Osallistuen 8: Verkostot yhteiseen käyttöön

[Alkumusiikki]

Spiikkaaja: Tervetuloa kuuntelemaan osallistuen podcastsarjaa. Tässä sarjassa osallisuudesta innostuneet asiantuntijat asettuvat ihmettelemään osallisuutta, sen mahdollisuuksia, karikoita ja riemun hetkiä työelämässä. Keskustelujen äärelle johdattelevat Metropolia-ammattikorkeakoulun asiantuntijat. Kiva, että olet kuulolla.

Johanna Holvikivi: Keskustelemme tänään työkykykoordinaattorikoulutuksesta, joka on meitä neljää yhdistävä teema. Erityisesti pohdimme, kuinka verkostot saadaan yhteiseen käyttöön koulutuksessa niin, että yhteinen oppiminen tuottaa osallisuutta ja rikastaa jokaisen osallistujan omaa osaamista. Olen Johanna Holvikivi. Toimin Metropoliassa ylemmissä tutkinnoissa johtamisen opettajana. Työkykykoordinaattorikoulutuksessa toimin vastuuopettajana. Toinen opettajamme Ulla esittelee itse itsensä.

Ulla Vehkaperä: Mä olen Ulla Vehkaperä ja toimintaterapian lehtori. Ja olen ollut näissä työkyvyn edistämisen hankkeissa erilaisissa rooleissa. Ja se on se, miten mäkin liityn tähän koulutukseen. Ja Marja.

Marja Visti-Koskinen: Joo, Marja Visti-Koskinen Ipi Kulmakuppilasta tuolta Helsingin Kalliosta. Ja toimin siellä kehitysjohtajan tehtävissä.

Maiju Ahonen: Ja mä olen Ahosen Maiju. Työtoiminnasta työelämään -hankkeen projektisuunnittelija. Ja tässä varmaan myöhemmin tulee ilmi, että miten minä tänne liityn.

Johanna: Suomessahan on ollut tämmöinen laaja työkykyohjelma, sosiaali- ja terveysministeriön ja työ- ja elinkeinoministeriön välinen ohjelma. Tässä ohjelmassa sitten yhdessä vaiheessa mietittiin, että miten koulutusta voitaisiin tehdä voimakkaasti ja sillä tavalla, että joka puolella Suomea olisi sellaista koulutusta, että se tuottaisi tähän ohjelmaan ja työllisyyteen ja työkykyyn uutta osaamista. Niin lähdettiin sitten verkostoitumaan ammattikorkeakoulujen kanssa. Eli meillä oli kahdeksan ammattikorkeakoulua, jotka lähti yhdessä suunnittelemaan sitten tätä työkykykoordinaattorikoulutusta. Koulutukset saatiin käyntiin 2021 syksyllä. Yhtenä keskeisenä ideana on koko tämän koulutuskokonaisuuden suunnittelussa ollut verkostojen käyttö niin koulutuksen toteutuksessa kuin koulutuksen osallistujien verkostoitumisen edistämisessä. Eli tietoa, osaamista ja työkäytänteitä on pyritty yhdessä kehittämään. Ja niin, että jokainen, joka osallistuu tähän koulutukseen, toisi sen oman työhistoriansa, oman osaamisensa yhteiseen käyttöön. Ja sitten yhdessä sekä laajennettaisiin että syvennettäisiin osaamista niin työstä, työkyvystä, työllisyydestä sekä ihmisen osallisuudesta ja toimijuudesta osana työyhteisöjä ja muita yhteisöjä. Eli me lähdettiin sillä liikkeelle, että vaikka tämä on ammattikorkeakoulujen perusopetusta, niin me haastettaisiin sekä opiskelijat, opettajat, vierailevat luennoitsijat sekä näissä erilaisissa työkykyyn liittyvissä hankkeissa olijat yhdessä pohtimaan ja kehittämään uudenlaisia palveluja. Mä voisin ihan lyhyesti yhden opiskelijan kokemuksen tästä koulutuksesta teille referoida: ”Rikasta oli saada tavata jälleen paljon uusia ihmisiä. Ammattilaisia monista eri työpaikoista. Jaettu tieto ja taito ryhmässä tuo aina paljon lisää omaan ammatilliseen kasvuun. Keskustelut auttoivat itseä hyvin paljon kasvamaan, pysähtymään ja miettimään miksi tekee mitäkin. Ja voisiko sen mitä tekee, tehdäkin ihan eri tavalla. Koulutuksessa monet eri vierailijat toivat loistavasti lisää konkretiaa opittuihin asioihin. Oma pienryhmäni, jossa tehtäviä tehtiin, oli huippu.” Ja nyt mä sitten lähdenkin haastamaan meidän Maijua, joka tässä on mun vieressä, siitä että mitkä on ne liittymäpinnat, miten sä tulit mukaan. Että sä olet ollut siellä Helsingin kaupungin hanketyössä ja sä olet ollut täällä koulutuksessa osallistujana. Ja sitten sä olet ollut vielä meillä opettajana. Niin haluaisitko sä vähän kertoa, että minkälaisia ajatuksia sulla on tässä?

