Korkeapainetta 6: Yhdessä laulamisen merkityksiä

[Alkumusiikki]

Spiikkaaja: Kuuntelet Korkeapainetta-podcastia. Tämä podcast tarkastelee kulttuurihyvinvoinnin edistämistä erilaisista näkökulmista käsin. Vieraana jaksoissa on alan tutkijoita, kehittäjiä ja asiantuntijoita. Keskustelujen äärelle johdattelevat kulttuurihyvinvoinnin asiantuntijat Metropolia-ammattikorkeakoulusta. Tervetuloa mukaan.

Johanna Niemi: Tervetuloa kuuntelemaan Korkeapainetta -podcastin jaksoa Yhdessä laulamisen merkityksiä. Minun nimi on Johanna Niemi ja vieraana tänään on Johanna Lehtinen-Schnabel, Minna Lamppu ja Mia Makaroff. Oikein paljon tervetuloa. Aloitetaan esittelyllä.

Johanna Lehtinen-Schnabel: Olen Johanna Lehtinen-Schnabel kuoronjohtaja, musiiki opettaja ja sen lisäksi tällä hetkellä teen tutkimusta taideyliopistosta.

Minna Lamppu: Ja Lampun Minna, laulupedagogi, kuoronjohtaja, varhaisiän musiikkikasvatuksen ja taiteen soveltavan käytön lehtori ja pääainevastaava sekä kulttuurihyvinvoinnin asiantuntija täältä Metropolian ammattikorkeakoulusta.

Mia Makaroff: Ja mä oon Mia Makaroff, olen säveltäjä, laulumusiikin säveltäjä ja kuoro johtaja. Vedän Munkuoro – Minkör avointen lastenkuorojen verkostoa Suomessa ja myös johdan kuoroja.

Johanna Niemi: Johanna, mikä on laulamisen merkitys sinulle?

Johanna Lehtinen-Schnabel: No tää on niin hieno kysymys ja laaja kysymys, että siihen on hyvin vaikea vastata kattavasti, mutta sanoisin näin suoralta kädeltä, että se on voimauttava kokemus ja se on yhteisöllinen, rohkaiseva, rohkaisee mua laulamaan ja mä saan voimaa niiltä ympärillä olevilta laulajilta ja muutenkin. Siis tosi sosiaalinen, ihana tapahtuma.

Minna Lamppu: Joo hyvä kysymys, mulle se merkitsee jonkinlaista vapautta. Mahdollisuutta olla sellainen kuin on. Jaettua iloa, jaettua elämystä. Ja jotenkin sitä toisiin liittymistä.

Mia Makaroff: Mä komppaan tätä samaa juttua siinä mielessä, että yhdessä laulaminen on olennainen osa ihmisyyttä, se on sellaista tietyllä tavalla jopa pyhää tai syvää ihmisyyden jakamista toisten kanssa, joka oikeastaan jokaisen täytyisi saada kokea. Se tietyllä tavalla luo yhteisön aina kun se tapahtuu ja luo pohjaa yhteiskunnalle, koska me jaetaan jotain siitä mitä me ollaan, juuri me, tässä kehossa, tässä ajassa, ja tässä maailmassa missä me eletään. Se on hyvin mystinen asia jopa mulle. 

Johanna Lehtinen-Schnabel: Saanko mä kompata vielä, nostaisin myös kehollisuuden koska se on eri asia. Jos me ollaan netin kautta esimerkiksi laulamassa, niin jos me ei koeta niitä muita kehoja ja lauletaan yksin, se on eri asia. Se on hirvittävän hieno ja suuri lisä, kun yhdessä tehdään tässä ja nyt, että se on tosi siinä mielessä tää voimauttaminen ja yksi nauttiminen ja tekeminen, niin ne on tosi tärkeitä asioita.

Johanna Niemi: Mitä tutkimustulokset kertoo yhdessälaulamisen merkityksestä?

Minna Lamppu: Lukuisten tutkimustulosten mukaan musiikkitoiminta tai laulaminen voi vaikuttaa hyvinvointiin positiivisesti. Kaikki mitä me ollaan tähänkin mennessä puhuttu pohjaa tutkimustuloksiin ja käytännön kokemustietoon.

