Minustako akuuttihoitotyön tai ensihoidon YAMK-opiskelija Metropoliaan?
Tässä podcastissa käsitellään Metropolia Ammattikorkeakoulun opiskelijoiden kokemuksia yamk-tutkinnon merkityksestä oman asiantuntijuuden ja urakehityksen sekä tulevaisuuden työelämän kehittämistä. Keskustelemassa ovat akuuttihoitotyön kehittämisen ja johtamisen yamk-opiskelija Senni-Milla Luostarinen sekä ensihoidon kehittämisen ja johtamisen yamk-opiskelija Markus Kauhanen. Lisäksi paikalla ovat tutkintovastaava Jukka Lehtimäki ja yliopettaja Iira Lankinen.
Tule kuuntelemaan, mikä hyöty Senni-Millan ja Markuksen mielestä on siitä, että opiskelutoverit ovat laajasti eri puolilta Suomea tai minkälaisia kokemuksia heillä on itsenäisestä opiskelusta, etäopiskelusta tai ryhmätöistä. Kuulet myös opiskelijoiden ajatuksia urakehityksestä ja työelämän kehittämisestä tutkinnon suorittamisen jälkeen. Lisäksi Jukka kertoo lisätietoa tutkintoon hakeutumisesta.
Tule siis ihmeessä kuulemaan, miksi kannattaa hakeutua Metropoliaan opiskelemaan yamk-tutkintoa.
Podcastin kesto 24:24. Käsikirjoitus Iira Lankinen. Miksaus: Samir Hellal
Podcast tiedostona: Lataa omalle laitteellesi (55.9MB)
MetroPodian RSS-syöte: RSS
Iira Lankinen: Tervehdys täältä Metropolia Ammattikorkeakoulun digistudiosta. Mun nimi on Iira Lankinen ja toimin tämän podcastin vetäjänä. Tää podcast on tosiaan suunnattu akuutti- ja ensihoitotyön ammattilaisille, varsinkin jos ootte kiinnostuneita jatko-opintojen suorittamisesta ylemmässä ammattikorkeakoulussa ja samalla myös tietty oman alan kehittämisestä. Tuutte saamaan tietoa koulutuksen merkityksestä kahden tutkinto-ohjelman näkökulmasta, elikkä kyseessä on akuuttihoitotyön kehittämisen ja johtamisen sekä ensihoidon kehittämisen ja johtamisen tutkinto-ohjelmat. Me tullaan käsittelemään tänään opiskelijoiden kokemuksia näiden tutkintojen merkityksestä kolmesta eri näkökulmasta: Ihan ensin koulutuksen merkitys oman asiantuntijuuden kehittymisessä, toiseksi koulutuksen merkitys urakehityksen kannalta ja sit vielä kolmanneksi koulutuksen merkitys tulevaisuuden työelämän kehittämisessä.
Iira Lankinen: Meillä on tänään keskustelemassa täällä kaksi opiskelijaa, akuuttihoitotyön kehittämisen ja johtamisen opiskelija Senni-Milla Luostarinen, ensihoidon kehittämisen ja johtamisen opiskelija Markus Kauhanen sekä edellä mainittujen tutkintojen tutkintovastaavana toimiva Jukka Lehtimäki. Me voitais aloittaa sillä, että jos te ihan ensin kertoisitte vähän itsestänne, aloittaisitko sä vaikka Senni-Milla, ole hyvä.
Senni-Milla Luostarinen: Hei vaan ja mä tulen tuolta Pohjois-Savosta ja aikoinaan valmistunut ensihoitajaksi ja hakeutunut tänne Metropoliaan sitten jatko-opintoihin pari vuotta sitten ja toimin tällä hetkellä sairaanhoitajana, sairaanhoitajan työssä ja tuolla päivystyksessä.
Iira Lankinen: Kiitos Senni-Milla, sitten Markus ole hyvä.
Markus Kauhanen: No terve, terve, ensihoitaja amk on kans myös mun koulutustausta, mä oon suurin piirtein viisi vuotta tehnyt näitä töitä, aika monella alueella. Tällä hetkellä oon Uudenmaan alueella Etelä-Suomessa, viimeiset kolme-neljä vuotta ja hoitotasolla siitä, sanotaan pari vuotta, suurin piirtein.
