Digitaalisuutta yrittäjänaisille 6: Verkkokaupan kautta kasvua kansainvälisyydestä

Puhujien merkinnät: OH: Otto Härkönen
EA: Erkki Alanen
RV: Raisa Varsta

[tunnusmusiikki]

OH: Tervetuloa kuuntelemaan Oona 2 -EU-projektissa tehtyä digitaalista lisää liiketoimintaa yrittäjänaisille podcastsarjaa. Mukana on Erkki Alanen. Tervetuloa Erkki.

EA: Kiitos, kiitos. Morjens.

OH: Raisa Varsta. Tervetuloa Raisa.

RV: Kiitos. Ihan mahtavaa olla täällä.

OH: Ja minä Otto Härkönen. Raisa toimii tässä asiantuntijayrittäjänä. On myös Metropolialla töissä. Erkki on Metropolialla töissä. Minä olen yrittäjänä ja myös Metropolialla töissä. Eli tervetuloa tähän kuuden setin sarjaan ja aletaan pohtimaan, kuinka oikeastaan digitaalisuuden avulla yrittäjä pystyy saamaan itselleen lisää kasvua. Jos Raisa kertoisit eka meille hiukan jotain yrityksestäsi ja siitä, minkä näköisiä tuotteita sinä tuotat ja kuka oikeastaan on sinun asiakkaasi.

RV: Joo. Mun yritys, mitä tässä nyt esimerkkinä pyrin käyttämään, on semmoinen kuin ProFTraining Finland. Tämä yritys toimii liikunta-alalla, täydennyskouluttaa liikunta-alan ihmisiä, hyvinvointialan ihmisiä meidän yrityksen kehittämiin konsepteihin, joita on kolme kappaletta. Niistä tunnetuin on ryhmäliikuntakonsepti FasciaMethod. Sitten tosiaan näiden kolmen konseptin digitalisointia tässä on aika ahkerasti mietitty. Voisi ehkä sanoa, että olisi varmaan meidän yritys kuopattu jo tämän pandemian aikana, jos meillä ei olisi ollut näitä digitaalisia mahdollisuuksia meidän liiketoimintaa kehittää ja ylläpitää tämmöisinä aikoina. Tästä ammennan tänään.

OH: Me ollaan tässä hankkeessa Erkin kanssa katsottu aika montaa yrittäjänaista, ja aika monella on digitaalisuus vasta ihan täysin alussa. Osa on aloittanut tekemään digitaalisuutta jo kymmenen vuotta sitten, ja osa vasta lähtee tällä hetkellä pohtimaan Facebookin ja muiden kanavien kautta markkinointia ja verkkokauppaa. Koska sä itse lähdit siinä omassa yrityksessä? Lähdittekö te heti alusta digitaalisuuden kautta vai koska te huomasitte, että nyt olisi järkevää käyttää ehkä verkkoa hyväkseen omassa liiketoiminnassa?

RV: Tuossa kuten vähän alkuun jo sanoitkin, toimin myöskin Metropoliassa opettajana. Tämä digitaalisuus ja erityisesti markkinointi on ollut niitä teemoja, missä mä olen itsekin pyrkinyt kouluttamaan ihmisiä ja muita yrityksiä, joten sitten oli pakko ottaa lusikka omaan käteen, kun lähti yrittäjäksi ja totesin heti, että me otetaan kaikki mahdolliset digitaaliset avut, mitä vaan keksitään ja pystytään hyödyntämään. Eli heti siitä kun yritys on perustettu siitä lähtien mietittiin sitä, miten me voidaan hyödyntää digitaalisia kanavia meidän myynnissä ja meidän palveluiden edistämisessä ja levittämisessä. Eli alusta asti ja hyvin paljon semmoisen kokeilemisen ja itse tekemisenkin kautta. Vihreistä oppii, ja joskus vauhti korjaa myöskin niitä virheitä. Sitä vaan täytyy lähtee tuumaa ja testaa, mikä oman yrityksen kohdalla toimii, mikä toimii omille asiakkaille. Sekin on itse asiassa asia, jos miettii. Pääasiassa meidän asiakkaat on hyvinvointialan ammattilaisia, mutta esimerkiksi tämän digitaalisuuden kautta ja just tässä pandemia-aikana me saatiin tosi paljon kuluttaja-asiakkaita. Sekin on yksi näkökulma, mitä ehkä kannattaa siinä omassa toiminnassa tarkastella, että voiko digitaalisuuden kautta löytää kokonaan uuden asiakasryhmän.

