Moninainen Metropolia 2: Mitä moninainen Metropolia on opiskelijoille?

[musiikkia taustalla]

Heidi Rontu: Tervetuloa kuuntelemaan Moninainen Metropolia -podcast-sarjaa. Minun nimeni on Heidi Rontu ja työskentelen Metropolia Ammattikorkeakoulussa jatkuvan oppimisen johtajana. Tämän sarjan – Moninainen Metropolia – tavoitteena on laajentaa ja syventää moninaisuuden yhdenvertaisuuden ja tasa-arvon ymmärrystä sekä pohtia myöskin keinoja, miten näitä kaikkia voisi edistää käytännössä.

[musiikki loppuu]

Heidi Rontu: Tervetuloa kuuntelemaan Moninainen Metropolia -podcast-sarjan toista osaa. Mitä Moninainen Metropolia on opiskelijoille? Minun nimeni on Heidi Rontu ja toimin Metropolia Ammattikorkeakoulussa jatkuvan oppimisen johtajana ja tänään täällä kanssani keskustelemassa on Juuli Ärttö. Haluaisitko Juuli vähän kertoa omasta taustasi?

Juuli Ärttö: Joo ensinnäkin kiitos Heidi kutsusta; ilo olla täällä podcastissa mukana. Mä oon siis tosissaan Juuli. Minä opiskelen Metropoliassa toimintaterapiaa ja oon tän vuoden Metkan hallituksessa edunvalvonta- sekä tapahtumavastaava ja mulla on tämmöinen niin sanottu spesiaalitilanne, että minähän oon jo kerran valmistunut täältä, että mä oon myös sosionomi Metropolian tota todistuksella.

Heidi Rontu: Erinomaista, elikkä Juuli käytännössä olet täällä sekä alumni että myöskin opiskelija.

Juuli Ärttö: Juuri näin.

Heidi Rontu: Kiva saada sinut tänne keskustelemaan vähän tasa-arvo-, yhdenvertaisuus- ja moninaisuusasioista. Meillä on valmistunut täällä Metropoliassa nyt itse asiassa tämän vuoden maaliskuussa Metropolian moninaisuuden yhdenvertaisuus ja tasa-arvon edistämiseksi, tällainen suunnitelma tälle vuodelle ja ensi vuodelle. Ja tiedänkin, että olet vähän ehtinyt sitä suunnitelmaa vilkaisemaan. Jäikö mieleen jokin teema, jokin asia, minkä ehkä tähän alkuun haluaisit erityisesti nostaa esille.

Juuli Ärttö: Joo sieltä ehkä tota mikä parhaiten itselläni jäi mieleen oli se kansainväliset opiskelijat, että he oltiin huomioitu siellä myös ihan esimerkiksi sillä, että on toivottu että viestintä olisi kaksikielistä. Metropolia kuitenkin ollaan tosi rikas opinahjo siinä suhteen, että meillä on tosi paljon englanninkielisiä tutkintoja ja on todella paljon vaihto-oppilaita aina vuosittain ja vaihtaritutoreita heitä auttamassa, niin on tosi hyvä että on otettu huomioon sitten myös se, että miten he pääsevät mukaan samalla tavalla kuin muutkin.

Heidi Rontu: Joo, hyvä, kiitos Juuli. Tää on itse asiassa tärkeä asia ja ehkä vielä tuohon itse täydentäisin, että se nousikin oikeastaan melko lailla nimenomaan opiskelijapalautteen perusteella. Eli itse sain ihan suoraankin opiskelijoita palautetta ja sitten myöskin Metkan, elikkä Metropolian opiskelijajärjestön, kautta palautetta siitä, jota te olitte saaneet. Eli, että meillä nimenomaan englanniksi viestintä on ajoittain ollut puutteellista opiskelijoille ja tää on tarkoitus nyt kyllä ottaa oikein keskiöön ja pyrkiä parantamaan. Hyvä hyvä teema. Hyvä huomio. Sitten mietin, että meillä on tässä suunnitelmassa neljä keskeistä tavoitetta määritelty ja ehkä sellaisia tavoitteita erityisesti vielä tähän nostaisin, jotka kohdentuvat opiskelijoihin aivan erityisesti ja mietin, että me voitaisiin ehkä vähän yhdessä keskustella näistä tavoitteista ja mitä ne tarkoittavat ja miten niitä voitaisiin viedä käytäntöön. Ja ensimmäinen tavoite on moninaisuuden huomioimisen vahvistaminen opetuksessa ja ohjauksessa. Miltäs tää Juuli sulle kuulostaa? Miten me voitaisiin moninaisuutta jotenkin paremmin huomioida opetuksessa ja ohjauksessa?

