Pedagogin hetki 4: Oppimisen metataidot

Puhuja 1 Markus Markus Norrena
Puhuja 2 Juhana Kokkonne

Puhuja 1 [00:00:00]: Tervetuloa pedagogin hetkeen, jossa keskustelemme kaikenlaisesta opettamiseen liittyvästä Metropolian digitaalisen muotoilun lehtorin näkökulmasta. Varoitus kuitenkin, että vaikka teemme tätä podcastia työaikana, niin se, mitä sanomme ei välttämättä edusta Metropolian virallista kantaa. Täällä keskustelemassa tänään minä, Markus ja kollegani Juhana. Moi Juhana!

Puhuja 2 [00:00:37]: Terve vaan!

Puhuja 1 [00:00:41]: Mitenkäs kesä meni?

Puhuja 2 [00:00:42]: Kesä meni kyllä, oli hienot kelit ja paljon kaikkea hauskaa tekemistä, mutta toisaalta on todella mukava olla takaisin töissä.

Puhuja 1 [00:00:50]: Hauskaa, jos on sellainen tunne. Minulla kesä oli erittäin rentouttava, meni ihan hyvin, pääsin ihan hyvin irti töistä, mutta nämä ensimmäiset vajaa kaksi viikkoa, mitä nyt on ollut töissä ovat olleet kyllä todella murskaavia, tämä ero on ollut todella suuri minulle, minun taas on ollut vaikea… Minä luulen, että tämä on pitkän loman kirouksia, että minulla menee varmasti kuukausia, ennen kuin totun tähän normaaliin rytmiin, ennen kuin se menee normaalisti, mutta tällä hetkellä en voi sanoa, että olen missään tällaisessa normaalissa tilassa.

Puhuja 2 [00:01:30]: No minulla taas kun opetukset ovat jo alkaneet, niin minut on tavallaan pakotettu tähän normaalitilaan ja on ollut todella kiva nähdä uusia opiskelijoita ja olla myös kampuksella, mikä on ollut mukava vaihtelu.

Puhuja 1 [00:01:44]: Kaikissa kouluissa tai oppilaitoksissa ei tosiaankaan ole näin tällä hetkellä, mutta Metropoliassa ollaan kampuksella tai me olemme meidän oppilaiden kanssa ja Metropoliassa on sellainen tahtotila, että ollaan mahdollisimman paljon kampuksella nyt sitten tässä vaiheessa pandemiaa. Kesä meni siinäkin mielessä hyvin, että me olemme saaneet aika paljon kuuntelijapalautetta, olemme saaneet useita kiittäviä viestejä ja kehuja, mitä on aina hauska saada, todella mukavaa, mutta sen lisäksi saimme kysymyksiä sähköpostitse, hieman tarkennuksia meidän edellisten kertojen höpöttelyyn. Voisin lukea ääneen, Pia Tuulia lähetti meille kaksi eri kysymystä, jos minä luen nämä ääneen, niin ensimmäinen kysymys on, että kerroitte, että digitaalisessa muotoilussa tehdään jo heti ensimmäisinä vuosina asiakaskeissejä. Kerroitte myös, että nämä ovat todella opettavaisia, jopa opettavaisimpia tapoja opetuksessa, kun saa vapaasti kokeilla ja tehdä virheitäkin ja niin edelleen. Olisin kysynyt, miten teillä nämä asiakaspartnerit tyypillisesti hankitaan kursseille, minkä pituisia projektit ovat tyypillisesti? Olen itse samaa mieltä siitä, että opiskelijoiden on hyvä päästä heti asiakastöiden pariin. Tämä usein vaatii opettajalta sopivaa heittäytymistä ja sitä, että kaikkea ei voi suunnitella täysin etukäteen. Vaatii siis varmasti heittäytymistä ja se on näitä voimavaroja tässä ilman muuta. Jos lyhyesti vastataan näihin kysymyksiin, että miten meillä yleensä asiakaspartnerit tyypillisesti hankitaan kursseille, niin minä itse olen aika syvälläkin näissä asiakaskeissien hankkimisessa, mutta meillä on ehkä digitaalisessa muotoilussa sellainen hyvä juttu, että me saamme aika paljon kysymyksiä, että tulee ihan sähköpostitse, otetaan yhteyttä ulkoapäin ihan pyytämättäkin, että löytyisikö teiltä tekijöiltä ja usein se voi olla jotain verkkopalvelun suunnittelua tai verkkosivuston julkaisua tai jotain muuta ja sitten kun näitä kyselyjä tulee, niin siitä aukeaa sitten dialogi ja katsotaan, että sopisiko se aikataulu johonkin meidän kurssiin, että aika suuri ongelma usein on tämä projektien deadlinet asiakkaan näkökulmasta ja sitten meidän kurssien, koska kun me tehdään projektia, niin sen projektin on loputtava siihen kohtaan, kun kurssi loppuu, elikä opiskelijat eivät ole käytettävissä sitten, että se ei voi venyä hirveästi, koska opiskelijoilla alkaa tietenkin seuraava kurssi ja heillä on kaikki työaika siinä kiinni, niin tämä voi olla aika usein ongelma. Muuten projektin hankkimisesta, kun me olemme tehneet tätä monta vuotta, niin meillä kasvaa tietenkin verkostoa, meillä on vanhoja asiakkaita, joihin voidaan olla yhteydessä, jotka ehkä suosittelee meitä eteenpäin ja jonka kautta löydetään projekteja. Sitten kun meillä joskus on vuosia, jolloin joku kurssi alkaa ja meiltä puuttuu sieltä projekteja, niin sitten voidaan myös kysyä opiskelijoilta, että onko heillä joitain tuttuja tai joitain ideoita projekteista, mitä voidaan tehdä tai jotain muuta. Yksi juttu vielä, mitä ei ole mainittu projekteihin liittyen, että mehän pyrimme laskuttamaan niistä, eli yleensä laskutamme jonkun pienen kohtuullisen taksan mukaan asiakkaita näistä projekteista, mutta jos meiltä puuttuu projekteja, niin me olemme joinain vuosina olleet yhteydessä tällaisiin kolmannen sektorin toimijoihin, järjestöihin ja muihin ja kysytty, että olisiko heillä tarvetta jollekin projekteille, että me teemme nyt ilmaiseksi, koska me tarvitsemme kurssille projektia pedagogisista syistä.

Puhuja 2 [00:04:49]: Tämä oli minusta aika kattava vastaus, ei ole mitään lisättävää.

