Kaupunkien rooli yritysten tuotekehityskumppanina, osa 7/7

Toini Harra: Tervetuloa TUTTU netin podcast-sarjaan, jossa me keskustelemme tulevaisuuden digitaalisen teknologian ja tuotteiden kehityksestä. Tällä kertaa meidän aiheena on kaupunkien rooli yritysten tuotekehityksessä, ja keskustelukumppanit tulevat Oulusta ja Helsingistä. Elikkä Jaana Kokko. Ja sä koordinoit OuluHealth Labs Oulu WelfareLabin toimintaa.

Jaana Kokko: Kyllä.

Toini Harra: Ja sitten on terveyden ja hyvinvoinnin yritysasiamies Sanna Hartman Helsingin kaupungilta.

Sanna Hartman: Kyllä. Mukava olla täällä.

Toini Harra: Tervetuloa. Ja kanssani keskustelua vetää Panu Karhinen Metropolia Ammattikorkeakoulusta. Ja minun nimeni on Toini Harra. Ja olen myös Metropolia Ammattikorkeakoulusta. Sanna, sä koordinoit soten kokeilu- ja kehittämistyötä Helsingin kaupungilla ja yritysten kanssa. Ja Helsingin kaupungin sosiaali- ja terveystoimiala on avautunut nyt kaiken kaikkiaan näille yrityksille kehitys- ja kokeiluympäristönä. Ja esimerkiksi Kalasatama on tämmönen paikka.

Sanna Hartman: Kalasataman terveys- ja hyvinvointikeskus, kyllä, joo. Ja alue yleensäkin.

Toini Harra: Joo. Ja sit Kustaankartano on toinen tämmöinen paikka.

Sanna Hartman: Kustaankartanon seniorikeskus, joo.

Toini Harra: Kertositko vähän, mitä näissä tehdään?

Sanna Hartman: Joo. Sekä sitten Myllypuron seniorikeskus, joka on ollut teillä HIPPA-hankkeessa mukana eli tehdään yhdessä. Elikkä me tehdään tämmösiä innovaatiohaasteita tai avoimia hakuja, että jos meillä on semmoisia tarvelähtösiä ajatuksia, mitä kaupunki haluaisi löytää uusia teknologioita tai olisi kiinnostunut. Sellaisia, mutta sitten me tehdään ihan sillä tavalla, että yritykset voi olla yhteydessä. Ja mä oon se yhteyshenkilö. Ja meillä on itseasiassa aukeamassa tänä syksynä tämmöinen ihan oma sivusto sitä yhteydenottoa ja kaikkea kommunikaatiota varten. Ei ainoastaan terveys- ja hyvinvointialalla, mutta samalla lailla, kun meidän sote-toimiala niin myös meidän koulutus- ja kasvatustoimiala ja sitten kaupunkiympäristötoimiala, millä on tätä kokeilualustatoimintaa. Elikkä sitä varten on aukeamassa niitä kanavia. Elikkä yritykset voivat olla suoraan yhteydessä, tai sitten meillä on semmoisia avoimia kokeiluhakuja.

Toini Harra: Ja tämä Kustaankartanon seniorikeskus tarjoaa nimenomaan sitten palveluja ikäihmisille ja senioreille.

Sanna Hartman: Kyllä, joo. Sekä asumispalveluita että sitten päivätoimintaa ja kaikkea, että se on ikäihmisten samalla lailla kun Myllypuro.

Toini Harra: Justiinsa. Ja näissä toiminnoissa siis painottuu vanhustyö ja gerontologia. Vai kuinka?

Sanna Hartman: Kyllä, joo. Ja sitten just, että halutaan digitaalisia ratkaisuja löytää, jotka sekä avustavat varsinaisessa hoivatyössä, mutta myös asukkaiden esimerkiksi vapaassa liikkumisessa ja kaikissa tällaisissa asioissa niin kuin omatoimisuudessa ja oman elämänsä hallinnassa. Elikkä että ei ainoastaan hoito ja hoiva vaan kaikkea siihen liittyvää. Ja logistiikka, ruokahuolto, kaikkeen mahdolliseen.