Juuli Ärttö: Tässä ehkä ihan ensimmäisenä tulee mieleen, varsinkin nyt tota tänä päivänä, kun on todella paljon ollut muunsukupuolisuus keskustelussa mediassa ja muutenkin, että miten siinä voisi ottaa huomioon, että kaikilla on heti kurssille tultaessa sellainen turvallinen olo, että jos on vaikka mahdollisesti väärä nimi tai entinen nimi ollut siellä tota papereissa, ettei joudu aina korjailemaan sitä ja että tulisi myös tota henkilöstön puolelta sitä ymmärrystä näistä asioista.

Heidi Rontu: Joo.

Juuli Ärttö: Ettei joudu selittämään aina, että miksi tämä.

Heidi Rontu: Kyllä.

Heidi Rontu: Joo, toi on oikein tärkein nosto ja itse myöskin mietin että se on varmaan nimenomaan, ehkä se niissä ihan käytännön tilanteissa, että kun tällaisia ilmenee, niin nää ehkä ennemmin käytäisiin sitten opettajan ja opiskelijan välillä kahden kesken. Varmistettaisiin se, että on yhteinen ymmärrys siitä miten edetään ja että se ei niinku tilanne toistuisi opiskelijalle aina uudestaan, uuden opettajan kanssa esimerkiksi. Että tässä varmasti voitaisiin niinku esimerkiksi tutkinto-ohjelmatasolla sitä semmoista ymmärrystä ja tietoisuutta myöskin lisätä, että osataan toimia näissä tilanteissa.

Juuli Ärttö: Joo, kuulostaa kyllä todella hyvältä, että kun valitettavasti on kuullut myös niitä tilanteita, että ei välttämättä pelkästään Metropolian tasolla, että ihan mikä tahansa koulu, niin on sitten ehkä koettu sitä turhautumista, sitä väsyneisyyttä, kun joutuu aina uudestaan selittämään samat asiat. Ja kuitenkin kun on oikeus siihen.

Heidi Rontu: Kyllä.

Heidi Rontu: Kyllä just näin. Joo, tää on tärkeä asia. No sitten toisena tavoitteena on orientoivien opintojen, elikkä siinä ihan opiskelijoiden alussa, niiden kehittäminen, niin että moninaisuutta voitaisiin paremmin huomioida. Tuleeko sulle mieleen tässä, miten me voitaisiin kehittää ihan niitä alku opintoja ja siinä niin kun herättää sitä ymmärrystä moninaisuuteen ja mieti nyt niinku moninaisuutta laajasti ja tuleeko eri kulttuuritaustasta, kielitaustasta tai mikä muu erilainen tausta. Niin sen ymmärryksen lisäämistä. Tuleeko sulle mieleen Juuli jotain tässä?

Juuli Ärttö: Minulla ei ehkä sellaista käytännön ratkaisua ehkä tähän nyt siihen kohtaa ole, mutta koen, että olisi tota todella tärkeää, että tulisi kaikkiin tutkintoihin. Tätä ymmärrystä lisää, että itse koen, että näin tota sosiaalialan kautta sote-alan opiskelijana se ehkä tulee vähän itsestäänselvyytenä, kun meillä kuitenkin opinnoissa tosi paljon nää teemat liittyy. Mutta sama asia ei välttämättä ole, vaikka insinööriopinnoissa tai insinöörinkin heitin nyt vain. En tarkoita, että siellä olisi tämmöistä toimintaa vaan niin ihan vaan sen takia että heillä ei ole opinnoissa tämmöisiä tota tämmöisiä kokonaisuuksia. Niin jos sitä saisi jotenkin sinne tuotua esille vaikka ihan siinä missä on Tervetuloa Metropoliaan. En tiedä olisiko jopa tutoreiden kautta vai olisiko sitten, että henkilöstö voisi tota ottaa kursseille mukaan, mutta olisi todella tärkeää, että nimenomaan, että jos jollain ei vaan sitä tietämystä ole, niin sitten se tuon infon avulla voidaan sitten tarjota sitä, että kaikilla opiskelijoilla on turvallinen olo aloittaa täällä.

