Yrittäjyyden tukeminen, osa 5/7

Panu Karhinen: Tervetuloa TUTTU netin podcast-sarjaan, jossa keskustellaan tulevaisuuden teknologioiden ja palveluiden kehittämisestä. Tänään meillä on aiheena yrittäjyyden tukeminen. Meillä on täällä paikalla senior business advisor Christian Lardot Helsingin kaupungilta ja Living Skillsin myynti- ja liiketoiminnan kehittäjä Helen Chambers. Sitten kanssani täällä keskustelua on johdattelemassa Metropolia-ammattikorkeakoulusta Toini Harra, ja minun nimeni on Panu Karhinen. Christian, Helsingissä on käynnistynyt Health Incubator Helsinki. Kerrotko vähän mikä se on?

Christian Lardot: Joo. Health Incubator Helsinki perustettiin tai oikeastaan ruvettiin työstämään tätä ajatusta vuosi sitten johtuen siitä, että me kaupunkina elinkeino-osaston osalta nähdään, että liian vähän tuetaan ja tässä tapauksessa nyt terveysalan yrityksiä. Valitettavasti hirveän harva taho on sellainen, joka pystyy antamaan sitä tukea mitä nämä yritykset tarvitsevat. Valitettavasti sillä ei ansaitse rahaa, niin se tarkoittaa sitä, että se on julkinen toimi, joka joutuu tekemään tämän työn. Sen takia me päätettiin, että Helsingin kaupungin NewCo on se oikea taho, joka käynnistää tämmöisen projektin. Mikä tässä on hyvä, niin tämä on viisivuotinen projekti, ja ollaan nyt saatu se käytiin. Me tehdään se yhdessä yliopiston kanssa. Me saatiin tilat Meilahdesta, Terkon kolmannesta kerroksesta. Meillä on nyt siellä 11 huonetta. Kaiken kaikkiaan se mikä on jännää, että me avattiin tämä hakemus maaliskuun, oliko se 18. päivä. Ja se oli juuri se huono viikko, missä todella, ei sinänsä olisi huonommin voinut ajoittaa jotain lanseerausta, mutta me mietittiin, että pakko se on lanseerata. Moni kyllä myös kiitti, että vihdoin näkyy jotain valoa myös tähän pimeyteen. Eli se oli sikäli ihan kiva, että nämä startup-yritykset arvosti sitä. Me saatiin 33 hakemusta, haastateltiin 18 ja sitten valittiin 11 yritystä.

Panu Karhinen: Miten tämä eroaa perinteisestä yritysmallista?

Christian Lardot: Tämä on yrityshautomo. Inkubaattorit perinteisesti toimivat aika pitkälle sillä tavalla että ne inkubaattorit määrittelevät ohjelman. Mutta tässä meidän casessa me ollaan mietitty se toisin päin. Kaikki mitä me tehdään, pyritään tekemään yrityslähtöisesti. Se on ihan järkevää, koska nämä yritykset ovat eri vaiheissa niin on ihan turhaa kertoa kaikille samoja asioita. Jotkut tarvitsevat enemmän (tietoa) vaikka patenteista tai regulatiivisista kysymyksistä tai rahoituksesta ja näin pois päin. Tämä on saanut ihan hyvää vastakaikua nyt jo. Me ollaan käyty nämä tavoitekeskustelut ja he ovat kovasti tykänneet siitä, että se konkretisoituu ihan selkeästi se apu siihen, mitä he tarvitsevat.

Panu Karhinen: Yritykselle tarpeen mukaan -ajatuksella.

Christian Lardot: Kyllä joo.

Toini Harra: Eli te olette kääntänyt tämän perinteisen inkubaattoriajatuksen ihan toisin päin?

Christian Lardot: Ollaan. Se on järkevää, koska me ollaan tietysti kerätty ja katsottu mitä on tehty. Ei pelkästään Suomessa, vaan muissa Pohjoismaissa. Se valitettavasti on juuri niin, että ne ovat tämmöisiä perinteisiä. On ne ohjelmat ja sitten yrittäjät tulevat sinne ja ne ohjelmat on se, joka vetää. Kun sen pitäisi olla toisin päin.