Iira Lankinen: Kiitoksia ja Jukka ole hyvä.
Jukka Lehtimäki: Joo heippa vaan minunkin puolesta, toimin tosiaan näissä tutkinnoissa tutkintovastaavana Metropolia Ammattikorkeakoulussa.
Iira Lankinen: Mä ite toimin Metropoliassa yliopettajana terveyden osaamisalueella eli samalla osaamisalueella kuin Jukkakin ja mm. ohjaan opinnäytetöitä ja opetan tutkimusmenetelmäopintoja.
Iira Lankinen: Me voitas seuraavaks lähtee käymään läpi näitä meidän päivän aiheita eli ihan ensiks voitais keskustella koulutuksen merkityksestä asiantuntijaksi kehittymisessä. Aloitellaan ihan siitä, miten te Senni-Milla ja Markus näette, et miten meidän tutkintojen sisällöt tukee teitä tässä asiantuntijaksi kehittymisessä? Alotaks sä vaikka Markus ole hyvä.
Markus Kauhanen: No tutkintojen sisällöt sillä lailla auttaa kyllä et on ollut aika paljon asiantuntijaluentoja nimenomaan ensihoidon järjestelmätasolla, et on ollut erilaisia persoonia, ketkä on kehittänyt ensihoitoa ympäri Suomen ja sitä kautta, sitä kautta on saanut kyllä semmosen ajatuksen, et minkälaisia projekteja ympäri Suomen on ollu menossa ja ajatusta siitä, minkänäköisiä suuntia on ensihoidon kehittämisellä eri puolilla Suomea. Perusopinnoissa sanoisin, että se hyöty on ollut ehkä enemmän siitä, että on orientoitunut uudestaan semmoseen itsenäiseen opiskeluun ja itsenäiseen tiedonhakuun ja työhön. Ehkä ne on ne suurimmat hyödyt, mitä mä oon kokenut.
Iira Lankinen Kiitos, entä Senni-Milla?
Senni-Milla Luostarinen: No joo, vähän samanlaisia ajatuksia kuin Markuksella siitä, että nää yhteiset opinnot, mitä on varmaan kaikille näille ammattikorkeakouluopinnoille, et ne on vienyt sinne opiskelumaailmaan taas ja sitten taas auttanut siinä, että tosiaan sitä itsenäistä opiskelua on, on tehnyt sen kanssa vähän työtä, mutta meillä samalla tavalla tuolla akuutin puolella niin ollaan asiantuntijoiksi yhdessä näitten toisten opiskelijoiden kanssa kehitytty ja puhuttu siellä on paljon, paljon asiantuntijoita erilaisista työyhteisöistä pitkin Suomea ja se on mun mielestä ollut se rikkaus tässä tutkinto-ohjelmassa ja tässä asiantuntijuuden kehittymisessä, että näkee, miten moneen asiaan sitä on mahdollista tulevaisuudessa.
Iira Lankinen: Mites tähän liittyen vielä sellanen kysymys kun opinnäytetyö, joka on kolmasosa teidän opintoja, eli miten te näette, että auttaakse oppariprosessi teitä tässä asiantuntijaksi kehittymisessä? Teillä on opinnäytetyö molemmilla aika hyvässä mallissa jo, eli eli tota osaatteko visioida, mitä apua siitä olisi?
Markus Kauhanen: Mä voisin aloittaa tästä sen verran että kyl mä näkisin, että opinnäytetyö vaikuttaa aika paljon. Riippuen toki, että tekeekö sen työnantajalle ja kehittämisprosessina, ite teen kirjallisuuskatsauksena niin aika paljon se on ollut sellaista itsenäistä tiedonhakua ja puurtamista. Mut siinä on kyllä oppinut nimenomaan sen itsenäisen tiedonhaun puurtamisen ja semmosen projektin läpiviemisen aikatauluttamisen ja ylipäätään se on muistunut mieleen, että tutkitun tiedon käyttäminen vaatii tietyllä tavalla energiaa ja aikaa ja mitä enemmän rutiinia siitä on, sitä sujuvampaa se on. Niin, näkisin että kyllä oppari vaikuttaa aika paljon.
Iira Lankinen: Entäs Senni-Milla?