EA: Tullaan tuohon asiakkaiden hankintaan vielä myöhemmin, mutta mä kelaan sen verran taaksepäin, että sulle ilmeisesti kynnys oli aika matala ottaa näitä eri palveluita käyttöön. Sä et kokenut sellaista digitaalista ähkyä.

RV: Kyllä tässä on, musta tuntuu, ähky edelleenkin päällä. En mä tiedä, pääseekö koskaan eroon siitä semmoisesta epävarmuudesta, mitä liittyy uusien välineiden ja uusien tavallaan toimintamallien rakentamiseen. Kyllä mä edelleenkin koen sitä epävarmuutta ja semmoista, että voi hitsi, että mitähän kaikkea tässä on edessä, kun tätäkin asiaa lähtee kehittää. Kyllä mulla varmaan oli kuitenkin myöskin semmoista tietopankkia ja vähän kokemuspankkiakin siitä, että kyllä tämä tästä. Yrityksen ja erehdyksen kautta, erilaisia itseä viisaampia tahoja ahkeraan konsultoimalla kyselemällä, hyviä benchmarkeja etsimällä kyllä me siinä onnistutaan. Se jotenkin ehkä vaatii sellaista aika eteenpäin katsovaa mieltä, että tämä ei tule toimii vielä tänään eikä vielä ensi viikollakaan, mutta ajan kanssa. Se, mikä ehkä myöskin on, pitää olla valmis ehkä luopumaan jostain, kun ryhtyy tekee tämmöistä digitaalista kehittämistä. Sitten ei ehkä ihan siinä perinteisessä toiminnassa voi olla ihan samalla tavalla täpöillä mukana. Se vaatii sitä omien resurssien pohtimista myöskin.

EA: Kyllä, kyllä ja kynnys kokeilla ja jos huomaa, jos ei toimi, pitää olla rohkeutta luovuttaakin siitä ja kokeilla uutta.

RV: Näin ehdottomasti. Meilläkin on tällä hetkellä verkkokauppaprojekti numero neljä, ja yritys täyttää kesällä seitsemän vuotta. Se ehkä kertoo siitä, että pitää olla valmis luopuu ja pitää olla valmis ikään kuin tarkastelee niitäkin ratkaisuja, mitä sä olet vähän sydänverellä kehittänyt, uudestaan ja uudestaan. Koska kehitys on tässä myöskin tosi kovaa erilaisten digitaalisten ratkaisujen alueella, tulee koko ajan uusia hyviä juttuja, joita ehkä ei kannata kaikkia ainakaan sivuuttaa. Kannattaa katsoa, mitkä sopii mulle ja uskaltaa luopua myöskin vanhasta.

OH: Mä olen itse omassa duunissa aikaisemmin saanut tehdä duunia alkavien yrittäjien kanssa. Mä olen neljässä eri yrityshautomossa ollut jollain tavalla vetäjänä tai käynnistäjänä. Mä olen huomannut, että ne ensimmäiset vuodet on aika tuskaisia yrittäjille kokonaisuudessaan. Sieltä tulee erilaisten syiden kautta lopettamisia: jollakulla taloushallinto ei oo kondiksessa ja joku ei ole huomannut maksaa ennakkoveroa. Siellä on syitä kaikennäköisiä. Puhutaan kuolemanlaaksosta. Mä ymmärsin, kun Eki puhui tuossa markkinoinnista. Eki on markkinoinnin ammattilainen ja Eki puhui siitä, että sä lähdit hyvin nopeasti oman yrityksen kanssa etsii kansainvälistymistä ja kansainvälisiä haasteita. Mun vanha kollega on todennut kansainvälistymisestä aika usein sitä, että on tosi pottumaista mennä ottaa Börjeltä turpiin, eli ne markkinat, mitkä toimii tuolla, toimii vähän eri logiikalla, ja siellä se ostokäyttäytyminen on ehkä hiukan erilaista ja niin poispäin. Mitkä on kovimmat opit, mitä sä olet itse huomannut siinä kansainvälistymis-stepeissä, mitä sulla on itsellä tapahtunut?

