Musiikin poluilla 2: Musiikin hahmotustaidot osana kokonaisvaltaista oppimista

ALKUMUSIIKKI

Hanna-Maija Aarnio [00:00:11]: Tervetuloa Musiikin poluilla -podcastiin. Tämä podcast on syntynyt Metropolia Ammattikorkeakoulussa vuonna 2022 järjestetyn Musiikin poluilla – täydennyskoulutuksen teemojen ympärille. Täydennyskoulutusta rahoittaa Opetushallitus. Tänään keskustelemme musiikin hahmottamisesta, ja vieraina täällä ovat Hanne Närhinsalo, musiikin hahmotustaitojen lehtori musiikkiopisto Juvenaliasta. Tervetuloa, Hanne.

Hanne Närhinsalo [00:00:42]: Hei kaikille, kiva olla.

Hanna-Maija Aarnio [00:00:44]: Hanne on myös juuri aloittanut väitöskirjatutkijana taideylipoiston Sibelius-Akatemiassa, ja väitöstutkimuskin varmasti liittyy tähän muha-aiheeseen, oletan.

Hanne Närhinsalo [00:00:55]: Kyllä. Me varmaan kohta keskustellaan aiheesta, mitä musiikin hahmotustaidot ovat, mutta ihan oikeasti siinä mun väitöksessä haluaisin selvittää, mitä se on, ja miten sitä nykyään opetetaan, ja mitä se mahdollisesti voisi olla tulevaisuudessa niin, että se mahdollisimman paljon tukisi oppilaiden kokonaisvaltaista musiikillista kehitystä ja olisi moniarvoista.

Hanna-Maija Aarnio [00:01:18]: Kiitos. Toisena vieraana on Tiina-Kaisa Monto, pianonsoiton lehtori Vantaan musiikkiopistosta. Tiina-Kaisa, sä opetat myös tällaista piano-muhaa sun oppilaille tai joillekin muille oppilaille, kelle se nyt oli?

Tiina-Kaisa Monto [00:01:34]: Jep, itse asiassa opetan piano-muhaa Vantaan musiikkiopistossa. Tällä hetkellä siellä ei ole mun oppilaita. Mä olen ihan noviisi tässä muha-opetuksessa, mulla toista vuotta on ryhmiä. Viime vuonna oli omat oppilaat, ja nyt pääsin tekemään töitä muiden opettajien oppilaiden kanssa.

Hanna-Maija Aarnio [00:01:50]: Kiitos. Minä olen Hanna-Maija Aarnio, musiikkikasvatuksen lehtori Metropolia Ammattikorkeakoulusta, ja myös Musiikin poluilla -täydennyskoulutusprojektin projektipäällikkö. No musiikin hahmottaminen, äsken tuossa sanoitkin, että selvität sitä, mitä se muha on, niin haluaisitko nyt kertoa tämän hetkisen version, että mitä muha on?

Hanne Närhinsalo [00:02:15]: Eli tosissaan mä puhun musiikin hahmotustaidoista ihan sen takia, että opetussuunnitelman perusteissa käytetään tätä ”musiikin hahmotustaidot” -nimitystä, joka on aikaisemmin ollut ”musiikin perusteet” ja sitä ennen ”säveltapailu ja musiikin teoria”, ”yleinen musiikkitieto”, ”yleiset aineet”. Nimityksiä on tosi monta. Miten minä ajattelen opettaessani muhaa, että mitä se tänä päivänä on, niin se on musiikkiopistossa opiskeltava oppiaine tai osa-alue, jossa yhdistyy musiikillinen keksiminen, musiikin luku-, kirjoitus- ja kuuntelutaidon kehittäminen sekä musiikin teorian opiskelu. Jos vertaan aikaisempiin aikoihin, ja mikä ehkä nyt olisi suurin muutos nykypäivään, on juuri se, että musiikin hahmotustaitoja olisi tarkoitus opettaa niin, että se yhdistyisi oppilaan omaan musiikilliseen kehittymiseen ja muusikkona kehittymiseen ja sellaisiin taitoihin, mitä hän pystyy hyödyntämään tulevaisuudessakin, jolloin näistä taidoista tulisi läpi elämän kestävä pohja musiikilliselle polulle.

Hanna-Maija Aarnio [00:03:35]: Kiitos, Hanne. Tosiaan silloin kuin olen itse opiskellut viulun- ja pianonsoittoa, niin silloin kävin teoriatunneilla ja säveltapailutunneilla, ja siellä istuttiin penkissä ja tehtiin taululle tehtäviä ja vihkoihin tehtäviä, ja vähän ehkä laulettiin kyllä, mutta muuten tuntui, että se oli aika kaukana siitä, mitä tapahtui vaikkapa pianotunneilla. Miten sä näet, Tiina-Kaisa tämän asian, että miten muha on esimerkiksi sun uran aikana muuttunut?

