Hyvinvoiva yrittäjänainen 8: Kasvava yritys, hyvinvoiva yrittäjä – onko pakko aina kasvaa?

[musiikkia]

Kaarina Pirilä: Tervetuloa mukaan kuuntelemaan Onko aina pakko kasvaa -podcastia. Tämä podcast on Oona 2.0 – Yrittäjänaisten liiketoiminnan kasvua digitalisaation ja kumppanuusverkostojen kautta -hankkeen tuottama. Lähdemme keskustelemaan teemasta ”Hakeeko jokainen yrittäjä kasvua ja jos, niin mitkä ovat kasvun keinot”. Mikä edistää, mikä estää kasvua? Erityisesti keskitymme pienyrittäjänaisen näkökulmaan. Minä olen Kaarina Pirilä, yliopettaja Metropolia-ammattikorkeakoulusta ja toimin tämän keskustelun juontajana. Kanssani on tänään keskustelemassa kolme yrittäjänaista. Ensimmäisenä toivotan tervetulleeksi osteopaattiyrittäjä Elina Airaksisen Nurmijärveltä. Toisena keskustelijan meillä on helsinkiläinen suuhygienistiyrittäjä Tara Roisko Bocca Oy:stä. Tervetuloa. Ja kolmantena mukana on ura- ja yritysvalmentaja Elviira Vainio. Tervetuloa.

Usein ajatellaan, että menestyvän yrityksen tulee kasvaa. Aikaisemmista tutkimuksista selviää, että Suomen lähes 200 000 yksinyrittäjästä valtaosa todellakin hakee liiketoiminnan kasvua. Myös Oona 2.0 -hankkeessa tehdyssä tutkimuksessa tämä sama suuntaus nousi esille. Yli puolet tutkimukseemme vastanneista naisyrittäjistä ilmoitti, että heidän yrityksenä hakevat aktiivisesti kasvua. Tärkeimpänä kasvun keinona oli uusien asiakkaiden ja markkinoiden etsiminen. Noin 40 prosenttia vastanneista naisyrittäjistä ilmoitti yrityksensä kasvavan mahdollisuuksien mukaan. He eivät hakeneet aktiivisesti kasvua. Mitä yrityksen kasvulla, kasvamisella oikein tarkoitetaan? Onko se aina rahaa? Onko se liikevaihdon lisäämistä? Siis sitä, mitä sinne viivan alle jää. Yrityksen kasvaminen tietysti tarkoittaa eri yrittäjille eri asioita. Se voi toki olla liikevaihdon kasvua, johon pyritään vaikkapa myyntiä kasvattamalla, uusia tuotteita ja markkinoita etsimällä, siis yleisesti toiminnan laajentamisella. Mutta voisiko se olla esimerkiksi kasvua yrittäjänä, kasvua ihmisenä, yrittäjän osaamisen lisäämistä, yrityksen digitaalista kasvattamista, yhteistyötä muiden yrittäjien kanssa? Millaisia ajatuksia teillä naisyrittäjät on näistä esittämistäni kasvun määrittelyistä? Ensimmäisenä kysyn sinulta Elina yrityksestäsi. Mitä kasvaminen sinulle merkitsee? Oletko suunnitellut yrityksesi kasvattamista?

Elina Airaksinen: Mä puutun vielä tuohon liikevaihdon lisäämiseen. Sehän on eri asia kuin mitä viivan alle jää. Tulos on eri asia kuin liikevaihto. Liikevaihto voi kasvaa. Haen semmoista kasvua yrittäjänä, mikä riittää normaaliin hyvään toimeentuloon, koska riittävä määrä vie pois sitä epävarmuutta, mikä yrittäjyyteen liittyy.

Kaarina: Entä sitä Tara, mitä kasvaminen sinulle merkitsee? Oletko sinä suunnitellut yrityksesi kasvattamista?