RV: Toi on tosi hyvä kysymys ja ehkä sellainen, että mä en ihan vielä edes osaa ihan sanoa, että mitä kaikkea tässä on opittu, mitkä on niitä tärkeimpiä, mutta meidän yrityksessä on kaksi muutakin osakasta mun lisäksi, ja meillä on kansainvälistäkin osaamista yrityksessä. Ehkä siitä tuli aika pian semmoinen kipinä, että mitäs me voitaisi tehdä ja missä asioissa me voitaisi kasvaa myöskin kansainvälisesti ja sitten myöskin aika nopea tämmöisen markkinointi-ihmisen oivallus siitä, että varsinkin meidän ykköstuote FasciaMethod Suomen markkinoilla tulee jossain kohtaa seinä vastaa, että ei voi enää kasvaa yhdellä tuotteella niin paljon. Samaan aikaan huomattiin, että ihan vastaavaa tuotetta ei löydy myöskään kansainvälisiltä markkinoilta ollenkaan. Me skannattiin tosi tarkkaan läpi, mitä kaikkea muualta löytyy. Sitten me lähdettiin miettii sitä, että okei, mitkä on niitä väyliä, löydetäänkö me yhteistyökumppaneita, lähdetäänkö me itse rakentamaan myyntikanavia, saadaanko me jostain rahoitusta. Itse asiassa nämä kaikki sitten toteutui. Me löydettiin hyvä yhteistyökumppani Yhdysvalloista, sikäläinen yliopisto, jonka tarjontaan tehtiin heti reippaasti verkkokurssit meidän tuotteista. Sitten myöskin lähdettiin omaa presenssiä. Meillä on oma kansainvälinen verkkokauppa, jossa meidän tuotteet on myynnissä. Sen lisäksi haettiin tähänkin rahoitusta, eli Business Finland on tukenut tätä meidän tämmöistä tutkimis- ja kehittämistoimintaa, että mitä me voitaisi kansainvälisesti aikaan. Se on ollut tosi tärkeä iso apu meille. Me on saatu sieltä asiantuntijasparrausta. Ei olla todellakaan itseksemme keksitty näitä asioita, vaan me on saatu ihan selkeästi osaamisesta ja kontakteja ja oven avauksia erityisesti Yhdysvaltoihin. Sitä työtä tehdään tässä parhaillaan.

EA: Jos palaa tuohon asiakashankintaan ja markkinointiin ja ikään kuin erottuvuuteen kansainvälisillä markkinoilla, miten te olette onnistuneet siinä? Miten te olette pystyneet sen oman tuotteenne tekee erottautuvaksi markkinoilla, missä paljon muutakin on tarjolla? Ja miten te olette löytäneet ne asiakkaat?

RV: Tämä työ meillä on ehdottomasti vielä kesken. Jos nyt vaikka ajatellaan meidän FasciaMethodia tämmöisenä ryhmäliikuntatuotteena, siellä on todella kova kansainvälinen kilpailu. Se, mitä me tässä kohtaa myöskin mietitään aktiivisesti, on se, että millä kulmalla me mennään meidän tuotteella eteenpäin, mikä on sellainen kulma, joka on kuitenkin erottuva. Kun meidän liikuntatuotteet on suomalaisten huippuosaavien fysioterapeuttien kehittämiä, niissä on vahvat terveydelliset ja kuntouttavat näkökulmat, onkin ehkä viisaampaa tuoda rohkeammin sitä suomalaista erityisosaamista. Sellaista, että tämä liikuntamuoto sopii kaikille, on turvallinen harrastaa ja myöskin esimerkiksi ammattilaisille, joilla on jonkin verran taustaa liikunta-alalta, on helppo ottaa haltuun. Eli me ollaan lähdetty ihan rohkeasti myöskin miettimään sitä, että vaikkapa meidän koulutus ja meidän tuote on helppo ottaa haltuun muutamassa päivässä sen sijaan, että tarvii käydä joku pitkä koulutus. Parhaimmillaan tässä liikunta-alalla on semmoisia monen vuoden koulutuksia. Meillä on niin pitkälle tuotteistettu meidän tämä liikuntatuote, meillä on valmiit liikevideopankit, valmiit kaikki apuvälineet ohjaajalle, että hän pystyy niitä asioita itse opiskelemaan ja itse tuottamaan ratkaisuja myöskin omille asiakkailleen. Kun meillä on pitkälle tuotteistettu tuote, me voidaan paketoida se erittäin tehokkaaseen, kilpailukykyisesti hinnoiteltuun ja myöskin vahvasti suomalaista osaamista edustavaan pakettiin. Tämä on se, millä perusteella me on lähdetty kolkuttelemaan ovia. Itse asiassa ollaan menossa myöskin myyntiretkelle nyt Yhdysvaltoihin ihan tässä lähiviikkoina, eli tämä saaga jatkuu. Tämä pandemia-aika pikkusen katkaisi tätä kansainvälistymispyrkimystä tietenkin. Siinä huomasin muuten, että yksi tosi tärkeä oppi on, että kyllä ihmisiä pitää päästä tapaamaan livenä. Semmoinen Zoom-myynti tai Teams-myynti tai mitä tahansa se muuten kyllä toimi. Se on ainakin yksi oppi, jonka voin tässä kohtaa sanoa ihan selkeästi. Vaikka miettisi, että tässähän me jutellaan, mikäs se nyt on sen ihmeellisempää, mutta se kokemus ei ole sama ja sitten kun edustaa tuotetta, johon liittyy vahva kokemuksellisuus… Se hyvän olo tunne, mikä tulee meidän tuotteesta, kun sen mukaan harjoittelee. Kyllä meidän pitää päästä se demoamaan sinne paikan päälle. Tämmöisessä B2B-myynnissä tietyllä tapaa se digitaalisuus ei voi ehkä aina ainakaan meidän tapauksessa olla se ainoa tapa levittää sitä tuotetta, vaan pitää olla myöskin niitä kohtaamispaikkoja. Suunnataan sinne messuille ja semmoisiin tapahtumiin, missä liikkuu potentiaalisesti myöskin niitä meidän tulevia asiakkaita.

