Hyvissä handuissa 1: Yhdessä kehittäen innovaatiopolulla -kolmen toimijan näkökulmat

Haastattelija Hannele Hokkanen
Puhuja 1 Erja Kupiainen
Puhuja 2 Markus Määttänen

Haastattelija 1 [00:00:06]: Tervetuloa mukaan kuuntelemaan podcast-sarjaa Yhdessä kehittäjäkumppanuutta vahvistamassa. Tällä kertaa lähdemme keskustelemaan innovaatiopolusta väylänä työelämän ja oppilaitosten kumppanuudelle. Keskustelijoina meillä on Helsingin kaupungilta Myllypuron kotihoidossa esihenkilönä toimiva Erja Kupiainen. Erja on ollut mukana rakentamassa kehittäjäkumppanuutta sekä osallistunut yksikkönsä kanssa INNO-lähettiläs toimintaan ja sen pilotointeihin. Tervetuloa, Erja!

Puhuja 1 [00:00:38]: Kiitos!

Haastattelija 1 [00:00:39]: Ja toisena keskustelijana meillä on toimintaterapiaopiskelija Markus Määttänen, joka on toiminut INNO-lähettiläänä yhdessä opiskelijakollegoidensa kanssa. Markus tuo meille kokemuksen ääntä INNO-lähettiläs toiminnasta ja siitä, miten kehittäjäkumppanuus näyttäytyy opiskelijalle. Tervetuloa, Markus!

Puhuja 2 [00:00:58]: Kiitos paljon!

Haastattelija 1 [00:01:00]: Ja minä olen Hannele Hokkanen, Metropolian ammattikorkeakoulun lehtori, ja toimin tämän keskustelun juontajana. Oma roolini on ollut rakentaa innovaatiopolkua ja INNO-lähettiläs toimintaa tukemaan oppilaitoksen ja työelämän välistä kehittäjäkumppanuutta. Tässä keskustelussa me kuljemme innovaatiopolulla ja jaamme kokemuksia INNO-lähettiläs toiminnasta ja pohdimme, mitä hyötyä tällaisesta kehittäjäkumppanuudesta on työelämälle, oppilaitokselle ja opiskelijoille. Mitä se innovaatiopolku sitten on? No innovaatiopolulla lähdetään etsimään ratkaisuja työssä tunnistettaviin haasteisiin yhteistyössä työelämän ja oppilaitoksen välillä. Innovaatiopolulla opiskelijoiden tuottamat innovaatioprojektit toimivat yhtenä välineenä toteuttaa tällaista kehittämistyötä kumppanuudessa. Innovaatioprojektit voivat olla monenlaisia ja monipuolisia, mutta yhteistä niille on palvelujen, toimintatapojen, menetelmien tai tuotteiden uudistaminen ja kehittäminen yhteistyössä työelämän kanssa. Miten te näette, että miksi tällainen kehittäjäkumppanuus työelämän ja oppilaitoksen välillä on tärkeää? Miksi sitä tarvitaan? Mitä sinä, Erja, sanoisit tähän?

Puhuja 1 [00:02:18]: Mielestäni on tärkeää, että opiskelijat pääsevät jo siinä opiskeluvaiheessa tutustumaan siihen työelämään. Ja mielestäni tämä on aika hyvä tapa tutustuttaa opiskelijoita tällaisen projektin avulla, miten tätä nyt voisi kuvailla, että he pääsevät näkemään sitä työelämää. Ja sitten kun se lähtee sieltä työyhteisöstä, että mitä se työyhteisö tarvitsee, niin siinä on molemminpuolinen sellainen hyvä yhteistyö. Ja varmaan päästään hyvin – päästiin ja päästään – hyvään yhteistyöhön.

