MetroPodia uudenlainen tapa julkaista 1: Käsis purkkiin! – Vinkkejä podcastin käsikirjoittamiseen

[äänite alkaa]

Puhuja 1 Mari Virtanen
Puhuja 2 Ilse Skog

Puhuja 1 [00:00:27]: Tänään olemme Metropolia -ammattikorkeakoulun digistudiossa vaihteeksi podcastien äärellä. Olemme puhumassa podcasteista osana korkeakoulujen julkaisutoimintaa. Täällä keskustelemassa tänään olemme minä, yliopettaja Mari Virtanen ja viestintäyksikön asiantuntija Ilse Skog. Tervetuloa.

Puhuja 2 [00:00:47]: Kiitos.

Puhuja 1 [00:00:48]: Me katsellaan podcastasiaa eri kulmista. Minä pääasiassa sisällöntuottajan roolissa, opettajaroolissa ja Ilse vahvasti, laajasti, viestintäasiantuntijuuden erilaisista rooleista katselee tätä. Tässä jaksossa me puhumme erityisesti podcastien käsikirjoittamisen vaiheista. Mitä kaikkea siihen liittyy ja mitä kannattaa ottaa huomioon? Muissa sarjan jaksoissa keskustellaan podcastien tuottamiseen ja julkaisemiseen liittyvistä aiheista. Kaikissa jaksoissa kuullaan käytännön kokemuksia ja jaetaan vinkkejä liittyen podcastien julkaisuprosessin eri vaiheisiin. Vähän niin, että käytännössä miten sinä voisit tällaisen podcastin tehdä ja miten sinun kannattaa lähtee liikkeelle. Meillä on Metropoliassa oma podcast -kanava nimeltään Metropodia, johon tämä sarja liittyy. Tämä on tarkoitettu juuri sinulle, joka haluaisit tehdä podcastin, mutta et oikein tiedä mistä lähtisit liikkeelle ja miten olisi hyvä edetä. Toki sarja on tarkoitettu kaikille korkeakouluissa julkaisujen parissa toimiville henkilöille ja aiheesta muuten vaan kiinnostuneille. Podcastithan ovat nyt nousussa ja niitä tehdään paljon. Tule ihmeessä kuulemaan miten pannaan podcast purkkiin.

Puhuja 1 [00:02:08]: Ilse, nyt ollaan podcastien äärellä. Kerrotko vähän itsestäsi ja intohimostasi podcasteja kohtaan? Mikä on tuonut sinut podcastien maailmaan ja näin syvälle tänne?

Puhuja 2 [00:02:20]: Tykkään kaikista uusista digijutuista. Tästä on jo, niin kuin nykyään sanotaan, että ajanjakso ennen koronaa, niin tämä oli paljon ennen koronaa, kun keksin että Metropoliaan pitää saada podcast-kanava. Enhän minä tiennyt mitään siitä. Korkeakouluissakaan ei ollut niitä, mutta minäpäs päätin kirjottaa blogin, kaksi blogia ja selvitin perusteellisesti mikä se podcast on. Siitä se sitten lähti käyntiin. 2019 oli ensimmäinen podcast, joka pantiin eetteriin. Meillä ei ollut vielä edes tätä Metropolian kanavaa ja 2020 se käynnistyi.

Puhuja 1 [00:02:58]: Ihan mahtavaa, uran uurtavaa työtä olette tehneet korkeakoulujen saralla. Me on oltu etulinjassa tässä. Ollaan tosi paljon julkaistu ja julkaisumäärät on koko ajan kasvamassa. Se, miten minä olen ajautunut tähän, niin minähän olen tällainen eri medioiden moniottelija. Eli asiantuntijajulkaisuja, kirjoitan paljon blogitekstejä, videokanavaa ylläpidän ja nyt viimeisimpänä tullut nämä podcastit, joka on ihan oma genrensä ja ehkä sellainen hyppy tuntemattomaan sieltä teksti-, videopuolelta tänne äänimaailmaan. Metropodia -kanava on tietysti Metropolialle iso juttu, ja me kannustamme henkilöstöä ja opettajia, opiskelijoitakin julkaisemaan näihin meidän kanaviin. Kerrotko Ilse vähän, että mikä ja kenelle tämä kanava on tarkoitettu ja miten julkaisuprosessiin itse kukin pääsee halutessaan mukaan?