Heidi Rontu: Joo toi oli oikein hyvä. Itse asiassa Juuli tuo ehdotus. Toki opettajilla on velvollisuus, ajattelisin tuoda siinä alussa. Mä tykkäsin tosta ajatuksesta, että myöskin niinku tuutorit, tutor-opiskelijat voisi saada tähän vähän koulutusta ja he pystyisivät myöskin osana sitä heidän niinku normaalia tutor-toimintaa tän niinku huomioimaan ja ehkä ihan semmoisessa käytännön asioissakin tuomaan esille. Niin mä luulen että se, ehkä toiselta opiskelijalta toiselle opiskelijalle jotenkin vähän ehkä niin kun tehokkaammin mahdollisesti tai ainakin siinä tulisi semmoinen niinku samalla samassa tilanteessa olevien niin kun ymmärryksen kasvattaminen, niin se voisi ehkä toimia aika hyvinkin.

Juuli Ärttö: Joo ja siinä voi myös olla se, että kun tulee kouluun, niin ehkä näkee opettajan sellaisena tietynlaisena auktoriteetti henkilönä niin. Totta kai silläkin on todella varmasti vahva vaikutus, että opettaja tuo esille, mutta jotenkin minä kuvittelisin, että jos siinä on toinen opiskelija, joka kertoo vaikka, että hei ihan lempeästi vaikka kertoo että ei mitenkään aleta läksyttää ketään tai aleta tekemään semmoista kunnon tota saarnaa, että ihan kerrotaan, että hei että kai tiedätte ettei kaikki vaikka identifioidu johonkin sukupuoleen tai että hei joissain kulttuureissa ei vaikka ole tapana kätellä, että ihan vaikka että mekin suomalaisessa kulttuurissa ymmärretään, että jos joku ei meitä kättele, niin se ei välttämättä ole epäkohteliasta. Niin tommoinen pieni infopaketti niin.

Heidi Rontu: Joo just näin. Täällä ei oikein hyvä tän taidan napata sinne sinne tota niin niihin käytännön toimiin mitä voitaisiin viedä eteenpäin. No sitten jos mä katson tätä kolmatta tavoitetta niin se on aika tärkeä kanssa kokonaisuus. Elikkä miten me voitais siinä vielä paremmin ehkäistä epäasiallista kohtelua ja häirintää. Mitäs ajatuksia sulla Juuli tästä tulee?

Juuli Ärttö: Tässä minä kanssa koen, että viestinnällä sekä Metropolian sekä vaikka meidän Metkalla on todella suuri osa, että me viestitään, että me ollaan, me halutaan olla tasavertaisia ja syrjintävapaa koulu ja just ehkä sekin, että sitten että saataisiin tonne ruohonjuuritasolle niin sanotusti, että jos joku vaikka huomaa jonkinnäköistä syrjintää tuolla kampuksilla niin osaisi ottaa sitten meihin – joko Metropolian tai Metkaan – yhteyttä pienellä kynnyksellä, että me ollaan tuotu esille, että me halutaan nimenomaan tää sitten niin sanotusti parantaa, niin voisin myös tota olla keinona.

Heidi Rontu: Joo. Oikein hyvä. Joo nimenomaan mä itsekin koen kyllä hyvin vahvasti, että paljon on myöskin ihan siitä viestinnästä kyse ja sen avulla saadaan niinku tuotua ne matalan kynnyksen paikat. Ja siinä ehdottomasti niin kuin haluan antaa paljon hyvää palautetta siitä työstä mitä Metka tekee. Todella arvokasta työtä nimenomaan tän epäasiallisen kohtelun, häirinnän niinku ehkäisemisen edistämisessä. Teidän työpanos siinä on todella keskeinen ja tärkeä.