Senni-Milla Luostarinen: Joo, no mulla on ollut sit vähän toisen tyyppinen toi opinnäytetyö, että mä oon tehnyt tällaista haastattelu, haastattelututkimusta, ja oon yhdistänyt siinä tota ensihoidon tutkintoa ja tätä akuuttihoitotyötä. Siellä on kyllä päässyt hyvin sen opinnäytetyön myötä, niin vähän oman ajan hallintaa on täytynyt suunnitella tässä koulutuksen myötä ja siellä on sitten paljon sitä, mistä Markus puhui projektiosaamisesta, niin sitä on tullut kyllä siinä tosiaan lisäksi. Ja sitten tuo opinnäytetyö, vaikka se tuntui ensin sillä tavalla, että kun se on yksi kolmasosa tutkinnosta, että onpa se paljon ja näin, mutta kun se on kulkenut siinä matkalla koko ajan mukana ja on kuitenkin sitten tätä asiantuntijuutta saanut kerättyä tällä matkalla muiltakin opiskelijoilta ja just tästä kaikesta infosta mitä koulusta on saanut, niin jotenkin se on loppua kohti tuntunut helpommalta. Mutta kyllä se kovasti on kasvattanut, ainakin itse koen sitä omaa asiantuntijuutta sitä valmistumista kohti.
Iira Lankinen: Miten sitten tän tota koulutuksen aikana käytetyt opiskelumenetelmät? Teillä on ollut paljon itsenäistä opiskelua, pienryhmätyöskentelyä, ootte opiskelleet verkossa ja ilmeisesti teillä on ollut myös simulaatio-oppimisympäristössä opintoja tai mahdollisesti tulee olemaan, niin miten te näette, että ne olis ollut tässä asiantuntijaksi kehittymisessä apuna?
Senni-Milla Luostarinen: No tota, mun mielestä se on kulkenu hyvin, ne kaikki on sillee nivoutunut yhteen, että on ollut mahdollista tehdä monen tyyppistä. Itselläni ainakin, kun asuu kaukana täältä pääkaupunkiseudulta, niin on tukenut sitä opiskelua, se et on pystynyt olla etänä, osallistumaan näihin, vaikka luennoille ja asiantuntijaluennoille. Mut sitten taas toisaalta on saanut uusia menetelmiäkin sieltä, itselle ehkä käyttöön mahdollisesti tulevaisuuteen ja oppinut sitä kautta kyllä sitä myös oman ajan hallintaa, että missä vaiheessa teen minkäkinlaisia opinnon osia, että miten ne on hyvä suorittaa, niin mun mielestä, että on ollut tämä mahdollisuus, niin on ollut tosi hyvä.
Markus Kauhanen: Ite oon sinänsä tykänny, meillä on ollut siis tosi paljon etänä ja tosi paljon itsenäistä opiskelua. Mulle sopii itsenäinen opiskelu tosi hyvin muutenkin, on helppo edetä omaan tahtiin ja etänä. No se ottaa aina sen vaivan siitä lähtemisestä, sinne koulupaikalle. Mulle sopii hyvin kyllä sekin. Tietysti se riippuu hirveesti siitä, kuka siellä on luennoimassa, että kuinka hyvin se keskittyminen sitten pysyy siinä luennossa. Hyvällä luennoitsijalla, niin se huomattavasti helpompaa se etänä kuuntelu, ja sitten jos on joku, kenellä on vähän puuduttava ääni, niin saattaa olla, että välillä vähän helpommin harhautuu aiheesta, kun on kotona ja siellä on kaikki muut ärsykkeet paikalla. Mutta ite oon kyllä lähtökohtaisesti tykännyt tästä mallista. On meillä sitä lähiopetustakin tietysti ollut, sitä on ollut jonkin verran, olisin vähän toivonut ehkä vähän sitä enemmän. Sitä, että olisi tullut lähinnä opiskelutoverit enemmän tutuiksi, ehkä vähän sekoittunut ne ryhmät ja ei ois aina samat äänet siellä mikin päässä vastaamassa kaikkiin kysymyksiin.
Senni-Milla Luostarinen: Tohon voisin lisätä vielä Markuksen tohon, että kun on ollut paljon noita ryhmätöitä toisten opiskelijoitten kanssa, niin vähän se on itsellekin luonut sellaista painetta, että täytyy suorittaa tietyt asiat kun on sovittu ryhmän kanssa, mutta sitten taas on sieltä toisista opiskelijoista, kun on pohtinut samanlaisia asioita ja pähkäillyt itsessään ja sitten kun saanut vahvistuksen sieltä opiskelukavereilta, niin se on ollut tosi antoisaa itellä, ainakin opintojen aikana, niin kyllä ne mulle on ollut semmoinen juttu.