Panu Karhinen: Entä verkostojen luomisessa, onko siihen apua saatavilla?

Christian Lardot: On. Jos miettii tämmöistä niin kuin nyt tässä tapauksessa terveysalan hautomoa. Se on äärimmäisen hyvällä paikalla Meilahdessa. Parempaa paikkaa ei voisi olla. Minä aina lasken leikkiä, että jos joku tulee puhumaan, niin aina sanon, että lähempänä ekosysteemiä et voisi istua. Sinulla on suurin sairaala selkäsi takana. Se on oikeastaan se suurin lisäarvo, mitä me tuotetaan. Yksi on tietysti nämä koulutukset, mutta suurempi on se, että meidän omien verkostojen kautta, meidän kontaktien kautta me saadaan aika laaja apujoukko auttamaan näitä yrityksiä. Se on oikeastaan se suurin arvo, mitä me pystytään tarjoamaan. Ja se sitten konkretisoitui näin, että esimerkiksi yksi viikko sitten minulla oli ensimmäinen tavoitekeskustelu yrityksen kanssa, joka tekee silmäleikkaukseen tiettyä laitetta. Satuin tuntemaan Revenuen hallituksen jäsenen ja suosittelin, että he keskustelevat keskenään. Se on heille äärimmäisen hyvä apu, että tämmöinen kokenut kaveri auttaa firmaa, joka on menossa samoille markkinoille.Toini Harra: Tarjoatteko te tiloja yrityksille sitten?

Christian Lardot: Meillä on. Se oli tosi hieno homma, me neuvoteltiin elinkeino-osaston puolesta Helsingin yliopiston kanssa. Sanottiin, että olisi hienoa, jos yliopisto olisi mukana tällaisessa projektissa, ja heillä sattui vapautumaan se Erkon terveyskirjasto. Vapautui kolmas kerros. Ensi vaiheessa oli kuusi huonetta ja nyt saadaan tässä kuussa sieltä neljä huonetta lisää. Meillä on nyt koko kerros siellä ja se on tosi hienoa, koska ne tilat ovat myös tärkeitä, kun luodaan yhteisöä. Me yritetään luoda semmoinen hubi siihen.

Toini Harra: Tekeekö nämä yritykset, onko niiden tarkoitus tehdä siellä yhteistyötä?

Christian Lardot: On. On tietty voima siinä, että me tunnetaan toisemme. Tiedetään, mitä jokainen tarvitsee, mitkä ovat ne haasteet. Joku on saattanut tehdä jo vastaavia asioita, joten (hän) voi vinkata ja neuvoa, miten kannattaisi mennä eteenpäin. Kun sen yhteisön onnistuu rakentamaan, niin he myös puskevat toisiaan ja vahtiivat vähän toisiaan ja myös tukevat toisiaan. Se on aika tärkeä osa tämmöistä hautomotoimintaa, että sinulla on vahva yhteisö siinä.

Helen Chambers: Mitä ilmeisemmin te järjestätte yhteisiä tapahtumia näille yrittäjille?

Christian Lardot: Kyllä.

Helen Chanbers: Ja ilmeisesti myös kaupunkien yli?

Christian Lardot: Joo.

Helen Chambers: Itse olen ollut aktiivisena Tampereen Health HUBilla ja olen seurannut näitä.

Christian Lardot: On, on kaupungin yli. Kaupunki on tässä toimeenpanija, joka rahoittaa tämän yhdessä yliopiston kanssa. Me voidaan vapaasti toimia kaikkien kanssa, jos me nähdään, että he tuovat lisäarvoa näille yrittäjille.

Panu Karhinen: Tässä kohtaan varmaan olisi kiva kuulla vähän siitä, Helen, Living Skillsistä. Minkälaisia palveluja teidän yritys tarjoaa?

