Auditointipäiväkirja 3: Hallitseeko Metropoliassa opettaja laatua vai laatu opettajaa?

[äänite alkaa]
Puhuja 1 Virve Kentta
Puhuja 2 Heidi Stenberg
Puhuja 1 [00:00:26]: Tämä on Metropolian auditointipäiväkirja. Metropolia valmistautuu ulkoiseen auditointiin, ja tässä podcastissa ihmettelemme näitä auditointijuttuja rennolla ja uteliaalla otteella. Minä olen Virve Kentta, Metropolian toiminta-arkkitehti, ja tänään minulla on vieraana Heidi Stenberg. Sinä olet lehtori ja projektipäällikkö terveyden edistämisen tiimissä Metropoliassa. Tervetuloa!

Puhuja 2 [00:00:52]: Kiitos kutsusta.

Puhuja 1 [00:00:54]: Juttelemme tänään kanssasi siitä, miten laadunhallinta näyttäytyy yksittäisen metropolialaisen näkökulmasta. Ja sinulla on pitkä historia Metropoliassa, olet tehnyt monenlaisia työtehtäviä täällä. Niin kerro ensin alkuun vähän siitä, miten tulit Metropoliaan ja mitä kaikkea olet ehtinyt tekemään.

Puhuja 2 [00:01:16]: Tulin kymmenen vuotta sitten. Itse asiassa helmikuussa tuli nyt tasan kymmenen vuotta. Helsingin Sanomien ilmoituksen kautta haettiin ensihoitoon ja bioanalytiikkaan koulutuspäällikköä. Ja siinä tehtävässä ehdin olla sellaisen vajaat kaksi vuotta. Sitten meillä tuli organisaatiouudistus, ja etenin sitten terveyspalvelut-yksikön tutkintopäällikön tehtäviin. Ja sen jälkeen sitten tulikin tällainen pisin rupeama Metropoliassa, viisi ja puoli vuotta toimin projektinjohtajana, käynnistin tällaista maahanmuuton vastuukorkeakoulutoimintaa, SIMHE-toimintaa. Ja nyt sitten viime syksystä olen toiminut uuden projektin projektipäällikkönä DALLATEN-hankkeessa. Ja sen lisäksi olen päässyt nyt sitten ensimmäistä kertaa kokeilemaan myös siipiäni opettajan tehtävissä. Eli opetan ammattikorkeakouluopiskelijoille sote-alalla johtamista ja yrittäjyyttä. Ja sitten nyt myös ylemmässä ammattikorkeakoulussa ensi syksynä.

Puhuja 1 [00:02:21]: Eli olet oikeastaan ollut ammattikorkeakoulun molemmissa näissä ydintehtävissä. Olet tehnyt TKI:tä ja olet tehnyt koulutuspuolen tehtäviä ja sitten vielä amk- ja yamk-tutkintoa. Sinulla on tosi laaja skaala näihin laadunhallinnankin asioihin. Miten se laatu ja laadunhallintaa tulee sinun arkisessa työssäsi esille, jos voit eri työtehtävien kautta sitä peilata? Minkälaisia asioita siellä on noussut, joita katsot, että nyt me olemme laadun ja laadunhallinnan kanssa tekemisissä?

Puhuja 2 [00:02:54]: No minun täytyy ehkä palata siihen, kun tulin Metropoliaan. Silloinhan aina tutustut, kun haet uuteen organisaatioon töihin, että millainen organisaatio on kyseessä. Metropoliassa sitten tykästyin Metropolian arvoihin, ja siellähän yksi arvoista on korkea laatu. Ja se on ehkä ollut sellainen, mitä tietenkin eri työtehtävissä, kun olet ollut esimiestehtävissä tai sitten ylipäätään asiantuntijatehtävissä, niin sinähän aina sen työtehtävän kautta mietit toisaalta, miten myös ne arvot näyttäytyvät siinä työtehtävässäsi. Ja ennen kaikkea nyt, että mitä se korkea laatu tarkoittaa milloinkin siinä tehtävässä, mitä teen. Se on ehkä sellainen tosi tärkeä asia, se henkilökohtainen aspekti tähän laatuun. Toinen on sitten tietysti se, että kun itsekin on ollut päällikkötehtävissä ja esimiestehtävissä, niin silloin sitä tietysti tarkastelee myös sen rakenteen ja erilaisten toimintajärjestelmien kautta hiukan laajemmin.