Puhuja 2 [00:04:01]: Meillä on valtavasti sisältöä täällä Metropoliassa. Jaoteltiin Metropodia kolmen teeman alle; ”Tulevaisuutta luotaamassa”, jossa oli tarkoitettu enemmän, että se tulee julkaisutoimintaan tulevia podeja. ”Kestotilaus oppimiseen”, mikä kertoisi opettamiseen ja oppimiseen ja sitten vähän enemmän hömppäkanava ”Ammattikorkeakoulun arjessa”. Siellä voisi kertoa meidän tapahtumistamme ja muuta. Podcastin pariin pääsee tosi helposti ja meillähän on tuotettu näitä paljon. Ihmiset ovat, meillä Metropolialaiset, kiinnostuneita ja innostuneita tekemään näitä. Ei ole ollut sisällöstä pulaa. Näitä mitä on tehty julkaisutoimintaan, siellä on ollut ihan laidasta laitaan. Meillä on ”Pedagogin hetki”, missä kerrotaan, tämä on oppimiseen. Meillä on tehty rokotuksista asiantuntijapodcast ja on meillä myös opiskelijat tehneet. Meillä on opinnäytetyökin tehty podcastina. Hyvin laaja kirjonta ja helposti tähän prosessiin mukaan pääsee. Me on pidetty meidän julkaisuasiantuntijamme kanssa podcast-työpajoja, joissa on kerrottu käsikirjoittamisesta ja miten pääsee alkuun. Ihmiset on innostuneet ja ne on ottaneet päätoimittajaan, toimin myös Metropodian päätoimittajana, on kysyneet miten voi tehdä. Olen kertonut, että jos he haluavat julkaisupisteitä, niin täytyy olla käsikirjoitettu teksti ensin ja pitää toimittaa toimituskunnalle. Sitten vielä avustanut heitä. Meillä on hienot uudet digistudiot Myllypurossa ja Myyrmäessä. Täällä on helppo tehdä podcasteja. Olen auttanut heidät siinä vierihoitona mukaan, että on tullut podcasteja julkaistua.

Puhuja 1 [00:05:57]: Ihan mahtavasti otit samoja teemoja, mitä olin ajatellut etukäteen. Itse aina kun lähden miettimään julkaisuprosessia ja paneutuu kanavaan, mihin olen julkaisemassa, teen aina taustatyötä ja se on se ensimmäinen vaihe. Kun haluan julkaista jossain, teen taustatyötä ja näinhän sieltä nuo kolme teemaa, ”Ammattikorkeakoulun arjessa”, ”Kestotilaus oppimiseen” ja ”Tulevaisuutta luotaamassa” myös minun listalleni nousivat. Tämä on minulle hyvä työväline. Kuuntelen, minkälaisia juttuja siellä on aikaisemmin julkaistu ja minkälaisia juttuja minä haluaisin julkaista ja miten käsikirjoittaa. Saan sieltä teemottelua siihen, miten omaa hommaansa voi lähteä viemään eteenpäin. Sen teen aina ensin. Siinä vaiheessa, kun olen päättänyt, että haluan puhua tutkimus- ja kehittämismenetelmän perusteista, aina teen taustatyötä lähdekirjallisuuden muodossa. Olemme tuottamassa uutta tietoa, olemme tekemässä näyttöön perustuvaa terveydenhuoltoa tai aluevaikuttavuutta, niin minulle on tosi tärkeää aina se, että siellä on lähdekirjallisuutta taustalla, mihin meidän koko tekeminen täällä pohjautuu. Saan siitä tietysti uusia ajatuksia, että mistä haluan vieraiden tai kollegoiden tai muiden henkilöiden kanssa täällä puhua. Noi kaksi juttua teen ennen kuin alan miettiä ollenkaan käsikirjoitusasiaa. Vähän kerroitkin, sitten kun podcast päätös on tehty, että ”Minä haluan tällaisesta jutusta tehdä”, otetaan yhteyttä toimituskuntaan, joka vähän työntää käsikirjoituksen alkuvaiheessa eteenpäin, niin sanotko siitä muutaman sanan?

Puhuja 2 [00:07:49]: Toi on tosi hyvä, että se tulee toimituskunnalle ensin, koska jos tehdään julkaisukriteerit täyttäviä podcasteja, niin siinä täytyy olla tietyt asiat. Esimerkiksi esitellään itsensä, että ollaan Metropoliassa. Meillä on yksi podcast joskus muinoin tehty, joka meni hienosti ja oli tosi hieno, mutta kukaan ei kertonut ketä täällä puhuu. Siitä ei tullut julkaisupisteitä täyttävää podcastia. Pienet asiat. Sitä voi pitää itsestään selvänä asiana, että se unohtuu tässä kohdassa, että näinkin pitäisi toimia. Siinä mielessä toimituskunta tavallaan sparraa ja ottaa huomioon, jos on jotain siinä käsikirjoituksessa, että mitä voisi huomioida lisää tai tehdä toisella tavalla.