Juuli Ärttö: Kiitos ja varmasti myös täältä Metropolian puolesta ymmärretään sekin, että vaikka totta kai toivottavaan olisi, että niihin tilanteisiin pystyttäisiin puuttumaan heti, mutta ymmärrän jos yksittäinen opiskelija ei vaikka uskalla jos vaikka pelkää sitten tota itsensä puolesta siinä, että jos hän saa vaikka haukkuja tai mitä siinä voisi käydä, niin sitten se on tosi hyvä, että me Metka ja te Metropolia ollaan tehty semmoinen, että “hei meihin saa ottaa yhteyttä”, että “me ollaan apuna”.

Heidi Rontu: Juuri näin. Tää on tosi tärkeä. Koska yksittäisillä opiskelijoilla, mitä itsekin ja hyvin sen ymmärrän, ja minkä tyyppistä palautettakin on jonkun verran saanut. Siinä saattaa olla huoli siitä, että jos tuo esille vaikka nyt sitten esimerkiksi opettajan käytöksessä jotain… Ajatellaan tällainen tilanne, joka mietityttää ja jonka ehkä kokee epäasialliseksi. Niin jos sen ottaa esille, niin siinä on tietysti huoli myöskin saman tien opiskelijalla ehkä opintojakson läpi menemisestä, arvioinnista, että sillä saattaa olla niinku semmoisia vaikutuksia, mitä tietysti ei pitäisi olla. Mutta musta on hyvin inhimillistä, että siinä saattaa tulla semmoisia ajatuksia, että vaikuttaako tää sitten johonkin, että mä ehkä mieluummin olen hiljaa. Ja sen takia on hirveän tärkeätä on semmoinen niinku neutraali osapuoli, johon voi olla yhteydessä.

Juuli Ärttö: Joo, nimenomaan.

Heidi Rontu: Hyvä, katsotaan sitten vielä tää viimeinen tavoite eli siinä puhutaan tämmöisestä niin kuin korkeakoulussa tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden toteutumisesta. Eli miten niinku pystyy osallistumaan? Miten pystyy vaikuttamaan asioihin? Mitä ajatuksia sulla tästä tulee Juuli? Miten me pystyttäisiin tätä niinku parantamaan, jos me mietitään tätä niinku opiskelijoiden osalta.

Juuli Ärttö: No itse tälleen opiskelija-aktiivina minä koen, että meillä on kyllä tosi hyvä tämmöinen suora tuota keskusteluyhteys Metropolian kanssa ja tota näin Metkana, mutta totta kai pitää muistaa kun me ollaan se opiskelijakunta että miten sitten tuolla vaikka opiskelijalle, joka ei ole missään yhdistyksessä mukana, että mitä hän kokee sen. Mutta oon kanssa huomannut, että Metropolialla on esimerkiksi näitä, mikäs sen nimi on se opiskelijalähettiläs? Eikö, ole?

Heidi Rontu: Kyllä, joo.

Juuli Ärttö: Että joo, että sitä kautta on ihanaa että on mahdollisuus vaikuttaa, että voi päästä vaikka sinne tota meidän tai Metropolian some-kanaviin vähän kertomaan ja ainakin tota mitä on ehkä kuullut niin se on ehkä vähän fifty-fifty että joskus otetaan palaute vastaan ja joskus ei. Että toki sekin varmaan vaikuttaa teki heidän on ollut yhteydessä. Mutta yleensäkin ehkä semmoinen, että en usko, että se ei ole ikinä haitaksi, parantaa semmoista opiskelijoiden ja henkilöstön välistä tota, välistä kommunikaatiota, että on vaikka semmoisia yhteisiä tota tapahtumia, mihin voi tulla ja missä voidaan keskustella ja ollaan hetki tasavertaisia. Kenenkään ei vaikka tarvitse ajatella, että voi ei, että tuossa on se meidän tutkintovastaava. Voiko sille mennä juttelemaan? Uskaltaako sille sanoa, että…