Tara Roisko: Kun tuli tämä podcast-juttu, mä skannasin oikeastaan tätä yritysuraa 2000 vuodesta lähtien. Siinä alussa oli hirveä hype, että mä tein ihan hulluna hampaiden valkaisuja, kun mä ekana rupesin Suomessa tekemään näitä nopeita valkaisuja. Sitten tuli fyysisiä rajoitteita, kun teki liikaa töitä. Sen johdosta sitten hakeuduin hahmoterapeuttikoulutukseen, ja tietenkin oma terapia siinä piti käydä kanssa. Sen jälkeen mä olen aina käyttänyt sitä sanontaa, että kunnianhimo lähti, mutta elämänlaatu parani. Se on mun kasvun motto tai yrityksen toiminnan motto, että mä teen asioita, että mä olen onnellinen ja mä nautin siitä työstäni, mikä oli yksi tämä Hankokin. Voi olla, että sinne viivan alle jää [nauraa] vähemmän, kun on se Hanko, mutta mä rakastan sitä paikkaa ja siellä on sen verran töitä, että mä pystyn pitämään sen. Eli mä olen ehdottomasti sitä mieltä, että mä haluan kuollakin onnellisena [nauraa] ja se tarkoittaa sitä, että mun iso osa elämää on yrittäjyys, silloin sen täytyy olla (laadukasta) [epäselvää]. Laadukkuus on siinä, että mä tykkään tehdä sitä.

Kaarina: Todella mielenkiintoinen näkökulma. Entä sinä Elviira, mitä kasvaminen sinulle merkitsee yrittäjänä? Oletko miettinyt näitä yrityksen kasvamiseen liittyviä asioita?

Elviira Vainio: Kyllä ja haluan kasvattaa ja kehittää yritystäni. Samaa mieltä olen edellisen puhujan kanssa. Se ei saa tapahtua hyvinvoinnin kustannuksella. Jos hyvinvointi kärsii, sitten pitää pysähtyä ja miettiä. Toisaalta mä mietin, että nykymaailmassa yksin kasvaa on aika vaikeaa. Haluaisin puhua ekosysteemeistä, yhteistyöstä yrittäjien kanssa. Samoin nykypäivänä voi hyödyntää tekoälyä. Tekoäly ei voi tehdä töitä meidän puolesta, mutta se voi auttaa. Mun ajatus on, että yksin ei pärjää, mutta yhteistyö muiden yrittäjien kanssa ja teknologiaan hyödyntäen voidaan.

Kaarina: Todella mielenkiintoinen nosto tähän kasvamisnäkökulmaan. Mitä yrityksen kasvulla, kasvamisella oikein tarkoitetaan? Onko se aina rahaa? Siis sitä, mitä sinne viivan alle jää. Yrityksen kasvaminen tietysti tarkoittaa eri yrittäjille eri asioita. Se voi toki olla liikevaihdon kasvua, lisää rahaa, mitä sinne viivan alle jää, johon pyritään vaikkapa myyntiä kasvattamalla, uusia tuotteita ja markkinoita etsimällä, siis yleisesti toiminnan laajentamisella. Mutta voisiko se olla esimerkiksi kasvua yrittäjänä, kasvua ihmisenä, yrittäjän osaamisen lisäämistä, yhteistyötä muiden yrittäjien kanssa? Millaisia ajatuksia teillä naisyrittäjät on näistä esittämistäni kasvun määrittelyistä? Ensimmäisenä kysyn sinulta Elina, mitä kasvaminen sinulle merkitsee yrittäjänä? Oletko suunnitellut yrityskesi kasvattamista?

Elina: Sillä lailla olen, että riittävä asiakasmäärä tuo turvaa epävarmuuteen, jota yrittäjyys aina tuo tullessaan. Mutta mä aina myöskin mietin sitä, että mitä se liikevaihdon kasvu maksaa mulle. Siis sillä tavalla, että jos mä teen enemmän töitä, se tarkoittaa sitä, että mulla on vähemmän vapaa-aikaa. Ja esimerkiksi uni on semmoinen, mistä mä en suostu… Mä tarvitsen sen ja haluan nukkua. Mä tykkään nukkumisesta. Haluan nukkua sen kahdeksan tuntia yössä. Se on aina semmoista tasapainoilua sen kanssa, että voimavarat ja resurssit riittää. Ja sitten tämä, mitä sanoit siitä, että onko se ihmisenä kasvua. Niin kyllä. Esimerkiksi olen aivan älyttömän innostunut ihmisen fysiologiasta ja anatomiasta ja opiskelen koko ajan sitä lisää. Ja mitä enemmän tietää, sen enemmän huomaa, kuinka vähän tietää.

Kaarina: Mielenkiintoista. Meillä on siis samanlaiset ajatukset nukkumisesta.

Elina: Okei.

Kaarina: Pidän nukkumisesta ja tarvitsen unta paljon, jotta voin toimia.

Elina: Joo.

Kaarina: Entä sinä Tara ja onko sinulla Elviira ajatuksia kasvamisesta? Oletko miettinyt näitä omaan yritykseesi liittyen?