Markus Kauhanen: On, on, varsinkin kun on ollut semmonen hyvä opiskeluporukka, siinä semmonen tiivis pieni ryhmä, millä me ollaan tehty aika paljon kaikkee ja käyty läpi näitä asioita, hyviä sekä huonoja, niin se on tuonut aika paljon. Pystyy vaikka samalla laittaan viestiä, kun kuuntelee luentoa, niin vähän vaihdella ajatuksia vaikka siinä samalla, kun ollaan etänä, niin tekstimuodossa, niin se on ollut kyllä ihan antoisaa.
Iira Lankinen: Tähän liittyy oikeestaan selkeesti myös sitten se verkostoitumisen mahdollisuus eli kun teillä on tutkinnoissa opiskelijoita eri puolilta Suomea, niin mites verkostoituminen ja myös sitä asiantuntijuuden vaihtamista ja kokemusten vaihtamista, niin oottekste sen nähneet tärkeänä tai hyödyllisenä?
Senni-Milla Luostarinen: No kyllä näen tosi hyödyllisenä. Meillä on kuitenkin hirveen paljon erilaisia toimintatapoja pitkin Suomea vaikka ollaankin aika pieni maa, niin sieltä on saanut poimittua myöskin semmoisia, että okei, no meillä tää asia on täällä omassa työpaikassa tai omassa ympäristössä hyvin ja sitten taas joku, että tätä voitais ehkä kehittää. On saanut sellaista ideaa ja sitten kun kaikki on lähetty samanlaisesta pisteestä kuitenkin tähän opiskeluun, et ollaan samalla tasolla ja kaikilla on kuitenkin sitä kokemusta sieltä omasta toimialasta nimenomaan, niin se on kyllä luonut semmoista uskoa myöskin siihen, että kyllä me työelämässä tätä pystytään vielä kehittämään ja miten paljon mulla on ammattitaitoisia kollegoita ympäri tätä Suomen maata, et se on ollut tosi hyvä.
Markus Kauhanen: On joo, kyllä mä kans koen, että asiantuntijaluentojen lisäksi niin se suurin anti on ehkä ollut ne kanssaopiskelijat ja nimenomaan se, että ne kanssaopiskelijat on joltain muultakin alueelta kuin se oma alue. Se on sinänsä aika lohduttavaa kuulla, että kaikki muut alueet painii ihan samojen ongelmien kanssa kuin mitä me itse painitaan. Se on mielenkiintoista nähdä, millä eri keinoin niitä samoja ongelmia, kuten vaikka joku tehtävämäärien kasvu, miten niitä on lähdetty rakenteellisesti ratkomaan. Ja sitä, että vaikka keinot on vähän samankaltaisia, niin ne on kuitenkin riittävän eri kaltaisia, että niistä on mahdollisuus oppia eri alueilta. Se on ollut kyllä semmoinen iso plussa. Aikaisemmin mainitsemani tiivis pieni ryhmä, niin siinä on ihmisiä neljältä eri alueelta, ihan pohjoisesta ihan etelään, niin se on ollut kyllä aika semmoinen ajat uksia herättävä ja hyvä.
Iira Lankinen: Siirrytääs seuraavaan teemaan. Eli millä tavalla te näette koulutuksen hyödyn urakehityksen kannalta? Eli minkälaisissa työtehtävissä näette, että tutkinnon suorittamisen myötä voisitte työskennellä tai minkälaista hyötyä koulutuksesta on nykyisiin työtehtäviin verrattuna?