OH: Kun mä viittasin tuossa, että Börjeltä turpiin, mä itse olan vähän sama mieltä kuin säkin olet, että meillä on Suomessa valtavasti hienoa pientä niche-osaamista. Jos me ajatellaan suomalaisia kansainvälisiä yrityksiä kokonaisuudessaan, meillä on Suunnot ja Polarit ja Valmetit, UPM10:t, Telakat, pienempiä Roviot ja pelitaloja. Meillä on ihan valtavasti hienoja juttuja. Jos ajatellaan, että meillä on vain se reilu 6 000 000 immeistä, mä en löydä maailmasta yhtään kaupunkia, jossa olisi näin paljon kansainvälisiä yrityksiä kuin mitä Suomessa todellisuudessa on. Sulla on hyvä esimerkki siitä, että meillä on tosi kovaa niche-osaamista pienillä osa-alueilla, joita me sitten voidaan myydä todellisuudessa maailmalle ihan aidosti, kun me vaan uskotaan itseemme ja mennään. Yksi asia, joka mulla on kysymyksenä tässä vielä, kun tuossa kv-kirjallisuudessa on tunnistettu erilaisia liiketoimintamalleja ja ansaintamalleja yli 60 erilaista, eli millä tavalla yritys tavallaan pystyy tekee tuottoa. Ajattelee Googlea tai jotain muuta, Google myy pilvipalveluita ja sitten siellä on mainostiloja ja tällaisia ja joku tekee alustojen kautta. Nyt kun te olette tuolla vähän katselleet jo ja ihmetelleet, kuinka sä kuvaisit teidän ansaintamallia? Onko se ihan uniikki vai voiko verrata johonkin teidän sitä liiketoimintamallia, mitä te teette?

