Ikäihmisten palveluasumisen käyttäjälähtöinen kehittäminen, osa 1/7
TUTTU net -podcast
Podcastissa toimintaterapian asiantuntija Toini Harra ja vanhustyön asiantuntija Panu Karhinen keskustelevat eläkkeellä olevan yrityssparraajan, Erkki Aallon ja Aalto yliopiston arkkitehtuurin tutkijan, Ira Verman, kanssa ikäihmisten palveluasumisen käyttäjälähtöisestä kehittämisestä.
Podcast on osa Keskusteluja tulevaisuuden teknologioiden ja palveluiden tuotekehityksestä -podcast-sarjaa. Sarja on tuotettu 6Aika: HIPPA – Hyvinvointia ja parempaa palveluasumista digitalisaation avulla -hankkeessa EAKR:n rahoittamana ja julkaistaan TUTTU net – Tuotekehittäjän testi- ja tukiverkosto -verkkopalvelussa. Tuotannosta vastaavat Metropolia AMK, TAMK ja Oamk. Käsikirjoitus: Toini Harra, Panu Karhinen ja Minna Kilpeläinen. Äänityö: Panu Pentikäinen, Pulu Studio, syksy 2020.
https://tuttunet.fi
https://hippa.metropolia.fi
Podcast tiedostona: Lataa omalle laitteellesi (21.3MB)
MetroPodian RSS-syöte: RSS
Toini Harra: Tervetuloa TUTTU netin podcast-sarjaan, jossa meidän on tarkoitus keskustella digitaalisten tuotteiden ja palvelujen kehittämisestä. Minä olen Toini Harra Metropolia Ammattikorkeakoulusta. Tänään täällä kanssani on keskustelemassa Erkki Aalto, Ira Verma ja Panu Karhinen, jonka kanssa me tätä keskustelusarjaa vedämme. Ja tällä kertaa meidän keskustelun aiheena on erityisesti ikäihmisten palveluasumisen kehittäminen.
Ira, sinä olet arkkitehti ja toimit Aalto-yliopistossa tutkijana ja olet myös väitellyt ikäihmisten palveluasumisen tai asumisen kehittämisestä, eikö vaan?
Ira Verma: Kyllä, joo. Väitöskirjani julkaistiin viime syksynä tästä aiheesta, mutta olen tehnyt pitkälti 15 vuotta tutkimusta tästä aiheesta ja ollut erinäisissä kehityshankkeissa, yleensä monialaisissa kehityshankkeissa mukana.
Toini Harra: Kiva, tervetuloa.
Ira Verma: Kiitos.
Toini Harra: Ja Erkki, sinä olet ollut johtajana RAKLIssa, ja sitä kautta asumisen asiat on varmaan olleet tärkeitä. Olet seurannut läheltä ja pitkään ikäihmisten asumista.
Erkki Aalto: Asuminenhan on, niinkuin oli RAKLIlle tärkeä, totta kai se on kaikille ihmisille tärkee. Se on perusjuttu, ainakin mun mielestä. Kun maailma muuttuu ja ihmiset ikääntyy ja teknologia kehittyy, niin meillähän koko ajan tulee uusia mahollisuuksia.
Toini Harra: Aivan. Olet tällä hetkellä eläkkeellä, mutta tosi aktiivisesti mukana esimerkiksi startupien sparraamisessa ja muussa. Missä kaikessa oletkaan mukana?
Erkki Aalto: Sanotaan näissä digitaalisissa kehityshankkeissa, sitten paljon Aalto-yliopiston kanssa olen tekemisissä, siellä on näitä platformeja, yksi on Experience Platform, toinen on Health Platform, Data Platform, siellä on hyvin monia asioita. Sitten on tämmöinen kun KIRAHub, no, menee vähän tämmösiä kummallisia lyhenteitä, että ei kannata niitä ottaa, ja sitten nelisenkymmentä startupia erilaista, joissa olen ollut nyt tässä runsaan parin vuoden aikana auttamassa.
Toini Harra: Todella upeeta. Ihana saada teidät tänne paikalle. Tekisi mieli ihan ensin kysyä Iralta, että mitkä sinun mielestäsi ovat kaksi tärkeetä tekijää, jotka tekevät palveluasumisesta hyvän?