Markus Kauhanen: Niin, urakehityksen suhteen, henkilökohtaisesti oon ollut aika avoin, avoin että tota ehkä eniten itteäni kiinnostaa tulevaisuudessa toi osaamisen kehittäminen jollain tasolla. Joku koulutus, opetus, kehitys, suunnittelu, mutta sitten koska ei ole suoria suuntaviivoja, niin myös kenttäjohtajuus, oon katellut kaikennäköisiä konsultin hommia, koska eihän tää sinänsä rajoita, että tää tarvis nimenomaan olla sen oman talon sisällä se seuraava työ, että se vois olla mikä tahansa, terveyskonsultti tai yrittäjä tai johtaja. Ehkä henkilökohtaisesti toi osaamisen kehittäminen on ollut se homman nimi. Meillä ainakin talossa aukee koko ajan jonkinlaista suunnittelijan paikkaa tai simulaatio-ohjaajan paikkaa tai kouluttajan paikkaa, niin ne on ollut ne omat ajatukset siinä. Koen, että tää ehkä vähän on avannut sitä maailmaa tää koulutus, että se ajatusmalli on muokkautunut sinne, sen miettimiseen, että kuinka esimerkiks osaamisen tasot eri työntekijöiden välillä saadaan tasoitettua niin, että saatais nostettua se vähitenkin osaava ihminen sinne semmoiselle standarditasolle. Et kun tulee ambulanssi paikalle, niin se taso ois aina siinä tietyssä minimissä eikä se heitto niin iso sen osaavimman ja sen vähiten osaavan välillä. Se ois se oma kiinnostuksen alue, siinne suuntaan mä ajattelin lähtee jossain vaiheessa siirtymään.
Senni-Milla Luostarinen: Mul on hyvin samanlaisia, että hyvin avoimesti tän jälkeen katson tuota työelämää, sillä tavalla että on antanut mahdollisuudet. Itse ainakin koen, että kun on ollut noita kehittämisen ja johtamisen opintoja nimenomaan tossa mukana, niin ei rajaa sitä pelkästään tähän omaan akuutin maailmaan, että voi toimii muuallakin. Mutta tosiaan kouluttaminen kiinnostaa ja kehittämistehtävät erilaisissa muodoissaan. Ehkä ihan siellä oman organisaation tasolla tai sitten just sen asiantuntijuuden, joka on kehittynyt tässä koulun aikana, niin sitä tavallaan markkinoida sitten erilaisiin tehtäviin. Jotenkin koen, että kaikki nämä projektiopinnot ja muuta mitä tällä on ollut, niin hyvin yleis semmoista tietoutta saanut, niin kuin että pystyy toimimaan varmaan monenlaisessa tehtävässä. Hyvin avoimesti lähden kattomaan nyt sitten valmistumisen jälkeen tätä työelämämahdollisuuksia.
Markus Kauhanen: On ja nimenomaan hyvä kun sanoit nimenomaan noi esimerkiks projektiopinnot, niin vaikka ihan rehellisesti sanottuna en ihan syvään päätyyn hypännyt kaikissa mahdollisissa projektien kirjaamis- ja seurantatavoissa, mut lähinnä mitä mä koen, niistä on tullut se ajatus, että tämmöisiä kaikennäköisiä työkaluja on olemassa. Sit jos menee niihin tehtäviin, niin sit osaa lähteä hakeen sitä tietoa ja miettimään mikä on itelle se kaikkein paras tapa toteuttaa sitä, mikä se tuleva työ tulee olemaankaan, et lähinnä se on ollu hyvä juttu.
Senni-Milla Luostarinen: Ja varmaan jotenkin semmonen, sitä tekee varmaan koko ajan tossa omassa työssään niin kuin nyttenkin on tehnyt, kaikennäköistä kehittämistä, mutta se jotenkin se lisää sitä ajatusta, että mihinkä suuntaan sitä vois kehittää, että se on nykyisessäkin työssä, että se on se oma, että jotain pitää jäädä ja tästä on jäänyt hyvä semmonen, opiskelusta ylipäätään, että pystyy siihen omaan työyhteisöön tuomaan myöskin sitä. Että ei välttämättä, jos se oma urakehitys ei sitten lähde tästä heti liitoon niin pystyy käyttään niitä hyväksi siellä.
Markus Kauhanen: On, on, mulla on ainakin vielä tällä hetkellä ihan kiva olla ambulanssissa töissä, että ei niin kuin ole semmoinen hoppu, mutta vähän sillä lailla aina niin kuin vähän vilkuilee mitä saattais olla tarjolla. Tota siinä mielessä se on avannut vähän sitä ajatusmaailmaa, että vähän enemmän uskaltaa lähtee hakeen niitä asioita, että paperilla, että saattais olla pätevä johonkin.