Helen Chambers: Joo. Living Skills on yritys, joka tarjoaa hoitomallia sekä digitaalista työvälinettä tämmöiseen kohtaamiseen asiakkaan, hoidettavan kanssa. Siinä pyritään löytämään sen kyseisen hoidettavan motivaatiopisteet hänen vahvuuksiensa kautta. Toisin sanoen usein nämä ovat tämmöisiä toipumismatkalla olevia potilaita tai oikeastaan hoidettavia. Mielenterveys-, päihdeongelmaisia, sitten meillä on asiakkaina myös lastensuojelun asiakkaita ja sitten hoiva-, vanhuspuolta on myös, kehitysvammaisia ja näin pois päin. Pohjimmiltaan meidän tarkoitus on muuttaa sitä hoitokäytäntöä. Tarkoitus on siinä se, että käytetään toipumisorientaatiolähtöistä mallia, missä keskitytään todellakin näihin vahvuuksiin ja hoitajasta tulee coach. Siinä on tosiaan myös tarkoitus, että osallistetaan sitä ympäristöä eli esimerkiksi vanhempia tai sukulaisia. Ja se, mikä on erityistä meidän työvälineessä on, että se ei ole mittari. Koska paljon tällä sote-kentällä on erilaisia työvälineitä, jotka oikeastaan mittaavat sitä, että miten hoito edistyy. Tämän tarkoitus on antaa tietoa, mitkä ovat ne yksittäiset asiat, mihin pystyy keskittymään se potilas, että hän pääsee eteenpäin. Ei ajatella diagnoosin kautta ja että pitää parantua jostain, vaan se, että voi elää myös hyvää elämää ihan sen sairauden kanssa. Ja silti, se mitä me tarjotaan on myös raportteja johdolle. Eli johto näkee sen vaikuttavuuden. Meille vaikuttavuus ja hoidon vaikuttavuus on erittäin tärkeää.

Toini Harra: Sanoit, Helen, että se on sellainen väline, joka auttaa löytämään asiakkaan motivaatiopisteet. Onko tämä väline digitaalinen väline?

Helen Chambers: Se on digitaalinen työväline ja se ohjaa. Kun sanon, että se on hoitomalli, niin se ohjaa tähän uudenlaiseen hoitomalliin. Kun nyt me tiedetään sote-alasta, niin siellä on paljon erilaisia työkaluja. Me tiedetään, että sen kentän suuri haaste on siinä, että hoitajat joutuvat joka päivä kirjaamaan asioita ja se ei ole kaikkein mieluisinta työtä. Se, mitä me tarjoamme on se, että se tapahtuu siinä diskurssissa, interaktiossa hoidettavan kanssa tavallaan automaattisesti. Kaikki se, mitä he joutuisivat kirjaamaan muutenkin viranomaisia varten, potilaskertomuksia ynnä muita, se tapahtuu siinä samassa. Eli se ei ole mitään ylimääräistä. Silloin myös se ohjaa hoitajan tapaa toimia nimenomaan siinä hoidettavan kanssa keskustelussa. Että ei lähdetä siitä, että nyt, sinut hoidetaan ja tämä tie pitää sisältää näitä ja näitä asioita, vaan lähdetään kysymään siltä hoidettavalta, että mitkä on asiat, jotka motivoivat juuri sinua. Sitten sen kautta lähdetään rakentamaan sitä polkua.

Toini Harra: Miten tällainen on otettu sitten – minä tavallaan haen vähän sitä markkinakenttää, niin miten on otettu markkinoilla vastaan tällainen tuote?

Helen Chambers: Voisin sanoa, että erinomaisesti. Ehkä se haaste meillä pienenä toimijana luonnollisesti on se, että saa sen jalan oven väliin. Se on aina se. Kun me ollaan päästy pilotointien kautta, missä esimerkiksi HIPPA-hanke on ollut suureksi avuksi, niin siitä on usein lähtenyt purkautumaan paljon isompia juttuja niin sanotusti. Kun me päästään todistamaan se, kuinka se käytännön elämässä toimii, niin emme ole vielä kohdanneet asiakasta, joka olisi sanonut että ei ole meille, me emme tykkää. Siinä mielessä kysymys on tämmöinen ihan normaalista pienen, startup-yrityksen haasteista.Panu Karhinen: Miltä tää, Christian, kuulostaa? Voisiko Living Skills hyötyä inkubaattorin palveluista?