Puhuja 1 [00:04:01]: Se laatu on käsitteenä joskus vähän sellainen vaikeasti hahmotettava. Puhutaan laadusta ja sitten puhutaan laadunhallinnasta. Ja sitten voidaan puhua jopa laatujärjestelmästä, niin kuin sinäkin näitä käsitteitä mainitsit. Ja joskus ne ovat vähän sellaisia, aika abstraktilla tasolla, sieltä arkisen työn näkökulmasta. Meillä ei ole laatua, jonka me ottaisimme pöytälaatikosta, tai jostain avaisimme tiedoston, että tässä meillä on se laatu ja nyt se laitetaan tähän työhön. Että nyt me hallitsemme sitä, tai että käynnistäisimme jonkin järjestelmän, että nyt laatujärjestelmä käynnistyy. Miten tässä kohtaa, miten se konkretisoituu siellä arkisen työn tekemisen tasolla? Minkälaisia menettelyitä olet käyttänyt ja olet törmännyt tässä meidän talossamme? Ihan arkipäivän tekemisen tasolla.

Puhuja 2 [00:05:04]: No voisin avata vaikka, jos palaan taas sinne alkuun. Eli kun toimin koulutus- ja tutkintopäällikön tehtävissä, jossa sitten tietyllä tavalla se koulutuksen suunnittelu, toteutus, järjestäminen on keskiössä ollut. Silloin esimerkiksi toteutimme – meillä oli tulossa uusi Oppijan polku -opetussuunnitelma – niin teimme ristiinarviointeja eri tutkinto- ja koulutusohjelmien kautta, riippuen vähän, millä nimellä niitä silloin kutsuttiin siinä organisaatiossa. Ja samanaikaisesti itseasiassa kehitimme Peppi-järjestelmää, joka myös selkeästi toi järjestelmätasolla mielestäni sellaista jäntevyyttä ja laatua siihen koulutuskokonaisuuden hallintaan. No sitten tietyllä tavalla, jos ajattelee… Taas hyppään siihen SIMHE maahanmuuton vastuukorkeakoulutoimintaan, joka on tällaista TKI-toimintaa, eli tutkimus-, kehittämis-, innovaatiotoimintaa. Jos me aloitimme ihan nollasta, ei ollut mitään muuta kuin perusrahoitus siihen. Ei ollut mitään valmiita järjestelmiä, mittareita. Tavoitteetkin olivat todella ylimalkaiset. Ja meidän tehtävämme oli nimenomaan Metropoliassa luoda ensimmäisen vuoden aikana sellainen ammattikorkeakoulumalli. Ja Jyväskylän yliopistossa sitten taas yliopistomalli. Niin siinä sitten taas lähdettiin luomaan yhdessä – siellä oli laaja verkosto, minkä kanssa lähdimme sitä laatuakin miettimään – ja sinne niitä seurantajärjestelmiä ja mittareita rakentamaan. Ja siinä oikeastaan minulle itselleni tuli sitten, kun tiimimme kasvoi vuosien saatossa, niin tämä Metropolian käyttämä PDCA-malli, eli Plan, Do, Check, Act -malli. Se mielestäni erityisen hyvin sitten toteutui ja soveltui siinä, koska sehän oli jatkuvaa kehittämistä, suunnittelemista, arviointia. Ja meillä oli sellaiset kehittämispäivät 3-4 kertaa vuodessa. Vaikka sitä tehtiin päivittäin, mutta sitten aina myös mietittiin erilaisia, tarvitaanko joitain uusia mittareita tai jotain muuta siihen. Ja tämä tietysti, tämä PDCA-malli, on siirtynyt myös tähän nykyiseen tehtävääni, projektipäällikön tehtävään hyvinkin konkreettisesti. Ja nämä kehittämispäivät ovat meillä tässäkin käytössä. Toki se näkyy se malli muissakin tehtävissä, en sitä sano, mutta mielestäni erityisen hyvin se soveltui tuohon projektinjohtamiseen. Ja ehkä vielä lisäisin sitten siihen, että nyt kun päästiin tähän TKI-toimintaan, niin siinäkin minulla on ollut tietyllä tavalla ilo olla mukana siinä kehitystyössä, kun meillä on tämä raportointi. Ja esimerkiksi Halli-järjestelmä tuli käyttöön. Kun aikaisemmin kerroin siitä Peppi-järjestelmästä siellä koulutuksen toteutuksessa, niin TKI-toiminnassa taas sitten tämä Halli vastaavasti on tuonut sellaista jäntevyyttä tähän TKI-toimintaan. Helpottanut projektipäällikön tehtävää. Ja myös ehkä ohjaa projektipäällikköä siihen laadunhallintaan tietyllä tavalla. Se on ollut hyvä tuki. Toinen ehkä sellainen, näihin molempiin tehtäviin liittyen, on myös se, että myös sitä osaamista – koska laatuhan on tietenkin henkilökohtaista myös asennetta – mutta myös se on paljon sitä osaamista. Niin meillä on tullut projektipäälliköille tällainen koulutusmalli, joka tietyllä tavalla myös tukee sitä laadukasta projektipäällikön tehtävän hoitamista.

