Dallataan yhdessä 4: Seniorina palveluja kehittämässä

Arto Tiihonen: Tervetuloa kuuntelemaan kanssamme Metropolian Dallataan yhdessä -podcastsarjaa. Ja sarjan neljättä ja viimeistä jaksoa Seniorina palveluja kehittämässä. Tässä jaksossa keskustelemme hankkeessa kehitetystä vaikuttajaryhmätoiminnasta. Minun nimeni on Arto Tiihonen. Toimin Dallaten Asiakaslähtöisempää liiketoimintaa ikääntyneiden liikunta- ja hyvinvointipalveluihin -hankkeen asiantuntijana. Osaamiseni liittyy erityisesti senioreiden liikunta- ja hyvinvointikäyttäytymiseen. Hannele Hokkanen…

Hannele Hokkanen: Hei.

Arto Tiihonen: …on toinen asiantuntijamme. Ja Hannele on erityisesti vanhustyön ja vanhuspalveluiden osaaja. Minä olen Laureasta ja Hannele Metropoliasta. Ja hankkeessa on mukana myös Haaga-Helia ammattikorkeakoulu. Muodostamme yhdessä kolmen AMK:n liittouman. Tässä podcastissa mukana on myös Irma Marttila.

Irma Marttila: Hei.

Arto Tiihonen: Ja Irma tulee hankkeessa kootusta senioreiden vaikuttajaryhmästä. Sekä Hanna-Riitta Niku.

Hanna-Riitta Niku: Moikka.

Arto Tiihonen: Hanna-Riitta on tekemässä geronomiopintoihin liittyvää opinnäytetyötään yhdessä Päivi Lindqvistin kanssa. Sen aiheena on juuri tämä senioreiden vaikuttajaryhmätoiminta. Aloitamme ensin puhumalla Hanneleen kanssa siitä, miksi tämä vaikuttajaryhmä toiminta on tärkeää ja mitä odotimme vaikuttajaryhmätyöskentelyltä. Sen jälkeen otamme mukaan Irman ja Hanna-Riitan. Kuulemme siis vaikuttajaryhmäläisen omia kokemuksia tästä vaikuttajaryhmätoiminnasta ja saamme tietää Hanna-Riitalta, mitä opinnäytetyöntekijät oppivat tästä vaikuttajaryhmätyöstä. Lopuksi vedämme Hanneleen kanssa yhteen keskustelumme päätuloksia eli kertaamme vaikuttajaryhmätoimintaan liitettyjä odotuksia, kokemuksia ja jonkin verran myös tuloksia vaikuttajaryhmätyöskentelystä. Pohdimme myös sitä, mitä vaikuttajaryhmätoiminnalla on annettavaa liikunta- ja hyvinvointiyrittäjille ja ehkä muillekin yksityisille palveluille ja niiden kehittämiselle. No niin, kertoisitko Hannele aluksi, minkälaisia ajatuksia ja odotuksia vaikuttajaryhmätoiminnasta meillä oli hankkeen alkuvaiheessa? Ja myös sen, mistä tämä idea alun perin syntyi?

Hannele Hokkanen: No ajatus tästä vaikuttajaryhmän muodostamisesta syntyi meillä heti siellä jo hankkeen alkuvaiheessa, kun me pohdimme sitä, että millä konkreettisilla keinoilla me voisimme saada näitä senioreiden näkemyksiä ja kokemuksia mukaan palvelujen kehittämiseen. Idea itse asiassa syntyi, kun annoimme monialaiselle opiskelijatiimille innovaatioprojektiopinnoissaan haasteen etsiä ratkaisuja siihen, että miten senioreiden ääni saataisiin kuuluviin palveluiden kehittämisessä. Idea oli meidän mielestämme hyvä ja päätimme jatkojalostaa sitä niin, että työskentely vaikuttajaryhmän kanssa voitaisiin tarjota yritykselle asiakaslähtöisen kehittämisprosessin tueksi hankkeen aikana. Vaikuttajaryhmästä puhuttiinkin jo podcastsarjamme ensimmäisessä osassa, jossa vaikuttajaryhmä tuli esiin enemmänkin yrittäjien näkökulmasta.

Arto Tiihonen: Millä tavoin tässä Dallaten-hankkeessa koottiin tämä eläkeläisten vaikuttajaryhmä?