Johanna Lehtinen-Schnabel: Musiikkipsykologian puolella ja musiikkikasvatuksen puolella ja poikkitieteellisissä tutkimuksissa tulee siis näitä asioita esille niinku eri näkökulmista, aivotutkimus mukaan lukien. Terveyteen ja hyvinvointiin liittyvistä vaikutuksista on itse asiassa paljon erilaisia tutkimuksia, esim. Arts Equal -tutkimushankkeeseen liittyen. Musiikin ja kielen yhdistämiseen löytyy tutkimusta eri perspektiiveistä ja eri tieteenaloista. Mun oma tutkimus liittyy musiikkikasvatukseen ja siihen miten tällaisessa taidekontekstissa tuetaan kieltä. On mahdollista ja ja sitten nostaa niitä potentiaaleja, joita siinä on mahdollista vahvistaa.

Mia Makaroff:  Ruotsissa tehdään tällä hetkellä mielenkiintoista tutkimusta siitä, että kolmasluokkalaisten arkeen lisätään 15 minuuttia laulamista ja tätä tutkitaan monelta eri kantilta – erittäin mielenkiintoinen tutkimus seurata tuloksia. On hyvin paljon todistetta siitä, että laulaminen tekee hyvää. Ja se olisikin esimerkiksi nuorten mielenterveyden tukemiseksi erittäin kustannustehokas keino.

Minna Lamppu: Hyvä kun sanoit sen ääneen. Mä kanssa mietin sitä, että mielen hyvinvoinnin kannattelu on tosi tärkeä ja ja miten laulaminen tuo sitä tai voi tuoda hyvää mieltä ja vähentää myös kuormittomuuden ja paineiden kokemista. 

Johanna Lehtinen-Schnabel: Mä mielelläni nostaisin tässä, että se on siis hirveän oleellista. Meillä on salliva ja kannustava ilmapiiri. Pedagogeilla on tässä asiassa tärkeä merkitys ja onneksi me ollaan tänä päivänä menty yhä enemmän siihen, että yhä vähemmän on niinsanotusti traumatisoivaa musiikinopetusta vaan kannustetaan ja hyödynnetään luovia menetelmiä ja erilaisia lähestymistapoja.

Minna Lamppu: Tässä voisi rohkaista musiikin parissa työskenteleviä näiden tutkimusten äärelle. Tutkimus kertoo mikä lisää empatiaa toisiaan kohtaan ja mitkä on ne jutut musiikkitoiminnassa tai laulamisessa jotka suuntaa ja kannattelee.

Johanna Niemi: Tässä tuli tosi hienosti esiin laulaminen yksilön kehollisena kokemuksena ja laulamisen merkitys yhteisölle. Pysähdytään aluksi tähän yksilön keholliseen kokemukseen. Mitä laulaminen tekee?

Minna Lamppul: Siis vaikka mitä!  Ensimmäisenä tuleen mieleen se miten sä hengität ja miten sä olet sun kehossa. Laulaminen resonoi koko kehossa.

Mia Makaroff: Sitten tulee tottakai emootiot ja kaikki aistit.

Johanna Lehtinen-Schnabel: Mä heitän täältä sivusta vielä identiteetin eli kun sä päästät sen äänen, niin hyvin syvällisesti koet, että tässä olen minä ja tuo on minun ääni. Se herättää myös tietynlaisen tunteen siitä, että kuka minä olen ja miltä minä kuulostan ja miltä mun ääni kuulostaa ja miten mä liityn sillä mun äänellä tähän maailman ääniin. Sellainen hyvin syvä elämys siitä. Mitä olen just nyt?

Mia Makaroff: Tosi ihanaa. Miltä sinun äänesi kuulostaa ja miten sinä olet tässä maailmassa, mikä on sinun oma persoonallinen tapasi olla ja miten me ollaan sitten lopulta yksi? Miten se meidän vuorovaikutus rakentuu siinä laulamisen tai musisoinnin maailmassa, se voi tapahtua osaltaan sanattomasti, toisen aistiminen erilaisista nimisistä ja kehon asennoista ja kaikista sun olemuksesta. Se vaatii tosi herkkää läsnäoloa ja herkkää vuorovaikutusta. Se tekee tällä yhteiskunnalle tosi hyvää, että että me pystytään ikään kuin asettumaan sellaiseen vuorovaikutukseen ja herkkyystilaan.