Ira Verma: Minun mielestäni hyvä palveluasuminen auttaa ihmistä jatkamaan sitä omannäköistä elämää ja omaehtoista elämää myös sen jälkeen, vaikka muuttaa asuntoa. Että se oma elämänhallinta jatkuu kuitenkin, mutta samalla tuo turvaa.
Erkki Aalto: Jotenkin koen näin, että missäs sitä ihminen asuu kuin kotona. Ja se, että se on koti se, missä asuu, se on oikeastaan se ydinkysymys. Omassa kodissa. Sitä se hyvä palveluasuminen minun mielestä on. Ja tietysti se, että eihän se, että olet pelkästään siellä kodin seinien sisällä, se ei riitä, vaan sinun pitää voida olla siinä lähiympäristössäkin, päästä siihen, se on. Ja tietysti yhteistö. Ei yksin vaan yhdessä.
Ira Verma: Juuri tämä, että pysyy osallisena siinä yhteiskunnassa ja siinä naapurustossa, missä elää, eikä jää sinne omaan asuntoonsa.
Erkki Aalto: Juuri näin.
Toini Harra: Että se asuminen on enemmänkin kuin pelkästään se yksi huone.
Ira Verma: Kyllä.
Panu Karhinen: Tuli tuosta mieleen, että paljon puhutaan nyt, ja on myös tutkimustietoakin olemassa yksinäisyydestä ja sen tuomista haasteista ikäihmisten elämässä, kotona mutta myöskin palveluasumisessa, että voi kokea yksinäisyyttä siellä, vaikka on ihmisiä ympärillä. Mutta miten te näette yhteisöllisen asumisen mahdollisuudet, jos miettii tulevaisuutta?
Erkki Aalto: Ainakin se on tärkeä, ja kun olen miettinyt tätä samaa kysymystä, yhteisöllisyyttä, jotenkin olen ymmärtänyt näin, että ihminen on aina halunnut asua muiden kanssa yhdessä. Eli elää. Jostain syystä meidän kulttuuriin on tullut vahvasti yksityisyys. Minun mielestäni meillä on kulttuurinen haaste tässä, että ikään kuin halutaan rakentaa rajaa ja ikävä kyllä ohjataan jopa lainsäädännöllä tämmöiseen. On yksityisyydensuoja, tietosuoja, yksilönsuoja, mutta ei ole yhteisönsuojaa. Ja missäs sinä elät sitten yksinään? Eli tämä on, me olemme aika kamalassa ja kavalassa kierteessä. Toki tekniikalla voidaan helpottaa.
Ira Verma: Kyllä. Juuri tällä viikolla tästä samasta aiheesta pidin esitelmää, siitä, että miten monella eri tavalla sitä yhteisöllisyyttä voidaan tuoda, että ei pelkästään jokaisessa rakennuksessa olisi oma yhteisöllinen tila, vaan voi ihan naapurustossa (käyttää tiloja). Koska nykyään kaikenikäiset ihmiset voivat kärsiä yksinäisyyden tunteesta. Paljon on ihmisiä, jotka asuvat yksin. Että saataisiin naapurustossa kaikenikäiset ihmiset yhteen, se on ehkä se seuraava haaste.
Panu Karhinen: Siellä on varmaan digitaalisille tuotteille ja palveluille myöskin tilausta. Että ihmiset löytävät toisensa ja se tuntuu monta kertaa olevan ongelma myöskin.
Erkki Aalto: Sanotaan näin, että ainakin se on haaste, joka täytyy ratkaista. Se, missä koen, että usein tämä fyysinen etäisyys on suuri, eli satoja kilometrejä, tuhansia kilometrejä läheisten välillä. Siihenhän on nämä hienot kuvapuheluyhteydet ja kaikki tämmöiset. Ja voihan se helpottaa sitten ihan, vaikka olis lähelläkin, ensin tutustua sillä tavalla, ettei olla ihan fyysisesti lähellä. Ehkä se vähän alentaa sitä kynnystä. Siinä on taas sitten se tekninen kynnys ehkä joillekin, että miten ottaa se tekniikka käyttöön.