Puhuja 2 [00:02:51]: Tämä oli mielestäni todella hyvä väylä siihen opiskelijoille, työskennellä suoraan työelämän yhteistyökumppanin kanssa. Ja pystyttiin moniammatillisella opiskelijaporukalla luomaan jollekin palvelu, mitä he itse tarvitsevat. Että siinä pystyi kehittämään itseään. Minunkin kanssani tekivät opiskelijat, jotka eivät ole olleet esimerkiksi sosiaali- ja terveysalalla töissä, niin tekivät kanssani projektin sosiaali- ja terveysalan työelämän kumppanille. Mielestäni tämä on hyvä, ettei tarvitse käydä ammatillisessa harjoittelussa, että pääsee tutustumaan työelämään, tekemään työelämän yhteistyökumppanin kanssa tällaista projektia.

Haastattelija 1 [00:03:31]: Joo. Mietin sitä, että työelämälle kanssa näissä monialaisissa, niin koetko, että se näyttäytyy, että siellä on eri alan opiskelijoita ollut näissä projekteissa? Että kaikki eivät olekaan sieltä sairaanhoitajia, terveydenhoitajia tai lähihoitajia, jotka tyypillisesti teillä ovat. Että tulee sitten toisten tutkintojen, eri alojen näkökulmaa myös mukaan.

Puhuja 1 [00:03:54]: Joo. Mielestäni se oli hyvä, että siellä oli eri alan opiskelijoita. Koska näillä opiskelijoilla on eri näkökulmat sitten, että he pystyvät tarkastelemaan eri näkökulmasta. Ja sitten kun on moniammatillinen opiskelija, opiskelijoita, niin he näkevät… sitä asiaa pystyy tarkastelemaan toisesta näkökulmasta. Voivat sitten lisätarkennusta, että mitä tämä tarkoittaa, mikä lähihoitajalle ja sairaanhoitajalle voi olla hyvin itsestäänselvyys. Niin sitten sitä joutuu vielä purkamaan sitä asiaa, että mitä me tällä tarkoitamme. Että se tavallaan haastaa myös meidän työntekijöitämme miettimään niitä asioita vähän tarkemmin.

Puhuja 2 [00:04:30]: Sanon tässä vaiheessa, että olen tuossa ihan samaa mieltä. Että oma ammatillinen varmuus, itsevarmuus, kasvaa siinä. Ainakin toimintaterapeuttina, kun oli sellaisia henkilöitä siinä minun työryhmässäni, ketkä eivät tienneet toimintaterapiasta mitään. Ja sitten kun luotiin se sellainen ryhmäterapiatilanne ikään kuin, missä kerättiin siltä työelämän yhteistyökumppanilta sitä tietoa, mistä rakensimme sitten sen lopputuotoksen. Niin sellaista, että tuot itse sen asian, kun ihmiset eivät tiedä mistä sinä puhut. Niin se myös varmistaa omaa itsevarmuutta. Se on hyvä tässä.

Puhuja 1 [00:05:01]: Joutuu miettimään sitä, että mikä on minun ammattini ja mikä on minun osaamiseni. Ja usein kun sitä joutuu sanoittamaan, niin sitten huomaa tavallaan myöskin sen erityispiirteen, mikä siinä omassa osaamisessa on.

Haastattelija 1 [00:05:15]: Kiva kuulla. Minä mietin vielä sitä tässä kehittäjäkumppanuudessa, niin sehän ei tuosta vain niin kuin napsauttamalla synny. Sellainen kumppanuushan vaatii pitkäjänteistä yhteistyötä. Ja ajatellaan, että se vaatii luottamusta organisaatioiden välillä. Miten näet, että tällainen luottamus nyt tässä meidän Hyvissä handuissa himassa -hankkeen aikana on päässyt kehittymään, ja miten olemme nyt tässä INNO-polussa pystyneet sitä myöskin sitten hyödyntämään?