Toini Harra: Aivan. Eli kaikkeen siihen arkielämiseen liittyvää.

Sanna Hartman: Kyllä.

Toini Harra: Myös sitten kotona. Vai?

Sanna Hartman: Joo. Kotihoito on kanssa meillä yksi tärkeä tämmöinen kehittämis- ja kokeilupaikka. Erityisesti näitä etäratkaisuja ollaan kokeiltu. Meillähän toimii sekä etähoito, -hoiva ja että etäkuntoutus, mutta sitten siihen liittyy vielä kaikkia muita juttuja. Niin on kyllä yhtä keskeinen kun nämä seniorikeskukset on kotihoidon kokeilut.

Toini Harra: Ja yrityksellä on mahdollisuus sitten päästä testaamaan tuotteitaan sitä kautta, että on yhteydessä (sinne)?

Sanna Hartman: Kyllä. Ja me tehdään nimenomaan kehittämis- ja kokeilualustatoimintaa, että siis hankinnat, yritykset, jotka haluavat suoraan myydä ilman, että siinä on kehittämisaspektia niin ne ei taas kulje tätä kautta sillä tavalla. Että ne on ihan normaaleja hakukäytäntöjä ja ostokäytäntöjä. Voivathan nämä johtaa jossain vaiheessa hankintaankin, mutta se ei ole mikään, tämä ei ole mikään automaatiohankinta.

Toini Harra: Just näin. Joo.

Panu Karhinen: Mites Jaana? Mites Oulussa? Millaisia palveluita OuluHealth Labs ja Oulu WelfareLab tarjoaa?

Jaana Kokko: Meillä on ihan koko sote-ketju elikkä me tarjotaan yrityksille palveluja sieltä sairaalasta kotiin. Meillä OuluHealth Labsissa on kolme eri palveluntuottajaa niin sanotusti, kolme eri organisaatiota. Siellä on sairaanhoitopiiri, ammattikorkeakoulu ja sitten Oulun kaupunki. Ja tietenkin puhun Oulun kaupungin puolesta tässä nyt niin meillähän on velvollisuus järjestää meidän kuntalaisille palvelut plus myös tuottaa niitä sote-palveluja. Ja me voidaan yritysten kanssa mennä mihin tahansa sote-palveluketjuun testaamaan, yhteiskehittämään aitojen asiakkaiden kanssa.

Toini Harra: Tämä on siis, tässä yrityksethän hyötyvät tästä, eikö vaan?

Jaana Kokko: Totta kai.

Toini Harra: Ja sitten nää asukkaat hyötyy, kaupunkilaiset hyötyy tästä toiminnasta, että tuotteet mahdollisimman hyvin vastaisivat heidän tarpeisiinsa. Niin, mitäs kaupunki tästä saa? Miksi kaupungit nyt tarjoavat tällaisia palveluja yrityksille?

Jaana Kokko: Meillä tietenkin halutaan prosesseja digitalisoida. Elikkä tämän kautta löydetään niitä hyviä ratkaisuja, että mitä me voisimme sitten jatkossa ottaa myös käyttöön, mutta tosiaan niin kun Sannakin totesi, että ei testaus ole mikään oikotie hankintaan. Mutta me lähettiin tähän toimintaan jo vuonna 2008, ja silloin meillä oli, me oltiin varmaan aikaa edellä aika lailla, mä luulen. Että silloin tämmöistä toimintaa ei Suomessa vielä ollut, ja se kumpusi ihan sieltä meidän organisaation tarpeista, että hoitajat kokivat, että tuotteet eivät ole käytettäviä, että ne eivät ole heille hyviä, ne eivät ole kuntalaisille hyviä, että heitä ei kuulla tarpeeksi. Ja me tehtiin tämä toimintamalli ja siitä saakka me ollaan sitä toteutettu. Ja meidän ammattilaiset on tosi innokkaasti mukana. Eli me saadaan kaupungille, ammattilaisille hyviä välineitä, ja kaupunki sitten oppii näistä digitaalisista ratkaisuista.