Hannele Hokkanen: No, me saimme mukaan yli 65-vuotiaita senioreita täältä Myllypuron alueen verkostoista, järjestöistä, yhdistyksistä ja hanketoimijoiden erilaisten kontaktien kautta. Ja me saimme mukaan kaksitoista seniorivaikuttajaryhmäläistä. Ja järjestimme yrittäjille ja näille vaikuttajaryhmäläisille kolme yhteistä vaikuttajaryhmäpäivää tai iltapäivää ehkä tarkemminkin. Ensimmäisen vaikuttajaryhmäpäivän aikana seniorit, yrittäjät ja hanketoimijat, me tutustuimme toisiimme. Ja luotiin yhteinen ymmärrys siitä, mitä se vaikuttajaryhmätoiminta voisi jatkossa olla. Päivän aikana tuotettiin myös tietoa senioreiden arvostuksista ja odotuksista liikunta- ja hyvinvointipalveluja kohtaan. Toisena vaikuttajailtapäivänä me järjestimme kohtaamistorin, jossa pyrittiin lisäämään yritysten asiakasymmärrystä senioriasiakasryhmästä muun muassa empatiakartta-ajattelua hyödyntäen. Ja kolmannen vaikuttajaryhmäpäivän aikana yhteistyötä jatkettiin siten, että me järjestimme yrityskohtaisen kohtaamistoritapahtuman. Ja kaikissa näissä työpajatapaamisissa vaikuttajaryhmäläiset saattoivat tuoda esiin näkemyksiään tuotteista ja palveluista suoraan yrityksille. Sen lisäksi osaksi vaikuttajaryhmäläisistä osallistui myös yritysten itsensä järjestämiin tapaamisiin ja mahdollisesti myös palveluiden testaamiseen. Tässä prosessissa me käytimme palvelumuotoilun menetelmiä tukena.

Arto Tiihonen: Joo, hienoa. Tässä nyt saatiin tällainen kuvaus siitä, että millä tavalla päästiin mukaan eteenpäin. Eli tämän vaikuttajaryhmätoiminnan voi nähdä myös osana laajempaa osallisuusajattelua. Suomessa on 2000-luvun alusta asti pyritty lisäämään muun muassa lasten, nuorten ja vanhusten osallisuutta sekä päätöksentekoon että heitä koskevien asioiden valmisteluun niin nuoriso- ja vanhusneuvostoissa kuin esimerkiksi lapsiasia- ja vanhusasiavaltuutettujen toimesta. Näiden toiminta ei kuitenkaan ole kohdistunut yritysten palveluihin, vaan lähinnä julkisiin palveluihin. Vaikuttajaryhmätoiminnan voi siis nähdä olevan uusi askel kohti lisääntyvää kansalaisten osallisuutta ja toimijuutta. Kysyimme tätä asiaa myös pienessä eläkeläisille kohdistamassamme kyselyssä, jonka teimme Hanneleen kanssa. Kyselyyn vastasi kaksikymmentäkaksi senioria, joten vastaukset ovat vain suuntaa antavia. Kysymykseen, miten tärkeänä näette sen, että eläkeläiset vaikuttavat yksityisiin palveluihin joko tällaisen seniorivaikuttajaryhmän tai muun vaikuttamistoiminnan kautta saimme neliportaisella asteikolla vastaukseksi 3,78. Eli melkein kaikki pitivät toimintaa erinomaisen tärkeänä. Mutta ei mennä asioiden edelle, vaan otetaan mukaan Irma Marttila ja Hanna-Riitta Niku. Tervetuloa mukaan.

Irma Marttila: Kiitos.

Hanna-Riitta Niku: Kiitos.

Arto Tiihonen: Me siis haluaisimme tietää, mitä seniorivaikuttajaryhmäläiset itse ajattelevat tästä roolistaan ja miten he kokivat oman toimintansa. Millä tavalla oikeastaan tulit mukaan vaikuttajaryhmätoimintaan?

Irma Marttila: No, kutsu tuli. Eli mut kutsuttiin, mä toimin eläkkeensaajien järjestössä täällä Myllypurossa ja sitä myötä tuli kutsu meille.

Arto Tiihonen: Miten sä otit vastaan sen kutsun?

Irma Marttila: No tietenkin iloisella mielellä, koska onhan se nyt kiva päästä vaikuttamaan omiin palveluihinsa. Ja päästä kuulemaan asioita, miten asioita hoidetaan tai minkälaisia palveluita pitäisi olla ja minkälaisia palveluita on.

Arto Tiihonen: Joo. Oliko sulla mitään ennakko-odotuksia?

Irma Marttila: No ei oikeastaan ennakko-odotuksia, tulin vain uteliaalla mielellä.

Arto Tiihonen: Miten sä kuvailisit tätä vaikuttajaryhmätyötä? Mitkä asiat sulle on jäänyt nyt mieleen tässä? Hannele kuvaili sitä prosessia, minkä te kävitte, niin mitkä ovat nyt päällimmäiset tuntemukset?

Irma Marttila: Ensinnäkin oli kiva kuulla eri yritysten palveluista ja palvelutarjonnasta. Ja sitten taas oli oikeastaan hirveän hyvä peilata sitä, että mitä itse tarvitsisi tai mitkä niistä olisi itselle tärkeitä. Ja miten voisi ruveta kehittämään sitä omaa hyvinvointiansa näitten yritysten toiminnan kautta.