Puhuja 1 [00:05:45]: Meillähän on Metropolian kanssa jo yhteistyötä tehty jo aiemminkin tässä. Että toki se on pohja jo sieltä tullut, mutta se tämän projektin avulla se ehkä konkretisoitui vielä enemmän meidän hoitajille. Minkälaista yhteistyötä me voimme tehdä Metropolian kanssa. Että siellä on ihan erilaista yhteistyömahdollisuutta. Muun muassa, kun meillä on aikaisemmin, tai on tietenkin tällä hetkellä, Metropolian moniammatillinen… opiskelijat ovat meillä tiimissä. Niin he ovat yleensä olleet opiskelijan roolissa. Mutta nyt se, että me näimme, mitä muitakin yhteisiä asioita voidaan tehdä oppilaitoksen kanssa, mistä saamme myös työyhteisöömme tukea ja apua. Tiettyjä asioita, mitä se projekti tuokin tullessaan. Ja tietysti ajattelen, että varmasti yksi asia on kanssa tällaisessa kumppanuudessa meillä, mitä joudumme miettimään, kahden organisaation asioiden yhteensovittamista. Että me elämme aika erilaisessa aikaikkunassa. Me elämme hyvin pitkälle eteenpäin, suunnittelemme nyt kevään opetusta, ja teillä taas eletään hektisemmin. Että tavallaan, kun yritetään jotain yhteisiä kokousaikoja tai yhteisiä, että milloin opiskelijat tulevat, niin niistä pitää sopia hirvittävän varhaisessa vaiheessa. Ja mielestäni olemme onnistuneet todella hyvin. Se on varmaan työelämässä vierasta, että niin kauhean pitkälle pitää tehdä niitä suunnitelmia ennakkoon. Vai miten sinä sen näet?

Haastattelija 1 [00:07:22]: En koe sitä… Kun minun mielestäni se on päin vastoin hyvä, että me tiedämme asioita ennakkoon. Koska jos se olisi sellainen tapa, että vaikka ensi viikolle sovitaan, niin meidän aikataulumme ei välttämättä menisi yksiin. Mutta nyt, kun ne suunnitellaan pitkälle, vaikka ensi keväälle, jolloin meillä on helpommin… me pystymme niitä asioita järjestämään. Ja meidän aikataulumme ovat paljon väljempiä. Että mielestäni se on hyvä.

Puhuja 1 [00:07:48]: Joo. Ja minun mielestäni tässä yhteistyössä se konkretisoituu. Ja oikeastaan siinä, kun sanoitkin, että teillä oli siinä INNO-lähettiläs toiminnasta, kun siihen siirrytään, niin teillä oli todella paljon osallistujia, jotka pääsivät paikan päälle. Koska te olitte pystyneet sen hyvin siellä työsuunnittelussa suunnittelemaan ennakkoon.

Haastattelija 1 [00:08:07]: Puhutaan sitten INNO-lähettiläs toiminnasta. Eli tänne innovaatiopolulle rakennettiin INNO-lähettiläs toimintaa tukemaan työelämää kehittämistyössä. Ja sitä pilotoitiin kotihoidossa syksyllä 2020 ja keväällä 2021 yksityisessä kotihoidon yksikössä. Tälle innovaatiopolulle kehitettiin INNO-lähettiläs malli, ja tässä INNO-lähettiläs toiminnan tarkoituksena on mahdollistaa työntekijöiden työssään tunnistamien kehittämishaasteiden näkyväksi tekeminen. Sen lisäksi on tarkoitus lisätä vuoropuhelua työelämän ja oppilaitoksen välillä. INNO-lähettiläinä toimivat ammattikorkeakoulun HyMy-kylässä kylävastaavina toimivat opiskelijat. Nämä INNO-lähettiläät toteuttavat työyhteisössä kolme tai neljä tunnin mittaista työpajaa, ja näissä pajoissa autetaan työyhteisöä muun muassa aktivoimaan kehittäjäminuutta ja rohkeutta omien ideoiden esiintuomiseen. Meillä siinä ensimmäisessä pilotissa näitä työpajoja oli neljä, ja sitten me jatkokehitimme ja yhdistimme siellä niin, että tällä hetkellä siellä on kolme pajaa. Kolme tunnin mittaista pajaa. Ja näiden pajojen teemoina on ensimmäisessä pajassa omat ja työyhteisön vahvuudet ja voimavarat, toisessa pajassa työstetään aihetta yhteisöllisyys ja unelmointi. Ja kolmannessa kehittäjäminuutta. Tässä viimeisessä pajassa valitaan työntekijöiden kanssa kehittämishaaste, jota halutaan lähteä ratkomaan. Nämä INNO-lähettiläät vievät tämän haasteen oppilaitoksen HyMy-kylän koordinaatiotiimiin, jossa katsotaan, miten oppilaitoksen näkökulmasta haaste kannattaisi lähteä viemään eteenpäin. Koska siinä haetaan sitä, miten sitten se työelämän ja oppilaitoksen kumppanuus saadaan rakentumaan sen haasteen eteenpäin viemisessä. Tätä ratkaisua haasteeseen voidaan lähteä työstämään esimerkiksi monialaisen opiskelijatiimin ja työyhteisön yhteistyönä toteutettavana MINNO-projektina, kuten näissä piloteissa tapahtui. Kun MINNO-projekti on saatu valmiiksi, esitellään se tuotos kaikille avoimilla MINNO-festeillä, jonka jälkeen tämä tuotos luovutetaan työelämälle käyttöön ja edelleen kehitettäväksi. Täällä innovaatiopolulla ajatuksena on, että se kehittämishaaste, mikä sieltä tunnistetaan, voi olla myöskin niin iso, että siitä lähdetään vaikka rakentamaan hanketta. Mutta näissä piloteissa meillä päätyivät nämä kaikki haasteet tällaisiksi MINNO-projekteiksi. Minkälaisia kokemuksia tästä INNO-lähettiläs toiminnasta teille syntyi?