Toini Harra: Tuo on hyvä pointti siinä mielessä, että monta kertaa me ajatellaan, että jotta me voitaisiin olla digitaalisesti yhteydessä toisiimme, meidän pitäisi ensin olla tällä tavalla lähikontaktissa, mutta toisaalta se voi olla myös niin päin, että ensin kun on siinä digitaalisessa yhteydessä, sitten onkin helpompi olla myös ihan lähikontaktissa. Se voi olla molemmin päin.
Erkki Aalto: Tai ainakin voi kokeilla. Jotkut tämmöset treffipalvelut ovat mulle ihan vieraita, mutta olen ymmärtänyt että on joitain semmoisia, että ensin digitaalisesti varovasti tehdään tuttavuutta ja sitten ehkä tavataan, ja saattaa jäädä siihen tai sitten ei.
Ira Verma: Kyllähän teknologia on tärkeä juuri yhteydenpidossa ja tiedottamisessa. Esimerkiksi mitä kaikkia tapahtumia jossain naapurustossa tai palvelutalossa on. Että kaikki saavat sen tiedon ja voi saada vaikka seuraa jonnekin teatterikäynnille tai minne haluaa mennäkin. Tämmöisiä minä näen, että siitä on suuri apu.
Toini Harra: Onko tämä nyt esimerkiksi yksi sellasista asioista ja mahdollisuuksista, joita se voisi tarjota? Tiedän Ira, että olet ollut valmistelemassa hanketta, jossa pyritään edistämään juuri eri ikäisten ihmisten asumista ja elämistä yhdessä.
Ira Verma: Kyllä varmaan. Nythän on jo teatterikaveri- tai kulttuurikaveriprojekteja ja tämmöisiä. Näitä tarvitaan varmaan enemmän.
Toini Harra: Mitä te ajattelette, että olisi tärkeitä asioita, mitä pitäisi ottaa huomioon, kun lähdetään kehittämään digitaalisia tuotteita ja palveluja ikäihmisten tai eri ikäisten ihmisten asumiseen?
Ira Verma: Ehkä minulle tulee heti ensimmäiseksi mieleen se, että sen pitää tosiaan tuoda jotain positiivista, mielekästä sen ihmisten elämään, ei pelkästään teknologiaa teknologian takia vaan sillä tavala, että se tuo aina jotain lisää ihmisille.
Toini Harra: Eli lähdetään sieltä ihmisistä käsin liikkeelle.
Ira Verma: Kyllä. Se tekee myös sen, että ne ovat houkuttelevia ja ihmiset haluavat niitä käyttää.
Toini Harra: Miten se mahdollistetaan? Mitä pitäisi tehdä?
Ira Verma: Varmasti se käyttäjälähtöinen suunnittelu, se, että palvelut ovat saavutettavissa. Tehdään esimerkiksi käyttöpäätteitä, mitä on helppo käyttää, vaikka sormien toimintakyky olisi heikentynyt. Monenlaisia erilaisia tapoja käyttää teknisiä välineitä.
Erkki Aalto: Koen, että on hirveän monenlaisia välineitä. Jos ottaa älykellot tai kännykät: osa niistähän toimii, vaikka ei tee mitään. Tämä mittaa ja tekee kaikkea tämmöistä itse. Mutta sitten kun mennään haastavammalle puolelle, mitä sanoit, että sormet ja nämä. Minä uskon aika paljon puheohjaukseen. Sehän on onneksi noin yleisesti tullut. Nämä avustajat tai tämmöiset, mitä on tullut nimenomaan ikäihmisille. Silloin, jos se tottelee puhetta, näin sanotaan, jopa paremmin kuin koira tai kissa tai lapsista puhumattakaan, silloinhan se on helppo. Jos tulee keinoäly ja suomenkielinen keinoäly, niin uskon, että sitä kautta saadaan se. Ja sittehän se tuntee sen ihmisen, oppii siinä koko ajan.
Ira Verma: Tuo on varmaan ihan hyvä tulevaisuuden ratkaisu toimintakykyiselle ihmiselle. Mutta sitten, kun mennään muistisairaaseen, puheohjaus ei ehkä enää toimi. Sitten pitää olla toisenlaisia ratkaisuita.