Arto Tiihonen: No tuliko sulle siitä jotain ihan uusia konkreettisia juttuja, mitä sä olet aloittanut?

Irma Marttila: No tuli. Kyllähän mä olen aina tiennyt, että täytyy huolehtia – kuka huolehtii musta, jos en mä itse huolehdi. Niin ensinnäkin kaikki nämä perusjutut, miten sä syöt, miten sä liikut, miten nukut, onko sulla ystäviä, käytkö sä missä kaikessa. Ja rupesi miettimään tarkemmin sitä, että miten mä toimin ja miten mä omaa kroppaani hoidan, että miten mä huolehdin itsestäni.

Arto Tiihonen: Oliko siinä sellainen juttu, että useastihan ajatellaan, että eläkeläiset ajattelevat julkisia palveluja ensisijaisesti ja yksityiset on taustalla. Niin tuliko tässä jotenkin yksityiset palvelut sulle läheisemmäksi?

Irma Marttila: No kyllä tuli. Siellä on muun muassa yksi semmoinen järjestö, joka nyt tulee auttamaan ja puhumaan koko mun yhdistyksen ihmisille muun muassa kuuloasioista. Koska kyllähän siellä nousi semmoisia asioita esille, joista kannattaa puhua muillekin eikä vaan itsellensä. Ja markkinoida. Nyt on uniapnea lisääntynyt, ihmiset ei halua käyttää kuulolaitteita ja kaikkea semmoista. Ja ne ovat kenties itselläkin joskus edessä. Niin musta oli hirveän tärkeä kuulla näistä ja viedä sitä viestiä eteenpäin.

Arto Tiihonen: Joo, siinähän oli ihan todella konkreettinen hyöty teidän eläkeläisryhmälle. No, entäs sitten Hanna-Riitta, minkälainen kokonaiskuva tästä työstä, tästä toiminnasta on syntynyt tässä teidän opinnäyteprosessissa? Joka on vielä siis kesken, eikö niin?

Hanna-Riitta Niku: Kyllä, meillä on tosiaan vielä, opinnäytetyö on analyysivaiheessa menossa. Mehän päästiin mukaan tähän toimintaan viime syksynä, päästiin osallistumaan kahteen yhteiskehittämisen työpajaan. Ja sen jälkeen haastateltiin vaikuttajaryhmäläisiä, että minkälaisia kokemuksia heillä on. On ollut mielenkiintoinen prosessi ja tosiaan jatkuu vielä tämän kevään ajan.

Arto Tiihonen: Kysyn teiltä molemmilta näistä työpajoista, että minkälaisia fiiliksiä teillä oli näistä työpajoista?

Irma Marttila: No jos mä aloitan. Niin mä tykkäsin. Ja sehän oli siitäkin kiva juttu, että siinä verkostoitui tai oppi tuntemaan ihmisiä eri puolilta kaupunkia. Ja kuuli palveluista ja asioista. Että tosi mielenkiintoista oli olla.

Arto Tiihonen: Mites Hanna-Riitta, sä et ollut kaikissa, mutta?

Hanna-Riitta Niku: En ollut kaikissa. Syksyn työpajasta jäi mieleen just tämä empatiakartta, joka oli uusi työkalu itselle. Mekin saatiin hyviä vinkkejä tai uusia työkaluja tämmöisten työpajojen vetämiseen. Ja meillähän oli pääasia, että me tutustuimme näihin vaikuttajaryhmäläisiin ja yrityksiin, niin näitten työpajojen kautta tuli konkreettisemmaksi myös tämä opinnäytetyön aihe.

Arto Tiihonen: No uskallanko mä kysyä, että mitkäs seikat sieltä opinnäytetyöstä sitten nousee esille, vaikka se on vielä kesken?

Hanna-Riitta Niku: No sieltä ei oikeastaan mitään tämmöisiä suuria yllätyksiä noussut, että kaikki vaikuttajaryhmäläiset oli aika samoilla linjoilla. Ehkä se oli yllättävintä, että yritysten kanssa ei tehty hirveästi yhteistyötä näitten työpajojen ulkopuolella. Ja siihen oli erinäisiä syitä, että ei joko nähty tarvetta tälle yrityksen palvelulle tai yrityksen tarjoama palvelu oli liian kaukana sieltä, missä haastateltava asui. Ja hinta oli myös yksi, että ei lähdetty testaamaan palvelua, jos se koettiin liian kalliina.

Arto Tiihonen: Joo. Nämähän on itse asiassa hirveän hyviä tuloksia. Tietenkin se alueellisuus ja läheisyys, hinta, kaikkihan nämä ovat keskeisiä asioita. Nehän on hyviä tuloksia [naurahtaa].

Hanna-Riitta Niku: Niin, juuri niin. Ja tosiaan se tuli selkeämmin vielä, että kyllä eläkeläiset varsinkin vertailee tätä hintaa ja hyötyä, että se on tärkeä, että lähdetään semmoiseen mukaan, joka oikeasti koetaan tarpeelliseksi.