Puhuja 1 [00:04:54]: Varmasti minulla jäi asioita sanomatta, koska tämä on loppupeleissä yllättävän monimutkainen juttu, että mitä se asiakas saattaa pyytää ja miten ne kaikki aikataulutukset ja muut sitten saadaan sopimaan asiakkaan ja meidän näihin juttuihin. Sitten seuraava kysymys, että miten ne hankitaan ja minkä pituisia projektit ovat tyypillisesti. Pisimmät projektit kestää koko syyskauden, se on pisin, meillä ei kevätlukukaudella ole sellaista, mutta syyskaudella on, joka kestää syyskuusta joulukuuhun, syyskuun alusta joulukuun puoliväliin. Ne on pisimmät projektit, jotka liittyy johonkin kurssiin suoraan ja sitten lyhimmät taitaa olla, totta kai me voimme tehdä siis myös useita lyhyitä projekteja, että saattaahan meillä olla vaikka kahden viikon projekti. En kyllä muista, että koskaan olisi ollut niin lyhyt, mutta kahden viikon projekti, jonka jälkeen opiskelijat tekevät seuraavaa tai jotain muuta projektia, kun se on valmis, mutta periaatteessa kurssin kannalta lyhin taitaa olla yhdeksän viikkoa, kahdeksan tai yhdeksän viikkoa se aika, mitä opiskelijoilla on aikaa työstää projektia.

Puhuja 2 [00:05:54]: Niin, kaikessa tärkeintä on ehkä se, että asiakas ymmärtää, että hänen täytyy olla aktiivinen tässä projektissa, että hän ei voi vain ikään kuin esittää tilausta ja odottaa, että se jossain vaiheessa valmistuu, vaan toivotaan asiakkaalta sitä, että he ovat aktiivisesti mukana siinä projektin kehittämisessä, jotta ei tule sitten yllätyksiä lopussa, että miksi sitten tällaista teette tai muuta, että se on sellainen, mitä toivomme.

Puhuja 1 [00:06:25]: Siis todella hyvä lisäys ja tämä oli juuri se yksi pointti, jonka unohdin sanoa, eli tosiaan aina sanotaan asiakkaalle, että heillä pitää olla joku selkeä yhteyshenkilö, joka vastaa nopeasti ja aktiivisesti ja antaa palautetta siitä työstä, jotta opiskelijat tekevät oikeaa asiaa ja tietävät, mitä heidän pitää tehdä. Mutta sen lisäksi, niin kuin sanoin, että me laskutamme projekteista, niin aina alussa meillä on sellainen disclaimer varoitus, että nämä ovat opiskelijaprojekteja ja joskus joku niistä voi mennä metsään ja pitää opiskelijoilla olla oikeus myös mokata, eli tehdään sellainen sopimus, että ellei asiakas ole tyytyväinen lopputulokseen, eikä aio ottaa sitä käyttöön, niin me emme laskuta mitään ja siinä tapauksessa ainoa, mitä asiakas menettää on se siihen käytetty aika ja sitä me tosiaankin vaaditaan myös, aikaa heiltä, mutta minusta tämä on erittäin hyvä lisä ja siinä saa vähän meidän painetta kevennettyä, koska sitten kun on joskus tullut jotain tällaisia isojen toimijoiden projekteja, jotka tosiaankin vaativat, että se on pakko olla valmis, niin jos se menee päin metsää, niin sitten opettajalle tulee hirvittävä paine ja stressi, että pitää löytää jotain nopeasti apuja heille tai itse työstää projektia, että se saadaan maaliin edes jollain tapaa, sitäkin on joskus tapahtunut vuosien varrella. Sitten toinen kysymys oli Pia Tuulialta, että kerroitte, että teillä on opetuksessa käytössä leirinuotio, jossa kaikki opiskelijat ja opettajat ovat kokoontuneet tietokoneen ruutujen ympärille. Minusta tämä kuulostaa kivalle. Oletteko itse rakentaneet nämä leirinuotiot vai löytyykö Metropoliasta valmiina tällaisia kokonaisuuksia? Leirinuotiot ovat sinun erityisalaa, Juhana.

Puhuja 2 [00:07:58]:Kyllä vain, eli leirinuotio on alunperin ollut minun oma idea. Leirinuotio nyt vielä kertauksena niille, jotka eivät ole aiemmin kuunnelleet näitä, siis on tällainen vähän niin kuin pöytämäinen kaluste, jossa on joka suuntaan näyttöjä, viisi näyttöä ikään kuin eri suuntaan ja jotta siihen ympärille voi kaikki istua ja kaikki näkee saman kuvan siitä leirinuotiosta, eli sinne voi heijastaa sitten tietokoneelta mitä tahansa. Tämä on siis tosiaan aluksi ollut minun idea ja sitten tuo meidän teollisen muotoilun lehtori Mika Ihanus on sen itse kalusteen suunnitellut ja tällä hetkellä itseasiassa me emme ole enää siinä millään lailla mukana niiden tuottamisessa vain sellainen firma kuin Tilassa.fi myy ja tekee niitä, elikkä se on ihan kaupallinen toimija, joka ei ole millään lailla sidoksissa minuun tai Mikaan, elikkä sieltä niitä saa, jos haluaa ja toki jos haluaa niitä tulla katsomaan, niin voi tulla Arabianrantaan tuonne digitaalisen muotoilun tiloihin kurkkaamaan, miltä ne näyttävät.

Puhuja 1 [00:09:09]: Kyllä, ne ovat aika kivoja tosiaankin opetuksessa. Kalusteena ei mikään hirveän halpa, kun ne tehdään kuitenkin käsin aika paljon siinä.

Puhuja 2 [00:09:15]: Mutta periaatteessa saman vaivan ajaa, jos laittaa tavalla tai toisella viisi näyttöä tai jonkun verran näyttöjä rinkiin keskelle ja saa niihin saman kuvan, niin periaatteessa tämmöisiä voi väkertää itsekin huomattavasti halvemmalla, jos ei halua sitä itse kalustetta.

Puhuja 1 [00:09:35]: Kyllä, itse kuva siirrettiin alkuvaiheessa johtoja pitkin, mutta ollaan siirrytty aika nopeasti langattomasti chromecastiin, jolla me lähetetään se kuva niihin näyttöihin, sama kuva kaikkiin, sinne tarvitsee vaan sellaisen splitterin, joka jakaa sen kuvan sitten, että sama kuva tulee kaikkiin näyttöihin. Kiitoksia paljon näistä kysymyksistä, on kiva saada palautetta, myös kaikille, jotka lähettivät palautetta muuta kuin kysymyksiä, niin niitä on todella kiva saada. Toivomme jatkossakin sellaisia. Tämän päivän teema oli tarkoitus tai puhuimme, että puhuttaisiin metataidoista, opiskelemisen metataidoista vai oppimisen metataidoista?

Puhuja 2 [00:10:11]: No minä olen käyttänyt oppimisen metataidot-termiä itse.

Puhuja 1 [00:10:11]: Kyllä ja meidän uudet opiskelijat ovat nyt talossa ja ymmärtääkseni sinä olet itse asiassa tämän viikon keskustellut muun muassa metataidoista näiden uusien opiskelijoiden kanssa?

