty, laadunhallintaa ja auditointeihin liittyviä asioita, mutta tälle meidän nykyiselle mallillemme tämä on ollut ikään kuin opettelun polku. Ja tätä olemme harjoitelleet tässä koko matkan ajan. Itse kuin aloitin silloin 2020, ja todellakin sitä ensimmäistä Karvin mallin mukaista itsearviointia tehtiin, niin kyllä siinäkin koko ajan korostui se ajatus siitä, että tässä harjoitellaan, ja harjoitellaan yhdessä. Ja uskon, että meillä on kuitenkin vielä paljon harjoiteltavaa. Ja siihenhän tämä meidän laadunhallinnan ydinkin pohjautuu. Meillä on tämä Demingin ympyrä, jatkuvan parantamisen ja kehittämisen sykli, eli tämä PDCA-sykli siellä pohjalla. Emmehän me senkään pohjalta ikinä koskaan ole valmiita varsinaisesti, vaan aina on jotain, mitä voidaan harjoitella. Ja olen itse aiemmassa työurassa ollut erilaisissa tällaisissa sisäisissä auditoinneissa mukana, niin jotenkin näen sellaista, että me olemme menossa sillä lailla, että saisimme vähän monipuolisempia tapoja tehdä, esimerkiksi näitä sisäisiä arviointeja. Että voisi jossain vaiheessa tulla jopa sen tyyppistä, jotain prosessiauditointia. Ja tällä tarkoitan nyt nimenomaan siinä, kun ollaan lanseeraamassa vaikka jotain uutta toimintaa tai toimintatapaa, niin siihen liittyen vaikka sitten tällaisella hyvin kevyellä arvioinnilla voidaan katsoa, kuinka se uusi toimintatapa on juurtunut sinne käytäntöön. Onko se kaikille selvää. Ja sitä kautta saada sitten hyvää sellaista tietoa siitä, mitä täytyisi vielä ehkä kehittää, tai onko siellä toimintatavoissa jotain sellaista, mikä ei nyt sitten kuitenkaan toimi, ja täytyy uudelleen arvioida sitä tilannetta. Sinänsä näkisin, että me olemme todella hyvällä polulla. Ja siinä mielessä olen tosi iloinen siitä matkasta, mitä olemme jo tässä vaiheessa yhdessä käyneet. Ja toivoisin, että tätä kautta me yhdessä opimme sitäkin, että tämä auditoiminen, oli se sitten sitä, että jokin ulkoinen taho meitä tulee arvioimaan tai sitten, että me itse arvioimme omaa toimintaamme, niin tämä on nyt nimenomaan sellainen asia, että meitä hyödyttää oppia tämä. Tämä palvelee meidän kaikkea toiminnan kehittämistä. Eli saataisiin tästä sellainen työkalu sinne toiminnan kehittämisen varastoon.

Puhuja 1 [00:16:34]: Tuo on kanssa mielenkiintoinen näkökulma. Monta kertaahan, tai tietysti nyt aina auditointien fokus on kohdistaa valoa sinne, mitä tehdään. Eli se auditointi on tavallaan menetelmä ja väline tuottaa tietoa jostakin. Sellaista pysäytyskuvaa ikään kuin voisi ajatella. Mutta meillä on ollut nyt sitä toistoa tässä, niin kuin tuossa kerrattiin näitä vuosia ja tapahtumia. Ja kun sanotaan, että harjoitus tekee mestarin, niin voisimmehan me pohtia sitä siitäkin näkökulmasta, että nyt kun olemme tehneet sitä auditointitoimintaa nimenomaan, niin onko siellä jotain, voisimmeko tavallaan joissain asioissa kehittyä paremmaksi itsemme arvioijaksi. Juuri sitä, että nyt se valokeila hetkeksi tässä keskustelussa siirtyisikin auditoinnin kohteesta siihen itse auditointitekemiseen. Voimmeko me tulla paremmiksi arvioitavana olijoiksi tai auditoitavana olijoiksi. Saatko kiinni tästä näkökulman vaihdoksesta?

Puhuja 2 [00:17:46]: Joo, kyllä. Siis mielestäni se oikeastaan kytkeytyy siihen hyvään laatukulttuuriin ja hyvään palautekulttuuriin. Että pystytään tavallaan tunnistamaan se palautteen merkitys. Ja sitten myös olemaan sillä lailla rehellisiä ja avoimia ottamaan sitä palautetta vastaan. Se ei kohdistu meihin henkilöinä. Tässähän ei yksittäisiä toimijoita arvioida, vaan tässä arvioidaan meidän organisaatiomme toimintatapoja. Eli sinänsä tämä on myös… Meillä kaikilla on tietysti… Saattaa heti tulla, että minua arvioidaan. Mutta että päästäisiin siitä irti, ja nähtäisiin ennemmin ne asiat asioina. Ja pystyttäisiin tunnistamaan sieltä, että nimenomaan tämä auttaa meitä tekemään sitä meidän työtämme paljon paremmin. Siitä näkisin, että olisi kyse pidemmässä juoksussa. Ja totta kai sekin vaatii harjoittelua. Se, että pystytään ottamaan sitä palautetta vastaan. Mutta tämä ihan yhtä lailla mielestäni siihen meidän kaikkeen palautekulttuuriin kytkeytyy. Meillähän on paljon meidän toiminnassamme sellaista, että saamme opiskelijoiltamme palautetta. Tai me annamme opiskelijoillemme ikään kuin arviointien kautta palautetta. Tai sitten kerrataan sitä, mitä olemme vaikka niiden palautteiden pohjalta tehneet. Eli annetaan vähän tällaista palautetta palautteista. Eli kyllä näen, että tässä ihan yhtä lailla harjoitellaan niitä tärkeitä taitoja, jotta meillä olisi sellainen kypsä tapa suhtautua siihen palautteen antamiseen ja palautteen saamiseen. Ja myös oikeasti siihen palautteen hyödyntämiseen. Sitä olen itse tässä paljon nyt näiden sisäisten arviointien kautta, että miten me sen hyödynnämme ja tunnistamme ne oikeat asiat, mihin pitäisi tarttua kullakin hetkellä. Ja sitten saamme niistä vielä tunnistettua ne juurisyyt, joita lähteä taklaamaan. Kyllä tämä on aikamoista harjoittelua monellakin tavalla.