Elviira: Kyllä olen miettinyt ja haluan kasvattaa yritystoimintaani, mutta en halua kasvattaa oman hyvinvoinnin kustannuksella. Kanssa mietin sitä, että pitää laittaa happinaamari ensin itselle, jotta voi auttaa muita. Toinen näkökulma on semmoinen, kun mieti kasvamista, yrittäjä nykypäivänä ei voi toimia yksin. Tai voi, mutta se on hankalampaa ja hitaampaa. On hyvä miettiä, että onko jotain yhteistyökuvioita, voiko toimia osana ekosysteemiä, koska kun yhdistetään erilaisia osaamisia, kaikki voittavat. Asiakas saa parempaa ja monipuolisempaa palvelua. Ja kun nykyaikana on tekoäly, myös sitä voi hyödyntää. Se ei voi korvata yrittäjää, mutta sitä voi käyttää ja helpottaa omaa työtä.

Kaarina: Tuo on myös todella mielenkiintoinen näkökulma: tekoälyn käyttäminen yrityksen kasvattamisessa.

Elviira: Kyllä.

Elina: Tuosta samaa mieltä, että täytyy olla se yhteistyöverkosto. Varsinkin terveydenhoitoalalla mä osteopaattina huomaan sen, kuinka on semmoisia tiettyjä juttuja, mitkä on suuhygienistien osaamisaluetta ja mikä on sitten se yhteinen työnsarka, mikä on sitten taas osteopaatilla ja suuhygienistillä. Yhteistyössä saadaan todellakin parempaa palvelua aikaiseksi.

Tara: Joo, mä lähetän tosi paljon purenta-asiakkaita just fysioterapiaan tai osteopatiaan. Se on niin yleistä nykyään tässä stressiyhteiskunnassa.

Elina: Joo.

Kaarina: Eli tulkitsenko mä oikein, että yhteistyöllä kasvaminen verkostojen avulla on ehkä se, mitä kannattaisi entistä enemmän nostaa esiin? Ei välttämättä niin, että minä teen yksin kaiken, vaan käytän muita ammattilaisia. Sillä lailla saan enemmän asiakkaita ja yritykseni kasvaa.

Tara: Ja ehkä se ei edes liity kasvuun, vaan se liittyy siihen, että mä voin tehdä sitä, missä mä olen hyvä ja mistä mä tykkään. Kun mä teetän mainokset AD:llä tai lähetän asiakkaita jatkohoitoon, silloin mä voin keskittyy siihen, mikä on se mun osaamisalue ilman edes mitään kasvun ajatuksia.

Elina: Sitten tunnistaa sen oman ammatillisuuden rajat, että missä mun oma osaaminen menee.

Elviira: Ja mihin haluaa käyttää omaa aikaa, koska aika on rajallinen. Vähän ehkä kannattaa miettiä, että mistä tykkää, mikä tuo iloa ja ehkä mitä muut eivät pysty tekemään, koska mainoksia ehkä joku tekee paremmin kuin minä tai kyllä mä pystyn tekemään kirjanpitoa, mutta mulla menee paljon aikaa. Mä käytän kirjanpitopalveluja ja mä olen tosi onnellinen niistä ja maksan niistä hyvin mielelläni.

Kaarina: Todellakin. Tämä on mielenkiintoista, eli niitten verkostojen ja muiden ammattilaisten käyttäminen tuo sitä omaa hyvinvointia ja mahdollisesti myös yrityksen kasvamista jossain määrin.

Elina: Mun yksi motto on, että delegoi ennen kuin olet kusessa [naurua].

Kaarina: Seuraavaksi pohdimme, miten kasvua voidaan lähteä toteuttamaan, mitkä ovat kasvun keinot ja mitkä esteet. Oona 2.0 -hankkeessa tekemässämme tutkimuksessa yrittäjänaiset ilmoittivat tärkeimmäksi kasvun keinoksi uusien asiakkaiden ja markkinoiden etsimisen. Myös oman osaamisen vahvistaminen nousi voimakkaasti esille kasvun keinona. Kolmanneksi tärkeimpänä kasvukeinona yrittäjät ilmoittivat kehittävänsä uusia tuotteita ja palveluita. Ja äsken puhumamme verkostoituminen nousi myös siellä esille kasvun keinona. Millaisia ajatuksia nämä mainitsemani kasvun keinot teissä herättävät? Nostan erityisesti esille tuon oman osaamisen vahvistamisen. Mitä osaamista naisyrittäjät teidän mielestänne tarvitsevat yrityksen kasvattamiseen? Millaisia ajatuksia, tarpeita teillä esimerkiksi on? Tara, kertoisitko sinä tästä kasvukeinoista?