Siihen liittyy juuri se, että kun yksin tehdään me saadaan tukea ja voimaa niiltä muilta, joskus sen oman äänen kanssa voi olla haastetta ja jännityksiä ja olla arka sen oman äänen käytössä. Sitten kun mä teen muiden kanssa niin voin vapautua ja olla rento ja saan rohkeutta kanssakavereilta. Se on ihan hitsin hauskaa ja hömppää ja siihen on helppo lähteä mukaan. Samalla voi oppia jotain sellaista kulttuurillista perintöä, joka on tullut vanhemmilta tai esivanhemmilta tai jotain sellaista joka on keksitty vähän aikaa sitten. Voi leikkiä kulttuurillisilla elementeillä ja asioilla ja ajatuksilla ja tunteilla. Monta hyvää asiaa tapahtuu samalla kun sulla on hauskaa.

Johanna Lehtinen-Schnabel: Kiva Mia kun nostit just leikillisyyden elementin tähän. Mä mietin just sitä samaa, monesti sanotaan et laulan huviksi ja hyvinvoinniksi tai huviksi ja terveydeksi, mikä sen huvin siinä tuottaa, mikä on se jaettu yhteinen. Kuinka me voidaan olla huumorilla siinä mukana ja miten tärkeää sekin on, että päästään irti ja heittäytyy siihen leikillisyyden maailmaan. Se maailma missä me ollaan lapsena oltu ja ja se hyväksynnän turvallisuuden maailma siellä, leikillisyyden elementti on tosi tärkeä ja itse kannattelen sitä kaikissa näissä lauluryhmissä ja kaikessa musiikin äärellä toimimisessa ja taiteen äärellä toimimisessa noin ylipäänsä.

Johanna Niemi: Kuulostaa todella kiinnostavalta ja ihanalta. Mä palaan vielä tähän yksilön keholliseen kokemukseen. Minna sanoit, että äänen resonanssi ja Mia puhuit siitä, että tämä liittyy identiteettiin, millä tavalla omaa ääntä käytetään. Nyt mulle kuulostaa siltä, että äänen käyttäminen on meille ei niin tottuneille itseluottamuksen kysymys jollain tavalla, miten ääntä käytetään ja minkälaisessa tilanteessa. Palaan tähän vielä, mitä äänen resonanssi tarkoittaa ja onko omaan ääneen käyttämiseen esimerkiksi harjoitteita, mitä kaikki voisimme tehdä? Haluaisin vastauksia omaan yksilöllisen äänen keholliseen kokemuksen vahvistamiseen.

Minna Lamppu: Saanko mä vastata sillä tavalla, että kun mietin miten laulaminen herkistää oman kehon tuntemukseen ja oman kehon tunnusteluun, sillä resonanssilla lähdin avaamaan sitä, miten herkistää kuuntelemaan omaa kehoa tarkasti, mihin se vaikuttaa?

Johanna Lehtinen-Schnabel: Sä voit tuntea kehossa erilaisia ääniä ja erilaisia äänteitä, ne resonoi eri paikoissa sun kehoa kun sä laulat ja eri korkuiset äänet resonoi eri paikoissa sun kehoa. Sä voit oppia sitä kautta tuntemaan sun ääntä yhä voimallisemmin ja paremmin. 

Mia Makaroff: Mä oon lasten kanssa huomannut hyvin paljon sitä, että oman äänen kokeileminen ja sen kanssa leikkiminen on tosi tärkeää, että otetaan hyväksyvä asenne siihen ja se kyllä koskee kaikkia aikuisiakin. Jos lähden uusien harrastajien kanssa tekemään kuorotyötä, niin ensimmäinen asia on se että ihanaa kun te olette täällä. Ja nyt lähdetään leikkimään ja kokeilemaan omalla äänellä. Vaikka tänne ajaessa autossa vähän tunnustelin miten se mun ääni voi tänään. Mulla on tänään aika matala ääni ja mietin onko tullut yö nukuttua kauhean hyvin, ääni kertoo monenlaisia asioita.