Tiina-Kaisa Monto [00:04:04]: No eikö se muha ole niin kuin musiikkia? Mä jotenkin ajattelen, että jos mä soitan jotain, sitten on se ilmiö, se kappale vaikka, mitä mä soitan, ja sitten mä lähden tutkimaan, mitä siellä kappaleessa on. Eikö niin? Sitten mä voin myöskin, niin kuin Hanne mainitsi sen oman keksimisen, niin voin myöskin keksiä asioita. Mähän voin lähteä keksimään asioita ilman mitään teoreettista pohjaa, tai sitten mulla voi olla jokin viitekehys, minkä sisällä mä keksin niitä asioita. Muha mahdollistaa sen, että mä lähden opettelemaan tiettyjä asioita. Mutta jotenkin musta on keinotekoista ajatella, että se muha olisi jotenkin erillinen. Eikö muha ole ihan siellä pianotunnillakin? Mutta tietenkin, kun me lähdetään menemään enemmän sen muhan sisältämiin asioihin, niin on ihan kiva, että on muha-tunti, jossa voi sukeltaa syvemmälle muha-taitoihin.

Hanne Närhinsalo [00:04:55]: Ja tietenkin tätä opetetaan vähän eri lailla eri puolilla Suomea, koska nyt OPS:in perusteet mahdollistavat sen, että se voidaan yhdistää soittotunteihin tai yhteismusisointiin tai olla erillisenä aineena, tai opettaa jotenkin muuten, ehkä selviää jossain vaiheessa, mitä se muuten voisi olla. Mutta itse koen sen, että kun mulla on erilaisten soittimien soittajia muhassa, niin se on se rikkaus. Että me päästään tutustumaan vähän eri soittimiin, jokainen oppilas on sen oman soittimen asiantuntija. Jos tehdään vaikka sävellyksiä tai säestyksiä, käytetään sitä omaa soitinta, tuodaan omia soittokappaleita materiaaliksi muha-tunnille tai käytetään niitä yhdessä. Siinä jotenkin sellainen musiikillinen yleissivistys laajenee, ja ehkä jokin ymmärrys siitä, miten vaikka pianisti näitä asioita lähestyy. Vaikka harmoniat usein heille ovat helppoja. Sitten taas viulistit oppivat vähän erityyppisiä asioita, ja nuotitkin näyttävät vähän erilaisilta.

Tiina-Kaisa Monto [00:06:01]: Ja avaimetkin.

Hanne Närhinsalo [00:06:02]: No, totta.

Hanna-Maija Aarnio [00:06:04]: Hanne, mainitsit OPS-perusteet jo pari kertaa, ja nythän siis vuonna 2017 tuli uudet taiteen perusopetuksen OPS-perusteet. Niin osaatko sanoa napakasti, mitkä ovat ne keskeisimmät muutokset uusissa OPS-perusteissa juuri tähän muhaan liittyen?

Hanne Närhinsalo [00:06:23]: Musta muutos on ihan kaikkeen musiikkiopisto-opetukseen juuri siinä, että OPS-perusteet eivät sano, miten näitä asioita pitää käytännössä järjestää oppilaitoksessa, vaan oppilaitoksen ja viime kädessä opettajan pitäisi olla niin taitava, että hän osaa juuri niille oppilaille siellä omassa paikassa järjestää opetuksen mahdollisimman hyvin. Käytännössä se tarkoittaa esimerkiksi sitä, että voidaan integroida tai voidaan olla integroimatta.

Tiina-Kaisa Monto [00:06:52]: Mä olen ajatellut sen omasta lähtökohdasta niin, että se on se ensimmäinen muha-vuosi, joka mennään siinä pianoryhmässä. Koska mä toivon kanssa, niin kuin Hanne tässä sanoi, että on ihanaa, kun on eri soittimia, että eihän sinne nyt jäädä pianistien kesken muhaa ikuisesti opiskelemaan, vaan mennään eteenpäin ja tavataan niitä muitakin soittimia. Mutta alkuvaiheessa se on mun mielestä ainakin tosi helppoa, kun me tavallaan puhutaan samaa kieltä, kun me soitetaan pianoa. Kaikki tietävät sen F- ja G-avaimen, ja tietenkin on helppo lähestyä, plus on helppo soittaa yhdessä, kun pianolla on aika helppo päästä soittamaan vaikka valkoisilla koskettimilla sooloa joku, ja toiset säestää vaikka tietyillä kvinttisäestyksillä.