Erkki Aalto: Se on totta. Ilme. Ja voi olla, että joitain asioita mitataan. Ja tässä esimerkiksi yksi HIPPA-työpaja tuli mieleen. Sieltä se, että jos on muistisairaita, voidaan näyttää sitä ympäristöä niin, että tehdään näkyväksi se, mikä on luvallista, ja piilotetaan se, mitä ei saa (tehdä). Ohjataan sitä ihmistä oikein. Tai ovet eivät avaudu, jos ei ole lupa kulkea. Jos on lupa kulkea, niin jees.
Panu Karhinen: Että se ympäristö ohjaa sitä ihmisen toimintaa.
Erkki Aalto: Ovi ei tietenkään avaudu, jos ei se..
Toini Harra: Tässä on tullut hyviä näkökulmia näihin ratkaisuihin, että minkälaisia ominaisuuksia näihin tuotteisiin ja palveluihin pitäisi kuulua. Semmoinen asia, mitä mietin tässä vielä, että me olemme HIPPA-hankkeessa ajatelleet, että meidän täytyy saada käyttäjät mukaan koko tähän kehittämisprosessiin. Kun sanoit Ira siitä, että käyttäjät ja käyttäjien tarpeet ja odotukset ja toiveet olisivat mukana siellä heti alusta saakka, sitä me olemme toteuttaneet yhteiskehittelyn avulla. Sitten meillä on ollut testauksissa myöskin käyttäjiä mukana, että näitä ratkaisuja kokeillaan ja testataan ihan aidoilla käyttäjillä. Ja käyttäjillä me olemme ajatelleet, että ei ole pelkästään asukkaat vaan myös muut, jotka toimivat palveluasumisyksiköissä. Eli siellä on myös läheisiä ja siellä on vapaaehtoistyöntekijöitä ja totta kai henkilökuntaa. Että nämä ratkaisut olisivat sellaisia, että ne palvelisivat kaikkia siellä toimivia.
Erkki Aalto: Aivan.
Ira Verma: Kyllä. Joissain tutkimuksissa on juuri tullut esille, että se omaisten näkemys siitä palvelusta ja kuinka houkutteleva se on, se vaikuttaa myös sen ihmisen omaan haluun ottaa se palvelu käyttöön. Jos omaiset ovat sitä vastaan, niin tuskin hän ottaa sitä käyttöön.
Toini Harra: Niinpä. Sosiaalisella ympäristöllä on siinäkin iso merkitys. Se ei ole pelkästään vaan se tuote tai palvelu sinänsä, joka vaikuttaa sen käytettävyyteen ja käyttöönottoon.
Panu Karhinen: Mainitsit tossa Toini nämä toiveet. Semmonen mielenkiintoinen ajatus on pyörinyt itsellä tuossa, ettäkuinka hyvin rakennetun käyttäjälähtöisen kehittämisprosessin kautta teknologiaa kehitetään asumiseen. Että ei pelkästään tarpeita tarkastella vaan kokonaisvaltaisesti. Ja silloin kun se käyttäjä on mukana, se kokonaisvaltaisuus mahdollistuu paljon paremmin verrattuna siihen, että ei ole mukana. Eli silloin voi myöskin olla mukana ne odotukset siitä, minkälaista elämää ehkä haluaisin viettää tai minkälaista asumista. Ja ehkä myöskin haaveita. Itse olen pohtinut sitä, että miten tämä teknologia kehittyy, että voiko se myös tukea jotenkin haaveiden mahdollistamisessa ja miten se taas voimistaa ihmistä tai voimaannuttaa. Mitäs te ajattelette, että millaisia uusia asumisen ja elämisen mahdollisuuksia teknologialla voidaan luoda?