Puhuja 1 [00:08:54]: Joo. Käytät paljon sellaista sanaa kuin jäntevöittäminen, tai sanoitko, että jäntevämpää tekemistä, jämäkämpää tekemistä. Se nousee puheessasi tässä esille. Ja mainitsit, että se Peppi tuo sitä jäntevyyttä ja Halli tuo TKI-toimintaan sitä jäntevyyttä. Voisitko siinä vielä tarkemmin kuvailla, että mitä se on, mitä kutsut sanalla jäntevyys? Jos ei sitä Peppiä tai Hallia olisi ja se jäntevyys puuttuisi, niin miten se tilanne silloin olisi erilainen, kun ajattelet, että nyt kun se on? Eli mitä tavallaan se laadun tuki mielestäsi on, mitä nämä järjestelmät ja se jäntevyys sinulle tarkoittaa ja tuo siihen työhön?

Puhuja 2 [00:09:41]: Laadussa tietyllä tavalla näen, että siinä on myös tällainen, yhdenmukaistetaan tiettyjä tärkeitä prosesseja, käytänteitä. Ja jos me tarkastelemme teoriatasolla laadun johtamisen näkökulmasta, niin sitä voitaisiin tietyllä tavalla ehkä kuvata sellaisten portaiden kautta. Jos alin taso on, että tietyllä tavalla sellaista laatutyötä ei tehdä laisinkaan ja seuraavassa vaiheessa sitä voitaisiin vaikka kuvata tällaisena pisteittäisenä, sattumanvaraisena. Tehtäisiin kyselyjä. Huomataan, että jossain yksikössä meneekin aika hyvin, niin laitetaan kysely, että miten he siellä toimivat. Ja sitten taas toisaalta voidaan ajatella niin, että on tiettyjä laatuprojekteja. Havaitaan, että nyt on jokin projekti… Tai tarvitaan tällaista parempaa laatua, niin laitetaanpas projekti pystyyn. Mutta sitten se ylin taso, kun se on tietyllä tavalla sellainen systemaattinen, jokainen henkilö organisaatiossa tavalla tai toisella, se on siellä arjen tasolla se laatu, tekemisen toimintana. Niin minä näen, että tällaisten järjestelmien – niin kuin puhuinkin aikaisemmin, että nämä rakenteet ja toimintajärjestelmät ovat aika keskeisiä tässä laadussa – niin nämä toimintajärjestelmät sitä kautta tuovat sen siihen arkeen läsnäolevaksi, kun joudut niiden järjestelmien kautta tietyllä tavalla toimimaan, raportoimaan.

Puhuja 1 [00:11:13]: Joo. Eli se systemaattisuus on tavallaan sitä jämäköitymistä, mitä sinä haet. Ja se tuo sen siihen. Koetko sinä, kun joskushan keskustellaan siitäkin, että jos menee kovin systemaattiseksi, niin se toiminta voisi jopa jäykistyä. Tai jotenkin sellainen luovuus ja mahdollisuus toimia tilanteen mukaan saattaisi kärsiä. Ja sitten toisessa päässä on juuri tämä systemaattisuuden tuoma tavallaan sellainen ennakoitavuus ja varmuus, että näin tämä menee. Niin mitä ajattelet näiden sellaisesta, että missä menee sellainen sopiva kultainen keskitie korkeakoulumaailmassa? Meillä on kuitenkin monenlaisia tilanteita, joudumme sopeutumaan erilaisiin juttuihin. Ja meidän ikään kuin se perusprosessi ei ole sellainen kuin jossain vaikka kappaletavarateollisuudessa; se menee samanlaisena aina, ja sen pitääkin mennä. Mutta me emme ehkä ole sellainen. Miten ajattelisit tästä; jäykistääkö se, ja sitten toisaalta, missä kohtaa se on sitten sillä sopivalla tasolla? Oletko kokenut, että siinä voisi olla sellaista vaaraa, että [?? 00:12:22] jäykkyyttä.