Hanne Närhinsalo [00:07:32]: Toi on ihan tosi hyvä, mitä toit esille, ja tietyllä tavalla juuri yksi musiikin hahmotustaitojen tavoite on se, että löydetään sitä yhteistä kieltä, koska myös eri soittimissa kieli on monesti aika erilainen. Että jos viulisti tietää vain korkean kakkosen, niin sitten on aika vaikea keskustella pianistin tai oboen soittajan kanssa, että mitä soitettaisiin yhdessä. Mutta mä itse asiassa ajattelen, että parhaimmat integraatiot ovat sellaisia, että musiikin hahmotustaidot ja vaikka orkesteri on integroitu. Mulla on kokemusta siitä, että mä olen tehnyt puhallinsoiton opettajan, puhallinorkesterin opettajan kanssa yhteistyötä, ja se on ollut ihan loistava. Me ollaan opetettu samassa tilassa vähän vuorotellen. Oppilaat ovat olleet sitä orkesteriporukkaa eka vuosi, ja sen jälkeen ollut erikseen muha, mutta se sama porukka. Se on jotenkin tuntunut tosi mielekkäältä, ja lähtenyt se muha-polku hirveän hyvin alkuun. Meillä oli kyllä ihan loppuun asti tosi hyvä meininki sen ryhmän kanssa. Samaten kansanmusiikkiryhmässä ollaan tehty tätä samaa yhteistyöintegraatiota. Eli silloin ikään kuin sen soitonopettajan ei välttämättä ole tarvinnut osata kaikkia muha-asioita, eikä mun ihan kaikkia soittoasioita, mutta me ollaan voitu hyödyntää toistemme osaamista ja yhteistä materiaalia ja sitä, että voidaan soittaa ja laulaa ja tehdä tehtäviä vähän vuorotellen.

Tiina-Kaisa Monto [00:09:02]: Kuulostaa hyvältä.

Hanna-Maija Aarnio [00:09:04]: No entä sitten, jos muhaa integroitaisiin soittotunnille, niin näettekö siinä mitään mahdollisuuksia tai vastaavasti jotakin haasteita, joita voi koitua?

Tiina-Kaisa Monto [00:09:14]: No siitä puuttuu se ryhmä. Musta tuntuu, että jokainen soitonopettaja… tietyllä tavalla sitä musiikin teoriaa totta kai käydään läpi kun soitetaan, mutta sulla ei ole ryhmää siellä.

Hanne Närhinsalo [00:09:28]: Ja mä itse ajattelen, että se ryhmä on suurin vahvuus musiikin hahmotustaidoissa, varsinkin sellaisissa soittimissa, missä ei välttämättä niin hirveästi… että jos ei ole esimerkiksi orkesterisoitin. Niin mä ainakin koen, että mä käytän paljon aikaa, että se ryhmä ryhmäytyisi hyvin, ja mä toivon, että he jatkavat samassa porukassa monta vuotta, että mä saan tehdä sen saman jengin kanssa töitä. Ja jos me saadaan turvallinen ja uskaltava ilmapiiri, niin koska ne oppilaat kuitenkin käytännössä on koko ajan oman osaamisalueen äärirajoilla, ja varsinkin jos me lähdetään luomaan tai tekemään oman keksimisen kautta, tai toisaalta mä ajattelen myös, että se että oppilaat pääsevät yhdessä pohtimaan mitä tahansa tehtäviä, niin silloin toisilta oppii aika paljon. Toisaalta opettaja siinä sivussa vähän myös oppii, että mitenkäs nämä oppilaat näitä asioita ajattelevat.

Hanna-Maija Aarnio [00:10:28]: Kyllä

Hanne Närhinsalo [00:10:29]: Ja ehkä se tekee siitä oppimisestakin vähän hauskempaa.

Hanna-Maija Aarnio [00:10:32]: Eli ryhmässä on hauska opiskella myös muhaa.

Tiina-Kaisa Monto [00:10:36]: On, on. Se on ehdoton edellytys. Mun oppilaat, esimerkiksi nykyinen muha-ryhmä, ovat sopineet, että he tulevat aina 15 minuuttia ennen tunnin alkua sinne, jotta he voivat seurustella keskenään ja leikkiä piilosta.

Hanne Närhinsalo [00:10:48]: Aivan loistavaa, koska sitten he ehkä malttavat siellä tunnilla tehdä sen, mitä opettaja pyytää tai mikä on tarkoitus.

Tiina-Kaisa Monto [00:10:54]: Kyllä.

Hanna-Maija Aarnio [00:10:56]: No mitenkäs sitten, jos integroidaan yksilöopetukseen sitä muhaa, niin minkälaisia taitoja, tietoja opettajalla tulisi tässä tapauksessa olla?