Erkki Aalto: Valtavan paljon. Riippuu mistä päin lähtee. Nyt kun on, leikisti sanottuna sähköpyörätuoleja, joilla pääset liikkumaan, niin jos niitä vielä kehittää niin, että riippuen siitä, onko muistisairas tai ei, niin niissä voi olla, ettei ole muuta mahdollisuutta kuin liikkeelle ja pysäyttää, ja se kulkee tiettyä reittiä. Voi olla muillakin, että siellä on turvallinen reitti, mutta siellä on semmoisia kohteita, missä voi pysähtyä, nauttia luonnosta, nauttia seurasta, nauttia mistä vaan. Se alkaa olla niin, että parilla tuhannella saa jo aika hienon sähköpyörätuolin. Niin kun miettii, minkälaiset rahat tässä liikkuu. Ja sitten jos siinä on ne kaikki tavarat, mitä pitäisi kuljettaa sen ihmisen mukanaan, ostokset ja näin, se tavallaan muuttaa (elämää). Tämä on vain yksi, mutta että pääset liikkeelle. Ja liikkuminen on se, mikä monelle on se haaste.
Ira Verma: On.
Panu Karhinen: Se on hyvin tärkeä myös.
Ira Verma: Ja minun mielestäni teknologian pitäisi tavallaan mahdollistaa ja vapauttaa ihmiset. Koska nythän esimerkiksi monien muistisairaiden kohdalla joudutaan pitämään joitakin ovia kiinni turvallisuuden takia. Mutta miten me saisimme semmoista teknologiaa, että me voimme avata ne ovat ja ihmiset pääsee vapaasti liikkumaan ja kulkemaan. Koska moni muistisairas on vielä fyysisesti hyvin hyvässä kunnossa.
Erkki Aalto: Toinen, mikä tässä tässä liikkumisessa tulee mieleen, että kyllä sähköpyörätuolin pitäisi olla niin, että siinä on mahdollista olla ainakin kaksi rinnakkain tai vastakkain. Mutta se on hassu, jos toinen menee selkä edellä. Niinkun vanhan ajat kiesit tai tämmöiset.
Ira Verma: Nimenomaan.
Erkki Aalto: Eli ei yksin, siellä pitäisi olla niin, että sinne mahtuu kaks
Ira Verma: Sama, tulee mieleen nämä itseohjautuvat autot, mitä voisi esimerkiksi haja-asutusalueilla käyttää tulevaisuudessa. Että ihmiset, jotka ovat mahdollisesti menettäneet ajokorttinsa, pääsisivät vielä asioimaan kaupoissa.
Erkki Aalto: Niin, asioimaan. Tai miksei voisi olla ns. jonkunlainen seniorikorttelirinki.
Ira Verma: Kyllä.
Erkki Aalto: Semmoista vähän huviajelua ja seuraa.
Toini Harra: Tässä se liikkuminen on jotain sellaista, että pääset kokemaan ja nauttimaan ja näkemään erilaisia paikkoja ja olemaan erilaisissa paikoissa. Tuo oli mielenkiintoinen, mitä sanoit Erkki siitä, että pääsee fyysisesti, ja siihen liittyy myös se mitä sanoit Ira tästä ettei ole lukittuja ovia, ei ole esteitä sille liikkumiselle sillä tavalla, että pystytään niitä välttämään teknologian avulla. Toinen aspekti, mitä ajattelen, että jos ihminen ei pääse kuitenkaan liikkumaan , että se maailma voi tulla lähelle sinne huoneeseen ja virtuaalisesti voi liikkua ja käydä erilaisissa paikoissa. Maailma tulee lähelle virtuaalisuuden tai digitaalisuuden kautta.
Erkki Aalto: Nythän pääsee käytännössä mihin vaan.
Toini Harra: Toinen aspekti on osallistuminen yhteisön tekemiseen, toiminnan suunnitteluun, päätöksentekoon ja tälläiseen. Minkälaisena näette sen asian ja erityisesti digitaaliset mahdollisuudet siinä?
Ira Verma: Minun mielestä teidän HIPPA-hanke on kyllä siinä hyvä, että se ottaa juuri ikääntyneet mukaan suunnitteluun heti alusta lähtien. Koska monesti teknologiaa tehdään juuri semmoiselle sukupolvelle, joka on tottunut sitä käyttämään, mutta miten me saisimme vähän laajemman käyttäjäkunnan näille ratkaisuille?