Mä luulen, että meillä on Suomessa ehkä tuomitseva asenne tai jotenkin semmoinen, että pitäisi tulla täydellistä ääntä heti saman tien. Jos ei tule niin sitten mulla on huono ääni tai jos en heti osaa laulaa niin olen epämusikaalinen tai jotain muuta. Olisi hirveän kiva ajatella, että ääni on kuitenkin kehon tuottama asia ja sitä säätelee monet lihakset. Ihan niin kuin me tiedetään urheiluhulluna kansana, niin niitä lihaksia ja hengitystä voi kehittää. Jos mä nyt vaikka joka päivä autossa ajaessa pikkaisen leikin mun äänellä, niin siitä tulee mulle tutumpi ja mä opin ehkä jopa pitämään siitä tai rakastamaan sitä omaa ääntä osana mun kehon tuottamaa kauneutta.

Johanna Lehtinen-Schnabel:  Saanko mä lisätä yhden jutun vielä, niinku Mia sanoi, oppiminen on kehollista. Sä oot kokonaisena ihmisenä koko ajan mukana, kehollisuuteen voi ajatella kuuluvan ihan kaikki, siihen kuuluu myös sun aivot. Holistinen ajattelu oppimisessa, laulamista ja musiikkia ei voi irrottaa kehosta, se on aina kehollista oppimista. 

Minna Lamppu: Toi on tosi turvallinen lähtökohta, koska meillä on jokaisella oma yksilöllinen upea kehoinstrumentti ja oma ääni on jokaisella yksilöllinen ja arvokas juuri sellaisena kuin se kullakin on. Se on myös hyvä lähtökohta. Meillä on kaikilla tarkoin rakentunut hieno instrumentti.  Mitäs ääniä sieltä löytyy ja ja sitten mitä tekemällä tulee taas tällaisia ääniä ja mitä tekemällä tollasia? 

Oon käyttänyt just tätä lähestymistapaa erityisesti laulupelkoa lievittävien ryhmien kanssa ja sitten esimerkiksi muistisairastuneilla ja heidän läheisillään, jolla ei välttämättä ole minkäänlaista laulamiseen tai musiikkiin liittyvää taustaa. Sitten pohditaan miten tää lihastyö menee ja pikkuhiljaa päästään siihen miten korvan ja kurkun koordinaatio, niin sanottu sävelkorva korva lähtisi. 

Johanna Niemi: Tää kuulostaa tosi tärkeältä. Laulamisen moninaiset merkitykset. Mä ajattelen että musiikki ja varmasti myös liikunta ja liikkumiskasvatuksen rooli tässä asiassa on aika iso. Mä ajattelen lapsia ja nuoria, jotka tulee musiikkitunnille. Se on tosi tunnistettava tilanne monelle meistä, jotka ovat ikään kuin joutuneet laulamaan yksin luokan edessä ja vaikka tää kuulostaa sellaiselta, että tää on tosi kaukana, niin musta tuntuu että ihmisiä on vielä paljon, joilla on jäänyt kokemus oman äänen käyttämisestä, joka ei välttämättä ole pelkästään kannustava.  Mikä meidän musiikin opetuksen tilanne tällä hetkellä on, mä ajattelen sitä, että me opitaan kehollisesta oppimisesta.  Tää on koko kansakunnan tasolla kasvatuskysymys, miten tän tyyppistä ajatusta viedään eteenpäin.