Puhuja 2 [00:10:58]: No henkilökohtaisesti minulle ainakin tämä oli tosi hyvä projekti. Minulla oli todella hyvä tiimi siinä kanssani tekemässä tätä. Ja se kotihoidon palvelu, kenelle tämän tuotoksen teimme, niin se oli mielestäni hienoa, että tämä oli aika tuore yritys, joka halusi sitten parantaa sitä työyhteisöä siellä työpaikallaan ja halusi heti lähteä Metropolian kanssa tekemään yhteistyötä ja ottaa täältä tämän mahdollisuuden käyttöön. Että hän pystyy parantamaan sitä työyhteisöä alusta lähtien. Se, että työntekijät saavat heti äänensä kuuluviin ja pystyvät kehittämään sieltä. Yrityksen perustaja saa tiedon siitä, miten hän pystyy kehittämään, mitä työntekijät tarvitsevat kaikista eniten. Se oli mielestäni todella hienoa, että näinkin tuore yrittäjä lähti ja otti saman tien mahdollisuuden käyttöön. Että vaikka tämä pandemian takia toteutettiin täysin etänä, mutta mielestäni oli todella onnistunut. Ne pajat luotiin PowerPointiksi sillä tavalla, että ne pystytään pitämään joko etänä tai lähitoteutuksena. Että siihen tehtiin sellainen Ideoista kehittäjäksi -käsikirja, mitä pystyy kuljettamaan mukana sitten, tai mitä noudattamalla ne vetäjät pystyvät sitten kehittämispajat järjestämään. Teimme siitä sen verran helpon, ettei tarvitse olla minkään näköistä ryhmäterapiakokemusta tai muutakaan kokemusta. Että kun lukee sen käsikirjan läpi, niin siellä on merkitty kaikki materiaalit, mitä tarvitsee ja muuta. Niin tämä oli todella mielekäs projekti.

Haastattelija 1 [00:12:21]: Muistelen, että veitte sinne… Kun te opiskelijat olitte täällä koululla yhdessä, ja se työyhteisö oli siellä omassa työpisteessä yhdessä, ja te olitte verkon välityksellä. Niin te toimititte sinne valmiiksi materiaalia heille näihin pajoihin, eikö vain?

Puhuja 2 [00:12:37]: Joo. Veimme ennen ensimmäistä työpajaa, toimitimme, missä heidän pääkonttori niin sanotusti sijaitsee. Niin veimme kaikki materiaalit sinne ja laitoimme ne kasseihin. Ja sitten niihin kasseihin merkitsimme, työpaja 1, työpaja 2, työpaja 3. Ja sovittiin, että tulemme viimeisen työpajan jälkeisenä päivänä hakemaan heidän tuotoksensa ja materiaalit sitten sieltä pois.