Puhuja 2 [00:10:27]: Kyllä, elikkä niin kuin joskus aikaisemmin mainittiinkin ehkä jossain, niin meillä on tällainen parin viikon aloituskurssi, jossa erityisesti pohditaan sitä, mitä on oppiminen, miten kannattaa opiskella, miten suhtautua opiskeluun, sen tyyppisiä asioita ja opiskelijat itse hakevat sitten erilaisista aihealueista tietoa tämän kurssin aikana ja esittelevät sitten omat löytönsä muille kurssin lopussa ja kaikki oikeastaan pyörii enemmän tai vähemmän näiden minun oppimisen metataidoiksi kutsumien asioiden ympärillä, eli saadaan opiskelijat ajattelemaan uudestaan vähän uudella tavalla sitä, mitä oppiminen on ja että minkälaiset kaikki tällaiset hieman pehmeämmät tai epämääräisemmäksi taidot siihen liittyy kuin pelkästään se, että sinä tiedät sinun alastasi jotain.

Puhuja 1 [00:11:15]: Kyllä, eli nämä ovat meillä nimenomaan, että miksi näiden pohtiminen on tavallaan tärkeää, niin juuri tällaisena introna ja sisäänajona varsinkin, että joutuu miettimään uudestaan, kun aloittaa uuden koulun tai pohtimaan, että mitä täällä tehdään ja minkälaisia taitoja tarvitsee ja miten tämä ehkä toimisi hyvin. Mutta todella hyvä, että olet keskustellut niistä tämän viikon opiskelijoiden kanssa, koska olet nyt varmasti iskussa tätä podcastia varten.

Puhuja 2 [00:11:43]: No katsotaan.

Puhuja 1 [00:11:43]: Pitäisikö jollain tapaa vielä tarkemmin määritellä, että mitä ne oppimisen metataidot ovat?

Puhuja 2 [00:11:50]: Kyllä, no minä itse henkilökohtaisesti ajattelen, että se on sellainen epämääräinen klöntti erilaisia asioita, jotka ovat osittain myös päällekkäisiä. Periaatteessa ne ovat jonkinlaisia tällaisia pehmeitä taitoja tai vähän piilossa olevia taitoja, jotka kaikki liittyvät siihen, että miten oppiminen mahdollistuu tai miten opiskelija esimerkiksi itse mahdollistaa oman oppimisensa ja näiden tavallaan oppimisen metataitojen pointtina on se, että ne jollain tavalla muuttavat meitä tai muuttavat sitä meidän ympäristöä otolliseksi oppimiselle, eli jossain mielessä ne ovat tällaisia potentiaalitaitoja, ne mahdollistavat jotain. Ja kuten sanottu, niin ne ovat eri asia kuin substanssiosaaminen, eli ne ovat jotain muuta kuin sen oman oppiaineen tai muun sisältöjen osaamista. Toinen sellainen erottelu oikeastaan, en nähtävästi pääse kunnon määritelmään, mutta erottelu on se, että siellä täällä puhutaan myös tällaisista metakognitiivisista taidoista ja minun mielestäni se, miten ne ovat yleisesti määritelty ovat hieman suppeammat, kuin mitä minä tarkoitan oppimisen metataidoilla, mutta tästäkin varmasti voi olla montaa eri mieltä. Sitten toinen vielä sellainen pointti on se, että minä nyt olen ikään kuin kasannut jonkun tällaisen satsin erilaisia ikään kuin taitoja tai asioita, jotka minun mielestäni ovat näitä oppimisen metataitoja, mutta se ei ole mitenkään varmastikaan lopullinen, että niitä on todennäköisesti enemmän ja sitten toisaalta ne voisi myös jaotella tai määritellä hyvin eri tavalla, eli tässä juuri näkyy se, että ne ovat minun mielestä epämääräisempiä ja päällekkäisempiä kuin moni muu asia.

Puhuja 1 [00:13:56]: Minä valmistauduin tätä varten ainoastaan luettelemalla, minkälaisia oppimisen metataitoja minulle tuli mieleen, kirjoittelin niitä hieman sitä mukaan, kun ne tuli mieleen ja turhauduin jopa, koska se on niin epämääräistä, että voi jatkaa ja jatkaa ja tavallaan tarkentaa niiden määritelmää ja vetää sivuun ja muuta ja minua jopa vähän häiritsee, että se on vähän vaikea määritellä tarkkaan, että mitä on oppimisen metataidot tai siihen liittyy niin paljon eri asioita, mutta tämä on varmasti yksi tärkeä kyky, että pitää pystyä elämään tällaisen kanssa.

Puhuja 2 [00:14:29]: Niin, voisi sanoa, että elämä on epämääräistä, että nämä ovat elämisen taitoja ja sillä lailla eri asioita kuin esimerkiksi jokin tieteellinen tieto siinä mielessä, että ne eivät välttämättä kaikki ole edes mitenkään sanoitettuja taitoja tai ne eivät ole välttämättä sellaisia, jotka osuvat siinä mielessä johonkin tiettyyn, helposti määritettävä slottiin, mutta sitä voi tietenkin aina yrittää ja sitä minä olen tietenkin tässä yrittänyt tehdä, kun minä olen näitä jaotellut, mutta kuten sanottu, se on vain yksi yritelmä jotenkin nähdä se kokonaisuus, mutta varmasti olisi muitakin vaihtoehtoja ja ehkä jopa parempia kuin tämä minun.

Puhuja 1 [00:15:11]: Sitten minulla heräsi myös sellainen kysymys äskettäin tai kun puhuit aikaisemmin, että kun sanoit, että ne ovat eri kuin metakognitiiviset taidot nämä oppimisen metataidot, niin okei, metakognitiiviset taidot, niin sekään ei ole ihan selkeästi määritelty tai ihmiset voivat ajatella hieman eri asioita, mutta eivätkö kokonaisuutena metakognitiiviset taidot ole yksi osa oppimisen metataitoja, eivätkö ne kuulu siihen?

Puhuja 2 [00:15:40]: Joo, siis totta kai ne ovat päällekkäisiä ja niissä on hyvin paljon samaa, mutta se, mitä minä sanoin, minun mielestäni oppimisen metataidot ovat vielä laajempi, elikkä siihen kuuluu ehkä sellaisiakin asioita, jotka eivät välttämättä tai joita ei aina mielletä metakognitiivisiksi taidoiksi.

Puhuja 1 [00:15:57]: Näin minäkin ajattelen sen asiaa. Mutta nyt tämä on liian teoreettista minun makuuni, pitäisikö luetella joitain konkreettisia esimerkkejä tai asioita, mitä tähän kuuluu, niin saa paremmin otteen, mitä me tarkoitamme?