Christian Lardot: Niin ja nämä yritykset voisi hyötyä. Joo, ilman muuta. Mielellään kuulen lisää ja keskustellaan. Meidän yksi roolihan on se, että me avataan ovia koska eiväthän nämä yrittäjät voi tuntea tätä toimintakenttää. Kuka tahansa, mikä tahansa taho, mikä jollain tavalla vie eteenpäin jonkun yrittäjän asemaa, niin sillä me tuotetaan lisäarvoa.

Panu Karhinen: HIPPA-hankkeessa yritys on osallistunut kaupallistamisen työpajoihin.

Helen Chambers: Kyllä, kaupallistamisen työpajaan sekä sitä kautta saimme esimerkiksi pilotin Oulun kaupungille ja sanoisin myös, että yhteisten messujen kautta olemme saaneet ensimmäisen ulkomaisen, potentiaalisen asiakkuuden. Aika isoista kysymyksistä neuvotellaan ulkomaille. Aika hienojen asioiden äärelle olemme päässeet.

Christian Lardot: Niin ja tärkeiden.

Helen Chambers: Juu, kyllä.

Toini Harra: Joo. Tämä kansainvälinen yhteistyö onkin semmoinen tärkeä asia ja toisaalta myöskin varmaan tämä, että pääsee kotimaisella kentällä sinne kohtaamaan niitä potentiaalisia asiakkaita, mutta myös kansainvälisesti. Onko Christian nyt käynnissä tämmöistä yhteistyötä, mikä edistäisi yritysten pääsyä markkinoille?

Christian Lardot: Jos katsotaan, niin yksi Health Capital Helsingin missioista on juuri rakentaa ja lisätä tunnettavuutta pääkaupunkiseudun alueella koskien terveyden edistämistä ja tämmöisten nettech-yritysten ja lifesense-yritysten kehittämistä. Sehän niillä on yksi sellainen virstanpylväs siinä heidän ohjelmassa, mitä pitäisi pyrkiä edistämään, koska yksi ongelma, miten minä näen sen, niin Suomessa on tosi paljon kaikkea hyvää ja on asiantuntijoita eri aloilla ja me tehdään ihan fiksuja asioita. Mutta sitä ei välttämättä hirveästi kuitenkaan edelleenkään tiedetä hyvin muualla. Me ollaan aika sisäänpäin lämpiäviä edelleenkin täällä. Se johtuu monesta syystä ja se koskee myös, jos katsoo ihan yksittäistä startup-yritystä, niin he ovat hirveän ylpeitä, että heillä on joku proffa Oulusta tai Turusta on testannut ja saanut hyvät kommentit. Minä joskus sanoin, että jos olisi Tukholma, Kööpenhamina, niin se vois olla paljon kovempi asia, koska se olisi heti kansainvälisempi ja se on myös hyväksytty muualla. Tämä on kotimarkkinaetu, minkä ne saa siitä ja täällä on kuitenkin helpompi edetä, kuin muualla. Totta kai referenssit ovat tärkeitä täältäkin, mutta meidän pitäisi kyllä avata silmiämme ja toimia paljon kansainvälisemmin kuin mitä tänä päivänä tehdään. Viikko sitten puhuttiin yhden ruotsalaisen VC:n kanssa, jolla on tämmöinen iso fund, 100 miljoonaa euroa, he ovat juuri avanneet. He sanoivat, että he mielellään tulisivat Suomeen ja katsoisivat näitä sijoituskohteita. Heilläkin on vähän vaikea tietää, kenen kautta. Uskon, että jos mekin omalta osaltamme olisimme aktiivisempia ja soitettaisiin ja pyydettäisiin heidät tänne, niin kyllä he mielellään tulevat ja he arvostavat kovasti sitä tasoa, mitä Suomessa tehdään. Ei kukaan ole koskaan sanonut, että laatu tai mitä tehdään ei olisi riittävää. Enemmänkin on niin, että he eivät tunne sitä tapaa, miten päästä eteenpäin täällä.