Hanne Närhinsalo [00:11:07]: Tää on ehkä se… Mun täytyy myöntää, että mä en ole kauheasti kuullut sellaisista sovelluksista. Enemmän olen kuullut sitä, että joltain soitonopettajalta on puuttunut vähän tunteja, ja sitten on todettu, että otapa nämä muha-ryhmät, mikä on mun mielestä aika hurjaa, koska kuitenkin tässäkin on aika paljon monenlaista pedagogista ja tietotaidollista osaamista, jota mun mielestä muha-opettajan pitäisi osata. Niin sitten, että ollaan vain sanottu, että otapa nyt nuo pari ryhmää, että siitä sitten hommiin… Koen, että se ei ole ehkä ihan reilua kaikkia opettajia kohtaan. Ainakin se vaatisi koulutusta ja paljon tukea oppilaitoksen taholta. Mutta itselle tulee sellainen olo, että kun soittotunnilla on kuitenkin aika paljon soittamiseen, motoriikkaan, tämmöiseen liittyvää tietoa ja taitoa, mitä pitää harjoitella, ja sitten itse koen, että yhdessä musisointi on se yksi muha-tunnin paras anti, niin sekin tietyllä tavalla jää vähän vajaaksi, jos ollaan kahdestaan soitonopettajan kanssa. Plus se, että voidaan vertaisryhmän kanssa miettiä niitä asioita.

Tiina-Kaisa Monto [00:12:20]: No niin just. Mä rupesin miettimään, että siitähän puuttuu kokonaan se vertaisryhmä. Kyllähän siellä soittotunnilla, kun me soitetaan, ja soittamisessa on tiettyjä ilmiöitä, joita tutkitaan, ja mä olen jotenkin ajatellut, että se on varmaan sitä musiikin teoriaa, mutta se on käytännön muusikkoutta myöskin. Että jos sä soitat jotakin, on ihan hyvä, että sä ymmärrät, mitä siellä on. Niitä asioita voi käydä soittotunnilla, mutta kaikki se muu kiva, niin täytyyhän sulla olla ryhmä, missä sä teet sitä.

Hanne Närhinsalo [00:12:45]: Ja oma kokemus on, että mä olen todella iloinen ja toiveikas siitä, että kaikki soitonopettajat vaikka käyttävät niitä teoriatermejä, asteikko, intervalli ja niin edespäin, koska samoista asioista me puhutaan.

Tiina-Kaisa Monto [00:13:01]: Tuohan on äärimmäisen tärkeää juuri, että siellä soittotunnilla käytetään samoja nimityksiä: kvintti, terssi, kolmisointu rakentuu kahdesta terssistä… Koska mä huomaan kanssa opetuksessa usein, että oppilaat ovat ihan, että mikä tämä oikein on. Ja ne vaativat tosi paljon toistoja, että jos niitä sanoja käytetään vain muha-tunnilla, niin eihän se yhdisty siihen, että se on se sama ilmiö, mitä täällä soittaessa tapahtuu koko ajan, että ihan sama kvintti on siellä soittotunnilla kuin muha-tunnilla.

Hanna-Maija Aarnio [00:13:29]: Ja noin juuri me saadaan se yhdistymään siihen musiikkiin sitten, kun ne termit on samat. Siihen soivaan musiikkiin, eikö näin?

Hanne Närhinsalo [00:13:37]: Käytännössä se vaatii tosi paljon harjoitusta, että joku tieto tai osaaminen siirtyy paikasta toiseen. Tämä on musta yksi syy, miksi on tärkeää, että samoja asioita ja ilmiöitä käsitellään monessa tilanteessa, toivottavasti myös siellä yhteismusisoinnissa. Oma kokemus on se, että jos on hyvin valveutunut soitonopettaja, joka käyttää paljon termejä ja puhuu rakenteista ja auttaa oppilasta omaksumaan musiikkia myös käsitteiden kautta, niin he ovat itse asiassa tosi taitavia hahmottamaan musiikkia monipuolisesti siinä omassa soitossa ja muha-tunnilla.

Tiina-Kaisa Monto [00:14:18]: Me opiskellaan sellaista kieltä, eikö vaan? Kaikenlaisia termejä, joita sä et välttämättä käytä muuta kuin siellä muha- ja soittotunneilla.

Hanne Närhinsalo [00:14:28]: Kyllä, ja myös sellaista yleistä musiikillista tietoa ja taitoa, miten voi puhua näistä asioista. Ja tosissaan mä koen, että se luovuus ja niiden asioiden hyödyntäminen vaikka nyt säestyksessä ja sovituksessa ja oman musiikin tekemisessä on ihan äärimmäisen tärkeää. Koska jos sitä ei yhtään harjoitella, niin ei se välttämättä ole kauhean helppoa yksin myöhemmin.