Tara: Yksi on tämä, että tämän koko kevään on osallistunut siihen digitaalisen markkinoinnin kehittämiseen ja sosiaalinen media hoitoalallahan, kun siihen saa sen säännöllisyyden, se on halpa tapa markkinoida ja tuoda omaa osaamista esille. Ja sitten tällaisena pitkään yrittäneenä jo yli keski-ikäisenä, [nauraen] tai mikä tämä nyt on tämä oma ikämääritelmä, se on tosi uutta, mutta se on samalla aika mielenkiintoista ja se on se, mikä pitää itse tehdä. Yritin ulkoistaa, mutta ei onnistunut. Mun tosi vaikea ajatella sitä kasvun keinona. Mä koko ajan laitan sen rahan sinne. Mun täytyy oma jakorasia vaihtaa jotenkin, että mä alan ajattelemaan, että se mun itseni jatkuva kehittäminen, joka on ihan musta itsestään selvyys, että se on myös kasvua. Se on aika hyvä. Se on tosi makee ajatus.

Kaarina: Joo, ihanaa. Mites Elviira?

Elviira: Mä aina jotenkin mietin tämmöisistä uskomuksista, että uskomukset voivat välillä olla tai usein ovat kasvun esteenä. Esimerkiksi tämä digitaalinen markkinointi, usein meidän omat ajattelutavat estävät meitä, että esimerkiksi on vaikea mainostaa ehkä omia palveluita ja sitten entäs jos ei tule ostajia, tarkoittaako että olen huono yrittäjä. Siinä on pinnan alla aika paljon. Ja sitten ajatellaan, että pitää olla täydellinen, mutta oikeasti pitää olla se, mikä on, ei täydellinen. Mutta usein huomaa, että se voi estää. Se voi estää markkinointia. Se voi estää näkyväksi tulemista. Tämä on yksi esimerkki tämmöisestä uskomuksesta. Niitä on paljon. Ehkä ne esteet on aika paljon omassa päässä, ja on tosi tärkeää tunnista niitä ja muuttaa niitä.

Elina: Joo, esimerkiksi yksi tyypillinen terveydenhoitoalalla olevien naisyrittäjien ongelma on se, että hinnoitellaan itsensä liian halvaksi. Pitäisi arvostaa sitä omaa työtä ja laittaa sille riittävän korkea hinta. Ja sitten tämä, mitä Tara sanoi tästä digitaalisesta markkinoinnista. Kun innostun helposti ja on kivaa tehdä someen sisältöjä ja näin, mutta tämän Oona 2.0:n avulla sain keinoja seurata sitä, että onko vaikuttavaa se mun markkinointi, se sisällön tuotanto, tuleeko sieltä asiakkaita oikeasti. Mä saan dataa sieltä. Semmoinen suunnitelmallisuus, systemaattisuus on semmoista, mitä mä olen saanut tämän koulutuksen kautta, mistä olen hyötynyt huomattavasti.

Kaarina: Kiitos Elina. Mielenkiintoista. Kun puhuimme kasvun keinoista, vähiten kasvun keinona yrittäjänaiset ilmoittivat käyttävänsä uusien työntekijöiden palkkaamista. Tämä tutkimustulos on linjassa muun muassa aikaisempien yrittäjäjärjestöjen tutkimusten kanssa. Valtaosa yksinyrittäjistä hakee liiketoiminnan kasvua, mutta vain pieni hakee sitä työllistämällä henkilöitä. Yrittäjien mielestä työllistämistä estää sen kalleus ja riski. Aktiivisesti kasvua hakevat yritykset luovat työpaikkoja muita yrityksiä enemmän. Kaikki olette yksinyrittäjiä, mutta oletteko te joutuneet miettimään työntekijöiden palkkaamista ja siihen liittyviä mahdollisia ongelmia? Millaisia ajatuksia tämä nostaa teissä?