Haastattelija 1 [00:12:56]: Eikös siellä ollut… siellähän syntyi näiden pajojen tuotoksena… Heillä oli sellainen haaste, että kun heillä oli paljon vieraskielisiä työntekijöitä, ja sitten nämä hoitajat siellä kotona usein törmäävät sellaisiin tilanteisiin, että tuli näitä kielellisiä haasteita. Ja siitä, kun te tunnistitte tämän haasteen, niin sitten MINNO-projektiryhmän opiskelijoita lähti viemään sitä eteenpäin. Ja siitä syntyi sitten tällainen taskusanakirja näihin tilanteisiin. Että se ei ollut puhdas sanakirja, vaan nimenomaan, että minkä tyyppisiin tilanteisiin, fraaseja.

Puhuja 2 [00:13:28]: Joo. Fraaseja oli tarkoitus saada nimenomaan. Se oli juuri nimenomaan se. Että ei niin sanottu suora sanakirja, vaan fraaseja ja sellaisia, että pystyy keskustelemaan. Se oli hauskaa, että heidän haasteenaan nousi se, että heitä harmittaa, että he joutuvat olemaan niin vähän aikaa ainoastaan siinä asiakkaan luona. Ja sitten he halusivat myös sen keskustelun toimivammaksi. Niin sitten eniten kaikilla nousi se, että he haluavat keskustella paremmin niiden asiakkaiden kanssa. Että he pystyvät tuomaan paremman palvelun sitten sille asiakkaalle. Se nousi sellaisena pääasiana.

Haastattelija 1 [00:13:56]: Joo. Ja sitten toinen ryhmä teki sellaiset kortit. Sama ajattelu, fraaseja, mutta sellaisina yksittäisinä kortteina. Että sitten hoitaja voi valita ja kiinnittää reppuunsa niitä kortteja, joista hän kokee, että on hänelle eniten hyötyä. Että sinne tuli kaksi tällaista tuotosta. Mitäs sitten teillä, Erja? Minkälaisia kokemuksia teillä syntyi tästä INNO-lähettilästoiminnasta?

Puhuja 1 [00:14:22]: Meidän hoitajat, tai työntekijät olivat todella innoissaan siitä. Että he tykkäsivät niistä ryhmistä. Ja kun se oli vielä työntekijälähtöinen, että ne ideat lähtivät niissä ensimmäisissä työpajoissa kun oli, niin työntekijät saivat itse ideoida ihan mitä vain. Mitään ei tyrmätty, kaikki ideat olivat sallittuja. Ja siellä tuli aika villejäkin ideoita. Ja sitten ne pieneni ja pieneni, ja työntekijät saivat valita aina, että mitkä otetaan. Ja sitten loppupeleissä tuli se tuotos, mikä oli se ehkä suurin tarve, mihin me tarvitsimme sitä apua sitten. Ja työntekijöillä monesti on sitä yhteistä aikaa todella vähän, niin nyt rauhassa oli sitä aikaa. Koska meillä on aika sellainen keskustelevainen tiimi, mikä on tosi kiva. Ja ovat monet sellaisia pohdiskelijoita ja ajattelijoita. Ja sitten nyt kun oli siihen luotu sitä aikaa, niin he pystyivät siellä tuottamaan sitä. Ja meillä on aika iso ryhmä meidän työntekijöitä. Kaikki eivät päässeet ihan jokaiseen ryhmään, tai jokaiseen, kun niitä oli useampia niitä päiviä. Mutta se, että jokainen pääsi johonkin, jolloin se oli tavallaan meidän koko tiimin yhteinen tuotos. Ja vetäjät olivat todella sillä tavalla osaavia, vaikka he olivat opiskelijoita. Ja arvostan ihan hirveästi sitä tapaa, miten he sen vetivät ja tuottivat meidän tiimille ne iltapäivät. Mielestäni oli kiva katsoa sitä heidän tapaansa toimia. Tuntui, että olisi ollut ihan sellaisia ammattilaisia, jotka olisivat tällaista vetäneet jo kauan, ja tehneet tällaista, että tämä oli yksi projekti yksien joukossa. Että sillä tavalla todella ammattitaitoista. Sitä samaa palautetta tuli tuolta yksityispuolelta, että olivatko he todellakin opiskelijoita. Mikä oli kiva kuulla, että työyhteisöt hyötyivät siitä. Ja toinen, minkä nostit esiin, oli se, että henkilökunnalla oli mahdollisuus tavata ja olla yhdessä, oli myös tärkeä arvo tässä.