Johanna Lehtinen-Schnabel: Nyt tulee niin isoja aiheita, että sydän läpättää koska mulla on niin iso huoli tän kasvavan sukupolven laulamisesta. Joskus 1930 ja -40 -luvulla laulaminen oli suomessa aika vahvalla. Oon nähnyt oppikirjoja siltä ajalta ja ne systemaattisesti opettaa nuorten lukua ja laulamista hyvinkin kehittyneellä tavalla eri korkeuksilta ja eri sävellajeista. Pikkuhiljaa musikaalisuuden arviointiasia tulee mukaan eli ihmiset täytyy sijoittaa jonnekin Gaussin käyrälle, suurin osa on keskivertomusikaalia ja sitten on pieni osa, joka on huippumusikaalisia. Mulle tulee seitsemänkymmentäluku vahvasti mieleen,  niitä huippumusikaalisia pitää sieltä poimia ja viedä johonkiin erityiskouluun. Alikoulutetut opettajat, jotka eivät oikein ymmärtäneet omaa rooliaan, heidän tehtävänä ei ole olla se tuomari tai kompensoida omaa huonoa itsetuntoa omasta laulamisesta sillä, että myrkyttää oppilaita antamalla arvosanoja. Tästä sitten päästiin siihen, että hirveän iso osa Suomen kansasta on kokenut jonkinlaisen trauman laulamisesta. Mä uskon, että tää trauma sen kaikista rakkaimman instrumentin käytöstä on johtanut siihen, että monet suomalaiset kokee kulttuurin itsessään jo luotaantyöntävänä, koska se ensimmäinen liittymisasia siihen kulttuuriin eli oma ääni tai osallistuminen tai osallisuus semmoisessa kulttuurisessa tekemisessä on torpattu. 

Mia Makaroff: Me ei nyt osallistuta näihin, meidän suku tai perhe on epämusikaalista, joten kulttuuri ei ole meille. Me olemme urheilukansaa tai koska urheilu on koettu sellaisena, että siihen saa kaikki liittyä. Tässä me ollaan tehty joku aivan käsittämättömän iso virhe ja nyt tällä hetkellä kouluissa on paljon sellaisia opettajia, joiden omasta opettajankoulutuksesta on karsittu ja leikattu laulamista ihan valtavasti. He ei ole päässeet tutustumaan omaan ääneensä kunnolla. Heillä ei ole ehkä edellytyksiä opettaa musiikkia, mutta sen he ovat ymmärtäneet, että he eivät saa aiheuttaa kasvavalle polvelle traumaa. Lapsia laulatetaan kouluissa hieman pelokkaasti, heitä ei uskalleta opettaa laulamisessa välttämättä, koska opettaja itsekään ei ole sinut instrumentin kanssa, joten lauletaan nyt jotain ja kaikille laulamiselle sanotaan et oikein hyvin meni. Vaikka se lapsi ehkä kokee et eihän me laulettu. Me vaan huudettiin täällä näitä sanoja. Tai, että siinä on tietynlainen ristiriita ja nyt nykypolvi etsii lauluopetusta kipeästi. Mistä muualtakaan kun digitaalisesta maailmasta kasvava polvi tällä hetkellä etsii lauluopetusta? Youtubesta ja tiktokista, mistä sitä nyt sattuu löytymään ja koulussa ollaan ymmällään asian kanssa. Koulussa ei saada välttämättä sukupolvea laulamaan, meidän pitäisi nyt löytää uusi näkökulma lasten ja nuorten laulamiseen. Tää on kansanterveysasia ja meidän pitää palauttaa laulamisen ilo ja oman äänen käytön ilo. Tuli pieni esitelmä.

Minna Lamppu: Tosi tärkeä ja kiitos kun sanoit Mia noin rohkeasti. Tää sun kertoma toi mullekin omat muistot vanhoilta kouluajoilta ja musiikkiopiston ajoilta. Näitä vivahteita on ollut silloinkin kahdeksankymmentäluvun musiikkiopistossa nähtävissä, mutta tää on ohjauksen ja opettamisen kysymys, millä tavalla me pedagogisesti kannatellaan tätä toimintaa. Liikunta ja musiikki monesti rinnastetaan, että kun liikunnassa kaikki on mahdollista. Kaikki saavat osallistua, voit matalalla kynnyksellä osallistua ja musiikissa on nyt onneksi se sama, että voi oikeasti osallistua just sellaisena kun on ja sitä täytyy edistää.

Johanna Lehtinen-Schnabel: Kyllä mä näen tän hetken ehdottomasti, näen enemmän valoa. Alakoulujen puolen musiikinopetuksessa on tosi salliva meininki tällä hetkellä, musiikkiopistopuolella on paljon tehtävää myös tässä asiassa. 