Elviira: Mä kyllä jossain vaiheessa haluaisin, että mulla on työntekijöitä. Nyt ehkä tässä haluaisin sanoa, että työntekijän palkkaaminen on vain yksi tapa työllistää. Osaamista voi esimerkiksi ostaa toiselta yrittäjältä tai sitten voi käyttää henkilöstövuokrausfirmoja, käyttää oppisopimusta. On myös erilaisia tukia työllistämiseen. Jotenkin ehkä tätä asiaa ajatellaan liian kapeasti. Se on vain yksi keino muiden joukossa. Musta tuntuu, että näistä muista keinoista ei olla (tietoisia) [epäselvää] ja sitten on hyvä katsoa, missä vaiheessa yritys on. Jossain vaiheessa, jos kysyntä on tasaista, kannattaa palkata, mutta jos on paljon urakoita, ehkä muut vaihtoehdot sopivat paremmin.

Kaarina: Kiitos Elviira. Mitäs Tara?

Tara: Mä jotenkin skannaan tätä mennyttä, silloin jossain vaiheessa mulla oli kuusi tuntia päivässä apulainen, joka vastasi puhelimeen ja teki ajanvaraukset ja kaikki, mutta nyt on sähköinen ajanvarausjärjestelmä. Mä otin sen heti, kun se vain oli mahdollista. Kaikki laskut menevät nyt laskupalveluun. Niin paljon on tullut tätä digitaalista mahdollisuutta hyödyntää, eli ei tarvitse enää sellaista toimistoapulaista. Ei tule puheluita kaikki menee sähköisesti ajanvaraukset, ja tiedustelutkin tulevat sähköisesti. Siihen on tullut ihan valtava muutos tässä 20 vuodessa, kun meikäläinen on ollut. Samoin kuin se, että se markkinointi onnistuu tosi paljon Googlen, Facebookin ja Instagramin kautta. Se kliininen tekeminen on sitten semmoinen, mutta meillä se on täysin tällaista, että nyt kaikki haluaa hampaiden valkaisun ja pahanhajuisen hengityksen hoidon ja hammaskiven poiston, kun kesä tulee. Ja sitten vuodenvaihteessa on ihan hiljaista. Se on todella sesonkiluontoista. Sitten se ongelma on se, että jotenkin meidän alalla ollaan jotenkin totuttu siihen palkkatyöhön vielä. Kun mä aina ajattelen jotain kosmetologia tai fyssariikin tai osteopaattiakin, lähdetään jo siitä ajatuksesta koulutuksessa, että ruvetaan yrittäjäksi. Mutta suuhygienistit vielä lähtee vähän sillä ajatuksella, se mennään palkkatyöhön, eli yrittäjiä on tosi vähän. Ja joku kevytyrittäjyys ei ole mahdollista vielä meidän alalla. Se ei onnistu se laskutussysteemi. On semmoisia ongelmia paljon, että sitten jotenkin kaiken selvittäminen, sitten on helpompaa, jos taas laskee oman työnsä rahassa. Siinä se on hyvä. Niin on helpompi tehdä itse duunit [nauraa].

Kaarina: Todellakin. Mites Elina?

Elina: Mä olen miettinyt sillä lailla, että aikaisemman koulutetun hierojan kokemuksen perusteella tehnyt 17 vuotta sitä ennen osteopatiaa ja on paljon tietoa siitä, miten ihminen kohdataan, miten ihmistä hoidetaan manuaalisesti ja näin. Musta olisi ihanaa jakaa sitä tietoa. Ja olen miettinyt toisen ottamista siihen ja näin, mutta se on hankalaa silleen, kun mulla on hoitohuone kotona tai siis erillinen tila, mutta kuitenkin silleen, että tullaan meidän pihan läpi siihen. Jos mulla on toinen ihminen siellä ja mä olen puutarhassa, ja kun mä teen vahvasti omalla persoonallani ja ne ihmiset ovat muhun sillä lailla kiinnittyneitä. Sitten se, että saisinko mä sitten rauhassa tehdä. Näitä uskomuksia, mitä yrittäjillä on, mitä on palkkaamisen esteitä. Saisinko mä olla siellä omassa puutarhassani rauhassa viettämässä vapaapäivää, antaisinko minä itselleni luvan olla rauhassa siellä vai pohtisinko minä töitä, kun se työntekijä (siellä tekee) [epäselvää] töitä. Siinä on paljon tämmöisiä erilaisia juttuja.

Kaarina: Tästä me päästäänkin seuraavaan keskusteluaiheeseen, elikkä keskeisimmät kasvun esteet keskittyivät tässä kyselyssämme itse yrittäjään. Ei voi lisätä omaa työaikaa. Yritystoiminta henkilöityy yrittäjää, kuten Elina sanoi.