Puhuja 2 [00:16:22]: Joo. Otimme täysin saman tuohon meidän työpajoihimme. Että tärkeintä oli se, että he saivat olla yhdessä ja keskustella. Koska se on juuri sitä, että he olivat, tosi paljon reissasivat pääkaupunkiseutua. Niin oli tärkeintä juuri se, että saatiin heidän äänensä kuuluviin.

Haastattelija 1 [00:16:37]: Ja teillähän syntyi sellainen 5T-raami raportoinnille sitten näiden työpajojen kautta, kun tunnistettiin haaste. Kun tulee uusi työntekijä aamuvuoroon vaikka, että miten nopeasti perehdytettäisiin siihen päivään.

Puhuja 1 [00:16:53]: Eli se oli, meillä otettiin sitten se käyttöön meidän tiimissämme. Ja meidän hoitajamme sitä hyödynsivät. Kun aamuun tulee joku uusi sijainen, niin sitten kun käytämme sitä 5T-raamia, niin meillä kaikilla on se sama pohja, miten sitä sijaista perehdytetään. Se on todella tärkeää, että sijaiselle tulee tunne, kun hän lähtee sinne työn touhuun, että hän tietää, mistä löytää asiakkaan lääkkeet, niin kuin toimistolta. Tai ihan yksinkertaisesta asiasta, missä ruokaillaan. Ihan sellaisia perusasioita siinä on. Ja sitten se oli kiva, kun sieltä tuli se legovideo. Sitä me olemme kanssa hyödyntäneet. Minä olen varsinkin, jos on uusia työntekijöitä meillä ollut, niin olen joskus heillekin näyttänyt sitä. Että miksi se on tärkeää, ja että sijaiset saavat hyvän perehdytyksen aamulla. Niin se on ihan meillä nyt sillä tavalla lähtenyt elämään tiimissä niin, että kun esimerkiksi tänään kysyin hoitajilta, tai olen nyt tässä kysynyt, niin se on jo niin sellaista aika monelle jo itsestään selvää. Että sitä ei enää muisteta, että niin, meillä oli tämä. Koska se on jo opeteltu ulkoa. Toki meille kun tulee ihan uusia työntekijöitä, niin heille sitten myös tämä 5T-raami-malli kerrotaan. Että sitten jos olet aamulla perehdyttäjä, niin tiedät, miten sijaiset perehdytät.

Haastattelija 1 [00:18:13]: Kuulin, että siitä ovat ehkä muutkin olleet kiinnostuneita?

Puhuja 1 [00:18:17]: Joo, kyllä. Että sitä on jatkojalostettu niin, että meiltä kun tulee jostain Helsingin kaupungille sijaisia, niin se on lähtenyt elämään niin, että tätä on vähän jalostettu vielä enemmän. Ja sitä käytetään nyt koko kaupungissa sijaisten perehdytysmallina.

Haastattelija 1 [00:18:36]: Tuo on hieno esimerkki nyt siitä, että työntekijät ovat itse tunnistaneet, että tämä on se meidän haaste. Ja sitten siihen on lähdetty oppilaitoksen kanssa yhdessä etsimään ratkaisua, ja pystytty hyödyntämään monialaista opiskelijaryhmää. Olisin vielä kysynyt, Markus, sinulta, että miten sinä koit sen roolin olla INNO-lähettiläs? Oliko iso kynnys lähteä työelämään vetämään pajoja?