Hanna-Maija Aarnio [00:14:56]: Tässä on nyt tullut sellainen olo, kun kuuntelen teidän keskustelua, että teidän tunneille ainakin oppilaat tulevat mieluusti. Että jos Tiina-Kaisa sanoit, että varttia aikaisemmin tullaan aina paikalle, niin ilmeisesti oppilaat tykkäävät käydä muha-tunneilla. Onko se heille mieluista?

Hanne Närhinsalo [00:15:14]: Näin mä ainakin toivon, että mun oma… Mä luulen, että tässä me ollan aika monenlaisia opettajina, ja näin varmaan pitää ollakin. Mutta mulla on sellainen toiminnallinen ja musisointilähtöinen ajatus musiikin hahmotustaitojen opetukseen. Että me tehdään sillä tunnilla tosi paljon.

Hanna-Maija Aarnio [00:15:30]: Kerro vähän, minkä tyyppisiä asioita toiminnallinen lähestymistapa sisältää.

Hanne Närhinsalo [00:15:33]: No tietenkin lauletaan ja soitetaan, juuri näitä keksimistehtäviä siirretään soittimille ja lauluun. Mutta sitten myös tehdään kaikenlaisia leikkejä. Mä yritän muuttaa sitä tunnin toimintaa aina vähän pitkin… Koska tunti on aika pitkä aika, niin jos välillä vähän leikitään, myös teinit leikkivät minun tunneillani, niin se tuo tosi kivaa yhdessä olemista. Ja yleensä niihin kuitenkin saa aina ympättyä jonkun musiikillisen tiedon tai taidon. Ja ylipäänsä ihan, että reagoidaan ja ollaan ryhmänä yhdessä, niin se auttaa myös ryhmäytymiseen. Tämmöisiä. Kyllä mä väitän, että siellä on aika kivaa. Totta kai siellä myös opiskellaan, tehdään ihan oikeasti töitä, eikä nuo mitään helppoja asioita ole.

Tiina-Kaisa Monto [00:16:28]: Ei, siis me leikitään kanssa tosi paljon, koska leikkihän on lapsen työtä.

Hanne Närhinsalo [00:16:32]: Ja tekee hyvää aikuisellekin.

Tiina-Kaisa Monto [00:16:34]: Ja tekee todella hyvää. Mä siis käytän myös tosi paljon ajatusta siihen, että mä saan ne leikkimään yhdessä, koska leikki vapauttaa aina. Se saa sut tekemään kaikenlaista, uskaltamaan. Ja leikkiminen ei tarkoita sitä, että se olisi jotain höpöhöpöaikaa. Päin vastoin. Useinhan ne lapset pyytääkin vielä, että hei, me halutaan leikkiä. Meillä on yleensä tunnin lopuksi joku niin sanottu ihan turha leikki, jos sellaisia voi olla. Mutta vaikka hernepussileikit ovat ihan superhauskoja. Miksi mä en käyttäisi tunnista vaikka seitsemää minuuttia hernepussileikkiin? Koska ne lapset tykkäävät siitä ja ovat tosi motivoituneita tulemaan. Siellä on myös tosi vaikeita asioita, niin kuin Hanne sanoi, ja niihin pitää keskittyä, ja tulee läksyjäkin jopa, jotka mä tarkistan. Mutta se tehdään niin, että se ilmapiiri on kiva ja se on hauskaa, niin totta kai ihmiset haluavat oppia asioita.

Hanne Närhinsalo [00:17:27 ]: Tästä mulla on kanssa tosi vahva kokemus, että lapset ja nuoret haluavat oppia uusia juttuja, kun heille niitä heille syötetään sopivassa määrin. Ehkä se haaste muhassa on se, että kun oppilailla on aika monenlaista osaamisen tasoa, että miten saa mukautettua sen niin, että jokaisella olisi mukava olla. Siinä mä uskon siihen ryhmän ja kaverin kanssa tekemiseen. Sitten se on vähän turvallisempaa.

Hanna-Maija Aarnio [00:17:54]: No mikä on parasta muhassa?

Hanne Närhinsalo [00:17:57]: Se, että tehdään tosi paljon kaikenlaisia musiikillisia tehtäviä, plus se, että meillä on aika monenlaista musiikkia siellä. Itse asiassa mun kannalta myös se, että mä kuulen, kun oppilaat soittaa.