Heidi Rontu: Toi on tosi tärkeää, Juuli. Joo, mä pidän tätä hyvin tärkeänä ja mä just kuulen ehkä tuossa mitä toit esille, niin meillä on selkeästi vielä kehitettävää meidän niinku palautekulttuurissa. Millä tavalla me sitä palautetta saadaan esimerkiksi opiskelijoilta ja millä tavalla käydään keskustelua siitä palautteesta? Niin mä tossa ehkä nappasin just siitä kiinni, että meidän olisi hyvä miettiä aktiivisesti ensinkin, että me parannetaan niitä erilaisia palautekanavia ja että niistä käydään keskustelua. Myöskin yksi niinku sä sanoit musta tosi hienosti tasavertaisina niinku keskustelun osapuolina, tää oli tosi tosi hyvä nosto. No sitten tota niin mä oon tässä käyty nyt näitä tavoitteita läpi ja hyviä asioita, on tullut jo esille. Meidän teema tässä on, tää on tosi kattava ja iso elikkä tää moninaisuus, yhdenvertaisuus ja tasa-arvo ja nämä on tietysti isoja käsitteitä kaikki sellaisenaan ja niiden edistäminen Metropoliassa. Tuleeko sulle jotain, Juuli, vielä mieleen mitä sä haluaisit ehkä nostaa esille, jota nyt tässä ei ole käyty läpi, että miten me voitaisiin näitä moninaisuutta, yhdenvertaisuutta ja tasa-arvoa Metropoliassa edistää?

Juuli Ärttö: No itse asiassa mulla ehkä tuleekin paria asiaa, että tota varmaan näihin toimintaterapian opiskelijana on myös tota huomannut näitä asioita täällä. Toki itse suurimmaksi osaksi täällä Myllypurossa on pyörinyt, mutta tuo esteettömyys asiat. Niin täällä välillä, ehkä tää on kyllä yleisesti ehkä muuallakin, että ei pelkästään tämä Metropolian kampukset vaan muuallakin on ehkä yleisesti tämä, että on huomioitu sitä esteettömyyttä, mutta ehkä ajateltu ihan loppuun asti. Että meillä on itse asiassa opinnoissa kuulunut sellainen opintojakso, että me ollaan pyörätuolilla pyöritty täällä kampuksella ja esimerkiksi meidän on sidottu silmät, että minkälaista olisi olla näkövammainen, niin huomattiin esimerkiksi siinä pyörätuolilla pyöriessä, että täällä ei ehkä ihan kaikki paikat ole niin helppoja liikkua ja ajateltiin, että ehkä tää ei mene sen piikkiin, että meillä ei ole sitä kokemusta. Niin sitten mietittiin, että tässä ehkä huomaa sen, että on kyllä ajateltu on, ajateltu esteettömyyttä, mutta sitten sitä voisi aina parantaa ja siinäkin, että tietenkin että ketkä sen ovat tehneet ne päätökset, että onko siihen otettu sellaisia henkilöitä mukaan, joilla on vaikka sitä omaa kokemusta. Niin se ehkä ensimmäisenä tulee mieleen tämä esteettömyys asia.

