Henkilöbrändäys ja sen merkitys

Jussi Kareinen [0:00] Hei. Tämä podcast on suunnattu uraohjauksen parissa työskenteleville ihmisille, opinto-ohjaajille ja opettajille. Edelleen meillä on teemana henkilöbrändäys ja sen merkitys urasuunnittelussa.

Tässä podcastissa kanssani on keskustelemassa Ikolan Johanna ja Liukkosen Jaana ja mun nimi on Jussi Kareinen ja me toimitaan lehtorina Seinäjoen ammattikorkeakoulun kulttuurituotannon koulutusohjelmassa. Pikkusen taustotan tähän alkuun työelämän muutosta. Minkä vuoksi henkilöbrändäys on sitten niin tärkeää. Työmarkkinathan on olleet aina muutoksessa, mutta jotenkin tuntuu, että tämä nykyinen muutosvauhti tuntuu eksponentiaaliselta. Se on hurjan, hurjan voimakasta suhteessa entiseen, ja suuri syy tähän on tietysti uusi teknologia. Toinen ehkä merkittävä asia on, että palkkatyön luonne on muutoksessa myös. Enää tulevaisuudessa ihmiset eivät välttämättä ole vakituisessa kokopäiväisessä palkkatyössä. Ennusteiden mukaan 2040 noin 60 % työvoimasta tulee olemaan niin sanottuja itsensätyöllistäjiä. Tässä tällainen alustatalouden rooli on merkittävä ja sen alustatalouden roolin kasvu. Tämä tietysti tarkoittaa sitä, että tavallaan tällaiset niin kuin – Että mitä muita taitoja ammatillisuuden kovan ytimen lisäksi tulisi olla, että mitä pitäisi sisältää tällaisen asiantuntijan tutkinnon.

[1:37] Perinteisesti on ajateltu niin, että koulutuksen tavoite olisi kouluttaa kuluttajia työmarkkinoille, niin nyt ehkä – mikä tarkoittaa sitä, että joku antaa työpaikan, mutta tulevaisuudessa tulisi entistä määrätietoisemmin pyrkiä kouluttamaan ihmisiä, ketkä kykenee työllistämään itsensä ja ehkä siinä samalla muitakin. Ja mitä nämä tällaisen kovan ytimen lisäksi, minkä tyyppisiä ne työelämäkompetenssit on, niin siellä on tällaisia kuin kriittinen ajattelu, luovuus, eettisyys, empaattisuus. Vuorovaikutustaidoista puhutaan paljon. Ne on todella tärkeitä. Ja ylipäätään tällaisten geneeristen eli yleisten työelämätaitojen merkitys työllistymisessä korostuu.

[2:27] Tämä kaikki tai oikeastaan vielä se yksi iso muutos on täällä tietysti se, että perinteisiä ammatteja tulee paljon häviämään, mutta – Muun muassa niin kuin eduskunnan tulevaisuusvaliokunta julkaisi pari vuotta sitten tällaisen tutkimuksen, missä oli paljon tällaisia uusia ammattinimikkeitä. Itse asiassa työvoiman tarve – sanotaan, että työvoiman tarve tulee lähitulevaisuudessa jopa kasvamaan, ja sitä kautta tietysti tällaiset uudenlaiset osaamisprofiilit nousee keskeisempään rooliin. Tämä kaikki asettaa tietysti meille kouluttajille ja koko koulutusjärjestelmälle uudenlaisen haasteen: Miten me kasvatetaan työelämäosaajia, joilla on valmius itsenäisempään työotteeseen ja oman osaamisen suunnitelmallisempaan markkinointiin. Me ei voida toimia suljetussa tilassa, vaan meidän pitää olla entistä avoimempia, saavutettavampia ja vuorovaikutteisempia ympäröivän yhteiskunnan, opiskelijoiden ja työelämäkumppaneiden suuntaan. Sitten tietysti kaiken tämän sisäistäminen, että olisiko osaamiselleni jotakin näyttöä oman alan ulkopuolella. Mahdollistaako tai edistääkö tämmöinen suunnitelmallinen henkilöbrändäys niin sanottua loikkausosaamista eli työllistymistä perinteisen ammattikentän ulkopuolelle.