Puhuja 2 [00:19:03]: No henkilökohtaisesti ei kyllä ollut. Että jotenkin olen sellainen persoona, että pystyn suoriutumaan paremmin sillä tavalla, kun olen ihmisen kanssa tekemisissä. Vaikka olikin täysin uusi homma ja näin, mutta oma kiinnostus on ehkä juuri enemmän tuollaisessa työssäkin. Että tulevaisuuden haave on tuon tyyppistä hommaa tehdä. Ja nimenomaan työhyvinvointiin ja työyhteisön kehittämiseen, sinne on se oma kiinnostus. Niin teen tuota todella mielelläni. Ei se jotenkin tuntunut edes opiskelulta, se vain soljui se homma siinä. Henkilökohtaisesti tuntui todella helpolta. En tiedä, se oli tosi mukavaa. Ja kaikki olivat tosi innolla mukana niissä, joilla ei ollut mitään kokemusta, noilla muillakaan tuosta koko sosiaali- ja terveysalasta. Niin lähtivät siihen mukaan. Ja hehän olivat ihan ammattilaisia hekin. Heistä kehittyi täysin ammattilaisia niihin työpajoihin. Että meillä oli todella hyvä ilmapiiri, ja sitten vastapuolella oli todella hyvä ilmapiiri. Niin tämä oli todella mahtava kokemus kyllä tämä INNO-lähettiläs.

Haastattelija 1 [00:20:01]: Tässä INNO-lähettiläs toiminnassahan on sellainen INNO-pakki rakennettu aikoinaan. Se on kanssa innovaatioprojektin tuotoksena. Sehän oli teillä käytössä, silloin kun lähditte sitten räätälöimään niitä pajoja nyt tälle työyhteisölle.

Puhuja 2 [00:20:16]: Joo. Se oli meidän aihionamme. Sieltä otettiin juuri sellainen perusidea, että mitä on aiemmin ollut ja mikä on toiminut. Ja karsittiin sieltä sellaisia, mitkä eivät sopineet meille mielestämme. Ja sen me otimme niin sanotusti aihioksi, ja rakensimme siihen sen oman.

Haastattelija 1 [00:20:35]: Eli kehittämistä!

Puhuja 2 [00:20:37]: Kehittämistä.

Haastattelija 1 [00:20:38]: Kehittämistä siellä, ja kehittämistä siellä työyhteisössä.

Haastattelija 1 [00:20:41]: Nyt kun ajatellaan tällaista kehittämistyötä, kun tehdään kumppanuudella, niin molempienhan siitä pitää hyötyä. Sekä työelämän, oppilaitoksen että tietysti oppilaitoksen edustajana myöskin opiskelijan. Niin minkälaisena te näette tämän innovaatiopolun hyödyt omasta näkökulmastanne? Jos nyt, Erja, katsot sieltä teidän kotihoidon näkökulmasta.

Puhuja 1 [00:21:07]: No ihan suoraan se tuotos, mikä meille nyt tuli, niin me saimme tämän 5T-raamit-raportointimallin meille hyötykäyttöön. Ja niin kuin tuossa aiemmin sanoin, niin työyhteisölle se, että saadaan sitä yhteistä aikaa ja saadaan pureutua näiden työpajojen kautta meidän haasteisiimme, mitä siellä arjessa on. Näen tämän yhteistyön todella tärkeänä oppilaitosten kanssa. Että ainakin tämä projekti, mikä meillä oli nyt ensimmäisen kerran, osoitti sen, että tästä on meille työyhteisölle hyötyä. Niin työyhteisön näkökulmasta kuin se, että sitten se itse 5T-raportti-raamimalli jatkojalostetaan vielä meillä koko kaupungille. Että ilman tätä meillä ei olisi tällaista hyvää sijaisten perehdytys raamit-mallia.

Puhuja 2 [00:22:03]: Minulle ainakin henkilökohtaisesti varmistui minun tulevaisuudensuunnitelmani, ja missä haluan työskennellä ja minkä asioiden parissa. Että se varmisti sen ihan viimeisen silauksen tähän. Tämä oli tulevaisuuden kannalta myös todella merkittävä projekti minulle. Ja myös tähän loppupään opiskeluihini varmisti sitä, mihin haluan niin sanotusti suuntautua, vaikkei toimintaterapia-alalla niin sanotusti suuntaudutakaan. Mutta että mitä otan sitten viimeisiksi kursseiksi ja mitä rakentelen siitä. Että kaikki on sitten sen jälkeen oikeastaan ollut työhyvinvoinnin pariin liittyvää. Tämä herätti sen viimeisen, niin sanotusti kipinästä roihahti liekki.