Tiina-Kaisa Monto [00:18:11]: Joo, siis mun ryhmässä meillä on sähköpianot siellä, että me kaikki soitetaan joka tunti pianoilla. Jokaisella on oma instrumentti. Kyllä se soittaminen on hauskaa. Ehkä jotenkin sellainen kupliva ilo, mikä niistä lapsista lähtee, kun se ryhmä oikein tosissaan toimii hyvin. Mä olen tosi noviisi tässä asiassa vielä, mulla ei ole monen vuoden kokemusta. Mutta ehkä juuri se ihan hulvaton ilo, mikä niistä lähtee, ja juuri se, että he haluavat oppia asioita. He haluavat vaikka laulaa, mikä mulle soitonopettajana oli tosi yllätys. Mä olin, että mitenhän tämä laulaminen menee, kun mä en ole mikään ammattilaulaja. Mutta he oikein pyytävät, että voidaanko me laulaa se meidän Do-re-mi -laulu nyt. Lähtevät sieltä laulellen ulos aina.

Hanne Närhinsalo [00:18:54]: Tässä tulee hyvin esille Tiina-Kaisan puheessa se, että me opettajina aina välillä unohdetaan se, että kertaus on tosi tärkeää. Kun on opittu jotain, niin välillä myös keskityttäisiin nauttimaan siitä, että hei, nyt me osataan tämä laulu, ja lauletaan vielä uudestaan, ja opitaan vielä vähän paremmin. Se on ehkä sellainen, mitä me voitaisiin harjoitella vielä vähän enemmän.

Tiina-Kaisa Monto [00:19:17]: Totta.

Hanna-Maija Aarnio [00:19:18]: Sanoitte, tai Hanne sanoit tuossa äsken, että oppilaat myös haluavat oppia, ja he tykkäävät siitä, että oppivat, niin minkälaisia asioita he konkreettisesti kokevat, mitkä hyödyttävät heitä siinä omassa musiikin tekemisessä? Tuleeko sulle mieleen joitakin esimerkkejä?

Hanne Närhinsalo [00:19:35]: No mä ehkä menen pikkuisen sivuun sun kysymyksestä, mutta mun oma kokemus on se… Se, minkä takia mä tykkään teettää niitä keksimisharjoituksia, ihan vain sellaisia, että ollaan opeteltu joku uusi piirirytmi, niin sitten mä pyydän oppilaita keksimään oman neljän tahdin rytmin tai vastauksen tai jotain. Niin usein se, että kun oppilaat pääsevät itse keksimään ja soveltamaan sitä, mitä harjoitellaan, niin se on paljon syvempää oppimista kuin se, että oppilaat tekevät niitä harjoituksia, mitä mä heille tarjoilen. Tai sama esimerkki, että jos me keksitään esimerkiksi neljän tahdin melodioita piirissä, niin jos mä bongaan sieltä, että nyt Matti teki ihan superhienon melodian, huomasitteko te, että siellä oli sellainen huippukohta keskellä? Niin se on paljon tehokkaampaa kuin se, että mä annan heille, että hei, kuunnelkaas nyt, tämä on tosi hieno melodia. Että jotenkin sen oman oivaltamisen ja toisten oppilaiden kautta oivaltamisen… Niin se on parasta. Käytännössähän me opetellaan, niin kuin Tiina-Kaisa sanoi, peruskäsitteitä, asteikkoja, intervalleja, erilaisia harmonioita, muotorakenteita, melodian hahmottamista, kirjoittamista, joka on itse asiassa aika vaikeaa. Tosi tärkeä asia: rytmin hahmottamista, perussykettä. Miten mennään ryhmän kanssa yhdessä, kuunnellaan toisia, reagoidaan? Miten lasketaan käyntiin musiikki? Tosi tärkeitä taitoja.

Hanna-Maija Aarnio [00:21:18]: Eli tommosia käytännön taitoja, jotta saa sen musan soimaan myös muualla kuin tunnilla. Että jos on bändiharkat, niin miten lasketaan käyntiin. Sitähän tarvitsee jokainen bändin jäsen jossain vaiheessa.

Hanne Närhinsalo [00:21:31]: Mm, totta.

Tiina-Kaisa Monto [00:21:32]: Sehän on lapsista tosi jännittävää, kun sä sanot, että ”kuka haluaa… kuka tänään laittaa yhtyeen käyntiin?” Se, joka saa vuoron, se on hirmu jännittävää aluksi, koska ajatellaan, että mä itse omilla laskuillani saan nämä kaikki aloittamaan.

Hanne Närhinsalo [00:21:45]: Tai se, että johdetaan. Harjoitellaan pieniä johtamisharjoituksia tai keksitään erilaisia ääniä, yksi johtaa. Ne ovat tosi tärkeitä, koska sitähän se musiikin tekeminen on.

Tiina-Kaisa Monto [00:21:58]: Ja aikuisesta voi joskus tuntua, että no, eihän tuossa ole mitään. Lasketaan joka kerta, että yy kaa, ja lähtee nyt, mutta me ollaan harjoiteltu aika paljon.