Mia Makaroff: Mä olen ehdottomasti sitä mieltä, että meillä on hyvää pedagogista koulutusta ja meillä on paljon osaamista Suomessa. Ongelma on esimerkiksi se, että lapsen ja nuoren aika, jolloin se oppii parhaiten käyttämään omaa ääntä ja tulee tutuksi instrumentin kanssa on alakouluaika ja täällä ei ole nyt niitä, jotka on saanut riittävästi pedagogista koulutusta siihen. Esimerkiksi silloin 1930-40 -luvulla sä et päässyt opiskelemaan luokanopettajaksi ellet osannut laulaa. Laulaminen oli tosi tärkeä pääsyvaatimus opettajan tehtävään. Nyt tällä hetkellä sitä ei ole ja laulutunnit on poistettu opettajaksi opiskelevilta, eli he eivät osaa käyttää tätä oppimismenetelmää, joka voisi olla hyödyksi kaikissa aineissa. Se mitä kouluissa tarvittaisiin, on laulamisen innostamista ja ohjaamista. Jalkapallo ei ole kiinnostavaa jos sä heität ne lapset sinne kentälle ja annat jalkapallon, sanot että potkikaa siitä jonnekin sinne tänne tonne. Se voi olla ihan hauskaa,  sitten kun lapset potkivat puoli tuntia minne sattuu niin sanotaan että oikein hyvin meni. Lapset jää hämmentyneeseen olotilaan, mitä tässä oli tarkoitus tehdä ja mihin me pyrittiin, kuka teki hyvin ja kuka teki huonosti jne. Jos joku ei ymmärtänyt yhtään mitään, niin miten se pääsee eteenpäin? Me ollaan tämmöisessä ongelmassa tällä hetkellä koulussa laulamisen kanssa. Ei me tarvita arvostelua, että sinä olet hiljaa ja sinä saat laulaa vaan me tarvitaan ohjausta, että miten me pystymme yksin ja yhdessä laulamaan tyydyttävämmin ja kivemmin ja hauskemmin.

Minna Lamppu: Mä näen tän fokusointiasiana, kiinnitetään huomio oleellisiin asioihin ja ohjauksen tapaan. Siinä tärkeää on kenen tavoitteista puhutaan, voiko tavoite olla yhteisöllisyyden kokemus ja olla osana ryhmää.

Johanna Niemi: Laulaminen oppimismenetelmänä. Tää on tosi tärkeä Johanna, sä opetat kieltä laulamisen kautta.

Johanna Lehtinen-Schnabel: Joo, mä opetan tosiaan ihania kansainvälisiä kuoroja ja maahanmuuttajakuoroja ja siihen on tullut opiskelijoiden toiveesta mukaan kieli. Me yhdistetään kielen ja musiikin oppiminen. Ne kietoutuvat täysin toinen toisiinsa laulamisessa. Yhdistetään kieliopetuskonteksti, kuorokonteksti ja laulamiskonteksti, kun ne yhdistyy niin ne on jotakin muuta. Lähestytään kieltä musiikillisia asioita korostaen eli voimauttavia asioita, yksin tekemistä ja rohkaisua, nimenomaan kielen ilmaisua, kielenkäyttöä ja puhetta. Ääntämistä, äänteitä, kaikkea sitä, mikä tulee hyvin luonnostaan musiikkikontekstissa.

Johanna Niemi: Laulaminen itse asiassa voisi olla yksi vastaus yhteiskunnassa maahanmuuton integroitumisen haasteisiin.

Johanna Lehtinen-Schnabel: Laulaminen tukee kielen oppimista. Yhdellä asialla ei tietenkään siihen pystytä vastaamaa, se vaatii monia asioita ja on erittäin haastava prosessi. Me voidaan laulamisen kautta tukea sosiaalisia kontakteja ja turvallista ilmapiiriä Sun ei tarvitse pelätä virheitä kun sä teet yhdessä muiden kanssa sä saat mokata ja harjoitella kielenkäyttöä niin.

Sä pystyt turvallisessa ympäristössä harjoittelemaan ja kaiken lisäksi sä voit samanaikaisesti nauttia, siinä tulee laulamisen ja taiteen tekemisen esteettiset kokemukset mukana. Sun suhde kieleenkin muuttuu yhä positiivisemmaksi ja sä saat siihen tukea, uskallat ruveta käyttämään kieltä. Sitä kautta se voisi kotouttaa, koska sä pääset kontaktiin muiden muiden ihmisten kanssa ja niin edelleen. 