Maiju: Joo. Tosiaan mä olen tämän työkykykoordinaattorikoulutuksen kanssa ollut oikein monella eri tasolla. Että olin Työkykyohjelmassa projektisuunnittelijana työhönvalmennusta kehittämässä. Ja sitä ennen pitkään työhönvalmennusta tehty, ja tuetun työllistymisen maailmasta tulin tähän koulutukseen. Ja ennen sitä oli jo semmoinen, tuntui, että omasta alasta oli hyvin semmoinen kapea käsitys, että sieltä vammaistyöstä, kun tulin. Niin tässä koulutuksessa, siitä lähti, oma verkosto lähti laajenemaan. Että tuli uusia näkökulmia siinä. Ja sitten kun kehitettiin sitä työhönvalmennusta aikuissosiaalityön muillekin asiakkaille, niin tämä koulutus tuki siinäkin myöskin sitä, että se verkosto tuli siellä työn kautta, mutta kun sitten se tuli täällä koulutuksen kautta vielä ihan eritavalla näkyviin. Ja sitten mä tosiaan osallistuin Työterveyslaitoksen kouluttajakoulutukseen, työkykykoordinaattorikouluttajakoulutuksen pilotointiin. Ja siellä sitten oli myöskin Ulla kanssa, niin siitä sai vielä enemmän tietoa sitten tästä. Siinä oli oikeastaan aika hyvin pähkinänkuoressa työkykykoordinaattorin työhön liittyviä asioita. Ja muutenkin sitä tietopohjaa tuli sieltä lisää siihen ihan kouluttajan työhön sitten, kun lähdin teidän, Ullan ja Johannan, kanssa sitä tekemään.

Johanna: Mitä sä ajattelet sitten, kun sä tuli tähän, kun siirryit meille sitten vielä opettamaankin yhdeksi, että mikä sua siinä alkuun jännitti? Ja mitä sä ajattelet, että mitä sä siitä sitten opit?

Maiju: Joo. Sehän oli oikeastaan todella mielenkiintoista ja opettavaista. Että kun opetat muille niitä omia asioita, niin joudut miettimään vähän niitä itselle tärkeitä asioita, että miten nämä paketoidaan. Ja sitten siinä oli teitä kokeneita ihmisiä, ja opettajaharjoittelija vielä sitten tuomassa omaa näkemystään. Meillä oli ihan hirveän hyviä keskusteluja, kun me suunniteltiin vaikka niitä koulutuksia ja niitä sisältöjä. Ja sitten yritettiin aina katsoa, teiltä oppi semmoista, että sitä opiskelijaryhmääkin, kun aina mietittiin, että tässä on tämmöinen opiskelijaryhmä ja näin, että miten kohdentaa niitä kursseja. Syventää vielä syvemmästi tutkimaan niitä aihealueita. Kyllä siinä haastoi itseään monella saralla. Ja sitten, kun olen kyllä kouluttanut ja valmentanut ihmisiä, mutta opettajakokemusta mulla ei ollut ennen tuota ihan hirveästi, niin tuossa tuli semmoisia uusia urasuunnitelmaideoitakin [naurahtaa] itselle sitten, että voisiko sitä myöhemminkin opettaa.

Johanna: Oliko siinä joku sellainen aihe, mitä sä ajattelit, jos sä mietit jälkikäteen, että mikä oli semmoinen, joka on sua eniten ehkä koskettanut? Tai tuonut sulle jotakin uutta näkökulmaa?

Maiju: Lähinnä just se verkostotyön tärkeys. Ja se semmoinen osallistuvuus siinä jotenkin. Että kun me tehdään sitä asiakastyötä eri paikoissa näitten täsmätyökykyisten asiakkaiden kanssa esimerkiksi, niin että sitä kukaan ammattilainen ei voi tehdä yksin. Vaan että siihen tarvitaan monesti sitä verkostoa, koska on monialaisia haasteita elämässä. Saattaa olla työllistymisen esteitä ja työkyvyn tarpeita siinä. Niin että miten näitä selvitellä sitten.