Hanne Närhinsalo [00:22:11]: Ehkä siinä olisi kanssa sellainen asia, mitä jokainen meistä opettajista voi miettiä, että miten me saadaan ne oppilaat toiminnan keskipisteeseen ja toimimaan, ja meitä itsejämme vähän syrjään. Itse mä yritän harjoitella sitä, että… tässä olen nyt puhunut tosi paljon, mutta jos tunnilla ainakin silloin, jos me soitetaan, niin puhuisin mahdollisimman vähän, jolloin se musiikki saisi puhua ja sellainen elekieli, että tämä on se mitä me seurataan, joka on taas ryhmän hallinnassa ja toiminnassa tosi tärkeä asia.

Hanna-Maija Aarnio [00:22:46]: Eikö se niin ole, että opettaja ikään kuin tekee itseään tarpeettomaksi, ja mitä vähemmän sitä opettajaa tarvitaan, niin sen paremmin ryhmä myös rupeaa toimimaan keskenään?

Hanne Närhinsalo [00:22:57]: Yksi asia, mitä jotenkin myös toivoisin enemmän ja enemmän musiikin hahmotustaitojen tunneille, on se, että oppilaat myös jollain lailla saisivat tuoda omaa musiikkiaan sinne. Sitäkin kautta se musiikin hahmotus yhdistyisi siihen, mitä oppilaat vaikka kuuntelevat. Siinä olisi vielä yksi elementti lisää sen oman soittimen lisäksi.

Tiina-Kaisa Monto [00:23:21]: Tarkoitatko, että he soittaisivat siellä niitä omia kappaleita, mitä ovat harjoitelleet, tai että jotenkin lähtisitte työstämään niitä?

Hanne Närhinsalo [00:23:28]: No käytännössä mä olen käyttänyt kahta tai oikeastaan kolmea tapaa, eli mä olen pyytänyt, ja pyrkinyt pitämään huolta siitä, että joka vuosi jokainen oppilas esiintyy ainakin kerran musiikin hahmotustaitojen tunnilla. Tässä mulla on sellainen taka-ajatus, että kaikki näkisivät vähän erilaisia nuottitekstuureita, ja usein niissä kappaleissa on jokin asia, mitä me voidaan harjoitella sen koko ryhmän kanssa. Rytminlukua tai melodian kirjoitusta tai asteikkojen hahmottamista tai muodon hahmottamista, tosi monenlaisia asioita. Se mistä mä äsken puhuin, on se, että jotenkin… Kun me ei välttämättä musiikkiopiston opettajina aina tiedetä, mitä oppilas siinä omassa musiikillisessa kokemuspiirissään harrastaa, mitä hän kuuntelee, voi olla vähän erilaista kuin vaikka mun henkilökohtaiset mielimusiikit, niin että niitäkin voisi välillä hyödyntää. Mä olen tehnyt niin, että vähän vanhempien oppilaiden kanssa mä olen kerännyt listaa, että mikä on sun lempikappale, ja sitten olen yrittänyt sen vuoden aikana jossakin kohtaa ottaa sen mukaan opetukseen. Se on kyllä ollut tosi hauskaa. ”Hei, kuka tän laittoi? Kenen valinta tää oli?”

Hanna-Maija Aarnio [00:24:48]: Yhtä lailla näistä lempikappaleista voi etsiä niitä musiikillisia, teoreettisia asioita. Voidaan soittaa kertsiä, voidaan soittaa sointukulkua. Ainakin itsellä on tällainen kokemus, että ihan yhtä lailla niistä, vaikka olisikin eri genren biisejä, niin löytyy kyllä sitä, minkä parissa voidaan työskennellä.

Hanne Närhinsalo [00:25:07]: Näinhän se ylipäänsäkin pätee, että jotenkin itse yritän etsiä tehtäviä aina vähän eri genretyypeistä, sen takia vain, että tulisi myös kuunneltua kaikenlaista oppilaiden kanssa ja tarjoiltua sitä, että kaikkea tällaista on olemassa.

Tiina-Kaisa Monto [00:25:25]: Joo, siis mulla on mun muha-pianolla oma Spotify-lista, mihin mä laitan biisit.

Hanne Närhinsalo [00:25:44]: Vau, mahtavaa.