Heidi Rontu: Toi oli Juuli todella hyvä nosto, tota niin tässä itse asiassa tuon esille samassa yhteydessä me ollaan juuri näitä teemoja käsitelty. Nyt ei tällä kertaa itse asiassa moninaisuus- ja yhdenvertaisuus työryhmässä vaan meillä on toinen ohjausryhmä, nimeltään se on taas saavutettavuuden ohjausryhmä. No tietysti nää linkittyy aika vahvasti toisiinsa moninaisuus, saavutettavuus ja yhdenvertaisuus. Siinä saavutettavuus ohjausryhmässä me ollaan nimenomaan keskusteltu tästä esteettömyydestä ja voin ehkä sanoa nyt tässä jo – luvata sen, että meillä on tulossa ensi vuoden aikana. Tavoitteena on hyödyntää tämmöistä ulkopuolista palveluntuottajaa. Joka kävisi nimenomaan meidän tilat ihan systemaattisesti läpi esteettömyysnäkövinkkelistä. Ja mä ehkä uskaltaisin sanoa, että se taitaa olla juuri tullut sieltä mun toimintaterapian puolelta, tää tota niin havahtuminen tähän, että nää ei ehkä toimikaan aivan optimaalisesti nää tilat. Nyt tietysti tässä kohtaa viittaan aivan erityisesti meidän Myllypuron kampukseen, mutta ihan yhtä lailla meidän on tarpeen käydä kaikki meidän kampukset läpi ja tota sen voin ehkä sanoa, että siinä vaiheessa kun esimerkiksi Myllypuron kampusta rakennettiin täällä oli kyllä ihan kokemusasiantuntijoita. Mutta oli siinä yhdessä vaiheessa rakennusprojektia ja sitten tietysti rakennusprojekti eteni. Tietyt asiat tuli ehkä huomioitua ja sitten rakennusprojekti piti kuitenkin saada loppuun. Tila piti viimeistellä ja mä luulen et siinä viimeistelyvaiheessa on tiettyjä asioita, ehkä vähän jäänyt katveeseen niin tää on tulossa ja erittäin tärkeä asia ja musta oli hieno kuulla että te tällä tavalla testaatte. Ajattelisin että tässä ammatissa tietysti erityisen tärkeätä. Mutta hieno kuulla, että te myöskin olette olleet tämmöisiä kokemusasiantuntijoita täällä meillä Myllypuron kampuksella niin tota, joo tosi tärkeä asia ja on niin sanotusti listalla.

Juuli Ärttö: Toi on tosi loistava kuulla, että ihanaa että on tulossa, että sekin sitten huomioidaan, että nääkin on valitettavasti sellaisia asioita, että ehkä ennen kuin joudut itse käyttämään esimerkiksi jotain apuvälinettä tai on jotain tota rajoituksia, niin et ehkä välttämättä tajua niin siltäkin kannalta on kyllä todella hyvä, että meidän opettajat on halunnut lisätä tän tähän opetussuunnitelmaan.

Heidi Rontu: Kyllä. Sitten sulla oli joku toinen vielä minkä haluaisit nostaa esille. Ymmärsinkö oikein?

Juuli Ärttö: Joo kyllä, me ollaan tota tässä heräsi kanssa tässä tota keskustellessa mieleen tämä tota kampusten tasa-arvoisuus, koska no ihan suoraan sanottuna sitä ei välttämättä ole ja itsehän koen, että olen tosi etuoikeutettu, kun on täällä Myllypurossa, että täällä on aivan loistavat tilat ja todella modernit tilat. Ja esimerkiksi jos on jotain labroja vaikka hoitajilla tai mun mielestä eikö tuolla rakennusinsinööreillä esimerkiksi taitaa olla aika paljon tuolla kaikenlaisia niin sanottuja laboratorioita heille rakennettu niin on todella loistava tilat. Ja muutkin kampukset, on tota että sieltä löytyy tiloja. Varmasti tota opintojen ja opintojaksojen tota kehittämiseen, mutta välillä ehkä tietynlaiset asiat kuten esimerkiksi liikuntapalvelut on vähän epätasa-arvossa, että Arabiassa ja Karamalmilla ei esimerkiksi ole ollenkaan liikuntatiloja. Kun sitten taas täältä Myllypurosta ja Myyrmäestä löytyy ja se toki herättää ihmisillä sitä, että OK onko Karamalmi tai Arabia sitten huonompi kampus ja sitten jos vaikka lähdetään tähän lukiokeskusteluun, että nyt kun Metropolian tiloista annettiin lukiolle luokkia, niin siinä ehkä automaattisesti osalle tuli semmoinen olo että OK että koska me ei olla vaikka siellä Myllypurossa, niin ollaanko me yhtä tärkeitä, niin halusin ehkä tämän vielä nostaa että on tämmöistä kampusten välistä epätasa arvoa myös.