Iira Lankinen: Otetaas sitten vielä yks näkökulma eli viimeiseks tää tutkinnon tuottama hyöty ja vähän visioidaan kohti tulevaisuutta eli osaisittekste arvioida, että miten tulevaisuudessa tää tutkinto hyödyntää, minkälaista osaamista tulevaisuudessa tarvitaan, et minkälaisia valmiuksia koulutus siihen antaa. Sote-uudistus on tällä hetkellä ajankohtainen tai jos me viedään ajatusta vielä eteenpäin, digitalisaation kehittyminen ja kehittyy varmaan tästä eteenpäinkin et vähän sinne tulevaisuuteen ja tulevaisuuden työelämän kehittämiseen että millä tavalla siihen, siihen tota tai millä tavalla sitä tarkastelette nyt tän tulevan tutkinnon näkökulmasta?
Senni-Milla Luostarinen: Onhan siis paljon, niin kuin sanoit mitä ei huomaakaan että mitä on saanut mukaansa tästä koulutuksesta ja nimenomaan toi digitalisaatio, joka on jo tän koulutuksen aikana, niin kun puhuttiin siitä, että on ollu mahdollista erilaisissa muodoissa toteuttaa tätä kouluakin, niin myöskin siellä työelämässä sitten vähän ennakoivasti jo suhtautua asioihin, kun nyt on hyvinvointialueet , niin meillä ollaan esimerkiksi ihan uuden edessä, aika moni tai kaikki me ollaan siirtymässä sinne, niin sitten pystyy ehkä tämmösenä asiantuntijana tuomaan sen oman panoksensa sinne, et miten sitä lähdetään tulevaisuuteen viemään ja et kehitetään sitä mallia, että siitä saatais kaikille hyvä ja toimiva, työntekijöille. Ja sitten myöskin se, että nää tutkimusasiat varmaankin tulee siellä jatkossakin kulkemaan ittellä ainakin sitten mukana, myöskin sen ennakoinnin näkökulmasta, että hyödyntää sitä tutkimusta siellä työelämässä ja tuomaan sitä semmosta kliinistä asiantuntijuutta sinne ja sitten sitä kautta hyödyntää niitä koulusta saatuja digitaitoja ja näitä muita. Ainakin itelle oli uusia asioita tällaiset kestävän kehityksen asiat, ne nousee siellä ehkä enemmän tulevaisuudessa mieleen työelämässä, niihinkin osaa puuttua ja iskee panoksia.
Markus Kauhanen: Niin, tulevaisuuden kehittäjä. Mä näkisin että tää on ollut sellainen bencmarkkauksen pikakurssi kautta syväpääty, koska moni asiantuntija on ollu eri alueilta, on ollut kehittäjiä paljon, on ollu ministeriötason henkilö kertomassa, että mikä on isompi visio ehkä tulevaisuudesta ja sitten monella kollegalla ketkä on ollut täällä, opiskelutoverilla, on ollut jonkinlainen kehittämisprojekti, niin siinä on saanut sellaisen benchmarkkauksen syvän päädyn, että tämmöistä kaikkea on ympäri Suomen tapahtumassa ja näin siihen on reagoitu. Esimerkiksi iso teemahan meillä on ollut ensihoidossa tehtävämäärien jatkuva lisääntyminen, nimenomaan ei-kiireelliset, niin kuin kaikki varmasti tietää, että ihmiset soittaa ambulanssia syystä jos toisesta ja eri alueet on lähteneet eri tavoilla reagoimaan siihen, että ei yksinkertaisesti resurssit riitä, ambulansseja ei kannata lähettää kaikkiin paikkoihin, koska ei niitä voi loputtomasti lisätä, et siihen pitää jotenkin reagoida. Siihen näkisin esimerkiks, että digitalisaatio olis semmonen hyvä tapa saada esimerkiks jo suoraan hätäkeskukselle videoyhteys kohteeseen tai ensihoitoyksikkö vois soittaa videoyhteyden kohteeseen ja siitä jo tehdä suoraan jonkinnäköistä arvioo, et saatas seulottua vähän sitä massaa pienemmäks. Et näin mä näkisin, näin mä näkisin kehittämisen kannalta tän hyödyn. Ja tietysti se, että kun oppii tuntemaan ihmisiä niin jos jossain vaiheessa saan itse olla jossain kehittämistehtävässä ja tietää että joku toinen on vastaavassa kehittämistehtävässä, niin voi nostaa puhelimen ja paljon helpompi soittaa kaverille, koska on tuntenut aikaisemmin eikä suoraan lähteä esittäytymään, että mä oon tämmönen henkilö tästä paikasta, että mites teillä, vaan kaverille on aina helpompi kilauttaa.