Tiina-Kaisa Monto [00:25:48]: Menee ehkä vähän ohi aiheen, mutta juuri se, että ne oppilaathan kuuntelevat kotona usein ihan erilaista musiikkia kuin mitä me niille opetetaan, mutta mä olen ottanut… mä en ole vielä muhassa ehtinyt sinne, mutta piano-oppilaille mä kyllä teen usein sellaista, että mä haluan tietää, mikä on sun lempikappale vaikka nyt. Mä olen saanut sieltä tosi paljon uusia kappaleita, mitä mä en ikinä itse kuuntelisi muuten, ja me ollaan soitettu tosi paljon niitä pianotunnilla. Joskus niistä tulee myös sellaisia kestosuosikkeja, että oli joku tietty bändi, josta joku sanoi, että ”täähän on vanha hitti, etkö sä tiedä tätä?” Mä sanoin, että en todellakaan tiedä, mutta nyt tiedän, ja tämä on todella kiva. Kappaleen nimi oli ”Believer”, että jos tiedätte sellaisen. Se on kuulemma ihan jonkun äidin suosikki.

Hanna-Maija Aarnio [00:26:14]: Kiitos keskustelusta. Tänään ollaan oltu musiikin hahmotustaitojen parissa, ja ollaan kuultu siitä, minkälaista muha-opiskelu on tänä päivänä esimerkiksi musiikkioppilaitoksissa. Parasta muhassa on ainakin ryhmä ja ryhmän kanssa yhteismusisointi, ja ryhmään kiinnittyminen varmasti tekee muhasta vielä hauskempaa. Selvästi myös sellainen osallisuus musiikkiin ja musiikin hahmottamiseen on tärkeää, että sinne muha-tunneille otettaisiin myös oppilaiden omia kappaleita ja toisaalta myös sellaisia, mistä he pitävät. Halusitko, Hanne, vielä tähän lopuksi kertoa sun viimeisimmän kokemuksen tiivismuha-kurssista? Mä ymmärsin, että sulla oli juuri tänä syksynä ollut sellainen.

Hanne Närhinsalo [00:27:04]: Joo, siis koska olen muuten opintovapaalla, kuten tässä aluksi tuli ilmi, mutta enhän mä nyt kokonaan malta olla sieltä pois, niin elokuun lopussa pidin Muha 1 -tiiviskurssia kaksi viikkoa viisi tuntia päivässä. Vähän mietin etukäteen, että huh huh, mitenkäs meidän käy.

Hanna-Maija Aarnio [00:27:23]: Aika pitkä päivä. Viisi tuntia.

Hanne Närhinsalo [00:27:25]: On. Mutta täytyy sanoa, että kun vaihtaa sitä toiminnan muotoa koko ajan sen päivän aikana, niin se toimii ihan hirmu hyvin. Meillä oli ihan mahtava ryhmä. Sitten me ekan viikon jälkeen pidettiin konsertti. Alun perin oli tarkoitus esiintyä Sellon aukiolla, mutta juuri sinä päivänä satoi rutkasti vettä, joten olimme oman oppilaitoksen aulassa. Mutta se oli kyllä mahtavaa, koska sitten sattui käymään ilmi, että kahden oppilaan vanhemmat olivat minun ikäluokkaani ja opiskelleet omana aikanaan Juvenalia-musiikkiopistossa teoriaa ja säveltapailua. Siihen tuli tosi kivasti se ero, että miten myös musiikkipedagogiikka kehittyy. Täytyy sanoa, että niiden lasten kanssa oli ihan mahtavaa olla siellä lavalla. Me esitettiin heidän oma sävellys. Me tehtiin sellainen rumpurytmi-improvisaatio. Mutta sitten myöskin oppilaat esittivät omilla soittimillaan omia soittokappaleitaan, joihin oli tehty säestyksiä, tai sitten vain nautittiin ihanasta musiikista. Ja toki laulettiin myös Do-re-mi -laulu.

Tiina-Kaisa Monto [00:28:36]: Käytännön muhaa.

Hanna-Maija Aarnio [00:28:38]: Käytännön muhaa, samat suosikit sielläkin. Kuulostaa tosi hauskalta. Toivotaan, että tiiviskursseille tulee jatkoa.

Hanne Närhinsalo [00:28:47]: Joo, täytyy opettajana sanoa, että mä olin positiivisesti yllättynyt. Itse asiassa nyt mulla on Muha 7:n viikonlopputiiviskurssi. Muha 7 on Juvenaliassa viimeinen pakollinen eli syventävien ekan vuoden kurssi. Heidän kanssa me pakerretaan viisi tiivistä viikonloppua, kymmenen tuntia viikonlopussa. Kaksi viikonloppua takana, ja on mennyt kanssa ihan superhyvin.

Tiina-Kaisa Monto [00:29:11]: Kuulostaa tosi kivalta.

Hanna-Maija Aarnio [00:29:12]: Kuulostaa tosi kivalta. Pääsisiköhän sinne mukaan?

Hanne Närhinsalo [00:29:15]: Tervetuloa.

LOPPUMUSIIKKI