Arto Tiihonen: No mites Irma, miten sä ajattelet, että pystyittekö miten hyvin vaikuttamaan näihin yritysten tuotteisiin ja palveluihin tässä prosessin aikana?

Irma Marttila: No itse asiassa pystyttiin. Mä olin siinä ekassa istunnossa, missä tapasin yrittäjän ja sitten siinä oli myöskin, Laureastako oli opettaja kuuntelemassa, niin siinä yrittäjä muutti juttuansa ja lisäsi siihen yhden jutun keskustelun pohjalta. Se oli itse asiassa seuranta, kun oli kysymys kaikesta näistä itsensä hyvinvointiin tähtäävistä jutuista, mutta miten sitä seurattaisiin. Ja siihen tulikin se yksi palikka lisää. Ja se oli musta hyvä.

Arto Tiihonen: Joo. Se oli se, missä te olitte yrittäjän kanssa kahdestaan ja sitten siinä oli meidän hanketyöntekijä mukana.

Irma Marttila: Kyllä.

Arto Tiihonen: Joo, mä itsekin olin monessa niistä. Ja huomasin niissä, että hyvin tarkalla korvalla yrittäjät kuunteli niitä teidän juttujanne. Mustakin vaikutti, että pystyitte vaikuttamaan. Mutta sä olit myös jonkun yrityksen ihan omaa tuotetta tai palvelua testaamassa, minkälainen kokemus se oli?

Irma Marttila: No, ihan hyvä kokemus. Mä ihan mielellään, mielihyvin. Ja kyllähän sitä katseli eri silmällä tavallaan, kun on ollut tässä vaikuttajaryhmässä, niin osasi sillä tavalla arvioida. Ja siinä jäi sitten tietenkin se harkittavaksi, tuli tarjous, että lähtisin, mutta aika kallis oli.

Arto Tiihonen: Joo, siis testaamaan ihan pidemmän…

Irma Marttila: Joo.

Arto Tiihonen: Okei. Että olisi sellainen toive, että se olisi vähän edullisempi se testaus?

Irma Marttila: Niin, joo. Totta. Mutta ihan hyvät fiilikset siitäkin ryhmästä jäi.

Arto Tiihonen: Joo. Hyvä. Pohditaan vähän vielä yhdessä sellaista kysymystä, että mikä olisi paras tapa organisoida tällaisten eläkeläisten vaikuttajaryhmätoimintaa. Mikä taustayhteisö siellä voisi olla teidän mielestänne paras? Mehän kokeilimme tässä vain, niin kuin Hannele tuossa alussa sanoi tästä tältä alueelta ja vähän verkostoiduttiin. Tuliko tällaisia ajatuksia joko Hanna-Riitalle tai Irmalle tai Hannelelle?

Irma Marttila: Niin, jos mä itseäni, me on tehty pitkään yhteistyötä kampuksen kanssa, niin ne viestit tulee automaattisesti tähän eläkkeensaajien järjestöön, missä mä olen. Sitä kauttahan se asia leviää. Mutta miten se sitten muuten, että sitä vaan täytyy täällä alueella levittää ja sitten eri puolille tähän lähiöihin, lähialueilla kanssa.

Arto Tiihonen: Tällainen paikallisuus olisi hirveän tärkeää.

Irma Marttila: Joo, niin.

Arto Tiihonen: Niin se etäisyys tulikin tuolla mainittua jo aiemminkin, että se on tärkeä tässä. Mitäs Hanna-Riitta, oliko tämä teillä esille?

Hanna-Riitta Niku: No kyllä tätä on pohdittu, että mikä muu instanssi siellä voisi olla kuin ammattikorkeakoulu. Totta kai eri hankkeissa voidaan tämmöistä tehdä, mutta jos halutaan saada semmoista pitkäkestoista, vakiintunutta käytäntöä, niin se on oikeastaan vielä kysymysmerkki. Mietin muun muassa, miten järjestömaailma voisi tämmöiseen lähteä. Mutta jos tässä on tämmöistä, että yritykset voi testata tuotteita ja saada sitä kautta jotain kilpailuetua, niin monet järjestöt ei taas voi semmoista työtä tehdä, koska he ovat yleishyödyllistä toimintaa tekeviä. Niin tämä on tämä paletti vielä auki. Ehkä tässä meidän analyysivaiheessa tulee joku uusi idea vielä.

Hannele Hokkanen: Joo, hirveän hyviä juttuja toitte esiin. Ja just tämä yhteistyö ammattikorkean ja alueen asukkaiden kanssa on ollut meillä hirveän hyvä. Mutta mä näen vielä yhtenä sellaisena tärkeänä, että ne yrittäjät itse rakentaa oman palvelunsa ympärille vaikuttajaryhmää. Se on varmaan se, mitä ehkä tässä hankkeessa oli kiva just, että he sai vähän sitä kokemusta siitä senioreiden kanssa työskentelystä, koska kaikilla ei ollut aikaisemmin kontaktia senioriasiakkaisiin.