Panu Karhinen: Mites ajatteletteko te, että kun sosiaali- ja terveysalalla on paljon ladattu odotuksia tähän digitalisaatioon ja tavallaan siitä, että mitä sitä kautta pystytään saavuttamaan, ja sitten toisaalta myöskin on semmoista kritiikkiäkin esitetty että, homma etenee vähän liian hitaasti tai muuta, ja nyt kuulostaa siltä, että nyt, että tämä toiminta ja miten, et kaupungit on ottamassa sitä roolia myöskin ja mahdollistamassa sitä digitalisaation vauhdittamista? Näettekö te tällaisia mahdollisuuksia?

Jaana Kokko: Kyllä, totta kai. Elikkä sähköisiä palveluja kehitetään sitten myös ihan laitepuolta eli halutaan olla siinä innovaatiokärkenä mahdollistamassa yrityksille sitä elinkeinopoliittisesta näkökulmastakin, kun meillä Oulun alueella on hyvin paljon startupeja. Elikkä me ollaan tunnettu digikaupunki niin sanotusti. Niin meillä on siellä paljon insinöörejä alalla, ja hyvinvointiteknologia, terveysteknologia on kehityksen suunta.

Panu Karhinen: Ja tarvitaan niitä ympäristöjä ja kokeiluja, että. Kyllä.

Jaana Kokko: Ihan ehdottomasti.

Sanna Hartman: Ihan samalla lailla kun Jaana sanoi, että halutaan just oppia uusista digitaalisista ratkiasuista meidän sosiaali- ja terveyspalveluissa. Ja toisaalta sehän on myös meidän henkilöstölle mahdollisuus toimeenkuvaansa laajentaa. Ja just, että se on. Tuo myös mielekkyyttä työpäiviin, kun pääsee näihin kokeiluihin mukaan ja näin. Ja sitten Helsingissä myös tämä elinkeinopoliittinen rooli on erittäin tärkeä. Me halutaan, että yritykset kasvaa, työllistää Helsingissä, ja tää on yks avaus. Elikkä me halutaan, että yritykset, jotka tuotekehittää, että he pääsee testaamaan aidoissa ympäristöissä, että ne kehittää myös sellaisia asioita, millä on ihan oikeasti tarvetta. Ja saavat palautteen sekä meidän asiakkailta että meidän henkilökunnalta. Eli se on monipuolinen asia.

Panu Karhinen: Niin, ja sitten varmaan se, että kun nykyään onneksi ajatellaan silleen, että kysymys ei ole se, että onko käyttäjä mukana, vaan kysymys on se, että missä ja miten. Mutta mitä te ajattelette, että kuinka tämä käyttäjän ääni saadaan kuuluviin tämmöisessä yhteisessä kehittämisessä? Minkälaisia ajatuksia teillä siitä on?

Jaana Kokko: Jos me tehdään sitä yrityslähtöistä toimintaa, silloinhan se tuote on mikä on eli siinä ei hirveästi ole enää varaa sitä käyttäjän muokata. Totta kai tiettyjä ominaisuuksia, mutta sitten, kun meillä on myös tarvelähtöisesti tätä yhteiskehittämistoimintaa yritysten kanssa, elikkä heitetään haaste ihan niin kuin Helsinki tekee. Niin, silloinhan siinä kuullaan käyttäjää jo siinä suunnitteluvaiheessa eli, mille juuri olisi tarve, mitä on järkevää lähteä sitten yrityksiltä pyytämään siihen innovaatiohaasteeseen, -kilpailuun. Että mitä lähetään yhdessä kehittämään.

Toini Harra: Miten, kun te olette nyt, toinen on Helsingistä ja isosta kaupungista, ja Oulukin on iso kaupunki, mutta tuolta pohjoisesta. Niin tulee mieleen, että tekevätkö kaupungit yhteistyötä näissä tällaisissa asioissa? Onko teillä olemassa jotain verkostoja, joiden kautta sitten tätä kehitystyötä tehdään?