Puhuja 2 [00:16:10]: Joo, siis listaus on suurin piirtein sama, kuin jossain aikaisemmassakin, missä minä listasin, eli voidaan käydä niitä vähän tarkemmin läpi. Eli ensimmäinen näistä minun listauksissa olisi tällaiset tiedonhankintataidot ja tiedon soveltaminen, jotka ovat itseasiassa näitä, mitä aika usein sitten metakognitiivisissa taidoissa myös puhutaan, elikkä ongelmahan on monesti se, että kun sinä olet oppimassa jotakin uutta, niin et tiedä, mitä sinun pitäisi oppia ja sinä et tiedä, miten sitä pitäisi hakea ja tähän tavallaan tarvitaan monenlaisia tekniikoita ja taitoja, metodeja, joilla pystyt ikään kuin saavuttamaan sellaisen tietotason, että voit hakea tietoa ja sitten toki sen jälkeen vielä eteenpäin kun tiedät jo, mitä sinä haet, niin se tiedonhaku toki vain jatkuu. Eli tämä on sellainen perustavanlaatuinen ongelma yleensä oppimisessa, että miten hakea se ensitieto, jolla lähteä liikkeelle ja miten siitä sitten mennään eteenpäin ja tähän tosiaan ihmiset sitten voivat kehittää erilaisia metodeja, mitä nyt voisi yksinkertaisimmillaan olla vaikka kirjakaupassa kävely, norkoilu, katsoa uusia kirjoja, minkälaisia termejä niissä käytetään ja niin edespäin tai ihan erilaiset sosiaaliset kontekstit, asiantuntijat tai ystävät, jotka tietävät jostain asioista, heidän kanssaan puhuminen, mitä tahansa. Se olisi yksi sellainen ja sitten tietenkin tiedonhankintataidoissa, siihen liittyy myös tällainen saatavan tiedon muokkaaminen itselle ymmärrettäväksi tai omaksi, elikkä se, että millä lailla työstät sitä tietoa siten, että itse sisäistät sen ja että sen ymmärrät ja siihenkin on toki hirveästi erilaisia tekniikoita, erilaisia metodeja ja ihmiset ovat tässä hyvin erilaisia, jotkut sisäistävät suoraan vaikka monimutkaista teoreettista tietoa pelkästään lukemalla, osa joutuu visualisoimaan sitä ja tekemään kaikenlaisia muistiinpanoja tai mitä tahansa, elikkä nämä eivät ole myöskään sellaisia, että nämä olisivat kaikille ihmisille samoja nämä, mitä tarvitaan. Sitten sellainen yleisesti tähän tiedon hankintaan, tiedon soveltamiseen, niin minusta sellainen tärkeä erityispointti tai nosto täytyy antaa yleissivistyksen, joka nykyään on jollain tavalla pannassa jostain syystä tai ainakin sellainen fiilis minulla on, että laaja yleissivistys on paras keino myös tulevan oppimisen pohjana. Ihan jo senkin takia, että sitten sinulla on jotain, mihin liittää sitä uutta tietoa.

Puhuja 1 [00:19:07]: Joo, ehkä viime aikoina on vähän puhuttu taas monialaisuudesta ja monialaisuutta on taas vähän arvostettu, niin sehän liittyy yleissivistykseen ilman muuta, että ehkä siinä on pieni sellainen uusi tuleminen, mutta samaistun tuohon, mitä sanoit, että oli hetki, jolloin haluttiin vain yhden asian erityisasiantuntijoita ja eksperttejä, eikä tavallaan arvostettu niinkään, että on laaja yleissivistys monesta eri asiasta.

Puhuja 2 [00:19:32]: Joo, yleissivistys auttaa nimenomaan myös tiedon soveltamisessa siinä mielessä, että jos tiedät joistain muista asioista, niin pystyt soveltamaan sitä johonkin uuteen asiaan ja tällaiset tavallaan transfarenssi vai miksikä sitä nyt kutsuisi, niin on hyödyllistä monessa asiassa.

Puhuja 1 [00:19:51]: Eli tiedonhankinta ja sen soveltaminen, nuo olivat ihan fiksuja, mitä sanoit. Varmasti todella tärkeää nimenomaan tällainen kouluympäristössä tällainen vertaisten verkko, että voi puhua muiden kanssa tai vanhempien opiskelijoiden kanssa ja kuulee heidän ajatuksiaan sitten ja jotenkin osaa filtteröidä oman ajatusmaailmansa kautta ja soveltaa niihin omaan ajatuksiin maailmasta ja muodostaa sitten oma kuva siitä, mutta juuri tämä, että ei tiedä, mitä ei tiedä ja mistä lähteä hakemaan tietoa ja laajentaa sitä tietämystään. Tänä päivänä opiskelijat varmasti muuten aika paljon, mitä olen seurannut, niin on joku tällainen YouTube-video, mistä ensimmäisenä haetaan ja kaikki podcastit ja verkko yleensäkin, että yrittää laajentaa tietämystään jostain.

Puhuja 2 [00:20:35]: Kyllä, joo.

Puhuja 1 [00:20:32]: Mutta harva pitää muuten muistiinpanoja tiedon sisäistämisestä. Sanoit, että muistiinpanot tai tällainen voi olla hyvä, niin siitä näkee harvoin nykyään, että joku piirtää oikeasti jotain mindmappeja tai tekee muistiinpanoja ainakaan kynällä ja paperilla.