Arto Tiihonen: Joo, sehän on itse asiassa tässä meidän hankkeessa, tämä lean startup -menetelmä on vähän sellainen, että yritysten pitäisi tehdä niitä omia kokeilu- ja testiryhmiään. Mutta me kysyimme Hanneleen kanssa tässä pienessä kyselyssä tätä myös, ja meillä oli tässä vähän muitakin vaihtoehtoja. Tässä tuli jo tämä eläkeläisjärjestöt, vanhusneuvostot tai vastaavat, se oli selvästi suosituin, noin kolmasosa oli sitä mieltä. Sitten, mikä ei ole mainittu tässä on tämä hyvinvointialueet, kunnat, että nehän voisi myös olla tällainen toimija, joka voisi koota tällaisen ryhmän. Sitten tietysti nämä yritykset, niin kuin tuli jo mainittua. Mutta oli myös sosiaalisen median ryhmät tai vastaavat vapaaehtoiset, epäviralliset ryhmät. Sekin sai kymmenen prosenttia. Ja sitten vielä oli palvelumuotoiluun erikoistuneet yritykset, joka oli tässä meidän hankkeessakin, meillä oli mukana vähän palvelumuotoilua, että sekin on periaatteessa mahdollista. Ne myös kymmenen prosentin kannatuksen. Tässä on erilaisia vaihtoehtoja, että tämän perusteella ei ehkä voi sanoa, että joku olisi ainut mahdollinen, vaan ehkä voi eri puolilla Suomea käyttää vähän erilaisia keinoja myös. Mutta selkeästi oli, niin kuin tuossa aiemmin sanoinkin, niin tämä koettiin tärkeänä, että eläkeläiset, miksei muutkin asiakasryhmät, saisi vaikuttaa enemmän siihen yrittäjien palveluihin. No, toinen hyvin kiinnostava kysymys meille kaikille on tietysti, että miten senioreiden tulisi vaikuttaa sitten, mitä asioita, mihin te haluaisitte vaikuttaa. Mites Irma, mikä se olisi se, mihin eläkeläinen nyt haluaisi eniten vaikuttaa tässä tuotteiden ja palveluiden kehittämisessä?

Irma Marttila: No, tuleepa mieleen heti se, että eihän kaikki ole netissä. Kaikki ei saa sitä tietoa netistä. Kaikilla ei ole tietokonetta, kaikilla ei ole älypuhelinta. Että mitenkä kaikki ihmiset saisi sen tiedon, kaikki tämmöiset ikäihmiset. Nyt on hirveän moni jumittunut kotiin koronan jälkeen. Pelkää, kun on sota tullut, Ukrainassa soditaan. Ja kaikki tämmöiset pelot on astunut elämään. Niin on ihmisiä, jotka ovat ihan omillaan siellä kotonaan. Ja tiedän omastakin yhdistyksestä, että täytyy soittaa, koska lapset on sanonut niille vanhuksille, että ette lähde minnekään. Miten nämä ihmiset, se on semmoinen uusi mietittävä asia, että miten saa ihmiset mukaan ja ulos kotoansa, että ne uskaltaisivat tulla sieltä pois.

Arto Tiihonen: Ja varmasti tästä koronan aiheuttamia pelkoja.

Irma Marttila: Niin.

Arto Tiihonen: Mutta entäs niihin palveluihin itsessään, niin mihin sä haluaisit itse vaikuttaa?

Irma Marttila: No mä haluaisin vaikuttaa, kun mä tiedän kaikki ne tarpeet itsestäni ja tiedän, että niitä on meillä kaikilla, niin että mahdollisimman… Tai onhan meillä ollut tilaisuuksia, jossa meille on esimerkiksi täältä tullut opettajia. Me on kerrottu sitten niistä toiveista, mitä meillä on ja mitä kaikkea me tarvitsisimme. Ja minkälaisia palveluita. Nyt on muun muassa Hannelen kautta saanut tästä uniasioista ja kaikesta tämmöisistä puhujaa, yritystä meille kertomaan. Mulla on semmoinen tunne, että mulla on helppo ottaa yhteyttä tänne kampukselle, täällä on niin monen alan asiantuntijoita. Ja tuon viestejä sitten, että mitä meidän ihmiset toivoo ja mitä on sydämellä ja mitä palveluita tarvitaan.

Arto Tiihonen: Onko se sopivuus eläkeläisille, jos vertaa vaikka keski-ikäisiin tai nuoriin, kun useastihan markkinoidaan esimerkiksi nuorille palveluita, vaikka meillä on valtavan iso eläkeläisryhmä. Ja teillä on myös rahaa. Niin siinä on joku, me käytiin tätä läpi yhdessä webinaarissa, ihmeteltiin tuota kuluttajasosiologien kanssa, että miten se on edelleenkin mahdollista, että miksi ei markkinoida eläkeläisille. Niin koetko sä tämän ongelmaksi?