Haastattelija 1 [00:22:43]: Jos ajattelen sitten oppilaitoksen näkökulmasta, niin ajattelen, että me kaikki opimme tässä. Kun teemme yhteistyötä, niin huomaa, että kaikki osapuolet oppivat. Ja kaikilla osapuolilla on erilaista osaamista, mitä yhdistämällä saamme enemmän aikaiseksi. Ja oppilaitoksen näkökulmasta tietysti näkee, niin kuin sinäkin sanoit, että on hirveän tärkeää, että opiskelijat pääsevät aitoon ympäristöön. Että nämä haasteet ovat aitoja, ne tulevat aidosti sieltä työelämästä. Emme tee vain jotain koulutehtävää, vaan sillä on aidosti merkitystä sinne työelämään. Että se on varmasti erittäin merkityksellistä opiskelijoille. Ja kiva kuulla, Markus, että sinullahan se on ihan suorastaan suunnannut sitä sinun omaa polkuasi, mitä olet lähdössä toteuttamaan, kun valmistut. Voisin tuoda vielä sellaisen näkökulman, että kun me teemme läheistä yhteistyötä tällaisessa kumppanuudessa, niin me kuulemme myös, mitä siellä puhutaan. Mitkä asiat ovat niitä, jotka siellä on agendalla. Ja se auttaa meitä ymmärtämään paremmin, minkälaisten asioiden äärellä työelämässä oikeastaan ollaan. Ja sillä taas on suuri merkitys siinä, kun me lähdemme rakentamaan esimerkiksi hankkeita. Erja, kysyn sinulta vielä, että mitä sinä sait henkilökohtaisesti itsellesi innovaatiopolulla kulkemisesta?

Puhuja 1 [00:24:03]: Se oli sillä tavalla mukava nyt, että minun ei tarvinnut itse miettiä sitä aihetta. Se tavallaan tuli valmiina. Ja esimiehen näkökulmasta minä pääsin ehkä helpommalla nyt tässä, kun olin osa sitä työyhteisöä ja olin mukana siinä myös ideoimassa ja miettimässä yhdessä heidän kanssaan. Että me olimme samalla viivalla. Se oli kivaa, että niitä oli useampi työpaja, jolloin me saimme olla yhdessä. Minä koin sen todella tärkeänä. Että meillä oli aikaa keskustella ja jutella. Koska sieltä tuli muitakin asioita, mitä me puhuimme sitten yhdessä. Ja pohdimme ja mietimme.

Haastattelija 1 [00:24:43]: Eli yhteisöllisyys oli todella tärkeässä roolissa?

Puhuja 1 [00:24:45]: Kyllä. Oli.

Haastattelija 1 [00:24:48]: Entä Markus. Mitä sinä otat mukaan INNO-lähettiläs kokemuksestasi, kun lähdet siirtymään työelämään? Sinä olet lähellä valmistumista jo.

Puhuja 2 [00:24:56]: Ennen tätä projektia olin aika sellainen epävarma itsestäni ja omista taidoistani. Mutta tämä kyllä vahvisti omaa ammatillista itsevarmuutta. Että se täytyy ottaa kyllä tuohon työelämään mukaan; luottaa siihen, että oikeasti tietää asioista.

Haastattelija 1 [00:25:13]: Tähän on meidän varmasti hyvä lopettaa. Kiitos meidän keskustelijoillemme, Erja Kupiainen ja Markus Määttänen. Olette tuoneet arvokkaita kokemuksia ja näkemyksiä. Lisää tästä aiheesta löytyy Hyvissä handuissa himassa -hankkeen kotisivuilta. Voitte katsoa sieltä lisää.

[recording ends]