[3:55] Tämä on tämän meidän koko Oiva-hankkeen yksi keskeisiä tutkimuskysymyksiä, ja tämä podcast on myös yksi hankkeen loppujulkaisun tuotoksia, missä me pyritään tätä pohtimaan. Eli sellainen tulevaisuuden työelämäosaaja, joka sopeutuu ja osaa toimia nopeasti muuttuvassa emergentissä työympäristössä, on vahvoilla. Seuraavaksi annan puheenvuoron Johannalle. Johanna vähän avaa, mitä uraohjaajan tulisi ottaa huomioon, kun hän on henkilöbrändäyksen kanssa tekemisissä ja opiskelijan kanssa. Ole hyvä.

Johanna Ikola [4:34]: Joo eli pohdin vähän sitä, että miten me saataisiin autettua opiskelijoita, kun he ovat nyt juuri tämänkaltaisessa tilanteessa kuin Jussi äsken kuvasi. Eli työelämä muuttuu ja työnkuvat ja työtehtävät muuttuvat ja tulee uusia ammatteja. On entistä tärkeämpää, että osaa sitä omaa osaamistaan jollakin tavalla tuoda esille. Mulla on tässä muutama kohta, joihin olen itse törmännyt ohjatessani opiskelijoita, ja jotka minun mielestäni ovat olennaisia asioita miettiä silloin, kun ohjaajana henkilöbrändäyksestä opiskelijoiden kanssa puhuu.

Ensimmäinen on mielestäni ehkä kaikkein olennaisin asia on se, että ohjaajan oma käsitys ja suhtautuminen vaikuttaa paljon siihen, että miten ja mitä hän niille ohjattaville henkilöbrändäyksestä tuo esille. Eli tarkoitan yksinkertaisesti vaikka sitä, että jos ohjaajan käsitys brändäämisestä on sitä, että luodaan profiili LinkedIniin ja se riittää, niin silloinhan puhutaan vähän eri asiasta kuin semmoisesta ohjaustilanteesta, jossa ohjaaja on ikään kuin sisäistänyt, että se brändäys lähtee ohjattavien kanssa miettimällä omaa ammatillista erityislaatua ja vasta sitten mietitään, että mitkä ovat parhaat kanavat ja välineet sen brändin esille tuomiseen.

[6:06] Sitten tämä on mielestäni jokaisen hyvä sisäistää ja ohjaajana pitää tuoda tämä esille opiskelijoille, että jokaisella ihmisellä on brändi, henkilöbrändi, riippumatta siitä, että tekeekö sitä brändäämistä tietoisesti vai ei. Se brändihän on syntynyt vuorovaikutuksessa muiden kanssa, ja sen vuorovaikutuksen tuloksena on syntynyt mielikuva sinusta, jonkinlainen. Ja jos siihen omaan brändiin haluaa vaikuttaa, niin pitää tehdä ihan tietoista työtä oman osaamisen sanoittamisessa. Eli se pelkkä somessa roikkuminen ei ole sitä tietoista brändin rakentamista, vaan se tietoinen rakennustyö lähtee arvojen, vahvuuksien ja osaamisen kartoittamisesesta.

Jussi Kareinen [6:48]: Saanko kysyä tähän väliin, että tämähän asettaa ohjaajalle erityisen – tai jotenkin tuntuu – että tietynlaisia vaatimuksia. Pitääkö sinun mielestä ohjaajan miten hyvin tuntea se ohjattava sitten?

Johanna Ikola [7:04]: En tiedä, ei välttämättä tarvitse. Se on hyödyksi varmasti, jos tuntee hyvin, niin totta kai silloin pystyy ehkä itsekin näkemään ja ohjaamaan sitä opiskelijaa tavallaan oikeaan suuntaan paremmin, mutta olen tehnyt uraohjausta myöskin sellaisille, joita en hirveän hyvin tunne, että ei se välttämätöntä ole, mutta auttaa kyllä asiaa.

Jussi Kareinen [7:35]: Okei.

Johanna Ikola [7:38]: On mielestäni tosi tärkeää asettaa tavoitteet brändäykselle eli ohjaajan pitää tätä mielestäni korostaa. Eli ennen kuin lähdetään miettimään, kuinka se brändäys tapahtuu niin pitää miettiä, että mitä sillä tavoitellaan. Onko tavoitteena työllistyminen – no toki useimmiten se on se. Vai onko tavoitteena työelämässä olevan oman erityisosaamisen korostaminen tai jokin muu. Sitten tietysti pitää miettiä, millaista tunnettuuden tasoa tavoitellaan, eli halutaanko profiloitua omien olemassa olevien verkostojen sisällä, koko alan sisällä vai vielä laajemmin ihan mediatunnettuuteen asti.