Panu Karhinen: Entä, Helen, ajattelet, että minkälaista tukea teidän yritys tarvitsee tällä hetkellä? Mainitsit tuon kansainvälistymisen suunnan, mikä on. Minkälaista tukea tarvitsette?

Helen Chambers: Mehän olemme tutustuneet Business Finlandin tarjoamiin mahdollisuuksiin, mutta meille tuli yllätyksenä esimerkiksi, että on tämmöinen instrumentti kuin Finnpartners. Elikkä ulkoministeriö ja onkohan se, en nyt ihan muista sitä tahoa, mutta yhteinen tämmöinen tukimuoto, millä tukevat. Jos yritys haluaa lähteä kolmansiin maihin. Eli se on uudenlainen tapa tehdä tietyllä tavalla kehitysapua, jos käytetään tämmöistä vanhaa termiä. Tämä oli meille ihan tuntematon, joku täysin vieras ihminen meille vinkkasi, että tiesittekö muuten tästä. Ja tämä taatusti voisi aukaista, uskoisin, monille suomalaisille tämän alan yrityksille mahdollisuuksia, koska Suomella on hirveän hyvä maine sosiaali- ja terveyspuolella. Tämä on yksi esimerkki. Sitten sanoisin kuitenkin, että kun katsoo tässä paria viimeistä vuotta, niin me ollaan saatu erinomaista apua siitä, että on ollut tämmöinen rakenne. On se sitten inkubaattori tai on se joku HIPPA-hanke, joka tavallaan luo sen rakenteen, millä tavalla kommunikoidaan eri tahojen kanssa. Ja järjestetään tapahtumia ja luodaan yhteyksiä. Koska pienet yritykset, eivät he ehdi. Se on, kun on pari henkeä ja näin, niin me tehdään ihan täysillä sitä työtä. Eli se on loistavaa, kun joku on miettinyt, että tämmöiset palaverit tai tapaamiset (kannattaa pitää) näiden tahojen kanssa. Saadaan useammat startup-yritykset samaan paikkaan samalla kertaa keskustelemaan esimerkiksi kaupungin palvelun ostajien kanssa tai muuta. Sitten sanoisin, että verkostoituminen, se on erittäin tärkeätä, että löytää niitä oikeita tahoja. Sitten on myös startupien välinen keskustelu. Eli tämmöinen fyysinen läsnäolo esimerkiksi just Health HUBilla tai näin. Siinä tulee hyvin arvokasta tietoa vaihdettua, koska usein tämä yrittäjyys on hyvin yksinäistä sitten. Siinä on se vaara yrittäjyydessä myös, että kun joutuu tekemään kaikkea, niin sitten keskittyy joissakin tilanteissa liikaa siihen yhteen ja menee liian syvälle. Aina tarvitaan vähän joku, joka nostaa ja sanoo että huomaatko muuten, niin kuin näissä tuotteistamisen työpajoissa, niin huomaatko muuten, te olette tosi hyviä tässä, mutta teidän kannattaa miettiä tätä.

Toini Harra: Tulikin tuosta just mieleen tämä itsereflektio. Että miten yrityksessä sitä pystyy tekemään tai voiko hyödyntää sitten vaikka ulkopuolisia asiantuntijoita, tällaisia advisoreita?

Helen Chambers: Kyllä.

Toini Harra: Onko teillä kokemusta tällaisesta?

Helen Chambers: Meillä on kokemusta kyllä, että ollaan hyödynnetty ulkopuolisia advisoreita. On tosi arvokasta. Ne muodot voivat olla hyvin erilaisia. Ne voi olla ryhmätapaamisia tai ne voi olla yksittäisiä mentoreita. Ne voi olla jotain tapahtumia, mutta tosi tärkeitä on minun mielestäni se, että yrittäjän pitää olla aktiivinen, mutta sanoisin myös, että se, että (tukea ja tapahtumia) tarjotaan, on hirveän arvokasta. Palaan siihen, että kun se on niin hektistä, että ei ehdi suoraan sanottuna edes lukea aina meilejä, kun keskittyy niihin päivän asioihin. Jos esimerkiksi sanotaan, että on tämmöinen inkubaattorin tapainen, josta tiedät, että joka kuukauden ensimmäinen tiistai on joku tapahtuma. On se paikan päällä tai virtuaalinen, niin se on aina semmoinen mikä luo siihen rytmiä. Siihen osaan sitä yritystoimintaa, mikä oleellista eli muihin yhteydenpitoon.