Puhuja 1 [00:20:13]: Joo, ja tuo on hirveän iso asia, minkä nostat. Se laatukulttuuri ja sen osana palautekulttuuri. Tuo on tosi tärkeä. Kiva, että se tässä keskustelussa nyt näin selkeästi meillä tuli tähän keskiöön. Se on iso juttu. Se on sellainen teema, mitä me jatkossakin tulemme tässä podcast-sarjassa käsittelemään. Juuri tämä, miten suhtaudumme palautteeseen ja miten suhtaudumme auditoitavana olemiseen. Että miksi se jännittää, ja miten meidän täytyisi sitä meille sitten omaksi ottaa, sitä toimintaa. Haluaisitko ihan tiivistää jonkin sellaisen yhden viestin, mitä ajattelisit, nyt kun olemme tässä menossa kohti, olemme tekemässä juuri itsearviointia. Se on iso osa jo tätä auditointiprojektia. Ja se vierailu on tulossa siellä marraskuun lopussa. Niin haluaisitko ihan sellaisen ydinviestin, mitä haluaisit nyt lähettää Metropolian ihmisille?

Puhuja 2 [00:21:14]: Haluaisin oikeastaan tässä vaiheessa kaikille sanoa, että älkää pelätkö sitä auditointia. Se ei oikeastaan ole mitenkään pelottava asia. Me olemme hyvässä vaiheessa itsemme kanssa. Ja se, että olemme rehellisiä siitä, missä menemme, niin se on tärkeä taito, jotta pystymme oppimaan ja parantamaan sitä toimintaa. Auditointi on meille ihan valtava mahdollisuus. Opettajien näkökulmasta etenkin, puhutaan paljon juuri tästä reflektoinnista, niin tämä on myös se paikka, missä pystymme pysähtymään hetkeksi ja vähän reflektoimaan sitä meidän omaa toimintaamme. Me teemme sitä monissa eri sykleissä. Tietysti juuri yksittäisen opetusjakson toteutuksen osalta tai sitten vuosisuunnittelun osalta pysähdytään aina hetkeksi katsomaan, missä mennään ja mitä ollaan tekemässä. Mutta tämä on nyt nimenomaan se kuuden vuoden sykli siitä, että voimme katsoa, missä mennään, mitä olemme tehneet. Ja näen, että tämä on myös sillä lailla, että kun me olemme rohkeita ja rehellisiä siitä, missä olemme nyt, niin silloin meillä on paljon parempi pohja ponnistaa taas eteenpäin. Eli suhtaudutaan tähän oppimiskokemuksena ja mahdollisuutena nimenomaan oppia yhdessä. Näen, että se on se tärkein. Että teemme tätä yhdessä, me kaikki metropolialaiset; sekä meidän opiskelijamme, henkilöstö ja myös kaikki meidän sidosryhmämme. Eli tämä on sellainen yhteinen mahdollisuus oppia.

Puhuja 1 [00:22:59]: Kyllä. Se on hyvä tiivistys. Ja erityisesti nuo sanasi, kun sanoit, että ollaan rohkeita ja rehellisiä. Se oli oikeastaan sellainen, erityisesti minuun kolahti nyt tässä, kun ne ääneen lausuit. Näin me olemme nyt piirtäneet kaarta sieltä aiemmasta nykyhetkeen ja vähän kurkanneet sinne, että millä eväillä olemme sitten menossa eteenpäin. Ja tästä eteenpäin tämä podcast-sarja tulee keskittymään enemmän tämän auditointikierroksen erityispiirteisiin. Ja ensi jaksossa meillä on vieraana auditointiasiantuntija Mirella Nordblad Karvista. Ja Mirellan kanssa puhumme juuri tästä kehittävän arvioinnin periaatteesta. Puhumme myös siitä, miksi se auditointi jännittää, ja onko meidän tarpeen jännittää sitä. Katsotaan, mitä Mirella kertoo meille ehkä muistakin korkeakouluista. Hän on nähnyt erilaisia suhtautumistapoja erilaisissa korkeakouluissa, ja on kiva kuulla, mitä hän sitten kertoo. Näin olemme saaneet tämän podcast-sarjan käyntiin. Toivottavasti tästä on tullut paljon ajatuksia kuulijoille. Kiitos, Sofia, kun olit meidän ensimmäisenä vieraanamme.

Puhuja 2 [00:24:15]: Kiitos!

Puhuja 1 [00:24:16]: Ja kiitos jokaiselle, sinulle, joka siellä kuuntelet tätä. Seuraa myös tulevia jaksoja, ja laita palautetta Annalle ja Virvelle. Eli Anna.Zaikova@metropolia.fi tai Virve.Kentta@metropolia.fi. Jos haluat, että käsittelemme jotain erityistä aihetta, niin kerro. Tai jos haluaisit vaikka itse tulla jutustelemaan tänne meidän kanssamme auditoinnista, niin ilmianna sekin. Me kutsumme vieraita. Kiitos!

[äänite päättyy]