Puhuja 2 [00:12:26]: Joo, tuo on tosi hyvä kysymys, minkä kysyt, koska se on juuri se, mikä on se tasapaino siinä. Tietyllä tavalla prosesseilla, järjestelmillä tuetaan sitä arjen hallintaa ja tuetaan sitä mahdollisuutta tehdä laadukasta työtä, versus että siitä tulee liian byrokraattista. Sinulla menee aikaa siihen, että raportoit miljoonaan eri järjestelmään, ja sen jälkeen ei olekaan aikaa ehkä siihen luovuuteen ja innovatiivisuuteen. Tällä hetkellä kyllä koen ehdottomasti, että nämä, mitä on tehty, ovat tuoneet siihen arkeen sitä hallintaa, ja sellaiseen ylimääräiseen säätöön ja sähellykseen menee koko ajan vähemmän aikaa. Enkä kyllä todellakaan ehkä nyt näe sellaista riskiä, että olisimme siinä rajamaillakaan, että olisi liian paljon tällaista raportointivelvoitetta kuitenkaan. Enemmän ehkä näen juuri sen sitä kautta, että on tosi tärkeää… Ja strategiahan on tietenkin se, mikä määrittää sitten myös sen, mitä mitataan ja mihin niitä seurantajärjestelmiäkin rakennetaan, niin se ohjaa. Ja siinä yhteydessä onkin tärkeää se punnitseminen tehdä, että se luovuus sitten on vielä mahdollista sen kaiken seurannan ja raportoinnin ohessa.

Puhuja 1 [00:13:57]: Joo. Eli voisi ajatella niin, että se järjestelmä auttaa sinua niin, että voit kohdentaa sen oikean energian sinne luovuuteen, eikä sinun tarvitse tavallaan siitä, jossakin määrin ”välttämättömästä”, byrokratiasta huolehtia. Se voisi ehkä olla sen laatujärjestelmänkin sellainen tietynlainen tavoite ja määritelmä. Jos ajattelet sitten, tuossa jo mainitsitkin mittareista ja siitä, kun te vaikka sitä SIMHE-palvelua kehititte, niin te jouduitte miettimään, miten arvioidaan ja mitataan, mistä tiedetään, että ollaan menossa oikeaan suuntaan. Olisiko sinulla siihen jotain sellaista, miten olet mittaamista ajatellut näissä, tai arviointia?

Puhuja 2 [00:14:47]: Joo, siis totta kai. Ja tietenkin on monenlaisia mittareita, mitä pitää – jos ajattelen nimenomaan nyt ehkä, kun viittasit siihen SIMHE-työhön tai projekteihin yleensä – niin on sitten erilaisia hankesuunnitelmaan liittyviä seurantamittareita. Seurataan, miten niihin tavoitteisiin päästään. Yksi ehkä sellainen keskeinen asia tässä laadussahan on myös tuloksellisuus. Ja mielestäni on myös hirveän tärkeä huomio, että se laatuhan kyllä tuo sen lisäksi, että on laadukasta työtä, niin sitä tulosta. Ja sen takia on hirveän oleellista, että myös mietitään, millä sitä tulosta sitten mitataan. Joo, tavoitteet, tulokset, ne aina sitten määrittyvät sen pohjalta, mitkä ovat esimerkiksi projektissa juuri ne. Ja sitten tietenkin opintojaksoilla meillä on määritelty omat tavoitteet ja niitä mitataan. On AVOP:it, joita myös kansallisella tasolla mitataan. Näitä on eri tehtäviin liittyen vähän erilaisia.

Puhuja 1 [00:15:53]: Joo, hyvä. Olet soveltanut aika paljon erilaisissa tehtävissä erilaisia laadunhallinnan menettelyjä. Olet joutunut aika monesta näkökulmasta miettimään sitä, mitä se on se laadunhallinta juuri tässä työtehtävässä, ja tällaisen, vaikka hankkeen asiakaskunnan tai opiskelijoiden kontekstissa. Niin sinulla on aika monipuolinen ajattelu siitä varmaan. Onko sinulla itselläsi noussut sieltä joitain sellaisia mielialueita tai mieliaiheita? Joitain sellaisia laadunhallinnan puolia, jotka inspiroivat sinua erityisesti. Tykkäätkö kovasti jostain alueesta, onko sinulla tullut joitain oivalluksia? Erityisesti sellaisia innostavia oivalluksia jostain alueesta.