Sanna Hartman: Me ollaan Jaanan kanssa tunnettu varmaan monta vuotta juuri sen takia erilaisissa näissä verkostoissa. Ja nämä hankkeet, missä Hipan kaltaiset hankkeethan on ollut tosi tärkeitä näitä verkostoja myös, missä me ollaan useammassa erilaisessa kombinaatiossa oltu mukana, että kyllä mun mielestä se on kaikkien etu, että saadaan buustattua tätä toimintaa.

Jaana Kokko: Joo, kyllä. Ja meillä on siis tämä 6Aika-instrumentti nyt, mikä on suurimmille kaupungeille, mutta meillä on sitten myös kansallinen Testbed-toiminta. Elikkä Business Finlandin johdolla koordinoitiin tätä kaikkien Testbedien syntyä Suomessa. Ja tässä ei varmaan kaikkia olla otettu siinä verkostossa haltuun, mutta kyllä Suomi on aika pieni maa. Me tunnetaan sitten me alan toimijat hyvin.

Toini Harra: Miten tuollainen Testbed-toiminta sitten konkretisoituu käytännössä ihan siellä alueellisella tasolla?

Sanna Hartman: Helsingissä se on juuri niin kun mä sanoin, että joko niitä avoimia hakuja tai sitten oikeastaan mä olen se yhteyshenkilö ja tällain näin. Ja sitten lähdetään katsomaan ihan käytännössä, että miten, että löytyykö joku yhteinen intressi. Me ei luvata, että me testataan kaikkien yritysten kanssa vaan aina meiltä pitää löytyä esimerkiksi, jos halutaan terveyspalveluihin, niin aina sieltä pitää löytyä joku yksikkö, joka on kiinnostunut tekemään, koska tämä on kuitenkin semmoista, että tämä on normaalin työn päällä ja sitten, että siinä pitää olla yhteinen intressi kehittää, ettei ketään voi tai mitään narulla työntää. Ja sitten, että mä koordinoin sen, mutta se käytännnön testaus tapahtuu usein näissä yksiköissä, mutta teillähän on ehkä vähän pidempi tai etabloituneempi prosessi.

Jaana Kokko: Joo. Meillä on tämä OuluHealth Labs, mihin yritykset ottaa yhteyttä. Meillä on yksi sivu, minkä kautta yritykset jättää yhteydenottopyyntöjä. Ja meitä on kolme tahtoa, jotka näitä sitten arvioi näitä yhteydenottoja. Ja sitten, jos se tulee vaikka kaupungin sote-palveluihin, minä koordinoin. Siinä on aika iso työ siinä suunnittelussa eli kaikki suunnitelmat, sopimukset. Ja sitten mulla on hienosti käytössä koko sote-ketju ja kenttä, elikkä meillä on päässyt kaikki testaamaan vauvasta vaariin näin sanotusti, että.

Toini Harra: Onko Helsingissä myös? Onko tavallaan koko se sote-kenttä se areena, josta sä lähdet sitten hakemaan sitä?

Sanna Hartman: Joo. Että meillä on myös perhekeskuksissa on tehty kokeiluja.

Toini Harra: Onko jotain semmoisia tiettyjä yksiköitä? Tuossa mainittiin alkuun Kustaankartano ja Kalasatama ja Myllypuro. Ovatko nämä jotenkin semmoisia erityisiä, joiden kanssa on enemmän tehty tai pyritään enemmän tekemään, vai?

Sanna Hartman: Joo. Se on sillä tavalla, että me ollaan sanottu, että meillä on tämmöisiä ensisijaisia testauspaikkoja. Just semmoisia, missä myös henkilökunta on tottunut näihin prosesseihin ja kaikkea, mutta mitään ei poissuljeta vaan aina katsotaan tapauskohtaisesti, että mistä olisi eniten hyötyä.