Ulla: Muistatko Maiju missä mä kysyin sua, että tuletko opettamaan?

Maiju: Joo. Sehän oli, itse asiassa tähän liittyy nyt tämä Marjakin sitten, joka on meillä tässä. Että Ipi Kulmakuppilassa, meillähän oli silloin Vatesin aamukahvi. Ja se liittyi just näihin työkyvyn, työllistymisen tuen asioihin. Eikö ollut näin?

Ulla: Joo. Vates järjesti Uudenmaan työllisyyttä edistäville toimijoille verkostokahvit. Ja ne oli täällä Marjan, joka Marjakin on täällä tänään, niin Marjan työpaikalla. Ja siellä verkosto kokoontui. Ja me tiedettiin, että me tarvitaan lisää opettajia. Juuri tässä meidän koulutuksessa oli semmoinen tilanne, että meiltä yksi opettaja vaihtoi työpaikkaa. Ja todettiin Johannan kanssa, että me tarvitaan täydennystä kouluttajaryhmään. Ja mä kuulin, kun Maiju kertoi omasta työstään, niin mä silloin Maijun siellä verkostotapaamisessa löysin. Ja tämä on hienoa, että järjestetään näitä verkostotapaamisia. Ja itse asiassa Marja, sä olet myös nyt käynyt meillä tämän työkykykoordinaattorikoulutuksen. Ja kerropa ensin, minkälaista työtä sä teet ja esittele vähän itseäsi.

Marja: No tämä kuulostaa tosi loistavalta, koska siis mä haluan olla se semmoinen henkilö siellä Ipi Kulmakuppilassa, joka tuo verkostoja yhteen. Ja jos sieltä on sitten poikinut tämmöinen yhteistyökuvio, niin mikäs sen hienompaa. Ja Ipi on tosiaan työelämälähtöinen oppimisympäristö. Ja mä vastaan siitä työharjoittelutoiminnasta, joka on hyvin monen tasoista. Meillä on siellä osallistavassa päivätoiminnassa Lyhty ry:stä kahvilatyöpajalaisia aamu- ja keskipäiväharjoitteluissa. Ja iltapäivässä on sitten erityisoppilaitosten TELMA-, TUVA-, kokki- ja kodinhuoltajaopiskelijoita sitten tekemässä sitä omaa työharjoitteluaan. Ja heitä sitten ohjaa ammattikorkeakouluopiskelijat. He toimii heidän lähiohjaajina siellä kahvilan työtehtävissä. Eli verkosto on erittäin laaja. Ja tosiaan vastaan sitten siitä ja sen toimivuudesta. Toimin myöskin Kahvila Ipi Oy:n puheenjohtajana. Eli tulee sitten myöskin se yritystoiminnan aspekti, tai olen mukana siinä mun työn tekemisessä. Vastaan sosiaalisen median kanavista. Hoidan markkinointia yhdessä sitten ravintolapäällikön kanssa. Ja ylipäänsä sitten kahvilan työntekijöitten kanssa. Eli hyvin semmoinen kerroksellinen työtehtävä.

Ulla: No mites sä päädyit hakeutumaan sitten tämmöiseen työkykykoordinaattorikoulutukseen? Miten sä näit, että se hyödyntäisi sua? Tai ylipäätänsä, miksi sä hait siihen koulutukseen?

Marja: No mä halusin saada varmistusta jotenkin sille omalle tekemiselle ja päivittää omia tietotaitoja. Että mä toimin kuitenkin kehitysvamma-alalla kymmenisen vuotta siellä osallistavan päivätoiminnan puolella. Niin miten lähteä sitten viemään niitä erityistä tukea tarvitsevien ihmisten työelämää ja työpolutusta ja kaikkea muuta eteenpäin. Eli vähän vahvistaa sitä omaa tietotaitoa sitten TE-palveluista tai muista tämmöisistä. Koska ei mulla ole niistä ollut mitään, en ole ollut kosketuksissa niiden kanssa koskaan. Että oma työura on kuitenkin mennyt aina sillä lailla, että olen päätynyt aina seuraavaan paikkaan. Pyydetty tai hakenut. Ja sitten kaikkea tämmöistä. Että jotenkin se omien tietojen päivittäminen oli se varmaan yksi keskeinen. Plus tietysti se, että omat verkostokontaktit Metropoliaan on suhteellisen laajat ja mua kiinnostaa se kaikki, mitä täällä tämän talon katon alla tapahtuu.