Iira Lankinen: Hei kiitoksia erittäin hyvistä näkökulmista, Senni-Milla ja Markus. Ennen kuin lopetellaan, niin kerrotko Jukka vielä mistä löytyy lisätietoa Metropolian akuuttihoitotyön sekä ensihoidon kehittämisen ja johtamisen tutkinto-ohjelmista, ja mä luulen, että kuulijoita kiinnostaa varmasti myös se, että minkälaisia jatko-opiskelumahdollisuuksia ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon suorittamisen jälkeen olisi.
Jukka Lehtimäki: Joo, lisätietoa tutkinnoista löytyy Metropolian verkkosivuilta ja sieltä kun menee opetustarjontaan ja valitsee ylemmät ammattikorkeakoulututkinnot niin sieltä löytyy nää kyseiset tutkinnot ja minun yhteystiedot. Mielellään vastaan kaikkiin kysymyksiin mitä tulee, niin voi laittaa suoraan viestiä, jos haluaa tutkinnoista lisätietoja saada. Tutkintohan meillä kestää ajallisesti kaksi vuotta, mutta sen pystyy myös suorittamaan myös puolessatoista vuodessa. Valtaosa opiskelijoista suorittaa tutkinnon oman työnsä ohella. Ja me ollaan yritetty rakentaa oppimistavat ja -menetelmät niin, että se olisi mahdollisimman joustavaa sitten opiskelijalle sovittaa se normaali perhe-elämä ja työarki tähän opiskelun oheen. Tutkinnot alkaa aina syksyisin ja tutkintoon hakeudutaan kevään yhteishaussa.
Jukka Lehtimäki: No jatko-opiskelumahdollisuuksista, tässä tuli paljon hyvää keskustelua siitä, minkälaista osaamista se tutkinto on tuottanut opiskelun aikana ja jos se tutkimuspuoli vielä kiinnostaa niin tästä on mahdollisuus hakeutua sitten tohtorikoulutettavaksi ja tekemään sitä omaa väitöskirjaa jostain asiasta. Niistähän sitten ne yliopistot taas itse vastaa niistä omista hakuprosesseistaan.
Iira Lankinen: Hei hyvä, kiitos Jukka, kiitos opiskelijat Senni-Milla ja Markus. Kiitos sinulle podcastin kuuntelija. Erityisesti sinä akuutti- ja ensihoitotyön ammattilainen, toivottavasti sait tästä lisävahvistusta sille, miksi ylempi ammattikorkeakoulututkinto kannattaa suorittaa ja tokihan me myös toivotaan, että opiskelu kiinnostaa erityisesti Metropoliassa.
[äänite päättyy]
Suunnittelussa ja toteutuksessa on hyödynnetty seuraavia lähteitä:
Hoitotyön tutkimussäätiö. FinAME-asiantuntijuusmalli™ – Hotus https://www.hotus.fi/asiantuntijuustoimintamalli/
OPH 2019. Osaaminen 2035. Opetushallituksen raportit ja selvitykset 2019:3 Osaaminen 2035 | Opetushallitus (oph.fi)
https://www.oph.fi/fi/tilastot-ja-julkaisut/julkaisut/osaaminen-2035
OPH 2022. Tutkintojen viitekehysten osaamistasokuvaukset. 191224_tutkintojen_viitekehysten_osaamistasokuvaukset_fi_sv_en.pdf (oph.fi)
https://www.oph.fi/sites/default/files/documents/191224_tutkintojen_viitekehysten_osaamistasokuvaukset_fi_sv_en.pdf
Arene 2022. Arenen suositus ammattikorkeakouluille yhteisistä kompetensseista ja niiden soveltamisesta. https://www.arene.fi/julkaisut/raportit/suositus-ammattikorkeakoulujen-yhteisista-kompetensseista-ja-niiden-soveltamisesta-2022/
Ei kommentteja