Panu Karhinen: Tuossa tuli mainittua tuossa alkupuheenvuorossa jo vähän sivuttua tuota hankintaprosessia. Niin, mitäs te ajattelette, että millaisia niitten hankintaprosessien tulisi olla, tai minkälaisia ne on, että millä varmistetaan se, että se tuotteen ja palvelun yhdistelmän se loppukäyttäjä saa sellaisia tuotteita ja palveluita, että se digitalisaation potentiaali saadaan toteutumaan sieltä, että mitäs te ajattelette näistä hankintaprosessiasioista?

Jaana Kokko: Niin. Tämä onkin aika monimutkainen juttu, koska jos meillä testataan yrityslähtöisesti, niin sehän ei ole se oikotie sinne hankintaan, mutta sitten taas, jos meillä tarvelähtöisesti testataan, niin silloin meidän täytyy vaan ajatella, että se vie sitten sinne maaliin eli sinne hankintaan asti, ja speksata se niin, että me kokeilun kautta lähdetään sitten sinne loppuhankintaa tavoittelemaan, mutta miten hankintalaki sen mahdollistaa. Innovaatiokumppanuus on, mutta se on aika raskas prosessi, eikä sitä voi aina käyttää, että tämä on vähän semmoista nuorallatanssimista ja taiteilua, miten sinne päästään.

Sanna Hartman: Ihan sama juttu, paitsi että meillä ehkä nämä innovaatiohaasteet, vaikka ne on tarvelähtöisiä, niin me ei välttämättä ajatella, että niistäkin, et jokainen kokeilu johtaisi, vaikka onnistunut kokeilu hankintaan vaan just ajatellaan, että halutaan silti auttaa yrityksiä, että ne olisivat meidän kumppaneina toimisivat eikä sillä tavalla, että kaikki yritykset kehittäisivät vain myydäkseen Helsingille, koska jotenkin halutaan laaja-alaisempaa näkymää.

Toini Harra: Me ollaan puhuttu tässä tästä testauksesta ja yritysten tuotteiden ja palveluiden testauksesta. Niin, entä sitten, jos te jo heti toteatte, että ”ei tämä ole vielä valmis testaukseen tämä tuote” tai jos testauksessa todetaan, että ”ei tämä ei vielä palvele riittävästi”? Niin, onko teillä tämmöistä yhteiskehittelypalvelua tai semmoista, että teettekö te semmoista työtä sitten yritysten kanssa vai sanotteko te, että ”menkääpä nyt kotiin vielä testaamaan tai sinne omaan toimipisteeseen kehittämään vähän lisää” vai miten tämä tapahtuu sitten?

Sanna Hartman: Meillä Helsingissä ei ole ollut mitään semmoista varsinaista prosessia tähän yhteiskehittelypalveluun, mutta totta kai tässä on ollut nimenomaan, että annetaan semmoinen rakentava palaute ja kerrotaan, mitä tässä pitäisi tehdä, että me oltaisiin kiinnostuneita ja ”tervetuloa takasin”, mutta Hipassahan te olette yhdessä kehittäneet tätä yhteistestausta. Elikkä se on. Toivotaan, että pystymme hyödyntämään sitä myös sitten jatkossa laajemminkin Helsingin kaupungin näissä.

Toini Harra: Kyllä. Eli yhteistyö sitten ammattikorkeakoulujen kanssa tässä.

Sanna Hartman: Nimenomaan.

Jaana Kokko: Meillä on ollut palveluna se jo pitkään elikkä yritys voi tulla idean, prototyypin tai valmiin tuotteen tai palvelun kanssa meille testaamaan, mutta ollaan me Hipassa kehitetty nyt tätä yhteiskehittelyn prosessia elikkä ollaan saatu Hipalta paljon apuja siihen, että se on meillä ollut vähän eniten lapsen kengissä tässä meidän touhussa.

Toini Harra: Minkälaista kokemusta te olette nyt saaneet siitä, kun olette kokeilleet?