Puhuja 2 [00:20:48]: Joo, tietenkin meidän alalla sitten kun ruvetaan oikeasti hommiin, niin aika paljon käytetään tussia ja valkotaulua ja fläppipapereita ja post-it lappuja sun muuta sellaista, että tavallaan meidän aloilla on ihan käytäntö tehdä muistiinpanoja, varsinkin kun tehdään yhdessä duunia. Mutta seuraava sitten näistä minun ehdotelmistani oppimisen metataidoiksi olisi taidonhankintataidot, jonka itse ajattelen tavallaan eri asiana, elikkä tämä on vaikeimmin minun mielestä määriteltävä, että mikä tämä on, mutta ihan puhutaan vaikka sellaisista kädentaidoista tai sen tyyppisistä kehon toimintaan tai kehon ikään kuin jotenkin kontrollointiin liittyvistä taidoista erityisesti ja toki ne ovat aina yhteydessä tietoon, että jos nyt ottaa vaikka jonkun esimerkin. Vaikka minulla on ollut joskus esimerkkinä, kun itsellä oli joskus sellainen vipuvarsikahvinkeitin, niin siinä tarvitaan sekä tietoa että taitoa, jotta saat sieltä edes ylipäänsä kahvia ulos ja jos haluat sieltä hyvää espressoa ulos, niin sinulla täytyy olla paljon tietoa ja paljon taitoa. Tässä yhteydessä olen käyttänyt sellaisen jaottelua, mikä tulee sellaisesta populaarikirjasta kun Talent code, joka on minun mielestäni ihan kiinnostava ainakin näkökulma taitojen hankintaan, eli jotta pystyisi kehittämään omat taitonsa huippuunsa, niin täytyy käyttää kolmea eri metodia, eli tehtävän tai asian pilkkomista riittävän pieniksi asioiksi tai kokonaisuuksiksi, jotta voit harjoitella tehokkaasti ja järjestelmällisesti koko asiaa pienissä paloissa. Sitten toinen on se, että sinun pitäisi saada jatkuvaa palautetta, eli saada joltain taitavammalta koko ajan palautetta siitä, mitä teet väärin ja kolmantena pitäisi olla tällainen tiivistetty ympäristö, joka tarkoittaa siis sitä, että se tehostuu sen asian tekeminen, eli tässä kirjassa oli esimerkki, että Brasiliassa monesti nuoret pelaa jalkapalloa pienemmällä kentällä, jotta sitä lähikontaktia tulee enemmän ja sen takia he ovat sitten niin taitavia jalkapallossa, koska he ovat oppineet pelaamaan pienessä tilassa, eli tällaiset kolme asiaa vaikuttavat ainakin taidonhankintataitoihin ja minusta erityisen tärkeää, itse ajattelen sillä lailla, että vaikka taitoa kehittäisi itsenäisesti ja yksin, niin keskeisintä olisi tehdä paljon, tehdä erittäin paljon virheitä ja yrittää oppia omista virheistään, eli se nyt varmaan on se keskeinen taidonhankintataidon ydin, että suostuu tekemään virheitä ja suostuu hyväksymään sen, että tekee niitä ja sitten vielä yrittää tavalla tai toisella analysoida ja oppia niistä virheistä, että miten niitä voisi välttää.

Puhuja 1 [00:23:55]: Ja tämä nyt todellakin taidonhankintataidot, niin ajattelen aika paljon tällaisia fyysisiä kädentaitotyylisiä asioita. Tuo kuulostaa kyllä varsin fiksulta muuten ja ensimmäinen ajatus, mikä minulla tuli, oli juuri tuo virheiden tekeminen, eli että kuinka tärkeää se on. Eli asioiden pilkkominen osiin, mutta myös harjoitella sitä kokonaisuutta, jotta siitä tulee myös se koko flow, mutta voi jotain tiettyä osiota siitä hinkata, jos se on ongelmallinen.

Puhuja 2 [00:24:25]: Joo, se esimerkki siinä kirjassa oli muistaakseni musiikista, että epätehokasta opiskella uutta vaikka pianoläksyä on se, että aloitat aina alusta, kun teet virheen, vaan fiksua olisi pilkkoa se biisi pienempiin osiin ja harjoitella niitä osia erillisenä, jotta opettelisit kaikkia kohtia yhtä paljon. Se nyt oli tavallaan se syy, minkä takia kannattaa pilkkoa ja toinen syy on tietenkin se, jos on hirvittävän monimutkainen keissi, niin kuin nyt olisi vaikka tämä vipuvarsiespressokeitin, niin täytyy pilkkoa tavallaan ne ongelma-alueet eri alueisiin, että mikä on kahvipapujen tuoreuden vaikutus, mikä on sen jauhannan koon vaikutus ja niin edespäin, että täytyy oppia tavallaan sen kokonaisuuden myös, kun pilkkoo asiat pienemmiksi.

Puhuja 1 [00:25:14]: Tästä oli puhetta myös Hubermann-podcastissa, Hubermann, mikähän se etunimi nyt onkaan, maailmankuulu neurotieteilijä, joka nykyään pitää omaa podcastia, jossa hän muun muassa kävi läpi oppimisen neurologiaa jossain vaiheessa ja se oli ihan kiinnostavaa, että virheiden tekeminen, niitä pitää uskaltaa tehdä ja tehdä paljon ja sitten kun olet tehnyt useita virheitä peräkkäin pitkään ja kun se kerran onnistuu, niin tulee todella vahva dopamiinin eritys aivoissa ja tämä dopamiini sitten lujittaa sen oppimisen, että se sitten pysyy todella vahvasti sinun mielessäsi ja jää niihin aivoratoihin ja auttaa oppimista todella paljon ja tätä on sitten yritetty laboratoriotutkimuksissa ja näin kiertää antamalla oppijoille dopamiinia ulkoisesti lisäämällä dopamiinia, on jollain tapaa katsottu, että lisääkö tämä heidän oppimistaan muuten tai automatisoiko se sitä jotenkin, niin vastaus oli ei, se huononsi oppimista, koska heillä oli koko ajan dopamiinitasot vähän liian ylhäällä, että se ero onnistumisen ja epäonnistumisen välillä ei ollut yhtä iso, jolloin se oppiminen ei ollut yhtä pysyvää ja yhtä tehokasta heidän tutkimuksissaan. Eli tässä on vähän tällainen, mikä se sana olisi, pitkäjänteisyys tai sellainen, että pitää jaksaa tahkoa, sitkeys, pitää jaksaa tahkoa sitä ja tehdä niitä virheitä, ei ajatella, että se on nimenomaan hyvä hioa sitä pikkuhiljaa eteenpäin ja sitten kun sen kerran tekee vahingossa oikein, niin se dopamiini on sitten todella hyväksi ja opettavainen.

Puhuja 2 [00:26:49]: Pystyn samaistumaan, kuulostaa todella oikealta tuomiolta tästä dopamiiniasiasta, ainakin itse kun harrastan boulderointia, niin siinä kun ensimmäisen kerran pääsee jonkun vaikean kohdan yli eteenpäin, niin sen jälkeen se suhteellisen hyvällä varmuudella tulee menemään aina sen jälkeenkin se kohta, että siinä oli jokin jännä juttu.

Puhuja 1 [00:27:17]: Okei, se oli taidonhankintataito.

Puhuja 2 [00:27:20]: No sitten olisi itsetuntemus ja reflektointikyky ja tämä on sitten sellainen myös aika epämääräinen klöntti erilaisia asioita, mutta pääpointti on tavallaan se, että olisi mahdollisimman realistinen näkemys sekä itsestä että muista. Eli pystyisi näkemään itsensä sellaisena kuin on, että oppimista saattaa haitata, jos arvioi esimerkiksi omat taitonsa liian hyväksi, mutta sitä haittaa myös se, jos arvioit omat taitosi liian huonoksi, jolloin et myöskään kykene oppimaan, eli sen takia tuo itsetuntemus ja omien taitojen ja tietojen ja kaiken reflektio on tärkeää, eli pitäisi osata vastata kysymyksiin mitä olen, mitä tiedän, mitä osaan, eli tällä lailla ainakin. Sitten tähän minun mielestäni liittyy myös vahvasti tuo motivaatio, eli se, että pystyy näkemään oman motivaationsa tehdä asioita, että motivaatio voisi olla periaatteessa ihan oma osa alueensakin tässä oppimisen metataidoissa, mutta motivaatio on sillä lailla vähän kimurantti myös, että sitä helposti joko on tai ei ole, mutta ainakin se olisi hyvä tunnistaa, että onko sitä vai eikö sitä ole ja onko jotain tavallaan syitä, minkä takia esimerkiksi motivaatio ei ole kovin korkealla jonkun asian tekemiseksi. Siinä nyt ehkä lyhykäisyydessään olisi tuo osuus.