Puhuja 1 [00:08:44]: Toi on todella timanttista, toimituskuntatyö. Itse olen julkaissut paljon, olen kirjottanut tekstejä, mutta jotenkin tämähän on oma lajinsa, oma genrensä, jota pitää eri tavalla opetella. Tietysti meillä on aikaraja ja meillä on tietyt elementit mitä podcasteissa aina ne toistuvat. Esimerkiksi se, että tyypillisesti käsikirjoitetaan aloitus, sisältö ja lopetus ja sinne laitetaan nämä Ilsen mainitsemat esittäytymisasiat ja johdatukset osioon tai sarjaan mitä ollaan tekemässä. Tietyt palikat pitää aina olla. Sitten tullaan sisältöasiaan. Sisältöasia tietysti, sisällöntuottajan hommaa on pitkälle, että minkälaisia teemoja ja te olette tehnyt, Riikka Wallin ja sinä Ilse, olette tehnyt You Tube -videosarjaa podcast -sarjan luomiseen liittyen ja siellä on paljon hyviä pieniä nyansseja, että miten tätä kannattaisi tehdä. Siellä on tämä kolmen teeman ajatus kaikkeen. Olen juurtunut kolmen näkökulman ajatukseen kaikessa. Mietin aina sisältöä kolmesta kulmasta. Jos tänään puhutaan podcastin käsikirjoittamisesta, niin ne kolme teemaa voisi olla, ”Mitä teen ennen julkaisuhalua, ideapäätöstä”, ”Mitä teen käsikirjoittamisen aikana” ja ”M itä sen jälkeen tapahtuu, miten homma päätellään”?

Puhuja 2 [00:10:17]: On myös tärkeä se, että yhdessä jaksossa voi olla vaan yksi asia. Jos sinulla olisi vaikka kuinka monta juttua, niistä tehdään aina oma jakso. Ei voi rönsyillä.

Puhuja 1 [00:10:28]: Se on tärkeätä. Sehän on kuulijalle myös tärkeätä, että sieltä löytää sen ydinviestin ja mitä haluamme välittää. Me voidaan välittää tietoa tai yrittää muuttaa ajatuksia tai sitten me teemme pelkästään viihdettä, mitä ehkä vähän vähemmän korkeakoulusektorilla tehdään, mutta sitäkin voisi tehdä. Mietin aina ydinviestin tosi tarkkaan. Vaikka ”Käytännön vinkkejä podcastin käsikirjoittamiseen”. Tai joku muu. Ja otsikon, joku naseva otsikkohan pitäisi keksiä, että ihmiset kuuntelisivat. Voisiko olla esimerkiksi ”Podcast in a nutshell”, vaikkapa pähkinänkuoressa. ”Podcastin käsikirjoittamisen perusteet” ehkä vähän perinteinen, tai sitten joku ”Näillä vinkeillä podcast purkkiin”. Se on ehkä blogitekstimaailmasta minulle tuttua, mietin monesti ihan viimeiseen asti, että miten tämä kannattaa otsikoida, jotta ihmiset kuuntelisivat. Sisältöä, sitä kolmesta kulmasta ja luonnostelen, minä olen ”bullettikirjoittaja”. Luonnostelen aina, nykyään digitaalisiin tauluihin. Olen ollut post it- lappujen suurkuluttuja aina. Hahmottelen ydinviestien, teemasanojen, asiasanojen ympärille ja sehän sopii podcastiin hirveän hyvin, koska ei minun tarvitse kirjoittaa valmiita lauseita, vaan voin nostaa niitä ajatuksia mistä tässä jaksossa on kyse. Mitä kuulija voi odottaa, esittäytyminen, kolme näkökulmaa sisällöstä, sisällöllisen viestin tavoite. Olen kirjottanut itselleni kärjellään seisovan kolmion periaatteet, eli tärkein asia aina kärkeen, sen jälkeen perustelut, sen jälkeen lisätiedot. On ollut paljon opeteltavaa, kun on kirjoittanut asiantuntijatekstiä, että miten se homma, että tulokset ei tulekaan sinne loppuun vaan tulokset tulisi ikään kuin alkuun ja sen jälkeen vasta mentäisiin toisinpäin. Siinä toimituskunta on tosi monesti antanut viestiä ja neuvoa. Vinkkiä siitä, että kannattaa kääntää tämä ihan toisin päin. Ja niinhän olen tehnyt ja on tullut taas ihan…Tuosta sanoitkin, että aiherajaus on tosi tärkeätä, että puhutaan yhdestä aiheesta tänään ja seuraavassa sitten seuraavia asioita.