Heidi Rontu: Joo kiitos. Juuli toi on tosi tärkeä asia ja liittyy tietysti meidän siihen koko kokonaistilasuunnitteluun Metropoliassa. Ja voin sanoa, että esimerkiksi tää liikuntatil- asia on kyllä esillä ja nyt kun mä mainitsit tuossa ehkä erityisesti pystyn kertomaan Arabiasta, että siellä on hyvinkin aktiivisesti pyritty löytämään niitä tiloja. Tällä hetkellä vielä valitettavasti Arabiassa se tilanne on sen kaltainen, että se on niin jo tällä se koko minkä kompleksi mikä Metropolialla on käytössä se on niin tehokkaasti tila käytössä, että sieltä ei ole pystytty löytämään ymmärtääkseni ilmanvaihdollisesti tyydyttävää tilaa nimenomaan liikuntatoimintaa. Mutta sanotaan että etsintä on edelleen käynnissä. Karamalmin suhteen sitten taas olemme pikkaisen erilaisessa tilanteessa, kun olemme Espoon kaupungin vuokralaisia. Kaikki neuvottelut täytyy aina käydä tarkkaan Espoon kaupungin kanssa, joka toki paljon tulee vastaan ja pyrkii ottamaan huomioon toiveita ja liikuntatiloista, niin siinä käydään neuvotteluja nyt niinku lukion kanssa, että missä määrin voitaisiin löytää sieltä, niin kun ratkaisua tähän. Koska niinku kokonaisuutena haluan kyllä tuoda sen esille, että ehdottomasti halutaan kannustaa opiskelijoita liikkumaan eri tavoin ja että se olisi hyvin matalan kynnyksen päässä – se liikkumismahdollisuus. Mut joo, tää on hyvin tärkeä palaute ja tota niin ja antaa niin kuin edelleen pontta siihen, että meidän täytyy tehdä tän eteen töitä.

Juuli Ärttö: Joo ja totta kai sitten, että antaa Metropolialle siinä vähän siimaa, että ymmärtää, että Myllypuro on esimerkiksi just semmoinen kampus, mikä on saatu alusta loppuun tässä lähivuosina rakentaa, on voitu oikeasti ottaa tota nykyajan puitteet huomioon, että totta kai se vaikuttaa. Ja koska se on oma kampus, minkä Metropolia omistaa kokonaan.

Heidi Rontu: Kyllä.

Juuli Ärttö: Niin onhan se totta kai eri asia, että ymmärrän täysin opiskelijoita, että heillä tulee tämmöisiä fiiliksiä, mutta sitten taas aina kun muistaa, että asiat ei ole niin mustavalkoisia tai niin yksinkertaisia.

Heidi Rontu: Se on totta joo niin yksinkertaisia, mutta kyllä mä itse haluaisin nähdä näin, että kyllä me pyritään. Kyllä meidän pitää pystyä löytämään näihin myöskin ratkaisuja, että toki ollaan vähän eri tilanteessa silloin kun ollaan vuokralaisia, mutta tavoitteena on löytää kuitenkin mahdollisimman yhdenvertaiset ratkaisut kaikille opiskelijoille kaikilla kampuksilla.

Heidi Rontu: Hyvä, kiitos Juuli. Tässä on tullut monia hyviä opiskelijan näkövinkkelistä moninaisuuden, yhdenvertaisuuden, tasa-arvon edistämiseksi, asioita esille. Ja tästä tulikin mainittua saavutettavuus jo vähän aikaisemmin ja voisinkin pikkaisen jo kertoa meidän podcast-sarjan seuraavasta jaksosta.

[musiikkia taustalla]

Heidi Rontu: Nimittäin kolmannessa seuraavassa jaksossa me sukellamme saavutettavuuteen ja miten siinä yhteydessä moninaisuus, yhdenvertaisuus ja tasa-arvo muodostavat yhteistä kokonaisuutta saavutettavuuden kanssa. Kiitos kaikille tästä kerrasta. Ja seuraavan kerran saavutettavuus keskustelussa tavataan taas.

Heidi Rontu: Kiitos Juuli.

Juuli Ärttö: Kiitos.

[musiikki loppuu]