Puhuja 1 [00:28:58]: Kiinnostava kohta. Minulla oli minun listassani vain, että pitää olla itseluottamusta, mutta että tämä itsetuntemus, samaistun tähän, koska monella voi olla myös nykyään tätä imposter-syndroomaa, että ei oikein usko siihen, että osaa tai että on oikea henkilö johonkin ja tietenkin toisaalta monet varsinkin internetissä voi olla erityisasiantuntijoita ja luulee osaavansa kaiken ja tietää kaiken jo, mutta tällainen jonkinlainen oikeasti objektiivinen reflektointikyky ja itsetuntemus, että voi vähän näiden omien pelkojen ja muiden, astua niiden ulkopuolelle ja olisi jotenkin realistinen kuva siitä, että mitä osaa. Mutta se varmasti myös osittain kehittyy tekemällä ja iän myötä ja opit koko aika itsestäsi lisää, että mitä osaa ja mitä ei osaa ja mitkä omat vahvuudet on.

Puhuja 2 [00:29:47]: Kyllä, tekemällä ja myös jakamalla sitä, mitä osaa, muiden kanssa. Tässäkin on tärkeää se, että pystyt peilaamaan muihin ihmisiin, vertaamaan monilla eri tavoilla muiden ihmisten taitoja omiin taitoihin. Tämä nyt erityisesti minusta on sellainen todella epämääräinen kenttä, että on hyvin vaikea nähdä, kuinka hyvä vaikka itsetuntemus tietyillä ihmisillä on, ellei ole jollain tavalla täysin pielessä, sehän on yleisesti tunnettua kai, että esimerkiksi ihmiset, joilla on vähiten tietoa niin on yleensä varmimpia omista tiedoistaan, että tietyssä mielessä tässä sellainen tietty skeptisyys liittyy tähän itsetuntemukseen, sellainen terve skeptisyys omia taitoja kohtaan, omia tietoja kohtaan.

Puhuja 1 [00:30:46]: Mutta kaikkiaan tämä on minusta todella vaikea kohta, että varmasti vaan nimenomaan sosiaalisuuden kautta, jakamalla asioita ja reflektoimalla tai puhumalla avoimesti muiden kanssa, niin saa parannettua tätä itsetuntemusta ja reflektointikykyään.

Puhuja 2 [00:31:02]: Joo. Seuraava on ehkä jotenkin vielä epämääräisempi tai vaikeampi tai sitä on vaikea jollain tavalla lajitella, koska minulla on tällainen kuin avoimuus, jolla tarkoitan sitä, että pystyisi olemaan avoin uusille asioille, uusille näkökulmille, uudelleentulkinnoille ja kaikelle sellaiselle ja tässä on pohjana se problematiikka, joka liittyy ylipäänsä asiantuntijuuteen, että asiantuntijuus saattaa olla myös omaa näkökulmaa kaventava tekijät, eli mitä syvemmällä olet jossain suossa, niin sen vaikeampi sinun on nähdä muita mahdollisia näkökulmia tai sellaista ja se, mikä tästä avoimuudesta ikään kuin jonkinlaisena taitona tai jonain sellaisena tekee haasteellisen on, että se on jollain tavalla sellainen psykofyysinen tila. Se on enemmän minusta mielentila kuin sellainen varsinainen taito, mutta sillä on valtava vaikutus kuitenkin siihen oppimiseen. Meilläkin on joskus ollut opiskelijoita, jotka tulevat kouluun sillä mielialalla, että he ovat ikään kuin jo asiantuntijoita kaikessa ja tietävät kaikesta kaiken, niin tällaista ei-avointa ihmistä on hirveän vaikea opettaa, koska ei tavallaan ole kanavat auki, mutta tämähän menee sellaiselle hippisektorille tietyssä mielessä tämä avoimuus sellaisena aiheena, mutta itse koen, että se on hirveän tärkeää.

Puhuja 1 [00:32:40]: Kyllä näiden sinun perusteluiden jälkeen ehkä ymmärrän ja näen sen myös, sehän on todella vaikea luopua omista ajatuksistaan ja olla avoin sille, että voi olla muita näkökulmia, jotka on enemmän oikeassa tai parempia, että avoimuus, okei se on hirveän laaja ja sitä voi tulkita monella tapaa, mutta selvästi tuossa on jokin tärkeä pointti, jota kannattaa pohtia myös.

Puhuja 2 [00:33:04]: Joo ja kyllähän se tavallaan, että jos ajatellaan puhtaasti vain tieteellistä tietoa, niin kaikki tietää jo nyt, että se on muuttuvaa ja 100 vuoden päästä niille tiedoille, joita meillä on, niin nauretaan, että olivatpa he yksinkertaisia, kun eivät tätäkään ymmärtäneet. Että joka tapauksessa kaikki tulee muuttumaan, niin siinä mielessä tämä on ihan tavallaan relevantti juttu. No sitten on ehkä tällaisia yksinkertaisempia nämä loput kolme, eli ensimmäinen minulla on tällainen kuin keskittymiskyky. Pitää olla kyky jonkinlaiseen sisäiseen regulaatioon, eli pitää pystyä jättämään joitain asioita taka-alalle ja keskittyä johonkin, mitä on milloinkin tekemässä ja tähän toki vaikuttaa motivaatio ja monet muut asiat myös tähän sisäiseen regulaatioon. Mutta myös keskittymiskykyyn vaikuttaa valtavasti se, kuinka pystyt vaikuttamaan tai muuttamaan ulkoista kontekstia, jossa olet, että se keskittymiskyky on tavallaan sekä ihmisen sisällä, mutta myös kontekstissa. Joissain tietyissä ympäristöissä on helpompi keskittyä tiettyihin asioihin ja joissain tietyissä ympäristöissä on täysin mahdotonta. Tähän liittyy myös priorisointikyky tietyissä määrin, mutta sen olen ehkä lajitellut tuonne myöhempiin taitoihin sitten todellisuudessa, mutta tähän vaikuttaa todella moni asia ja loppupeleissähän tavoitteena olisi jonkinlainen flow-tila, koska silloin jos opiskelussa pääsee flow-tilaan, niin todennäköisesti, no ainakin sinä olet hyvin keskittynyt, mutta myös asiat virtaavat hyvällä tavalla oikeaan suuntaan.