RV: Joo, meidän ansaintamalli ei ole mitenkään mun mielestä sillain uniikki, enkä mä tiedä, onko se vielä ihan valmiskaan sellaisena kuin se on. Tuossa mä viittasin tuohon, että me myöskin hinnoitellaan vähän eri tavalla kuin vaikka semmoiset perinteiset, voisiko sanoa meidän kovimmat kilpailijat, joita on ehkä tämmöiset vaikkapa joogakouluttajat, pilateskouluttajat, tämäntyyppiset. Ehkä sillä tavalla meitä voi verrata myöskin ansaintamallin puolesta liikunta-alan komeimpaan yritykseen Les Millsiin, jolla on lisensointisysteemi, että he kouluttaa ihmisiä ja siitä konseptista, mitä ihmiset käyttää, ihmiset maksaa vuosittain lisenssimaksun. Me valittiin siinä tietoisesti hyvin toisenlainen tapa toimia. Me ei ikään kuin laskuteta mistään tyhjästä, vaan aina kun ihminen maksaa meille, hän myöskin saa jotain. Tässä tulee tämä digitaalisuus tosi tärkeässä roolissa meidän liiketoimintaan ja meidän liiketoiminnan myöskin siihen skaalaamiseen. Miten me tehdään sitä lisää ja tehokkaasti, on se, että me ei tosiaan veloiteta lisenssimaksuja, mutta joka ikinen meidän kouluttama ohjaaja kerran vuodessa ikään kuin päivittää oman osaamisensa ja koulutuksensa. Tässä me pyritään siihen, että se päivitys tapahtuu digitaalisesti meidän verkkoalustalla. Se on sitä niin sanottua passiivista myyntiä tai sitä myyntiä, minkä eteen meidän ei erikseen tarvitse tehdä töitä. Me huolehditaan siitä, että silloin kun ihmiset tulee siihen meidän perus koulutukseen, joka on kaksipäiväinen kokonaisuus sitten on vähän itseopiskelua, he siinä sitoutuu ja siinä määrin ihastuu meidän konsepteihin, että he haluaa jatkaa siinä meidän perheessä. Se perheessä jatkaminen tapahtuu siellä digitaalisessa ympäristössä ja kerran vuodessa he tulee päivittää omaa osaamista. He saa siinä lisätietoa, lisää työkaluja, uusia keinoja auttaa omia asiakkaita. Tämä nyt näyttäisi ainakin Suomessa toimivan ja sitten kun me on verrattu tätä maailmalle, kyllä meillä on vahva näkemys, että se toimii myöskin siellä, joskaan me ei ole siinä mittakaavassa päästy sitä vielä testaamaan, että me voisin sanoa varmaksi, että se toimii, mutta ainakin se on erilainen kuin ehkä semmoinen perinteinen tapa tällä alalla toimia.

EA: Mites kun teillä sisällöt on tehty aika pitkälle valmiiksi niin kuin mainitsit jo, mites kasvun rajat? Milloin ne tulee vastaan? Kuinka isoksi te pystytte tällä set upilla skaalaamaan tätä toimintaa?

RV: Ehkä toi korona-aika opetti meille sen, että senkin me pystymme tekemään, mitä ajattelimme etukäteen, että emme pysty tekee. Me pystyttiin sitten kuitenkin vetää meidän koulutukset kokonaan verkkoon, vaikka mä tuossa sanoin, että kun myy tämmöistä ratkaisua, pitää päästä kohtaamaan ja kokeilemaan, mutta se ei tarkoita sitä, että me ei pystyttäisi tätä konseptia kouluttaa kokonaan verkossa. Me huomattiin, että se onnistuu. Siitähän tämmöinen markkinointi-ihminen rupeaa heti laskemaan mielessään, että kyllä me voidaan sata ihmistä kouluttaa siinä, missä aikaisemmin johonkin tilaan mahtui kaksikymmentä. Ihan näin yksinkertaisesti se ei tokikaan mene, vaan kyllä meidän pitää laadunvalvontaa sikäli tehdä, että varmistaa sitä syntynyttä osaamista ihmisillä. Sen takia joku raja on siinäkin. Se, mitä me tällä hetkellä tehdään tosi ahkerasti, viedään sitä kokonaisuutta yhä enemmän verkkoon, enemmän sellaista itseopiskelua niin, että se kohtaaminen oikeasti keskittyy enemmän siihen laadun varmistamiseen ja siihen, että me sparrataan sitä ihmistä. Sikäli varmasti jonkunlainen katto jossain kohtaa tulee vastaan. Kyllä me tarvitaan se ihminen johonkin kohtaan, mutta me koko ajan haetaan sitä, että missä se ihmisen aika on kaikkein hyödyllisin niin, että se palvelee meidän brändiä ja me käytetään se siihen. Sikäli mä uskon, että me pystytään skaalaa tätä vielä tästä nykyisestäkin reippaasti ylöspäin. Tätä juuri mietitään, ja tämä on nyt esimerkiksi tämän käynnistyvän verkkokauppaprojektin yksi tavoite, että me löydetään tapa toimia, joka vapauttaa sitä ihmisresurssia vielä enemmän siihen, mihin ihminen tarvitaan.

OH: Niin, että te ette lähde ihan perinteisellä myyntiagentti- ja aluevastaavajutulla, että palkkaatte nyt Brasiliaan myyntiagentin ja sinne aluevastaavan, joka ottaa tutkintoja vastaan ja sitä kautta liikkuu eteenpäin.