Elina: Kyllä.

Kaarina: Ja oman jaksamisen rajat. Tara puhui siitä myös hyvin. Ja oman osaamisen puute. Yllättäen kyselyyn vastanneet yrittäjät eivät pitäneet omaa perhetilannetta juuri lainkaan kasvun esteenä, mitä itse ajattelin, että naisyrittäjä voisi vastata, että perhe on kasvun este. Mutta se ei noussut tässä ollenkaan esille. Miten itse kommentoitte näitä kasvun esteitä? Tunnistatteko näitä? Niitä tuli tässä jo esille, mutta haluatteko lisätä jotenkin vielä mitä yrittäjään keskittyvää koettiin suurimmaksi?

Elina: Tuo, että ei pidetä omaa perhetilannetta kasvun esteenä. Koulutetuista hierojista tiedän useammankin, jotka ovat tehneet älyttömästi töitä, unohtaneet omat lomat, vapaapäivät ja ovat olleet aina asiakkaiden käytettävissä, sitten sieltä lähtee se vaimo pois. Ero tulee. Eihän se ollutkaan sun este, kun se poistui se ongelma [naurua]. Mutta oma jaksaminen on silleen, että mä olen ajatellut alusta saakka, että mulla on neljä viikkoa kesälomaa, mulla on viikon talviloma. Sitten todennäköisesti ihminen sairastaa viikon vuodessa, niin olen varannut siihenkin yhden viikon, ja jos sitten en sairastakaan, sehän on bonusloma [naurua].

Elviira: Jatkaisin. Usein kun puhutaan yrittäjästä ja yrittäjyydestä, hänestä piirretään semmoinen mielikuva, että hän ei lomaile ja tekee pitkiä päiviä. Ja varmasti semmoisia yrittäjiä on, mutta on myös yrittäjiä, jotka pitää lomia ja pitää huolta omasta hyvinvoinnista. Mun mielestä heistä pitäisi kertoa. Toisaalta huolen pitäminen omasta hyvinvoinnista vaatii myös töitä. Pitää kalenterin merkata ja pitää vetää rajoja ja pitää niitä rajoja kommunikoida, että näillä viikoilla en ole [naurahtaa], koska jos mä en blokkaa kalenteria, joku vie sen ajan. Mun pitää aktiivisesti itse pitää huolta siitä omasta hyvinvoinnista.

Elina: Kyllä ja varsinkin silloin kun hoidetaan… sekä minä että Tara ollaan silleen, että me hoidetaan toisia ihmisiä. Silloin se oman hyvinvoinnin huolehtiminen on tosi tärkeätä, että jaksaa pitää sen ammatillisen etäisyyden asiakkaaseen eikä myöskään käytä asiakasta omana terapeuttinaan ja näin. Sitten kun sä kerroit alussa siinä, että sulla se maanantai on se tärkeä päivä, niin mulla on perjantai. Mulla on perjantaina aina happotesti. Mä aina ennen viimeistä asiakasta mietin, onko mulla semmoinen olo, että voi kun se myöhästyisi tai ei tulisi ollenkaan. Se tarkoittaa silloin sitä, että mä olen ylittänyt sillä viikolla mun voimavarat. Sitten jos mun viimeisen asiakkaan mulla on semmoinen olo, että mä voisin heittämällä hoitaa kaksi vielä, hyvä meininki, se kertoo sitä, että mä olen osannut sillä viikolla laittaa asiat niin, että ne ovat hyvässä balanssissa.

Kaarina: Erittäin mielenkiintoinen näkökulma. Tämä on varmaan sitä, mitä Tara aikaisemmin puhui tästä laadukkaasta yrittämisestä ja omasta hyvästä voinnistaan. Kyllähän se sitten heijastuu asiakkaille tai omaan työskentelyyn myös.

Tara: Ja kyllä se vain valitettavasti usein vaatii yhden fyysisen tai psyykkisen romahtamisen [naurahtelua]. Kyllä mä luulen, että jos sitä kysyttäisi yrittäjiltä, niin se olisi kaikilla, että joko menee fysiikka… Mulla meni käsi, ja sitten mä jouduin alkaa ajattelemaan, että jotain pitää keksii varalla, mutta sitten kun mä menin terapeuttikoulutukseen ja rupesin tekemään vähemmän duunia, niin käsikin on ihan kondiksessa. Tai sitten se vaatii burnoutin, psyykkisen. Sitten taas terapeuttina näkee sen, että sitten tehdään lisää duunia. Jos ei sitä näe ennen sellaista romahtamista, että koko työura loppuu, se on tosi surullista. Mutta kyllä ihminen vain on sellainen, että tämän ikäisenä sitä oppii tai sitten kun pitkään ollut yrittäjänä, oppii niitä happotestejä [naurua] tekemään. Mutta todennäköisyys on, että täytyy olla kokemusta takana myös siitä.