Puhuja 1 [00:34:57]: Keskittymiskyvystä tärkeää aina sanoa mielestäni, että sitä voi kehittää ja sitä voi harjoitella, että se on hyvä muistaa, että sehän on vähän sellainen jonkinlainen priorisointiasia myös, että jos haluaa kehittää sitä ja panostaa siihen vai ei, mutta se on kyllä tärkeä kyky tosiaankin.

Puhuja 2 [00:35:19]: En ole ihan varma, kuinka paljon keskittymiskykyä pystyy kehittämään ilman, että sitä ulkoista kontekstia myös kehittää. Mielestäni oman kokemukseni mukaan keskittymiskyky ei ole ihan niin täysin meidän hallussa kuin me haluaisimme ajatella, vaan siihen liittyy sisäisten prosessien lisäksi myös se ulkoinen konteksti.

Puhuja 1 [00:35:44]: No joo tuo on varmasti totta, että se on todella iso se ulkoinen konteksti, mutta itse haluan uskoa näitä, jotka sanovat, että se on kuin lihas, joka treenaamalla paranee.

Puhuja 2 [00:35:54]: No tästä voidaan pitää oma keskustelunsa, tämä on nimittäin niin laaja aihe.

Puhuja 1 [00:36:01]: Kyllä.

Puhuja 2 [00:36:01]: No sitten olisi tällainen kokonaisuus, jonka olen aikaisemmin nimennyt työ- ja ajanhallintataidoiksi, mutta ehkä haluaisin sen jopa nimetä elämänhallintataidoiksi, joka tarkoittaa sitä, että käsitellään se elämänhallintapuoli ensin. On tärkeää, jos haluaisi vaikka oppia asioita, niin on tärkeää, että se muu elämä, jota ei käytetä sen asian oppimiseen on jollain tavalla balanssissa sen kanssa, mitä me olemme tekemässä, eli yksinkertainen esimerkki, jos ryyppää kaikki illat, on vaikea päivisin opiskella, mutta että on paljon toki hyvin paljon hienovaraisempiakin asioita, jotka saattavat haitata oppimista, eli siinä mielessä koko elämä täytyy olla jollain tavalla synkronissa oppimisen kanssa. Toki me emme voi hallita meidän elämäämme täydellisesti ja aina on vaiheita ja tilanteita, jolloin asiat ryöpsähtivät sillä lailla, että se ei ole meidän kontrollissa millään lailla, mutta että ainakin se, että olisi jonkinlainen sellainen näkökulma siihen, että meidän koko elämän vaikuttaa siihen, mitä voi oppia tai miten oppiminen mahdollistuu, mutta ehkä sitten jos mennään tarkemmin näihin työn- ja ajanhallintataitoihin, joka on tämän elämänhallinnan tavallaan alaosa mielestäni, niin siellä mielestäni tärkein kysymys, joka täytyy esittää ennen kuin mennään mihinkään erilaisiin ajanhallintamenetelmiin ja muihin, joita on pilvin pimein ja ne ovat toinen toistaan haasteellisempia tai monimutkaisempia, niin pitäisi kysyä itseltä, että miksi teen sitä, mitä teen. Eli osata vastata siihen, että onko tämä oikeasti tärkeää, mitä minä juuri nyt teen ja sitä kautta ikään kuin löytyy sitten se priorisointikyky ja asioiden karsimisen kautta saavuttaa enemmän sellaista hallintaa omasta elämästä ja tekemisestä. Näin sen itse näen, että täytyy itse osata priorisoida ja täytyy osata tehdä rankkoja valintoja siinä, että kieltäytyy tekemästä yhdentekeviä asioita.

Puhuja 1 [00:38:30]: Kuulostaa myös järkevältä.

Puhuja 2 [00:38:29]: Itse tavallaan ainakin meidän opiskelijoille sanon ja se on meillä muutenkin ollut linjana digitaalisen muotoilun pedagogiikassa, että me toivomme, että opiskelijat sanoisivat aina, jos heistä tuntuu, että tämä on aivan typerää, mitä me nyt teemme tai että voisimmeko tehdä tämän jollain ihan eri tavalla tai voisiko tämä tehtävä olla vaikka ihan joku muu, kuin mitä se nyt on ja tällä lailla se on osa sitä, että heilläkin on valtaa siihen, mitä me koulussa teemme ja että me kuuntelemme oikeasti sitä, mutta että loppupeleissä se on sitä priorisointia, elikkä että tehtäisi sitä, mikä on opiskelijoiden prioriteeteissa ylhäällä.

Puhuja 1 [00:39:13]: Ajatteletko enemmän tai ajatteletko, että he saavat tunteen siitä, että he hallitsevat myös sitä oppimisprosessia tai sitä, että he voivat antaa palautetta koko ajan ja se vaikuttaa siihen, että heillä on jonkinlaista hallintaa siihen, että se ei ole täysin ulkoapäin saneltua?

Puhuja 2 [00:39:25]: Niin, minä ajattelen sitä, että se oppimistilanne on aina neuvottelutilanne ja että meidän kaikkien pitäisi päätyä yhteiseen ymmärrykseen siitä, mikä milloinkin on tärkeintä. Eli jos minä en pysty perustelemaan opettajana, että minkä takia tämä tehtävä tai asia, jota nyt käydään läpi on tärkeää ja miksi se kannattaa juuri nyt käydä läpi, niin silloin minun täytyy olla itse avoin muille ehdotuksille ja hyväksyä tavallaan se, että okei, tämä voikin olla fiksumpi tehdä jollakin toisella tavalla tai voi olla fiksumpaa, että me keskitymme vähän johonkin toiseen asiaan. En ole sitä sen syvällisemmin ajatellut, mutta että niin sen näen, että se on opiskelijan prioriteettien kunnioittamista kuunnella, jos on itse mennyt metsään.

Puhuja 1 [00:40:25]: Joo, tämä sinun pointtisi oli ihan hyvä ja ajattelen jotenkin, että se on kuitenkin sen oppimisprosessin enemmän kuin opiskelijan kunnioittamista tai sen pedagogiikan kunnioittamista, että tosiaankin pitää pystyä perustelemaan ja pitää pystyä käymään keskustelua siitä, että miksi tehdään sitä, mitä tehdään.