RV: Kyllä sekin on yksi mahdollisuus, että me löydetään sellaisia kumppaneita, jotka pystyy ottaa näitä meidän sisältöjä siinä määrin hyvin haltuun, että me voidaan luottaa. Tämmöistäkin on tällä hetkellä Yhdysvalloissa meillä käynnissä. Tämä yliopisto, joka meidän konseptia myöskin kouluttaa, he sitä vähän niin kuin skannaa, että miten pitkälle he pystyy näissä lähtee. Mä ajattelen itse ja koen, että me tarvitaan se puolestapuhuja, se speaker, joka avaa meille niitä ovia, mutta kyllä meidän pitää sitten itsekin olla siinä sillain aktiivisesti vielä tässä vaiheessa mukana. Kuitenkin meidän se kokemus kaikista niistä markkinoista, missä me ollaan, on suhteellisen nuori. Jotta meidän brändin laatu pysyy, tässä kohtaa meidän pitää olla siinä vielä aktiivisesti mukana, mutta tulevaisuudessa voi olla, että me koulutetaan ainoastaan niitä, jotka kouluttaa muita. Se voi olla sitten se tapa muuttaa tätä vähän ehkä enemmän franchise-tyyppiseksi. Se voi olla yksi reitti. Näitäkin tässä nyt parhaillaan tutkitaan ja mietitään, mikä olisi hyvä tapa ja vähän niin kuin keskustellaan esimerkiksi erilaisten potentiaalisten kumppanien kanssa, miten me voidaan tätä laajentaa.

EA: Mielenkiintoista. Mulla on yksi kysymys tuosta verkkokaupasta. Mainitsit, että nyt on neljäs iteraatiokierros meneillään. Miksi? Onko teidän aikaisemmissa ratkaisuissa tullut ominaisuuksien raja vastaan vai oletteko te keksineet jotain sellaista, mitä te haluatte nimenomaan uudelta alustalta, eli miksi neljäs kerta?

RV: Sanotaan, että eka kerta oli semmoinen lempeä kokeilu, että olisiko tässä jotain järkeä ja mitäs me täällä myytäisi. Toka oli sellainen jo, että meillä oli oikeastaan jo siinä kohtaa selkeästi myytävää, koska tämä FasciaMethod-konseptihan on paketoitu myöskin tuotteistamisen, sanotaan semmoiseen bravuuriversioon ihan kirjan kansiin. Meillä oli sitten kirjaa ja muuta, mitä haluttiin myydä verkkokaupan kautta. Siihen luotiin ratkaisu. Sitten bisnes alkoi kasvaa, ja me huomattiin, että jaaha ei riitä nämä olemassa olevat puitteet. Sitten just tarvittiin digitaalisille tuotteille parempaa ratkaisua. Meillä oli yksi palveluntoimittaja, joka oli tavallaan ihan hyvä, mutta ei ollut kauhean hyvä sitten kuitenkaan. Me jouduttiin vaihtaa sitä palvelun toimittajaa. Siitä syntyi yksi uudehko versio. Siinä tehtiin vähän kanssa semmoista upliftia sille kokonaisratkaisulle. Nyt, mikä on, on se, että meillä on niin paljon sisältöä, että me tarvitaan järeämpää settiä ja enemmän automaatiota. Tämä on se tavoite myöskin. Se, että me siirrettiin kaikki meidän maksuliikenne verkkokauppaa, että me ei lähtökohtaisesti laskuteta keneltäkään mitään, vaan kaikki ostetaan verkkokaupasta myöskin ne kurssipaikat, ja siellä pystyy varastosaldot mukavasti kuosissa, on se isompi kehitysaskel, mikä otettiin tuossa verkkokauppakolmosen kohdalla. Mikä on se seuraava step ja miten me hallinnoidaan kaikkia meidän sisältöjä mahdollisimman tehokkaasti ja tuodaan automaatiota lisää, on nyt se, mitä tutkitaan tällä hetkellä.

OH: Onko teidän yrityksellä ollut sparraajaa tai sellaista, joka on jeesannut teitä lähtemään kansainvälistymään vai onko se tullut vaan ihan oman osaamisen kautta? Oletteko te käyttäneet jotain Finnpartnershipia tai Business Finlandia tai jotain tällaista julkista tahoa, jota kautta olisitte saanut jeesiä ja minkälaiselta jeesi on tuntunut, jos teillä on ollut sellaista?