Irma Marttila: Mulla on vähän semmoinen tunne, että media ja ihmiset kuvittelee, että me olemme semmoinen tavallinen lauma, jotka kulkevat reinoissansa, me ollaan kaikki samanlaisia. Meitä on niin monen näköistä ja monella lailla toimeentulevia ja pärjääviä, että meidät pitäisi nähdä yksilöinä. Ihan, että mä olen minä ja mulla on oma historia ja mä olen tässä tilanteessa nyt. Ja edelleen menin muun muassa aikuisbalettitunnille, kun pyydettiin. Niin, että ihmiset, musta tuntuu, että se loukkaa, että monestikin siellä, kun ei opetella tuntemaan ihmisiä ja niitten historiaa. Jokaisella on se oma reppu selässä, jokaisella on ne omat vahvuudet. Ja meidän pitäisi sillä tavalla arvostaa täällä vanhempia ihmisiä niin kuin tuolla muissa maissakin arvostetaan.

Arto Tiihonen: Joo. Mites Hanna-Riitta, tuliko tämä teille esille, että mihin erityisesti kannattaisi vaikuttaa? Tämähän on loistava ajatus, että ei nähdä harmaana massana, vaan että otetaan yksilöinä. Mutta jotenkin tarkemmin ehkä, oliko hinta tai laatu tai tällaiset asiat esillä?

Hanna-Riitta: No ainakin markkinointi nousi esille, että osataan markkinoida. Ja tuli palautetta ehkä näistä yrityksistäkin, että ei ollut ehkä tämmöistä punaista lankaa, että miten senioriryhmälle markkinoidaan. Siihen kyllä kannattaa panostaa yritysten. Ja tosi hyvä, mitä Irma sanoi, että ei todellakaan ole se yksi yhtenäinen massa, vaan pitää kuunnella senioreita, mitä halutaan. Ja niitä tarpeita on varmasti moninaisia, ei vain yhtä ratkaisua kaikille.

Arto Tiihonen: Mites Hannele, minkälaisia ajatuksia sulla on tullut tuossa prosessin aikana, että mihin senioriasiakkaiden pitäisi vaikuttaa?

Hannele Hokkanen: Varmasti just tähän, mistä puhuit, että siihen yksilöllisyyteen, että palveluja pitää olla erilaisia, koska jokaisella on se oma reppu selässänsä ja oma elämänhistoriansa ja tapansa toimia. Niin että palveluissa olisi sitä monipuolisuutta ja asiakasryhmälle sopivaa. Ja sitten varmaan se hintakysymys on myös sellainen, että osa eläkeläisistä, heillä on varaa käyttää, osalla ei. Eli sekin ihan samanlailla, siellä repussa on erilainen lompakko jokaisella käytettävänä. Ja varmaan se yksi, mitä puhuit siitä arvostuksesta, niin just niitten laadukkaiden palveluiden, että se mitä tuotetaan, että se olisi sitten laadukasta. Ehkä tämmöisiä ajatuksia. Tuosta vielä voisi, siitä markkinoinnista, että se tuli hyvin siellä heti hankkeen alkuvaiheessa esille yritysten näkökulmasta myöskin, että on haasteellista se, että miten tavoittaa seniorit. Se on yksi asia. Ja siinä ensimmäisessä työpajassa me vähän kysyimmekin sitä silloin senioreilta, että miten heitä parhaiten tavoittaisi. Yritettiin saada sieltä sitten vähän eväitä matkalle, että mitä me tarvitaan tässä valmennusprosessissa tukea, että siihenkin saataisiin ehkä jotain vastauksia.

Arto Tiihonen: Joo. Siinä voi olla, että esimerkiksi tuo kuntosalitoiminnan historia on vähän sellainen, että se ei ole vielä mennyt eläkeläisiin asti kunnolla tai vasta just nyt menossa. On ajateltu aina, että nuoret ja keski-ikäiset tulee, että se ei ole vielä kehittynyt se yritystoiminta sellaiseksi, että nähtäisiin potentiaalisena asiakaskuntana yli 65-vuotiaat. Nyt varmasti on jo sellainen tilanne ollut vähän aikaakin, että tässä varmaan täytyisi herätä siellä yrittäjäpuolella, että hei tässä on oikeasti potentiaalinen asiakaskunta. Ja tähän liittyy myös tutkimus, että meillähän ollut vasta vähän aikaa sellaista tutkimusta, joka korostaa esimerkiksi lihasvoiman vaikutusta. Ei tästä ole kuin viisitoista vuotta, niin silloin varoiteltiin, että ei vanhojen ihmisten pitäisi nostaa painoja. Vaan nyt uusin tutkimus osoittaa, että pikemminkin pitää aika isoilla painoilla nostella, että pysyy se lihasvoima ja kehittyy. Ja se kehittyykin itse asiassa aika hyvin eläkeläisillä suhteessa siihen, että mikä se on ollut. Että tässä tutkimuskin tuottaa sellaista tulosta, joka korostaa sitä, että esimerkiksi kuntosali, liikunta, myös muita hyvinvointipalveluita pitäisi tarjota myös eläkeikäisille. No niin, mutta mitäs mieltä panelistimme sitten on siitä, että miten tätä vaikuttajaryhmätoimintaa kannattaa jatkojalostaa tulevaisuutta ajatellen? Mitkä olisivat tärkeimmät jutut? Otetaan tällainen loppukierros tästä aiheesta.