Ulla: No se on kyllä kiva kuulla. Nyt kun sä kävit sen koulutuksen, niin mitä sä ajattelet, että mitä se toi ehkä sun verkostoihin lisää tai siihen sun työhön? Saitko sä minkälaisia eväitä siitä koulutuksesta? Ja mitä sä nyt jälkeenpäin mietit?

Marja: No yhä enemmän se verkosto on laajentunut. Että sinne on tullut sitten niitä osaajia. Ja ne, jotka kuitenkin sitten tekee siellä TE-palveluissa esimerkiksi töitä. Että mä olen saanut sitten sitä laajennettua sitä omaa verkostoa. Plus tietysti myöskin sitä tietoisuutta niissä omissa tehtävissä, mitä tehtiin niitä ryhmätehtäviä ja muita, niin ihmiset ovat tietoisia meistä. Että voidaan tehdä asioita vähän uudella tavalla, mitä sitten Ipissä tehdään. Viedä sitäkin viestiä eteenpäin. Että se on mun mielestä semmoista kaksisuuntaista tekemistä kuitenkin. Myöskin tietysti sitten vahvistusta vähän sille omalle tekemiselle, että me tehdään näitä asioita ihan oikein, mutta koskaan siinä ei voi olla valmis. Vaan se, että sitä voi koko ajan kehittää.

Ulla: Onko sulla mitään konkreettista esimerkkiä tai semmoista, mitä olet tämän puitteissa nyt jotain uutta viritelmää tehnyt?

Marja: Juu, kyllä. Ensi syksystä olen miettinyt just sitä, että lähdetään tietyn yhteistyökumppanin kanssa viemään sitä työllistämisen polkua syvemmälle. Ja sitten siinä olisi vielä, se olisi, ei nyt tavoitteellisempaa, mutta se, että siellä on tähtäimessä oikeasti se työpaikka. Niin sitä.

Ulla: Joo. Niin kuin kuulijat kuulette, meillä on valtavan syväosaajia tässä, Maiju ja Marja. Ja kun me ollaan näitä koulutuksia nyt tehty viisi erilaista ja parisataa osallistujaa, niin jokainen näistä viidestä toteutuksesta on ollut täynnä valtavasti eritavalla syväosaajia. Yksi koulutuksen tavoite on kyllä nimenomaan tämä, että tulee tutuksi tämä laaja palveluverkko, mikä osatyökykyisen työllistämisen ympärillä on. Ja ollaan iloksemme huomattu, että tämä koulutus on sentyyppinen, että tämä mahdollistaa sen verkoston laajenemisen. Mutta tämä ei ole kouluttajille kovinkaan helppo juuri sen takia, kun meillä on niin paljon näitä eri toimintamuotoja ja osallistujat on hyvin moninainen joukko. Meillä on yksityiseltä, julkiselta, kolmannelta sektorilta väkeä. Meillä on työvalmentajia, HR-asiantuntijoita, työterveyshoitajia. Meillä on TE-palveluista, Kelasta, kaupungin työllisyyspalveluista. Ja en ehkä nyt kaikkea edes tässä pysty muistamaan enkä luettelemaan. Ja sitten meillä on myös tutkinto-opiskelijoita mukana täällä. Eli hyvin heterogeeninen ryhmä. Ja se, miten me ollaan tätä lähdetty rakentaan, niin me ollaan aina katsottu, että minkälainen porukka meillä on, mitä he osaa, mitä he tuo esille, minkälaisista organisaatiosta. Ja sitten lähdetty täydentämään sitä osaamista. No ensinnäkin niin, että rakennettu tämä tällaiseen osaamisen jakamiseen ja yhteiseen keskusteluun ja näihin pienryhmätehtäviin, mistä Marjakin kertoi. Ja mistä itse asiassa, kun Johanna äsken tuossa kertoi yhden palautteen, niin siitä, että pienryhmissä käsitellään erilaisia teemoja. Ja jokainen pienryhmä voi aina sen tehtävän, sen painopisteen valita sieltä, että siellä on liikkumatilaa. Ja sitten kun nämä asiat ja osaaminen on saatu jakoon, niin sitten me ollaan täydennetty sitä osaamista niin, että on kutsuttu kentältä vierailijoita. Ja musta tuntuu, että meillä on melkein joka kerta ollut vähän eri vieraat riippuen juuri tästä osaamisen painopisteestä. Mutta yksi vieras meillä on kyllä ollut koko ajan sama. Että meillä on kokemusasiantuntijavieras, joka on sitten, tai ei hän mikään vieras enää ole, hän on hyvinkin tuttu meille, niin hän on tästä osallisuudesta ja siitä, että miten hän kokee ja ajattelee, että mikä hänen näkökulmansa sitten tähän työkyvyn tukeen on. Eli tämä koulutus on, tai ollaan haluttu rakentaa joustavasti niin, että siellä on mahdollisuus sekä syventää että myös laajentaa osaamista.