Kaarina: Kyllä varmaan sillä on iso merkitys, koska tässäkin kyselyssä oikeastaan nämä kaikki kasvun esteet keskittyivät siihen yrittäjään itseensä. Eli nämä kaikki, mitä te olette nostaneet jo oman kokemuksen ja pitkän yrittäjyyden esille tuomina. Uskon, että sillä on merkitystä. Miksi kuitenkin liiketoiminnan kasvua sitten tavoitellaan? Hyvin useasti ajatellaan, että yrittäjän pitää kasvattaa yritystään keinolla millä hyvänsä? Onko kasvu esimerkiksi edellytys yrittäjän hyvinvoinnille? Mitä hyötyä kasvusta on? Tässä on noussut jo erilaisia näkökulmia, mutta otan edelleen vielä käsittelyyn tämän hyvinvoivan yrityksen. Toisaalta taas yrityksen kasvattaminen voi lisätä yrittäjän työtaakkaa, joka sekin on tässä jo tullut keskustelussa esille, ja sitä myöten heikentää omaa jaksamista. Yrittäjäjärjestöjen tutkimusten mukaan neljäsosa yksinyrittäjistä työskentelee yli 50 tuntia viikossa, osa jopa yli 70 tuntia. Ihan valtava määrä. Melkein tuplasti palkkatyöntekijän tai sanotaan, että normaalin… Mitä tänä päivänä enää normaali työntekijä on, mutta se on hurja määrä. Myös Oona-hankkeen tutkimusten tuloksissa yrittäjän oma jaksaminen ja oman työajan riittäminen nousivat voimakkaasti kasvun esteinä. Kysyn kokoavasti: Millainen on teidän mielestänne hyvinvoiva yritys, hyvinvoiva yrittäjä? Miten tasapainoillaan kaiken tämän keskellä? Haluatko sinä Elviira vaikka ensin kertoa omia ajatuksia? Mikä on tasapaino näiden… Voiko sitä vetää tuntimäärään tai mihin?

Elviira: Varmasti se on semmoista, että se taloudellinen näkökulma, sitten hyvinvointinäkökulma. Jos taloudelliset mittarit ovat hyviä ja ei voi hyvin, jotain pitää tehdä. Nämä ovat tämmöisiä, mitä mä katsoisin rinnalla. Toisaalta taloudellinen näkökulma, kun on tämä Ukrainan sota ja on taantuman merkkejä näkyvillä. Jos se on kunnossa, se myös tuo mielenrauhaa.

Kaarina: Kiitos Elviira. Tara puhuitkin jo tästä laadukkaasta yrittämistä. Haluaisitko vielä kertoa jotenkin ajatuksia? Mikä on se tasapaino ja voiko yritys voida hyvin, jos yrittäjä voi huonosti?

Tara: Tiettyyn pisteeseen saakka, kunnes tulee se romahdus [nauraa].

Kaarina: Joo, josta puhuitkin.

Tara: Mä itse ajattelen mun oman yritystoiminnan kannalta, että mä teen sitä työtä toteuttaakseni mun vapaa-aikaa. Sitten mä tykkään purjehtia. Nyt mä lähden kahdeksi kuukaudeksi valtamerelle syksyllä. Ja sitten se, että mä olen valmis siihen, että se mun työ menee rytmeissä. Talvella on hiljaisempaa. Mä voin pitää silloin lomia. Kesällä on paljon asiakkaita, niin mä teen töitä. Musta on kiva tehdä töitä, ja se että se menee sykleittäin. Silloin kun on se kiiresykli, silloin tärkeintä on se, että laittaa sen ruksin, että se ei ole niin, että mä otan niin paljon asiakkaita kuin niitä on tulossa. Vaan mä sanon, että päivä on täynnä piste. Se jousto loppuu siihen. Tietenkin nyt mulla on 20 vuotta yrittäjyyttä takana, ja on melkein burnout siellä, niin mä osaan tosi hyvin tulkita sen ja mun keho kertoo. Mä kuuntelen omaa kehoani. Jokaisen meidän keho alkaa kertoo. Joko se on päänsärkyä tai hampaiden yhteen puremista tai jotain selkäsärkyä, kun me vain kuunnellaan sitä.