Minna Lamppu: Ihana Johanna pakko kompata tuota, erityisesti poimin ton rohkaistumisen heittäytymään ja olla hyväksytty, se voi tarkoittaa oikeasti niin paljon.

Mia Makaroff: Mä komppaan täysillä, nuortenkin kanssa oon nähnyt sen miten äärimmäisen tärkeää on, että nuoret saa paikan käyttää omaa ääntä ja tulla kuulluksi, sitä kautta voi nostaa myös tärkeitä teemoja ja asioita. Mulla on yksi semmoinen nuorten kuoro, joka on avoin kaikille jotka sinne tulee, siellä aina kysytään mitä te lapset haluatte laulaa tai mistä te haluatte laulaa? 

Me ollaan muun muassa tehty laulusarja kiusaamista vastaan. Me ollaan laulettu erikielisiä lauluja. Me laulettiin kaikki laulut kaikilla niillä kielillä, mitä siitä koulusta löytyi. Me ollaan esimerkiksi kirjoitettu yksi laulu-unelmista. Ne on äärimmäisen tärkeitä asioita ja ne antaa juuri näille lapsille paikan tulla kuulluksi ja osallistua jollakin tavalla tähän yhteiskuntaan. Tällaisia ajatuksen ja tunteen tason juttuja ei pääse oikeastaan ilmaisemaan helposti muuten kuin taiteen kautta, taidehan voi olla monella eri formaatilla, mutta laulu nyt sattuu olemaan erittäin edullinen taidemuoto. Jokaisella soitin on omassa kropassa. 

Johanna Lehtinen-Schnabel: Meidän kansainvälisissä ihanissä kuoroissa korostuu se, että oman äänen löytäminen liittyy tietenkin lauluääneen, mutta se liittyy myös kaikkeen muuhun, että mä uskallan olla oma itseni, uskallan sanoa ja ilmaista. Me esimerkiksi luodaan omia laulun sanoja, sävelletään omia lauluja ja sitä kautta ilmaistaan ajatuksia, kokemuksia ja elämyksiä. Oman äänen löytäminen ja vahvistaminen, se on ihan hirveän tärkeää ja liittyy myös tähän kotoutumisprosessiin tietenkin.

Minna Lamppu: Monesti kysytään miksi just musiikki on erityistä tai miksi just laulaminen? Tutkimusten ja kokemusten pohjalta tullaan siihen, että musiikki vaikuttaa tunteisiin, tarjoaa paljon mahdollisuuksia, pohjustaa, virittää ja orientoi, herättää. Se voi rentouttaa. Se aktivoi meidät monen äärelle. Me voidaan vaikka muistella elämänkokemuksia, merkityksellisiä hetkiä, tärkeitä asioita. Muistisairaiden ja heidän läheistensä kanssa monesti pohditaan elämänkulkua, mitä siellä on tapahtunut ja millaisia kokemuksia on ollut. Omia elämäntapahtumia voi tarkastella etäältä.

Johanna Niemi: Kiitos. Otetaan lopuksi vielä konkretiaa. Kuulijoita kiinnostaisi varmasti se, miten omaa ääntä voi vahvistaa? Mitä voi tehdä arjessa ja missä sinun kanssa pääsisi laulamaan?