Ja sitten mielestäni ehkä tärkein asia, mikä ohjaajan pitää itse ikään kuin sisäistää on tämä, että se itsensä brändääminen on osaamisen ja persoonan liitto. Se ei ole mikään päälle liimattu kiiltokuva. Eli totta kai erottautuminen on tärkeää, mutta sen pitää perustua ihan rehelliseen itsearvioon ja muilta kerättyyn palautteeseen. Sitä kautta vain pystyy tekemään semmoisen uskottavan henkilöbrändin itsestään. Sitten pitää lisäksi uskaltaa olla jotakin mieltä asioista, ja pitää kertoa mielipiteensä. Semmoinen hajuton ja mauton brändi ei kiinnosta ketään. Eli jos haluaa semmoisen – jos haluaa kiillottaa, jos ajattelee että brändääminen on oman henkilökuvan kiillottamista, niin silloin ollaan hakoteillä. Pitää uskaltaa olla semmoinen kuin on, ja pitää uskaltaa olla jotain mieltä asioista.

Tässäkin toimii tämä vanha sanonta, että jos pyrkii miellyttämään kaikkia niin ei taatusti miellytä ketään. Sitten ehkä kannattaisi tiedostaa oman alan stereotypiat. Eli liittyykö omaan alaan jotain sellaista stereotypiaa, mikä liittyy siihen, että ajatellaanko alalla, että tällainen osaaminen, tällä lailla esiintyminen, tämmöinen ulkonäkö, habitus, on uskottava meidän alalla. Eli nämä kannattaa tunnistaa, jos tällaisia stereotypioita on. Että onko sitten niin, että suositellaan näiden stereotypioiden vahvistamista? En tiedä, ei välttämättä, vai että ei piitata niistä, koska jos se henkilöbrändäys lähtee tällaisesta kiillotusmielikuvasta, niin silloin usein ollaan tällä stereotypian tasolla ja se ei ole välttämättä se tosi persoona siellä sen brändäämisen taustalla.

[10:28] Ja sitten persoonasta edelleen, että persoona vaikuttaa brändäämiseen, persoonallisuustyyppi. Joillekin oman itsen esilletuonti on paljon helpompaa kuin toisille. Ekstrovertit pystyvät luontaisesti tuomaan usein itseään esille helposti, kun taas jotkut introvertit, tarkkailijat, saattavat ahdistua jo pelkästä ajatuksesta. Ja uraohjaajan ja opon kannattaa korostaa, että persoona ei vaikuta osaamiseen millään lailla, ja jos oman osaamisen sanoittaminen ja esille tuominen tuntuu hankalalta, niin kannattaa aloittaa omien tekemisten listaamisella. Se osaaminen löytyy sitä kautta helpommin. Kun tietää, että mitä on tehnyt ja mitä tekee, niin kyllä se osaaminen pystytään johtamaan sieltä tekemisten kautta.

Ja lopuksi sanoisin, että kaikkien on löydettävä se oma tapa siihen itsensä brändäämiseen. Eli ohjaajan pitää muistaa, että on herkillä siinä kohtaa, että huomioi sen ohjattavan oman persoonan ja omat tavoitteet ja oman tyylin, ja osaa sillä lailla ohjata tekemään sitä brändäystä oman persoonan kautta. Silloin tulee tulostakin.

Jussi Kareinen [11:43]: Hyvä, kiitos Johanna. Jäin pohtimaan sitä, että nimenomaan kun ollaan tekemisissä opiskelijan oman persoonan kanssa, ja ehkä semmoisen vielä, tietysti jos on nuoresta persoonasta kyse, niin tavallaan se oman identiteetin kasvun kanssa, kun ollaan aikuisuuden kynnyksellä, niin siinä pitää tietysti varmaan ohjaajalla olla erityisen herkät tuntosarvet. Tai en tiedä, mystifioinko tätä liikaa. Tavallaan siinä on se – henkilöbrändi lähtee siitä aitoudesta ja toisaalta se on – miten sä sanoit sen – se on sen osaamisen ja persoonan liitto.

Johanna Ikola [12:26]: Mm, no ehkä sä vähän mystifioit liikaa, että itse ajattelen tätä ohjaamista ja brändin tekemisen ohjaamista hyvin käytännönläheisesti ja yritän pitää mielessä sen, että se lähtee oikeasti sieltä opiskelijan persoonasta ja hänen tavastaan tehdä hommia ja hänen vahvuuksistaan. Ja myöskin niin, että se lähtee pienin askelin se kartoitustyö, ja yritetään palastella sitä brändäämistä pieniin paloihin eikä yritetäkään lähteä haukkaamaan isoa palaa kerrallaan. Ja tietysti jos ajattelee opiskelijaa, sellaista joka ei ole vielä valmis tai valmistunut, niin sehän on monen vuoden prosessi se oman brändin rakentaminen.