Irma Marttila: Musta oikeastaan kaikissa palveluissa täytyisi olla vaikuttajaryhmä. Että miksi järjestää jotain palvelua, jos ei tiedä miten se vaikuttaa. Ihan se, että jos olisin yrittäjä, niin kyllä kai mä haluaisin tietää, että miten minun palveluni vaikuttavat ihmisten hyvinvointiin tai johonkin.

Arto Tiihonen: Se oli selkeä ja ytimekäs vastaus [naurahtaa]. Mites Hanna-Riitta?

Hanna-Riitta Niku: Niin, tämä jatkojalostaminen on tosiaan, tai on pohdittu just, että mikä instanssi sitä vaikuttajaryhmätoimintaa voisi järjestää ja myös mitkä aiheet kiinnostavat senioreita, että he haluavat lähteä mukaan. Kyllä tuolta vastauksista aihealueiksi nousi just tämä oman hyvinvoinnin ylläpitäminen ja myös yksinäisyys oli yksi teema, että semmoiseen haluttiin lähteä mukaan, millä voitaisiin ennaltaehkäistä yksinäisyyttä.

Arto Tiihonen: Entäs Hannele, miten ammattikorkeakoulujen näkökulmasta, miten sä ajattelet, miten tätä juttua voisi jatkojalostaa tämänkin hankkeen jälkeen?

Hannele Hokkanen: No varmaan just näitten meidän yhteyksien hyödyntäminen ja se, että me saamme monenlaisia erilaisia ikääntyneitä mahdollisimman paljon mukaan, että me saamme sitä moniäänisyyttä. Me puhuimme just siitä, että kuinka erilaisia ikääntyneet on, että saataisiin niitä erilaisia näkökulmia mukaan. Koska sitten siinähän on mahdollisuus sitten tukea yrityksiä. Eli tarjota sellaista palvelua, että on näitä vaikuttajaryhmiä meillä, jota sitten yritykset voisi mahdollisesti hyödyntää. Ja me kouluttajaorganisaationa tietysti voitaisiin sitten tukea niitä yrityksiä siinä omassa kehittämisprosessissaan. Ja sitten mä näen, että hirveän tärkeä osahan tässä on myöskin sitten se, että me saadaan itse tänne meidän talon sisään vaikuttajaryhmältä näkemyksiä, jotka voi olla sitten vaikuttamassa siihen, että me täällä tunnistetaan, että minkä tyyppisiä palveluja pitää kehittää. Koska sittenhän meillä myös opiskelijoita tuetaan yrittäjyyteen. Mahdollisuuksia on valtavan paljon.

Arto Tiihonen: Niin tässähän on ollut, niin kuin sanoin jo siinä alussa, että innovaatioprojekti, joka on osa opiskeluja. Se avaa opiskelijoita miettimään sitä asiaa sitten tässä opinnäytetyö- [naurahtaa]. Sitten voi tulla jatkohankkeitakin tietysti tästä aiheesta. Ja varmaan, itse ajattelen, että myös ihan sinne koulutukseen voi laittaa tästä aiheesta, ei ainoastaan senioreitten vaikuttamisesta, mutta siitä vuorovaikutuksesta, miten tärkeää se on. Eikä ainoastaan yrityksiin, vaan onhan julkiset palvelut ihan samalla tavalla sellaisia, joissa pitäisi kuunnella asiakkaita yhä enemmän. Ja asiakkaat odottavat myös sitä, että laatu on hyvä ja vuorovaikutus toimii. No niin, me on nyt Hannele käyty tätä vaikuttajaryhmätyötä Hanna-Riitan ja Irman kanssa läpi. Niin tehdäänkö vähän pientä yhteenvetoa, mitä sulle on jäänyt mieleen tästä vaikuttajaryhmätoiminnasta yleensä ja nyt tästä meidän podcastkeskustelusta?