Puhuja 2 [00:40:45]: Joo ja siis olemme me silloin tällöin muuttuneet aika radikaalisti vaikka kokonaisia kursseja ihan sen mukaan, mitä palautetta ollaan saatu, että se on myös tietenkin, että kun meillä on mahdollisuus, ala muuttuu koko ajan nopeasti, niin meillä on mahdollisuus tehdä aika hassujakin kokeiluja välillä ja ei kaikki kokeilut aina onnistu ja tavallaan sehän on oikeastaan myös sellainen, mikä tuo siihen opettamiseen itseensä jotain sellaista sielukkuutta tai hauskuutta, että se voi mennä metsään ihan totaalisesti. No viimeisenä täällä olisi sitten vielä nuo vuorovaikutustaidot ja sosiaalinen älykkyys, eli tämä on tietenkin tullut jo läpi tuolta aika monessa muussa kohtaa, mutta sellaiset asiat kuin tunneäly, empatia, toimeentuleminen muiden kanssa, tällainen juuri moninäkökulmaisuus, että otetaan huomioon monenlaisten ihmisten näkökulmia, ne ovat kaikki sellaisia asioita, jotka ensinnäkin voi opettaa itsessään paljon, ne voivat syventää sinun ymmärrystäsi jostain tietystä asiasta ja yksi oppiminen tietenkin on meillä koulussa ja meidän alalla muutenkin sellainen asia, joka vain on se de facto, miten asioita tehdään, sen takia meillä erityisesti ovat ainakin nämä vuorovaikutustaidot ja tämä sosiaalinen aspekti myös koulussa korostunut aika vahvasti, mutta että jos nyt ajatellaan, että oppiminen on myös sosiaalinen prosessi aina, niin siinä mielessä nämä ovat myös keskeisiä oppimisen taitoja.

Puhuja 1 [00:42:29]: Joo ja se on vähän tähän ajan henkeen liittyen ehkä, että kuinka tärkeitä nämä ovat ja vähän jäin miettimään sitä, että nehän liittyvät ilman muuta oppimiseen, mutta osittain siihen yleissivistykseen ehkä, että ymmärtää asioita laajasti, koska onhan siellä vastakohtana tai toisessa ääripäässä tästä sosiaalisesta älykkyydestä ja muusta niin tälläinen matemaattinen asperger-nero, joka ei ymmärrä muiden sosiaalisia taipumuksia tai piirteitä, mutta on ihan todella hyvä siinä asiassa, mikä kiinnostaa häntä ja mihin sitten syventyy. Tuli mieleen, miten se liittyy tähän kokonaisuuteen, että se on ehkä sitten, siinä on yhdenlaista oppimista, ja me puhutaan ehkä sellaisesta laajemmasta kontekstista ja yleissivistävästä osaamisesta, jossa kaiken pystyy suhteuttamaan toisiinsa kaikki asiat.

Puhuja 2 [00:43:16]: Niin, ehkä tällaisessa ikään kuin kaikenlaisissa nerotapauksissa, niin ne ovat poikkeustapauksia, mutta kaikille muille, jotka eivät ole neroja, myös tämä vuorovaikutustaidot ja sosiaalinen älykkyys tulee siinä vaiheessa käyttöön, koska sinun täytyy tulla toimeen tämän neron kanssa siinä mielessä, että saat häneltä tätä tietoa valutettua, että meitä on moneen junaan ja siinä mielessä myös semmoinen näkökulma on tai tämä on hyvä nostaa, että siitä tulee tavallaan empatian, myötätunnon kautta me ymmärrämme erilaisia ihmisiä ja otetaan ne sellaisena, kuin he ovat ja hyväksymme sen tilanteen, että tämä on nyt näin ja kykenemme toimimaan kuitenkin, niin sekin on tavallaan sitä vuorovaikutusta ja sosiaalista älykkyyttä.

Puhuja 1 [00:44:17]: Sehän on ilman muuta sitä ja tuo oli todella hyvä lisä tai tarkennus tavallaan siihen, kyllä. Sitähän se nimenomaan on sitten. Elikkä taustalla oli hieman se, että kun kukaan meistä ei toimi eristyksissä muista, joten siksi nämä ovat myös tärkeitä, että yhteiskunta ja maailma on kuitenkin kaikki sosiaalista vuorovaikutusta loppupeleissä jollain tapaa.

Puhuja 2 [00:44:39]: Joo ja onhan sellaisia vahvasti sosiaalisia oppimisen teorioita, niin kuin esimerkiksi käytäntöyhteisöteoria on puhtaasti ikään kuin sosiaalinen teoria ja niissä on oma pointtinsa. Ne eivät ole tietenkään muita poissulkevia tai mitään sellaista, mutta kyllä se vain on osa sitä, miten asiantuntijoiksi tullaan, on se yhteisö, jossa olet asiantuntija.

Puhuja 1 [00:45:08]: Okei, elikkä siinä olivat nämä oppimisen metataidot sitten, mitkä sinulla oli. Minulla oli tietenkin eri epämääräinen lista, mutta että nämähän menevät päällekkäin jossain kohti aina, niin kuin tiedonhaku oli, se on ihan sama, epävarmuuden sieto ja kyky mukautua, no se mainittiin, se oli siinä avoimuudessa ja sitten minulla oli ryhmätaidot, suluissa sosiaaliset taidot, no se oli tämä viimeinen kohta, pitkäjänteisyys ja sitoutuminen, niin oliko meillä oikeastaan, niin?

Puhuja 2 [00:45:45]: Sellaista ei ehkä ole tässä minun listauksessani, että se on ehkä sen motivaation sitten alla, voisi olla tuo, se liittyy motivaatioon ja ehkä priorisointiin, mutta hyvä lisä.

Puhuja 1 [00:45:57]: Organisointikyky slash järjestelmällisyys slash muistiinpanot, niin ne tulivat esille tässä tosiaankin. Reflektointi kautta kriittinen ajattelu, me emme ole maininneet kriittistä ajattelua vielä, mutta sehän on mukana tässä kyllä.

Puhuja 2 [00:46:14]: Joo, kriittisen ajattelunkin voisi nostaa ihan omaksi asiakseen, tosiaan minun mielestäni tässä ei kannattaisi lähteä sellaiseen määrittelykimaraan, että nämä ei välttämättä olisi päällekkäisiä, jos tätä metodia käytetään, niin lisätään kriittinen ajattelu listaan.

Puhuja 1 [00:46:29]: Sitten minulla oli uteliaisuus, keskittymiskyky, virheiden sieto, minä luulen, että me voimme sanoa, että me olemme nyt käsitelleet tämän teeman.

Puhuja 2 [00:46:41]: Ehkä, ellei tule jotain valtavaa palautetta, että me olemme unohtaneet jotain todella tärkeää, mikä tietenkin olisi mahtavaa oppia.

Puhuja 1 [00:46:49]: Joo ja jos tulee kysymyksiä näihin liittyen, niin sittenhän me palaamme ainakin niiden kysymysten kautta vielä lyhyesti tai pitkästi näihin, riippuen kysymyksestä.

Puhuja 2 [00:46:56]: Kyllä vain.

Puhuja 1 [00:46:56]: Oliko se siinä tällä kertaa?

Puhuja 2 [00:47:01]: Mä olen ainakin ihan kaikkeni antanut.

Puhuja 1 [00:47:00]: Kiitoksia, annoitkin paljon, olemme siitä kiitollisia.

.