Mielestäni se on todella hyvä aloittaa jo ihan ensimmäisenä vuonna, niin se kasvaa. Ja sitten, kun opiskelija on valmis, niin hänellä on jo toivon mukaan aika selkeäkin kuva siitä, että – ainakin siitä, että mitä hän haluaa ja mitä ei halua. Ja sitten, että mitä jo osaa ja missä pitää vielä kehittyä. Sitten on ehkä työkaluja, joiden avulla pystyy sitä brändiä rakentaa.

Jussi Kareinen [13:48]: Eli tämmöinen tietoinen henkilöbrändin rakentaminen jo opintojen alkuvaiheessa samalla kasvattaa sitä ammatillista itsetuntoakin jo alusta lähtien.

Johanna Ikola [13:57]: Kyllä ja varsinkin jos se tehdään ryhmässä, jossa opiskelijat saa palautetta toisiltaan, koska hehän ovat koko ajan tekemisissä sen oman ryhmänsä kanssa ja tekevät yhdessä töitä, niin kuka on parempi palautteen antaja kuin se vertainen, se kaveri siinä, jonka kanssa on se 1–2–3–4 vuotta tehty hommia.

Jussi Kareinen [14:18]: Ja tällaisten vuorovaikutustaitojen opiskelu, mihin viittasin, on kovaa valuuttaa myös työmarkkinoilla sitten tavallaan. Sitä opiskelee tätäkin kautta. Okei mennään eteenpäin.

Jaana Liukkonen [14:33]: No mulla olisi vielä yksi kommentti tähän, kun puhuttiin tästä ekstrovertistä, että on helpompi tavallaan tuoda – jos on ekstrovertti persoona – niin helpompi tuoda sitä omaa osaamista, mutta toisaalta tämä brändäys nykyään tapahtuu aika paljon myöskin somessa, joka on taas sitten introverteille huomattavasti helpompi tapa tuoda sitä omaa osaamista esille, koska voi vaikuttaa siihen, että milloin ja miten sitä tekee. Että ehkä tässä saavutetaan semmosta tasapainoa nyt näitten eri persoonallisuustyyppien kanssa tämän kanavankin valinnan kautta.

Johanna Ikola [15:06]: No se on hyvä pointti, Jaana, hyvä kun tuon toit esille, se on ihan totta, että some luo mahdollisuuksia nimenomaan introverteille, jotka pystyy siellä tavallaan vähän häivyttämään sitä omaa itseään.

Jaana Liukkonen [15:24]: He voivat kukoistaa siellä.

Johanna Ikola [15:25]: He voivat kukoistaa siellä, se on ihan totta, hyvä pointti.

Jussi Kareinen [15:28]: Juuri näin. Okei sitten on kolmantena Jaanan alustus. Mitäs sinä haluaisit – tai miten sinä haluaisit ohjeistaa uraohjaajia ja opoja?

Jaana Liukkonen [15:42]: Vähän ehkä käytännönläheisesti. Jos ajatellaan brändäystä – onko se kuinka kallista touhua nykyään, niin eihän se sitä ole, koska sehän periaatteessa nyt perustuu ihan täysin siihen tämä ammatillisen brändin luominen, että tuodaan sitä omaa osaamista kiinnostavasti ja erottuvasti esiin. Ja tätä tämmöistä ammatillista substanssiahan ei voi ostaa. Sehän tulee niin kuin – opiskelijahan oppii asioita, se kokee ja tekee. Ja meillä kaikilla on ihan yhtäläiset mahdollisuudet käyttää näitä somen ilmaisia välineitä tässä apuna, että kyse on tässä lähinnä vaan tästä viitsimisestä ja semmoisesta suunnitelmallisuudesta, mistä Johannakin juuri puhui. Ja Johanna tuossa vähän mainitsikin jo siitä, että jos olet somessa – roikut somessa, niin se ei ole vielä brändäämisestä ja se on ihan totta. Eli somekäyttäytymisessäkin kannattaa nyt vähän – jos puhutaan brändäämisestä – niin miettiä tarkemmin, että aikooko erottaa sen arki-minän ja sitten sellaisen ammatti-minän toisistaan, eli aikooko käyttää sitä samaa kanavaa tämmöiseen vapaa-ajan minän asioiden esittämiseen ja sitten ammattilaisminän asian esittelemiseen, että jos näin on, niin sitten pitää ehkä olla hieman tarkempi sen kaiken sisällön suhteen, kuin siinä tapauksessa, että ne ovat eri kanavissa.