Toini Harra: Eli yksi tärkeä asia on tällaiset, että on joku instanssi, joka järjestää tapahtumia säännöllisesti.

Helen Chambers: Kyllä.

Toini Harra: Ja on joku, joka järjestää mahdollisuuden yrityksille verkostoitua.

Helen Chambers: Kyllä.

Christian Lardot:: Kyllä.

Toini Harra: Ja sitten myös kontaktoitua näiden potentiaalisten asiakkaiden kanssa.

Christian Lardot: Ja asiantuntijat.

Toini Harra: Ja asiantuntijoiden kanssa. Tuli monta hyvää.

Christian Lardot: Sitä me tarkoitetaan sillä hubilla. Että se on tämmöinen keskittymä, terveysalan keskittymä, joka pyritään luomaan sinne Meilahteen. Semmoinen, joka miettii yrityksen perustamista, tietää että ainakin he pystyvät auttamaan heitä eteenpäin. Aloittavat vaikka meistä ja sitten me voidaan suositella, että keskustelkaa heidän, heidän ja heidän kanssaan. Koska nyt jos aloitat täällä, niin et sinä kyllä tiedä, minne sinä lähdet kyselemään. Se on niin pirstaleinen tämä kenttä. Jotenkin se on pakko, niin kuin sanoit, löytää se tietty ydinporukka tai kollegoita tai muita yrittäjiä, jotka pystyvät jeesaamaan siinä matkalla.

Toini Harra: Minkälaisista asioista te, Christian, olette saanut parasta palautetta?

Christian Lardot: Kyllä se paras palaute on sellaista, että yleensä näillä on joku ongelma, niin kuin sinä kerroit, mikä pitää ratkaista ja välillä mennään vähän liian syvälle siihen omaan ongelmaan. Niin se esimerkki, minkä mainitsin tässä aikaisemmin, että henkilö, joka on ollut alalla yli 13 vuotta, on kiinnostunut auttamaan yritystä, joka on nyt kaupallistamassa ensimmäistä tuotetta. Kyllä siitä on valtava apua tämmöiselle yritykselle. Sehän on todella suuri resurssi heille, että pystyvät neuvomaan, mitkä ovat ne askeleet, mitä tästä otetaan eteenpäin kansainvälistymisessä. Mitkä ovat ne mallit, mitkä toimivat ja mitkä eivät toimi. Hinnoittelua. Siinä on niin monta asiaa. Se on aina konkretia. Että on ongelma. Minä usein sanon leikillään, että kun ennen tapasin paljon yrityksiä niin lopulta aina sanoin, että no tässä ainakin kolme asiaa, mitä me sovittiin. Tiedätkö, että jää jotain heille käteen, koska muuten sanon, että me keskustellaan, minä kuuntelen ja yritän tukea. Mutta sinne pitää jotenkin saada tämmöiset action points, ihan konkreettisesti, että minä lupaan, että autan sinua tuossa asiassa ja tuossa. Sitten saat tämmöisen yhteyden. Että kyllä se yleensä näissä töissä juuri tämmöinen julkishallinto ja tämmöinen ekosysteemitoiminta niin se konkretia yleensä jää tekemättä. Että se on keskustelua, kalvoja, ajatuksia, ideoita, visioita, mutta sitten kun katsotaan, mitä sitten tapahtuu kentällä niin ei hirveästi. Sen takia me yritetään kääntää tämä toisin päin.

Panu Karhinen: Vielä ennen kuin lopetellaan niin semmoinen kysymys tai pohdiskeltavaksi pähkinä tässä meille vielä, että miten te näette tulevaisuuden yritysvalmennuksen ja nämä tämmöiset virtuaalisuus- ja etämahdollisuudet niin mitä niistä ajattelette? Onko näköpiirissä tämmöisiä tulevaisuuden virtuaalisia pii-laaksoja syntymässä tai muuta, mitä ajattelette?