Puhuja 2 [00:16:34]: No ehkä tähän voisin miettiä tällaisen oivalluksen, kun meillähän on myös yksi arvo tämä yhteisöllisyys. Ja nyt unohdin mainita tuossa alussa, että nythän minä olen myös asiakkuusvastaavana ollut tässä pienimuotoisesti. Ja ehkä siinä roolissani varsinkin myös mietin, että miten minä toimin siinä roolissani suhteessa tähän kumppaniin. Pystyn sen oman tekemiseni määrittämään aika hyvin, mutta se asiakkaan kokemushan sitten tulee koko organisaatiosta. Ja ehkä se oivallus juurikin, että henkilökohtaisella tasolla minä pystyn laatua tekemään tiettyyn pisteeseen asti. Mutta kun me olemme kuitenkin Metropolia, iso organisaatio, ja juuri ehkä tässä asiakkuusvastaavan roolissa tehtäväni on esittää koko Metropolia, Metropolia-hattu päässä. Sillä on hirveän suuri merkitys, miten me jokainen täällä Metropoliassa ymmärrämme sen laadun, ja miten se näyttäytyy meidän tekemisessämme. Ja tässä myös itseasiassa ovat sitten opiskelijat hirveän tärkeässä roolissa, koska opiskelijat ovat myös meidän käyntikorttina, tuolla kaikilla harjoittelukentillä. Ja tämä on ehkä sellainen tärkeä asia. Minä toivon, että me myös panostamme siihen, että jos meillä on korkea laatu arvona, niin miten meidän opiskelijamme ymmärtävät sen omassa tekemisessään ja miten he sisäistävät sen arvon.

Puhuja 1 [00:18:18]: Olisiko sinulla jokin yksi sellainen vinkki tai neuvo, jonka haluaisit tässä vielä lopuksi juuri tähän Metropolia-kokemukseen ja sen laadun synnyttämiseen meidän talossamme laittaa tarjolle?

Puhuja 2 [00:18:37]: No ehkä kaikessa itse koen, että esimerkillä johtaminen on tosi tärkeää. On se sitten projektitiimi tai on se opiskelijoihin päin toiminta. Se on varmaan se. Ei tässä paljon muuta voi ehkä vinkkinä antaa.

Puhuja 1 [00:18:58]: Ja laatu tavallaan rakentuu koko ajan, jokaisen kohtaamisen yhteydessä.

Puhuja 2 [00:19:02]: Kyllä.

Puhuja 1 [00:19:04]: Joo. Kiitos. Tosi mielenkiintoisia ajatuksia. Jotenkin ehkä tiivistäisin juuri tähän viimeisimpään, mitä sanoit. Että se laatu rakentuu jokaisessa kohtaamisessa opiskelijoiden kanssa. Ja opiskelijat, kun he menevät harjoitteluihin, opinnäytteitä tekemään, siellä. Ja toinen ehkä sellainen, mikä minulle jäi mieleen ajatuksistasi, oli se järjestelmien rooli työn keventämisessä. Että sinun työsi on helpompaa, kun sinulla on tavallaan jokin pohja, ja sinun ei tarvitse pohtia aina joka kerta erikseen, miten minä tämän teen tällä kertaa. Kun se järjestelmä antaa sinulle niitä sellaisia suuntaviittoja. Ja sitten saat käyttää kaiken luovuutesi sellaisiin oikeasti kiinnostaviin asioihin.

Puhuja 2 [00:19:50]: Hyvin kyllä tulkitsit minua. Kiitos.

Puhuja 1 [00:19:54]: Kiitos, Heidi. Kiitos, kun tulit tänne vieraaksi, ja kuulimme, mitä sinulle henkilökohtaisesti, sinun työssäsi, laadunhallinta merkitsee. Ja seuraavassa jaksossa sukellamme sitten sinne itsearviointiraportin tuottamiseen ja niihin huomioihin, joita siellä on syntynyt. Vieraaksi tulee auditoinnin ensimmäisen arviointialueen raportin kirjoittajia. Eli käsitellään sitä korkeakouluosaamista, luova korkeakoulu -aluetta, ja pohditaan vähän, miltä se itsearvioinnin tuottaminen on tuntunut ja mitä ehkä on opittu Metropoliasta sen aikana. Ja kiitos kuulijalle, oli ihanaa, että olit kuulolla! Tule jatkossakin kuuntelemaan. Laita palautetta ja aihe- ja vierailijatoiveita Annalle ja Virvelle. Kiitoksia, ensi kertaan!

[äänite päättyy]