Johanna: Joo. Ja tämä on sillain, mä ajattelen, kun me lähdetään liikkeelle aina silloin ekalla kerralla työn tuunauksesta. Ja työn tuunaushan on meidän jokaisen asia. Että se on meidän, mitä meidän koulutettavat, mitä työelämässä pitäisi tuunata, ja sitten vielä mekin ollaan koko ajan mietitty, että miten me omaa työtä tuunataan. Että se on ollut vähän sellaista just, että pyöritellään ympäri. Ja tämähän onkin varmaan sillain, että näitä uusien käsitteiden tuloa on sillain hyvä pohtia yhdessä. Koska sitten me etsitään myös uusia merkityksiä asioille ja päästään ehkä jostain vanhoista historioista pois. Että varmaan nämä keskustelut osatyökykyisyys, täsmätyökyky, niin on sitä. Mutta tosiaan ihan tähän loppuun olisi ehkä vielä kiva kysyä Maijulta ja Marjalta lyhyesti, että olisiko teillä jotakin ajatuksia siitä, että miten työelämän ja korkeakoulujen välisiä yhteistyömuotoja voisi virittää? Tai olisiko teillä joku ajatus, että mitä kannattaisi ehkä tehdä?

Marja: Joo. No lähinnä se, että yrittäjille, miten jaetaan sitä tietoa, jotta heillä se tietoisuus kasvaa täsmätyökykyisten palkkaamiseen liittyen. Että voisiko olla sitten HR:ssä tai jossain tämmöisessä sitä, että sieltä saataisiin osallistujia tähän koulutukseen.

Maiju: Juuri samaa ajatellut, että HR-henkilöstölle voisi olla tosi hyödyllinen koulutus. Ja sitten muutenkin työelämäyhteyksiä, että työnantajiakin jotenkin osallistaa tähän. Täällä on työntekijöitä, ja eri sote-, työllisyys- ja tältä alalta, mutta tätä kurssia markkinoida, tai tätä työkykykoordinaattorikoulutusta laajemminkin vielä. Että tämä on semmoinen hyvä paketti. Ja sitten tässä muutenkin keskustellaan, mä olen miettinyt, kun kuntoutusalalla ja työllisyys- ja sotealalla on eri termistöjä ja muuta, niin tässä jotenkin tulee niin paljon eri sektoreiden ihmisten tätä keskustelua. Että tämä on semmoinen ehkä väylä myöskin yhdenmukaistaa käsitteistöä. Mikä on ehkä semmoinen haaste, että puhutaan samoilla käsitteillä eri asioista. Tämä nyt meni ehkä vähän vierestä kysymyksen, mutta tulipa mieleen.

Johanna: Kiitoksia Maiju, Marja ja Ulla. Tämä oli tämmöinen lyhyt väläys siitä, että miten tämmöiseen perusopetukseenkin liittyen voidaan rakentaa sitä osaamista monelta taholta yhteen. Ja sitten ehkä voisi ajatella niin, että me rakennetaan sitä sellaista yhteistä älykkyyttä tai parviälyä tai mitä se sitten onkaan, niin sinne tulevaisuuteen niin, että ne verkostot käyttöön. Ja sitten jokainen voisi kokea sitä osallisuutta siihen yhteiseen työskentelyyn.

Spiikkaaja: Kuuntelit Osallistuen-podcastia.Mikäli aihe kiinnostaa sinua enemmän, tutustu Osallistuen töissä -verkkojulkaisuun, josta löydät lisää tietoa, kokemuksia ja käytännön vinkkejä osallistuvaan työotteeseen työelämässä. Julkaisun löydät osoitteesta osallistuen.metropolia.fi. Kiitos, kun kuuntelit.

[Loppumusiikki]