Christian Lardot: Sä voit aloittaa.

Helen Chambers: No joo. Minulla on tausta tuolla IT-puolella isossa korporaatiomaailmassa, kansainvälisissä töissä olen ollut ennen kuin olen pistänyt jalkani tänne sote-puolelle, niin minun täytyy sanoa, että kun tulin tälle puolelle, olin hyvin yllättynyt tuossa ennen koronaa, että palavereita järjestettiin kasvokkain. Olin niin tottunut siihen 15 vuotta, että todellakin voi olla virtuaalisia tiimejä ympäri maailmaa ja se homma toimii.

Christian Lardot: Toimii se.

Helen Chambers: Nyt korona on ihan selkeästi muuttanut tätä. Ja minun mielestäni se on hyvään suuntaan. Kasvokkain tapaamista niin kuin tässä tarvitaan edelleen, mutta minä näen, että aivan varmasti tulee tämmöisiä virtuaalisia pii-laaksoja ja muuta teknologiaa. Kaikki VR-lasit ja muut tällaiset tulevat tulevaisuudessa lisääntymään. Se on se, että miten me niitä hyödynnetään. Että se on ihan siitä kiinni, että tässäkin asiassa minä uskon vakaasti siihen, että tulee innovaatioita, mitkä auttavat siinä eteenpäin. Väittäisin näin, kun katson kuitenkin tätä terveys- ja sote-alaa vielä ehkä pikkuisen ulkopuolisin silmälasein, niin sanoisin, että muutokset ovat mullistavia, mitä on tulossa, ja se on todella hienoa, että saa olla tässä taitekohdassa. Ihan työn tekemisen kannalta, jos ajattelen jotain tämmöistä hyvin proosallista ammattia kuin lääkärin ammatti. Se tulee tulevaisuudessa muuttumaan aivan täysin. Se tulee olemaan yhdistelmä, niin kuin yleensä hoitosuhteet, yhdistelmä teknologiaa ja sitten sitä empatiaa. Haluaisin korostaa meidänkin työvälineen kautta, että se on se ihmisyys ja se empatia, mitä ei saada missään vaiheessa unohtaa. Se pitää kantaa teknologian kanssa yhdessä tulevaisuuteen. Se on se voimavara.

Christian Lardot: Joo, minä olen samaa mieltä. Mehän tehtiin ne kaikki haastattelut, mistä mainitsin, niin Teamsin kautta. Ei me niitä fyysisesti nähty niitä ihmisiä. Meidän puolelta oli viisi ihmistä ja sitten siellä oli yleensä tiimissä kolme tai neljä. Ne kesti puolitoista tuntia ne keskustelut. Ei niissä kyllä ollut mitään ongelmaa. Jos fyysisesti tapaa ihmisen eikä tule jotain värähtelyjä näin, mutta kyllä se riitti, jotta voitiin sen keskustelun pohjalta tehdä päätökset. Ja sitten, kun meillä oli nämä tavoitekeskustelut viime viikolla. Ihan sama juttu, edelleenkin Teamsin kautta. En näe mitenkään, että niistä olisi ollut mitään haittaa, että en ole nähnyt heitä fyysisesti.

Toini Harra: Joo. Tämähän on aika hyvä idea. Eli tämmöinen virtuaalinen sote-pii-laakso perustetaan seuraavaksi.

Helen Chambers: Miks ei.

Panu Karhinen: Yritykset vain ilmoittautumaan.

Toini Harra ja Helen Chambers: Joo.

Panu Karhinen: Hyvä. Vielä tässä kun jäädään pii-laaksoja odottelemaan, niin tässä kohtaan kiitän keskustelijoita.

Christian Lardot: Joo kiitos.

Helen Chambers: Kiitos.

Panu Karhinen: Ja jos aihe kiinnostaa ja digitaalisten palveluiden tuotteiden kehittäminen laajemmin, niin lisää tietoa löytyy TUTTU netistä. TUTTU net piste fi. Kiitos.