Hannele Hokkanen: No vaikuttajaryhmätoiminnasta ja oikeastaan tästä keskustelustakin, niin hirveän vahvasti se näkökulma, että kun palveluja kehitetään, niin siellä täytyy olla koko prosessin ajan mukana se ikääntyneiden ääni tai se asiakkaiden ääni. Nyt tässä meidän kohdallammehan puhutaan senioreista. Sen mä näen ihan ykkösasiana. Ja jotenkin, kun kuntasektoriakin seuraa, niin siellä jo paljon otetaan, on lähdetty siihen, että on tämmöistä lean startup -ajattelua. Ja sitten siellä on sitä palvelumuotoiluajattelua. Näissä molemmissa tämä asiakkaan mukana kulkeminen jo palvelujen kehittämisen vaiheessa nähdään tärkeäksi. Toivoisi sitä, että jatkossa, tai sanotaan niin, että tästä tulee itselle se, että se on varmaan se, mikä vahvistuu vielä selkeästi tämän keskustelun kautta. Ja myöskin tässä prosessissa mukana olleena, niin sitä kautta. Mites sä näet, Arto?

Arto Tiihonen: No mä itse ajattelen sitä myöskin ihan siitä, tässä tapauksessa eläkeläisryhmän, osallisuuden ja toimijuuden näkökulmasta. Jos on mahdollisuus vaikuttaa itseään koskeviin asioihin, niin se on itseisarvo sinänsä, että ei jää syrjään yhteiskunnasta. Ja ne mahdollisuudet ei rajoitu siis pelkästään siihen, että vaikuttaisi johonkin yksittäiseen palveluun, vaan siihen, että tulee sellainen tunne, että hei meillä on mahdollisuus vaikuttaa, meillä on väyliä siihen. Ja jos jotain puuttuukin, niin olisi sitten se ääni mahdollista tuoda esiin. Mutta mitä sä ajattelet, me puhuttiinkin tuosta jo, että mikä ammattikorkeakoulujen tehtävä tässä hommassa olisi?

Hannele Hokkanen: No mä ajattelen, että tässä prosessissa esimerkiksi se meidän tehtävä on ollut tukea niitä yrityksiä. Ja me on löydetty siihen hyvä keino. Eli me on saatu vaikuttajaryhmäläiset mukaan. Ja sitten mä näen ammattikorkeakoulun tärkeänä tehtävänä myös sen, että siellä tulee myös se vaikuttajaryhmän etu mukaan. Eli heidän täytyy myös siitä jollakin tavalla kokea sitä hyötyä, mikä tässä on ollut varmaan paljon sitä osallisuutta. Saa kokemusta siitä, että pystyy vaikuttamaan. Ja sitten totta kai, kun me hankkeessa ollaan, niin nämähän tarjoavat valtavan hyviä oppimisympäristöjä meidän opiskelijoille. Eli nyt meillä on tässä ollut siellä alussa, meillä ei ole tässä hankkeen sisällä mitenkään rakennettu sitä, että tämä kauheasti rakennettaisiin opiskelijoiden varassa, mutta siellä alussa me on saatu ideaa just koko tämän vaikuttajaryhmän muodostamiseen. Ja toisaalta sitten, me saadaan arviointia vahvasti sitten tämän opinnäytetyön kautta, koska he ovat sitten ulkopuolisia, me saadaan sieltä sitä arviointia siihen, että miten me on onnistuttu. Sen lisäksi, että me toki joudumme muutakin arviointia tekemään, mutta yhtenä osana siihen.

Arto Tiihonen: Ja mä itse näen myös sen, että ammattikorkeakouluina, niin meidän perustehtävämmehän on se, että me tätä alueellista elinvoimaa lisätään. Ja se tarkoittaa silloin, että me olemme eri järjestöjen tai asukasryhmien kanssa tekemisissä. Ja tietysti yritysten kanssa ja palveluita tuottavien julkistenkin kanssa. Ja se yhteistoiminta tässä, sen kehittäminen on mun mielestä hirmutärkeää, että me kuulemme niitä ongelmia, mitä on, mitä haasteita. Ja sitten me pyrimme ratkaisemaan. Sehän meidän perustehtävämme itse asiassa on. Ja tässä suhteessa tämä on mun mielestä hirmutärkeä. Ja oli mullekin silmiä avaava, että hei me voimme oikeasti tehdä, yhdistää toimijat tässä välittävänä tekijänä. Ja sitten siitä jokainen toimija monella tavalla hyötyy tässä. Tämä oli Euroopan sosiaalirahaston rahoittaman Metropolian, Haaga-Helian ja Laurean yhdessä toteuttaman Dallaten-hankkeen podcastsarjan viimeinen jakso. Kiitos vielä Hannele, Irma ja Hanna-Riitta. Sekä kiitos vielä kaikille teille kuuntelijoille siitä, että olette dallailleet kanssamme läpi tämän podcastsarjamme. Muistutan vielä, että podcastin jaksot löydät jatkossa sekä Metropolian kautta että Dallaten-hankkeen sivuilta osoitteesta dallaten.fi.

[rauhallista kitaramusiikkia]