RV: Joo, on ollut. Meillä on sekä yrityksessä sisällä… Itse asiassa mun miehelläni Atte Varstalla, joka on tämän yrityksen toimitusjohtajana, on aika pitkä kokemus kansainvälisestä kaupasta, mutta myöskin se, että me aika varhain lähdettiin jo skannaamaan rahoitusvaihtoehtoja tälle kansainvälistymiselle. Vaikka Business Finlandin kansainvälistymisrahoitukset on sellaisia, että siellä tulee aina tietty asiantuntijapooli mukana. Tavallaan sä et voi lähteä tekee niitä asioita ilman, että siellä on joku jeesimässä. Ne on ollut tosi hyödyllisiä kyllä. Meillä on ollut New Yorkissa jo kaksikin tämmöistä businees hub -kokemusta ja nyt ollaan itse asiassa menossa Los Angelesiin tapaamaan potentiaalisia yhteistyökumppaneita sikäläisen Business Finlandin edustajan avustuksella. Elikkä kyllä olemme saaneet sparrausta monenlaisilta ihmisiltä. Vaikka Yhdysvaltain lainsäädäntö jo pelkästään oli sellainen asia, minkä puitteissa ei meillä kellään ollut mitään osaamista. Tuosta Otto kun sanoit, että suomalaisilla oli osaamista, siellä tuli suomalaistaustainen juristi myöskin vastaan, joka meitä neuvo ja on siellä erittäin hyvin sisällä sikäläisessä oikeusjärjestelmässä. Nämä on näitä hetkiä, että on hieno olla suomalainen. Tämänkin takia kannattaa lähteä ulkomaille. Meidän pitäisi olla ylpeämpiä siitä, mitä kaikkea me täällä osataan. Se, että joku Börje sitten [naurahtaa] menee oikealta ja vasemmalta ohi, sen ei todellakaan tarttisi olla niin, vaan me voitaisi ihan oikeasti olla aika kingejä me suomalaiset. Meillä on aivan huippukoulutusta ja huippuosaajia. Tämä on yksi tärkeä motivaatio, miksi mä lähdin alun perin tähän yritykseen. Tämä on se syy, että mä haluan tätä suomalaista liikuntaa ja fysioterapiaosaamista olla viemässä maailmalle. Se on niin huippua.

OH: Hei, kiitoksia. Vedetään yhteen. Meillä alkaa aika loppumaan. Nyt jokaiselta yksi tehtävä/yksi tärkeä juttu, mitä ajattelee, jota voi yrittäjälle antaa siinä vaiheessa, kun yrittäjä alkaa kasvattaa omaa liiketoimintaansa, olkoon se sitten kansainvälisesti tai olkoon se sitten ihan kotimaassa. Mä sanoisin itse, että pitäkää taloudesta ja kassavirrasta huoli. Huolehtikaa, että kassassa on rahaa aina yllättäviin asioihin.

EA: Mä mietin tässä, kun on nyt kuultu Raisan tarinaa ja muuta, ihailen tuota rohkeutta, eli tahto ja halu menestyä ja rohkeus ja valmius riskinottoon.

RV: Ehkä mä lisäisin sitten tuohon sen mun suosikkimenetelmän eli pienimmän mahdollisimman muutoksen menetelmän. Tee tänään jo jotain ja tee joka päivä joku pieni juttu sen sun yrityksen kehittämiseksi. Sitten kun tulee se isompi mahdollisuus, tartu siihen, mutta joku pieni juttu joka päivä.

OH: Jes. Kiitoksia kaikilla ja sä kuuntelit Oona 2 Metropolian podcastsarjaa. Tervetuloa kuuntelemaan lisää. Jaksoja tulee ainakin kuusi. Otto sanoo täältä moi.

EA: Eki myös. Moikka.

OH: Ja nyt se oli siinä [naurahtaa].

RV: Jes. Mä nyt sanonut mitään, kun se oli vähän niin kuin teidän podcast.

OH: Joo, joo no hätä.

RV: Mä en tunge tähän väliin.

OH: Tämä meni hyvin puikkoihin. Tämähän meni tosi sujuvasti.

EA: Kyllä, kyllä.

OH: Eikö mennyt?

RV: Joo.

OH: Ei ollut mitään ihmeellistä.

RV: Joo. Tämä oli hauskaa.