Puhuja 1 [00:13:05]: Se mitä mietin käsikirjoittamisessa vielä, mikä siinä tosi tärkeätä, podcastien kannalta on se, että siitä jäisi aito paikka ja hetki dialogille.

Puhuja 2 [00:13:18]: Kyllä, nimenomaan. Sanoit, että meillekin on korkeakoulumaailma tosi asiantuntijapainotteista, niin podcastissa sen ei tarvitse olla tylsää. Siinä saa olla huumoria, se saa olla viihdyttävä, vaikka asiat ovatkin asioita. Minkä olen oppinut, hymy kuuluu aina. Se kannattaa siinä olla, kun puhuu mukana. Nauraa saa ja olla iloinen.

Puhuja 1 [00:13:52]: Tämähän on erilaista tekemistä siinä, kun on ehkä totuttu olemaan tiukassa asiantuntijaroolissa, niin se, että voiko nauhalle nauraa, sitä pitää opetella. Tai se on minun kokemukseni, että vaikka olemme median moniottelijoita ja esiintymisen ammattilaisia, niin silti tällaiset tilanteet voi ihan hirveästi jännittää. Me olemme uuden äärellä tekemässä uudenlaista. Minä aina ajattelen kaikkea elämässä ja uuden oppimista myös siitä kulmasta, että aina kun tehdään ensimmäistä kertaa mitä tahansa, niin onhan se jännää ja haastavaa. Mutta se, että kokemus luo varmuutta ja sen takia, meillähän suositellaan tekemään sarjoja, että tehdään useampi jakso aina kerrallaan ja päästään kunnolla tekemisen meininkiin mukaan ja tulee tosi hyviä sarjoja.

Puhuja 2 [00:14:50]: Podcasthan on siinä mielessä tosi hyvä verrattuna, vaikka johonkin tiedotteeseen tai muuhun, niin tässä on todella pitkä häntä. Podcasteja kuunnellaan aina. Niitä ensimmäisiäkin kuunnellaan aina. Siinä on jatkuvuus, se ei lopu siihen, kun olet tehnyt sen podcastin ja sitä joku porukka kuuntelis ja sitten sitä ei enää kukaan muka kuuntele. Näin se ei ole. Se saa aina uusia kuulijoita ja kuuntelumääriä.

Puhuja 1 [00:15:21]: Nyt me on nostettu muutamia asioita esiin siitä, että miten pääsee julkaisuprosessiin mukaan, miten pääsee käsikirjoittamisessa liikkeelle, miten kolmella kulmalla katsomalla saa sitä sisältöä haltuun, niin mitä Ilse sanot, tuntuuko siltä, että näillä ajatuksilla lähtisi käsikirjoitus syntymään?

Puhuja 2 [00:15:43]: Kyllä minun mielestäni ehdottomasti. Meillähän on Metropoliassa julkaisuasiantuntija tehnyt podcastpohjan, käsikirjoituspohjan, mikä helpottaa tosi paljon. Siinä on tehty aloitukset ja lopetukset ja mitä on sinun ydinviestisi. Siinä on tehty kolme kohtaa, että ymmärtää tehdä kolmen teeman mukaan. Siinä on aloitus, siihen kun kirjoittaa että ”Minä Mari Virtanen, minä Ilse Skog…”, niin ei varmasti unohdu. Ja kun kirjoittaa loppuun, lopetukseen, että ”Muista kiittää kuuntelijoita”, niin sekään ei, jos on jännittynyt, unohdu siinä tilanteessa.

Puhuja 1 [00:16:27]: Se on myös pikku vinkki. Se tuntuu ihan itsestään selvältä, mutta kun on jännää, niin voi jäädä. Ja se on kyllä, se paperi ja lomakepohja, on ollut tosi laajasti meillä käytössä ja siitä on koettu olevan hyötyä. Kiitos Ilse, että tulit minun kanssani puhumaan podcasteista podcasteihin. Kiitos sinulle siellä linjalla, että kuuntelet. Tänään me ollaan puhuttu teemalla ”Käsis purkkiin”. Seuraavassa jaksossa edetään ”Käsiksestä eetteriin”, eli miten käsikirjoituksen perusteella syntyy kuunneltava lopputuote. Siinähän on paljon teknistä tuottamiseen liittyvää asiaa. Pysy kuulolla niin podcasteillaan.

Puhuja 2 [00:17:16]: Kiitos kaikille ja kiitos Mari.

[äänite päättyy]