Mia Makaroff: Mun mielestä olisi tärkeää, että perheet alkaisi laulaa. Voi ottaa tavaksi vaikka pistää musiikin soimaan täysillä autossa ja laulaa mukana. Se on helppoa, voi hankkia karaokelaitteistoja ja kokeilla yhdessä laulamista. Jos olet opettaja tai opettajaksi opiskeleva, niin harkitse todella tarkkaan jos voisit perustaa pienen lasten tai nuorten kuoron jonnekin, silloin pääset suoraan tekemään töitä minun kanssa, koska elämäntehtäväni juuri tällä hetkellä on auttaa kaikkia niitä, jotka alkavat laulattaa lapsia tai nuoria missä tahansa Suomessa. Ja yritetään tehdä kaikkemme, että tää asia lähtisi liikkeelle. Mun kuoro, Min kör -verkosto on Suomessa ja se löytyy osoitteesta munkuoro.fi. Me halutaan, että Suomeen perustetaan avoimia kuoroja lapsille ja nuorille, joissa kaikki pääsee laulamaan ja kaikki pääsee oppimaan laulamista. Me pyritään kehittämään Suomeen uutta laulamisen kulttuuria, niin että meille tulee uusi laulava Suomi, koska meidän kulttuuri on aina pohjautunut lauluun. Me ollaan vähän unohdettu se, nyt on kiire saada meidät kaikki taas laulamaan. Perhejuhliin takaisin laulu, lauletaan kovaa koulun juhlissa. Ei haittaa vaikka laulat väärin, rakasta sun omaa ääntä, laula kotitöitä tehdessä, laula mummolle ja mummon kanssa. Laulu joka puolelle.

Minna Lamppu: Ihan mahtava. Suosittelen lämpimästi kaikkea mahdollista musiikkiin ja lauluun liittyvää toimintaa kautta Suomen, erityisesti tietysti jos haluat tutkia oppimisen ja hyvinvointiin johtavia polkuja ja ylipäänsä tukea tätä koko meidän yhteiskunnan hyvän elämän rakentumista. Musiikintutkinto Metropoliassa, varhaisiän musiikkikasvatus ja taiteen soveltava käyttö on juuri sinun paikkasi, tule musiikkipedagogiksi niin pääset hienon ja arvokkaan merkityksellisen työn äärelle.

Johanna Lehtinen-Schnabel: Rohkeutta ja uskallusta, jokaisen ääni on ihan hirvittävän tärkeä ja arvokas, sun ääni nimenomaan. Suomi on kuorojen luvattu maa, Suomessa on aikuisille senioreille ja vaikka kenelle ihan valtavasti kuoroja. Liity rohkeasti jos sua laulaminen kiinnostaa ja vaikkei kiinnostaisikaan niin kannattaa käydä kokeilemassa. Jos haluat opetella esimerkiksi kieltä laulun kautta niin tervetuloa, jos olet taideyliopiston opiskelija tai yliopistojen opiskelija täällä pääkaupunkiseudulla niin tervetuloa Opi suomea laulain -kursseille.Warmly welcome to Learn finnish by singing -course in the universities and here in Metropolia. Mulla on kuoroja muun muassa Espoon työväenopistossa, sinne myös lämpimästi tervetuloa. 

Johanna Niemi:  Vielä salamakierros:  Missä itse laulat?

Johanna Lehtinen-Schnabel: Tänä iltana pidän 3 tuntia just opetusta ja laulan ihanasti mun kansainvälisten opiskelijoiden kanssa. Muuten laulan koko ajan, siis ihan jatkuvasti suihkusta alkaen ihan lavalle asti.

Minna Lamppu: Opetuksen parissa sekä täällä että muissa vapaaehtoistoiminnan ryhmissä, mutta suihkussa ja auton ratissa viime aikoina erityisen paljon.

Mia Makaroff: Täällä ilmoittautuu myös yksi autossa lauleskelija ja itse asiassa säveltelen aika paljon autossa. Laulamalla voi hakata rattia samalla ja rytmittää. Tänään lauleskelen vielä kuorojen kanssa Porvoossa, valveillaoloajasta puolet menee laulaessa!

Johanna Niemi: Kiitoksia todella paljon. Tänään vieraana Johanna Lehtinen-Schnabel, Minna Lamppu ja Mia Makaroff. Tämä on korkeapainetta ja mun nimi on Johanna Niemi.

Spiikkaaja: Kuuntelit Korkeapainetta-podcastia. Podcastia julkaistaan osana Kulttuurihyvinvoinnin tutkimuksen ja koulutuksen osaamiskeskittymä CuWeREn toimintaa. CuWeREn toiminnasta vastaavat Metropolia-ammattikorkeakoulu ja Jyväskylän yliopisto. Tutustu toimintaamme verkkosivuilla cuwere.fi. Seuraa myös Korkeapainetta-blogia. Kiitos kun kuuntelit. 

[Loppumusiikki]