Jaana Kokko: Me ollaan tehty useita yhteiskehittelyjä yritysten kanssa. Ja ne ovat olleet oikein antoisia. Ja varsinkin tänä haastavana aikana niin etäyhteiskehittelyt onnistuvat hyvin. Lähinnä ainoita, mitkä nyt onnistuvat, koska testaukset ei niinkään tuolla kentällä. Niitä ei voi toteuttaa näin korona-aikana ainakaan siinä laajuudessa, mitä ajateltiin.

Toini Harra: Millasta palautetta yritykset ovat antaneet siitä? Ovatko ne saaneet siitä eväitä jatkokehittelyyn?

Jaana Kokko: Totta kai. Ainahan se on arvokasta tietoa kuulla loppukäyttäjältä mielipiteitä ja saada hyviä vinkkejä ja ihan oikeaa palautetta, rakentavaa palautetta.

Toini Harra: Entä sitten nämä asenteet siellä henkilökunnalla ja asukkailla tai näillä käyttäjillä? Nythän on tehty tästä pandemiatilanteesta johtuen valtavaa digiloikkaa varmasti ympäri maailmaa, mutta miten koette, että onko tapahtunut asenteissa muutoksia tässä matkan varrella? Sinullakin on pitkä kokemus tästä työstä.

Jaana Kokko: Tuohon voisi esimerkkinä sanoa, että kun aloitettiin silloin 2008, niin yritykset tai siis, kun käyttäjät pääsivät testaamaan, niin ensin pysyttiin siellä terveysasemaympäristössä, sitten laajennettiin kotihoitoon ja sitten koko sote-kenttään, mutta nämä terveysasema ja kotihoito. He kokivat, että he aina vaan testaa, testaa, testaa. Ei koskaan päästä sinne hankintaprosessiin asti. Se oli aika surullista ja väsyttävääkin henkilökunnalle, mutta nyt, kun tätä toimintaa on laajennettu niin ammattilaiset, meillähän on tuhansia sote-ammattilaisia, niin kaikki vuorollaan pääsevät.

Toini Harra: Miten Sanna olet täällä?

Sanna Hartman: Mehän ollaan tehty tätä vähän systemaattisemmin vuoden 2016 alkaen vasta, että ei nyt kauhean yhtä pitkää historiaa ei ole. Ja, mutta mun täytyy kyllä sanoa, että itse asiassa mä yllätyin ihan alusta asti, että kun ajattelin just, että voi olla ennakkoluuloja ja vaikeaa ja kaikkea. Sekä asiakkaat että henkilöstö on ollut tosi avoimia ja tosi kiinnostuneita. Totta kai siis kaikilla on työpaineita ja kiireitä ja kaikkea muuta, mutta että jos ne olosuhteet on kunnossa, niin uusi kiinnostaa ja uudet ratkaisut kiinnostaa.

Panu Karhinen: Musta sä tuossa mainitsit tuossa alussa, Sanna, siitä, että poimin semmoisen lauseen sieltä, missä sanoit vähän, että se voi tuoda mielekkyyttä siihen omaan työhön.

Sanna Hartman: Kyllä.

Panu Karhinen: Ja jotenkin se mulla jäi.

Sanna Hartman: Joo. Se on ihan totta, että mun mielestä se just sitten, että se on yksi syy kanssa, miksi meillä halutaan täällä sote-toimialalla tehdä. Just se, että ja opitaan uusista teknologioista ja nähdään, että on erilaisia tapoja ehkä tehdä jotain asioita, mitä ollaan tehty aikaisemmin.

Panu Karhinen: Tarvitseeko se työntekijältä jotain erityistä osaamista olla mukana tämmöisessä?

Jaana Kokko: Ei tarvitse. Ihan omissa työprosesseissaan ja palveluprosesseissaan, että onhan se hienoa päästä uusiin innovatiivisiin ratkaisuihin testaajaksi ja kokeilijaksi ja. Kunhan se siellä soljuu siinä omassa työarjessa niin se riittää.

Toini Harra: Toi on hyvä lopetusrepliikki. Se soljuu siellä omassa työarjessa ja se riittää. Kiitos oikein paljon tästä keskustelusta, ja lisää asiaa löytyy TUTTU netistä.

Tervetuloa sinne.