Ja some-käyttäytymiseen voi vaikuttaa myös ihan työnantaja. Osalla työnantajista on hyvinkin tiukkoja määräyksiä työntekijöilleen some-esiintymisistä, koska he pitävät niitä ihan oikeasti osana sitä omaa yrityskuvaa ja sen luomisen välineitä. Se on vähän siinä kohtaa, että sen lauluja laulat, joka palkan maksaa.

[17:42] Ja ehkä kaikista helpoiten pääsee nyt opiskelija tässä kohtaa liikenteeseen ihan siitä, eli he osallistuvat ammatillisiin verkostoihin tai liittyy ammatillisiin verkostoihin ja kommentoivat siellä ja mahdollisesti luovat omia postauksiaankin. Sitä kautta saa sitten pikkuhiljaa huomioita ja tunnettuutta alan sisällä. Ja ohjaajalle huomioita, vinkiksi ehkä sekin, että kannattaa ehkä korostaa sitä positiivisuutta. Rakentava kritiikki, niin se on kyllä semmoinen hienovarainen taitolaji, jossa voi mennä kyllä sitten metsäänkin.

Ja kuten tuossa Johanna sanoi, että jos lähdetään nyt ihan persoonabrändiä rakentamaan, niin LinkedIn-profiili ei välttämättä riitä, mutta sanotaanko näin, että LinkedIn profiili on hyvä aloitus. Ainakin sen pitäisi olla hyvässä iskussa, eli siellä on siisti kuva ja oma osaaminen on hyvin kuvattu ja siellä löytyy esimerkiksi paikkansapitävä CV. Ja seuraavassa vaiheessa varmaan kannattaa lähteä miettimään sitä, että haluaako perustaa Facebookiin tai Instaan tai YouTubeen oman kanavan – tietysti riippuen siitä, missä kohdeyleisö on, että mikä se kanava on – ihan tätä ammatillista brändiä varten, koska jos sinne perustaa ihan omat kanavat, niin siitä saa ulos sitten aikalailla erilaista käyttäjädataa, jota voi käyttää sitten sen sisällön edelleen kehittämiseen.

[19:25] Sitten tavallaan siihen, että mitä sisältöä opiskelija nyt alussa voisi tuottaa, niin – kun ei ole vielä ammatillista kokemusta paljoa, niin esimerkiksi käy läpi jotakin opintoprojekteja, kokemuksia työharjoittelusta, mahdollisesti alaan liittyvien välineiden tai erilaisten työtapojen testausta, ne on aika suosittuja. Erilaiset tutoriaalit joko tuosta oppimastaan tai ihan omastakin vapaa-ajan toiminnasta, jos se liippaa jollain lailla tuota alaa, niin niistä voi hyvinkin aloittaa.

Ja blogit ja vlogit on niitä semmoisia siinä mielessä hyviä tapoja sitä omaa osaamista esittää, koska voit silloin määritellä ihan tasan tarkkaan, että miten ja mitä tavallaan käsittelet ja miten käsittelet. Mutta niin kuin Johanna sanoikin, että sellaista hajutonta ja mautonta aineistoa ei kukaan jaksa pitkään lukea, että pitää olla kyllä jollain lailla mielenkiintoista sanottavaa ja myöskin mielenkiintoinen tapa tehdä se. Tosiaan blogien suosio on nyt pikkuisen ehkä laskenut, mutta toisaalta taas vlogien suosio taas kasvanut, mutta siellä on kyllä kanssa runsaudenpulaa. Tällainen videomuotoinen alusta voi sopia kyllä tosi hyvin sellaisille opiskelijoille, joille tuo kameran edessä esiintyminen on sellaista luontevaa.

[20:57]: Ja kun tässä nyt on keskusteltu tästä, että pitääkö kaikilla – tai kaikilla pitäisi olla tämmöinen brändi, mietitty ammatti-identiteetti, niin pitääkö se sitten olla? Ei välttämättä ihan kaikilla tarvitse olla. Voi olla, että on semmoisia työtehtäviä, joissa on olemassa jo valmiit speksit ja valmis verkosto, mutta usein uran murroskohdissa tai jos työllistät itsesi esimerkiksi yksityisyrittäjänä, niin tämmöinen pohditumpi ammatti-imago – ei se ainakaan haitta ole. Koska se helpottaa kontaktien luomista, sinusta löytyy informaatiota ja jos esimerkiksi haet uutta paikkaa ja siinä useampi hakija, niin tämä tällainen oma selkeä oman osaamisen esittäminen voi ollakin sitten se sinun kilpailuvalttisi.