Toini Harra: Itse haluaisin nähdä vielä sen, että ikäihmiset ja marginaaliryhmät otettaisiin huomioon kaupunkisuunnittelussa ja sellaisissa asioissa, että ne prosessit muuttuisivat myös sellasella tavalla, että siellä kuultaisiin kaikkien kansalaisten ääntä ja otettaisiin huomioon erilaisia näkökulmia.
Ira Verma: Kyllä. Koska monesti osallistaminen tapahtuu nykyään sähköisesti. Ja se, että miten me saisimme semmosia välineitä, millä myös nämä ihmiset, jotka eivät ole teknologiassa niin taitavia, että miten me saisimme heidän osallistumisensa juuri vaikka kaupunkisuunnitteluun. Että pitää olla myös siellä monenlaisia tapoja osallistaa.
Erkki Aalto: Pitää myöskin uskaltaa rohkeasti ja nopeasti mielellään kokeilla joitakin ideoita. Ja yleensähän se ei ole heti valmis se juttu, mutta sitten kun on jotakin, niin siihen on helppo ottaa kantaa, että mikä siinä pitäsi muuttaa tai parantaa tai onko sille kysyntää. Vain kokeilla.
Toini Harra: Aivan. Mitä te haluaisitte sanoa ihmisille nyt tässä ihan lopuks vielä liittyen nimenomaan kehittämiseen ja kehittämiseen osallistumiseen, niin mitä haluaisitte sanoa niille ihmisille, jotka pohtivat kenties sitä, että lähtisivät mukaan kehittämistoimintaan?
Ira Verma: Minun mielestäni pitää tehdä semmoisia ratkaisuja, jotka lisäävät ihmisten hyvinvointia ja niiden osallisuutta. Ja semmoisia, jotka ovat helppokäyttöisiä ja tuovat jotain positiivista ihmisten elämään. Ylipäätänsä semmosia tuotteita juuri, että se tuote, se ei ole valmis, vaan sitä sitä kehitetään jatkuvasti. Ja että se mahdollistaisi myös yksilöllisen tuunauksen.
Erkki Aalto: Ehdottomasti. Ei ole semmoista, mikä sopii kaikille, eikä saa olla tämmöinen, että palveluissa pitää olla ikäihmisille ja kaikille ihmisille se yksilöllisyys. Erilaiset arvot, tarpeet, erilaiset kyvyt, osaaminen. Yksilöllisyys on minun mielestäni ehkä se yksi suuri haaste, varsinkin näin kun ne konseptoidaan niin tarkasti ja kaikille sitä samaa.
Ira Verma: Ja ulkonäkökin voi olla yksi kriteeri, millä valitaan omaan kotiin joku apuväline.
Toini Harra: Eli yksilöllisyyden mahdollistamiseksi me tarvitsemme mahdollisimman erilaisia ihmisiä mukaan näihin kehittämisprosesseihin. Itse ainakin olisin ilman muuta kannustamassa kaikkia lähtemään mukaan, jotta me löytäisimme ja osaisimme todellakin kehittää sellaisia digitaalisia tuotteita ja palveluja, jotka parantavat asumista ja elämistä niin palveluasumisessa kuin ihan muutenkin. Uskon, että ne ratkaisut, mitä kehitetään palveluasumiseen, ne voivat olla sellaisia, että ne auttavat meitä kaikkia omassa asumisessa ja elämisessä. Haluan tässä vaiheessa kiittää kaikkia keskustelijoita lämpimästi uusista ajatuksista.
Toini Harra: Lisää tästä aiheesta on luettavissa ja koettavissa TUTTU net -sivustollamme. Tervetuloa sinne.
Erkki Aalto: Kiitos.
Ira Verma: Kiitos.
Panu Karhinen: Kiitos.
Podcastin juontajat: Toini Harra ja Panu Karhinen, Metropolia AMK
Tuotanto: HIPPA-hanke, 6Aika, EAKR, Metropolia AMK, TAMK, Oamk
Käsikirjoitus: Toini Harra, Panu Karhinen ja Minna Kilpeläinen
Äänityö: Panu Pentikäinen, Pulu Studio
Ei kommentteja