Kaarina: Entäs Elina?

Elina: Mä ajattelen sillä lailla, että tietty määrä asiakkaita, mitä kalenterissa on aikaslotteja, että voi ottaa vastaan. Sitten mietin sen niin, että jonkun verran mä teen ylibuukkausta, koska aina tulee peruutuksia, mutta se, että kun tulee peruutuksia, mä en myy niitä aikoja uudestaan. Se toimii semmoisena puskurina siinä, että asettuu suunnilleen tietyllä tasolle se asiakasmäärä per viikko. Ja sitten just se, että toisaalta on sitä tiettyä aaltoliikettä siinä, että vuodenaika vaikuttaa siihen. Kesällä tulee mökkiläisiä paljon. Sitten mä teen vähemmän päiviä, mutta pidempiä päiviä. Mä sillä tavalla saan hoidettua myös niitä mökkiläisiä siellä.

Kaarina: Todella mielenkiintoista kuulla tätä, kuinka voimakkaasti nostatte esille sen hyvinvoivan yrittäjän. Tietysti toivoisin, että sitä aina enemmän korostettaisiin. Ei sitä suomalaista ajattelua, että raataminen on jotain sellaista, mitä kaikkien yrittäjien pitää tehdä. Elina.

Elina: Mulle tuli semmoinen juttu vielä mieleen, mikä tässä keskustelussa ei ole tullut esille. Ihminen on sosiaalinen eläin. Me tarvitaan sosiaalista kanssakäymistä. Yrittäjinä ei pidä tuudittautua siihen, että ainoat sosiaaliset suhteet tulee asiakkaiden kanssa, vaan siihen pitää olla aikaa kavereiden ja ystävien tapaamiseen. Se auttaa palautumaan siitä hoitotyöstä.

Kaarina: Todella hyvä nosto. Kiitos siitä.

Tara: Korona-aikana se oli ihanaa, kun mä ainakin elin ihan erakkona, että mä pysyin terveenä. Mulla oli asiakkaillakin tunnin välit, että mä tein leikkaussaliolosuhteet. Asiakkaat rakastivat jakaa, kun se oli ainoa, mihin ne uskalsivat tulla. Vuoden yli ne sosiaaliset kontaktit oli asiakkaat. Silloin se oli ihanaa kyllä, mutta muuten se ei todellakaan ole hyvä asia.

Kaarina: Nyt on hyvä kohta kuitenkin lopettaa varsinainen keskustelu tähän. Oona 2.0 -hankkeessa tarkoituksena on ollut edesauttaa naisyrittäjien liiketoiminnan kasvua erityisesti digitalisaation ja verkostoitumisen avulla. Nehän on tässä nyt noussut myös meidän keskustelussa todella esille tärkeinä pointteina. Me puolestaan olemme nyt käsitelleet tässä podcastissa yrityksen kasvuun, kasvattamiseen liittyvää problematiikkaa, painetta pienyrittäjän näkökulmasta. Erityisesti olemme keskustelleet kasvun keinoista ja esteistä, mutta myös siitä, lisääkö yrityksen kasvaminen yrittäjän hyvinvointia. Lämmin kiitos kaikille kuulijoille, että olitte mukana tutustumassa tähän aiheeseen. Erityisen suuri kiitos keskustelijoillemme yrittäjänaisille. Elina Airaksinen kiitos, että olit mukana.

Elina: Kiitos.

Kaarina: Tara Roisko kiitos, että olit mukana.

Tara: Kiitos. Mä haluan toivottaa kaikille ihanaa yrittäjyyttä ja älkää unohtako lomia. 

Kaarina: Ja Elviira Vainio kiitos, että olit mukana. 

Elviira: Kiitos. 

Kaarina: Kiitos ajatuksistanne ja kokemuksistanne tähän teemaan liittyen. Niin kuin tässä huomattiin, tässähän voisi tehdä vaikka jatko-osan. Meillä oli todella mielenkiintoista keskustelua ja erittäin tärkeitä pointteja. Lisää tästä aiheesta löytyy Oona 2.0 -hankkeen kotisivuilta.

[keskustelijat kiittelevät]

[musiikkia]