Jussi Kareinen [21:47]: Hyvä. Saanko esittää yhden kysymyksen vielä, tai mitä mieltä te olette, kun Jaana tuossa totesit, että ammattiminä vs. vapaa-ajan minä somessa, niin pitääkö se olla jotenkin niin eroteltu? Totta kai se on – kun siihen henkilöbrändiinhän liittyy vahvasti se oma persoona ja aitous, mutta mä vaan ajattelen jotain nuorta opiskelijaa, että pystyykö hän erottamaan sen ammatillisen brändin? Siinähän on vahvasti semmoinen myös se nuoren persoona. Haittaako se? Tämä liittyy siihenkin kysymykseen, kun sanoit että tarvitseeko kaikkien rakentaa itselleen hyvin tietoisesti. Onko ylipäätään vaan tärkeää, että niin kuin –

Jaana Liukkonen [22:34]: Tulee löydetyksi, sehän tässä on se juttu, että tulee löydetyksi sillä lailla kuin haluaa.

Johanna Ikola [22:42]: Joo, samaa mieltä. Tietysti ei varmaan nuoren ihmisen, opiskelijan, jos hän alkaa ja kun hän alkaa itseään brändätä vaikka somessa, niin kyllä se on varmasti se, ehkä se LinkedIn on nyt tietysti se tiukimmin ammatillinen, mutta kyllä se voi olla joku blogi tai vlogikin, jossa jollakin tavalla kietoutuu yhteen se koko persoona, koko oma elämä, henkilökohtainen elämä, mutta myöskin se ammatillinen kasvu ja muu.

Jaana Liukkonen [23:18]: Ja sitten se on varmaan myöskin vähän työtehtävästä riippuen ja työpaikasta riippuen, että kuinka paljon nämä sitten eroavat toisistaan, eli on ammatteja, joissa on tietynlaisia oletuksia, että miten pukeudutaan, miten käyttäydytään, ja sitten on huomattavasti tämmöisiä vapaamuotoisempia. Siinä jollain lailla sitä ammattialan traditiota jollain lailla pitäisi noudattaa ehkä. Että kyllähän meillä – Ollaan nyt opettajaihmisiä tässä, niin kyllä sanoisin ainakin itsestäni, että kyllä mun vapaa-ajan pukeutuminen on hieman muodottomampaa kuin sitten työmaalle pukeutuminen.

Johanna Ikola [23:56]: Tuosta tekisi mieli vielä kommentoida myöskin, että mulla on kokemusta tuosta, että opiskelijat sanovat, kun omaa osaamista ja tekemisiä pitää yrittää ruveta sanoittamaan, niin he usein helposti sanovat, että ”No enhän mä ole tehnyt mitään, enhän mä osaa vielä mitään”. Niin sitten heille tulee jotenkin yllätyksenä se, kun alkaa luetella, ”No mutta oothan sää ollut, missä sä olit työharjoittelussa? Ja sähän teit tommosen tuotannon nyt opintojen aikana”. He ei välttämättä aina heti hoksaa sitä, että opintojenkin aikana tehdään ihan opinnoissa kaikenlaista, joka on ammatillisesti kiinnostavaa ja kertoo jotakin opiskelijan osaamisesta.

Jaana Liukkonen [24:38]: Ja sittenhän myöskin vapaa-aikana tapahtuu kiinnostavia asioita.

Jussi Kareinen [24:43]: Tähän on ehkä hyvä päättää sillä tavalla, että juuri tuosta nimenomaan on kyse, että tekeekö sitä sitten henkilöbrändiä, rakentaako kuinka tietoisesti, mutta näiden ohjeiden ja vinkkien avulla opiskelijan on mahdollista sitä omaa osaamistaan sanoittaa, ja tätä kautta ehkä sitä ammatillista itsetuntoa kohottaa, joka taas osaltaan sitten edesauttaa sitä, että on rohkeampi työmarkkinoilla ja aktiivisemmin markkinoi itseään. Kiitos teille.

Johanna Ikola [25:15]: Kiitos.

Jaana Liukkonen [25:16]: Kiitos.

#Uraloikkari #Henkilöbrändi #Metropolia